Joissakin perheissä lapset todella määräävät - olen sanaton
Käväisin hoitamassa yhden asian työkaverini luona nyt viikonloppuna. 10-vuotias poikani oli mukanani. Hänellä oli toki oma kirja mukana (asian toimittaminen kesti n. 20 minuuttia), mutta huomasin, että pöydällä oli myös läjä Akkareita. Kysyin työkaverilta, että voisiko näitä lukea ja hän sanoi, että joo, paitsi sitä uusinta. Työkaverin poika oli leirillä ja saa raivarin, jos joku muu lapsista (2 muuta) lukee Aku Ankan ennen kuin hän, jolle lehti varsinaisesti tulee. Nyt kun lapsi on leirillä tiistaista sunnuntaihin, kukaan ei saa lukea lehteä ennen kuin hän on saanut lukea sen ensimmäisenä.
Ja tämä selitettiin niin kuin se olisi ollut ihan normaalia. Kyse ei ollut mistään 1,5-vuotiaista lapsista, jotka sivutuotteena syövät lehden, jos sen niille antaa, vaan 5-12-vuotiaista. Jos omani yrittäisivät tuollaisia sääntöjä, Aku Ankasta tulisi äkkiä äidin henkilökohtaista omaisuutta.
Kommentit (332)
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 12:17"]
Mitäköhän meillä töissä pomo tekisi, jos joku ottaisi hänelle tilatut lehdet ja ryhtyisi lukemaan niitä aamukahvipöydässä? Voisi olla, että työntekijä saisi aika äkkiä oppitunnin siitä, mitä merkitsee lehden osoitelapun nimi. Me vakiväki tiedämme, että pomon posteihin ei kosketa, oli ne sitten lehtiä tai kirjeitä. Pitääkin mennä sille sanomaan, että se on itsekäs paska, joka ei osaa jakaa The Economistia.
[/quote]
Eli teidän perheessä lapsi on sama asia kuin pomo työpaikalla? No nyt en enää ihmettele näin pikkutyranneja joista tällä palstalla saa lukea.
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 12:22"]
Aika erilaisia käsityksiä on oikeasta ja väärästä tai sanotaanko omistuksen suhteesta, jakamisesta ja yhteisöllisyydestä. Ja tokihan tuon huomaa joka päivä omassakin elämässä.
Minut on kasvatettu köyhässä perheessä yhteisölliseksi ja toisia arvostavaksi; esim siten että vaikka oli todella köyhä meillä oli aina tilaa ruokapöydässä jos joku oli ilman ruokaa. Tai tarvitsi jotain niin vanhemmat jakoivat vähästään.
Omassa elämässä tämä toteutuu vaikka siten että eilen sukulaisperhe kiireellä pakkasi muuttokuormaa ja piipahti meille syömään kesken töiden ettei tarvitse itse kuluttaa aikaa ruuanlaittoon ja jälkien siivoamiseen. Tai siten että kerään tuttujen kanssa käytöstä poistuneita vaatteita ja tavaroita edelleen vietäväksi jollekin köyhälle perheelle rajan taakse. Tai kolmas perhe oli lähdössä reissuun ja tuli syömään meille illalla ettei jääkaappiin turhaan jää mitään ruokia kun lähtivät reissuun 05 aamulla....
Toki olen myös huomannut huonot puolet - aina on niitä jotka ovat 100% saavana osapuolena antamatta koskaan takaisin. Emme odota vastapalveluksia vaan se kuuluu itsestäänselvyytenä oikeaan yhteisöllisyyteen.
Ei mua häiritse jos joku lukee mun lehden ennen minua tai lainaa meiltä jotain tavaraa kunhan palauttaa. Enemmän harmittaa se ettei olisi ketään kenelle sen lehdenkin laittaa kiertoon, turha jokaisen on maksaa sen tilauksesta.
Ja noista kullanmuruista joiden mukaan koko elämä menee; ihan oikeasti - niin kauan kun lapsella on jalat teidän pöytänne alla teidän sääntönne pätevät! Ja niitä pitää olla, ei lapset voi määritellä koko elämää. Nuo pompottelevat hirviöt ovat hirviöitä myös tulevaisuuden nuorina ja aikuisina - kuka sitä haluaa!!
[/quote]
Ja meillä on se sääntö, että lapsen nimellä tuleva lehti on sen lapsen. Ihan samalla tavalla lapsen lelut ovat hänen omiaan ja jopa pankkitili on lapsen käytössä eikä aikuisten. Meillä tämä sääntö toimii erittäin hyvin, kukaan ei joudu kokemaan olevansa taloudellisesti hyväksikäytetty eikä kukaan joudu itkemään sitä, miten lainattu´esine on rikottu.
Myös lapsen karkkipussi on hänen omansa, minulla ei ole äitinä oikeutta sitä tyhjentää, vaikka moni palsta mamma lapsensa herkut syökin.
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 12:24"]
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 12:17"]
Mitäköhän meillä töissä pomo tekisi, jos joku ottaisi hänelle tilatut lehdet ja ryhtyisi lukemaan niitä aamukahvipöydässä? Voisi olla, että työntekijä saisi aika äkkiä oppitunnin siitä, mitä merkitsee lehden osoitelapun nimi. Me vakiväki tiedämme, että pomon posteihin ei kosketa, oli ne sitten lehtiä tai kirjeitä. Pitääkin mennä sille sanomaan, että se on itsekäs paska, joka ei osaa jakaa The Economistia.
