Lue keskustelun säännöt.
Miksi päätitte että teille ei tule kolmatta lasta?
14.06.2013 |
Teen päätöstä lapsiluvusta ja haluaisin kuulla miksi päätitte että kaksi on teille juuri oikea määrä lapsia.
Meillä on nämä kaksi ja toisaalta ajattelen että kolmaskin olisi ihana ja aina ajattelin että meille tulisi kolmas, mutta moni asia mietityttää:
- oma ikä (38v.), riskit oman ja vauvan terveyden suhteen
- rahan rittävyys, ei niinkään nyt, mutta tulevaisuudessa kun on kolme teiniä
- yövalvomiset, molemmat lapseni ovat valvottaneet ensimmäiset kaksi vuotta putkeen, kolmaskin varmaan niin tekisi
- oman elämän muu sisältö/uran luominen/matkustaminen nyt kun ollaan juuri päästy pikkulapsiajasta eteenpäin
Entäs teillä?
Kommentit (116)
Meillä kaksi tyttöä 1 ja 3 vuotiaat. Näin on hyvä. Jos tulisi kolmas pitäisi asunto ja auto laittaa vaihtoon. Monia samoja syitä kuin muillakin. Mutta olemme kummatkin tyytyväisiä tähän tilanteeseen ja voi vihdoinkin suunnitella elämää vähän pidemmällä. En jaksaisi enää yhtään raskautta ja synnytystä, eikä ole kauheasti ikävä sitä vauva-aikaa. Olen myös palannut töihin enkä enää haluaisi lapsen takia olla työelämästä pois, mahtava työyhteisö ja täällä haluan edetä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei olla päätetty vielä mitään, mutta ainakin meidän kohdalla mahdollinen kolmas lapsi olisi elämäntavan valintakysymys. Meidän tuloilla ja turvaverkoilla nyt ainakin. Luultavasti se rajoittaisi lasten harrastusten määrää, perhematkojen määrää, pistäisi miehen ja minun kahden välisen ajan aivan minimiin, rajoittaisi omia harrastuksiamme vielä lisää (nyt jo aivan minimissä). Joutuisimme melko varmasti ostamaan uuden isomman auton (lue lisää lainaa), pitkällä aika välillä hankkimaan hieman isomman kodin (lue lisää lainaa tai ainakin asuinalueen vaihto). Meidän molempien vanhemmat ovat eronneet, eli mummiloissa on vain yksi isovanhempi - emme voisi kuvitellakaan, että mummit hoitaisivat kolmea lasta kerrallaan, jo nyt kaksi lasta silloin tällöin hoidossa on niillä rajoilla. Oma aika ja parisuhdeaika olisi silloin ihan olematonta, ja kun kolme lasta harrastaa iltaisin ja viikonloppuisin, niin kuinka paljon sitä yhteistä perheaikaakaan jää? Varsinaista uraa en ole luomassa, mutta kolmen lapsen äitiyslomat + hoitovapaat tekee jo aikamoisen loven niin kukkaroon, eläkkeisiin kuin työssäoloaikaankin.
Toisaalta mietimme, että onko millään tällä loppupeleissä väliä? Kyllä se uusi ihminen olisi varmasti sen arvoista, mutta ensin meidän pitäisi hyväksyä se, että elämämme muuttuisi monella tapaa. Kaipaan toisaalta koko ajan vähemmän matkustelua (enpä olisi ikinä uskonut, että sanoisin näin!), eli ehkä se olisi sen arvoista. Pitäisi luopua, mutta vastineeksi saisimme niin paljon. Siltikään en ole vielä aivan varma, että haluanko luopua tästä "kätevästä" neljän hengen perhekokonaisuudesta. Ajatustyö on vielä kesken. :)
No, alun perin mietittiin yhden ja kahden lapsen välillä ja päädyttiin kahteen. Miehellä oli ennestään kaksi lasta, jotka pienempänä olivat aika paljon meillä. Neljän lapsen remppa oli jo niin iso, ettemme halunneet siihen enää jatkoa. Lisäksi nuorimmaisen kasvaessa oli niin ihanaa, kun oma vapaus lisääntyi sitä mukaa, kun lapsi itsenäistyi. Halusin päästä palaamaan työelämään ja perhe vain tuntui valmiilta, oikean kokoiselta.
