Lue keskustelun säännöt.
Mies ja syvälliset keskustelut
21.07.2020 |
Mietin miten pitäisi suhtautua siihen, että mies ei halua/pysty (mene ja tiedä) puhua joskus kanssani jostakin syvällisimmistä aiheista, koska itse olen tottunut puhumaan välillä myös niistä. Pystymme puhumaan esimerkiksi arkisista asioista ja kevyestä mutta jos heti aihe menee vähän syvällisemmiksi niin mies ei halua siitä puhua. Itselle olisi tärkeää puhua välillä myös parisuhteessa myös niistä hieman ei niin arkisista asioista. Lisäksi on paljon aiheita mistä mies ei halua keskustella ja alkaa itsestä jo tuntuu että ei uskalla edes enää puhua mitään kuin arkisista asioista. Onko muilla vastaavia kokemuksia ja onko tilanne helpottanut?
Kommentit (100)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP voisi luetella top 20 syvällisen keskustelun aihetta ja mikä niistä tekee syvällistä. Ei luulisi olevan keskustelijalle vaikeaa. Toki muut naiset voivat tehdä saman.
Eikö syvällisyys kuvaa enemmän keskustelutapaa ja keskusteluun panostamista kuin aihetta, aiheesta kuin aiheesta voi keskustella niin pinnallisesti kuin myös syvällisesti. Jopa siitä hui niin kamalasta temptation islandista.
Ihmetyttää joidenkin hillitön tarve vetää herne nenään vaikka ap puhui vain omasta miesystävästään.
Eiköhän kyseessä ole ap:n mielikuvitusystävä eli loukkaava stereotyyppi miehistä eli puhdasta vaikkakin laiskaa trollausta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuten täällä on jo mainittukin, niin syvällisen keskustelun voi käydä aiheesta kuin aiheesta. Koitan antaa muutaman esimerkin, jotka eivät välttämättä ole parhaasta päästä, mutta toivottavasti valottavat kuitenkin vähän aihetta.
Säästä puhuminen on usein kevyttä small talkia, mutta siitäkin keskustelu voi luisua ns. syvemmille raiteille. Joku voi esimerkiksi aloittaa keskustelun sillä, että toteaa sadekelin vaikuttavan omaan mielialaan rauhoittavasti. Tai hän esimerkiksi kertoo, millaisen lapsuudenmuiston hellepäivä toi mieleen. Näistä lausahduksista keskustelu voi siis siirtyä esimerkiksi yleisemmin keskustelijoiden tuntemuksiin, elämätilanteeseen tai iloisiin/kipeisiin muistoihin. Keskustelu lähti periaatteessa liikkellee säästä, mutta hyvät keskustelijat saivat keskustelun syvenemään ja jatkumaan kepeän small talkin jälkeen.
Toinen esimerkki. Pariskunta katselee vesivärimaalausta. Pinnallinen keskustelu tilanteessa olisi jotain sellaista, että ensimmäinen toteaa: "Onpa hieno maalaus", johon toinen vastaa: "Juu, on kyllä. Nätti maisema." Syvempi keskustelu aiheesta voisi olla esimerkiksi sellaista, että pariskunta keskustelisi tarkemmin työn värimaailmasta, sen tunnelmasta, sen herättämistä mielikuvista ja siitä keskustelu voisi jatkua muihin maalauksiin tai vaikka biisiin, elokuvaan tai kirjaan, joka maalauksesta tuli mieleen.
Kerron vielä yhden esimerkin. Yleisesti varmaan ajatellaan, että filosofiasta, politiikasta tai psykologiasta puhuminen on syvällistä keskustelua, ainakin syvällisempää keskustelua kuin aiempien esimerkkien säästä tai vesivärimaalauksesta puhuminen. Mutta myös filosofiasta, politiikasta tai psykologiasta puhuminen voi olla pinnallista, esimerkiksi siten, että ensimmäinen keskustelijoista pommittaa vain kuulemiaan faktoja tai uutisotsikoita aihealueesta ja toinen myötäilee vieressä nyökytellen. Syvällinen keskustelu esimerkiksi politiikasta tarkoittaa mielestäni sitä, että kumpikin esittää omia mielipiteitään, joita vain _tuetaan_ faktoilla. Kyseenalaistetaan, vaihdellaan ideoita, esitetään "miksi?"-kysymyksiä ja pohditaan niihin ratkaisuja.
Erittäin hyvä kirjoitus!
Vierailija kirjoitti:
Kuten täällä on jo mainittukin, niin syvällisen keskustelun voi käydä aiheesta kuin aiheesta. Koitan antaa muutaman esimerkin, jotka eivät välttämättä ole parhaasta päästä, mutta toivottavasti valottavat kuitenkin vähän aihetta.
