Eikös ylioppilaan ole tapana lähettää ylioppilaskuva vieraille juhlien jälkeen?

Monellako munissa syyhyää just nyt? Meinaan vaan,että olisko ihottumaa?

No eipä omissa juhlissani ollut paikalla kun vain lähimpiä sukulaisia ja sellaisia, joiden kanssa olen muutenkin paljon tekemisissä. En ymmärrä miksi minun olisi pitänyt lähettää mitään erillisiä kuvia ihmisille, joiden kanssa olen tekemisissä usein ja varmasti jokaista kiitin myöhemmin esimerkiksi puhelimessa. En muutenkaan halunnut mitään isoja ja hienoja juhlia ja kuvia sukulaiset saivat itse ottaa juhlissa.

Meillä päin on ollut tapana, että paikallislehdessä kutsutaan ylioppilasjuhliin, ja niiden jälkeen myös kiitetään lehdessä muistamisesta (maksullinen ilmoitus).  Kutsut lähetettiin vain kauempana asuville sukulaisille, koska he eivät varmaan lue ko. lehteä.

Samoin valokuva lähetettiin kiitokseksi noille kaukaisille sukulaisille, mutta myös kummeille. Isovanhempia ei enää ollut. Valokuvaamossa otetut kuvatkin maksaa aikalailla. Ei mahtunut enää meidän budjettiin, kun juhlatkin oli rahapulassa vaikea järjestää.

En tiedä, loukkaantuiko kukaan. Itse en välitä kerätä kenenkään sukulaisen valokuvia. Oli sitten rippi-, yo- tai valmistujaisjuhlat. Jäävät vain laatikon pohjalle venymään.

Eli siitäkö tässä loppupeleissä on kyse? Että varmasti saa sen konkreettisen kiitoskortin näytille. Helpompi esitellä omaa erinomaisuutta kavereille kun tulevat kylään kun on jääkaappi täynnä kiitoskortteja näyttämässä miten mahtavan arvostetty ja antelias ihminen sitä onkaan! Kuka nyt lahjoja antaisi tai toisen saavutuksia juhlisi jos ei itse saa siitä minkäänlaista palkintoa esiteltäväksi muille?!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Postitse lähettäminen tuntuu kyllä hieman oudota, eihän ihmisen kotiosoitteita anneta ja kerätä. Ihan tietosuojasyistäkin.

Etkö tiedä, missä läheisesi asuvat?

En todellakaan osaa sadan henkilön osoitteita ulkoa, hyvä jos juuri ja juuri isovanhempien.

Eipä niitä ulkoa tarvitse osatakaan, jotta ne kuoreen voi kirjoittaa. Osoitekirja on vanha keksintö. Sinne kätevä kirjoittaa ylös tärkeät osoitteet. Lisäksi suurin osa löytyy Fonectasta tms. 

Nykyään hyvin harva löytyy Fonectasta. Meillä oli 90 häävierasta, alle 20 vieraan osoitteer löytyi Fonectasta. Osoitekirjaa ei ole ollut sitten 90-luvun, ihan mahdoton koko ajan pitää huolta kuka muuttaa ja minne ja koska ja kenen kanssa.

Meillä on sellainen näppärä keksintö kuin puhelin. Sillä voi kysyä osoitteita tarvittaessa. Ihan ilman Fonectaakin. 

Meilläkin on tuo näppärä keksintö! Poika soitti ja kiitti kaikkia. Ei tarvinnut pyytää osoitetta tai lähettää korttia, ja taatusti henk.koht. kiitos oli parempi kuin mikään valokuva.

Nauhoitettiinko ne puhelut, vai millä tavalla niistä jäi pysyvä muisto?

Aivoihin tuppaa tallentumaan muistijälkiä. Oletko koskaan kuullut sellaisesta?

Kysyin pysyvästä muistosta. Aivojen muistikuvat haalistuu ja vääristyy ajan myötä.