[quote author="Vierailija" time="14.06.2013 klo 14:05"]
[quote author="Vierailija" time="14.06.2013 klo 09:12"]
uran luominen
[/quote]
Miksi monet haluavat "luoda uraa", vaikka tosiasiassa mitättömän pieni murto-osa on sellaisia, joilla siihen on järkevät lähtökohdat? Ymmärrän, että toimitusjohtajaksi ja markzuckerbergiksi potentiaalisesti päätyvät henkilöt haluavat panostaa työhön täysillä, koska palkintokin on iso. Mutta miksi tavistyypit haluavat uhrata työlle elämänsä, kun lopputuloksena on parhaimmillaankin 3500 euron kuukausipalkka pikkuvirkamiehenä virastossa?
[/quote]
No kyllä itselleni on ihan mielenterveyden kannaltakin välttämätöntä päästä jossain vaiheessa käyttämään taas aivojani ja viettämään aikaa aikuisessa seurassa, vaikka ihan duunarityössä. Lisäksi olen alkanut enemmän ja enemmän miettimään eläkkeen kertymistä, nyt kun omat vanhemmat ovat jääneet eläkkeelle ja olen ymmärtänyt miten karu tilanne se on kun ei ole kunnon eläkettä.
Meillä se oli mukavuudenhalu ja taloudellinen tilanne. Ei siis jaksaisi enää yövalvomisia yms. kun muksut ovat jo paljon helpompia (6v ja 4v). Ja lisäksi meidän tilanteessa ei ole mahdollista jättäytyä päivärahoille ja/tai tukien varaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikeat raskaudet, vaikeat vauva-ajat, allergiset lapset, toisella kehityshäiriö. Siinä nyt muutama syy noin aluksi. Lisäksi työtilanne on huono ja haluaisin elää joskus vähän leveämminkin. Mulla eikä miehellä ole mitään vauvakuumetta.
Montakin syytä.
Raha, jaksaminen, voimavarat.
Lisäksi on tutkittu että työelämässä korkeilla paikoilla/johtopaikoilla naisilla on useimmiten joko 0 tai 1 lasta. Eli oikeasti sitä pakkaa on tosi vaikea hoitaa kunnolla ja 2 lasta on jo tosi paljon työtä. Vain lakimuutos saisi aikaan sen että miehet hoitaisivat oikeasti puolet kaikesta (ruoka, kaupat, kotityöt, lastenhoidot).
Jos toine meistä sairastuu, (ja kuolee) niin toinen vanhemmista jaksaa paremmin 2 lasta kuin 3. Tukiverkot kuitenkin lähes olemattomat. Suku kaukana ja miehen äidillä lapsuudessa hylkäys, oma äiti hylännyt, joten ei kykene olemaanluotettava tai toivomaan meille aina parasta, jollain tasolla kilpailee pojastaan. Omat vanhemmat myös eläneet raskaan elämän, ei voimavaroja olla tukena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, sinulla on päällä selvästi ns. luopumisvaihe. Järki sanoo ei, mutta biologinen kello ja tunteet sanovat kyllä. Hyväksy vauva-ajasta luopumiseen liittyvä suru. Hypistele vaikka vanhoja vauvanvaatteita ja myy tai lahjoita ne jollekin toiselle. Säästä rauhassa kaikkein tärkeimmät vaatekappaleet (esim. juuri se paita, joka vauvalla oli päällä synnytyslaitokselta kotiin tultaessa tms.).
Ajan kanssa tuska helpottaa ja huomaat olevasi valmis seuraavaan elämänvaiheeseen ja hämmästyt, kuinka hyvältä päätös lapsiluvun jättämisestä kahteen tuntuukaan!
Been there.
