Lue keskustelun säännöt.
Eikös ylioppilaan ole tapana lähettää ylioppilaskuva vieraille juhlien jälkeen?
Kommentit (119)
En silloin reilu 20 v teetättänyt yo-kuvaa, vaikka kuulemma jotkut olis halunneet sen maksaakin, koska olin menossa sukupuolenkorjausprosessiin enkä halunnut mitään muistoa väärästä elämästäni. Eikä voinut vähempää kiinnostaa mitä joku kuvattomien kiitoskorttien puutteesta ajatteli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En silloin reilu 20 v teetättänyt yo-kuvaa, vaikka kuulemma jotkut olis halunneet sen maksaakin, koska olin menossa sukupuolenkorjausprosessiin enkä halunnut mitään muistoa väärästä elämästäni. Eikä voinut vähempää kiinnostaa mitä joku kuvattomien kiitoskorttien puutteesta ajatteli.
Reilu 20 v sitten
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pinemmillä paikkakunnilla kiitos lujkaistaan yleensä paikallislehden palstoilla. Harva rupeaa painattamaan erikseen kuvallisia kiitoskortteja, sillä ei se halpaa lystiä ole. Pippikuva / ylioppilaskuva annetaan yleensä vain aivan lähimmille (isovanhemmat, kummit, sedät ja tädit).
Kyllä minä tuonkin hyväksyisin. Mutta jos ei tule mitään kiitosta missään muodossa.
Ei voi olla noin iso ongelma yksi kiitos. Jätä menemättä juhliin, jos on.
Kertoohan se nuoresta, jos ei lähetä kiitoksia.
Vierailija kirjoitti:
En silloin reilu 20 v teetättänyt yo-kuvaa, vaikka kuulemma jotkut olis halunneet sen maksaakin, koska olin menossa sukupuolenkorjausprosessiin enkä halunnut mitään muistoa väärästä elämästäni. Eikä voinut vähempää kiinnostaa mitä joku kuvattomien kiitoskorttien puutteesta ajatteli.
Väärästä elämästä? Sehän oli sinun omaa elämääsi. Et sinä uudestisyntynyt silloin kun sukupuolesi vaihdettiin. Jatkoit sitä ihan samaa elämää, jonka aloitit syntymässäsi. Jatkoit sitä vain erilaisessa ulkokuoressa. Meillä kaikilla on vain yksi elämä, vaikka kuorta muuttelisikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pinemmillä paikkakunnilla kiitos lujkaistaan yleensä paikallislehden palstoilla. Harva rupeaa painattamaan erikseen kuvallisia kiitoskortteja, sillä ei se halpaa lystiä ole. Pippikuva / ylioppilaskuva annetaan yleensä vain aivan lähimmille (isovanhemmat, kummit, sedät ja tädit).
Kyllä minä tuonkin hyväksyisin. Mutta jos ei tule mitään kiitosta missään muodossa.
Ei voi olla noin iso ongelma yksi kiitos. Jätä menemättä juhliin, jos on.
Kertoohan se nuoresta, jos ei lähetä kiitoksia.
Enemmän kertoo aikuisesta se, että kerjää kiitoksia. Jonkinlainen itsetunto-ongelma lienee kyseessä, kun ei pysty elämään ilman kiitoksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pinemmillä paikkakunnilla kiitos lujkaistaan yleensä paikallislehden palstoilla. Harva rupeaa painattamaan erikseen kuvallisia kiitoskortteja, sillä ei se halpaa lystiä ole. Pippikuva / ylioppilaskuva annetaan yleensä vain aivan lähimmille (isovanhemmat, kummit, sedät ja tädit).
Kyllä minä tuonkin hyväksyisin. Mutta jos ei tule mitään kiitosta missään muodossa.
Ei voi olla noin iso ongelma yksi kiitos. Jätä menemättä juhliin, jos on.
Kertoohan se nuoresta, jos ei lähetä kiitoksia.
Enemmän kertoo aikuisesta se, että kerjää kiitoksia. Jonkinlainen itsetunto-ongelma lienee kyseessä, kun ei pysty elämään ilman kiitoksia.
