Uskaltaisitko mennä luokkakokoukseen?

Ja yläasteesta itsellänikin aikaa jo yli 20 vuotta. Mutta silti.

ap

Uskaltaisin mutta en halua. Mua ei kiinnosta ikivanhojen luokkakavereiden näkeminen. Jos ne olisi mun ystäviä tai edes kavereita, olisin pitänyt niihin muutenkin yhteyttä. Nyt ne on ihan ventovieraita ihmisiä.

Nyt kun miettii, niin voisi tietysti nousta ikäviä muistoja mieleen. Siinä mielessä en kai uskaltaisi, jos pitäisi sitten mennä avautumaan jonnekin näistä asioista. Ja vain sen takia että sattui menemään kokoukseen.

Sillä että joku haukkuisi tuskin olisi merkitystä, koska ovat menneisyyden ihmisiä, eli ei olla missään tekemisissä enää. Joskus saatan miettiä jotakin heistä, mutta kun satunnaisesti kaupungilla tai töissä tuttuun törmään, huomaan kuinka ei herätä enää mitään tunteita.

Itse en mennyt kun kutsu tuli. Vaikka kukaan ei haukkunut minua kouluaikana, itse asiassa olin jopa suosittu poika. Mutta ei minua kiinnosta mennä viettämään iltaa tuntemattomien kanssa - ketään entisistä koulukavereistani en ollut nähnyt 15 vuoteen.

no minä olen menossa ihan uteliaisuuttani. Kiva kuulla mitä vanhoille kavereille kuuluu. Helpottaa menemistä toki, kun itsellä menee hyvin ja on sillä tavalla "helppo" kertoa ne omat kuulumiset muille.

[quote author="Vierailija" time="13.06.2013 klo 00:02"]

Minua nolotti mennä, koska olin lihonut enkä ole menestynyt elämässä niin kuin muut. Mutta ei pidä miettiä liikaa mitä toiset ajattelee, ei luokkakokouksissa ole ollenkaan tärkeää sellainen ulkoapäin kadehdittava ja menestyksekäs elämä, vaan ne ihmiset. Harvojen ihmisten kanssa pystyy olemaan niin hyvin oma itsensä ja tulla kuitenkin hyväksytyksi, kuin tuollaisten lapsuudesta tuttujen ihmisten kanssa.

[/quote]

Minusta kyllä tuntuu, että juuri luokkakavereiden kanssa en koskaan edes saanut olla sellainen oma itseni kuin oikeasti olen.  Sen verran varhain alkoi minun tunteideni ja ihmisarvoni vähättely. Muille oli jo kotona opetettu riittävästi ennakkoluuloja perhetaustaani kohtaan (vanhempani olivat opettajia duunarivaltaisella paikkakunnalla).

Kyllä minä menisin jos tuollainen kokoontuminen järjestettäisiin, olisi mielenkiintoista nähdä miten ihmiset on muuttuneet.

Lisäksi meidän luokalla oli eräs kivan näköinen tyttö minkä näkeminen erityisesti kiinnostaisi, joskus olen googlettanut sen nimen, mutta ei kyseistä henkilöä ole löytynyt ja nimikin on voinut muuttua vuosien varrella.

[quote author="Vierailija" time="12.06.2013 klo 08:53"]

Lisätään "joukkoon yksi yleisestä linjasta poikkeava" viesti.

Aloin seurustella ensimmäisen vaimoni kanssa keskikoulun viimeisellä luokalla vuonna 1975. Huomenna on 32-vuotis hääpäivämme. Yhdessä olemme olleet syksyllä 38 vuotta. Luokkakokouksissa olemme olleet YHDESSÄ joka kerta, kun luokkakokouksia on järjestetty. Viimeksi kokous oli 2011, 35 vuotta koulun päättymisen jälkeen. Paikalla olivat lähes kaikki, yli 30 ihmistä. Puhuttavaa riitti ja oli mukava nähdä vanhoja kavereita.

Koulu oli mielestäni mukava paikka, vaikka silloisilla määrityksillä oli "häirikkö". En silti haistatellut opettajille, en lintsannut, enkä tehnyt mitään muutakaan poikkeavaa. "Jouduin" vaimoni kanssa samalle luokalle jäätyäni luokalleni.

[/quote]

Kukapa ei toivoisi, että omakin kouluaika olisi mennyt noin. Esim. minun  kohdallani se ei vain mennyt. Olin varmaan juuri sellainen "kisuattu nörtti", joita tälläkin palstalla mollataan. En kelvannut toisille, vaikka kuinka yritin ja joka vuosi toivoin, että ensi vuonna kaikki olisi hyvin ja kukaan ei haukkuisi. Olla mulla omat kaverini, joihin olen pitänyt yhteyttä sittemminkin. Bile-elämä ja seurustelut ym. alkoivat vasta yliopistossa, kun ei enää ollut vanhoja ennakkoluuloja niskassa eikä kukaan ollut aktiivisesti työntämässä porukasta pois.

