Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten toiset löytävät aina uuden kumppanin, mutta toiset eivät milloinkaan?
Toiset eroo ja löytävät uuden kumppanin ja samaa rataa...
Toiset eivät löydä edes ensimmäistäkään kumppania.
En käsitä?
Kommentit (662)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen myös. Ja yksikin tuttu on suoraan sanottuna aika rumakin, mutta aina on joku :O Avioliittoja takana 2, avoliittoja pari lisää. Läheisriippuvainen, mut silti ihmettelen, miten hän tekee sen. Leppoisa luonne, ehkä se korvaa ulkoisen kauneuden?
Luonne on todella tärkeä. Toki ulkonäkökin merkkaa, mutta jos näyttää suunnilleen ihmiseltä, niin se jo riittää. Sen sijaan jos on paska luonne, ei sellasta jaksa kukaan.
No kyllä sitä paskaa luonnettakin moni mies näköjään katselee ainakin sellaset parisen vuotta, jos nainen on hyvännäköinen. Siinäkin vaiheessa yleensä nainen se joka lopettaa suhteen kun kyllästyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka olisi kuinka kliseisesti todettu ja joku kohta ulisee tasoreorian esiin nostamista, niin se vain vaikuttaa asiaan. Olen huomannut, että ne jotka kitisee, ettei ketään löydy, niin haaveilevat aina omaa tasoaan paremmasta kumppanista, vaikka esim oma naamavärkki olisi erittäinkin keskinkertainen.
Sanoisin, että tämä pätee paljon enemmän naisiin. Eli nainen jonka kroppa on löysässä kunnossa ja kurvit ei kohdallaan valittaa ja yrittää itseään tasokkaampia miehiä.
Parissa äänestyksessä on selvinnyt että ylipainoisista sinkkunaisista 80% kelpuuttaa vain normaalipainoisia miehiä. Hyvä esimerkki hypergamiasta.
Onhan se lukuisia kertoja tullut todettua, että naisten "kukaan ei kiinnostu" tarkoittaa useimmiten sitä että ne miehet ei kiinnostu joista nainen itse olisi kiinnostunut. Niiden lukuisten epäkiinnostavien miesten lähestymisiähän kun ei lasketa.
No ne rumat miehethän on aina pelkän seksin perässä tietenkin, eikä niitä näppäillä mihinkään vakavan parisuhteen laskuriin jollainen naisella voisi olla komean Fabion kanssa.
No kumpi parempi, löytää puoliso loppuelämäksi vai löytää aina uusi 2 vuoden jälkeen? Itseäni ainakin huolettaisi enemmän se suhteiden määrä kuin niiden välissä oleva aika. Henkilöt jotka ovat olleet muutaman vuoden suhteessa osaavat myös suhtautua vastakkaiseen sukupuoleen erilailla kuin joku joka ei ole elänyt päivääkään sellaista elämää. Silloin on huolettomampi eikä rima ole niin korkealla lähestymisessä ja tunteiden esilletuomisessa.
Mä olen näitä, jotka ei löydä uutta kumppania. Oon introvertti ja muhun on tosi hankala tutustua.
Mun tutut ekstrovertit sitten puolestaan tuntuu löytävän seuraa heti, niin naiset kuin miehetkin.
Sitä minäkin ihmetteln. Olen mies ja ollut yli seitsemän vuotta leskenä. Tullut törmättyä vain itsekeskeisiin, nipottaviin hienonpieruihin mielensä pahoittajiin. Taitaa olla parempi muuttaa muualle pääkaupunkiseudulta. Tuntuu naisten vaatimukset olevan järjellisempiä muualla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomalainen kaunis nainen on usein viimeisen päälle laitettu, vähän jäykkä ja vaikeasti lähestyttävän oloinen.
Joku vähemmän huoliteltu, meikitön ja rento maalaissisko peittoaa edellisen 6-0.
Kauneus ei ole tae puolison löytämiseen, vaan aitous.
Onneksi harva enää perustaa paksuun perään, kumihuuliin, räpsyripsiin tai laminaattikulmiin.
Luonnollisuus on valttia.
Vierailija kirjoitti:
Kuten edelläkin on jo todettu, uuden löytävät nopeasti yleensä ihmiset, joille ei ole niin väliä, kuka se kumppani, kunhan on joku. Tämä näkyy etenkin miehillä, jotka eivät ole koskaan oppineet pitämään huolta sen paremmin itsestään kuin kodistaan, mahdollisista lapsista puhumattakaan. Jos suhde päättyy, mies etsii hyvin nopeasti itselleen uuden "äidin", vaikka nainen luuleekin alkuhuuman ajan olevansa parisuhteessa.
Näitä samassa paketissa piikaa itselleen ja lastenhoitajaa lapsilleen etsiviä miehenpuolia valitettavasti riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kissamies kirjoitti:
Erosin viisi vuotta sitten ja kesällä tapasin kivan naisen. Hän järkyttyi kun näki kissankarvoja lakanoissani, ei ihme sillä minulla on kaksi kissaa. Alkoi huuto ja toteamus että valitse hänet tai kissat. Valitsin kissat. Ei taida tällä asenteella seuraa löytyä?
Löytyy, kun vastaan tulee toinen samanlainen. Tai jos haet seuraa netistä, kerrot tuon profiilissasi.
Olen itse miettinyt ihan samaa. Olen nähnyt läheltä ainakin sellaista, että nainen on herkkä ihastumaan, jopa rakastumaan. Mieheltä ei vaadita kovinkaan paljoa. Kun mies osoittaa kiinnostusta niin tämä nainen ihastuu erittäin nopeasti ja sanoisin että jopa hieman sokeastikin. Kumppani löytyy tällöin suhteellisen helposti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitten on meitä jotka ovat eronneet eivätkä halua uutta kumppania.
