Kummallisimmat isäntä/emäntäkokemukset vieraana -peukutusketju
Täällä on pyörinyt ketjuja kummallisimmista vieraista, niin kerätään vaihteeksi kummallisimpia isäntä/emäntäkokemuksia vieraan näkökulmasta. Yksi kokemus per viesti. Peukku ylös = kummastuttaisi minuakin, peukku alas = mikä tuossa ihmetyttää? ihan normi juttu.
Ap aloittaa:
Käyn sukulaiseni luona kylässä pari kertaa vuodessa, olen keskimmäisen lapsen kummi. Olemme sopineet vierailustani etukäteen ja odotan näkeväni koko perheen kanssa (ellei muuta ole sovittu). Kun menen paikan päälle, perheen vanhemmat ovat lähes poikkeuksetta järjestäneet itselleen muuta menoa. Milloin hurauttavat autolla illaksi kauppakeskukseen ja syömään, lähtevät keikalle tms. Vanhemmat kertovat tämän vasta paikan päällä tyyliin "Me lähdetään nyt Mikan ja naapurien kanssa Helsinkiin keikalle, tullaan illalla myöhään, kun lapset on nukkumassa. Lapset 11 v, 7 v ja 2 v jäävät tänne sinun kanssasi. Jääkaapissa on ruokaa, jota voi lämmittää. Moikka!" Tämä ärsyttää tosi paljon, sillä koen ettei vieras ole mikään ilmainen lastenvahti eikä ole kohteliasta sopia muuta menoa, kun harvoin nähdään. Mielestäni olisi myös aivan eri juttu, jos lapsia olisi vain tuo yksi eikä kolmea, varsinkin kun kuopus on noin nuori. Kerran turhauduin tuollaisesta ilmoituksesta niin, että sanoin tuntevani oloni sairaaksi ja lähdin takaisin kotiin. Käyn perheellä kylässä, koska kummityttöni on minulle rakas, vaikka vanhempien käytös turhauttaakin.
Ap
Kommentit (68)
Mun eräs sukulaisperhe harrastaa tuota muiden menojen sopimista. V*tuttaa, sillä he asuvat kaukana ja pääsen tosi harvoin käymään. Tulee sellainen olo, ettei aikaani arvosteta ollenkaan. Viimeisimmällä kerralla olimme sopineet, että saavun heille päivällä. Olin toista tuntia myöhässä töiden vuoksi ja kun pääsin perille, niin perhe oli juuri palannut takaisin kotiin. He olivat lähteneet shoppailemaan viereiseen kaupunkiin useammaksi tunniksi. Jos olisin tullut aiemmin heille, ovet olisivat olleet lukossa ja perhe poissa.
Ajoin 3 tunnin ajomatkan päähän vierailulle, yövyin yhden yön paikan päällä. Vierailua oli haastava järjestää hankalien työaikojeni vuoksi, joten olin iloinen, kun kerrankin pääsin käymään.
Kummityttö oli äitinsä kuullen kysynyt, mihin asti voi olla kylässä. Kerroin, että voin olla neljään asti, sitten minun täytyisi lähteä. Lähtöpäivänä äiti ilmoitti kahden maissa kesken lautapelin pelaamisen, kuinka perhe lähtee nyt naapuriin juomaan nimipäiväkahveja ja vihjasi, että minun pitäisi lähteä nyt kotiin. Lapsi ihmetteli vieressä ääneen, eikö minun pitänyt lähteä myöhemmin ja enkö voi tulla kahville mukaan. Sopersin jotain, että pelataan sitten seuraavalla kerralla ja lähdin.
Harmitti lähteä noin aikaisin, sillä olin kerrankin päässyt vierailulle. Perhe meni vielä nimipäiväkahveille naapuriin, jossa kävivät muutenkin käytännössä joka päivä. Olisin ymmärtänyt tuon, jos meno olisi ollut jotenkin harvinaista, mutta eikö sitä kahville menoa olisi voinut lykätä sen pari tuntia?
Emäntä haluaa vieraiden aina täydentävän vieraskirjaa heidän mökillään. Odottaa vieraiden kuvailevan, kuinka upea elämys vierailu taas oli ja kuinka hyvää ruoka oli. Vierailut eivät ole niin auvoisia, kuin emäntä ajattelee. Kuvailen sitten sinne hehkutusten joukkoon "Vettä satoi kaatamalla vierailun ajan. Syötiin kalaa ja perunoita. Kiitos!"