Säästä puhuminen on usein kevyttä small talkia, mutta siitäkin keskustelu voi luisua ns. syvemmille raiteille. Joku voi esimerkiksi aloittaa keskustelun sillä, että toteaa sadekelin vaikuttavan omaan mielialaan rauhoittavasti. Tai hän esimerkiksi kertoo, millaisen lapsuudenmuiston hellepäivä toi mieleen. Näistä lausahduksista keskustelu voi siis siirtyä esimerkiksi yleisemmin keskustelijoiden tuntemuksiin, elämätilanteeseen tai iloisiin/kipeisiin muistoihin. Keskustelu lähti periaatteessa liikkellee säästä, mutta hyvät keskustelijat saivat keskustelun syvenemään ja jatkumaan kepeän small talkin jälkeen.
Toinen esimerkki. Pariskunta katselee vesivärimaalausta. Pinnallinen keskustelu tilanteessa olisi jotain sellaista, että ensimmäinen toteaa: "Onpa hieno maalaus", johon toinen vastaa: "Juu, on kyllä. Nätti maisema." Syvempi keskustelu aiheesta voisi olla esimerkiksi sellaista, että pariskunta keskustelisi tarkemmin työn värimaailmasta, sen tunnelmasta, sen herättämistä mielikuvista ja siitä keskustelu voisi jatkua muihin maalauksiin tai vaikka biisiin, elokuvaan tai kirjaan, joka maalauksesta tuli mieleen.
Kerron vielä yhden esimerkin. Yleisesti varmaan ajatellaan, että filosofiasta, politiikasta tai psykologiasta puhuminen on syvällistä keskustelua, ainakin syvällisempää keskustelua kuin aiempien esimerkkien säästä tai vesivärimaalauksesta puhuminen. Mutta myös filosofiasta, politiikasta tai psykologiasta puhuminen voi olla pinnallista, esimerkiksi siten, että ensimmäinen keskustelijoista pommittaa vain kuulemiaan faktoja tai uutisotsikoita aihealueesta ja toinen myötäilee vieressä nyökytellen. Syvällinen keskustelu esimerkiksi politiikasta tarkoittaa mielestäni sitä, että kumpikin esittää omia mielipiteitään, joita vain _tuetaan_ faktoilla. Kyseenalaistetaan, vaihdellaan ideoita, esitetään "miksi?"-kysymyksiä ja pohditaan niihin ratkaisuja.
Täällä kirjoittelee viestiketjun aloittaja ja tässä mielestäni kuvastuu pointti mitä tässä viestiketjussa tarkoitan syvällisellä keskustelulla. Ei se tarvi olla tietty aihe tai että joka keskustelu pitäisi olla niin syvällistä mutta itseä ihmetyttää että en voi syventää keskustelua vähän niinkuin syvällisemmiksi kuin se alunperin ehkä olisi ollut.
Ihmistä pystyy harvemmin muuttamaan, sitä joko on syvällinen tai ei. Mutta onko kenelläkään tällaista miestä... Sellaista jonka kanssa ei pysty syvällisiä keskusteluja käymään, paitsi joskus kun tämä on humalassa? Omani kanssa saatetaan silloin käydä pitkiäkin pohdintoja elämästä. Tosi turhauttavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuten täällä on jo mainittukin, niin syvällisen keskustelun voi käydä aiheesta kuin aiheesta. Koitan antaa muutaman esimerkin, jotka eivät välttämättä ole parhaasta päästä, mutta toivottavasti valottavat kuitenkin vähän aihetta.
Säästä puhuminen on usein kevyttä small talkia, mutta siitäkin keskustelu voi luisua ns. syvemmille raiteille. Joku voi esimerkiksi aloittaa keskustelun sillä, että toteaa sadekelin vaikuttavan omaan mielialaan rauhoittavasti. Tai hän esimerkiksi kertoo, millaisen lapsuudenmuiston hellepäivä toi mieleen. Näistä lausahduksista keskustelu voi siis siirtyä esimerkiksi yleisemmin keskustelijoiden tuntemuksiin, elämätilanteeseen tai iloisiin/kipeisiin muistoihin. Keskustelu lähti periaatteessa liikkellee säästä, mutta hyvät keskustelijat saivat keskustelun syvenemään ja jatkumaan kepeän small talkin jälkeen.
Toinen esimerkki. Pariskunta katselee vesivärimaalausta. Pinnallinen keskustelu tilanteessa olisi jotain sellaista, että ensimmäinen toteaa: "Onpa hieno maalaus", johon toinen vastaa: "Juu, on kyllä. Nätti maisema." Syvempi keskustelu aiheesta voisi olla esimerkiksi sellaista, että pariskunta keskustelisi tarkemmin työn värimaailmasta, sen tunnelmasta, sen herättämistä mielikuvista ja siitä keskustelu voisi jatkua muihin maalauksiin tai vaikka biisiin, elokuvaan tai kirjaan, joka maalauksesta tuli mieleen.
