Riittääkö pelkkä rakkaus? ( köyhän miehen kanssa seurustelu)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haetaanko tässä nyt jotain vastakkainasettelua siitä, että roolit on hurjasti toisinpäin? Samalla lailla mä ystävälleni sanoisin, joka olisi mies, et mieti nyt helkkarissa vielä, ennen ku otat ihmisen elätettäväksi itsellesi. Samalla lailla mä sanoisin nytkin: mieti nyt helkkarissa vielä, ennen ku otat ihmisen elätettäväksi itsellesi! Onhan niitä onnenonkijoita ja huit hait hapeleita ja itselläni ei ainakaan olisi moiseen varaa, oli rahaa tai ei, se on sivuseikka -kuulostaa diililtä, jossa mul ei hetken päästä ois enää rahaa. Rakkaus on hieno asia, mut niin on myös taloudellinen hyvinvointi. Rakkaus ei ole taloudellista riippuvuutta, loisimista, hyväntekeväisyyttä, onnen ongintaa, hyötymistä jne.

Roolit hurjasti toisin päin? Etkö tiedä, että naisetkin käyvät töissä? Ovat käyneet jo hyvin, hyvin pitkään. Miten ihmeessä tulkitset että tässä haetaan jotain? Ap vain kertoi miten asia on.

Yleensähän se nainen tienaa vähemmän ja silloin ollaan vaatimassa, että miehen kuuluu elättää perhe. Jos mies tienaa enemmän, tykkää käydä pari-kiolme kertaa viikossa ulkona syömässä, konserteissa, teatterissa, matkustella, käydä purjehtimassa ja golf-lomilla, niin jättääkö se mies naisen yksin kotiin, ottaa mukaan ja maksaa  vai jättää tyystin naisen, joka ei pysty samoihin vapaa-ajanrientoihin kuin itse? Tästähän ap:n viestissä oli kyse.

Vierailija kirjoitti:

Jos olisin löytänyt oikeasti elämäni rakkauden, ei tuota tarvitsisi miettiä kahdesti. Sinä ilmeisesti et ole.

Se että aivokemiassa on jokin tilapäinen häiriötilanne jota jotkut rakkaudeksi kutsuvat ei tarkoita että se on tekosyy laittaa ne aivot kokonaan narikkaan ja tehdä huonoja ratkaisuja.

Vierailija kirjoitti:

Miten niin pitäisi tarjota elatus? Miksi ette vain voi jatkaa noin niin kuin nytkin, että kumpikin asuu omillaan?

On melko tavallista että seurustelevat muuttavat jossain vaiheessa yhteen (onhan se taloudellisesti järkevää myös).

Jos viettää kuitenkin toisen kanssa ison osan ajasta niin kahdesta asunnosta maksaminen ei ole fiksua.

Tosin vaikeahan-av mamman on ymmärtää, tällä palstalla tuntuu että ainoa hyväksytty seurustelumuoto on kerran kahteen viikkoon näkeminen, kun lapset on isäviikolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haetaanko tässä nyt jotain vastakkainasettelua siitä, että roolit on hurjasti toisinpäin? Samalla lailla mä ystävälleni sanoisin, joka olisi mies, et mieti nyt helkkarissa vielä, ennen ku otat ihmisen elätettäväksi itsellesi. Samalla lailla mä sanoisin nytkin: mieti nyt helkkarissa vielä, ennen ku otat ihmisen elätettäväksi itsellesi! Onhan niitä onnenonkijoita ja huit hait hapeleita ja itselläni ei ainakaan olisi moiseen varaa, oli rahaa tai ei, se on sivuseikka -kuulostaa diililtä, jossa mul ei hetken päästä ois enää rahaa. Rakkaus on hieno asia, mut niin on myös taloudellinen hyvinvointi. Rakkaus ei ole taloudellista riippuvuutta, loisimista, hyväntekeväisyyttä, onnen ongintaa, hyötymistä jne.

Roolit hurjasti toisin päin? Etkö tiedä, että naisetkin käyvät töissä? Ovat käyneet jo hyvin, hyvin pitkään. Miten ihmeessä tulkitset että tässä haetaan jotain? Ap vain kertoi miten asia on.