Lasketaanko se, että minut kutsutaan vieraaksi, mutta luokseni ei koskaan tulla?
Eräs sukulaisperhe on tällainen. Kutsuvat mielellään kylään ja pitävät selvyytenä, että tulen käymään. Bensat heidän luokseen ja takaisin maksavat jopa viisikymppiä, joten ei ole ihan ilmaista lystiä. Eivät ikinä muista, että matkustamisestani sinne koituu kuluja.
Perhe ei kuitenkaan tule luokseni. Eivät tarjoudu oma-aloitteisesti tulemaan, eivätkä tule pyydettäessä. Koskaan eivät ole käyneet kotonani, vaikka olen asunut 5 vuoden aikana jo 3 eri kodissa. Kotini on ihan perussiisti ja tavallinen, ei siis mikään mörskä. En tiedä, miksi eivät tule käymään, mutta ärsyttää aina maksaa matkakulut.
Isäntä ja emäntä alkavat tehdä remppatöitä mökillään, kun saavun paikalle. Tehtäväni on viihdyttää lapsia. Erään kerran emäntä totesi "lapset, menkää uimaan" ja oletti minun vahtivan rannassa. Aika äkkiä kysyin yhdeltä muksuista, antaako äiti teidän uida yksin. Muksu sanoi ei, niin kehotin hakemaan äidin rannalle. :D
Erään tuttavapariskunnan mies heittäytyy vieraiden tullessa katsomaan telkkaria. Ei kiinnosta seurustelu vieraiden kanssa. :`D
Vierailija kirjoitti:
Emäntä haluaa vieraiden aina täydentävän vieraskirjaa heidän mökillään. Odottaa vieraiden kuvailevan, kuinka upea elämys vierailu taas oli ja kuinka hyvää ruoka oli. Vierailut eivät ole niin auvoisia, kuin emäntä ajattelee. Kuvailen sitten sinne hehkutusten joukkoon "Vettä satoi kaatamalla vierailun ajan. Syötiin kalaa ja perunoita. Kiitos!"
Mahtaako tuo olla vain omaa kuvitelmaasi? Mistä tiedät, mitä emäntä ajattelee? Ja miksi menet vieraaksi, jos sinulle tuottaa tuskaa kiittää kutsusta ja ruuasta vieraskirjassa?
Moni tykkää myöhemmin muistella vieraskirjaa lukien, keitä oli milloinkin paikalla jne. Ei sen olemassaolo välttämättä tarkoita, että sinne pitää jotain hehkutusta laittaa.
Kuulostat henkisesti pihiltä. Miksi kehu tai kiitos on sinulta pois? Miksi et vain voi kiittää hyvistä potuista ja kalasta?
Ja jos tuli mieleen, niin minulla ei ole vieraskirjaa itselläni.
Saan erässä kyläpaikassa ns. vähemmän hienoa kohtelua. Kun menen kylään, sivupöydällä odottaa viinipullo, jääkaappi on lastattu täyteen herkkuja. Näitä ei kuitenkaan avata minun läsnä ollessani.
Minä sain pyytää useamman tunnin odottelun jälkeen, voitaisiinko keittää kahvit. Kahvit keitettiin, kahvin kanssa oli kaupan pitkopullaa.
Seuraavana päivänä kyläilystäni seuraava vieras sai tuota viiniä sekä hienoja herkkuja, joiden tekemiseen oli mennyt aikaa.
Tunnen itseni B-luokan vieraaksi.
Nämä älypuhelimella, tabletilla yms roikkuvat.
Istuin vieraana keittiössä pöydän ääressä. Perheen isä, äiti ja parivuotias istui olohuoneen sohvalla nenä kiinni tabletissa tai kännykässä. Perheen vanhempi lapsi istui kanssani pöydän ääressä - hänkin oli liimautunut katsomaan Netflixiä puhelimestaan. Oli hiljaista eikä kukaan jutellut kanssani. Välillä yritin kysyä jotain, mutta vastauksesta kuuli kuinka ajatukset olivat kännykässä kysymykseni sijaan. Meinasin nauraa ääneen, kun tilanne tuntui niin koomiselta.
