Lue keskustelun säännöt.
Nuoren tytön suuri suru
17.06.2013 |
Olen 17-vuotias, avoliitossa elävä nuori nainen. Eilen päättyi toivottu ja odotettu raskaus, raskausviikolla 8+2. Heräsin rajuun vuotoon ja koviin kipuihin, lähdettiin suoraan lääkärille. Raskaus ultrattiin ja todettiin keskeytyneeksi, annettiin lääkkeet ja kotiin odottelemaan, pari kuukautta ja taas voi yrittää. Kukaan lääkäreistä ei pahoitellut tapahtunutta, ja eräs hoitajista jopa totesi että ikäni puolesta parempi näin. Raskaus oli suunniteltu, toivottu ja odotettu. emme miehen kanssa olleet vielä kenellekkään kertoneet joten nyt joudumme surun kantamaan itseksemme. Itkemme molemmat, yhdessä ja erikseen. Miten tästä voi selviytyä? Suru kuristaa ja tukahduttaa.
Kommentit (88)
[quote author="Vierailija" time="18.06.2013 klo 09:23"]
[quote author="Vierailija" time="17.06.2013 klo 15:19"]
Paitsi että 17-vuotias ei ikinä keksisi tuollaista otsikkoa. Sen tarkoitus on provosoida lukija suoraan ytimeen: liian nuoren raskaushaaveisiin. Hyvä yritys, ap (joka muuten hienosti tunnet palstan termistön...)!
[/quote]
Mietin ihan samaa.:) Ei kukaan 17-vuotias kirjoittaisi itsestään noin: "nuoren tytön suuri suru".
[/quote]
Kyllä kirjoittaa. Haisee empatiakalastelulle. Muistan ainakin pari draamakuningatarta, jotka 17-vuotiaana saivat marsunkin kuoleman kuulostamaan traagiselle. Yllättäen kyseessä oli näitä tyttöjä, jotka viettivät hirveästi aikaa kirjahyllyillä ja haaveilivat kirjailijan urasta
t. 63
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.06.2013 klo 09:27"]
[quote author="Vierailija" time="18.06.2013 klo 09:23"]
[quote author="Vierailija" time="17.06.2013 klo 15:19"]
Paitsi että 17-vuotias ei ikinä keksisi tuollaista otsikkoa. Sen tarkoitus on provosoida lukija suoraan ytimeen: liian nuoren raskaushaaveisiin. Hyvä yritys, ap (joka muuten hienosti tunnet palstan termistön...)!
[/quote]
Mietin ihan samaa.:) Ei kukaan 17-vuotias kirjoittaisi itsestään noin: "nuoren tytön suuri suru".
[/quote]
Kyllä kirjoittaa. Haisee empatiakalastelulle. Muistan ainakin pari draamakuningatarta, jotka 17-vuotiaana saivat marsunkin kuoleman kuulostamaan traagiselle. Yllättäen kyseessä oli näitä tyttöjä, jotka viettivät hirveästi aikaa kirjahyllyillä ja haaveilivat kirjailijan urasta
t. 63
[/quote]
Suloista, että vertaat keskenmenoa marsun kuolemaan.
[quote author="Vierailija" time="17.06.2013 klo 16:09"]
Aina, ihan aina, jos suomalainen tyttö alkaa haluta vauvaa 16-17-vuotiaana, tai edes alle kaksikymppisenä, kyseessä on kehitys- tms. häiriö. Tuollainen ihminen on vastuuton ja vain omaan napaansa tuijottaja, joka tarvitsee jotain pönkittämään itsetuntoaan ja tyydyttämään huomiontarpeen, jota ei muuten saa.
Normaali tuon ikäinen tuntee vastuunsa ja on sen verran järkevä, että tietää, että elämän perusasiat pitää olla kunnossa, ennen kuin pystyy lapsesta huolehtimaan. Vuosikymmeniä sitten oli pakko niitä lapsia tehdä, kun kävi vahinko nuorena, mutta tänä päivänä on kaikki mahdollinen ehkäisy olemassa. Tämä siksi, että lauma teiniäitejä ärähtää, että heidänkin äitinsä on pärjännyt tehtyään lapsensa 16-vuotiaana jne..
Terve nuori ajattelee ihan muita asioita kuin vaipanvaihtoa tuossa iässä. Säälin aina vastaantulevia teiniäitejä vaunuineen, lävistyksineen ja tatuointeineen. Miksiköhän tatuoimattomilla ja lävistämättömillä teineillä ei ole lapsia?