Se oli aika helppo päätös sen jälkeen, kun olimme päättäneet, ettei meille tuli ensimmäistä eikä toista lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En voi uskoa kaikkea täällä lukemaani, että ovatko ihmiset todella niin rahanahneita, vai eivätkä luota omiin kykyihinsä ja jaksamiseensa. Uuden tulokkaan tuomaa elämänrikkautta ja iloa ei korvaa mikään rahasumma. Itselläni neljä lasta. Isovanhemmat eivät ole koskaan hoitaneet lapsiamme, vaan olemme saaneet pärjätä kahdestaan. Kyllä sitä joskus jää aikaa aikuisille ihan kahdenkesken, mutta ei tietysti kovin usein. Kun on iso perhe, oppii organisoimaan asiat paremmin ja ehtii ihmeen paljon tekemään asioita. Ja voin vannoa, että jokainen lapsi saa tarpeeksi huomiota, aikaa ja rakkautta osakseen. Minäkin halusin vain kaksi lasta, mutta nyt olen neljän kanssa onnellisempi, kuin koskaan. Joskus väsyttää, mutta lapset antavat voimaa jaksaa. Kyllä kaikki jaksavat, jos niin haluavat. Mielestäni se on vain tekosyy sille, ettei halua enempää lapsia. Toiset eivät vain halua enempää, kuin yhden tai kaks lasta, mutta samalla rutiinilla menee vielä yksi tai kaksi lisää. Ja vaikka toiselle meistä sattuisi jotakin, niin varmasti kumpikin meistä pärjäisi yksin lastemme kanssa vallan mainiosti.
[quote author="Vierailija" time="14.06.2013 klo 16:01"]
Uuden tulokkaan tuomaa elämänrikkautta ja iloa ei korvaa mikään rahasumma.
[/quote]
Omituista logiikkaa. Jos ei halua (enempää) lapsia, menetyksen "korvaa" mikä tahansa rahasumma tai jo se, että taloudellinen tilanne pysyy samana. Kun ei pidä (uutta) lasta tärkeänä, mikä tahansa myönteinen asia menee tärkeysjärjestyksessä sen edelle: työ, oma jaksaminen, Seindeldin uusinnat, aski Mynthoneita. Tuo lauseesi on totta vain, jos oikeasti haluaa sen lapsen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.06.2013 klo 16:01"]
En voi uskoa kaikkea täällä lukemaani, että ovatko ihmiset todella niin rahanahneita, vai eivätkä luota omiin kykyihinsä ja jaksamiseensa. Uuden tulokkaan tuomaa elämänrikkautta ja iloa ei korvaa mikään rahasumma. Itselläni neljä lasta. Isovanhemmat eivät ole koskaan hoitaneet lapsiamme, vaan olemme saaneet pärjätä kahdestaan. Kyllä sitä joskus jää aikaa aikuisille ihan kahdenkesken, mutta ei tietysti kovin usein. Kun on iso perhe, oppii organisoimaan asiat paremmin ja ehtii ihmeen paljon tekemään asioita. Ja voin vannoa, että jokainen lapsi saa tarpeeksi huomiota, aikaa ja rakkautta osakseen. Minäkin halusin vain kaksi lasta, mutta nyt olen neljän kanssa onnellisempi, kuin koskaan. Joskus väsyttää, mutta lapset antavat voimaa jaksaa. Kyllä kaikki jaksavat, jos niin haluavat. Mielestäni se on vain tekosyy sille, ettei halua enempää lapsia. Toiset eivät vain halua enempää, kuin yhden tai kaks lasta, mutta samalla rutiinilla menee vielä yksi tai kaksi lisää. Ja vaikka toiselle meistä sattuisi jotakin, niin varmasti kumpikin meistä pärjäisi yksin lastemme kanssa vallan mainiosti.
