Mille alalle kouluttautuisit jos olisit nyt valinnan edessä?
Kommentit (605)
Vierailija kirjoitti:
Nyt jow kirjoitti:
Hakisin 1. lukemaan yliopistoon heti, ja lukisin vaikka äidinkieltä, sosiaalityötä aineopinnot ( voisi tehdä epäpätevänä sossun työtä, liikuntakasvatusta ja pedagogiset.
2. Hakisin poliisikouluun, hallintoaloille, kuten hallintotieteiden tai oikeustieteiden tiedekuntaan tai jonnekin ympäristöalalle.
3 Jos en pääsisi opiskelemaan hakisin eläintenhoitajaksi, merkonomiksi tai lastenohjaajaksi.
Kaikki paskat opinahjot välttäisin.
Yliopistossa ei opeteta äidinkieltä. Mutta suomea ja muita kieliä siellä kyllä voi opiskella.
Ei niin, mutta ei olisi pahitteeksi, sikseen luokatonta jopa yliopiston käyneen kirjoitusasu usein on.
Jotain vastuullisuuskräppiä.
Toinen vaihtoehto lääketiede. Juristeille on aina töitä oli nousu- tai laskusuhdanne.
Vierailija kirjoitti:
Ottaisin sittenkin sen varakkaan kiinteistösijoittajan, joka itseään tyrkytti ja jäisin edustusrouvaksi.
Olisit ajan pitkää tylsistynyt edustusrouvana. Mutta puolison bisneksistä olisi varmaan löytynyt sinullekin jotain mielenkiintoista ja sopivaa puuhaa.
Pornonäyttelijäksi. Sais pesää ja siitä rahaa.
Sisustusarkkitehdiksi, -suunnittelijaksi tai arkkitehdiksi. Nuoruuteni haaveammatteja, joista minulla oli käsitys ettei sisustuksella elä ja arkkitehdiksi ei ole matikkapäätä.
Olen tajunnut, että olisin omimmillani tekemään sellaisia töitä jossa välillä saa painaa pitkää päivää ja välillä on jaksoja jolloin töitä on vähän. Kaikkein eniten kiinnostaisi sijoitustoiminta, mutta siihen pitäisi olla ensin isot rahat, jotta voisin lähteä mukaan rahoittajaksi erilaisiin bisneksiin.
Lääkäriksi tai hammaslääkäriksi. Ja syynä puhtaasti se, että lähes ainoa työ, jossa pystyt oikeasti vaurastumaan koulutuksen avulla. Mieheni on lääkäri, nyt tehnyt töitä 15 vuotta, ja nyt alkaa näkyä tuttavalääkäripariskunnilla se, mitä voi tarkoittaa kun molemmat puolisot tienaa 200.000-300.000€ vuodessa. On isot omakotitalot kaupungissa, mökkilomat, ulkomaanmatkat, viinihuoneet ja saunaosastot, luksusharrastukset koko perheellä… Ei riitä toisen puolison kovat tulot, pitää olla molemmilla.
Varmaan proviisoriksi opiskelisin ihan vaan rahan takia. Duunariammateista valitsisin sähköasentajan. Työ on ihan ok ja olisi kohtuullisen helppoa alkaa yrittäjäksi. Olen DI, enkä tätäkään mitenkään kadu.
Farmaseutiksi. Siisti mukava työpaikka ilman isompaa stressiä
Vierailija kirjoitti:
Yrittäisin johonkin tekniikan alalle insinöörikoulutukseen. En pääsisi sinne ikinä, koska olen todella surkea matematiikassa, mutta se on ainoa mistä voisi tienatakin jotain.
Tuo on ihan väärä ennakkoluulo. Nykyään AMK pääsee myös amiksen kautta, joten AMK matikan taso on pudotettu sellaiseksi, että amikset pärjäävät siellä. Jos pääse peruskoulun matikan läpi, niin pärjää ihan hyvin insinööriopinnoissa.
Aiemmin oli eri juttu, kun AMK ja korkeakoulussa oli oikeasti vaativaa matematiikkaa. Nykyään tuo amiksen kautta niihin pääseminen on pudottanut riman alas. Dippainssiksikin pääsee amis->amk->korkeakoulu polkua pitkin ilman, että tarvii osata edes integroida tai derivoida. Lukion lyhyen matikan käynyt on tuolla kuningas, kun osaa derivoida.
Vierailija kirjoitti:
Lääkäriksi tai hammaslääkäriksi. Ja syynä puhtaasti se, että lähes ainoa työ, jossa pystyt oikeasti vaurastumaan koulutuksen avulla. Mieheni on lääkäri, nyt tehnyt töitä 15 vuotta, ja nyt alkaa näkyä tuttavalääkäripariskunnilla se, mitä voi tarkoittaa kun molemmat puolisot tienaa 200.000-300.000€ vuodessa. On isot omakotitalot kaupungissa, mökkilomat, ulkomaanmatkat, viinihuoneet ja saunaosastot, luksusharrastukset koko perheellä… Ei riitä toisen puolison kovat tulot, pitää olla molemmilla.
Onpa sulle sattunut tosi kovatuloinen tuttavalääkäripariskunta. Mahtavat olla jotain huippukardiologeja molemmat, jotka painaa leikkauksia yötä päivää. Lääkäreitten mediaanitulo, kun kuitenkin pyörii siellä alle sadassa tonnissa. Ja niistä tietysti sitten maksetaan puolet veroa.
Kyberturvallisuuden asiantuntijaksi tai virologiksi
Patologiksi ja erikotuisin oikeuslääketiteeseen.
Tutkimustyö kiehtoo, siksi.