[/quote]
Eli teidän perheessä lapsi on sama asia kuin pomo työpaikalla? No nyt en enää ihmettele näin pikkutyranneja joista tällä palstalla saa lukea.
[/quote]
Täällä on moneen kertaan vakuutettu, että lehti ei lukemisesta kulu, tulee se lehti kenelle tahansa. Sinustako se ei siis päde työpaikalla vaan ainoastaan kotona? Tuleeko The Economistista jotenkin huonompi, jos luen sen ensin vai miksi vertaat lasta ja pomoa?
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 12:24"]
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 12:17"]
Mitäköhän meillä töissä pomo tekisi, jos joku ottaisi hänelle tilatut lehdet ja ryhtyisi lukemaan niitä aamukahvipöydässä? Voisi olla, että työntekijä saisi aika äkkiä oppitunnin siitä, mitä merkitsee lehden osoitelapun nimi. Me vakiväki tiedämme, että pomon posteihin ei kosketa, oli ne sitten lehtiä tai kirjeitä. Pitääkin mennä sille sanomaan, että se on itsekäs paska, joka ei osaa jakaa The Economistia.
[/quote]
Perhe on hivenen eri asia kuin työporukka. En ihan ymmärrä, millaiset perhesuhteet ihmisillä on, jos tällaista seikkaa ei ymmärrä. Kyllä minäkin annan aikuisena perheeni lukea tilaamiani lehtiä hyvinkin vapaasti, mutten silti jakele lehtiäni junassa tai bussissa kanssamatkustajille. Lainaan polkupyörääni veljelleni oikein mielelläni, jos en sitä itse tarvitse, mutta työkaverin kanssa saattaisin miettiä asiaa pitempään.
[/quote]
Miten perhe eroaa työporukasta sen suhteen, kuka saa lukea lehdet ja kuka ei? Miksi lapsen omistusoikeus tilaamaansa lehteen on heikompi kuin pomon oikeus? Juridisesti se ei eroa mitenkään, mutta sinun mielestäsi tässä on nyt jokin erityinen pointti, jonka mukaan perheessä omistussuhteet ovat poikkeavia.
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 12:26"]
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 12:22"]
Aika erilaisia käsityksiä on oikeasta ja väärästä tai sanotaanko omistuksen suhteesta, jakamisesta ja yhteisöllisyydestä. Ja tokihan tuon huomaa joka päivä omassakin elämässä.
Minut on kasvatettu köyhässä perheessä yhteisölliseksi ja toisia arvostavaksi; esim siten että vaikka oli todella köyhä meillä oli aina tilaa ruokapöydässä jos joku oli ilman ruokaa. Tai tarvitsi jotain niin vanhemmat jakoivat vähästään.
Omassa elämässä tämä toteutuu vaikka siten että eilen sukulaisperhe kiireellä pakkasi muuttokuormaa ja piipahti meille syömään kesken töiden ettei tarvitse itse kuluttaa aikaa ruuanlaittoon ja jälkien siivoamiseen. Tai siten että kerään tuttujen kanssa käytöstä poistuneita vaatteita ja tavaroita edelleen vietäväksi jollekin köyhälle perheelle rajan taakse. Tai kolmas perhe oli lähdössä reissuun ja tuli syömään meille illalla ettei jääkaappiin turhaan jää mitään ruokia kun lähtivät reissuun 05 aamulla....
Toki olen myös huomannut huonot puolet - aina on niitä jotka ovat 100% saavana osapuolena antamatta koskaan takaisin. Emme odota vastapalveluksia vaan se kuuluu itsestäänselvyytenä oikeaan yhteisöllisyyteen.
Ei mua häiritse jos joku lukee mun lehden ennen minua tai lainaa meiltä jotain tavaraa kunhan palauttaa. Enemmän harmittaa se ettei olisi ketään kenelle sen lehdenkin laittaa kiertoon, turha jokaisen on maksaa sen tilauksesta.
Ja noista kullanmuruista joiden mukaan koko elämä menee; ihan oikeasti - niin kauan kun lapsella on jalat teidän pöytänne alla teidän sääntönne pätevät! Ja niitä pitää olla, ei lapset voi määritellä koko elämää. Nuo pompottelevat hirviöt ovat hirviöitä myös tulevaisuuden nuorina ja aikuisina - kuka sitä haluaa!!
[/quote]
Ja meillä on se sääntö, että lapsen nimellä tuleva lehti on sen lapsen. Ihan samalla tavalla lapsen lelut ovat hänen omiaan ja jopa pankkitili on lapsen käytössä eikä aikuisten. Meillä tämä sääntö toimii erittäin hyvin, kukaan ei joudu kokemaan olevansa taloudellisesti hyväksikäytetty eikä kukaan joudu itkemään sitä, miten lainattu´esine on rikottu.
Myös lapsen karkkipussi on hänen omansa, minulla ei ole äitinä oikeutta sitä tyhjentää, vaikka moni palsta mamma lapsensa herkut syökin.