Oisko näitä joiden lähipiirissä on paljon kotirouvia? Niitähän ei arvon herrat ole mikään pakko ottaa, että sen puoleen.

Kyllä niitä kotirouvia tuntuu paljon olevan -ihmisten mielikuvissa. Typerät palstailijat vahvistavat sitä mielikuvaa omilla kommenteillaan, vaikka eivät henkilökohtaisesti tuntisi yhtään kotirouvaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haetaanko tässä nyt jotain vastakkainasettelua siitä, että roolit on hurjasti toisinpäin? Samalla lailla mä ystävälleni sanoisin, joka olisi mies, et mieti nyt helkkarissa vielä, ennen ku otat ihmisen elätettäväksi itsellesi. Samalla lailla mä sanoisin nytkin: mieti nyt helkkarissa vielä, ennen ku otat ihmisen elätettäväksi itsellesi! Onhan niitä onnenonkijoita ja huit hait hapeleita ja itselläni ei ainakaan olisi moiseen varaa, oli rahaa tai ei, se on sivuseikka -kuulostaa diililtä, jossa mul ei hetken päästä ois enää rahaa. Rakkaus on hieno asia, mut niin on myös taloudellinen hyvinvointi. Rakkaus ei ole taloudellista riippuvuutta, loisimista, hyväntekeväisyyttä, onnen ongintaa, hyötymistä jne.

Roolit hurjasti toisin päin? Etkö tiedä, että naisetkin käyvät töissä? Ovat käyneet jo hyvin, hyvin pitkään. Miten ihmeessä tulkitset että tässä haetaan jotain? Ap vain kertoi miten asia on.

Yleensähän se nainen tienaa vähemmän ja silloin ollaan vaatimassa, että miehen kuuluu elättää perhe. Jos mies tienaa enemmän, tykkää käydä pari-kiolme kertaa viikossa ulkona syömässä, konserteissa, teatterissa, matkustella, käydä purjehtimassa ja golf-lomilla, niin jättääkö se mies naisen yksin kotiin, ottaa mukaan ja maksaa  vai jättää tyystin naisen, joka ei pysty samoihin vapaa-ajanrientoihin kuin itse? Tästähän ap:n viestissä oli kyse.

Tuohan on kaikki sinun mutuiluasi.

En lähtisi.. seurustelin itsekin aikanaan miehen kanssa joka paljastui olevan täysin p-a nuoruudessa hankkimansa ulosoton vuoksi. Mitään kivaa ei voinut tehdä tai jos tehtiin esim. ulkona syönti minä maksoin, samoin risteilyt, hotellit jne. Kummasti keskiverto palkka hupeni kun kahta aikuista sillä elätti. Lisäksi rupesi suunnattomasti v*tuttamaan,kun ukko pummi vähän väliä kymppiä, kahta, ihan tuli mieleen äiti-lapsi suhde. Nyt on mies kellä parempi palkka kun minulla.. on ihana että kumpikin maksaa omat osansa reissuista, huvista ja jää jopa rahaa itsellä säästöön. Eli en enää lähtisi uuteen suhteeseen pummin kanssa, pitkä parisuhde eri asia, jos tilanne väliaikainen, elämässä kun voi sattua kaikenlaista..

Käännän asian toisinpäin omasta elämästäni ajatellen.

Olen eronnut nainen köyhä, ei autoa, ei mitään omaisuutta. Pieni eläke.

Ei kuulu tässä nyt muille miten tähän on tultu.

Mutta olen miettinyt, että en voi alkaa seurustella jos sellainen mahdollisuus tulisi.

En voi näin köyhänä ottaa osaa moniinkaan asioihin, joita seurusteluun kuuluu. Enkä voi myöskään olettaa, että uusi ihminen maksaa asioita minunkin puolestani. Ikäiseni ihmiset ovat meneväisiä, syövät hyvin, usein on omakotitalo ja kesämökki jne. En voi nauttia näitä asioita hänen kanssaan kun en itse voi tarjota muuta kuin oman seurani.

Eri asia kun jo ollaan oltu kauan yhdessä ja yhteinen koti esimerkiksi.