Kerron vielä yhden esimerkin. Yleisesti varmaan ajatellaan, että filosofiasta, politiikasta tai psykologiasta puhuminen on syvällistä keskustelua, ainakin syvällisempää keskustelua kuin aiempien esimerkkien säästä tai vesivärimaalauksesta puhuminen. Mutta myös filosofiasta, politiikasta tai psykologiasta puhuminen voi olla pinnallista, esimerkiksi siten, että ensimmäinen keskustelijoista pommittaa vain kuulemiaan faktoja tai uutisotsikoita aihealueesta ja toinen myötäilee vieressä nyökytellen. Syvällinen keskustelu esimerkiksi politiikasta tarkoittaa mielestäni sitä, että kumpikin esittää omia mielipiteitään, joita vain _tuetaan_ faktoilla. Kyseenalaistetaan, vaihdellaan ideoita, esitetään "miksi?"-kysymyksiä ja pohditaan niihin ratkaisuja.
Täällä kirjoittelee viestiketjun aloittaja ja tässä mielestäni kuvastuu pointti mitä tässä viestiketjussa tarkoitan syvällisellä keskustelulla. Ei se tarvi olla tietty aihe tai että joka keskustelu pitäisi olla niin syvällistä mutta itseä ihmetyttää että en voi syventää keskustelua vähän niinkuin syvällisemmiksi kuin se alunperin ehkä olisi ollut.
Ei tunteista puhuminen ole syvällisyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eli miesten pitää keskustella ja ajatellakin naisten määrittämällä tavalla.
Mihinkäs kaikkeen teitä ketjun naisia saa jankuttamalla pakottaa, joka on teille vastentahtoisen takana?
Ai eikö? Onko mies silloin alistajasika? Jännä homma. Miten yllättävää.
Ei täällä ole kukaan ketään mihinkään keskustelu- tai ajattelutapaan pakottamassa. Kunhan vain mietitään, voiko sellaisesta suhteesta tulla mitään, jossa kaikki omat kommunikaatiotarpeet eivät täyty. Vertaillaan kokemuksia ja mietitään, mitä kukakin sillä syvällisellä keskustelulla tarkoittaa.
Helppo vastaus jos kommunikaatio tarpeet ei kohtaa niin ei ole reilua kummallekaan osapuolelle roikkua suhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuten täällä on jo mainittukin, niin syvällisen keskustelun voi käydä aiheesta kuin aiheesta. Koitan antaa muutaman esimerkin, jotka eivät välttämättä ole parhaasta päästä, mutta toivottavasti valottavat kuitenkin vähän aihetta.
Säästä puhuminen on usein kevyttä small talkia, mutta siitäkin keskustelu voi luisua ns. syvemmille raiteille. Joku voi esimerkiksi aloittaa keskustelun sillä, että toteaa sadekelin vaikuttavan omaan mielialaan rauhoittavasti. Tai hän esimerkiksi kertoo, millaisen lapsuudenmuiston hellepäivä toi mieleen. Näistä lausahduksista keskustelu voi siis siirtyä esimerkiksi yleisemmin keskustelijoiden tuntemuksiin, elämätilanteeseen tai iloisiin/kipeisiin muistoihin. Keskustelu lähti periaatteessa liikkellee säästä, mutta hyvät keskustelijat saivat keskustelun syvenemään ja jatkumaan kepeän small talkin jälkeen.
Toinen esimerkki. Pariskunta katselee vesivärimaalausta. Pinnallinen keskustelu tilanteessa olisi jotain sellaista, että ensimmäinen toteaa: "Onpa hieno maalaus", johon toinen vastaa: "Juu, on kyllä. Nätti maisema." Syvempi keskustelu aiheesta voisi olla esimerkiksi sellaista, että pariskunta keskustelisi tarkemmin työn värimaailmasta, sen tunnelmasta, sen herättämistä mielikuvista ja siitä keskustelu voisi jatkua muihin maalauksiin tai vaikka biisiin, elokuvaan tai kirjaan, joka maalauksesta tuli mieleen.
Kerron vielä yhden esimerkin. Yleisesti varmaan ajatellaan, että filosofiasta, politiikasta tai psykologiasta puhuminen on syvällistä keskustelua, ainakin syvällisempää keskustelua kuin aiempien esimerkkien säästä tai vesivärimaalauksesta puhuminen. Mutta myös filosofiasta, politiikasta tai psykologiasta puhuminen voi olla pinnallista, esimerkiksi siten, että ensimmäinen keskustelijoista pommittaa vain kuulemiaan faktoja tai uutisotsikoita aihealueesta ja toinen myötäilee vieressä nyökytellen. Syvällinen keskustelu esimerkiksi politiikasta tarkoittaa mielestäni sitä, että kumpikin esittää omia mielipiteitään, joita vain _tuetaan_ faktoilla. Kyseenalaistetaan, vaihdellaan ideoita, esitetään "miksi?"-kysymyksiä ja pohditaan niihin ratkaisuja.
Täällä kirjoittelee viestiketjun aloittaja ja tässä mielestäni kuvastuu pointti mitä tässä viestiketjussa tarkoitan syvällisellä keskustelulla. Ei se tarvi olla tietty aihe tai että joka keskustelu pitäisi olla niin syvällistä mutta itseä ihmetyttää että en voi syventää keskustelua vähän niinkuin syvällisemmiksi kuin se alunperin ehkä olisi ollut.
