Lue keskustelun säännöt.
Mies ja syvälliset keskustelut
21.07.2020 |
Mietin miten pitäisi suhtautua siihen, että mies ei halua/pysty (mene ja tiedä) puhua joskus kanssani jostakin syvällisimmistä aiheista, koska itse olen tottunut puhumaan välillä myös niistä. Pystymme puhumaan esimerkiksi arkisista asioista ja kevyestä mutta jos heti aihe menee vähän syvällisemmiksi niin mies ei halua siitä puhua. Itselle olisi tärkeää puhua välillä myös parisuhteessa myös niistä hieman ei niin arkisista asioista. Lisäksi on paljon aiheita mistä mies ei halua keskustella ja alkaa itsestä jo tuntuu että ei uskalla edes enää puhua mitään kuin arkisista asioista. Onko muilla vastaavia kokemuksia ja onko tilanne helpottanut?
Kommentit (100)
Vierailija kirjoitti:
AP voisi luetella top 20 syvällisen keskustelun aihetta ja mikä niistä tekee syvällistä. Ei luulisi olevan keskustelijalle vaikeaa. Toki muut naiset voivat tehdä saman.
Eikö syvällisyys kuvaa enemmän keskustelutapaa ja keskusteluun panostamista kuin aihetta, aiheesta kuin aiheesta voi keskustella niin pinnallisesti kuin myös syvällisesti. Jopa siitä hui niin kamalasta temptation islandista.
Ihmetyttää joidenkin hillitön tarve vetää herne nenään vaikka ap puhui vain omasta miesystävästään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on kanssa tälläinen mies ja kyllä kärsin siitä. Se nousee aika ajoin aina esille ja pohdin onko se este suhteen jatkamiselle. Koitan tyydyttää haluni keskusteluun muiden ihmisten kanssa.
Aiheet voivat olla mitä vain, filosofiaa, yleistä elämänmenoa, koulutusta ja opiskelua. Kyllästyn että puhutaan vain arkisista asioista... ja kun nyt aloin valittamaan niin sama mies on myös hieman innoton. Mä tykkään puuhastella ja suunnitella sekä tehdä asioita, hän on teoreettinen ja näkee paljon esteitä uusille suunnitteluille tai ei edes jaksa keskustella niistä. Ja kun hän ei jaksa keskustella, hän ei todella keskustele. On hiljaa vain. Emme onneksi asu yhdessä, ja huomaankin että noin neljännen päivän kohdalla useimmiten kyllästyn hänen luona ollessaan ja tekee mieli lähteä kotiin.Toisaalta saatan sitten sulkeutua itse puhelimelle kun hän on vain hiljaa. Koska mua ei sellainen nikn hirveästi kiinnosta .
Tuo erään naisen kertoma siitä kuinka pysäyttävät ohjelman ja keskustelevat aiheesta, tuntuu niin ihanalta!!
Täällä se sama nainen. Kyllä, se on aivan ihanaa.
Ja tää mun kakkosmies oli puolisoni pisimpään, saimme lapsiakin yhdessä. Mukava ihminen, mutta kertakaikkiaan se muodostui esteeksi kun (lähinnä minä) koin olevamme kiinnostuneita niin erilaisista asioista ja elämä hänen kanssaan tuntui johonkin tyytymiseltä, koin etten jotenkin kukoistanut hänen seurassaan.
Nyt tän keskustelijamiehen kanssa rullannut äärimmäisen hyvin, avainasemassa selkeästi tuo kommunikoinnin helppous ja se, että molemmat ollaan vaan tosi kiinnostuneita asioista. Hän on akateeminen ja minä en.
Minun mielestäni syvällisen keskustelun voi köydä oikeastaan mistä aiheesta tahansa. Usein aiheet ovat henkilökohtaisia tai muuten vain molempien keskustelijoiden kiinnostuksen kohteisiin liittyviä. N31
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitähän nämä naisten "syvälliset" keskustelut mahtaa olla? Niistä kun palstalla jaksetaan jauhaa.
Mannermaalaisen filosofisen perinteen vaikutus länsimaisen myöhäiskapitalismin kehitykseen. Demokratian ja tasavaltaisuuden erot kreikkalaisten ja roomalaisten yhteiskuntakäsitysten valossa. Entropia ja itsereflektoivan elämän synty. Miksi miehet kuvittelevat olevansa naisia älykkäämpiä, vaikka heidän kykynsä lateraaliseen ajatteluun on biologisesti heikompi.