Ymmärrän, että aloittajaa mietityttää. Rakkaus ei aina riitä, tietysti riippuu tuloista. Jos itse ei joudu pulaan vaikka maksaa toisenkin puolesta niin silloin ehkä riittää.

teinien ajatusmaailmaa, rappio romatiikkaa että raha ei merkitse mitään.. aikuisten maailmassa kun maksetaan asuntolainaa, laskuja, niin kyllä se raha merkitsee.. aika onnettomaksi vetää jos viikosta toiseen kituuttaa makaroonilla ja saa pelätä millä elää loppu kuun..

Vierailija kirjoitti:

Minulle riitti. Rakkaudesta yhdessä oltiin 32 vuotta kunnes mies kuoli. Alussa oltiin köyhiä sitten vähemmän köyhiä muttei varakkaita kuitenkaan. Rakkautta riitti koko ajan. Katseltiin kun muut vierellä osti asuntoja , uusia autoja , oli matkoja ym. Meillä vanha autonkottero joka pysähtyi joka kulmaan ja vuokralla asuttiin. Vuosien saatossa porukat alkoi kyseleen  "miten te olette aina niin onnellisen näköisiä , riitelettekö te koskaan". Milloin ostatte oman asunnon , autokin on vanha ja kaikkea pitäis ostaa. Me vastattiin että meille riittää toisemme . Eli meille rakkaus riitti.

Samantapainen tarina ja leski olen nyt myös. Näin jälkeenpäin olen miettinyt asiaa ja todennut, että parasta mitä sain puolisoltani oli juuri rakkaus ja tunne siitä, että olen haluttu aina ja vielä vuosienkin jälkeen. Se on minäkuvaani muokannut paljon paremmaksi.

Ap:n kysymyksestä tulee mieleen kylläkin tapailusuhde, jossa vanhemmalla iällä haluaisi kivaa seuraa ja yhteistä tekemistä. Nämä yhteiset tekemiset tuppaavat monilla olemaan juuri sitä matkustelua ja ravintolassa syömistä eli rahaa vaativaa.  

No entäs jos tapaat nyt miehen, joka elättää hyvin itsensä. Menette kimppaan. Sulta lähtee työpaikka ja sairastut, onko moraalisesti oikein että mies jättää sinut, koska muuten sen pitäisi “tarjota sulle elatus”?

Entä jos ap menee kimppaan tämän köyhän miehen kanssa, sitten lähtee työpaikka ja sairastuu? Lähtee myös koti ja säästöt. Ja varmaan se mieskin.

Vierailija kirjoitti:

No entäs jos tapaat nyt miehen, joka elättää hyvin itsensä. Menette kimppaan. Sulta lähtee työpaikka ja sairastut, onko moraalisesti oikein että mies jättää sinut, koska muuten sen pitäisi “tarjota sulle elatus”?

Entä jos ap menee kimppaan tämän köyhän miehen kanssa, sitten lähtee työpaikka ja sairastuu? Lähtee myös koti ja säästöt. Ja varmaan se mieskin.

Mitä, jos sen miehen firma alkaakin tuottaa valtavasti? Tai jos mies saa hulppean perinnön tai voittaa lotossa? Jos ap saa aivoinfarktin tai sairastuu syöpään, jää auton alle jalkakäytävällä? Korona vaanii myös nurkan takana ja Venäjän asevoimat rajalla.

Tuollaiseen kannattaa ryhtyä vain jos se toinen osapuoli pyrkii parantamaan omia tulojaan. Esim. opiskelee tai hakee kokoaikatyötä samalla osa-aikaista tehden. Sinun tilanteessasi voisin jatkaa, jos miehen yritys on tuore, alle vuoden. Pari ensimmäistä vuotta on yleensä tuollaista kituuttamista ja kädestä suuhun-elämistä. Jos taas on vanhempi yritys niin pistäisin poikki, koska tilanne tuskin tulee parantumaan.

Asun kivassa omakotitalossa, joka tuli exän kanssa jo maksettua velattomaksi. Eron yhteydessä lunastin talon itselleni ja otin velkaa. Asun tässä niin kauan kuin lapset asuu kotona.