Ei tunteista puhuminen ole syvällisyyttä.
Miksei? Tunteista voi puhua pinnallisemmin (esim. sanoa, että on surullinen, mutta ei osaa sanoa oikein muuta aiheesta) tai vähän syvällisemmin (esim. pohtii oman surunsa juuria, miten suru vaikuttaa kokonaisvaltaisesti omaan elämään ja miten se heijastuu lähipiirinkin elämään). Ihan mistä tahansa aiheesta voi jutella vain pintapuolisesti tai sitten sukeltaa pintaa syvemmälle ja laajentaa keskustelua alkuperäisen aiheen ulkopuolellekin. Esimerkiksi omista tunteistaan puhuminen voi laajentua siihen, että keskustellaan yleisestä ilmapiiristä nyky-yhteiskunnassa jotakin tiettyä asiaa kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuten täällä on jo mainittukin, niin syvällisen keskustelun voi käydä aiheesta kuin aiheesta. Koitan antaa muutaman esimerkin, jotka eivät välttämättä ole parhaasta päästä, mutta toivottavasti valottavat kuitenkin vähän aihetta.
Säästä puhuminen on usein kevyttä small talkia, mutta siitäkin keskustelu voi luisua ns. syvemmille raiteille. Joku voi esimerkiksi aloittaa keskustelun sillä, että toteaa sadekelin vaikuttavan omaan mielialaan rauhoittavasti. Tai hän esimerkiksi kertoo, millaisen lapsuudenmuiston hellepäivä toi mieleen. Näistä lausahduksista keskustelu voi siis siirtyä esimerkiksi yleisemmin keskustelijoiden tuntemuksiin, elämätilanteeseen tai iloisiin/kipeisiin muistoihin. Keskustelu lähti periaatteessa liikkellee säästä, mutta hyvät keskustelijat saivat keskustelun syvenemään ja jatkumaan kepeän small talkin jälkeen.
Toinen esimerkki. Pariskunta katselee vesivärimaalausta. Pinnallinen keskustelu tilanteessa olisi jotain sellaista, että ensimmäinen toteaa: "Onpa hieno maalaus", johon toinen vastaa: "Juu, on kyllä. Nätti maisema." Syvempi keskustelu aiheesta voisi olla esimerkiksi sellaista, että pariskunta keskustelisi tarkemmin työn värimaailmasta, sen tunnelmasta, sen herättämistä mielikuvista ja siitä keskustelu voisi jatkua muihin maalauksiin tai vaikka biisiin, elokuvaan tai kirjaan, joka maalauksesta tuli mieleen.
Kerron vielä yhden esimerkin. Yleisesti varmaan ajatellaan, että filosofiasta, politiikasta tai psykologiasta puhuminen on syvällistä keskustelua, ainakin syvällisempää keskustelua kuin aiempien esimerkkien säästä tai vesivärimaalauksesta puhuminen. Mutta myös filosofiasta, politiikasta tai psykologiasta puhuminen voi olla pinnallista, esimerkiksi siten, että ensimmäinen keskustelijoista pommittaa vain kuulemiaan faktoja tai uutisotsikoita aihealueesta ja toinen myötäilee vieressä nyökytellen. Syvällinen keskustelu esimerkiksi politiikasta tarkoittaa mielestäni sitä, että kumpikin esittää omia mielipiteitään, joita vain _tuetaan_ faktoilla. Kyseenalaistetaan, vaihdellaan ideoita, esitetään "miksi?"-kysymyksiä ja pohditaan niihin ratkaisuja.
Täällä kirjoittelee viestiketjun aloittaja ja tässä mielestäni kuvastuu pointti mitä tässä viestiketjussa tarkoitan syvällisellä keskustelulla. Ei se tarvi olla tietty aihe tai että joka keskustelu pitäisi olla niin syvällistä mutta itseä ihmetyttää että en voi syventää keskustelua vähän niinkuin syvällisemmiksi kuin se alunperin ehkä olisi ollut.
Ei tunteista puhuminen ole syvällisyyttä.
Jos olisi niin kauniit & rohkeat olisi maailman syvällisin ohjelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuten täällä on jo mainittukin, niin syvällisen keskustelun voi käydä aiheesta kuin aiheesta. Koitan antaa muutaman esimerkin, jotka eivät välttämättä ole parhaasta päästä, mutta toivottavasti valottavat kuitenkin vähän aihetta.
Säästä puhuminen on usein kevyttä small talkia, mutta siitäkin keskustelu voi luisua ns. syvemmille raiteille. Joku voi esimerkiksi aloittaa keskustelun sillä, että toteaa sadekelin vaikuttavan omaan mielialaan rauhoittavasti. Tai hän esimerkiksi kertoo, millaisen lapsuudenmuiston hellepäivä toi mieleen. Näistä lausahduksista keskustelu voi siis siirtyä esimerkiksi yleisemmin keskustelijoiden tuntemuksiin, elämätilanteeseen tai iloisiin/kipeisiin muistoihin. Keskustelu lähti periaatteessa liikkellee säästä, mutta hyvät keskustelijat saivat keskustelun syvenemään ja jatkumaan kepeän small talkin jälkeen.