Voi lol mitä tuubaa.
Mannermaisen (huom. ei "mannermaalaisen") filosofian vaikutus länsimaiden talouskehitykseen on olematon. Entropialla ei ole mitään tekemistä itsereflektion kanssa. Otitko nuo höpinät jostain puppugeneraattorista?
Kukaan ei ole täällä sanonut, että miehet olisivat naisia älykkäämpiä, vaan aloittaja ja muut palstamammat ovat vihjailleet, että miehet eivät pysty "syvälliseen" keskusteluun. Edelleen on varsin epäselvää, mitä se syvällinen keskustelu on, kun tuo sinun sanahelinäsi ei juurikaan asiaa valaissut.
Nauroin just perseeni puhki. Kiitos 😆
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmm. Minä miellän ne "syvälliset" keskustelut keskusteluiksi parisuhteen tilasta, molempien haaveista ja tavotteista, henkilökohtaisista kompastuskivistä ja kasvunpaikoista, noin niinku esimerkiksi. Tai universumin olemuksesta, elämänkatsomuksistamme, mihin uskomme vai uskommeko.
Välillä tarkoitan keskustelujen syvällisyydellä juttujen lennokkuutta ja flowta. Jos joku keskustelu aiheesta kuin aiheesta saa molemmat uppoamaan siihen täysin ja muu maailma unohtuu, kyllä sitäkin voi kutsua syvälliseksi keskusteluksi.
Pahin esimerkki tuosta on kuulemani avaus tyyliin "Mikä tää meiän juttu on sun mielestä?" Eli nainen (ja olen itsekin siis nainen eli kyseessä ei ole naisviha tai trollaus) haluaa tietää, millaisia tunteita, ajatuksia ja suunnitelmia miehellä on, mutta ne puetaan yhdeksi tuon kaltaiseksi lauseeksi. Sitten odotetaan miehen avautuvan syvällisistä ajatuksistaan.
Miksi sukupuolesi liittyy asiaan? Totta kai naisissakin on naisvihaajia. Ainakin saman verran kuin miehissä.
Kyllä minä ainakin odotan tuon avauksen riittävän. Ihan selkeä kysymys, jota jokainen ajatteleva ihminen on pohtinut jos nyt ei ihan ensitreffeillä olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla myös keskustelutaidoton mies, ja se harmittaa. Te jotka olette vasta suhteenne alkutaipaleella, ja pohditte että miten jaksaa keskustelematonta miestä, niin miettikää tarkkaan. Jos keskusteluyhteys ja - halukkuus on itselle tärkeä ominaisuus, niin aivan varmasti se harmittaa jatkossakin jos toinen osapuoli ei keskusteluun kykene /halua.
Jos itse olisin ollut viisaampi, niin olisin toiminut toisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitähän nämä naisten "syvälliset" keskustelut mahtaa olla? Niistä kun palstalla jaksetaan jauhaa.
Mannermaalaisen filosofisen perinteen vaikutus länsimaisen myöhäiskapitalismin kehitykseen. Demokratian ja tasavaltaisuuden erot kreikkalaisten ja roomalaisten yhteiskuntakäsitysten valossa. Entropia ja itsereflektoivan elämän synty. Miksi miehet kuvittelevat olevansa naisia älykkäämpiä, vaikka heidän kykynsä lateraaliseen ajatteluun on biologisesti heikompi.
Voi lol mitä tuubaa.
Mannermaisen (huom. ei "mannermaalaisen") filosofian vaikutus länsimaiden talouskehitykseen on olematon. Entropialla ei ole mitään tekemistä itsereflektion kanssa. Otitko nuo höpinät jostain puppugeneraattorista?
Kukaan ei ole täällä sanonut, että miehet olisivat naisia älykkäämpiä, vaan aloittaja ja muut palstamammat ovat vihjailleet, että miehet eivät pysty "syvälliseen" keskusteluun. Edelleen on varsin epäselvää, mitä se syvällinen keskustelu on, kun tuo sinun sanahelinäsi ei juurikaan asiaa valaissut.
Jos lakkaisit tulkitsemasta muiden kirjoituksia omien vainoharhaisten tunteidesi mukaan ja vain keskittyisit siihen mitä on kirjoitettu huomaisit että niin ap kuin muutkin puhuivat omista kokemuksistaan joko nykyisten tai aiempien miesystävien kanssa, ja kokemuksia löytyi laidasta laitaan.