Ehkä olen vanhanaikainen, mutta minusta ei ole kohteliasta roikkua puhelimella, kun käymässä on vieraita. Sitä Netflixiä ehtii katsoa myöhemminkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Emäntä haluaa vieraiden aina täydentävän vieraskirjaa heidän mökillään. Odottaa vieraiden kuvailevan, kuinka upea elämys vierailu taas oli ja kuinka hyvää ruoka oli. Vierailut eivät ole niin auvoisia, kuin emäntä ajattelee. Kuvailen sitten sinne hehkutusten joukkoon "Vettä satoi kaatamalla vierailun ajan. Syötiin kalaa ja perunoita. Kiitos!"
Mahtaako tuo olla vain omaa kuvitelmaasi? Mistä tiedät, mitä emäntä ajattelee? Ja miksi menet vieraaksi, jos sinulle tuottaa tuskaa kiittää kutsusta ja ruuasta vieraskirjassa?
Moni tykkää myöhemmin muistella vieraskirjaa lukien, keitä oli milloinkin paikalla jne. Ei sen olemassaolo välttämättä tarkoita, että sinne pitää jotain hehkutusta laittaa.
Kuulostat henkisesti pihiltä. Miksi kehu tai kiitos on sinulta pois? Miksi et vain voi kiittää hyvistä potuista ja kalasta?
Ja jos tuli mieleen, niin minulla ei ole vieraskirjaa itselläni.
Olen nähnyt, mitä muut vieraat ovat kirjoittaneet kirjaan. Hehkutusta siitä, kuinka hienoa on ollut ja mitä kaikkea erikoista on tehty. Minun käydessäni kylässä ei tehdä noita erikoisempia juttuja, joten miksi hehkuttaisin muiden tavoin, kun en saa samaa kohtelua? Tiedän, että emännälle on tärkeää, että hän saa emännöidä ja kutsua vieraita, ei itse ole innokas käymään muiden luona.
-aiemman viestin kirjoittanut-
meinaa mennä hermot erään naishenkilön kanssa, joka häärää kahvipöydän ympärillä. lisäilee pöytään kynttilöitä, vaihtaa maljakon paikkaa, laittaa taustamusiikkia. lopuksi tietysti kamera esiin, jotta saadaan materiaalia instagramia varten.
Näin erästä läheistäni liki kymmenen vuoden tauon jälkeen, eli olin ollut hieman yli yhdeksänvuotias edellisellä kerralla. Tapaaminen oli sovittu ja vietin päivän matkaten hänen luokseen. Noin puolen tunnin ajan juteltuamme hän alkoi vilkuilla kelloaan ja totesi mulle, että nyt hänen täytyy kyllä lähteä, koska käy tähän aikaan päivästä lenkillä naapurin "Penan" kanssa. Keräsin hämmästyneenä tavarani ja lähdin kävelemään takaisin rautatieasemalle. Mun läheinen ja "Pena" juoksivat mun ohitse, mutta moikkasivat kuitenkin...
Olen käynyt useammassakin perheessä, jossa lemmikkikoiran annetaan tehdä mitä vaan, koska "Rekku on meidän suloinen ja kiltti perheenjäsen". Nämä koirat ovat mm. hyppineet päälle ja pureskelleet varpaitani, kun olen istunut rauhassa ruokapöydässä. Osa onneksi osaa kasvattaa koiransa ja koira iloisesti tervehtii, haluaa rapsutuksia jne, mutta ei yritä syödä varpaitani tai ruokiani. :D
Majoituin sukulaisten mökillä, jonne oli tehty uusi lisämajoitustila. Uudessa majoitustilassa oli joku ekowc, mökin sisällä oli tavallinen wc. Kun isäntäväki esitteli lisämajoitustilaa minulle, oli pokassa pitämistä kun useaan kertaan sanottiin. "Tähän lisämajoitustilan vessaan voit tehdä ykköshädän, mutta kakkoshätä pitää tulla tekemään mökin vessaan." Nauratti, sillä sukulaiseni ovat aika jäykkiä, eivätkä puhu mitään vessa/eritepuheita muuten.
Yksi ärsyttävimpiä asioita on tämä keskustelu, joka on moneen otteeseen käyty sukulaisperheeni kanssa.
-lapsi: Äiti, voidaanko me lähteä siskon ja Jennin-tädin kanssa jäätelölle/ulos syömään/seikkailupuistoon jne?
-äiti: Joo, sepä kuulostaa kivalta. Lähtekää vaikka tunnin päästä, kunhan ensin on syöty aamupala kotona.