Toinen esimerkki. Pariskunta katselee vesivärimaalausta. Pinnallinen keskustelu tilanteessa olisi jotain sellaista, että ensimmäinen toteaa: "Onpa hieno maalaus", johon toinen vastaa: "Juu, on kyllä. Nätti maisema." Syvempi keskustelu aiheesta voisi olla esimerkiksi sellaista, että pariskunta keskustelisi tarkemmin työn värimaailmasta, sen tunnelmasta, sen herättämistä mielikuvista ja siitä keskustelu voisi jatkua muihin maalauksiin tai vaikka biisiin, elokuvaan tai kirjaan, joka maalauksesta tuli mieleen.
Kerron vielä yhden esimerkin. Yleisesti varmaan ajatellaan, että filosofiasta, politiikasta tai psykologiasta puhuminen on syvällistä keskustelua, ainakin syvällisempää keskustelua kuin aiempien esimerkkien säästä tai vesivärimaalauksesta puhuminen. Mutta myös filosofiasta, politiikasta tai psykologiasta puhuminen voi olla pinnallista, esimerkiksi siten, että ensimmäinen keskustelijoista pommittaa vain kuulemiaan faktoja tai uutisotsikoita aihealueesta ja toinen myötäilee vieressä nyökytellen. Syvällinen keskustelu esimerkiksi politiikasta tarkoittaa mielestäni sitä, että kumpikin esittää omia mielipiteitään, joita vain _tuetaan_ faktoilla. Kyseenalaistetaan, vaihdellaan ideoita, esitetään "miksi?"-kysymyksiä ja pohditaan niihin ratkaisuja.
Täällä kirjoittelee viestiketjun aloittaja ja tässä mielestäni kuvastuu pointti mitä tässä viestiketjussa tarkoitan syvällisellä keskustelulla. Ei se tarvi olla tietty aihe tai että joka keskustelu pitäisi olla niin syvällistä mutta itseä ihmetyttää että en voi syventää keskustelua vähän niinkuin syvällisemmiksi kuin se alunperin ehkä olisi ollut.
Ei tunteista puhuminen ole syvällisyyttä.
Miksei? Tunteista voi puhua pinnallisemmin (esim. sanoa, että on surullinen, mutta ei osaa sanoa oikein muuta aiheesta) tai vähän syvällisemmin (esim. pohtii oman surunsa juuria, miten suru vaikuttaa kokonaisvaltaisesti omaan elämään ja miten se heijastuu lähipiirinkin elämään). Ihan mistä tahansa aiheesta voi jutella vain pintapuolisesti tai sitten sukeltaa pintaa syvemmälle ja laajentaa keskustelua alkuperäisen aiheen ulkopuolellekin. Esimerkiksi omista tunteistaan puhuminen voi laajentua siihen, että keskustellaan yleisestä ilmapiiristä nyky-yhteiskunnassa jotakin tiettyä asiaa kohtaan.
Mulla on tunne että olet terapiakielellä asioita selittävä lässytäjä jonka mielestä avoimuus tarkoittaa kysellä koko ajan kaikesta että miltä nyt tuntuu joko on mun vuoro kertoa miltä tuntuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuten täällä on jo mainittukin, niin syvällisen keskustelun voi käydä aiheesta kuin aiheesta. Koitan antaa muutaman esimerkin, jotka eivät välttämättä ole parhaasta päästä, mutta toivottavasti valottavat kuitenkin vähän aihetta.
Säästä puhuminen on usein kevyttä small talkia, mutta siitäkin keskustelu voi luisua ns. syvemmille raiteille. Joku voi esimerkiksi aloittaa keskustelun sillä, että toteaa sadekelin vaikuttavan omaan mielialaan rauhoittavasti. Tai hän esimerkiksi kertoo, millaisen lapsuudenmuiston hellepäivä toi mieleen. Näistä lausahduksista keskustelu voi siis siirtyä esimerkiksi yleisemmin keskustelijoiden tuntemuksiin, elämätilanteeseen tai iloisiin/kipeisiin muistoihin. Keskustelu lähti periaatteessa liikkellee säästä, mutta hyvät keskustelijat saivat keskustelun syvenemään ja jatkumaan kepeän small talkin jälkeen.
Toinen esimerkki. Pariskunta katselee vesivärimaalausta. Pinnallinen keskustelu tilanteessa olisi jotain sellaista, että ensimmäinen toteaa: "Onpa hieno maalaus", johon toinen vastaa: "Juu, on kyllä. Nätti maisema." Syvempi keskustelu aiheesta voisi olla esimerkiksi sellaista, että pariskunta keskustelisi tarkemmin työn värimaailmasta, sen tunnelmasta, sen herättämistä mielikuvista ja siitä keskustelu voisi jatkua muihin maalauksiin tai vaikka biisiin, elokuvaan tai kirjaan, joka maalauksesta tuli mieleen.