Kyseessä taitaa olla sama jankkaaja, joka jankkaa joka keskustelussa, jossa joku kertoo kokemuksiaan esimerkiksi omasta miehestään. Tämä jankkaaja väittää, että siinä on puhuttu kaikista maailman miehistä ja huutaa viestitolkulla miksi naiset yleistävät noin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
AP voisi luetella top 20 syvällisen keskustelun aihetta ja mikä niistä tekee syvällistä. Ei luulisi olevan keskustelijalle vaikeaa. Toki muut naiset voivat tehdä saman.
Ei se aihe ratkaise niinkään vaan se, miten laajalle keskustelu aiheesta rönsyilee. Jokaisella on omat kiinnostuksen kohteet. Itseäni kiinnostaa maapallon tila, elämäntavan eettisyys ja kestävyys ja ylipäätään se, mitä kukin elämässä pitää tärkeimpänä, arjen moraaliset dilemmat, elokuvat ja kirjallisuus, historia, politiikka... Pääsiskö tuolla alkuun?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitähän nämä naisten "syvälliset" keskustelut mahtaa olla? Niistä kun palstalla jaksetaan jauhaa.
Minuakin kiinnostaisi. Hyvin harvoin näissä kerrotaan, mitä sellainen keskustelu oikeasti koskee.
Esimerkiksi yliopistojen professoreista valtaosa on edelleen miehiä, joten en uskoisi miesten mitenkään kategorisesti olevan kykenemättömiä ainakaan tieteelliseen ajatteluun ja keskusteluun. Syvälinen on ilmeisesti jotain muuta.
Tunnetko yhtäkään yliopiston proffaa? Syvällinen tiedemies ei ole ensimmäinen heistä mieleen tuleva asia. Sen sijaan ovat usein aktiivisia rahoituksen hankkijoita, erittäin ekstroverttejä. Opetustoiminta ei tunnu kiinnostavan juuri ollenkaan 🙄
Ei proffa halua opettaa, sitä varten on yliopistolehtorit. Proffaksi pääsee tutkimustoiminnalla. Ikävä kyllä proffa ei pääse kunnolla tutkimaan, koska yliopisto hallintohommat ja se opetusvelvollisuus, vaikkakin pini, vievät aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän syvällinen keskustelu ole mikään parisuhteen itseisarvo. Kyse on siitä, mitä kukin itse haluaa ja toivoo omalta parisuhteeltaan. Jokaisen keskustelut lähtevät omasta kokemusmaailmasta ja ajattelurakenteista käsin. Joskus näiden maailmojen välillä on enemmän tai vähemmän yhteistä. Ihminen on kuitenkin oppivainen, sanotaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa. Ite en tykkää tyhjää jaaritella ja joku akkalauman tyhjänhölinän kuuntelu on suuri rangaistus. Olen omasta mielestäni ihan fiksu ja teknisesti taitava, insinöörimäinen (DI) nainen mutta en tykkää yhtään mistään liipalaapajaarittelusta tai psykoanalyyseistä. En vain jaksa esittää kiinnostunutta. Onnekseni olen löytänyt rinnalleni saman näkökannan omaavan miehen.
Meitä on siis moneen junaan.
Niin. Sinun paikkasi on naisia vihaavien junttien junassa.
Se kiinnostuneen esittäminen kuuluu hyviin tapoihin. Opettele. Kyllä sinäkin olet monesti päässyt tuntemaan itsesi tärkeäksi, kun ihmiset esittävät kohteliaisuuttaan että höpinäsi kiinnostavat.
Osuipa hermoon näemmä, rauhoitu. Mieheni on myös sitten tällainenjuntti-DI ja kärsitään molemmat syvästi tästä kyvyttömyydestämme keskustella ”syvällisiä” mm. huonoissa ammateissamme (johtotaso). Mutta ei, en seuraa, kuuntele, lue tai tuota somekanaviin mitään. En kuulu mihinkään FB, instagrammiin, tiktokiin, blogiin, vlogiin tai mitä lien noita onkaan. En osaa esittää kiinnostunutta niistä - sori. Enkä edes välitä yrittää. Jos jollekulle ei kelpaa kuunnella minun höpinöitäni, ovi yleensä löytyy talosta.
Viihdytän itseäni toisinaan vain täällä vauva -palstalla, joka ei kyllä koskaan petä! 😆😆
Miksi helvetissä rauhoittuisin, kun solvaat koko edustamaani sukupuolta? Silloin käsketään haistaa paska eikä rauhoituta.