[/quote]
MIten te erottelette lasten leikissä ne omat lelut? Onko niissä nimet ja istutko vieressä vahtimassa ettei lelu ole väärän lapsen kädessä? MIten tarkkaan legot on jaettu, onko ne jotenkin tarroitettu? Entä miten teillä on jaettu lautaset, haarukat ja veitset, onko niissäkin nimet?
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 12:27"]
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 12:24"]
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 12:17"]
Mitäköhän meillä töissä pomo tekisi, jos joku ottaisi hänelle tilatut lehdet ja ryhtyisi lukemaan niitä aamukahvipöydässä? Voisi olla, että työntekijä saisi aika äkkiä oppitunnin siitä, mitä merkitsee lehden osoitelapun nimi. Me vakiväki tiedämme, että pomon posteihin ei kosketa, oli ne sitten lehtiä tai kirjeitä. Pitääkin mennä sille sanomaan, että se on itsekäs paska, joka ei osaa jakaa The Economistia.
[/quote]
Eli teidän perheessä lapsi on sama asia kuin pomo työpaikalla? No nyt en enää ihmettele näin pikkutyranneja joista tällä palstalla saa lukea.
[/quote]
Täällä on moneen kertaan vakuutettu, että lehti ei lukemisesta kulu, tulee se lehti kenelle tahansa. Sinustako se ei siis päde työpaikalla vaan ainoastaan kotona? Tuleeko The Economistista jotenkin huonompi, jos luen sen ensin vai miksi vertaat lasta ja pomoa?
[/quote]
Ei se lehti tosiaan siitä kulu. Mutta työpaikka on työpaikka ja koti ja perhe ihan eri asia. Pitääkö sulle tällainen asia vielä kertoa ihan erikseen?
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 12:26"]
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 12:22"]
Aika erilaisia käsityksiä on oikeasta ja väärästä tai sanotaanko omistuksen suhteesta, jakamisesta ja yhteisöllisyydestä. Ja tokihan tuon huomaa joka päivä omassakin elämässä.
Minut on kasvatettu köyhässä perheessä yhteisölliseksi ja toisia arvostavaksi; esim siten että vaikka oli todella köyhä meillä oli aina tilaa ruokapöydässä jos joku oli ilman ruokaa. Tai tarvitsi jotain niin vanhemmat jakoivat vähästään.
Omassa elämässä tämä toteutuu vaikka siten että eilen sukulaisperhe kiireellä pakkasi muuttokuormaa ja piipahti meille syömään kesken töiden ettei tarvitse itse kuluttaa aikaa ruuanlaittoon ja jälkien siivoamiseen. Tai siten että kerään tuttujen kanssa käytöstä poistuneita vaatteita ja tavaroita edelleen vietäväksi jollekin köyhälle perheelle rajan taakse. Tai kolmas perhe oli lähdössä reissuun ja tuli syömään meille illalla ettei jääkaappiin turhaan jää mitään ruokia kun lähtivät reissuun 05 aamulla....
Toki olen myös huomannut huonot puolet - aina on niitä jotka ovat 100% saavana osapuolena antamatta koskaan takaisin. Emme odota vastapalveluksia vaan se kuuluu itsestäänselvyytenä oikeaan yhteisöllisyyteen.
Ei mua häiritse jos joku lukee mun lehden ennen minua tai lainaa meiltä jotain tavaraa kunhan palauttaa. Enemmän harmittaa se ettei olisi ketään kenelle sen lehdenkin laittaa kiertoon, turha jokaisen on maksaa sen tilauksesta.
Ja noista kullanmuruista joiden mukaan koko elämä menee; ihan oikeasti - niin kauan kun lapsella on jalat teidän pöytänne alla teidän sääntönne pätevät! Ja niitä pitää olla, ei lapset voi määritellä koko elämää. Nuo pompottelevat hirviöt ovat hirviöitä myös tulevaisuuden nuorina ja aikuisina - kuka sitä haluaa!!
[/quote]
Ja meillä on se sääntö, että lapsen nimellä tuleva lehti on sen lapsen. Ihan samalla tavalla lapsen lelut ovat hänen omiaan ja jopa pankkitili on lapsen käytössä eikä aikuisten. Meillä tämä sääntö toimii erittäin hyvin, kukaan ei joudu kokemaan olevansa taloudellisesti hyväksikäytetty eikä kukaan joudu itkemään sitä, miten lainattu´esine on rikottu.
Myös lapsen karkkipussi on hänen omansa, minulla ei ole äitinä oikeutta sitä tyhjentää, vaikka moni palsta mamma lapsensa herkut syökin.
[/quote]
Lehti ei mene lukemisesta automaattisesti rikki. Kaiken lisäksi uusin Aku Ankka on harvinaisen helppo korvata, jos siinä sattuisikin sivu repeämään kesken lukemisen. Miten tavara muuttuu vähemmän omaksi, kun sitä lainaa joku muu? Toki lapsella pitää olla loppupeleissä sananvalta omaisuuteensa, mutta kyllä lapselle voi opettaa, mikä on järkevää omaisuuden pitämistä ja mikä on itsekkyyttä.