Kyse on käytöstavoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pinemmillä paikkakunnilla kiitos lujkaistaan yleensä paikallislehden palstoilla. Harva rupeaa painattamaan erikseen kuvallisia kiitoskortteja, sillä ei se halpaa lystiä ole. Pippikuva / ylioppilaskuva annetaan yleensä vain aivan lähimmille (isovanhemmat, kummit, sedät ja tädit).
Kyllä minä tuonkin hyväksyisin. Mutta jos ei tule mitään kiitosta missään muodossa.
Ei voi olla noin iso ongelma yksi kiitos. Jätä menemättä juhliin, jos on.
Kertoohan se nuoresta, jos ei lähetä kiitoksia.
Enemmän kertoo aikuisesta se, että kerjää kiitoksia. Jonkinlainen itsetunto-ongelma lienee kyseessä, kun ei pysty elämään ilman kiitoksia.
Kyse on käytöstavoista.
Niin on. Käytöstapoihin kuuluu kunnioittaa jokaisen valitsemaa tapaa eikä ruinata kiitoskortteja. Kiitoskortti ei ole pakollinen edes Kultaisen käytösoppaan mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En silloin reilu 20 v teetättänyt yo-kuvaa, vaikka kuulemma jotkut olis halunneet sen maksaakin, koska olin menossa sukupuolenkorjausprosessiin enkä halunnut mitään muistoa väärästä elämästäni. Eikä voinut vähempää kiinnostaa mitä joku kuvattomien kiitoskorttien puutteesta ajatteli.
Väärästä elämästä? Sehän oli sinun omaa elämääsi. Et sinä uudestisyntynyt silloin kun sukupuolesi vaihdettiin. Jatkoit sitä ihan samaa elämää, jonka aloitit syntymässäsi. Jatkoit sitä vain erilaisessa ulkokuoressa. Meillä kaikilla on vain yksi elämä, vaikka kuorta muuttelisikin.
Me cis-ihmiset ollaan ihan vääriä laukomaan tällaisia kommentteja.
(Ja puhuvathat ihmiset ihan oikeutetusti avioeronkin jälkeen "entisestä elämästä", vaikka sinun määritelmäsi mukaanhan se on ihan sitä samaa ajanjaksoa, jolloin yksilö on soluista järjestäytynyt organismi. Nuokin solut uusiutuvat kauttaaltaan fysiologisen elinkaaren aikana, noin niinkuin keskimäärin.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En silloin reilu 20 v teetättänyt yo-kuvaa, vaikka kuulemma jotkut olis halunneet sen maksaakin, koska olin menossa sukupuolenkorjausprosessiin enkä halunnut mitään muistoa väärästä elämästäni. Eikä voinut vähempää kiinnostaa mitä joku kuvattomien kiitoskorttien puutteesta ajatteli.
Väärästä elämästä? Sehän oli sinun omaa elämääsi. Et sinä uudestisyntynyt silloin kun sukupuolesi vaihdettiin. Jatkoit sitä ihan samaa elämää, jonka aloitit syntymässäsi. Jatkoit sitä vain erilaisessa ulkokuoressa. Meillä kaikilla on vain yksi elämä, vaikka kuorta muuttelisikin.
Me cis-ihmiset ollaan ihan vääriä laukomaan tällaisia kommentteja.
(Ja puhuvathat ihmiset ihan oikeutetusti avioeronkin jälkeen "entisestä elämästä", vaikka sinun määritelmäsi mukaanhan se on ihan sitä samaa ajanjaksoa, jolloin yksilö on soluista järjestäytynyt organismi. Nuokin solut uusiutuvat kauttaaltaan fysiologisen elinkaaren aikana, noin niinkuin keskimäärin.)
En ole mikään cis-ihminen. Ihan vain ihminen. Mutta se ei ole tämän ketjun aihe, joten ei siitä sen enempää. Kaikesta huolimatta jokaisella on vain yksi elämä. Kerran synnytään ja kerran kuollaan. Kuvainnolliset jutut sitten asia erikseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En silloin reilu 20 v teetättänyt yo-kuvaa, vaikka kuulemma jotkut olis halunneet sen maksaakin, koska olin menossa sukupuolenkorjausprosessiin enkä halunnut mitään muistoa väärästä elämästäni. Eikä voinut vähempää kiinnostaa mitä joku kuvattomien kiitoskorttien puutteesta ajatteli.
