Lue keskustelun säännöt.
Nuoren tytön suuri suru
17.06.2013 |
Olen 17-vuotias, avoliitossa elävä nuori nainen. Eilen päättyi toivottu ja odotettu raskaus, raskausviikolla 8+2. Heräsin rajuun vuotoon ja koviin kipuihin, lähdettiin suoraan lääkärille. Raskaus ultrattiin ja todettiin keskeytyneeksi, annettiin lääkkeet ja kotiin odottelemaan, pari kuukautta ja taas voi yrittää. Kukaan lääkäreistä ei pahoitellut tapahtunutta, ja eräs hoitajista jopa totesi että ikäni puolesta parempi näin. Raskaus oli suunniteltu, toivottu ja odotettu. emme miehen kanssa olleet vielä kenellekkään kertoneet joten nyt joudumme surun kantamaan itseksemme. Itkemme molemmat, yhdessä ja erikseen. Miten tästä voi selviytyä? Suru kuristaa ja tukahduttaa.
Kommentit (88)
Aika siihen auttaa niin teillä kuin muillakin. Keskenmenoon ikä ei vaikuta. Tai ehkä sillä tavalla, että jos olisi yli kolmivitonen, uusi yritys ei mitenkään varmasti onnistuisi. Teillä on vielä aikaa yrittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tervetuloa karuun aikusten maailmaan, asiat eivät läheskään aina suju toivotulla tavalla. Kyllä keskenmenoistakin vain selviää, ajallaan, voimia teille.
ps. hoitohenkilökunta ei tosiaan pahoittele näitä tapahtumia, kuulunee asiaan?
Voimia sulle! Surullinen, mutta ehkä hyväkin tapahtuma; lapsesi ei ollut elinkelpoinen. Nyt uutta yrittämään, suru helpottaa ajan kanssa.
Olet vasta 17 vee, ehdit kyllä. Itse sain reilusti 40 v. Toki on surullista mutta ole realisti.
Olen pahoillani!
Miten voi olla 17-vuotiaalla odotettu raskaus?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen pahoillani, ap. Suruun auttaa vain sureminen. Onneksi sinulla on mies tukena. Minä surin omaa keskenmennyttä lastani aika kauan. Syynä tähän oli osaltaan se, että en saanut tukea mieheltäni. Ajatus siitä, että lapseni ei ollut elinkelpoinen, ei lohduttanut minua suruni keskellä. Nyt kuitenkin pystyn ajattelemaan noin tyynesti.
Onneksi olet nuori ja ehditte vielä tekemään lapsia. Toivon kaikkea hyvää.
Miehen kanssa 2,5 vuotta seurustelua takana, yhdessä asuttu 1,5v. Mies 5 vuotta mua vanhempi. suru hellittää kait ajan kanssa mutta mikä auttaisi tähän hetkeen kun suru ja kaipaus vaan liian suuri. Vauvaa oltiin yritetty jo puoli vuotta, pitkän harkinnan ja suunnittelun jälkeen. Olisin ehtinyt täyttää 18 ennen vauvan syntymää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi olkoon, nyt vaan reippaasti lukio-opiskelujen pariin ja siitä sitten ammattiin.
Hetkinen hetkinen. Eli siis teidän suhde on alkanut siinä vaiheessa kun olit vielä sakkolihaa ja mies jopa 5v vanhempi. Tuohan on jo lapsiinsekaantumista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä myös yksi keskenmenon saanut ja miehen kanssa ei voitu käsitellä asiaa yhtään. Ikää ei katso keskenmenon surun määrä, nuori voi surra yhtä paljon kun vanhempikin.
Suru helpottuu suremalla. Itse vieläkin muistan lasketun ajan ja kyseisenä päivänä aina sytytän kynttilän ja lähetän kauniita ajatuksia ilmaan. Surun kanssa pystyy elämään.
[quote author="Vierailija" time="17.06.2013 klo 14:50"]
Onneksi olkoon, nyt vaan reippaasti lukio-opiskelujen pariin ja siitä sitten ammattiin.
[/quote]
juu, samaa mieltä. KIrjat käteen ja opiskelemaan. Ehkäpä ei ollut lasten aika, olet aivan liian nuori. Kouluta itsesi ensin ja hanki työpaikka. Siinä se surukin sivussa ohi menee :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska av-mammat eivät selvästikkään osaa tekstistä erottaa olennaistavaan tarttuvat sivuseikkoihin : ammatti minulla on jo. Samoin työpaikka. Kyllä, suhteemme alkoi kun olin 15, mies oli tuolloin n. 20v. Olin "sakkolihaa" muutaman kuukauden, jonka aikana ei tapahtunut mitään seksuaalista. Täytettyäni 16 ei siinä asiassa enää ongelmaa ollut ja vuoden seurustelun jälkeen muutimme yhteen. En tiedä miksi edes kerron tätä, tulin hakemaan vertaistukea mutta selvästi väärältä palstalta..
ap
Ammatti jo? Okei, mikä, ihan mielenkiinnosta, ot
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse asiassa nuoruus lisää keskenmenon riskiä. Sekä alle 18-vuotialla että yli 40-vuotiailla on enemmän keskenmenoja kuin muilla.
[quote author="Vierailija" time="17.06.2013 klo 14:33"]
Aika siihen auttaa niin teillä kuin muillakin. Keskenmenoon ikä ei vaikuta. Tai ehkä sillä tavalla, että jos olisi yli kolmivitonen, uusi yritys ei mitenkään varmasti onnistuisi. Teillä on vielä aikaa yrittää.
[/quote]
Suomessa on mahdollista opiskella kosmetologiksi lyhytkoulutuksella.
Ap
[quote author="Vierailija" time="17.06.2013 klo 15:06"]
Suomessa on mahdollista opiskella kosmetologiksi lyhytkoulutuksella.
Ap
No tosi nopealla koulutuksella olet lukenut, jooo..tee töitä ja uusi raskaus tulee kun on tullakseen. Niin se muillakin menee, kaikkea ei voi tässä elämässä saada vaikka kuinka haluaisi. Niin on käynyt itsellenikin ja on vaan elettävä sen asian kanssa :)
[/quote]
Paitsi että 17-vuotias ei ikinä keksisi tuollaista otsikkoa. Sen tarkoitus on provosoida lukija suoraan ytimeen: liian nuoren raskaushaaveisiin. Hyvä yritys, ap (joka muuten hienosti tunnet palstan termistön...)!
Tosi kivan tukevia ihmiset täällä. Ehkäpä tää nuori ihminen on tiennyt jo, ettei elämä nyt aina ole hattaroita ja mene suunnitelmien mukaisesti. Sanoisitteko 25-vuotiaAlle keskenmenon uhrille, että ei se elämä kuule aina mene niinkuin haluaisi?
Kouluun ja töihin ja elantoa hankkimaan ihan ITSE ja sen jälkeen lisääntymään.
Mulle nimitys tyttö on ok vaikka oon 25v kahden lapsen äiti. En koe pahaksi jos alle 26v kutsuu itteään tytöks. Ja 40v av-mammat, onkos teillä tyttöjen-, vai naistenillat? Kyl mä ainaki käyn iha tyttöjenillois ku mennää porukalla lasillisel..