Miksi päätitte että teille ei tule kolmatta lasta?

No varmasti siitä kolmosesta paljon iloakin olisi, mutta näin on, kyllä siinä jotain muuta yleensä menetetään. Meidän ystäväpiirissä se on yleensä ollut se matkustelu joka jätetään. Jotkut ovat tietysti vielä käyneet mutta enää eivät ole siitä näyttäneet nauttivan, varsinkin kun ovat lapset ovat vielä pieniä.

Meillä on kaksi lasta ollut paras vaihtoehto taloudellisen, oman jaksamisen, parisuhde ajan, sekä perhe-elämän tasapainon kannalta.

Miehellä todettiin syöpä, jonka hoidot vaikuttavat sukusoluihin. Kun varoaika alkoi olla ohi, ikäeroa muihin lapsiin oli jo aika paljon. Itse olisin voinut yrittääkin vielä lasta, mutta miehelle jäi kuitenkin syövän uusiutumisen pelko. Pelkäsi, että taakka olisi liian raskas mulle, jos jäisin yksin kolmen lapsen kanssa. Nyt ollaan jo yli 40 ja tähän syöpään liittyvä vaara alkaa olla ohi, mutta kolmatta lasta ei sitten tullut.

Kolmannesta haaveilen, mutta en halua enää kolmatta kertaa lapsettomuushoitoihin, sen verran rankkoja ne on Ja ilman hoitoja kolmatta lasta ei todennäköisesti saada.

Olen juuri käynyt läpi hermoja ja terveyttä raastavat viisi vuotta kotona kahta lasta tekemässä, synnyttämässä ja imettämässä, niiden kanssa yöllä heräilemässä, niiden sotkuja siivoamassa, tappeluja erottamassa. Kaikki kahden vaativan koliikkisen, vilkkaan, temperamenttisen, itkuisen, tunnin välin heräilevän lapsen kanssa on ollut paljon vaikeampaa kun olin osannut kuvitella. Vaikka tietysti on mahtavaa olla äiti ja ihania, korvaamattomia hetkiäkin on ollut rutkasti, on sellainen tunne että lapset ovat vetänyt minusta kaiken irti ja ajatus kolmannesta ahdistaa todella paljon vaikka sellainen piti alun perin tehdä. En ole vielä ihan varma, mutta taitaa meidän kohdalla jäädä tähän. Olen NIIN valmis palaamaan töihin ja käymään lounaalla ja vessassa yksin!  Siis oma ja miehen jaksaminen on suurin syyni kolmannen tekemättä jättämiseen. Jos pari vuotta vierähtää ja aika kultaa muistot niin ehkä sitten vielä mutta taitaa ikä tulla vastaan ennen sitä. Nyt taidamme keskittyä kasvatustyöhön ja repaleisen parisuhteemme korjaamiseen. Hyvä ettei sentään erottu, mutta kyllä tämä pikkulapsivaihe rassasi meitä molempia pahasti.

Sain töitä ja en halunnut luopua työstäni...mies olisi halunnut suurperheen, mutta kun on itse paljon pois kotoa ja suurin vastuu ollut minulla, minä päätin. 

Minun kohdalla oli taloudellisista syistä pakko palata töihin kahden jälkeen ja jos kolmas olisi tullut, olisi pitänyt laittaa hänet tarhaan 9kk vanhana ja sitä en halunnut tehdä. Halusin hoitaa kaikki lapset kotona kolme vuotiaaksi.

Työnkuvaani kuuluu matkustaminen ja tiesin että kolmelle hoitajan löytäminen olisi ollut paljon hankalampaa kun kahdelle. Meidän tukiverkko kun on ainoastaan yhdet isovanhemmat ja he kokevat kaksikin lasta ajoittain vaikeiksi hoidettaviksi, ikää kun alkaa jo olla.

Aloin väsyä. Kolmas olisi ihan liikaa.

Ajattelin ensin että meille tulisi kolme mutta olen seurannut kolmelapsisten tuttavapiirin elämää ja todennut että kolmen lapsen kohdalla joku muu asia yleensä pitää jättää, oli se sitten matkailu, lasten harrastukset, parisuhdeaika kun hoitajaa kaikille on vaikea saada, talon siisteys, mikä sitten lie. Kahden kanssa nuo kaikki ainakin keskituloisille perheille nyt vielä jotenkin menee mutta se kolmas lapsi näyttää olevan monille se ratkeamiskohta. Me nyt kun ollaan kuitenkin aika mukavanhaluisia ja haluamme elää monipuolista elämää ja panostaa myös parisuhteeseemme, luulen että meidän kohdalla tämä taitaa nyt olla tässä.

[quote author="Vierailija" time="17.06.2013 klo 22:38"]

Meille ei tule kolmatta siitä syystä, ettei meillä vain ole resursseja hoitaa hyvin kuin kaksi lasta. Toisen lapsen syntymä vei paljon enemmän voimia kuin osasin ennakoida, ja hänen kanssaan on ollut muutenkin tosi vaikeaa. Tuntuu, että hän tulee tarvitsemaan paljon aikaa ja tukea (enemmän kuin sisaruksensa) että pärjää elämässä ja muiden kanssa, ja minun on muutenkin tehtävä hänen kanssaan enemmän töitä, että meillä olisi läheiset, myönteiset, luottamukselliset ja rakastavat välit vaikeinakin hetkinä. Kolmas lapsi veisi väistämättä häneltä pois paljon huomiota, ja pelkään että sillä olisi hänen elämäänsä iso negatiivinen vaikutus. En vaan voi tehdä sitä hänelle.