Parikin tapailukumppania on kuvitellut, että voisi muuttaa mun luo 1/4 asumiskuluja vastaan. Ehei, miehen olisi ostettava tästä puolet. Tai sitten kun myyn tämän, ostetaan/vuokrataan yhdessä mihin molemmilla varaa.

Tee edelleen yksin ja kavereidesi kanssa sellaista, johon kuluu rahaa. Tee miehen kanssa sellaista, joka ei maksa tai johon miehellä on varaa, kuten ulkoilua, kirjastossa käymistä, ilmaistapahtumia, ruuan laittamista yhdessä yhdessä maksetuista aineksista.

Älkää muuttako yhteen, vaan molemmat pitävät oman asuntonsa ja käyttävät omat rahansa haluamallaan tavalla.

Vierailija kirjoitti:

No entäs jos tapaat nyt miehen, joka elättää hyvin itsensä. Menette kimppaan. Sulta lähtee työpaikka ja sairastut, onko moraalisesti oikein että mies jättää sinut, koska muuten sen pitäisi “tarjota sulle elatus”?

Entä jos ap menee kimppaan tämän köyhän miehen kanssa, sitten lähtee työpaikka ja sairastuu? Lähtee myös koti ja säästöt. Ja varmaan se mieskin.

Mulla oli parikymppisenä tilanne, että asuin pojan kanssa jota elätin. Maksoin siis ihan kaiken, vuokran, laskut ja ruuan. Itse kävin töissä/koulussa ja tulin ain pskaiseen kotiin jossa mies oli saanut sen verran aikana et oli pukenut kalsarit ja teki aamupalaa ITSELLEEN. Ei siivonnut, kokannut, tiskannut, mun kontolla kaikki. Joka kuukausi lupasi maksaa takaisin ensi kuussa.

Noh, mies lähti kouluun ja tuki-asiat alkoi rullaamaan ja itse olin pari kuukautta kotona. Alkoi jo toisena päivänä esittelemään mulle jotain lehdenjakajan hommia ja oli kovasti sitä mieltä, että jos toinen on kotona niin se hoitaa ihan kaiken :D

Sit kun taloudellinen turva oli muualla taattu, niin päätti että "tarvitsee oman elämän" ja muutti pois. Laskin, että pari tonnia jäi pystyyn.

Tuli toki parin kuukauden päästä takas itkemään kun omillaan ei ollutkaan niin glamouria mitä oli ajatellut.

Opin siitä että rikas ei tarvitse olla, kunhan elättää itsensä. Rakkauteen kuuluu fyysisen ja henkisen turvan lisäksi taloudellinen turva, että ei ainakaan köyhdytetä toisen elämää tarkoituksella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No entäs jos tapaat nyt miehen, joka elättää hyvin itsensä. Menette kimppaan. Sulta lähtee työpaikka ja sairastut, onko moraalisesti oikein että mies jättää sinut, koska muuten sen pitäisi “tarjota sulle elatus”?

Entä jos ap menee kimppaan tämän köyhän miehen kanssa, sitten lähtee työpaikka ja sairastuu? Lähtee myös koti ja säästöt. Ja varmaan se mieskin.

Mulla oli parikymppisenä tilanne, että asuin pojan kanssa jota elätin. Maksoin siis ihan kaiken, vuokran, laskut ja ruuan. Itse kävin töissä/koulussa ja tulin ain pskaiseen kotiin jossa mies oli saanut sen verran aikana et oli pukenut kalsarit ja teki aamupalaa ITSELLEEN. Ei siivonnut, kokannut, tiskannut, mun kontolla kaikki. Joka kuukausi lupasi maksaa takaisin ensi kuussa.

Noh, mies lähti kouluun ja tuki-asiat alkoi rullaamaan ja itse olin pari kuukautta kotona. Alkoi jo toisena päivänä esittelemään mulle jotain lehdenjakajan hommia ja oli kovasti sitä mieltä, että jos toinen on kotona niin se hoitaa ihan kaiken :D

Sit kun taloudellinen turva oli muualla taattu, niin päätti että "tarvitsee oman elämän" ja muutti pois. Laskin, että pari tonnia jäi pystyyn.