Väärästä elämästä? Sehän oli sinun omaa elämääsi. Et sinä uudestisyntynyt silloin kun sukupuolesi vaihdettiin. Jatkoit sitä ihan samaa elämää, jonka aloitit syntymässäsi. Jatkoit sitä vain erilaisessa ulkokuoressa. Meillä kaikilla on vain yksi elämä, vaikka kuorta muuttelisikin.
Me cis-ihmiset ollaan ihan vääriä laukomaan tällaisia kommentteja.
(Ja puhuvathat ihmiset ihan oikeutetusti avioeronkin jälkeen "entisestä elämästä", vaikka sinun määritelmäsi mukaanhan se on ihan sitä samaa ajanjaksoa, jolloin yksilö on soluista järjestäytynyt organismi. Nuokin solut uusiutuvat kauttaaltaan fysiologisen elinkaaren aikana, noin niinkuin keskimäärin.)
En ole mikään cis-ihminen. Ihan vain ihminen. Mutta se ei ole tämän ketjun aihe, joten ei siitä sen enempää. Kaikesta huolimatta jokaisella on vain yksi elämä. Kerran synnytään ja kerran kuollaan. Kuvainnolliset jutut sitten asia erikseen.
Sinulla on oikeus olla mitä vain, mutta taisit silti kompastua omaan loukkuusi. Vai ajattelitko, että sukupuoltaan korjannut ihminen täällä ihan kirjaimellisesti koki pulpahtaneensa uudelleen ulos kohdusta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En silloin reilu 20 v teetättänyt yo-kuvaa, vaikka kuulemma jotkut olis halunneet sen maksaakin, koska olin menossa sukupuolenkorjausprosessiin enkä halunnut mitään muistoa väärästä elämästäni. Eikä voinut vähempää kiinnostaa mitä joku kuvattomien kiitoskorttien puutteesta ajatteli.
Väärästä elämästä? Sehän oli sinun omaa elämääsi. Et sinä uudestisyntynyt silloin kun sukupuolesi vaihdettiin. Jatkoit sitä ihan samaa elämää, jonka aloitit syntymässäsi. Jatkoit sitä vain erilaisessa ulkokuoressa. Meillä kaikilla on vain yksi elämä, vaikka kuorta muuttelisikin.
Me cis-ihmiset ollaan ihan vääriä laukomaan tällaisia kommentteja.
(Ja puhuvathat ihmiset ihan oikeutetusti avioeronkin jälkeen "entisestä elämästä", vaikka sinun määritelmäsi mukaanhan se on ihan sitä samaa ajanjaksoa, jolloin yksilö on soluista järjestäytynyt organismi. Nuokin solut uusiutuvat kauttaaltaan fysiologisen elinkaaren aikana, noin niinkuin keskimäärin.)
En ole mikään cis-ihminen. Ihan vain ihminen. Mutta se ei ole tämän ketjun aihe, joten ei siitä sen enempää. Kaikesta huolimatta jokaisella on vain yksi elämä. Kerran synnytään ja kerran kuollaan. Kuvainnolliset jutut sitten asia erikseen.
Sinulla on oikeus olla mitä vain, mutta taisit silti kompastua omaan loukkuusi. Vai ajattelitko, että sukupuoltaan korjannut ihminen täällä ihan kirjaimellisesti koki pulpahtaneensa uudelleen ulos kohdusta?
Kun ei tajua pointtia, on turha selittää. Hyvää päivänjatkoa sinulle cis-ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Postitse lähettäminen tuntuu kyllä hieman oudota, eihän ihmisen kotiosoitteita anneta ja kerätä. Ihan tietosuojasyistäkin.
Kyllä suurimassa osassa perheistä on läheisten osoitteet tiedossa. Ja ylioppilasjuhlissa nykyisin on harvemmin vieraana muita kuin läheisiä.
Ja niille lopuillekin voi laittaa viestiä ja kysyä, mihin osoitteeseen lähtetään kiitoskortti. Ei yksikään vieras kieltäytynyt antamasta osoitetta!
Se nyt vaan on epäkohteliasta olla lähettämättä ylioppilaan kuvaa vieraille.