Kerron vielä yhden esimerkin. Yleisesti varmaan ajatellaan, että filosofiasta, politiikasta tai psykologiasta puhuminen on syvällistä keskustelua, ainakin syvällisempää keskustelua kuin aiempien esimerkkien säästä tai vesivärimaalauksesta puhuminen. Mutta myös filosofiasta, politiikasta tai psykologiasta puhuminen voi olla pinnallista, esimerkiksi siten, että ensimmäinen keskustelijoista pommittaa vain kuulemiaan faktoja tai uutisotsikoita aihealueesta ja toinen myötäilee vieressä nyökytellen. Syvällinen keskustelu esimerkiksi politiikasta tarkoittaa mielestäni sitä, että kumpikin esittää omia mielipiteitään, joita vain _tuetaan_ faktoilla. Kyseenalaistetaan, vaihdellaan ideoita, esitetään "miksi?"-kysymyksiä ja pohditaan niihin ratkaisuja.
Täällä kirjoittelee viestiketjun aloittaja ja tässä mielestäni kuvastuu pointti mitä tässä viestiketjussa tarkoitan syvällisellä keskustelulla. Ei se tarvi olla tietty aihe tai että joka keskustelu pitäisi olla niin syvällistä mutta itseä ihmetyttää että en voi syventää keskustelua vähän niinkuin syvällisemmiksi kuin se alunperin ehkä olisi ollut.
Ei tunteista puhuminen ole syvällisyyttä.
Miksei? Tunteista voi puhua pinnallisemmin (esim. sanoa, että on surullinen, mutta ei osaa sanoa oikein muuta aiheesta) tai vähän syvällisemmin (esim. pohtii oman surunsa juuria, miten suru vaikuttaa kokonaisvaltaisesti omaan elämään ja miten se heijastuu lähipiirinkin elämään). Ihan mistä tahansa aiheesta voi jutella vain pintapuolisesti tai sitten sukeltaa pintaa syvemmälle ja laajentaa keskustelua alkuperäisen aiheen ulkopuolellekin. Esimerkiksi omista tunteistaan puhuminen voi laajentua siihen, että keskustellaan yleisestä ilmapiiristä nyky-yhteiskunnassa jotakin tiettyä asiaa kohtaan.
Mulla on tunne että olet terapiakielellä asioita selittävä lässytäjä jonka mielestä avoimuus tarkoittaa kysellä koko ajan kaikesta että miltä nyt tuntuu joko on mun vuoro kertoa miltä tuntuu.
Kiitos, kun kerroit meille miltä sinusta nyt tuntuu.
-sivusta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli miesten pitää keskustella ja ajatellakin naisten määrittämällä tavalla.
Mihinkäs kaikkeen teitä ketjun naisia saa jankuttamalla pakottaa, joka on teille vastentahtoisen takana?
Ai eikö? Onko mies silloin alistajasika? Jännä homma. Miten yllättävää.
Ei täällä ole kukaan ketään mihinkään keskustelu- tai ajattelutapaan pakottamassa. Kunhan vain mietitään, voiko sellaisesta suhteesta tulla mitään, jossa kaikki omat kommunikaatiotarpeet eivät täyty. Vertaillaan kokemuksia ja mietitään, mitä kukakin sillä syvällisellä keskustelulla tarkoittaa.
Väitätte olevanne syvällisiä ihmisiä, ja silti olette valinneet miehenne täysin pitkin vit**a.
Juuh jooh
Ketjun perusteella syvällisin keskustelija on teinityttö joka puhuu loputtomiin äärimmäisistä tunteistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuten täällä on jo mainittukin, niin syvällisen keskustelun voi käydä aiheesta kuin aiheesta. Koitan antaa muutaman esimerkin, jotka eivät välttämättä ole parhaasta päästä, mutta toivottavasti valottavat kuitenkin vähän aihetta.
Säästä puhuminen on usein kevyttä small talkia, mutta siitäkin keskustelu voi luisua ns. syvemmille raiteille. Joku voi esimerkiksi aloittaa keskustelun sillä, että toteaa sadekelin vaikuttavan omaan mielialaan rauhoittavasti. Tai hän esimerkiksi kertoo, millaisen lapsuudenmuiston hellepäivä toi mieleen. Näistä lausahduksista keskustelu voi siis siirtyä esimerkiksi yleisemmin keskustelijoiden tuntemuksiin, elämätilanteeseen tai iloisiin/kipeisiin muistoihin. Keskustelu lähti periaatteessa liikkellee säästä, mutta hyvät keskustelijat saivat keskustelun syvenemään ja jatkumaan kepeän small talkin jälkeen.
Toinen esimerkki. Pariskunta katselee vesivärimaalausta. Pinnallinen keskustelu tilanteessa olisi jotain sellaista, että ensimmäinen toteaa: "Onpa hieno maalaus", johon toinen vastaa: "Juu, on kyllä. Nätti maisema." Syvempi keskustelu aiheesta voisi olla esimerkiksi sellaista, että pariskunta keskustelisi tarkemmin työn värimaailmasta, sen tunnelmasta, sen herättämistä mielikuvista ja siitä keskustelu voisi jatkua muihin maalauksiin tai vaikka biisiin, elokuvaan tai kirjaan, joka maalauksesta tuli mieleen.
