Mies ja syvälliset keskustelut

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole tullut vielä yhtään syvällistä keskusteluaihetta keskustelun naisilta. Yleensä syvällisyys tarkoittaa et niin ku mitä mielestä oikeesti oot temppareista ja öö tota niin ku et pitäähän se katsoa ennen ku voi niin ku arvostella eiks niin.

I dio otti. Ei mikään aihe ole itsessään sen syvällisempi kuin mikä tahansa toinenkasn aihe. Aiheet ovat neutraaleja ja keskenään tasa-arvoisia. Toki henkilökohtaiset arvomme voivat arvottaa toiset aiheet tärkeämmäksi kuin toiset, mutta se ei ole pointti.

Syvällinen keskustelu tarkoittaa minkä tahansa aiheen syvällistä, monelta kantilta tapahtuvaa pohdintaa. Eri näkökulmia, ja vaikka maailmaan luomiseen asti meneviä syys-seuraus-suhteiden pohdintaa.

Aihe voi olla Jumala, tempparit, meikit tai ihmisyys, kaikista näistä saa syvällistä keskustelua aikaiseksi.

Joko ymmärsit?

Ymmärsin että osui ja upposi ja kalikka kalahti syvälliseen idi oottihuutelijaan. Perusta syvällinen meikkiketju niin tulen nauramaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketjun perusteella syvällisin keskustelija on teinityttö joka puhuu loputtomiin äärimmäisistä tunteistaan.

Päädyit sitten naisvihoissasi tuohon lopputuloksen, vaikka suurin osa keskustelijoista on todennut, että melkein mistä aiheesta tahanss saa keskusteltua syvällisesti, kunha käsittelee aihetta tarpeeksi laajasti.

Milloin alat käsitellä ketjun aihetta syvällisesti? Jäämme odottamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuten täällä on jo mainittukin, niin syvällisen keskustelun voi käydä aiheesta kuin aiheesta. Koitan antaa muutaman esimerkin, jotka eivät välttämättä ole parhaasta päästä, mutta toivottavasti valottavat kuitenkin vähän aihetta.

Säästä puhuminen on usein kevyttä small talkia, mutta siitäkin keskustelu voi luisua ns. syvemmille raiteille. Joku voi esimerkiksi aloittaa keskustelun sillä, että toteaa sadekelin vaikuttavan omaan mielialaan rauhoittavasti. Tai hän esimerkiksi kertoo, millaisen lapsuudenmuiston hellepäivä toi mieleen. Näistä lausahduksista keskustelu voi siis siirtyä esimerkiksi yleisemmin keskustelijoiden tuntemuksiin, elämätilanteeseen tai iloisiin/kipeisiin muistoihin. Keskustelu lähti periaatteessa liikkellee säästä, mutta hyvät keskustelijat saivat keskustelun syvenemään ja jatkumaan kepeän small talkin jälkeen.

Toinen esimerkki. Pariskunta katselee vesivärimaalausta. Pinnallinen keskustelu tilanteessa olisi jotain sellaista, että ensimmäinen toteaa: "Onpa hieno maalaus", johon toinen vastaa: "Juu, on kyllä. Nätti maisema." Syvempi keskustelu aiheesta voisi olla esimerkiksi sellaista, että pariskunta keskustelisi tarkemmin työn värimaailmasta, sen tunnelmasta, sen herättämistä mielikuvista ja siitä keskustelu voisi jatkua muihin maalauksiin tai vaikka biisiin, elokuvaan tai kirjaan, joka maalauksesta tuli mieleen.