[/quote]
Olen 19-vuotias ja 2 viikon kuluttua olisi la esikoiselle. Omasta mielestäni en omaa minkäänlaista "kehityshäiriötä" enkä myöskään tatuointeja/lävistyksiä. Ammattiin valmistunutkin olen ja ei, äitini ei ole saanut lapsia 16-vuotiaana. En ole omaan napaani tuijottaja enkä tarvitse vauvaa pönkittämään itsetuntoani. Tässä tulee taas hienosti esille se, miten täällä kannatetaan lastentekoa viimeisellä hetkellä eli siinä vaiheessa kun jo vaihdevuodet hönkivät kovaa vauhtia niskaan. Itse olen tyytyväinen elämäntilanteeseeni tulevana nuorena äitinä. Uskon että jokaiselle joka lasta on suunnitellut ja raskaaksi tullut keskenmeno on aina suuri suru. Olkoonkin että aloitus olisi provo. Ja vielä tähän että luo vaan niitä sääliviä katseitasi, ihan vapaasti. I don't give a shit.
"En tiedä onko ap provo, mutta ihan todellinen tilanne voisi olla. Itsekin sain oletettavasti keskenmenon 16-vuotiaana ja vauvakuume ja kaipuu puolen vuoden yrityksen aikana oli ihan todellista ja kipeää."
Aivan sairasta, jos 16-vuotias haluaa lapsen. Hän on lapsi itsekin, juuri tuollainen, joka selittää olevansa niin täyspäinen ja kehittynyt! Herää kysymys, mitä paitsei hän on itse lapsena jäänyt ja nyt on pakko vääntää oma lapsi, jolle korvaa omat kärsimykset.
Ja ap, jos olet ns. paremman perheen lapsi, kuten väität, perhe ei ole "parempi", jos he ovat kasvattaneet lapsen, joka haluaa lapsena lapsen.
Koskaan ei voi tietää mikä on keksittyä ja mikä ei, varmasti. Koska tämähän on vaan anonyymi nettipalsta. Mutta onko kaikkeen aina pakko vastata siltä pohjalta että kuitenkin on provousta? Miksei joskus voi vastata varmuuden vuoksi hyväntahtoisesti, vaan varmuuden vuoksi pitää vastata ilkeästi että nyt taas joku pelleilee siellä? Pelkäättekö että teitä pidetään tyhminä ja vedätetään? Oletteko jotenkin epävarmoja? Ja jos tarvitsee miettiä että olenkohan tyhmä ja toivottavasti kukaan ei ajattele että olen tyhmä, niin vastaus on että kyllä, olet tyhmä. Ja vittuilemalla nettipalstoilla osoitat sen kaikille hyvin selkeästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minustakin tuo otsikko on epäuskottava, muuten voi toki ollakin totta.
Joka tapauksessa, otan osaa ap, olet tietenkin oikeutettu suruusi. Keskenmeno noilla viikoilla on yleinen, mutta silti se satuttaa. Kyllä sä vielä vauvan syliisi saat. Olet nuori, joten sulla on todella hyvät mahdollisuudet raskautua onnistuneesti! Syöthän vitamiineja tarpeeksi, entä foolihappolisää?
Se on tuo kirjoitustyyli mistä mielestäni provoksi tunnistaa. Samaan tyyliin kirjoitettuja provoja löytyy palstalta paljon. Kirjoitustyyli on tunnistettavissa ja sen voi erottaa, niin ihminen kuin tietokoneohjelma, joita ainakin USA on kehitellyt.
Otan osaa kaikkien keskenmenon kokeneiden suruun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos että edes välillä palstalla pyörii niitäkin ihmisiä jotka uskovat toiseen ihmiseen ja osoittavat empatiaa. Enää en aio provon huutelijoille vastailla. Tämä on kirjoitustyylini. mieheni on mennyt vuotta aikaisemmin kuin normaalit lapset kouluun, joten mitä ihmeellistä siinä on että pian valmis DI? Ja kuten joku jo totesi, nämä iltakurssit ja lyhytkoulutukset kosmetologiksi ovat kuukausi-puolivuotta-vuosi välillä kestoltaan.
kiitos kaikille myötätuntoa osoittaneille.sitä tarvitaan koska lähipiiri ei voi antaa tukea koska raskaudesta ei kerrottu heille.
ap
Millainen on hyvä perhe, jolle ei kerrota toivotusta raskaudesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Höpsistä, 78, se, mihin aikaan raskausuutiset kerrotaan ei ole kiinni siitä, millaiset suhteet perheeseen on. Monet pitävät tiedon itsellään siihen asti, kunnes eka ultra on kunnialla ohi. Niin mekin, ja kun kävi ilmi, että sikiö oli kuollut, olin siitä iloinen. MInulle sopi näin, ja niin monelle muullekin. Ehkä myös AP:lle.