Naapurin poika pääsi ylioppilaaksi ja äitinsä jo hyvissä ajoin kevättalvella sanoi, että meidän Juuso ei sitten pidä mitään juhlia. Oltiin siinä luulossa, mutta viisi (5!!) päivää ennen tuli tekstarilla viesti, että "Juuson yo-juhlat tulevana lauantaina klo 14.00". Me ei menty, kun oli jo sovittuna muuta menoa, mutta toiset naapurit olivat olleet ja jälkeenpäin puhuivat, että ei ollut kuin kämäiset kahvit ja mitään kiitoskorttia ei tullut. Rahalahja kyllä oli kuulemma kelvannut enemmän kuin hyvin. Selvä rahastuksen maku, onneksi oli muuta menoa silloin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Postitse lähettäminen tuntuu kyllä hieman oudota, eihän ihmisen kotiosoitteita anneta ja kerätä. Ihan tietosuojasyistäkin.

Etkö tiedä, missä läheisesi asuvat?

En todellakaan osaa sadan henkilön osoitteita ulkoa, hyvä jos juuri ja juuri isovanhempien.

Eipä niitä ulkoa tarvitse osatakaan, jotta ne kuoreen voi kirjoittaa. Osoitekirja on vanha keksintö. Sinne kätevä kirjoittaa ylös tärkeät osoitteet. Lisäksi suurin osa löytyy Fonectasta tms. 

Nykyään hyvin harva löytyy Fonectasta. Meillä oli 90 häävierasta, alle 20 vieraan osoitteer löytyi Fonectasta. Osoitekirjaa ei ole ollut sitten 90-luvun, ihan mahdoton koko ajan pitää huolta kuka muuttaa ja minne ja koska ja kenen kanssa.

Meillä on sellainen näppärä keksintö kuin puhelin. Sillä voi kysyä osoitteita tarvittaessa. Ihan ilman Fonectaakin. 

Meilläkin on tuo näppärä keksintö! Poika soitti ja kiitti kaikkia. Ei tarvinnut pyytää osoitetta tai lähettää korttia, ja taatusti henk.koht. kiitos oli parempi kuin mikään valokuva.

Nauhoitettiinko ne puhelut, vai millä tavalla niistä jäi pysyvä muisto?

Aivoihin tuppaa tallentumaan muistijälkiä. Oletko koskaan kuullut sellaisesta?

Kysyin pysyvästä muistosta. Aivojen muistikuvat haalistuu ja vääristyy ajan myötä.

Kuten tuolla joku ihana mummo vastasi, hän esim ilahtuu paljon enemmän puhelusta kuin kortista.

Meitä on niin erilaisia. Toiset haalii materiaalisia muistoja, toiset taas arvostavat oikeita kohtaamisia ja aitoja keskusteluja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Postitse lähettäminen tuntuu kyllä hieman oudota, eihän ihmisen kotiosoitteita anneta ja kerätä. Ihan tietosuojasyistäkin.

Etkö tiedä, missä läheisesi asuvat?

En todellakaan osaa sadan henkilön osoitteita ulkoa, hyvä jos juuri ja juuri isovanhempien.

Eipä niitä ulkoa tarvitse osatakaan, jotta ne kuoreen voi kirjoittaa. Osoitekirja on vanha keksintö. Sinne kätevä kirjoittaa ylös tärkeät osoitteet. Lisäksi suurin osa löytyy Fonectasta tms. 

Nykyään hyvin harva löytyy Fonectasta. Meillä oli 90 häävierasta, alle 20 vieraan osoitteer löytyi Fonectasta. Osoitekirjaa ei ole ollut sitten 90-luvun, ihan mahdoton koko ajan pitää huolta kuka muuttaa ja minne ja koska ja kenen kanssa.

Sen kiitoskortin voi laittaa hetkeksi pöydälle ja sitten jonnekin laatikkoon, mutta pääasia on, että se on lähetetty. Se kuuluu käytöstapoihin. Aika nuivaa, jos vierailta tulee yhteensä tonni ja ei edes kiitoskortteja lähetetä.

Meillä on sellainen näppärä keksintö kuin puhelin. Sillä voi kysyä osoitteita tarvittaessa. Ihan ilman Fonectaakin. 

Meilläkin on tuo näppärä keksintö! Poika soitti ja kiitti kaikkia. Ei tarvinnut pyytää osoitetta tai lähettää korttia, ja taatusti henk.koht. kiitos oli parempi kuin mikään valokuva.