No ei ole. Ihme kivikautinen päähänpinttymä teillä noista valokuvista. Tervetuloa 2020-luvulle. Otat kuvan omalla puhelimellasi jos sellaisen haluat.
Hauskaa, että täällä on joka ikinen joulu kymmeniä ketjuja siitä, kuinka ällöttäviä lasten kuvat on joulukorteissa (koirat ja kissat käy, mutta ei ällöt räkänokat seksijätteet) ja kuinka ne menee ihan suoraan roskiin, ei laiteta edes esille toisin kuin ne 20 snt Kirjatorilta ostetut valmiit kortit joissa on kaunis kuva.
Mutta ylioppilaasta ja ripille päässeestä pitää saada kuva muistoksi albumiin aivan ehdottomasti, kuvaton kiitoskortti ei vaan käy.
Ja kyllä, me lähetämme kyllä kiitoskortit kun ylppäreitä elokuun lopussa juhlitaan. Ihmettelen vaan hiukan tätä eroa. Tosin minusta tuo, että annetaan kuvallinen kiitoskortti lähtiessä henkilökohtaisesti käteen kuulostaa oikein kivalta idealta. Kun sen saa suoraan ylioppilaalta henkilökohtaisesti, niin miten se eroaa postitetusta kutsusta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Postitse lähettäminen tuntuu kyllä hieman oudota, eihän ihmisen kotiosoitteita anneta ja kerätä. Ihan tietosuojasyistäkin.
Kyllä suurimassa osassa perheistä on läheisten osoitteet tiedossa. Ja ylioppilasjuhlissa nykyisin on harvemmin vieraana muita kuin läheisiä.
Ja niille lopuillekin voi laittaa viestiä ja kysyä, mihin osoitteeseen lähtetään kiitoskortti. Ei yksikään vieras kieltäytynyt antamasta osoitetta!
Se nyt vaan on epäkohteliasta olla lähettämättä ylioppilaan kuvaa vieraille.
No ei ole. Ihme kivikautinen päähänpinttymä teillä noista valokuvista. Tervetuloa 2020-luvulle. Otat kuvan omalla puhelimellasi jos sellaisen haluat.
Hauskaa, että täällä on joka ikinen joulu kymmeniä ketjuja siitä, kuinka ällöttäviä lasten kuvat on joulukorteissa (koirat ja kissat käy, mutta ei ällöt räkänokat seksijätteet) ja kuinka ne menee ihan suoraan roskiin, ei laiteta edes esille toisin kuin ne 20 snt Kirjatorilta ostetut valmiit kortit joissa on kaunis kuva.
Mutta ylioppilaasta ja ripille päässeestä pitää saada kuva muistoksi albumiin aivan ehdottomasti, kuvaton kiitoskortti ei vaan käy.
Ja kyllä, me lähetämme kyllä kiitoskortit kun ylppäreitä elokuun lopussa juhlitaan. Ihmettelen vaan hiukan tätä eroa. Tosin minusta tuo, että annetaan kuvallinen kiitoskortti lähtiessä henkilökohtaisesti käteen kuulostaa oikein kivalta idealta. Kun sen saa suoraan ylioppilaalta henkilökohtaisesti, niin miten se eroaa postitetusta kutsusta?
Kiitoskortit on printattu jo ennen kuin vieraat ovat tulleet ja lahjat on saatu. Muovista, persoonatonta eikä ajatusta mukana rahdun vertaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Postitse lähettäminen tuntuu kyllä hieman oudota, eihän ihmisen kotiosoitteita anneta ja kerätä. Ihan tietosuojasyistäkin.
Kyllä suurimassa osassa perheistä on läheisten osoitteet tiedossa. Ja ylioppilasjuhlissa nykyisin on harvemmin vieraana muita kuin läheisiä.
Ja niille lopuillekin voi laittaa viestiä ja kysyä, mihin osoitteeseen lähtetään kiitoskortti. Ei yksikään vieras kieltäytynyt antamasta osoitetta!
Se nyt vaan on epäkohteliasta olla lähettämättä ylioppilaan kuvaa vieraille.
No ei ole. Ihme kivikautinen päähänpinttymä teillä noista valokuvista. Tervetuloa 2020-luvulle. Otat kuvan omalla puhelimellasi jos sellaisen haluat.
