Miksi päätitte että teille ei tule kolmatta lasta?
Teen päätöstä lapsiluvusta ja haluaisin kuulla miksi päätitte että kaksi on teille juuri oikea määrä lapsia.
Meillä on nämä kaksi ja toisaalta ajattelen että kolmaskin olisi ihana ja aina ajattelin että meille tulisi kolmas, mutta moni asia mietityttää:
- oma ikä (38v.), riskit oman ja vauvan terveyden suhteen
- rahan rittävyys, ei niinkään nyt, mutta tulevaisuudessa kun on kolme teiniä
- yövalvomiset, molemmat lapseni ovat valvottaneet ensimmäiset kaksi vuotta putkeen, kolmaskin varmaan niin tekisi
- oman elämän muu sisältö/uran luominen/matkustaminen nyt kun ollaan juuri päästy pikkulapsiajasta eteenpäin
Entäs teillä?
Kommentit (116)
Omassa perheessäni oli kolme lasta. Kaksi tyttöä, ja sitten viiden vuoden paussin jälkeen poika. Siskoni ja itseni kasvettua vanhempani väsyivät täysin lasten hoitoon ja kiinnostuksensa veljeeni oli todella pieni. Halusivat jo rientää oman elämänsä perässä. Veljeni jäi aika lailla yksin kasvamaan kun siskoni ja minä muutimme pois kotoa. Samaa en haluaisi omilleni. Meillä on kaksi pienellä ikä-erolla ja se riittää.
Meillän kaksi pientä nyt, iät 1v ja 3v. Haluaisin vielä yhden, mutta kun ajattelenkin vauva-ajan työllistävyyttä ja taas työelämästä poissaoloia, niin en halua. Raskaanakaan en halua olla. Rahan ja tilan puolesta ei ongelmaa, talossa 4 makkaria ja velkaa kohtuudella, hyvätuloisia ollaan ja on varallisuutta.
Olen nyt 30v ja päättänyt odottaa 35 vuotiaaksi lopullista päätöstä, jonka jälkeen voin tehdä sterilisaation.
Mulle on aina ollut selvää, että 1-2 lasta on sopiva. Helpompi löytää sopiva koti, helpompi matkustaa, helpompi tehdä sitä ja tätä. Ja kahdelle pystyy varmemmin sitten jatkossa kustantamaan padit ja podit, ajokortin, lukiokirjat, ekan auton, jne.
Minä kuumeilin kolmatta mutta mies sanoi ettei jaksa hoitaa yhtään enempää lapsia. Fair enough.
En jaksa! Vaikeaa on jo näiden kahden kanssa ollut. Yöheräilyt ja jatkuva itkun kuuntelu ahdistaa. Pää eikä kroppa kestä!
Jaksaa itse paremmin kahden kanssa ja olemassa oleville lapsille voi antaa enemmän huomiota.
[quote author="Vierailija" time="14.06.2013 klo 11:35"]
Jaksaa itse paremmin kahden kanssa ja olemassa oleville lapsille voi antaa enemmän huomiota.[/quote]
Tämä on niin totta. On olemassa keskimmäisen lapsen syndrooma, ihan tutkittua tietoa että keskimmäiseen lapseen ei satsata niin paljon kuin esikoiseen ja kuopukseen. Tämä koskee sekä taloudellista ja ajallista panostusta.
Olen huomannut että monet naiset jäävät koukkuun vauva-aikaan ja heti kun nuorin kasvaa vauva-ajasta ulos, pitäisi pukata uusi vaikka järki sanoo että resursseja niin taloudellisesti kuin henkisestikään ei ole.
En halua kuin 1-2 lasta. Samaa mieltä on mies.
Olen 33-vuotias ja alle 4-vuotiaiden tytön ja pojan äiti. Vauvakuume joskus nostaa päätään ja yöheräilyjäkään en lastemme vauva-aikoina kokenut ongelmallisiksi. Kuitenkaan meille ei (suunnittellusti) tule enempää lapsia, sillä kolmas lapsi kuitenkin tarkottaisi meille mm. muuttoa isompaan kotiin.
Olemme keskituloisia (yht. bruttotulot hieman alle 7000€/kk) ja haluamme säilyttää nykyisen elintason tulevaisuudessakin. Yksi lapsi lisää ei taloutta kaataisi, mutta haluamme antaa lapsillemme hyvät harrastusmahdollisuudet ja sellaisia elämyksiä (mm.matkustaa), joita ilman olemme itse jääneet lapsena johtuen kasvamisesta suurperheessä. Pikkulapsi-iässä eivät extra-kulut vielä ole se ratkaiseva tekijä esim. matkustaessa, vaan pienempi "työmäärä" paimentaessa vaan kahta.