Nauhoitettiinko ne puhelut, vai millä tavalla niistä jäi pysyvä muisto?

Aivoihin tuppaa tallentumaan muistijälkiä. Oletko koskaan kuullut sellaisesta?

Kysyin pysyvästä muistosta. Aivojen muistikuvat haalistuu ja vääristyy ajan myötä.

Kuten tuolla joku ihana mummo vastasi, hän esim ilahtuu paljon enemmän puhelusta kuin kortista.

Meitä on niin erilaisia. Toiset haalii materiaalisia muistoja, toiset taas arvostavat oikeita kohtaamisia ja aitoja keskusteluja.

Sen kiitoskortin voi laittaa hetkeksi pöydälle ja sitten jonnekin laatikkoon, mutta pääasia, että se on lähetetty. Se kuuluu käytöstapoihin. Aika nuivaa, jos vierailta on tullut yhteensä tonni, eikä edes kiitoskortteja lähetetä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Postitse lähettäminen tuntuu kyllä hieman oudota, eihän ihmisen kotiosoitteita anneta ja kerätä. Ihan tietosuojasyistäkin.

Kyllä suurimassa osassa perheistä on läheisten osoitteet tiedossa. Ja ylioppilasjuhlissa nykyisin on harvemmin vieraana muita kuin läheisiä.  

Ja niille lopuillekin voi laittaa viestiä ja kysyä, mihin osoitteeseen lähtetään kiitoskortti. Ei yksikään vieras kieltäytynyt antamasta osoitetta!

Se nyt vaan on epäkohteliasta olla lähettämättä ylioppilaan kuvaa vieraille. 

No ei ole. Ihme kivikautinen päähänpinttymä teillä noista valokuvista. Tervetuloa 2020-luvulle. Otat kuvan omalla puhelimellasi jos sellaisen haluat. 

Hauskaa, että täällä on joka ikinen joulu kymmeniä ketjuja siitä, kuinka ällöttäviä lasten kuvat on joulukorteissa (koirat ja kissat käy, mutta ei ällöt räkänokat seksijätteet) ja kuinka ne menee ihan suoraan roskiin, ei laiteta edes esille toisin kuin ne 20 snt Kirjatorilta ostetut valmiit kortit joissa on kaunis kuva.

Mutta ylioppilaasta ja ripille päässeestä pitää saada kuva muistoksi albumiin aivan ehdottomasti, kuvaton kiitoskortti ei vaan käy.

Ja kyllä, me lähetämme kyllä kiitoskortit kun ylppäreitä elokuun lopussa juhlitaan. Ihmettelen vaan hiukan tätä eroa. Tosin minusta tuo, että annetaan kuvallinen kiitoskortti lähtiessä henkilökohtaisesti käteen kuulostaa oikein kivalta idealta. Kun sen saa suoraan ylioppilaalta henkilökohtaisesti, niin miten se eroaa postitetusta kutsusta?

Minkä ihmeen takia kuvittelet, että kyseessä olisi samat ihmiset?

Minä sain viime talvena lähemmäs tied missä postin mukana harhaillern kuvañ ja kiitoksen - en ollut vielä edes kaipailla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Postitse lähettäminen tuntuu kyllä hieman oudota, eihän ihmisen kotiosoitteita anneta ja kerätä. Ihan tietosuojasyistäkin.

Etkö tiedä, missä läheisesi asuvat?

En todellakaan osaa sadan henkilön osoitteita ulkoa, hyvä jos juuri ja juuri isovanhempien.

Eipä niitä ulkoa tarvitse osatakaan, jotta ne kuoreen voi kirjoittaa. Osoitekirja on vanha keksintö. Sinne kätevä kirjoittaa ylös tärkeät osoitteet. Lisäksi suurin osa löytyy Fonectasta tms. 

Nykyään hyvin harva löytyy Fonectasta. Meillä oli 90 häävierasta, alle 20 vieraan osoitteer löytyi Fonectasta. Osoitekirjaa ei ole ollut sitten 90-luvun, ihan mahdoton koko ajan pitää huolta kuka muuttaa ja minne ja koska ja kenen kanssa.

Meillä on sellainen näppärä keksintö kuin puhelin. Sillä voi kysyä osoitteita tarvittaessa. Ihan ilman Fonectaakin. 