Hauskaa, että täällä on joka ikinen joulu kymmeniä ketjuja siitä, kuinka ällöttäviä lasten kuvat on joulukorteissa (koirat ja kissat käy, mutta ei ällöt räkänokat seksijätteet) ja kuinka ne menee ihan suoraan roskiin, ei laiteta edes esille toisin kuin ne 20 snt Kirjatorilta ostetut valmiit kortit joissa on kaunis kuva.
Mutta ylioppilaasta ja ripille päässeestä pitää saada kuva muistoksi albumiin aivan ehdottomasti, kuvaton kiitoskortti ei vaan käy.
Ja kyllä, me lähetämme kyllä kiitoskortit kun ylppäreitä elokuun lopussa juhlitaan. Ihmettelen vaan hiukan tätä eroa. Tosin minusta tuo, että annetaan kuvallinen kiitoskortti lähtiessä henkilökohtaisesti käteen kuulostaa oikein kivalta idealta. Kun sen saa suoraan ylioppilaalta henkilökohtaisesti, niin miten se eroaa postitetusta kutsusta?
Joulukortti ei ole kiitos muistamisesta ja lahjasta, jonka on saanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Postitse lähettäminen tuntuu kyllä hieman oudota, eihän ihmisen kotiosoitteita anneta ja kerätä. Ihan tietosuojasyistäkin.
Kyllä suurimassa osassa perheistä on läheisten osoitteet tiedossa. Ja ylioppilasjuhlissa nykyisin on harvemmin vieraana muita kuin läheisiä.
Ja niille lopuillekin voi laittaa viestiä ja kysyä, mihin osoitteeseen lähtetään kiitoskortti. Ei yksikään vieras kieltäytynyt antamasta osoitetta!
Se nyt vaan on epäkohteliasta olla lähettämättä ylioppilaan kuvaa vieraille.
No ei ole. Ihme kivikautinen päähänpinttymä teillä noista valokuvista. Tervetuloa 2020-luvulle. Otat kuvan omalla puhelimellasi jos sellaisen haluat.
Hauskaa, että täällä on joka ikinen joulu kymmeniä ketjuja siitä, kuinka ällöttäviä lasten kuvat on joulukorteissa (koirat ja kissat käy, mutta ei ällöt räkänokat seksijätteet) ja kuinka ne menee ihan suoraan roskiin, ei laiteta edes esille toisin kuin ne 20 snt Kirjatorilta ostetut valmiit kortit joissa on kaunis kuva.
Mutta ylioppilaasta ja ripille päässeestä pitää saada kuva muistoksi albumiin aivan ehdottomasti, kuvaton kiitoskortti ei vaan käy.
Ja kyllä, me lähetämme kyllä kiitoskortit kun ylppäreitä elokuun lopussa juhlitaan. Ihmettelen vaan hiukan tätä eroa. Tosin minusta tuo, että annetaan kuvallinen kiitoskortti lähtiessä henkilökohtaisesti käteen kuulostaa oikein kivalta idealta. Kun sen saa suoraan ylioppilaalta henkilökohtaisesti, niin miten se eroaa postitetusta kutsusta?
Ylioppilas on saavuttanut jotakin ja siirtyy aikuisuuteen. Lasten kuvat joulukorteissa ovat vain säälittäviä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Postitse lähettäminen tuntuu kyllä hieman oudota, eihän ihmisen kotiosoitteita anneta ja kerätä. Ihan tietosuojasyistäkin.
Etkö tiedä, missä läheisesi asuvat?
En todellakaan osaa sadan henkilön osoitteita ulkoa, hyvä jos juuri ja juuri isovanhempien.
Eipä niitä ulkoa tarvitse osatakaan, jotta ne kuoreen voi kirjoittaa. Osoitekirja on vanha keksintö. Sinne kätevä kirjoittaa ylös tärkeät osoitteet. Lisäksi suurin osa löytyy Fonectasta tms.
Nykyään hyvin harva löytyy Fonectasta. Meillä oli 90 häävierasta, alle 20 vieraan osoitteer löytyi Fonectasta. Osoitekirjaa ei ole ollut sitten 90-luvun, ihan mahdoton koko ajan pitää huolta kuka muuttaa ja minne ja koska ja kenen kanssa.
