Kummallisimmat isäntä/emäntäkokemukset vieraana -peukutusketju

Kyläily paikoissa, joissa isännällä ja emännällä on aivan erilaiset sosiaaliset taidot. Tuntemassani tapauksessa emäntä on luonteva vieraiden ihmisten kanssa. Kyselee kuulumisia, juttelee jne. Hänen kanssaan on helppo jutella. Isäntä istuu nojatuolissaan, lukea sanomalehteä ja jos koittaa keskustella hänen kanssaan, niin isäntä korkeintaan vänkää olevansa erimieltä. Yllättävää kyllä isäntä on minulle sukua, emäntä ei ja silti emäntä on paljon tuttavallisempi. Joskus mietin, miten kaksi noin erilaista ihmistä on pariskunta, mutta ehkä he viehättyvät toisissaan aivan muista asioista kuin mitä itse pidän parisuhteessa tärkeänä.

Listaan nämä, jotka kutsuvat pariskunnista vain toisen osapuolen käymään! Jotenkin vielä ehkä tajuan sen, että ei välttämättä kutsuta jotain etäisen teini-ikäisen pikkuserkun poikaystävää, jonka kanssa pikkuserkku on seurustellut pari päivää ja jota ei olla koskaan tavattu. Mutta en tajua, että ihan vakituiset pariskunnat (olleet vuosia yhdessä/avoliitossa/naimisissa) jätetään kutsumatta yhdessä. Kerran vastasin tällaiseen "koska sinä voit tulla käymään" -kutsuun "me voitaisiin Tommin kanssa tulla käymään lauantaina". :D

Vierailija kirjoitti:

Näin erästä läheistäni liki kymmenen vuoden tauon jälkeen, eli olin ollut hieman yli yhdeksänvuotias edellisellä kerralla. Tapaaminen oli sovittu ja vietin päivän matkaten hänen luokseen. Noin puolen tunnin ajan juteltuamme hän alkoi vilkuilla kelloaan ja totesi mulle, että nyt hänen täytyy kyllä lähteä, koska käy tähän aikaan päivästä lenkillä naapurin "Penan" kanssa. Keräsin hämmästyneenä tavarani ja lähdin kävelemään takaisin rautatieasemalle. Mun läheinen ja "Pena" juoksivat mun ohitse, mutta moikkasivat kuitenkin...

Mites jos olisit jäänyt sinne kämppään?

Ja tarkoittiko "sovittu", että olit itse kutsunut itsesi?

Inhoan näitä jotka kutsuvat itse itsensä. En osaa sanoa, että älkää tulko, ei sovi se päivä eikä mikään päivä, ei sovi koskaan kun en halua teitä kylään kotiini. Oon niin nössö että sanon vaan tervetuloa... ja kärsin sitten sen vierailun ja heitän elämääni hukkaan. Korkeintaan oikein ärsyttävän vieraan kohdalla voin ilmoittaa, että nyt mulla on meno, pitää lähteä, ja jättää mieheni sen vieraan kanssa. Mies tykkää vieraista ja esittää aina että meille voi koska vaan tulla, mutta ei sit lopulta kyllä laita tikkua ristiin vieraan viihtymiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Kyläily paikoissa, joissa isännällä ja emännällä on aivan erilaiset sosiaaliset taidot. Tuntemassani tapauksessa emäntä on luonteva vieraiden ihmisten kanssa. Kyselee kuulumisia, juttelee jne. Hänen kanssaan on helppo jutella. Isäntä istuu nojatuolissaan, lukea sanomalehteä ja jos koittaa keskustella hänen kanssaan, niin isäntä korkeintaan vänkää olevansa erimieltä. Yllättävää kyllä isäntä on minulle sukua, emäntä ei ja silti emäntä on paljon tuttavallisempi. Joskus mietin, miten kaksi noin erilaista ihmistä on pariskunta, mutta ehkä he viehättyvät toisissaan aivan muista asioista kuin mitä itse pidän parisuhteessa tärkeänä.

Kuvailit juuri minua ja puolisoani.

