Uskaltaisitko mennä luokkakokoukseen?

Meillä oli puhe olla luokkakokous 10 vuotta ylä-asteen päättymisen jälkeen ja pian alkaa tuo aika olla kulunut. En usko, että menen jos kutsu tulee. En niin läheisissä väleissä ollut koskaan monenkaan luokkalaiseni kanssa. Oli se tietty suosittujen porukka ja sitten me vähän ulkopuoliset hajanaiset tyypit :D En oikeastaan tunne mitään tarvetta mennä näitten käytännössä ventovieraitten tyyppien kanssa treffaamaan uudestaan. Näihin muutamiin, joiden kanssa tuli enemmän vietettyä aikaa voin ottaa yhteyttä muutenkin jos haluan nähdä.

Minä menin ala-asteen luokkakokoukseen. Olin ollut koko kouluajan kiusattu (sekä fyysistä että henkistä kiusaamista, jota vasta parikymppisenä käsittelin terapeutilla).

Ei ihan kuulunut suunnitelmiin, mutta riipaisi kännit ja haukuin kaikki maanrakoon myös opettajani (oli kokouksessa myös), joka aina vain hyssyteli asiaa. Sitten poistuin paikalta.

Okei, ei ehkä maailman fiksuin veto mutta en kadu. Onneksi en noin muutenkaan ole yhdekään entisen luokkakaverin kanssa tekemisissä (luokkakokousta varten olivat löytäneet minut Facebookista).

Selvispäiten tuskin olisin tehnyt moista, olisin korkeintaan vittuillut...

[quote author="Vierailija" time="12.06.2013 klo 01:10"]

Minä menin ala-asteen luokkakokoukseen. Olin ollut koko kouluajan kiusattu (sekä fyysistä että henkistä kiusaamista, jota vasta parikymppisenä käsittelin terapeutilla).

Ei ihan kuulunut suunnitelmiin, mutta riipaisi kännit ja haukuin kaikki maanrakoon myös opettajani (oli kokouksessa myös), joka aina vain hyssyteli asiaa. Sitten poistuin paikalta.

Okei, ei ehkä maailman fiksuin veto mutta en kadu. Onneksi en noin muutenkaan ole yhdekään entisen luokkakaverin kanssa tekemisissä (luokkakokousta varten olivat löytäneet minut Facebookista).

Selvispäiten tuskin olisin tehnyt moista, olisin korkeintaan vittuillut...

[/quote]

hyvä sinä !!! Jokainen ajatteli miltä sinusta tuntuu

Olen tosi rajusti kiusattu ja uskaltaisin. Ihan vain kettuillakseni, kun haluan näyttää, että mulla menee hyvin. 

Meillä oli yläasteen luokkakokous yo-kirjoitusten jälkeisenä kesänä. Ajankohtaa oli vielä muokattu niin, että se "kaikille" sopisi. Esim. minä en kuitenkaan kuulunut niihin kaikkiin, joilta olisi kysytty, joten satuin juuri tapaamisen aikaan olemaan pääsykokeissa satojen kilometrein päässä. Lähetin kaverini välityksellä terveisiä. Sittemmin kysyin, oliko hän terveiset välittänyt, ja mitä niihin oli sanottu. Kaveri meni vaivautuneeksi ja mutisi: "Ei ne nyt mitään..." Ok, olin koko luokan kiusatuin tyttö, eikä minua vielä jälkeenpäinkään voitu hyväksyä. Enää en kyllä menisi kokoukseen, vaikka kutsuttaisiinkin.

Lukion luokkakakoukseen varmaan menisinkin, yläasteen en. Ei nappaa yhtään nähdä sitä piripää porukkaa enää ikinä. Elämäni typerimmät 3 vuotta kun oppimisesta ei tullut yhtään mitään sen nuorisorikollisjengin kanssa.

Lisätään "joukkoon yksi yleisestä linjasta poikkeava" viesti.

Aloin seurustella ensimmäisen vaimoni kanssa keskikoulun viimeisellä luokalla vuonna 1975. Huomenna on 32-vuotis hääpäivämme. Yhdessä olemme olleet syksyllä 38 vuotta. Luokkakokouksissa olemme olleet YHDESSÄ joka kerta, kun luokkakokouksia on järjestetty. Viimeksi kokous oli 2011, 35 vuotta koulun päättymisen jälkeen. Paikalla olivat lähes kaikki, yli 30 ihmistä. Puhuttavaa riitti ja oli mukava nähdä vanhoja kavereita.

Koulu oli mielestäni mukava paikka, vaikka silloisilla määrityksillä oli "häirikkö". En silti haistatellut opettajille, en lintsannut, enkä tehnyt mitään muutakaan poikkeavaa. "Jouduin" vaimoni kanssa samalle luokalle jäätyäni luokalleni.

Lisätään "joukkoon yksi yleisestä linjasta poikkeava" viesti.

Aloin seurustella ensimmäisen vaimoni kanssa keskikoulun viimeisellä luokalla vuonna 1975. Huomenna on 32-vuotis hääpäivämme. Yhdessä olemme olleet syksyllä 38 vuotta. Luokkakokouksissa olemme olleet YHDESSÄ joka kerta, kun luokkakokouksia on järjestetty. Viimeksi kokous oli 2011, 35 vuotta koulun päättymisen jälkeen. Paikalla olivat lähes kaikki, yli 30 ihmistä. Puhuttavaa riitti ja oli mukava nähdä vanhoja kavereita.

Koulu oli mielestäni mukava paikka, vaikka silloisilla määrityksillä oli "häirikkö". En silti haistatellut opettajille, en lintsannut, enkä tehnyt mitään muutakaan poikkeavaa. "Jouduin" vaimoni kanssa samalle luokalle jäätyäni luokalleni.

Me pidetään vanhojen luokkakavereiden kanssa yhteyttä jatkuvasti ilman mitään "virallisia" luokkakokouksia. Hauskaa on aina. Risteillään, mökkeillään, pidetään muuten vaan illanistujaisia.  (ollaan nyt n.viiskymppisiä)