Patologin peruspalkka on noin 5700 euroa kuukaudessa, mutta palkkaus ei ole se jonka pistän etualalle kun työtä itselleni valitsisin. Pääasia on työn kiinnostavuus ja uuden oppimisen mahdollisuudet.
Patologi ei ole se joka tekee ruumiinavauksia vaikka saattaa jossain määrin niihinkin osallistua. Tämä tiedoksi. Työ tehdään suurimmalta osin laboratoriossa mikroskoopin avulla.
Olen osallistunut avauksiin opiskeluaikana joten vierasta ei ole sekään. Niin ja olen siis nainen, sairaanhoitaja nykyiseltä ammatiltani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, olisinko 19 ja kaikki tuet vielä jäljellä?
No vaikka niin.
Olen siis nuori, lukion käynyt, ei ammattia, kaikki tiet avoinna. Kauhulla lukenut palstalla opintolainoista ja niiden ulosotoista. Haluaisin opiskella ammatin joka ei johda taloudelliseen katastrofiin kun valmistun. Koronan takia opiskelun ohella työskentely saattaa olla myös epävarmempaa. Opintolainaa joudun siis ottamaan kun opinnot aloitan, haluan pystyä maksamaan ne myös takaisin kun aika on.
Ap
Sanoisin, että opiskele alalle, joka kiinnostaa. Jos suoritat opintosi määräajassa, niin silloin saa osan opintolainasta anteeksi eli kannustetaan opiskelemaan ahkerasti.
Bioanalyytikon koulutus on suhteellisen nopea, jos "labratädiksi" mielit. Näkökyvylle on tuossa ammatissa tietyt vaatimukset. Heistä on pulaa tällä hetkellä, oli kai jo ennen koronaakin.
Puheterapeutteja tarvitaan myöskin, niin lapset kuin aikuisetkin, jotka ovat saaneet aivoverenvuodon tai aivovamman tarvitsevat kuntoutusta. Heistä on ollut krooninen pula.
Kummankaan palkoista en niin tarkkaan tiedä.
Itse jos olisin 19 v, lähtisin joko koodariksi (vähältä piti, etten alaa alkanut aikoinaan opiskella, mutta siinä oli koodauksen lisäksi aika tylsiä juttuja, ohjelmointia tuli joku kurssi suoritettuakin), proviisoriksi, kirjanpitäjäksi tai johonkin ympäristökemian alalle. Olen matemaattisesti suuntautunut, enkä siedä verta tms, joten lääkäriksi en ole edes yrittänyt, vaikka jotkut sitä minulle aikoinaan suosittelivatkin.
Vierailija kirjoitti:
Miksi kaikki alat, joilla voi jotain tienata, vaativat matikkapäätä? On sitä muunkinlaista lahjakkuutta.
Olen myös miettinyt tätä. Katsotaanko yleisen älykkyyden ja matemaattisen älykkyyden kulkevan käsi kädessä? Jos kiitettävää matematiikkaa siis vaaditaan, saadaanko sillä keinoin esimerkiksi lääkikseen lukemaan vain ne, jotka kestävät sitä tappavaa tahtia? Sillä se on kyllä hitonmoisen paineen alla opiskelua. Toivoisin että joku asiallisesti kommentoisi.
Tähtitieteet ja avaruustutkimus.
Kävisin sen hiton ammattikorkean. Kun olin 90-luvulla kauppiksessa niin nämä ammattikorkeat tekivät tulemistaan. Kysyimme opettajilta miten se eroaisi meidän koulutuksesta. Vastaus oli että voittehan te sen sitten käydä, mutta nämä samat asiat käydään sitten vaan uudelleen.
Nyt sitten töissä "potkitaan" ja tölvitään kun hommat osaat mutta kun on kauppis käytynä eikä se AMK. Kyllä jurppii!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kaikki alat, joilla voi jotain tienata, vaativat matikkapäätä? On sitä muunkinlaista lahjakkuutta.
Olen myös miettinyt tätä. Katsotaanko yleisen älykkyyden ja matemaattisen älykkyyden kulkevan käsi kädessä? Jos kiitettävää matematiikkaa siis vaaditaan, saadaanko sillä keinoin esimerkiksi lääkikseen lukemaan vain ne, jotka kestävät sitä tappavaa tahtia? Sillä se on kyllä hitonmoisen paineen alla opiskelua. Toivoisin että joku asiallisesti kommentoisi.
Ajatellaan, että matematiikka ja fysiikka ovat perusteita loogiselle päättelykyvylle, joka on joissain työpaikoissa melkein elinehto. Itse pääsin opiskelemaan logistiikkaa amkiin (insinööri) ja koko ajan mainitaan miten tarvitaan päättelytaitoa ja ongelmanratkaisukykyä, joihin matikka ja fysiikka hieman valmentavat.
Jos saisin aikakoneen, jättäisin kaikki tutkinnot tekemättä ja keskittyisin täysillä musiikkibisnekseen.
Yhteiskuntatieteet, erityisesti sosiaalipolitiikka ja valtio-oppi, ovat aina kiinnostaneet. Olen HLL. Pakko myöntää, että opiskelin hammaslääkäriksi pitkälti hyvän työllisyystilanteen, palkan ja statuksen vuoksi. Ei varmaan yllätä, että työ on tuntunut pakkopullalta, kun sisäistä motivaatiota alaa kohtaan ei ole. Valmistumisesta on nyt neljä vuotta. Haaveenani on palata lähivuosina yliopiston penkille ja tehdä elämälläni sitä, mitä aidosti haluan. Enää ei muiden mielipiteet ja arvostus hetkauta.