Mieheni äidillä on jonkinlainen sosiaalisten tilanteiden pelko. Hän on lähimpien (lue puolisonsa ja lapsensa) kanssa puhelias, mutta hänellä ei ole ketään ystäviä, tuttavaperheitä tms, eikä heillä ikinä, ei siis koskaan, käy ketään kylässä, sillä anoppi ei missään tilanteessa halua ketään kotiinsa.

Miehelleni siis koko tämä "kyläilykulttuuri" on ihan vierasta. Hän ei ole ikinä oppinut vieraanvaraisuutta, jutustelutaitoa ja muita isännän ominaisuuksia.

Kun äitini oli elossa, kävimme n. kerran kuussa vanhempieni luona kylässä koko perhe. Äiti kuoli ja yhteydenpito isän kanssa oli kankeaa kun isällä o!i aina kiirettä, joten kyläilyt eivät koskaan sopineet puolin tai toisin. Lopulta sitten sovimme, että isä on mökillä, siellä voimme lyvyesti nähdä, kunhan otan itse kahvipullaa mukaan. Tarjottavaa siis ei ollut luvassa.

No, menimme mökille, isä tervehtii miestäni ja lapsiani. Vetää minut sivummalle ja tokaisee, että ai että kutsuin sitten miehen ja lapsetkin mukaan. Ei voi sitten mitään.

Olin ihan ihmeissäni. Kutsu mökkikahveille koski siis vain minua. Ei miestä ja pieniä lapsia.

Mun tausta oli tyystin erilainen kuin luokkatovereillani, joten mua ei kutsuttu koskaan viettämään kenenkään synttäreitä. Kerran tapahtui kuitenkin poikkeus. Tosin sain saapua paikalle vasta sitten, kun luokan muut tytöt eivät olleet enää juhlimassa. Kun lopulta oli mun vuoro, perheen äiti juoksutti piiloon puoliksisyödyn täytekakun ja kielsi tytärtään tarjoamasta sitä mulle. Mun kaveri teki mulle juustoleivän ja selvästi häpesi tilannetta:(

Vierailija kirjoitti:

Kyläily paikoissa, joissa isännällä ja emännällä on aivan erilaiset sosiaaliset taidot. Tuntemassani tapauksessa emäntä on luonteva vieraiden ihmisten kanssa. Kyselee kuulumisia, juttelee jne. Hänen kanssaan on helppo jutella. Isäntä istuu nojatuolissaan, lukea sanomalehteä ja jos koittaa keskustella hänen kanssaan, niin isäntä korkeintaan vänkää olevansa erimieltä. Yllättävää kyllä isäntä on minulle sukua, emäntä ei ja silti emäntä on paljon tuttavallisempi. Joskus mietin, miten kaksi noin erilaista ihmistä on pariskunta, mutta ehkä he viehättyvät toisissaan aivan muista asioista kuin mitä itse pidän parisuhteessa tärkeänä.

Meillä kanssa äidin veli on ollut iät ja ajat tuollainen mörökölli... Yleensä on aina kännissä, voi mennä kesken vierailun nakuuhuoneeseen makoilemaan, örisee ja mörisee eikä keskustele vieraiden kanssa mitenkään tai saattaa joo haastaa riitaa sisaruksiensa kanssa... Vaimonsa on ihana ja herttainen ja välillä on sellainen anteeksipyytelevä miehensä puolesta. Tämä mies ei esimerkiksi vieraile itse missään ja vaimonsa on monesti yksin tai lapsensa kanssa miehen puolen (eli meidän) suvun juhlissa. Ei tullut enona esimerkiksi siskoni häihin ja todella kiukkuisena pakotettuna ja kännissä tuli äitinsä (eli minun mummun) hautajaisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyläily paikoissa, joissa isännällä ja emännällä on aivan erilaiset sosiaaliset taidot. Tuntemassani tapauksessa emäntä on luonteva vieraiden ihmisten kanssa. Kyselee kuulumisia, juttelee jne. Hänen kanssaan on helppo jutella. Isäntä istuu nojatuolissaan, lukea sanomalehteä ja jos koittaa keskustella hänen kanssaan, niin isäntä korkeintaan vänkää olevansa erimieltä. Yllättävää kyllä isäntä on minulle sukua, emäntä ei ja silti emäntä on paljon tuttavallisempi. Joskus mietin, miten kaksi noin erilaista ihmistä on pariskunta, mutta ehkä he viehättyvät toisissaan aivan muista asioista kuin mitä itse pidän parisuhteessa tärkeänä.