2016 erottiin enkä ole yhtäkään naista tavannut sen jälkeen enkä tule tapaamaan koska en halua Yksin olen onnellisempi :)
Vierailija kirjoitti:
Mä olen tullut siihen tulokseen, että toisissa vaan on "se jokin". Omissa tuttavissa ja sukulaisissa on näitä, joille parisuhteen löytäminen onnistuu halutessa tuosta vaan (enkä tarkoita mitään "kuka tahansa kelpaa"-juttuja) ja heitä on kyllä niin monenlaisia, etten osaa sanoa mitään yhtä piirrettä mikä niitä kumppaniehdokkaita viehättää, mutta jostain syytä heitä on aina kuitenkin jonoksi asti.
Omat vanhempani ovat seurustelleet teini-iästä lähtien. Kun ero tuli 30v jälkeen, molemmille löytyi heti uusi kumppani, äidille kaksikin ennen kuin asettui aloilleen nykyisen kumppaninsa kanssa.
Itse olen ollut sinkkuna 20 vuotta. Ei näy jonoja. Pitää varmaan vaihtaa maata, tosin matkoillakaan ei ole käynyt flaksi, vaikka matkustan yksin ja viivyn kohteissa joskus jopa 3kk putkeen :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä sen kumppanin edes voisi löytää.
En halua enää tinderiin ymv seuranhakupalveluihin.
Täällä pikkukaupungissa on tasan yksi baari, jossa tuntuu olevan aina ne samat jampat.
Ei ole nyt varaa paljoa matkustella tai käydä konserteissa, ehkä joskus.
Parhaat ystävät ovat parisuhteessa, joten olen muutenkin tosi yksinäinen.
Ei mitään, ei ketään. Huoh. Niin tappavan tylsää.
n50v
Suomi on pieni maa, eikö se ole yksi hyvä selitys. Ei se uusi niin komea monilla ole, en tiedä onko exäkään.
Jotkut vaan eivät osaa olla hetkeäkään yksin, joku täytyy aina olla peesaamassa ja jotain psykologista tyhjiötä täyttämässä. Helppo se on "rakastua", kun siitä lopulta pääsee suht. helposti eroonkin. Etenkin jos "parempi" on taas kiikarissa. Siinä sivussa ja välissä lisäännytään tuttavien kesken kuin huomista ei olisi.
Fyysiset tarpeet on minullakin, mutta en silti lähde näihin älyttömyyksiin, tyyliin somevaikuttajat tosi-tv-julkimot ym. ihmispökäleet.
Olen jutellut aiheesta joskus tuttujen miesten kanssa.
Kaverit ovat useinkin todenneet että "ei se nyt niin mene että jos näkee esim. baarissa kiinnostavan naisen niin voisi noin vaan mennä juttelemaan". Ensin pitäisi ilmeisesti juoda (liikaa) jännitykseen ja sitten muina miehinä mennä kiinnostuksen kohteen lähistölle hengailemaan ja odottaa että nainen huomaa ja tekee aloitteen jutella.
Vahvistan tämän teorian kyllä sillä että itse olen kaikkien tähänastisten miesteni kanssa aina ollut keskustelut aloittanut osapuoli ja suoruudellani saanut sen miehen matkaani josta olen kulloinkin kiinnostunut.
(Mikä on kyllä ainakin palstatietäjien mukaan mahdottomuus sillä en ole kaunis vaan pyöreä, lyhythiuksinen ja kasvoitani aika tavallisen/poikamaisen näköinen vielä näin kolmekymppisenä naisenakin, toisaalta olen kyllä aina ystävällinen ja "hoivaava" luonteeltani, ja nyt kun miettii niin juu aika isotissinen).
Taktiikkani on jutella iloisesti, testata toisen huumoria ja lopulta kysyä ihan suoraan mitä hän on tuona iltana etsimässä ja pohdin avoimesti ovatko intressimme yhteneväiset.
Yleensä intressit ovat olleet yhteneväiset jonkin aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Niillä ei ole itsekritiikkiä.
Itse tunsin naisen, joka löysi välittömästi yhden suhteen päätyttyä (mitä tapahtui usein) aina uuden miehen. En keksinyt tälle muuta selitystä kuin sen, että hänellä oli useita miehiä varalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kauniit, Komeat, puheliaat löytävät aina. Toista se on meillä ujoilla, ei niin kauniilla ja komeilla. Ihan lähipiirissä todettua. Miehiä tulee ovista ja ikkunoista. Vaihtavat kun kyllästyvät. Itse en haluaisi kun edes mahiksen.
Nainen löytää aina ja jos ei löydä, niin sitten kyse on aivan täydellisestä passiivisuudesta tyyliin ei ole edes Tinderiä viitsinyt ladata. Tämän olen todistanut niin monesti, että kunhan nainen edes tämän verran viitsii tehdä niin aina löytyy sutinaa. Ihan sama millainen nainen.
Satunnaista seksiä voi löytää, suhdetta ei aina.
Mä olen niin ujo ettei miehet pidä mua kiinnostavana enkä saa suhteita.
Jos miehet eivät pidä sinua kiinnostavana, sille on kyllä ihan muita syitä kuin väittämäsi ujous.
Alue: Aihe vapaa
No sekin. Eli ei todellakaan mikään ihme, että on haastavaa löytää sopivaa - pitäisi olla hyvännäköinen mies, joka on myös hippihenkinen. Vähiin menee vaihtoehdot. Itselläni vähän samantyyppinen tilanne. En ole keskiverto ulkonäöltäni ja lisäksi olen hemmetin outo persoona. Ei vaan ole sopivia minulle.