Kerron vielä yhden esimerkin. Yleisesti varmaan ajatellaan, että filosofiasta, politiikasta tai psykologiasta puhuminen on syvällistä keskustelua, ainakin syvällisempää keskustelua kuin aiempien esimerkkien säästä tai vesivärimaalauksesta puhuminen. Mutta myös filosofiasta, politiikasta tai psykologiasta puhuminen voi olla pinnallista, esimerkiksi siten, että ensimmäinen keskustelijoista pommittaa vain kuulemiaan faktoja tai uutisotsikoita aihealueesta ja toinen myötäilee vieressä nyökytellen. Syvällinen keskustelu esimerkiksi politiikasta tarkoittaa mielestäni sitä, että kumpikin esittää omia mielipiteitään, joita vain _tuetaan_ faktoilla. Kyseenalaistetaan, vaihdellaan ideoita, esitetään "miksi?"-kysymyksiä ja pohditaan niihin ratkaisuja.

Täällä kirjoittelee viestiketjun aloittaja ja tässä mielestäni kuvastuu pointti mitä tässä viestiketjussa tarkoitan syvällisellä keskustelulla. Ei se tarvi olla tietty aihe tai että joka keskustelu pitäisi olla niin syvällistä mutta itseä ihmetyttää että en voi syventää keskustelua vähän niinkuin syvällisemmiksi kuin se alunperin ehkä olisi ollut.

Eli koette, että syvällistä on keskustella ennen kaikkea omista ajatuksista, tunteista ja kokemuksista. Itse taas kokisin sellaiset huomiot lähtökohtaisesti aika pinnallisiksi. Syvällisempänä pitäisin keskustelua sään tapauksessa esimerkiksi ilmastotieteen kysymyksistä tai maalauksen kohdalla teoksen tulkinnasta ja historiasta. Eli juurikin niiden miksi -kysymysten miettimistä; siis mielessä "miksi on näin?", ei niinkään "miksi minusta tuntuu tältä?".

Tämähän on aika kulunut stereotyyppi, että naiset ovat kiinnostuneempia tunteista ja miehet mielen ulkopuolisen maailman asioista, enkä usko että siinä oikeasti on mitään yleistettävyyttä. Syvällisiä keskusteluja kaipaavien mammojen osalta stereotyyppi näyttää kuitenkin pitävän paikkansa. Eli ehkä onkin niin, että ne miehenne ovat yhtä lailla kiinnostuneita syvällisistä keskusteluista, he vain pitävät teidän tapaanne keskustella pinnallisena aivan samoin kuin te pidätte heidän tapaansa.

Olen samaa mieltä siitä, että ilmastotieteen kysymykset ja maalauksen historiasta keskusteleminen ovat syvällisempiä aiheita kuin omista tunteistaan, mielikuvistaan ja muistoistaan puhuminen. Yritin kuitenkin alkuperäisellä tekstillä alleviivata sitä, että keskustelun voi viedä syvemmälle, vaikka keskustelijalla ei olisi faktatietoa taiteen historiasta tai ilmastotieteestä. Eli siis syvällinen keskustelu ei aina vaadi vankkoja faktoja ja laajaa tietämystä keskusteluaiheesta, sillä syvällinen keskustelu voi olla myös omien mielikuvien, tulkintojen ja tuntemusten jakamista. Tietysti sitä parempi, mitä enemmän aiheesta tietää, jotta ei tarvitse keskustella pelkästään omista fiiliksistään ja mielikuvistaan.

Toin kyllä sinunkin pointtisi esiin viestissäni, sillä kirjoitin: "Syvällinen keskustelu esimerkiksi politiikasta tarkoittaa mielestäni sitä, että kumpikin esittää omia mielipiteitään, joita vain _tuetaan_ faktoilla. Kyseenalaistetaan, vaihdellaan ideoita, esitetään "miksi?"-kysymyksiä ja pohditaan niihin ratkaisuja." En mielestäni missään vaiheessa esittänyt, että syvällinen keskustelu olisi vain tunteista puhumista.

T. tuon alkupeäräisen lainatun tekstin kirjoittaja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole tullut vielä yhtään syvällistä keskusteluaihetta keskustelun naisilta. Yleensä syvällisyys tarkoittaa et niin ku mitä mielestä oikeesti oot temppareista ja öö tota niin ku et pitäähän se katsoa ennen ku voi niin ku arvostella eiks niin.