Meillä kanssa äidin veli on ollut iät ja ajat tuollainen mörökölli... Yleensä on aina kännissä, voi mennä kesken vierailun nakuuhuoneeseen makoilemaan, örisee ja mörisee eikä keskustele vieraiden kanssa mitenkään tai saattaa joo haastaa riitaa sisaruksiensa kanssa... Vaimonsa on ihana ja herttainen ja välillä on sellainen anteeksipyytelevä miehensä puolesta. Tämä mies ei esimerkiksi vieraile itse missään ja vaimonsa on monesti yksin tai lapsensa kanssa miehen puolen (eli meidän) suvun juhlissa. Ei tullut enona esimerkiksi siskoni häihin ja todella kiukkuisena pakotettuna ja kännissä tuli äitinsä (eli minun mummun) hautajaisiin.

*Nakuuhuone on makuuhuone :D

Vierailija kirjoitti:

Yksi ärsyttävimpiä asioita on tämä keskustelu, joka on moneen otteeseen käyty sukulaisperheeni kanssa.

-lapsi: Äiti, voidaanko me lähteä siskon ja Jennin-tädin kanssa jäätelölle/ulos syömään/seikkailupuistoon jne?

-äiti: Joo, sepä kuulostaa kivalta. Lähtekää vaikka tunnin päästä, kunhan ensin on syöty aamupala kotona.

Minulta kukaan ei kysy, haluanko maksaa käynnit jäätelökioskilla/syömisen ulkona/seikkailupuistokäynnin. Toiselle kyseessä voi olla pikkuraha, mutta se käynti porukalla jäätelökioskilla maksaa herkästi liki 15 euroa, ruoat useamman kympin (jos ei mennä johonkin heseen), seikkailupuistosta nyt puhumattakaan. Sukulaisperheeni on hyvin varakas, joten koen, että nämä hankinnat voisivat vanhemmat maksaa tai antaa lapselle mukaan taskurahaa, niin kuin omassa lapsuudessani tällaisissa tilanteissa tehtiin. Eri asia olisi, jos perheellä olisi taloudellisesti tosi tiukkaa ja tuollaiset jutut olisi hemmottelua, mutta perheelle nuo asiat ovat arkisia ja pikkusummia heidän budjetistaan.

Tämä! Mulla käynti kummilapsen luona tarkoittaa tällaisia kustannuksia:

-bensat 30 e

-mahdolliset tuliaiset 10-20 e

-jätski/kahvilakäynti, jonka kummin odotetaan maksavan kaikille perheen lapsille 20 e

Kun miettii, että käyn kummilapsen perheen luona useamman kerran vuodessa, kertyy näistä jo muutama satanen. Plus päälle sitten synttäri- ja joululahjat, vaikken kalliita lahjoja ostakaan.

Vierailija kirjoitti:

Yksi ärsyttävimpiä asioita on tämä keskustelu, joka on moneen otteeseen käyty sukulaisperheeni kanssa.

-lapsi: Äiti, voidaanko me lähteä siskon ja Jennin-tädin kanssa jäätelölle/ulos syömään/seikkailupuistoon jne?

-äiti: Joo, sepä kuulostaa kivalta. Lähtekää vaikka tunnin päästä, kunhan ensin on syöty aamupala kotona.

Minulta kukaan ei kysy, haluanko maksaa käynnit jäätelökioskilla/syömisen ulkona/seikkailupuistokäynnin.

Ihan rohkeasti kommentoit samaan keskusteluun vanhempien kuullen, että "Lapset, pyytäkääpä äitiltä sitten rahaa pääsylippuihin, jätskiin ja muihin syömisiin. Sata euroa on varmaan aika sopiva raha."