Meillä on sellainen näppärä keksintö kuin puhelin. Sillä voi kysyä osoitteita tarvittaessa. Ihan ilman Fonectaakin.
Meilläkin on tuo näppärä keksintö! Poika soitti ja kiitti kaikkia. Ei tarvinnut pyytää osoitetta tai lähettää korttia, ja taatusti henk.koht. kiitos oli parempi kuin mikään valokuva.
Nauhoitettiinko ne puhelut, vai millä tavalla niistä jäi pysyvä muisto?
Isoäitinä voin sanoa että puhelu lapsenlapselta lämmittää aina mieltä enemmän kuin kortti. Toki kuva on kiva muisto, mutta vaihtaisin ne koska tahansa vaikka vartin puheluun.
Täällä moni kauhistelee kiitoksen puutumista juuri kortin muodossa. Ei käy puhelut, sähköpostit eikä edes valmiiksi juhlissa teetetyt kiitoskortit. Kyllä se minusta on juuri tuota kiitoksen ruinaamista. Tärkeää on että kiittää, mutta tapa vapaa etiketistä huolimatta. Jos joku sitten on sitä mieltä ettei "väärällä tavalla" kiittämistä lasketa, niin ihan oma ongelma.
Vierailija kirjoitti:
Onko nykyajan vanhemmat ja nuoret tosiaan kaikki ihan hulluja?
Halveksitaan vieraita niin paljon, ettei kiitoskortteja viitsitä lähettää.
Ja että oikein eteisen pöydältä voi lähtiessä itse ottaa kiitos kortin, en ole törkeämpää käytöstä ennen kuullut.
Ainakin vanhemmat ihmiset kaipaavat fyysisen kortin ja pienen kuvan siinä.
SItäpaitsi pienetkin kuvat voi tehdä omalla tietokoneella ja viedä muistitikulla teettäviksi jos haluaa niihin erittäin hyvän tulostuslaadun tai sitten tulostaa omalla koneella.
Kiitos kortin voi lähettää myös sähköpostiin, kuvan kanssa.
Pääasia että lähettää kiitoksen kiitoksen.
Ja eihän ne kaukana asuvat näe sitä lehdessä olevaa kiitosviestiä.
Miksi se kiitos kortti pitäisi sähköpostiin laittaa? Eikö sen voi laittaa vaikka whatsAppiin?
Itse en ole koskaan noista kiitos korteista piitannut, enkä niitä ole kaivannut, vaikka olen juhlissa käynyt, rahat tai lahjan vienyt.
Eikä meiltä kiitos kortteja lähetelty lakkiasten jälkeen. En usko, että niitä kukaan oikeasti kaipaa. Miksi ei voi vain kiittää vierasta, kun hän lähtee juhlista ja sanoa, että "kiitos, kun kävit, oli tosi ihanaa nähdä sinut näissä juhlissa" tai jotain sinne päin.
Vierailija kirjoitti:
Täällä moni kauhistelee kiitoksen puutumista juuri kortin muodossa. Ei käy puhelut, sähköpostit eikä edes valmiiksi juhlissa teetetyt kiitoskortit. Kyllä se minusta on juuri tuota kiitoksen ruinaamista. Tärkeää on että kiittää, mutta tapa vapaa etiketistä huolimatta. Jos joku sitten on sitä mieltä ettei "väärällä tavalla" kiittämistä lasketa, niin ihan oma ongelma.
Tämä! Itse en osannut muotoilla ajatusta sanoiksi, mutta mietin kanssa, että miksi joku on noin kiitoksen perään, että täytyy valittaa, jos ei saa kirjallista kiitosta kuvan kera. Että varmasti juhlakalu on huomannut, että hänkin on juhlissa käynnyt ja nyt siitä saa ansaitsemansa kiitoksen.
Minä en kiitos kortteja kaipaile, vaikka olen juhlissa käynytkin. Nuori saa säästää nekin rahat tulevia opiskeluja varten ja varmasti menevät silloin parempaan tarpeeseen.
Ei voi olla noin iso ongelma yksi kiitos. Jätä menemättä juhliin, jos on.