Tuli toki parin kuukauden päästä takas itkemään kun omillaan ei ollutkaan niin glamouria mitä oli ajatellut.

Opin siitä että rikas ei tarvitse olla, kunhan elättää itsensä. Rakkauteen kuuluu fyysisen ja henkisen turvan lisäksi taloudellinen turva, että ei ainakaan köyhdytetä toisen elämää tarkoituksella.

Ethän, vaan että siivoaa edes kodin, pesee pyykkiä ja tekee sapuskaa, jos lojuu päivät pitkät tyhjän panttina. Otit idiootin miehen itsellesi, eikä sillä ole mitään tekemistä toimeentulon kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Asun kivassa omakotitalossa, joka tuli exän kanssa jo maksettua velattomaksi. Eron yhteydessä lunastin talon itselleni ja otin velkaa. Asun tässä niin kauan kuin lapset asuu kotona.

Parikin tapailukumppania on kuvitellut, että voisi muuttaa mun luo 1/4 asumiskuluja vastaan. Ehei, miehen olisi ostettava tästä puolet. Tai sitten kun myyn tämän, ostetaan/vuokrataan yhdessä mihin molemmilla varaa.

Haha, tää oli hyvä! Kyl noita riittää :)

Minä pistin poikki. Tein itse pitkää päivää ja riidat miehen kanssa tulivat siitä, että hänelle minun suhteeseen antamani aika ei riittänyt. Remontoin samaan aikaa toista asuntoani mutta koska persaukisella miehellä (yrittäjä muuten hänkin ja laskutusta ja niin hikinen toimeentulo, että kaupungin vuokrakämpän vuokra joka kuukausi maksamatta) oli peukalo keskellä kämmentä, ei hänestä apua remonttiinkaan olisi ollut. Minä tein ylitöitä rahoittaakseni remontin ja kaikki ylimääräinen raha meni ”kivan tekemisen järkkäämiseen” miehen kanssa. Piknikille ostin evää ja hain miehen kotoa autollani kuin mikäkin taksiemäntä. Kävimme keikoilla, jonne minä maksoin liput ja joilla tarjosin virvokkeet. Ärsytyksen kulminoitui siihen, kun mies kautta rantain ehdotti saavansa autoni lainaan matkustaakseen toiseen kaupunkiin. Lopulta ostin hänelle bussiliput. Monta kertaa ostin ruokakassin pesuaineineen, jotta mies selvisi rahattomana viikonlopustaan.

Kaiken huippuna ollessamme lomalla ulkomailla (minä maksoin matkat, ruoat, majoitukset eikä miehellä ollut edes taskurahaa mukanaan) MIES KERÄSI KAHDESSA ERI HOTELLISSA HUONESIIVOIJALLE JÄTTÄMÄNI TIPIT OMIIN TASKUIHINSA.

Olin ja olen edelleen sanaton. Ikää miehellä hiukan vajaat 50 vuotta.,

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No entäs jos tapaat nyt miehen, joka elättää hyvin itsensä. Menette kimppaan. Sulta lähtee työpaikka ja sairastut, onko moraalisesti oikein että mies jättää sinut, koska muuten sen pitäisi “tarjota sulle elatus”?

Entä jos ap menee kimppaan tämän köyhän miehen kanssa, sitten lähtee työpaikka ja sairastuu? Lähtee myös koti ja säästöt. Ja varmaan se mieskin.

Mitä, jos sen miehen firma alkaakin tuottaa valtavasti? Tai jos mies saa hulppean perinnön tai voittaa lotossa? Jos ap saa aivoinfarktin tai sairastuu syöpään, jää auton alle jalkakäytävällä? Korona vaanii myös nurkan takana ja Venäjän asevoimat rajalla.

Jossittelua. Mä elätin puolisoani noin vuoden verran (iso kiitos muuten ResQ- apille!) sillä ruokajonosta oli välillä loppunut ruoka kesken ja jouduimme hakemaan ruokaa muualta. Onneksi tuolta sai ostettua ''outlet'' kasseja mikä auttoi pahimman yli. Hän on jälleen töissä, joten voimme taas käydä normaalisti kaupassa.

Jos rakastaisit aidosti tuota miestä, niin et miettisi tollaisia asioita.