[quote author="Vierailija" time="18.06.2013 klo 09:37"]Miksei joskus voi vastata varmuuden vuoksi hyväntahtoisesti, vaan varmuuden vuoksi pitää vastata ilkeästi että nyt taas joku pelleilee siellä?
[/quote]
Vaikka siksi, että lapselliset provojen kirjoittajat ilkkuvat täällä "hahhaa menittepä lankaan". Suurin osa ei tosin mene lankaan, eivät ainakaan ne, jotka ovat tätä palstaa jo vähän aikaa lukeneet. Tietysti tuo ilkkuminen kertoo vain siitä, että provoilija haluaa itselleen uskotella, ettei kukaan arvaa hänen juoniaan. Luulevat raukat olevansa älykkäitä.
Itse olen ottanut linjan 'provo, kunnes toisin todistetaan'.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nr. 79: ap kirjoittaa yllä, että myötätuntoa tarvitaan, koska lähipiirille ei voinut kertoa. No, jos haluaa AV:lta myötätuntoa hakea, niin on hyväksyttävä, että kaikilta sitä ei tule.
Otan osaa. Olen itse kokenut keskenmenon ja surua tunnen edelleenkin liki 15-vuotta myöhemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.06.2013 klo 11:56"]
Nr. 79: ap kirjoittaa yllä, että myötätuntoa tarvitaan, koska lähipiirille ei voinut kertoa. No, jos haluaa AV:lta myötätuntoa hakea, niin on hyväksyttävä, että kaikilta sitä ei tule.
[/quote]
Sä et tajunnut mun pointtiani. Kysyit: "Millainen on hyvä perhe, jolle ei kerrota toivotusta raskaudesta?" Minä vastasin sanoen, ettei perheen hyvyyden ja raskausuutisten kertomatta jättämisen välillä ole yhteyttä. AV ja empatiakyvyttömyys on toinen asia, jota sitäkin on tässä ketjussa käsitelty.
-79-
Mulle ei ainakaan tullut mieleenkään kertoa raskaudesta muille kuin miehelleni raskauden alkuvaiheessa, vaan vasta sitten, kun oltiin vähän turvallisemmilla vesillä.
http://www.vauva.fi/artikkeli/vauvakuume/nain_raskaaksi/vauvakuume_on_vahva_tunne
miksi vain yli 20v naiset muka olisi valmiita saamaan lapsen? ei se ole iästä kiinni.
tukea sulle ap, otan osaa suruusi. se helpottaa ajan myötä ja pian teilläkin on oma pikkuinen.
Minä kirjoitin äidinkielestä Laudaturin, ja voitin myös kaksi kirjoituskilpailua 17-vuotiaana. Olen aina osannut kirjoittaa, olen aina osannut kohteliaisuussäännöt ja käytöstavat. Jos siis näihin vedotaan, ettei ap voi olla aito niin morjens! Muuhun en ota kantaa sitten, mutta vähän alkoi naurattaa perustelut.
Missä piireissä te oikein liikutte, jos teinit on pelkkää ihqudaaäksdeetä? :D
Tässä on aika monta asiaa jotka eivät aapeen kohdalla voi pitää paikkaansa mutta annetaan asian olla. Uskon keskenmenoon mutta muuten toivon että tytteli hankkii hieman enemmän elämänkokemusta, ei sitä tiedä vaikka mieskään ei tuntuisi omalta enää aikuisikään ehtiessä. Olen itse teiniäidin lapsi ja saanut ihan tarpeeksi kärsiä ja kuunnella siitä kuinka olen estänyt äitiäni elämästä vaikka kaikkien sukulaisten mukaan äitini vartavasten halusi minut pitää. Halusi leikkiä kotia silloin mutta kun ikää tuli lisää niin olisikin pitänyt saada olla vapaa...samaa olen kuullut monelta alle kaksikymppisen äidin lapselta.
niin siis mikä "nuori tyttö", kysehän on tässä kohtaa nuoresta naisesta. Ei tuon ikäinen perhettä halajava kutsu itseään nuoreksi tytöksi vaan pitää itseään NAISENA
Ja provohuutelijoille sanoisin, että olisin itse 17-vuotiaana ihan hyvin voinut kirjoittaa tällaisen aloituksen. Meitä on niin moneen junaan. Toiset ovat verbaalisempia kuin toiset. Täällä itseään ilmeisen älykkäinä pitävät mammat vertaavat aloitusta kaiketi vain siihen, millaisia itse sattuivat 17-vuotiaina olemaan, ja sehän kertoo vain heistä itsestään.