Jos vanhempi syö lapsen karkit, se on lapselta konkreettisesti pois (=vähemmän karkkeja). Jos toinen lukee Aku Ankan ennen toista, se ei tee lehden tarinoista yhtään vähemmän viihdyttäviä tai tylsempiä. Jos joku noin ajattelee, niin ihmettelen kyllä kovasti.
Minä en edelleenkään ymmärrä, että miten yhden lehden lukaisemisesta voidaan vetää aasinsiltoja rahan ottamiseen tililtä, toisten ruokien syömiseen ja pyörän varastamiseen. Maailma ei ole mustavalkoinen.
[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 13:15"]
Minun läppäriini ei saa koskea, tosin ei sitä kukaan auki saisikaan. Samoin tabletit ja puhelimet ovat henkilökohtaisia ja suojattu suojakoodein. Kaikilla perheessä on näin. Lehteä saa lukea, mutta jos jollekulle olisi tärkeää, että lukee itse ensin, sitä kunnioitettaisiin.
öö... missäköhän muumilaaksossa sä elät ? läppärin saa auki 2 minuutissa, kun tietää mitä tehdä.
[/quote]
Kerropa, miten!
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 12:32"]
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 12:27"]
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 12:24"]
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 12:17"]
Mitäköhän meillä töissä pomo tekisi, jos joku ottaisi hänelle tilatut lehdet ja ryhtyisi lukemaan niitä aamukahvipöydässä? Voisi olla, että työntekijä saisi aika äkkiä oppitunnin siitä, mitä merkitsee lehden osoitelapun nimi. Me vakiväki tiedämme, että pomon posteihin ei kosketa, oli ne sitten lehtiä tai kirjeitä. Pitääkin mennä sille sanomaan, että se on itsekäs paska, joka ei osaa jakaa The Economistia.
[/quote]
Eli teidän perheessä lapsi on sama asia kuin pomo työpaikalla? No nyt en enää ihmettele näin pikkutyranneja joista tällä palstalla saa lukea.
[/quote]
Täällä on moneen kertaan vakuutettu, että lehti ei lukemisesta kulu, tulee se lehti kenelle tahansa. Sinustako se ei siis päde työpaikalla vaan ainoastaan kotona? Tuleeko The Economistista jotenkin huonompi, jos luen sen ensin vai miksi vertaat lasta ja pomoa?
[/quote]
Ei se lehti tosiaan siitä kulu. Mutta työpaikka on työpaikka ja koti ja perhe ihan eri asia. Pitääkö sulle tällainen asia vielä kertoa ihan erikseen?
[/quote]
Pitää, koska perustelusi ontuu. Koti on koti ja työpaikka on työpaikka, mutta se ei muuta sitä tosiasiaa, että lehti on sen omaisuutta, jonka nimi on osoitelapussa. Koti ei tee siitä lehdestä yhteistä, joten kerro ihmeessä, mihin vetoat argumentoinnissasi sanoessasi, että koti on koti. Ei sekään riitä, että lapsi on lapsi ja aikuinen on aikuinen, omaisuus on silti sen omistajan eli tässä tapauksessa lehden saajan, vetosit mihin tahansa.
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 12:29"]
Miten perhe eroaa työporukasta sen suhteen, kuka saa lukea lehdet ja kuka ei? Miksi lapsen omistusoikeus tilaamaansa lehteen on heikompi kuin pomon oikeus? Juridisesti se ei eroa mitenkään, mutta sinun mielestäsi tässä on nyt jokin erityinen pointti, jonka mukaan perheessä omistussuhteet ovat poikkeavia.
[/quote]
Voi, että... kyllähän perheessäkin tavarat ovat omia, mutta ainakin meillä tavaroiden lainailu toimii ihan mallikkaasti. Yhteiskäyttötavaroita on perheessä paljon ja ollaan tottuttu siihen, että kun jakaa niin saa enemmän. Mutta meillä on perheessä tällaiset tavat ja niinkin itsestäänselvinä kuin me niitä TÄMÄN PERHEEN kesken pidämme, kaikkialla ei toimita samalla tavalla. Esimerkiksi tuon pomon politiikka voikin sitten hyvin olla juuri tämä, että vaikka se tavara olisi kasa paskaa, mutta jos se on hänen nimiinsä merkitty, niin hänen se sitten on, eikä siihen kukaan muu kajoa. Työpaikalla on sitten ehkä sovittu käytännöksi, että kaikki on omaa. Kussakin ympäristössä toimitaan siellä sovittujen sääntöjen mukaan.
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 12:29"]
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 12:24"]
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 12:17"]
Mitäköhän meillä töissä pomo tekisi, jos joku ottaisi hänelle tilatut lehdet ja ryhtyisi lukemaan niitä aamukahvipöydässä? Voisi olla, että työntekijä saisi aika äkkiä oppitunnin siitä, mitä merkitsee lehden osoitelapun nimi. Me vakiväki tiedämme, että pomon posteihin ei kosketa, oli ne sitten lehtiä tai kirjeitä. Pitääkin mennä sille sanomaan, että se on itsekäs paska, joka ei osaa jakaa The Economistia.