Ei varmaan olisi mitään järkeä mennä kokouksiin muistelemaan, miten menetin ruokahaluni ja laihduin enkä uskaltanut puhua kellekään juuri mitään, kun koko ajan sai pelätä jonkun alkavan huutaa, miten ruma ja haiseva olen.

Kerran olin ja toiste en mene.

Olin niin eri planeetalta kuin kaikki muut; olin muuttanut Suomesta, opiskellut, luonut uraa, nähnyt ja kokenut paljon. Kaikki muut oli tyyliä punainen tupa, perunamaa, 2 lasta ja farmarivolvo. 

kaikki puhui kyllä suomea mutta olisi luullut, että välillämme oli Berliinin muuria suurempi kielimuuri.

Seuraaviin luokkakokouksiin en sitten ole mennyt.

Olen menossa elokuun puolivälissä.

Minua kiusattiin yläasteella rankasti.

Nykyään olen komea ja hyväkuntoinen. Valmistuin kauppatieteellisestä viime vuonna ja olen hyvässä työpaikassa, palkka 5300 euroa/kk. Nuorena olin ujo ja ruma. Nykyään olen hyvä puhumaan ja yleensä porukan viihdyttäjä. Kiusaajat lentävät selälleen hämmästyksestä, tai jos yrittävät vielä kiusata niin ei pelkästään hämmästyksestä.

t. 25-vuotias mies

Minäkin olen menossa. Kun kutsu tuli, ensimmäinen ajatus oli etten todellakaan halua mennä.

Olin syrjitty, minua ei haluttu porukoihin. Olin ulkopuolinen ja minua katsottiin nenänvartta pitkin.

Olen nyt vahvempi ihminen, mulle on sama mitä ajattelevat minusta nyt. Minulla on elämässäni kaikki hyvin eikä mikään muu kuin läheisteni mielipiteet merkitse oikeasti mitään.

Traumoja siis on, mutta olen tsempannut itseni sellaiseen luonnolliseen itsevarmuuteen tavata ne paskiaiset, jotka itsekin ovat kaiketi kasvaneet kymmenillä vuosilla jo..joten ehkä meillä voisi olla ihan kivaakin?? Avoimin mielin menen hälventääkseni vanhat möröt ja traumat pois.

Ei ole koskaan kutsuttu. Olisi mautonta oikeastaan jos kutsuttaisiin nyt, koska ei niin tehty koskaan nuorenakaan.

[quote author="Vierailija" time="12.06.2013 klo 09:06"]

Me pidetään vanhojen luokkakavereiden kanssa yhteyttä jatkuvasti ilman mitään "virallisia" luokkakokouksia. Hauskaa on aina. Risteillään, mökkeillään, pidetään muuten vaan illanistujaisia.  (ollaan nyt n.viiskymppisiä)

Onko noissa tapaamisissa aina teidän koko luokka, vai vaan se ydinporukka, kaverukset?

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="12.06.2013 klo 23:51"]

Ei ole koskaan kutsuttu. Olisi mautonta oikeastaan jos kutsuttaisiin nyt, koska ei niin tehty koskaan nuorenakaan.

[/quote]

Mutta etkö nyt vanhempana voisi ajatella, että ihan samoilla viivoilla olette nyt. Kukaan niistä "suosituistakaan" ei todennäköisesti halua muistella itseään 15- vuotiaana.

Mitä olittekaan sillioin aikoja sitten, olette nyt ihan jotain muuta. =))

Olin muutama vuosi sitten. Meidän tapaaminen oli noin 20 vuotta 9. luokan jälkeen. Luokkana olimme yhdessä 7 vuoden ajan, joten oltiin aika tiiviiksi hitsautunut porukka. Lukiossa jakaannuimme rinnakkaisille luokille, eli osan kanssa tuli oltua 10 vuotta samalla luokalla.

Olimme luokkana aika kilttejä, mutta kyllä meilläkin pientä kiusaamista oli. Ja tuossa tapaamisessa tuli juteltua siitäkin puolesta kun tarpeeksi känniin päästiin, oli oikein tervehdyttävä keskustelu puolin ja toisin. 