I dio otti. Ei mikään aihe ole itsessään sen syvällisempi kuin mikä tahansa toinenkasn aihe. Aiheet ovat neutraaleja ja keskenään tasa-arvoisia. Toki henkilökohtaiset arvomme voivat arvottaa toiset aiheet tärkeämmäksi kuin toiset, mutta se ei ole pointti.

Syvällinen keskustelu tarkoittaa minkä tahansa aiheen syvällistä, monelta kantilta tapahtuvaa pohdintaa. Eri näkökulmia, ja vaikka maailmaan luomiseen asti meneviä syys-seuraus-suhteiden pohdintaa.

Aihe voi olla Jumala, tempparit, meikit tai ihmisyys, kaikista näistä saa syvällistä keskustelua aikaiseksi.

Joko ymmärsit?

Ymmärsin että osui ja upposi ja kalikka kalahti syvälliseen idi oottihuutelijaan. Perusta syvällinen meikkiketju niin tulen nauramaan.

Meinaatko ettei kosmetiikkateollisuudesta, sen eettisyydestä ja ylipäänsä siitä, miksi naiset on aivopesty meikkaamaan, ei saisi keskustelua aikaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole tullut vielä yhtään syvällistä keskusteluaihetta keskustelun naisilta. Yleensä syvällisyys tarkoittaa et niin ku mitä mielestä oikeesti oot temppareista ja öö tota niin ku et pitäähän se katsoa ennen ku voi niin ku arvostella eiks niin.

I dio otti. Ei mikään aihe ole itsessään sen syvällisempi kuin mikä tahansa toinenkasn aihe. Aiheet ovat neutraaleja ja keskenään tasa-arvoisia. Toki henkilökohtaiset arvomme voivat arvottaa toiset aiheet tärkeämmäksi kuin toiset, mutta se ei ole pointti.

Syvällinen keskustelu tarkoittaa minkä tahansa aiheen syvällistä, monelta kantilta tapahtuvaa pohdintaa. Eri näkökulmia, ja vaikka maailmaan luomiseen asti meneviä syys-seuraus-suhteiden pohdintaa.

Aihe voi olla Jumala, tempparit, meikit tai ihmisyys, kaikista näistä saa syvällistä keskustelua aikaiseksi.

Joko ymmärsit?

Ymmärsin että osui ja upposi ja kalikka kalahti syvälliseen idi oottihuutelijaan. Perusta syvällinen meikkiketju niin tulen nauramaan.

Meinaatko ettei kosmetiikkateollisuudesta, sen eettisyydestä ja ylipäänsä siitä, miksi naiset on aivopesty meikkaamaan, ei saisi keskustelua aikaan?

Ei ole palstan historiassa tapahtunut ja tuskin tapahtuu tulevaisuudessakaan kun on kiire olla syvällinen martinan ja stefun ig-kuvien äärellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole tullut vielä yhtään syvällistä keskusteluaihetta keskustelun naisilta. Yleensä syvällisyys tarkoittaa et niin ku mitä mielestä oikeesti oot temppareista ja öö tota niin ku et pitäähän se katsoa ennen ku voi niin ku arvostella eiks niin.

I dio otti. Ei mikään aihe ole itsessään sen syvällisempi kuin mikä tahansa toinenkasn aihe. Aiheet ovat neutraaleja ja keskenään tasa-arvoisia. Toki henkilökohtaiset arvomme voivat arvottaa toiset aiheet tärkeämmäksi kuin toiset, mutta se ei ole pointti.

Syvällinen keskustelu tarkoittaa minkä tahansa aiheen syvällistä, monelta kantilta tapahtuvaa pohdintaa. Eri näkökulmia, ja vaikka maailmaan luomiseen asti meneviä syys-seuraus-suhteiden pohdintaa.