Kerron vielä yhden esimerkin. Yleisesti varmaan ajatellaan, että filosofiasta, politiikasta tai psykologiasta puhuminen on syvällistä keskustelua, ainakin syvällisempää keskustelua kuin aiempien esimerkkien säästä tai vesivärimaalauksesta puhuminen. Mutta myös filosofiasta, politiikasta tai psykologiasta puhuminen voi olla pinnallista, esimerkiksi siten, että ensimmäinen keskustelijoista pommittaa vain kuulemiaan faktoja tai uutisotsikoita aihealueesta ja toinen myötäilee vieressä nyökytellen. Syvällinen keskustelu esimerkiksi politiikasta tarkoittaa mielestäni sitä, että kumpikin esittää omia mielipiteitään, joita vain _tuetaan_ faktoilla. Kyseenalaistetaan, vaihdellaan ideoita, esitetään "miksi?"-kysymyksiä ja pohditaan niihin ratkaisuja.
Täällä kirjoittelee viestiketjun aloittaja ja tässä mielestäni kuvastuu pointti mitä tässä viestiketjussa tarkoitan syvällisellä keskustelulla. Ei se tarvi olla tietty aihe tai että joka keskustelu pitäisi olla niin syvällistä mutta itseä ihmetyttää että en voi syventää keskustelua vähän niinkuin syvällisemmiksi kuin se alunperin ehkä olisi ollut.
Eli koette, että syvällistä on keskustella ennen kaikkea omista ajatuksista, tunteista ja kokemuksista. Itse taas kokisin sellaiset huomiot lähtökohtaisesti aika pinnallisiksi. Syvällisempänä pitäisin keskustelua sään tapauksessa esimerkiksi ilmastotieteen kysymyksistä tai maalauksen kohdalla teoksen tulkinnasta ja historiasta. Eli juurikin niiden miksi -kysymysten miettimistä; siis mielessä "miksi on näin?", ei niinkään "miksi minusta tuntuu tältä?".
Tämähän on aika kulunut stereotyyppi, että naiset ovat kiinnostuneempia tunteista ja miehet mielen ulkopuolisen maailman asioista, enkä usko että siinä oikeasti on mitään yleistettävyyttä. Syvällisiä keskusteluja kaipaavien mammojen osalta stereotyyppi näyttää kuitenkin pitävän paikkansa. Eli ehkä onkin niin, että ne miehenne ovat yhtä lailla kiinnostuneita syvällisistä keskusteluista, he vain pitävät teidän tapaanne keskustella pinnallisena aivan samoin kuin te pidätte heidän tapaansa.
Eikö tuollaista huomaa jo tapailuvaihessa, että toinen puhuu vain jotain sen päivän tekemisiään eikä ikinä mistään syvällisemmin?
Vierailija kirjoitti:
Ei ole tullut vielä yhtään syvällistä keskusteluaihetta keskustelun naisilta. Yleensä syvällisyys tarkoittaa et niin ku mitä mielestä oikeesti oot temppareista ja öö tota niin ku et pitäähän se katsoa ennen ku voi niin ku arvostella eiks niin.
I dio otti. Ei mikään aihe ole itsessään sen syvällisempi kuin mikä tahansa toinenkasn aihe. Aiheet ovat neutraaleja ja keskenään tasa-arvoisia. Toki henkilökohtaiset arvomme voivat arvottaa toiset aiheet tärkeämmäksi kuin toiset, mutta se ei ole pointti.
Syvällinen keskustelu tarkoittaa minkä tahansa aiheen syvällistä, monelta kantilta tapahtuvaa pohdintaa. Eri näkökulmia, ja vaikka maailmaan luomiseen asti meneviä syys-seuraus-suhteiden pohdintaa.
Aihe voi olla Jumala, tempparit, meikit tai ihmisyys, kaikista näistä saa syvällistä keskustelua aikaiseksi.
Joko ymmärsit?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuten täällä on jo mainittukin, niin syvällisen keskustelun voi käydä aiheesta kuin aiheesta. Koitan antaa muutaman esimerkin, jotka eivät välttämättä ole parhaasta päästä, mutta toivottavasti valottavat kuitenkin vähän aihetta.
Säästä puhuminen on usein kevyttä small talkia, mutta siitäkin keskustelu voi luisua ns. syvemmille raiteille. Joku voi esimerkiksi aloittaa keskustelun sillä, että toteaa sadekelin vaikuttavan omaan mielialaan rauhoittavasti. Tai hän esimerkiksi kertoo, millaisen lapsuudenmuiston hellepäivä toi mieleen. Näistä lausahduksista keskustelu voi siis siirtyä esimerkiksi yleisemmin keskustelijoiden tuntemuksiin, elämätilanteeseen tai iloisiin/kipeisiin muistoihin. Keskustelu lähti periaatteessa liikkellee säästä, mutta hyvät keskustelijat saivat keskustelun syvenemään ja jatkumaan kepeän small talkin jälkeen.