[/quote]

Tiedän tämän tunteen, meilläkin on kaksi vaativaa, voimakastempperamenttista lasta, yksi vielä enemmän kun toinen. Olemme tulleet samaan tulokseen ja jättäneet tämän leikin kesken kahden kohdalla. Vaikka kolmas olisikin ihana ja alkuperäisissä suunnitelmissa, olemassa olevat lapset ja heidän hyvinvointinsa on minusta erittäin hyvä syy jättää se tekemättä.

Koska meillä keskituloisilla ei ole varaa. Tähän hetkeen joo, mutta teini-iässä kolme ... huhuhu. 

[quote author="Vierailija" time="20.06.2013 klo 19:45"]

Koska meillä keskituloisilla ei ole varaa. Tähän hetkeen joo, mutta teini-iässä kolme ... huhuhu. 

[/quote]

Sama syy meillä.

Ei tule toista Lasta. Ei mene pitkä aika kun vanhemmat kustantavat lapsien opinnot kuten usassa esim. 40.000  € vuodessa.  Maailman liikanasoitus pitäisi kolahtaa jokaiseen.  Lapsi löytää muitakin tukihenkilöitä elämäänsä kuin sisaret.

[quote author="Vierailija" time="16.06.2013 klo 09:37"]

[quote author="Vierailija" time="15.06.2013 klo 14:15"]

Ajattelin ensin että meille tulisi kolme mutta olen seurannut kolmelapsisten tuttavapiirin elämää ja todennut että kolmen lapsen kohdalla joku muu asia yleensä pitää jättää, oli se sitten matkailu, lasten harrastukset, parisuhdeaika kun hoitajaa kaikille on vaikea saada, talon siisteys, mikä sitten lie. Kahden kanssa nuo kaikki ainakin keskituloisille perheille nyt vielä jotenkin menee mutta se kolmas lapsi näyttää olevan monille se ratkeamiskohta. Me nyt kun ollaan kuitenkin aika mukavanhaluisia ja haluamme elää monipuolista elämää ja panostaa myös parisuhteeseemme, luulen että meidän kohdalla tämä taitaa nyt olla tässä.

[/quote]

Olen niin samaa mieltä! Rehellisesti sanottuna monta kertaa kun kuulen joltain (kaltaiseltamme) kaksilapsiselta perheeltä raskausuutisen, ensimmäinen spontaani ajatus (jota en tietenkään ääneen sano) on että voi miten te nyt noin menitte elämänne pilaamaan..

 [/quote]

Tämä ketju muistuttaa hämmästyttvän paljon keskusteluja vapaaehtoisen lapsettomuuden syistä!

Minunkin vanhemmat aluksi ajattelivat että kaksi lasta saa riittää kun ovat terveitä ja tyttö ja poika. Mutta onneksi tekivät vielä minut, tytön :) Ollaan synnytty noin 6 vuoden välein kaikki. Tehkää kolmaskin jotka epäröitte! :)

Yhdellä lapsella kehitysvamma ja ei riskiä tehdä kolmatta, kun ikää oli 39v. Kuopus on terve.

Itsekkyys. Pienet lapset on raskaita.

Asunnon koko. Nyt kaikilla omat huoneet.

Suurin syy se, että mulla olisi sitten ollut hoidettava 3 alle kouluikäistä, ei kiitos.

Kaipaan kyllä sitä kolmatta lasta, mutta nyt annan kaikkeni näille isommille. Nyt olen 48 v.ja esivaihdevuodet ja kauheat pms vaivat. Mieti sitäkin, että sulla olisi pieni koulsinen ja vaihdevuodet päällä.  Vaikuttaa niin paljon mielialaan.

Yhdellä lapsella kehitysvamma ja ei riskiä tehdä kolmatta, kun ikää oli 39v. Kuopus on terve.

Itsekkyys. Pienet lapset on raskaita.

Asunnon koko. Nyt kaikilla omat huoneet.

Suurin syy se, että mulla olisi sitten ollut hoidettava 3 alle kouluikäistä, ei kiitos.

Kaipaan kyllä sitä kolmatta lasta, mutta nyt annan kaikkeni näille isommille. Nyt olen 48 v.ja esivaihdevuodet ja kauheat pms vaivat. Mieti sitäkin, että sulla olisi pieni koulsinen ja vaihdevuodet päällä.  Vaikuttaa niin paljon mielialaan.

Minun on opiskeltava uusi tutkinto, jos haluan ikinä enää saada työtä. Neljän vuoden päästä olen todennäköisesti jo valmistunut ja töissä, mutta lastentekoikä alkaa olla omalta osaltni silloin jo ohi (olen silloin 39). Toivon ja luotan, että silloin en enää haaveile kolmannesta lapsesta vaan keskityn työntekoon.

lapset jo 6 ja 4, olis pitäny tehdä kaksi vuotta sitten. nyt jäis leikeistä pois :)

mulla on haveina 1-4 lasta ei enmpää :)