Aihe voi olla Jumala, tempparit, meikit tai ihmisyys, kaikista näistä saa syvällistä keskustelua aikaiseksi.

Joko ymmärsit?

Ymmärsin että osui ja upposi ja kalikka kalahti syvälliseen idi oottihuutelijaan. Perusta syvällinen meikkiketju niin tulen nauramaan.

Meinaatko ettei kosmetiikkateollisuudesta, sen eettisyydestä ja ylipäänsä siitä, miksi naiset on aivopesty meikkaamaan, ei saisi keskustelua aikaan?

Ei ole palstan historiassa tapahtunut ja tuskin tapahtuu tulevaisuudessakaan kun on kiire olla syvällinen martinan ja stefun ig-kuvien äärellä.

Tänäänkin on palstalla keskusteltu meikkaamisesta ja meikkaamattomuudesta lestadiolaista ja uskontovapaata näkökulmaa sivuten.

On on jokseenkin koomista, että tässä ketjussa on pari miestä, jotka parjaavat naisten tunteista puhumista. Sitten kuitenkin itse avasivat keskustelun, vetivät välittömästi herneen nenään koko miessukupuolen puolesta, vaikka AP puhui vain omasta miesystävästään, ja loppuun vielä yleistävät naissukupuolen ig-kuvista lässyttäviksi kanoiksi. Kukahan tässä käyttäytyy irrationaalisesti, hmm... Alkuperäinen aihe oli, että kannattaako olla parisuhteessa, jossa ei kommunikoititarpeet kohtaa, mutta sekin saatiin väännettyä jollain ilveellä koko miessukupuoleen kohdistuvaksi vihaksi.

Vierailija kirjoitti:

On on jokseenkin koomista, että tässä ketjussa on pari miestä, jotka parjaavat naisten tunteista puhumista. Sitten kuitenkin itse avasivat keskustelun, vetivät välittömästi herneen nenään koko miessukupuolen puolesta, vaikka AP puhui vain omasta miesystävästään, ja loppuun vielä yleistävät naissukupuolen ig-kuvista lässyttäviksi kanoiksi. Kukahan tässä käyttäytyy irrationaalisesti, hmm... Alkuperäinen aihe oli, että kannattaako olla parisuhteessa, jossa ei kommunikoititarpeet kohtaa, mutta sekin saatiin väännettyä jollain ilveellä koko miessukupuoleen kohdistuvaksi vihaksi.

Tästä vois vetää sellasen johtopäätöksen, että kannattais itse kunkin puhua tunteistaan, niin ne tunteet ei purkautuis näin nololla ja epäkehittävällä tavalla.

Oletteko olleet kauan yhdessä ap?

Minulla oli myös tuollainen mies, jota ei kiinnostanut keskustella kanssani oikein mistään. Halusi vain roikkua koneella tai lukea lehtiä rauhassa. Eron jälkeen löysin ihanan keskustelutaitoisen miehen, jonka kanssa olemme nyt olleet onnellisesti yhdessä 10 v. Olen niin kiitollinen uskaltaessani erota, koska löysin unelmieni miehen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole tullut vielä yhtään syvällistä keskusteluaihetta keskustelun naisilta. Yleensä syvällisyys tarkoittaa et niin ku mitä mielestä oikeesti oot temppareista ja öö tota niin ku et pitäähän se katsoa ennen ku voi niin ku arvostella eiks niin.

I dio otti. Ei mikään aihe ole itsessään sen syvällisempi kuin mikä tahansa toinenkasn aihe. Aiheet ovat neutraaleja ja keskenään tasa-arvoisia. Toki henkilökohtaiset arvomme voivat arvottaa toiset aiheet tärkeämmäksi kuin toiset, mutta se ei ole pointti.

Syvällinen keskustelu tarkoittaa minkä tahansa aiheen syvällistä, monelta kantilta tapahtuvaa pohdintaa. Eri näkökulmia, ja vaikka maailmaan luomiseen asti meneviä syys-seuraus-suhteiden pohdintaa.