Mukavaa oli huomata, että kaikki näyttivät enemmän tai vähemmän itseltään vielä kaikkien näiden vuosien jälkeen. Toki kaikki olivat enemmän tai vähemmän muuttuneet, mutta silti ei ollut mitään ongelmia tunnistaa toisiamme. Kaikissa oli kuitenkin jotain sitä samaa ja tuttua, mihin oltiin jo kolmannelta luokalta asti tutustuttu.

Minua nolotti mennä, koska olin lihonut enkä ole menestynyt elämässä niin kuin muut. Mutta ei pidä miettiä liikaa mitä toiset ajattelee, ei luokkakokouksissa ole ollenkaan tärkeää sellainen ulkoapäin kadehdittava ja menestyksekäs elämä, vaan ne ihmiset. Harvojen ihmisten kanssa pystyy olemaan niin hyvin oma itsensä ja tulla kuitenkin hyväksytyksi, kuin tuollaisten lapsuudesta tuttujen ihmisten kanssa.

[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 23:30"]

no minä olen menossa ihan uteliaisuuttani. Kiva kuulla mitä vanhoille kavereille kuuluu. Helpottaa menemistä toki, kun itsellä menee hyvin ja on sillä tavalla "helppo" kertoa ne omat kuulumiset muille.

[/quote]

sama täällä. Menee huomattavasti keskimääräistä paremmin jakiusaajakaksilolla menee kummallakin huonosti. Esim toisen veli oli jonkin asteen diileri, ehkä, nämä tarinathan aina muuttaa muotoaan mutta hänet tapettiin, luult velkojen takia. Tämä oli tietty pahin mutta kunnallakin asiat huonosti. Olihelppo olla ja vastailla kysymyksiin.

On musta kiva nähdä vanhoja kavereita! :) Tosin nyt en mennyt (viime vkl) koska olin jo lupautunut kaverin synttärijuhliin toisaalle. Ja mulle ihan sama, vaikka joku kiusasikin tms.. menneet on menneitä. Aikuiset ja fiksut ihmiset osaavat varmaan ihan hävetä, toivottavasti..

En menisi. Minua hakuttiin läskiksi koko yläaste vaikka olin normaalipainoinen ja kasvoin siihen identiteettiin. Nykyään olen oikeasti läski enkä ikinä antaisi kiusaajilleni tyydytystä nähdä sitä.

[quote author="Vierailija" time="12.06.2013 klo 00:32"]

En menisi. Minua hakuttiin läskiksi koko yläaste vaikka olin normaalipainoinen ja kasvoin siihen identiteettiin. Nykyään olen oikeasti läski enkä ikinä antaisi kiusaajilleni tyydytystä nähdä sitä.

[/quote]

Eli sinä olet antanut itsellesi turhanpäiväisten tuntemattomien määrittää itsesi???

Olivat sitä mieltä ja siksi sinusta sitä tuli??

Herää nainen ja ota itseäsi niskasta kiinni! Älä syytä ketään muuta läskiydestäsi tai muistakaan mahdollisista ongelmistasi kuin itseäsi. Ja jos tosiaan olet tuota mieltä, että koulukokemuksesi aiheuttivat nykyisen ylipainosi, olisiko aika päivittää itsesi nykypäivään, missä kaiketi koulukaverisi eivät enää vaikuta, vaan vain sinä itse?

[quote author="Vierailija" time="12.06.2013 klo 00:43"]

[quote author="Vierailija" time="12.06.2013 klo 00:32"]

En menisi. Minua hakuttiin läskiksi koko yläaste vaikka olin normaalipainoinen ja kasvoin siihen identiteettiin. Nykyään olen oikeasti läski enkä ikinä antaisi kiusaajilleni tyydytystä nähdä sitä.

[/quote]

Eli sinä olet antanut itsellesi turhanpäiväisten tuntemattomien määrittää itsesi???

Olivat sitä mieltä ja siksi sinusta sitä tuli??

Herää nainen ja ota itseäsi niskasta kiinni! Älä syytä ketään muuta läskiydestäsi tai muistakaan mahdollisista ongelmistasi kuin itseäsi. Ja jos tosiaan olet tuota mieltä, että koulukokemuksesi aiheuttivat nykyisen ylipainosi, olisiko aika päivittää itsesi nykypäivään, missä kaiketi koulukaverisi eivät enää vaikuta, vaan vain sinä itse?

[/quote]

En varsinaisesti syytä heitä, mutta en menisi myöskään entisten pilkkaajien eteen jotta näkisivät minut näin. Olen TUNTENUT itseni aina (n. 12-vuotiaasta) lihavaksi, joten en oikeastaan koe että olisin erilainen nyt kuin yläasteella painoni suhteen. Eivät kouluaikaiset ihmiset minua määritä, mutta en haluaisi heitä kohdatakaan.