[/quote]
Perhe on hivenen eri asia kuin työporukka. En ihan ymmärrä, millaiset perhesuhteet ihmisillä on, jos tällaista seikkaa ei ymmärrä. Kyllä minäkin annan aikuisena perheeni lukea tilaamiani lehtiä hyvinkin vapaasti, mutten silti jakele lehtiäni junassa tai bussissa kanssamatkustajille. Lainaan polkupyörääni veljelleni oikein mielelläni, jos en sitä itse tarvitse, mutta työkaverin kanssa saattaisin miettiä asiaa pitempään.
[/quote]
Miten perhe eroaa työporukasta sen suhteen, kuka saa lukea lehdet ja kuka ei? Miksi lapsen omistusoikeus tilaamaansa lehteen on heikompi kuin pomon oikeus? Juridisesti se ei eroa mitenkään, mutta sinun mielestäsi tässä on nyt jokin erityinen pointti, jonka mukaan perheessä omistussuhteet ovat poikkeavia.
[/quote]
Tietenkin omistussuhteet eroavat perheessä, onko siinä jotain outoa? En ymmärrä, miksi tällaista pitää edes perustella. En tarkoita sitä, ettei perheessä kellään olisi mitään omaa, mutta kyllä minä lainaan perheenjäsenilleni ja perheenjäseniltäni tavaraa ihan eri tavalla kuin kavereiltani. Olen asunut sekä viiden hengen perheessä että neljän kämppiksen kimppakämpässä, ja ihan eri tavalla näissä kahdessa sutauduttiin muiden tavaroihin. Jos lainaan vanhempieni autoa, asia hoituu ihan lyhyellä sananvaihdolla. En ikinä toteaisi kaverilleni, että hei, mun pitää käydä Ikeassa, sopiiko että otan sun auton ja tuon takaisin tunnin päästä.
Ihan älytön keskustelu! Toisaalta, en ole ollenkaan ällistynyt enää miten maailman on niin täynnä itsekkäitä kusipäitä.
Meillä tuollaisiin "muut ei saa lukea" -vaatimuksiin sanottaisiin yksiselitteisesti että höpö höpö. Tietysti katsotaan ettei esim. pikkuveli tuhoaisi lehteä isomman poissa ollessa, mutta ilman muuta annettaisiin vieraan lukea jos hän pyytäisi. Lapset opetetaan jakamaan keskenään ja vieraiden kanssa. Eikä ko. esimerkki rinnastu mitenkään autoihin, puhelimiin ja mitä kaikkea tähän on vedetty.
Jos lapsilla on joku oikein tärkeä tavara, siitä voidaan sopia ettei muille tarvitse antaa, esim. esikoisen mikroskooppi on sellainen johon pikkuveli ei saa koskea ilman lupaa. Mutta jos kylässä olisi joku samanikäinen, joka varmasti osaisi siitä huolehtia, saisi sitä kokeilla. Kuvitelkaas että meillä ihan mietitään vieraiden tullessa että mitkähän meidän lasten leluista ja tavaroista ja AKU ANKOISTA saattaisivat kiinnostaa vieraiden lapsia.
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 12:39"]
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 12:32"]
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 12:27"]
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 12:24"]
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 12:17"]
Mitäköhän meillä töissä pomo tekisi, jos joku ottaisi hänelle tilatut lehdet ja ryhtyisi lukemaan niitä aamukahvipöydässä? Voisi olla, että työntekijä saisi aika äkkiä oppitunnin siitä, mitä merkitsee lehden osoitelapun nimi. Me vakiväki tiedämme, että pomon posteihin ei kosketa, oli ne sitten lehtiä tai kirjeitä. Pitääkin mennä sille sanomaan, että se on itsekäs paska, joka ei osaa jakaa The Economistia.
[/quote]
Eli teidän perheessä lapsi on sama asia kuin pomo työpaikalla? No nyt en enää ihmettele näin pikkutyranneja joista tällä palstalla saa lukea.
[/quote]
Täällä on moneen kertaan vakuutettu, että lehti ei lukemisesta kulu, tulee se lehti kenelle tahansa. Sinustako se ei siis päde työpaikalla vaan ainoastaan kotona? Tuleeko The Economistista jotenkin huonompi, jos luen sen ensin vai miksi vertaat lasta ja pomoa?
[/quote]
Ei se lehti tosiaan siitä kulu. Mutta työpaikka on työpaikka ja koti ja perhe ihan eri asia. Pitääkö sulle tällainen asia vielä kertoa ihan erikseen?
[/quote]
Pitää, koska perustelusi ontuu. Koti on koti ja työpaikka on työpaikka, mutta se ei muuta sitä tosiasiaa, että lehti on sen omaisuutta, jonka nimi on osoitelapussa. Koti ei tee siitä lehdestä yhteistä, joten kerro ihmeessä, mihin vetoat argumentoinnissasi sanoessasi, että koti on koti. Ei sekään riitä, että lapsi on lapsi ja aikuinen on aikuinen, omaisuus on silti sen omistajan eli tässä tapauksessa lehden saajan, vetosit mihin tahansa.
[/quote]
Kuten aiemmin kerroin, meillä 3 lasta ja lehden lukee ensin se kuka ekana ehtii vaikka nimilapussa on vain yksi nimi. Meillä ei ole noin typeriä omistussuhteita jonkun lehden tiimoilta, järjenkäyttö on sallittua.