Aihe voi olla Jumala, tempparit, meikit tai ihmisyys, kaikista näistä saa syvällistä keskustelua aikaiseksi.

Joko ymmärsit?

Ymmärsin että osui ja upposi ja kalikka kalahti syvälliseen idi oottihuutelijaan. Perusta syvällinen meikkiketju niin tulen nauramaan.

"Aina kun käytän tätä Happy Hippo -merkin meikkisutia, tulen niin onnelliseksi. Ehkä tämä liittyy jotenkin lapsuuteeni?"

-todella sivusta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuten täällä on jo mainittukin, niin syvällisen keskustelun voi käydä aiheesta kuin aiheesta. Koitan antaa muutaman esimerkin, jotka eivät välttämättä ole parhaasta päästä, mutta toivottavasti valottavat kuitenkin vähän aihetta.

Säästä puhuminen on usein kevyttä small talkia, mutta siitäkin keskustelu voi luisua ns. syvemmille raiteille. Joku voi esimerkiksi aloittaa keskustelun sillä, että toteaa sadekelin vaikuttavan omaan mielialaan rauhoittavasti. Tai hän esimerkiksi kertoo, millaisen lapsuudenmuiston hellepäivä toi mieleen. Näistä lausahduksista keskustelu voi siis siirtyä esimerkiksi yleisemmin keskustelijoiden tuntemuksiin, elämätilanteeseen tai iloisiin/kipeisiin muistoihin. Keskustelu lähti periaatteessa liikkellee säästä, mutta hyvät keskustelijat saivat keskustelun syvenemään ja jatkumaan kepeän small talkin jälkeen.

Toinen esimerkki. Pariskunta katselee vesivärimaalausta. Pinnallinen keskustelu tilanteessa olisi jotain sellaista, että ensimmäinen toteaa: "Onpa hieno maalaus", johon toinen vastaa: "Juu, on kyllä. Nätti maisema." Syvempi keskustelu aiheesta voisi olla esimerkiksi sellaista, että pariskunta keskustelisi tarkemmin työn värimaailmasta, sen tunnelmasta, sen herättämistä mielikuvista ja siitä keskustelu voisi jatkua muihin maalauksiin tai vaikka biisiin, elokuvaan tai kirjaan, joka maalauksesta tuli mieleen.

Kerron vielä yhden esimerkin. Yleisesti varmaan ajatellaan, että filosofiasta, politiikasta tai psykologiasta puhuminen on syvällistä keskustelua, ainakin syvällisempää keskustelua kuin aiempien esimerkkien säästä tai vesivärimaalauksesta puhuminen. Mutta myös filosofiasta, politiikasta tai psykologiasta puhuminen voi olla pinnallista, esimerkiksi siten, että ensimmäinen keskustelijoista pommittaa vain kuulemiaan faktoja tai uutisotsikoita aihealueesta ja toinen myötäilee vieressä nyökytellen. Syvällinen keskustelu esimerkiksi politiikasta tarkoittaa mielestäni sitä, että kumpikin esittää omia mielipiteitään, joita vain _tuetaan_ faktoilla. Kyseenalaistetaan, vaihdellaan ideoita, esitetään "miksi?"-kysymyksiä ja pohditaan niihin ratkaisuja.

Täällä kirjoittelee viestiketjun aloittaja ja tässä mielestäni kuvastuu pointti mitä tässä viestiketjussa tarkoitan syvällisellä keskustelulla. Ei se tarvi olla tietty aihe tai että joka keskustelu pitäisi olla niin syvällistä mutta itseä ihmetyttää että en voi syventää keskustelua vähän niinkuin syvällisemmiksi kuin se alunperin ehkä olisi ollut.