[/quote]
Niin mutta miksi kenenkään pitäisi haluta enempää kuin kaksi? Tai miksi kenenkään ylipäätään pitäisi haluta hankkia lapsia ollenkaan?
t. tyytyväinen kahden äiti, joka ei ymmärtänyt vuodatustasi ollenkaan
[quote author="Vierailija" time="14.06.2013 klo 16:01"]
En voi uskoa kaikkea täällä lukemaani, että ovatko ihmiset todella niin rahanahneita, vai eivätkä luota omiin kykyihinsä ja jaksamiseensa. Uuden tulokkaan tuomaa elämänrikkautta ja iloa ei korvaa mikään rahasumma. Itselläni neljä lasta. Isovanhemmat eivät ole koskaan hoitaneet lapsiamme, vaan olemme saaneet pärjätä kahdestaan. Kyllä sitä joskus jää aikaa aikuisille ihan kahdenkesken, mutta ei tietysti kovin usein. Kun on iso perhe, oppii organisoimaan asiat paremmin ja ehtii ihmeen paljon tekemään asioita. Ja voin vannoa, että jokainen lapsi saa tarpeeksi huomiota, aikaa ja rakkautta osakseen. Minäkin halusin vain kaksi lasta, mutta nyt olen neljän kanssa onnellisempi, kuin koskaan. Joskus väsyttää, mutta lapset antavat voimaa jaksaa. Kyllä kaikki jaksavat, jos niin haluavat. Mielestäni se on vain tekosyy sille, ettei halua enempää lapsia. Toiset eivät vain halua enempää, kuin yhden tai kaks lasta, mutta samalla rutiinilla menee vielä yksi tai kaksi lisää. Ja vaikka toiselle meistä sattuisi jotakin, niin varmasti kumpikin meistä pärjäisi yksin lastemme kanssa vallan mainiosti.
[/quote]
jos jo kahden kanssa tuntuu ajoittain raskaalta ja omaa aikaa tuntuu olevan liian vähän, ihanko tosiaan mielestäsi uusi vauva on joku ratkaisu, koska tulee lisää rakkautta ja niin päin pois? En minä halua lasten kanssa sinnitellä missään jaksamiseni äärirajoilla, haluan että meillä on mukavaa niiden lasten kanssa joita jo on. En käsitä ollenkaan miksi pitäisi. Ja mikä tekosyy. Ei siihen edes tarvitse mitään syytä jos ei halua enempää lapsia, ihan riittää se tuntemus että ei halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paskapuhetta, että kaikki jaksaa jos haluaa. Mites jos on mielenterveysongelmia, rahat loppu, työttömyyttä, sairauksia? Ei asiat ole noin mustavalkoisia. Minusta on kypsän aikuisen merkki, että osaa hetken kyseenalaistaa omien hormoniensa tuottaman sanoman. Onko se lapsillekaan parhaaksi, että heitä tehdään yksi toisensa perään vain siksi kuin tuntuu sille? Täytyy ottaa vastuuta omista päätöksistään ja myöntää jos rahkeet eivät vain riitä. Ja mitä pahaa on siinä, että haluaa takaisin töihin, haluaa taloudellisen riippumattomuuden, haluaa maksaa velat pois eikä elää yhteiskunnan tukien varassa?
Seurailimme tuttavaperheen hermojaraastavaa elämää kolmen tenavan kanssa. Itsellä vilkkaat kaksi lasta, joten totesimme ettei meillä riitä käsiparit (eikä hermot) kaitsemaan kolmatta, jos sattuu olemaan samanlainen temperamentiltaan.
[quote author="Vierailija" time="14.06.2013 klo 17:13"]
Paskapuhetta, että kaikki jaksaa jos haluaa. Mites jos on mielenterveysongelmia, rahat loppu, työttömyyttä, sairauksia? Ei asiat ole noin mustavalkoisia. Minusta on kypsän aikuisen merkki, että osaa hetken kyseenalaistaa omien hormoniensa tuottaman sanoman. Onko se lapsillekaan parhaaksi, että heitä tehdään yksi toisensa perään vain siksi kuin tuntuu sille? Täytyy ottaa vastuuta omista päätöksistään ja myöntää jos rahkeet eivät vain riitä. Ja mitä pahaa on siinä, että haluaa takaisin töihin, haluaa taloudellisen riippumattomuuden, haluaa maksaa velat pois eikä elää yhteiskunnan tukien varassa?
[/quote]
tarkoitus oli peukuttaa ylöspäin, mutta puhelimen näyttö on niin pieni töppösormilleni että meni alaspäin. :D
Pelko siitä että tulisi kolmas poika ja isomman asunnon hinta.