Sinä et osaa esittää kiinnostunutta koska olet juntti. Useimmat osaavat. Voithan sinä jonkun pikkupuljun pikkupomo ollakin, siellä tuollaisia juntteja vilisee. Luulen, että se ovi käykin tiuhaan. Toivottavasti sinut pistetään siitä pihalle pian, niin työpaikan taso nousee.
Ja et ole yhtään vähemmän juntti, vaikka mainostat DI-koulutustasi joka kommentissasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä voin puhua mieheni kanssa vaikka musiikista, yhteiskunnasta, politiikasta ja monesta muusta aika konkreettisesta, mutta kuitenkin sen ihan arkisen arjen kontekstin ulkopuolisesta asiasta paljonkin. Kummallakin on omat mielenkiinnonkohteet, joista toinen ei tiedä paljoa mitään, ja näistä keskusteleminen ei-monologinomaisesti on kummallekin vähän hankalaa. Sen sijaan se syvällisyys, jota minä jään kaipaamaan, on puhe omista haaveista ja tulevaisuudensuunnitelmista, omasta maailmankuvasta, filosofisista ja maailmankatsomuksellisista asioista. Siis niistä kaikkein perustavimmista asioista hyvässä elämässä. Mies ei puhu näistä ollenkaan. Jos kysyn mitä tulevaisuuden haaveita tällä on, niin vastaus on luokkaa että ei hirveästi mitään tai ihan tavallisista jutuista. On vaikea kuvitella elämääni eteenpäin hänen kanssaan, kun tuntuu etten oikeastaan tunne häntä ollenkaan. Maalailen elämääni mielessäni jättäen hänelle mahdollisen paikan mukaan.
En minäkään haluaisi miestä, joka ei halua pohdiskella ja keskustella. Siinäkin voi kuitenkin mennä metsään. Edellinen kumppanini piti itseään hirveän älykkäänä ja käytti jatkuvasti sivistyssanoja vaikka niille olisi ihan suomenkielinen vastinekin. Alkoi ärsyttää tuollainen päteminen. Seuraava kumppanini on toivottavasti kyllä keskustelutaitoinen, mutta myös maanläheinen eikä nosta itseään millekään jalustalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP voisi luetella top 20 syvällisen keskustelun aihetta ja mikä niistä tekee syvällistä. Ei luulisi olevan keskustelijalle vaikeaa. Toki muut naiset voivat tehdä saman.
Ei se aihe ratkaise niinkään vaan se, miten laajalle keskustelu aiheesta rönsyilee. Jokaisella on omat kiinnostuksen kohteet. Itseäni kiinnostaa maapallon tila, elämäntavan eettisyys ja kestävyys ja ylipäätään se, mitä kukin elämässä pitää tärkeimpänä, arjen moraaliset dilemmat, elokuvat ja kirjallisuus, historia, politiikka... Pääsiskö tuolla alkuun?
Tuo oli hyvä määritelmä. Eli juuri se miten laajasti asiasta puhutaan. Ja itselleni on tärkeää, että keskustelukumppanilla on omia ajatuksia aiheesta ja omia kannanottoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmm. Minä miellän ne "syvälliset" keskustelut keskusteluiksi parisuhteen tilasta, molempien haaveista ja tavotteista, henkilökohtaisista kompastuskivistä ja kasvunpaikoista, noin niinku esimerkiksi. Tai universumin olemuksesta, elämänkatsomuksistamme, mihin uskomme vai uskommeko.
Välillä tarkoitan keskustelujen syvällisyydellä juttujen lennokkuutta ja flowta. Jos joku keskustelu aiheesta kuin aiheesta saa molemmat uppoamaan siihen täysin ja muu maailma unohtuu, kyllä sitäkin voi kutsua syvälliseksi keskusteluksi.
Seurustelen miehen kanssa, joka ei puhu mitään syvällistä. Tai oikeastaan puhuu hyvin vähän muutenkin..
Mies on täydellinen minulle! Inhoan itse turhaa puhetta ja juuri listaamasi aiheet olisivat todella puuduttavia, en vain koe tarvetta jakaa mitään kompastuskiviä tai kehityskohteita. Suhteesta puhutaan jos siinä on jotain vikaa, mutta muuten sanomasi aiheet on käyty läpi ensitreffeillä. Keskustelemme arkisista asioista, päivän tapahtumista, suurista suunnitelmista (esim. asunnon osto, työpaikan vaihto), harrastuksesta (yhteinen mielenkiinto) ja uutisista.