Jos sun ja lastesi elämä menee sekaisin siitä ettet pääse ensimmäisenä lukemana lehteä jossa lukee sun nimi niin olisi syytä hakeutua lääkärin vastaanotolle, mielellään lanttulääkärin. :D
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 12:30"]
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 12:26"]
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 12:22"]
Aika erilaisia käsityksiä on oikeasta ja väärästä tai sanotaanko omistuksen suhteesta, jakamisesta ja yhteisöllisyydestä. Ja tokihan tuon huomaa joka päivä omassakin elämässä.
Minut on kasvatettu köyhässä perheessä yhteisölliseksi ja toisia arvostavaksi; esim siten että vaikka oli todella köyhä meillä oli aina tilaa ruokapöydässä jos joku oli ilman ruokaa. Tai tarvitsi jotain niin vanhemmat jakoivat vähästään.
Omassa elämässä tämä toteutuu vaikka siten että eilen sukulaisperhe kiireellä pakkasi muuttokuormaa ja piipahti meille syömään kesken töiden ettei tarvitse itse kuluttaa aikaa ruuanlaittoon ja jälkien siivoamiseen. Tai siten että kerään tuttujen kanssa käytöstä poistuneita vaatteita ja tavaroita edelleen vietäväksi jollekin köyhälle perheelle rajan taakse. Tai kolmas perhe oli lähdössä reissuun ja tuli syömään meille illalla ettei jääkaappiin turhaan jää mitään ruokia kun lähtivät reissuun 05 aamulla....
Toki olen myös huomannut huonot puolet - aina on niitä jotka ovat 100% saavana osapuolena antamatta koskaan takaisin. Emme odota vastapalveluksia vaan se kuuluu itsestäänselvyytenä oikeaan yhteisöllisyyteen.
Ei mua häiritse jos joku lukee mun lehden ennen minua tai lainaa meiltä jotain tavaraa kunhan palauttaa. Enemmän harmittaa se ettei olisi ketään kenelle sen lehdenkin laittaa kiertoon, turha jokaisen on maksaa sen tilauksesta.
Ja noista kullanmuruista joiden mukaan koko elämä menee; ihan oikeasti - niin kauan kun lapsella on jalat teidän pöytänne alla teidän sääntönne pätevät! Ja niitä pitää olla, ei lapset voi määritellä koko elämää. Nuo pompottelevat hirviöt ovat hirviöitä myös tulevaisuuden nuorina ja aikuisina - kuka sitä haluaa!!
[/quote]
Ja meillä on se sääntö, että lapsen nimellä tuleva lehti on sen lapsen. Ihan samalla tavalla lapsen lelut ovat hänen omiaan ja jopa pankkitili on lapsen käytössä eikä aikuisten. Meillä tämä sääntö toimii erittäin hyvin, kukaan ei joudu kokemaan olevansa taloudellisesti hyväksikäytetty eikä kukaan joudu itkemään sitä, miten lainattu´esine on rikottu.
Myös lapsen karkkipussi on hänen omansa, minulla ei ole äitinä oikeutta sitä tyhjentää, vaikka moni palsta mamma lapsensa herkut syökin.
[/quote]
MIten te erottelette lasten leikissä ne omat lelut? Onko niissä nimet ja istutko vieressä vahtimassa ettei lelu ole väärän lapsen kädessä? MIten tarkkaan legot on jaettu, onko ne jotenkin tarroitettu? Entä miten teillä on jaettu lautaset, haarukat ja veitset, onko niissäkin nimet?
[/quote]
Sinäkö et oikeasti tiedä, mikä lelu teillä on kenenkin ilman, että niissä on nimilaput? Lapset tuntevat lelunsa, minä tiedän joka tapauksessa, mitä olen kenellekin ostanut. Legot on jokaisella omassa huoneessa, niitä ei kanniskella paikasta toiseen. en näe tässä mitään ongelmaa. Lautaset, haarukat veitset jne. tunnistaa helposti, koska ruokailuvälineissä on kaiverrettuna omistajansa nimikirjaimet ja lautasissa on erivärinen raita. Siis arkena, juhlassa on käytössä eri astiasto. Kukaan ei voi jättää astioita lojumaan väittäen, että ei ole minun!
[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 13:00"]
Lainaamisen puolustajat: Missä menee teistä lainaamisen raja? Me olemme tehneet esimerkiksi niin, että 1-3 rakkainta lelua saa laittaa vierailujen ajaksi pois, mutta muilla täytyy antaa vieraidenkin leikkiä.
[/quote]
Miksi teillä tuosta on tullut ongelma? Meillä lapset HALUAVAT leikkiä vieraiden kanssa leluillaan. Ei tarvi ketään pakottaa, eikä tarvi kirjoittaa kuten sinä, että "täytyy antaa vieraiden leikkiä".
Samanlaista on myös muiden luona vieraillessa. Jos olisit kasvattanut lapsesi vähemmän materialistisiksi, niin ei tarvitsisi nyt miettiä, että mihin kaikkeen lapsia voi pakottaa.