[quote author="Vierailija" time="14.06.2013 klo 11:40"]
[quote author="Vierailija" time="14.06.2013 klo 11:35"]
Jaksaa itse paremmin kahden kanssa ja olemassa oleville lapsille voi antaa enemmän huomiota.[/quote]
Tämä on niin totta. On olemassa keskimmäisen lapsen syndrooma, ihan tutkittua tietoa että keskimmäiseen lapseen ei satsata niin paljon kuin esikoiseen ja kuopukseen. Tämä koskee sekä taloudellista ja ajallista panostusta.
Olen huomannut että monet naiset jäävät koukkuun vauva-aikaan ja heti kun nuorin kasvaa vauva-ajasta ulos, pitäisi pukata uusi vaikka järki sanoo että resursseja niin taloudellisesti kuin henkisestikään ei ole.
[/quote]
Näin on. Vauva-aikaan on helppo jäädä koukkuun varsinkin jos on ollut jo jonkin aikaa kotona eikä ole työpaikkaa mihin palata. Ja onhan se haikeaa kun ei olekaan enää sitä vauvaa kotona. :(
Kaksi pientä on nyt (2 v ja 4 v) ja toisen syntymästä tai oikeastaan jo odotusajasta lähtien on ollut selvää, että perhe on nyt valmis. Kahdenkin kanssa on välillä raskasta, vaikka nyt alkaakin olla vauva-aika ohi (en ole semmoinen vauva-ajasta nauttija), yöt nukutaan ja kuopuskin osaa jo ilmaista itseään puhumalla. Jo toisen lapsen lisäys perheeseen toi lisää pyykkiä ja tiskiä ja muita kotitöitä, että ei kiitos enempää likaisia lautasia tiskipöydälle! Kaksi lastamme (samaa sukupuolta) ovat suloinen tiimi, tämän symbioosin kolmas lapsi väistämättä rikkoisi. En myöskään halua nykyisestä kuopuksesta tuota jonkun mainitsemaa tyypillistä keskimmäistä "näkymätöntä" lasta, en vaan halua sitä kohtaloa hänelle, kun tajuan omien resurssieni rajallisuuden. Meillä on kaksi maailman ihaninta pikku persoonaa ja olemme sanomattoman onnellisia heistä. Lisää lapsia emme kuitenkaan kaipaa. On myös vielä liian tuoreessa muistissa raskaus, synnytys ja vauva+uhmis-yhdistelmä. Lisänä tietysti nuo muidenkin mainitsemat taloudelliset jne, seikat.
Toki lapsemme ovat vielä pieniä ja itsekin olen aika nuori, joten tunne ja tilanne voivat muuttua. Tällä hetkellä kuitenkin suunnittelemme elämää eteenpäin nelihenkisenä perheenä, olen palannut töihin jne.
Koska kolme lasta on stressaavin mahdollinen lapsiluku.
Yksinkertaisesti: RAHA!
Kahden lapsen päivähoitomaksut on ihan järkyttävät, siihen kolmas päälle niin mitä ihmettä me sitten syötäisiin. En halua kieltää lapselta harrastusta, mutta jos tulisi kolmas niin ei kyllä mitään pianotunteja enää kustannettaisi. Saatika nuo ajokortit sitten aikanansa jne.
Meille ei tule kolmatta siitä syystä, ettei meillä vain ole resursseja hoitaa hyvin kuin kaksi lasta. Toisen lapsen syntymä vei paljon enemmän voimia kuin osasin ennakoida, ja hänen kanssaan on ollut muutenkin tosi vaikeaa. Tuntuu, että hän tulee tarvitsemaan paljon aikaa ja tukea (enemmän kuin sisaruksensa) että pärjää elämässä ja muiden kanssa, ja minun on muutenkin tehtävä hänen kanssaan enemmän töitä, että meillä olisi läheiset, myönteiset, luottamukselliset ja rakastavat välit vaikeinakin hetkinä. Kolmas lapsi veisi väistämättä häneltä pois paljon huomiota, ja pelkään että sillä olisi hänen elämäänsä iso negatiivinen vaikutus. En vaan voi tehdä sitä hänelle.
Minun syyni
- ikä (37v.),
- yövalvomiset
- lapset on jo kouluiässä, elämä helpottaa
- muutimme ulkomaille, jossa ihan eri pelisäännöt vauvan ja pikkulapsien hoidossa (käytännössä jomman kumman vanhemman pitäisi olla kotona)
- uusia asioita elämässä, jotka ei "jätä tilaa" vauvalle
Mutta silti... jokin pistää kaipaamaan vielä yhtä...