Toinen esimerkki. Pariskunta katselee vesivärimaalausta. Pinnallinen keskustelu tilanteessa olisi jotain sellaista, että ensimmäinen toteaa: "Onpa hieno maalaus", johon toinen vastaa: "Juu, on kyllä. Nätti maisema." Syvempi keskustelu aiheesta voisi olla esimerkiksi sellaista, että pariskunta keskustelisi tarkemmin työn värimaailmasta, sen tunnelmasta, sen herättämistä mielikuvista ja siitä keskustelu voisi jatkua muihin maalauksiin tai vaikka biisiin, elokuvaan tai kirjaan, joka maalauksesta tuli mieleen.
Kerron vielä yhden esimerkin. Yleisesti varmaan ajatellaan, että filosofiasta, politiikasta tai psykologiasta puhuminen on syvällistä keskustelua, ainakin syvällisempää keskustelua kuin aiempien esimerkkien säästä tai vesivärimaalauksesta puhuminen. Mutta myös filosofiasta, politiikasta tai psykologiasta puhuminen voi olla pinnallista, esimerkiksi siten, että ensimmäinen keskustelijoista pommittaa vain kuulemiaan faktoja tai uutisotsikoita aihealueesta ja toinen myötäilee vieressä nyökytellen. Syvällinen keskustelu esimerkiksi politiikasta tarkoittaa mielestäni sitä, että kumpikin esittää omia mielipiteitään, joita vain _tuetaan_ faktoilla. Kyseenalaistetaan, vaihdellaan ideoita, esitetään "miksi?"-kysymyksiä ja pohditaan niihin ratkaisuja.
Täällä kirjoittelee viestiketjun aloittaja ja tässä mielestäni kuvastuu pointti mitä tässä viestiketjussa tarkoitan syvällisellä keskustelulla. Ei se tarvi olla tietty aihe tai että joka keskustelu pitäisi olla niin syvällistä mutta itseä ihmetyttää että en voi syventää keskustelua vähän niinkuin syvällisemmiksi kuin se alunperin ehkä olisi ollut.
Ei tunteista puhuminen ole syvällisyyttä.
Miksei? Tunteista voi puhua pinnallisemmin (esim. sanoa, että on surullinen, mutta ei osaa sanoa oikein muuta aiheesta) tai vähän syvällisemmin (esim. pohtii oman surunsa juuria, miten suru vaikuttaa kokonaisvaltaisesti omaan elämään ja miten se heijastuu lähipiirinkin elämään). Ihan mistä tahansa aiheesta voi jutella vain pintapuolisesti tai sitten sukeltaa pintaa syvemmälle ja laajentaa keskustelua alkuperäisen aiheen ulkopuolellekin. Esimerkiksi omista tunteistaan puhuminen voi laajentua siihen, että keskustellaan yleisestä ilmapiiristä nyky-yhteiskunnassa jotakin tiettyä asiaa kohtaan.
Mulla on tunne että olet terapiakielellä asioita selittävä lässytäjä jonka mielestä avoimuus tarkoittaa kysellä koko ajan kaikesta että miltä nyt tuntuu joko on mun vuoro kertoa miltä tuntuu.
Kiitos, kun kerroit meille miltä sinusta nyt tuntuu.
-sivusta
Ironia ei ole tuttua syvälliselle ihmiselle.
Vierailija kirjoitti:
Hmm. Minä miellän ne "syvälliset" keskustelut keskusteluiksi parisuhteen tilasta, molempien haaveista ja tavotteista, henkilökohtaisista kompastuskivistä ja kasvunpaikoista, noin niinku esimerkiksi. Tai universumin olemuksesta, elämänkatsomuksistamme, mihin uskomme vai uskommeko.
Välillä tarkoitan keskustelujen syvällisyydellä juttujen lennokkuutta ja flowta. Jos joku keskustelu aiheesta kuin aiheesta saa molemmat uppoamaan siihen täysin ja muu maailma unohtuu, kyllä sitäkin voi kutsua syvälliseksi keskusteluksi.
Hitto, en minäkään tuollaisista jaksaisi jauhaa!
T. Nainen, tohtori
Vierailija kirjoitti:
Ketjun perusteella syvällisin keskustelija on teinityttö joka puhuu loputtomiin äärimmäisistä tunteistaan.
Päädyit sitten naisvihoissasi tuohon lopputuloksen, vaikka suurin osa keskustelijoista on todennut, että melkein mistä aiheesta tahanss saa keskusteltua syvällisesti, kunha käsittelee aihetta tarpeeksi laajasti.
Eli miesten pitää keskustella ja ajatellakin naisten määrittämällä tavalla.
Mihinkäs kaikkeen teitä ketjun naisia saa jankuttamalla pakottaa, joka on teille vastentahtoisen takana?
Ai eikö? Onko mies silloin alistajasika? Jännä homma. Miten yllättävää.