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 12:43"]
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 12:39"]
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 12:32"]
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 12:27"]
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 12:24"]
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 12:17"]
Mitäköhän meillä töissä pomo tekisi, jos joku ottaisi hänelle tilatut lehdet ja ryhtyisi lukemaan niitä aamukahvipöydässä? Voisi olla, että työntekijä saisi aika äkkiä oppitunnin siitä, mitä merkitsee lehden osoitelapun nimi. Me vakiväki tiedämme, että pomon posteihin ei kosketa, oli ne sitten lehtiä tai kirjeitä. Pitääkin mennä sille sanomaan, että se on itsekäs paska, joka ei osaa jakaa The Economistia.
[/quote]
Eli teidän perheessä lapsi on sama asia kuin pomo työpaikalla? No nyt en enää ihmettele näin pikkutyranneja joista tällä palstalla saa lukea.
[/quote]
Täällä on moneen kertaan vakuutettu, että lehti ei lukemisesta kulu, tulee se lehti kenelle tahansa. Sinustako se ei siis päde työpaikalla vaan ainoastaan kotona? Tuleeko The Economistista jotenkin huonompi, jos luen sen ensin vai miksi vertaat lasta ja pomoa?
[/quote]
Ei se lehti tosiaan siitä kulu. Mutta työpaikka on työpaikka ja koti ja perhe ihan eri asia. Pitääkö sulle tällainen asia vielä kertoa ihan erikseen?
[/quote]
Pitää, koska perustelusi ontuu. Koti on koti ja työpaikka on työpaikka, mutta se ei muuta sitä tosiasiaa, että lehti on sen omaisuutta, jonka nimi on osoitelapussa. Koti ei tee siitä lehdestä yhteistä, joten kerro ihmeessä, mihin vetoat argumentoinnissasi sanoessasi, että koti on koti. Ei sekään riitä, että lapsi on lapsi ja aikuinen on aikuinen, omaisuus on silti sen omistajan eli tässä tapauksessa lehden saajan, vetosit mihin tahansa.
[/quote]
Kuten aiemmin kerroin, meillä 3 lasta ja lehden lukee ensin se kuka ekana ehtii vaikka nimilapussa on vain yksi nimi. Meillä ei ole noin typeriä omistussuhteita jonkun lehden tiimoilta, järjenkäyttö on sallittua.
Jos sun ja lastesi elämä menee sekaisin siitä ettet pääse ensimmäisenä lukemana lehteä jossa lukee sun nimi niin olisi syytä hakeutua lääkärin vastaanotolle, mielellään lanttulääkärin. :D
[/quote]
Voisitko kuitenkin vastata kysymykseen sen sijaan, että ehdotat minulle käyntiä omalääkärisi luona?
Miksi perustelet omistamiseen liittyviä asioita vetoamalla siihen, että koti on koti ja työpaikka on työpaikka? Ai niin, sinä olet aikuinen, sinä määräät, sehän on se perinteinen perustelu siinä vaiheessa, kun ei kyetä ottamaan vastuuta sanomisista.
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 12:42"]
Ihan älytön keskustelu! Toisaalta, en ole ollenkaan ällistynyt enää miten maailman on niin täynnä itsekkäitä kusipäitä.
Meillä tuollaisiin "muut ei saa lukea" -vaatimuksiin sanottaisiin yksiselitteisesti että höpö höpö. Tietysti katsotaan ettei esim. pikkuveli tuhoaisi lehteä isomman poissa ollessa, mutta ilman muuta annettaisiin vieraan lukea jos hän pyytäisi. Lapset opetetaan jakamaan keskenään ja vieraiden kanssa. Eikä ko. esimerkki rinnastu mitenkään autoihin, puhelimiin ja mitä kaikkea tähän on vedetty.
Jos lapsilla on joku oikein tärkeä tavara, siitä voidaan sopia ettei muille tarvitse antaa, esim. esikoisen mikroskooppi on sellainen johon pikkuveli ei saa koskea ilman lupaa. Mutta jos kylässä olisi joku samanikäinen, joka varmasti osaisi siitä huolehtia, saisi sitä kokeilla. Kuvitelkaas että meillä ihan mietitään vieraiden tullessa että mitkähän meidän lasten leluista ja tavaroista ja AKU ANKOISTA saattaisivat kiinnostaa vieraiden lapsia.
[/quote]
Meillä kyllä oletetaan, että vieraat on kiinnostuneita ihmisistä eikä tavaroista.
[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 13:54"]
[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 13:00"]
Lainaamisen puolustajat: Missä menee teistä lainaamisen raja? Me olemme tehneet esimerkiksi niin, että 1-3 rakkainta lelua saa laittaa vierailujen ajaksi pois, mutta muilla täytyy antaa vieraidenkin leikkiä.
[/quote]
Miksi teillä tuosta on tullut ongelma? Meillä lapset HALUAVAT leikkiä vieraiden kanssa leluillaan. Ei tarvi ketään pakottaa, eikä tarvi kirjoittaa kuten sinä, että "täytyy antaa vieraiden leikkiä".
Samanlaista on myös muiden luona vieraillessa. Jos olisit kasvattanut lapsesi vähemmän materialistisiksi, niin ei tarvitsisi nyt miettiä, että mihin kaikkeen lapsia voi pakottaa.