Meilläkin on tuo näppärä keksintö! Poika soitti ja kiitti kaikkia. Ei tarvinnut pyytää osoitetta tai lähettää korttia, ja taatusti henk.koht. kiitos oli parempi kuin mikään valokuva.

Nauhoitettiinko ne puhelut, vai millä tavalla niistä jäi pysyvä muisto?

Aivoihin tuppaa tallentumaan muistijälkiä. Oletko koskaan kuullut sellaisesta?

Kysyin pysyvästä muistosta. Aivojen muistikuvat haalistuu ja vääristyy ajan myötä.

Kuten tuolla joku ihana mummo vastasi, hän esim ilahtuu paljon enemmän puhelusta kuin kortista.

Meitä on niin erilaisia. Toiset haalii materiaalisia muistoja, toiset taas arvostavat oikeita kohtaamisia ja aitoja keskusteluja.

Huomaa kyllä, mikä sinun mielestäsi on oikea tapa, kun puhut haalimisesta yhden kanssa, mutta arvostamisesta toisen kanssa.

Entäs jos joku arvostaakin enemmän sitä, että sukulaislapsi näki sen verran vaivaa, että kirjoitti ja postitti kiitoskortit juhlien jälkeen, mutta joku toinen vaatii sen soiton?

Toki jokainen kiitoksen saaja ajattelee vain itseään ja että vain se hänen haluamansa tapa kiittää on oikein.

Siinäpä sitten juhlakalu miettii, että missähän välissä ehtii kirjoittaa ja postittaa 100 kiitoskorttia ja soittamaan 100 vartin mittaista puhelua (25 tuntia puhelimessa juttelemassa kaikkien kanssa ne samat asiat), ettei vaan kukaan juhlissa ollut pety.

Vierailija kirjoitti:

Minä sain viime talvena lähemmäs tied missä postin mukana harhaillern kuvañ ja kiitoksen - en ollut vielä edes kaipailla.

Siis lähemmädseitsemän vuotta harhailleen - vihaan puhelinta!

Ihan turhaa, kalliita kuvia jotka joutuu roskiin jonkun ajan kuluttua, kuka niitä säilyttää?

Meilläpäin on tapana kiittää kun vieraat lähtevät juhlasta ja vielä lehdessä on kiitosilmoitus.

Vierailija kirjoitti:

Ihan turhaa, kalliita kuvia jotka joutuu roskiin jonkun ajan kuluttua, kuka niitä säilyttää?

Meilläpäin on tapana kiittää kun vieraat lähtevät juhlasta ja vielä lehdessä on kiitosilmoitus.

Miksi lehdessä? ”Katsokaa kaikki! Meillä on juhlittu isosti!”

Pärjäisin ilman tuota kuvallista kiitoskorttia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan turhaa, kalliita kuvia jotka joutuu roskiin jonkun ajan kuluttua, kuka niitä säilyttää?

Meilläpäin on tapana kiittää kun vieraat lähtevät juhlasta ja vielä lehdessä on kiitosilmoitus.

Miksi lehdessä? ”Katsokaa kaikki! Meillä on juhlittu isosti!”

Ei, vaan kiitos muistamisesta, onko outo asia sinulle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan turhaa, kalliita kuvia jotka joutuu roskiin jonkun ajan kuluttua, kuka niitä säilyttää?

Meilläpäin on tapana kiittää kun vieraat lähtevät juhlasta ja vielä lehdessä on kiitosilmoitus.

Miksi lehdessä? ”Katsokaa kaikki! Meillä on juhlittu isosti!”

Ei, vaan kiitos muistamisesta, onko outo asia sinulle?

On. Se lehti tuskin tuli kaikille vieraille. Osa jäi siis ilman kiitoksia.

Yleinen hyvätapa on ollut kiittää juhlakalua muistaneita ammattikuvaajan tekemällä tyylikkäällä kuvalla. Ne yleensä säilytetään aikojen saatossa jossain näkyvällä paikalla. valitettavasti kännykkäkuvat usein hautautuvat kännyköiden kovalevyille.

Juhlan jälkeen takapihalla sireenipuskan vieressä napatut otokset ei oikein säväytä.