Vaimo mahdollisesti haluaisi iltatähden, mutta olisi ihan jees jos ei tarvitse kasvattaa lapsia 30 vuotta. Kohta ovat nykyiset siinä iässä että voidaan koko perhe yhdessä tehdä kaikenlaista hauskaa. En halua vauvaa sotkemaan kuvioita.
[quote author="Vierailija" time="14.06.2013 klo 17:13"]
Paskapuhetta, että kaikki jaksaa jos haluaa. Mites jos on mielenterveysongelmia, rahat loppu, työttömyyttä, sairauksia? Ei asiat ole noin mustavalkoisia. Minusta on kypsän aikuisen merkki, että osaa hetken kyseenalaistaa omien hormoniensa tuottaman sanoman. Onko se lapsillekaan parhaaksi, että heitä tehdään yksi toisensa perään vain siksi kuin tuntuu sille? Täytyy ottaa vastuuta omista päätöksistään ja myöntää jos rahkeet eivät vain riitä. Ja mitä pahaa on siinä, että haluaa takaisin töihin, haluaa taloudellisen riippumattomuuden, haluaa maksaa velat pois eikä elää yhteiskunnan tukien varassa.
Eihän läheskään kaikki elä yhteiskunnan tukien varassa. Ei se tarkoita sitä, että jos on monta lasta, niin elää yhteiskunnan tuilla. Ei pidä yleistää. Tuon 59 pointti oli se, ettei hän itse ymmärrä syyksi sitä, ettei jaksa enään hoitaa/ huolehtia lisälapsista. Mutta muuten hän ymmärsi, ettei halua lisää lapsia. Ja nostan hattua 59:lle, kun on pystynyt ilman minkäälaista tukiverkostoa huolihtimaan omat lapsensa, ja nauttii siitä vielä. Upeaa!
Mietin tässä juuri samaa. Meillä on jo nyt kaksi ihanaa, tervettä lasta ja elämä henkisesti, fyysisesti ja taloudellisesti tasapainossa. Miksi horjauttaisimme tilannetta? Kävimme tänään ihanalla pyöräretkellä koko perhe ja mietin että jos olisi pieni vauva tai minä raskaana tai toipumassa synnytyksestä (minulla se kesti molemmat kerrat monta kuukautta), varmasti ei oltaisi voitu tätä tehdä. Vanhemmat lapset jäisivät joistain kokemuksista varmasti paitsi ihan käytännön syistä ja myös vauvan tarvitsemasta huomiosta.
[quote author="Vierailija" time="14.06.2013 klo 14:05"]
[quote author="Vierailija" time="14.06.2013 klo 09:12"]
uran luominen
[/quote]
Miksi monet haluavat "luoda uraa", vaikka tosiasiassa mitättömän pieni murto-osa on sellaisia, joilla siihen on järkevät lähtökohdat? Ymmärrän, että toimitusjohtajaksi ja markzuckerbergiksi potentiaalisesti päätyvät henkilöt haluavat panostaa työhön täysillä, koska palkintokin on iso. Mutta miksi tavistyypit haluavat uhrata työlle elämänsä, kun lopputuloksena on parhaimmillaankin 3500 euron kuukausipalkka pikkuvirkamiehenä virastossa?
[/quote]
Minusta työ voi olla kovinkin palkitseva osa elämää vähän korkeammalla tasolla. Siinä voi olla mielenkiintoisen aiheen kanssa tekemisissä, oppia paljon, olla yhteydessä päivittäin fiksuihin ja mielenkiintoisiin ihmisiin. Työ-yhteisökin voi olla todella mukava ja sieltä voi lyötyä elinikäisiä ystäviä. Ei se pelkkä raha ole se syy mikä esimerkiksi minulla on uran luomisen haluun. Olen koulutettu ihminen joka haluaa käyttää taitojaan enkä halua välttämättä uhrata sitä esim. kymmenen vuoden kotona olemiseen ja sen jälkeen ei ehkä paluuta työelämään olekaan. En kyllä tässä mitään työlle elämäänsä uhraamista tarkoittanut, vaan tavallista työhön panostamista ja itsensä kehittämistä perhe-elämän ohella.
ap