Eli koette, että syvällistä on keskustella ennen kaikkea omista ajatuksista, tunteista ja kokemuksista. Itse taas kokisin sellaiset huomiot lähtökohtaisesti aika pinnallisiksi. Syvällisempänä pitäisin keskustelua sään tapauksessa esimerkiksi ilmastotieteen kysymyksistä tai maalauksen kohdalla teoksen tulkinnasta ja historiasta. Eli juurikin niiden miksi -kysymysten miettimistä; siis mielessä "miksi on näin?", ei niinkään "miksi minusta tuntuu tältä?".

Tämähän on aika kulunut stereotyyppi, että naiset ovat kiinnostuneempia tunteista ja miehet mielen ulkopuolisen maailman asioista, enkä usko että siinä oikeasti on mitään yleistettävyyttä. Syvällisiä keskusteluja kaipaavien mammojen osalta stereotyyppi näyttää kuitenkin pitävän paikkansa. Eli ehkä onkin niin, että ne miehenne ovat yhtä lailla kiinnostuneita syvällisistä keskusteluista, he vain pitävät teidän tapaanne keskustella pinnallisena aivan samoin kuin te pidätte heidän tapaansa.

Riippumatta siitä, onko keskustelu yleisluontoista vai henkilökohtaista, olennaista on löytää jotain itse pohdittua sanottavaa. Siis esim. ilmastoon liittyvää, taideteoksen tulkintaan ja kontekstiin liittyvää... Ja silloin vaatimustaso nousee kuulijasta riippuen. Itse tutkijakoulutettuna vaadin asiasisällöltä aika paljon, että se olisi minulle uutta ja oikeasti kiinnostavaa. Henkilökohtaisissa asioissa uutuusarvo tulee vastaan nopeammin.

Vierailija kirjoitti:

Minä voin puhua mieheni kanssa vaikka musiikista, yhteiskunnasta, politiikasta ja monesta muusta aika konkreettisesta, mutta kuitenkin sen ihan arkisen arjen kontekstin ulkopuolisesta asiasta paljonkin. Kummallakin on omat mielenkiinnonkohteet, joista toinen ei tiedä paljoa mitään, ja näistä keskusteleminen ei-monologinomaisesti on kummallekin vähän hankalaa. Sen sijaan se syvällisyys, jota minä jään kaipaamaan, on puhe omista haaveista ja tulevaisuudensuunnitelmista, omasta maailmankuvasta, filosofisista ja maailmankatsomuksellisista asioista. Siis niistä kaikkein perustavimmista asioista hyvässä elämässä. Mies ei puhu näistä ollenkaan. Jos kysyn mitä tulevaisuuden haaveita tällä on, niin vastaus on luokkaa että ei hirveästi mitään tai ihan tavallisista jutuista. On vaikea kuvitella elämääni eteenpäin hänen kanssaan, kun tuntuu etten oikeastaan tunne häntä ollenkaan. Maalailen elämääni mielessäni jättäen hänelle mahdollisen paikan mukaan.

Mä voin myös jutella mieheni kanssa esim. musiikista tai politiikasta. Itseäni ei niinkään haittaa se, ettei osaa kertoa tulevaisuuden haaveista tai vastaavasta (en itsekään osaa nimetä mitään konkreettista). Mutta se on ongelma, ettei mieheni kykene keskustelemaan mistään vaikeasta. Jos yritän ottaa jonkun ongelman puheenaiheeksi, se on riidan haastamista. Itse taas en käsitä, miten niin. Osaan keskustella ihan rauhallisesti.

Ei sitä nyt täyden tuppisuun kanssa viitsisi seurustella. Eikö parisuhteessa jos missä pitäisi jutun luistaa?

Kaikki tyylillään. Eikö tullut mieleen seurustelun alkuvaiheessa tajuta että mies ei ole niin puhelias kuin sinä itse.

Syvällisin keskustelunavaus jonka kuulin ex rouvan suusta oli se kun hän kysyi että miksi noilla ×××××××akoilla on tollanen pullottava perse.