Mä tiedän tosi monta perhettä, jossa isäntä liukenee autotalliin, kellariin, töihin, kauppaan tai sanomalehden taa vieraiden saapuessa. On mielestäni vähän outoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin erästä läheistäni liki kymmenen vuoden tauon jälkeen, eli olin ollut hieman yli yhdeksänvuotias edellisellä kerralla. Tapaaminen oli sovittu ja vietin päivän matkaten hänen luokseen. Noin puolen tunnin ajan juteltuamme hän alkoi vilkuilla kelloaan ja totesi mulle, että nyt hänen täytyy kyllä lähteä, koska käy tähän aikaan päivästä lenkillä naapurin "Penan" kanssa. Keräsin hämmästyneenä tavarani ja lähdin kävelemään takaisin rautatieasemalle. Mun läheinen ja "Pena" juoksivat mun ohitse, mutta moikkasivat kuitenkin...

Mites jos olisit jäänyt sinne kämppään?

Ja tarkoittiko "sovittu", että olit itse kutsunut itsesi?

Inhoan näitä jotka kutsuvat itse itsensä. En osaa sanoa, että älkää tulko, ei sovi se päivä eikä mikään päivä, ei sovi koskaan kun en halua teitä kylään kotiini. Oon niin nössö että sanon vaan tervetuloa... ja kärsin sitten sen vierailun ja heitän elämääni hukkaan. Korkeintaan oikein ärsyttävän vieraan kohdalla voin ilmoittaa, että nyt mulla on meno, pitää lähteä, ja jättää mieheni sen vieraan kanssa. Mies tykkää vieraista ja esittää aina että meille voi koska vaan tulla, mutta ei sit lopulta kyllä laita tikkua ristiin vieraan viihtymiseksi.

En ollut kutsunut itse itseäni, vaan minut oli kutsuttu käymään täysin vieraaseen kaupunkiin. Ja henkilö, jonka luokse menin, oli erittäin läheinen sukulainen. Oikeastaan lähin mahdollinen. Hän ei halunnut mun jäävän esimerkiksi yöksi, vaan antoi ymmärtää, että tämä oli nyt sitten tässä. Kävelin rautatieasemalle kyyneleet silmistä valuen. Sen jälkeen yhteys välillämme katkesi.

Inhoan näitä, jotka kutsuvat kylään, mutta sitten sopivat kaikkea muuta kyseiseen ajankohtaan. Jos menen sovitusti käymään viikonlopuksi, tuona viikonloppuna perheen isä saattaa painella lapsen kanssa koeajamaan autoliikkeen koeautoa/perheen äiti lähteä naapurin kanssa lenkille/jotkut lapsista kutsuvat kavereitaan käymään. Ehkä olen outo, mutta jos minulla käy harvinaisia vieraita/itse pyytämiäni vieraita, niin kyllä silloin vietän koko vierailuajan heidän kanssaan, ellei tule jotain pakollista lääkärikäyntiä tai vastaavaa.

Ne, jotka valittavat vieraiden allergioista. Olen sanonut, että voin hyvin tuoda omat ruoat mukanani, mutta tämä ei kuulemma käy. Sitten valitetaan "kuinka taas joudutaan tarjoamaan pelkkää lohta, kun ei sinulle mikään muu käy".

Vierailija kirjoitti:

Inhoan näitä, jotka kutsuvat kylään, mutta sitten sopivat kaikkea muuta kyseiseen ajankohtaan. Jos menen sovitusti käymään viikonlopuksi, tuona viikonloppuna perheen isä saattaa painella lapsen kanssa koeajamaan autoliikkeen koeautoa/perheen äiti lähteä naapurin kanssa lenkille/jotkut lapsista kutsuvat kavereitaan käymään. Ehkä olen outo, mutta jos minulla käy harvinaisia vieraita/itse pyytämiäni vieraita, niin kyllä silloin vietän koko vierailuajan heidän kanssaan, ellei tule jotain pakollista lääkärikäyntiä tai vastaavaa.

Tämä on kyllä outoa. Sitten suureleisesti huokaillaan, kun on niin paljon kaikkea ja millään ei mitään ehdi.

Olin kaukana asuvan ystäväni luona yökylässä. Aamukahvia juodessamme hänen miesystävänsä katsoi suihkusta tullessaan tarpeelliseksi tulla vetämään meille helikopteriesityksen pöydän viereen. Patonki lakkasi maistumasta.