Jos suhde on tuore eikä lapsia, kannattaa todella pohtia haluaako elää näin loppuelämän. Toinen ei tule muuttumaan yhtään sen puheliaammaksi, joten ellei ystävien kanssa keskustelu riitä niin suosittelisin etsimään uuden kumppanin joka jakaa samanlaisen ajatusmaailman :)
"Turha puhe" on tietysti täysin subjektiivinen käsite.
Syvällisesti voi keskustella vaikka porkkanan viljelystä. Kyse ei ole aiheesta vaan siitä, miten laajasti ja syvällisesti asiaa puidaan.
Kuten täällä on jo mainittukin, niin syvällisen keskustelun voi käydä aiheesta kuin aiheesta. Koitan antaa muutaman esimerkin, jotka eivät välttämättä ole parhaasta päästä, mutta toivottavasti valottavat kuitenkin vähän aihetta.
Säästä puhuminen on usein kevyttä small talkia, mutta siitäkin keskustelu voi luisua ns. syvemmille raiteille. Joku voi esimerkiksi aloittaa keskustelun sillä, että toteaa sadekelin vaikuttavan omaan mielialaan rauhoittavasti. Tai hän esimerkiksi kertoo, millaisen lapsuudenmuiston hellepäivä toi mieleen. Näistä lausahduksista keskustelu voi siis siirtyä esimerkiksi yleisemmin keskustelijoiden tuntemuksiin, elämätilanteeseen tai iloisiin/kipeisiin muistoihin. Keskustelu lähti periaatteessa liikkellee säästä, mutta hyvät keskustelijat saivat keskustelun syvenemään ja jatkumaan kepeän small talkin jälkeen.
Toinen esimerkki. Pariskunta katselee vesivärimaalausta. Pinnallinen keskustelu tilanteessa olisi jotain sellaista, että ensimmäinen toteaa: "Onpa hieno maalaus", johon toinen vastaa: "Juu, on kyllä. Nätti maisema." Syvempi keskustelu aiheesta voisi olla esimerkiksi sellaista, että pariskunta keskustelisi tarkemmin työn värimaailmasta, sen tunnelmasta, sen herättämistä mielikuvista ja siitä keskustelu voisi jatkua muihin maalauksiin tai vaikka biisiin, elokuvaan tai kirjaan, joka maalauksesta tuli mieleen.
Kerron vielä yhden esimerkin. Yleisesti varmaan ajatellaan, että filosofiasta, politiikasta tai psykologiasta puhuminen on syvällistä keskustelua, ainakin syvällisempää keskustelua kuin aiempien esimerkkien säästä tai vesivärimaalauksesta puhuminen. Mutta myös filosofiasta, politiikasta tai psykologiasta puhuminen voi olla pinnallista, esimerkiksi siten, että ensimmäinen keskustelijoista pommittaa vain kuulemiaan faktoja tai uutisotsikoita aihealueesta ja toinen myötäilee vieressä nyökytellen. Syvällinen keskustelu esimerkiksi politiikasta tarkoittaa mielestäni sitä, että kumpikin esittää omia mielipiteitään, joita vain _tuetaan_ faktoilla. Kyseenalaistetaan, vaihdellaan ideoita, esitetään "miksi?"-kysymyksiä ja pohditaan niihin ratkaisuja.
Itselle parisuhteessa on todella tärkeää että puhutaan ns. Syvällisiä asioita jotka ovat mielestäni kaikkea maan ja taivaan väliltä paitsi se mitä tapahtui sinä päivänä itselle. En itse kestäisi puolisoa joka ei pystyisi edes joskus keskustelemaan syvällisesti. Toisaalta ihmiset ovat erilaisia ja ei ole yhtä ainoa oikeaa tapaa keskustella. Tämän viestin aloittajan vaan pitää miettiä minkälainen hän on ja minkälaisen parisuhteen aloittaja haluaa.
Ap ottakaa miehesi kanssa taikasieniä, varmasti laukaisee miehessäsi tarpeen keskustella kunnolla.
Pahin esimerkki tuosta on kuulemani avaus tyyliin "Mikä tää meiän juttu on sun mielestä?" Eli nainen (ja olen itsekin siis nainen eli kyseessä ei ole naisviha tai trollaus) haluaa tietää, millaisia tunteita, ajatuksia ja suunnitelmia miehellä on, mutta ne puetaan yhdeksi tuon kaltaiseksi lauseeksi. Sitten odotetaan miehen avautuvan syvällisistä ajatuksistaan.