Minulta kukaan ei kysy, haluanko maksaa käynnit jäätelökioskilla/syömisen ulkona/seikkailupuistokäynnin. Toiselle kyseessä voi olla pikkuraha, mutta se käynti porukalla jäätelökioskilla maksaa herkästi liki 15 euroa, ruoat useamman kympin (jos ei mennä johonkin heseen), seikkailupuistosta nyt puhumattakaan. Sukulaisperheeni on hyvin varakas, joten koen, että nämä hankinnat voisivat vanhemmat maksaa tai antaa lapselle mukaan taskurahaa, niin kuin omassa lapsuudessani tällaisissa tilanteissa tehtiin. Eri asia olisi, jos perheellä olisi taloudellisesti tosi tiukkaa ja tuollaiset jutut olisi hemmottelua, mutta perheelle nuo asiat ovat arkisia ja pikkusummia heidän budjetistaan.
Vierailija kirjoitti:
Saan erässä kyläpaikassa ns. vähemmän hienoa kohtelua. Kun menen kylään, sivupöydällä odottaa viinipullo, jääkaappi on lastattu täyteen herkkuja. Näitä ei kuitenkaan avata minun läsnä ollessani.
Minä sain pyytää useamman tunnin odottelun jälkeen, voitaisiinko keittää kahvit. Kahvit keitettiin, kahvin kanssa oli kaupan pitkopullaa.
Seuraavana päivänä kyläilystäni seuraava vieras sai tuota viiniä sekä hienoja herkkuja, joiden tekemiseen oli mennyt aikaa.
Tunnen itseni B-luokan vieraaksi.
Mulle käy samoin erään sukulaisen luona! Pahimmillaan saan itse ottaa aamupalatarvikkeita jääkaapista, kun perheenäiti ei viitsi ottaa niitä esille. Seuraavalle vieraalle saatetaan kattaa vaikka minkälainen brunssipöytä.
Yhden sukulaisperheen aikakäsitys saa mut joka kerta raivon partaalle. En käsitä, kuinka heillä voi aina venyä lähtö ja viipyä matkalla niin kauan!
Ajomatka heiltä meille on noin 2.5 tuntia. Viimeksi käydessään sanoivat "lähtevänsä aamupäivällä, yritetään päästä hyvissä ajoin liikkeelle" ja lopulta ilmestyivät meille viideltä iltapäivällä. Olivat pysähtyneet vielä huoltiskalle syömään noin 10 km päässä meiltä! Ja meillä siis kahvipöytä koreana, ettei nyt nälkä ainakaan olisi tullut.
Emäntä vitkastelee kutsujen lähettämisen kanssa. Viimeisimmällä kerralla kutsu lapsen synttäreille tuli yöllä, kun juhlat olivat seuraavana iltapäivänä. Arvatenkaan en töiden vuoksi ehtinyt paikalle, mutta mies piipahti juhlissa, joissa oli pari hassua vierasta. Ehkä olisi ollut enemmänkin, jos kutsu olisi lähtenyt vähän aiemmin.
Vierailija kirjoitti:
Majoituin sukulaisten mökillä, jonne oli tehty uusi lisämajoitustila. Uudessa majoitustilassa oli joku ekowc, mökin sisällä oli tavallinen wc. Kun isäntäväki esitteli lisämajoitustilaa minulle, oli pokassa pitämistä kun useaan kertaan sanottiin. "Tähän lisämajoitustilan vessaan voit tehdä ykköshädän, mutta kakkoshätä pitää tulla tekemään mökin vessaan." Nauratti, sillä sukulaiseni ovat aika jäykkiä, eivätkä puhu mitään vessa/eritepuheita muuten.
Hah, meillä sukulaisten mökillä sama! Paitsi heillä se ykköshätä tehdään vessassa olevaan ämpäriin ja täti sen sitten käy tyhjentämässä iltahämärissä kasvimaalle.
Olin laittanut viestiä ja kysynyt, voinko piipahtaa nopeasti kahville poikani kanssa seuraavana päivänä. Kun menimme kylään, emäntä oli laittanut pöytään vaikka mitä suolaista ja makeaa. Turhautti, sillä olimme sanoneet vain piipahtavamme nopeasti ja olimme menossa kahvittelun jälkeen ruokakauppaan hakemaan päivällisaineksia pojan kotiin. Sanoin tämän emännälle. Söin palan makeaa piirakkaa kahvin kanssa. Emäntä pahastui, kun "vain närpimme" tarjottavia. Ei ymmärtänyt, miksi emme voineet syödä kunnolla kahvipöydässä.