[/quote]
Lasten suuria iloja on esim kesälomalla kun saa kaverin kylään leikkimään, menee usein ja melko vanhalla lapsella vielä ohi esim . ulkomaanloman.
Joskus jos vieraat ovatkin vanhempien ja kasvatuskäytännöt ovat erilaiset, ja mukanatulevat lapset sosialisoivat ja yhteisöllistävät kaiken ja ovat kuin kotonan ja leikkivät eri tavalla kuin perheen lapset, ei lapsi välttämättä aina odota ilolla "leikkimistä".
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 12:47"]
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 12:43"]
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 12:39"]
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 12:32"]
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 12:27"]
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 12:24"]
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 12:17"]
Mitäköhän meillä töissä pomo tekisi, jos joku ottaisi hänelle tilatut lehdet ja ryhtyisi lukemaan niitä aamukahvipöydässä? Voisi olla, että työntekijä saisi aika äkkiä oppitunnin siitä, mitä merkitsee lehden osoitelapun nimi. Me vakiväki tiedämme, että pomon posteihin ei kosketa, oli ne sitten lehtiä tai kirjeitä. Pitääkin mennä sille sanomaan, että se on itsekäs paska, joka ei osaa jakaa The Economistia.
[/quote]
Eli teidän perheessä lapsi on sama asia kuin pomo työpaikalla? No nyt en enää ihmettele näin pikkutyranneja joista tällä palstalla saa lukea.
[/quote]
Täällä on moneen kertaan vakuutettu, että lehti ei lukemisesta kulu, tulee se lehti kenelle tahansa. Sinustako se ei siis päde työpaikalla vaan ainoastaan kotona? Tuleeko The Economistista jotenkin huonompi, jos luen sen ensin vai miksi vertaat lasta ja pomoa?
[/quote]
Ei se lehti tosiaan siitä kulu. Mutta työpaikka on työpaikka ja koti ja perhe ihan eri asia. Pitääkö sulle tällainen asia vielä kertoa ihan erikseen?
[/quote]
Pitää, koska perustelusi ontuu. Koti on koti ja työpaikka on työpaikka, mutta se ei muuta sitä tosiasiaa, että lehti on sen omaisuutta, jonka nimi on osoitelapussa. Koti ei tee siitä lehdestä yhteistä, joten kerro ihmeessä, mihin vetoat argumentoinnissasi sanoessasi, että koti on koti. Ei sekään riitä, että lapsi on lapsi ja aikuinen on aikuinen, omaisuus on silti sen omistajan eli tässä tapauksessa lehden saajan, vetosit mihin tahansa.
[/quote]
Kuten aiemmin kerroin, meillä 3 lasta ja lehden lukee ensin se kuka ekana ehtii vaikka nimilapussa on vain yksi nimi. Meillä ei ole noin typeriä omistussuhteita jonkun lehden tiimoilta, järjenkäyttö on sallittua.
Jos sun ja lastesi elämä menee sekaisin siitä ettet pääse ensimmäisenä lukemana lehteä jossa lukee sun nimi niin olisi syytä hakeutua lääkärin vastaanotolle, mielellään lanttulääkärin. :D
[/quote]
Voisitko kuitenkin vastata kysymykseen sen sijaan, että ehdotat minulle käyntiä omalääkärisi luona?
Miksi perustelet omistamiseen liittyviä asioita vetoamalla siihen, että koti on koti ja työpaikka on työpaikka? Ai niin, sinä olet aikuinen, sinä määräät, sehän on se perinteinen perustelu siinä vaiheessa, kun ei kyetä ottamaan vastuuta sanomisista.
[/quote]
Siksi koska koti on tosiaan koti ja työpaikka on työpaikka. Nyt on kyse Aku Ankasta, ei sun pomostasi ja sun työpaikastasi ja pomon lehdistä vaan siitä yhdestä Aku Ankasta. Etkö pysty puhumaan asiasta asiana vaan pitää ruveta vääntelemään asioiat ja keksimään älyttömiä vertauksia?
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 12:17"]
Mitäköhän meillä töissä pomo tekisi, jos joku ottaisi hänelle tilatut lehdet ja ryhtyisi lukemaan niitä aamukahvipöydässä? Voisi olla, että työntekijä saisi aika äkkiä oppitunnin siitä, mitä merkitsee lehden osoitelapun nimi. Me vakiväki tiedämme, että pomon posteihin ei kosketa, oli ne sitten lehtiä tai kirjeitä. Pitääkin mennä sille sanomaan, että se on itsekäs paska, joka ei osaa jakaa The Economistia.
[/quote]
Perhe on hivenen eri asia kuin työporukka. En ihan ymmärrä, millaiset perhesuhteet ihmisillä on, jos tällaista seikkaa ei ymmärrä. Kyllä minäkin annan aikuisena perheeni lukea tilaamiani lehtiä hyvinkin vapaasti, mutten silti jakele lehtiäni junassa tai bussissa kanssamatkustajille. Lainaan polkupyörääni veljelleni oikein mielelläni, jos en sitä itse tarvitse, mutta työkaverin kanssa saattaisin miettiä asiaa pitempään.