Valokuvat! INHOAN valokuvien ottamista ja eräässä kyläpaikassa otetaan aina ”mukava muistokuva”.... mutta kun en halua olla kuvattavana ENKÄ katsoa typeriä valokuvia muista: ”Tässä Hilma- täti vierailulla viime kuussa”.... ja kun oikeesti ne kuvat teetetään johonkin hikiseen albumiin, jota sitten pitää muiden vieraiden selata kiinnostuneena .... juuei!

Vierailija kirjoitti:

Mä tiedän tosi monta perhettä, jossa isäntä liukenee autotalliin, kellariin, töihin, kauppaan tai sanomalehden taa vieraiden saapuessa. On mielestäni vähän outoa.

Minäkin tiedän näitä monta ja tiedän, että osalla liittyy ainakin siihen, ettei siedä ko. vieraita. Ihmettelen esimerkiksi sitä miksei siskoni mies pidä minusta tai miehestäni ja kuitenkin kutsutaan vaikka lastensa synttäreille, niin mies piiloutuu jonnekin miesluolaansa, ettei vaan tarvitse meidän kanssa jäädä samaan tilaan. En ole koskaan siskoltani saanut mitään kunnon selitystä, kuin vaan pelkkää mutinaa, että "se nyt on vaan tollanen".

Sukulaiset maanittelevat kylään ja haluavat, että jäisin perheeni kanssa yöksi että varmasti ehditään rauhassa jutustella ja käydä ihmettelemässä paikallisia nähtävyyksiä. Kun sitten saavutaan etukäteen sovittuna ajankohtana paikalle alkaa sukulaispariskunta hötkyillä joka suuntaan. Yhtäkkiä kahvit pitääkin juoda seisaaltaan kun on kiire korjaamaan jotain vajaa tai sähkötyökalua. Sukulaiset myös vaikeroivat kuinka ehtivät kestittää meitä kun on lääkäriaikaa, kaupassa käyntiä, tuttavien näkemistä sun muuta.

Monesti tuntuu, että olemme vain taakkana tullessamme kylään. En siis ymmärrä miksi erikseen jankuttavat käymään ja oikein vaatimalla vaativat meidän olevan siellä useamman päivän jos tästä aiheutuu niin suurta stressiä. Usein kyllä näkee, että kiire on ns. korvien välissä, mutta se touhotus on kiusallista ja jos yrität tarjota apua niin sekään ei kelpaa. 

Vierailun jälkeen perään puskee viestiä kuinka ovat aivan finaalissa meidän käytyämme eivätkä jaksa edes sohvalta nousta. Ja olemme kyllä vieraillessamme hyvin omatoimisia emmekä vaadi mitään. Viemme myös usein herkkuja pöytään tarjottavaksi ja syötäväksi.

Joillekin tämä voi olla ihan peruskauraa ja ok, mutta mua häiritsee:

Jos isäntäväki on kutsunut paikalle muita vieraita, eikä asiasta ole mainittu mulle etukäteen lainkaan. Eli olen kuvitellut meneväni käymään isäntäväen luona rauhassa (ei ole siis mitään juhlia vaan ihan tavallinen viikonloppu) ja viettäväni keskenään tuon isäntäperheen kanssa aikaa. Emme näe usein, joten myös odotan vierailuita. Paikan päällä käykin ilmi, että isäntäperhe on kutsunut kotiinsa käymään myös naapurinsa "me kyllä nähdään Romppaisten kanssa melkein joka päivä", ystäviään tai sukulaisiaan ns. toiselta puolelta. Eli kun olen kuvitellut olevani ainoa vieras, saattaakin paikan päällä olla minulle täysin vieraita ihmisiä. Tämä rasittaa, sillä en ole henkisesti varautunut sosiaalistelemaan ventovieraiden kanssa. Tunnen noissa tilanteissa oloni ulkopuoliseksi ja harmittaa myös, että vierailuun sisältyy yksin olemista, kun isäntäperheen vanhemmat keskittyvät niihin naapurinromppaisiin.