Astronomisten havaintojen mukaan universumi on väistämättä ääretön. Siitä seuraa väistämättä se, että sinusta on ääretön määrä kopioita tekemässä kaikkia mahdollisia asioita kaiken aikaan
Miksi? Fyysikoiden mukaan maailmankaikkeus on väistämättä ääretön, ja todennäköisesti tämän lisäksi maailmankaikkeuksiakin on loputon määrä. Tai ainakin tähän kaikki astronomiset havainnot sekä menestyksekkäimmät fysiikan teoriat viittaa, esim Hawking oli jo loppuaikoinaan varma multiversumin olemassaolosta.
Miksi tämä tarkoittaa, että sinusta on äärettömän monta kopiota tekemässä kaikkea mahdollista paskaa mitä voit kuvitella? Koska sinä (ja maapallo ja koko linnunrata) koostuu ÄÄRELLISESTÄ määrästä partikkeleita, ja nämä partikkelit voivat järjestyä vain ÄÄRELLISELLÄ määrällä tapoja.
Kun universumissa/multiversumissa on ÄÄRETÖN määrä energiaa ja ainetta, on kaikkien partikkelivariaatoiden pakko alkaa jossain vaiheessa toistamaan itseänsä, loputtomasti. Kuvittele kun pelaat pokeria, on todella epätodennäköistä että saat kahdella peräkkäisellä kierroksella samat kortit, MUTTA jos toistat jakoja ÄÄRETTÖMÄN monta kertaa, alkaa korttisi väkisin toistua.
Jos kiinnostaa niin googlettakaa "infinite copies of you" "infinite multiverse" , "quantum multiverse" tai "many worlds theory", aiheesta hyviä dokkareitakin.
Kommentit (102)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa monet tuntuvat ajattelevan, että multiversumi on välttämätön kopioihin. Ei ole, riittää että universumi on ääretön. On laskettu, että sinusta on kopio 10^20 metrin päässä. Vaikka tuo matka kuulostaa (ja onkin) aivan järkyttävän pitkä, ei se tee kopiostasi sen epätodellisempaa.
Mutta kun universumi ei ole ääretön. Ainakin minulle on koulussa opetettu, että maailmankaikkeus on loputon mutta äärellinen.
Tämä vaatisi sen, että universumi kaareutuisi. Modernien astronomisten havaintojen mukaan universumi on litteä eli ääretön. Yhtään kaareutumista ei ole.
Kenenkähän hatusta näitä moderneja havaintoja haetaan? Olihan maapallokin VARMASTI litteä joskus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa monet tuntuvat ajattelevan, että multiversumi on välttämätön kopioihin. Ei ole, riittää että universumi on ääretön. On laskettu, että sinusta on kopio 10^20 metrin päässä. Vaikka tuo matka kuulostaa (ja onkin) aivan järkyttävän pitkä, ei se tee kopiostasi sen epätodellisempaa.
Mutta kun universumi ei ole ääretön. Ainakin minulle on koulussa opetettu, että maailmankaikkeus on loputon mutta äärellinen.
Tämä vaatisi sen, että universumi kaareutuisi. Modernien astronomisten havaintojen mukaan universumi on litteä eli ääretön. Yhtään kaareutumista ei ole.
Vielä 2018 Valtaoja ainakin oli sitä mieltä, että nykykeinoin ei saada selvitettyä, kaareutuuko universumi vaiko ei.
Mä en tajua tätä. Uskon kyllä siihen, että elämää on muuallakin, mutta miten jossain voisi olla toinen minä? Ja sillä on samat vanhemmat, sisarukset jne. Miten se on muka mahdollista? Vaikka olisi kuinka monta universumia tahansa, niin miten on mahdollista, että jonnekin syntyy tismalleen minun vanhempieni kaltaiset henkilöt, jotka sitten saavat minut ja sisrukseni?
Pakostikin avaruuden on reunoistaan kaareuduttava ja muututtava. Sieltä se liike tulee muuhun massaan. Itse ajattelen että musta aukko on sellainen hyökyaallon keskiö.
Onko näillä minun kopioilla siis sama elämäntilanne kuin minulla? Ovat tehneet elämässä samat valinnat? Vai onko niillä kenties asiat paremmin? Olen aina luullut, että jokainen ihminen on ainutkertainen, mutta näin ei siis ole. Ja muillakin planeetoilla on ihmisiä.
Olenko ainoa jonka mielestä tämä on itsestäänselvä asia ja siksi myös hiton tylsä puheenaihe? Hauki on kala -juttuja.
Enpä ole kuullut että universumin kokoa olisi millään lailla varmuudella selvitetty. Jonkunlainen alaraja sille on päätelty.
Ja äärettömässä universumissa on aina äärettömän paljon juttuja? Voin helposti kuvitella äärettömän universumin jossa ei ole mitään.
Vierailija kirjoitti:
Mä en tajua tätä. Uskon kyllä siihen, että elämää on muuallakin, mutta miten jossain voisi olla toinen minä? Ja sillä on samat vanhemmat, sisarukset jne. Miten se on muka mahdollista? Vaikka olisi kuinka monta universumia tahansa, niin miten on mahdollista, että jonnekin syntyy tismalleen minun vanhempieni kaltaiset henkilöt, jotka sitten saavat minut ja sisrukseni?
Ajatellaan vaikkapa satunnaisia kirjaimia ulos suoltavaa tietokoneohjelmaa. Kun koneen antaa raksuttaa tarpeeksi pitkään, satunnaismerkkijono sisältää väistämättä kaikki kirjalliset merkkiteokset satunnaisen hölynpöyn seassa. Koska merkkijonolla on tilaa loputtomasti, satunnaisen hölynpölyn seassa toistuu väistämättä taru sormusten herrasta-trilogia merkilleen loputtoman monta kertaa. Epätäydellisiä versioita on myös loputtomasti.
Muistan kun tuosta teoriasta kerrottiin joskus uutisissa, kun olin nuori. Taisi olla mtv3:n uutisten loppukevennys.
En itse usko teoriaan, mutta hauska ajatus. Tulisinko toimeen kopioitteni kanssa? Kuinka suuri olisi yhteisymmärrys välillämme? Jos järjestäisin illanvieton, johon tulisi vaikka 50 kopiotani, saattaisiko meille tulla riitaa tai väittelyjä katsomuksellisista asioista?
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tavallista noppaa heitetään äärettömän monta kertaa, ei koskaan silti voida olla varmoja siitä, että saadaan heitettyä edes yhtä kertaa kutonen, vaikka maalaisjärjellä se tuntuis ilmeiseltä. Ne todennäköisyydet lähestyy koko ajan täyttä varmuutta, mutta täyden varmuuden kokoaikainen lähestyminen ei ole sama kuin täysi varmuus.
Siis saadaan 99.9%, sen jälkeen 99.99%, sit 99.999% ja 99.9999%
mut ei koskaan 100.0%Ihan paskaa. Jos heitetään äärettömän monta noppaa niin niin saadaan tasan 1/6 kutosia. Kehoitan sua kokeilemaan.
Mutta jos heität äärettömän monta noppaa äärettömän monta kertaa, niin pakko sun on saada joskus pelkkiä ykkösiä tai kolmosia.
Tämä on vähän sama juttu kuin jakolasku nollalla. Jos lähdet raketilla LÄHES äärettömän pitkälle niin löydät toisen maapallon jossa asuu itsesi kopio. Mutta milläs mittaat että kopio on täydellinen? Eli eipä tätä oikein voi empiirisesti todistaa?
Up