Vastasin että siksi koska evoluutio on kehittänyt sen ikäänkuin puskuriksi vastaanottamaan valtavalla aisalla suoritettuja työntöjä.

Myöhemmon erosimme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä voin puhua mieheni kanssa vaikka musiikista, yhteiskunnasta, politiikasta ja monesta muusta aika konkreettisesta, mutta kuitenkin sen ihan arkisen arjen kontekstin ulkopuolisesta asiasta paljonkin. Kummallakin on omat mielenkiinnonkohteet, joista toinen ei tiedä paljoa mitään, ja näistä keskusteleminen ei-monologinomaisesti on kummallekin vähän hankalaa. Sen sijaan se syvällisyys, jota minä jään kaipaamaan, on puhe omista haaveista ja tulevaisuudensuunnitelmista, omasta maailmankuvasta, filosofisista ja maailmankatsomuksellisista asioista. Siis niistä kaikkein perustavimmista asioista hyvässä elämässä. Mies ei puhu näistä ollenkaan. Jos kysyn mitä tulevaisuuden haaveita tällä on, niin vastaus on luokkaa että ei hirveästi mitään tai ihan tavallisista jutuista. On vaikea kuvitella elämääni eteenpäin hänen kanssaan, kun tuntuu etten oikeastaan tunne häntä ollenkaan. Maalailen elämääni mielessäni jättäen hänelle mahdollisen paikan mukaan.

Mä voin myös jutella mieheni kanssa esim. musiikista tai politiikasta. Itseäni ei niinkään haittaa se, ettei osaa kertoa tulevaisuuden haaveista tai vastaavasta (en itsekään osaa nimetä mitään konkreettista). Mutta se on ongelma, ettei mieheni kykene keskustelemaan mistään vaikeasta. Jos yritän ottaa jonkun ongelman puheenaiheeksi, se on riidan haastamista. Itse taas en käsitä, miten niin. Osaan keskustella ihan rauhallisesti.

Meilläkin vaikeista asioista keskusteleminen on hankalaa, mutta ongelma on yhtä lailla minun kuin miehenikin. Välttelemme molemmat konflikteja vähän liikaa, osittain koska molemmat ottavat kritiikin helposti syyttelynä ja kummallakin kierrokset menevät nopeasti nollasta sataan, kun tietyn kynnyksen yli mennään. Joskus ongelmistakin toki täytyy keskustella, mutta ihan hyvä ettei kumpikaan tässä suhteessa tahdo ratkoa niitä puhumalla pitkään, hartaasti ja jatkuvasti. Sen sijaan minä kaipaisin sitä tulevaisuuspuhetta ja omista sisimmistä ajatuksista puhumista, joita mies taas ei harrasta yhtään. Haluaisin tietää, mitä kumppanini elämältään toivoo, kun itse toivon paljon erilaisia asioita, jotka eivät välttämättä ole kaikkien muiden elämänhaaveiden kanssa yhteensopivia.

Oma mieheni on kyllä hyvä keskustelija, juttua syntyy meillä historiasta, politiikasta, kulttuurista. Useimmiten siihen on joku ulkoinen sysäys, katsotaan leffa tai dokkari, käydään jossain.

Mutta mies ei oikein avaudu, ei mieti lapsuuttaan ja sen vaikutusta häneen, muita ihmissuhteitaan. Ei oikein valota haaveitaankaan. Vanhemmuuttaan ei ole myöskään halukas analysoimaan.Näistä puhun sitten parin ystävän kanssa. Rakastan keittiöpsykologiaa, mutta siinä on vaarana se että rupeaa määrittelemään ihmisiä ja leimaamaan heitä joksikin. Sitä pitää harrastaa vain harvojen ja valittujen kanssa.

Onko hän yhtäkkiä lopettanut puhumisen vai ollut aina hiljainen?

Mikä tän ketjun pointti enää on