Riittääkö pelkkä rakkaus? ( köyhän miehen kanssa seurustelu)

Miksi sinun pitäisi luopua mistään noista mainitsemistasi sinulle kivoista ja tärkeistä asioista? Käyt syömässä, teatterissa ja matkoilla joko yksin tai ystävän kanssa, niinhän olet varmaan tähänkin asti käynyt? Sanot miehelle suoraan että sinulla yksinkertaisesti ei ole varaa tarjota hänelle noita asioita. Miehen kanssa teette sitten halpoja tai ilmaisia kivoja juttuja. Niitäkin löytyy.

Jos mies suuttuu siitä että sinulla on omia menoja niin se taas kertoo hänestä kaiken itä tarvitsee tietää.

Silloin, kun itse olin nuori ja varaton, niin minulle riitti nuori ja varaton mies.

Nyt olen vanha ja varoissani. Rakastuin joitain vuosia sitten mieheen, joka oli silloin varattomanpi kuin minä. Minua ei se haitannut muuten kuin siten, että haluan kumppanin, jonka kanssa matkustella. Sitäkin tärkeämpää minulle oli, että mies on älykäs ja hänellä on bisnesälyä, jotta hän löytää varattomuuden kuopasta ylös (jotta voimme yhdessä harrastaa sitä matkustelua).

Vierailija kirjoitti:

Rakkaus on tärkeämpi kuin raha. Se mikä on minun, on myös ollut mieheni (ja myös toisinpäin) ensimmäisestä yhteisestä päivästä lähtien. Kumpikaan meistä ei ole laskenut rahojaan missään vaiheessa liittoamme. 20 vuotta ollaan oltu onnellisesti yhdessä.

Unohtui mainita että mies tienaa kaksi kertaa enemmän :)

Miksi sinun pitäisi mies elättää? Jos hän on elänyt tähän saakka ilman sinun apuasi, niin eiköhän hän selviä jatkossakin.

Yhteen ei kannata muuttaa vaan pitää omat asunnot eikä varsinkaan pidä mennä naimisiin.

Mahdoton tietää etukäteen. Ketjuun on kirjoittanut moni sellainen, joka kokee rakkauden kantaneen vaikean taloudellisen tilanteen yli, ja on hienoa, että tällaisia tarinoita on, mutta realistisesti ajatellen on suuri todennäköisyys sille, että erilaiset taloustilanteet muuttuvat ongelmaksi.

Minulla päättyi vastikään suhde, jossa olin selvästi paremmin toimeentuleva. Mies teki satunnaisia pätkätöitä, minulla on vakituinen työsuhde. Aluksi tilanne ei häirinnyt, ja olin valmis maksamaan enemmän yhteisistä menoistamme, mutta kun tilanne pitkittyi, toi taloudellinen epätasa-arvo kitkaa suhteeseemme. Jotta pystyimme säilyttämään tietyn elintason, piti minun tehdä ylitöitä, ja harmitti lähteä aamuisin töihin niin, että toinen jäi nukkumaan. Sekin olisi auttanut asiaa, että mies olisi tehnyt suuremman osan kotitöistä, mutta nekin olivat pääosin minun vastuullani. Tuntui, että vaikka työskentelin valtavasti, mitään ei jäänyt käteen ja koko ajan oli stressiä toimeentulosta. Töiden jälkeen olisi ollut kiva tulla siistiin kotiin, mutta kotona odottikin uusi työmaa. Vapaa-ajalla olisi ollut mukavaa käydä tapahtumissa, harrastaa ja syödä ulkona, mutta mihinkään ei ollut varaa. En kehdannut käyttää rahaa itseeni toisen jäädessä paitsi, mutta minulla eivät varat riittäneet myöskään siihen, että olisin kustantanut näitä asioita molemmille.

Alkoi tuntua siltä, että elämä vain lipuu ohitseni enkä pääse tekemään mitään niistä asioista, joiden tekemisestä olin haaveillut ja joita olisin yksin ollessani pystynyt tekemään. Lopulta aloin katkeroitua ja koin, että suhde ei tuo oikein mitään positiivista sisältöä elämääni. Erosimme minun aloitteestani, ja nyt elettyäni muutaman kuukauden yksin harmittaa, etten eronnut jo aiemmin. Tuntuu kuin taakka olisi pudonnut harteiltani.

Hmmm... vastasin jo ketjuun kerran, mutta jäin miettimään vielä. Tulin siihen tulokseen, että näin keski-ikäisenä ja kerran eronneena en uskaltaisi enää luottaa pelkkään rakkauteen samoin kuin nuorena. Vaikka en olekaan kyynistynyt, niin jotain perusteellista uskoa pelkkään rakkauteen se avioero rikkoi. Nähtyäni, miten aviossa jaetut yhteiset rahat nostavat vanhaa katkeruutta pintaan, olen varovaisempi.

Mies kuulostaa loiselta. Miten on pystynyt elättämään itsensä ennen kuin tapasi sinut, kun kumminkin pitää vuokrat, ruuat yms maksaa? Jos ei aina saa otettua palkkaa niin mitenpä maksaa. Ei taida kertoa sinulle kaikkea, oli se sitten yrityksen oleminen harrasteena (ja siksi ei voi maksaa palkkaa), pinoa ulosottolaskuja tai oikeaa elämäntilannettaan. Jos yritys ei tuota tarpeeksi niin siihen oheen hommataan joku osa-aikatyö.

Vierailija kirjoitti:

Mies kuulostaa loiselta. Miten on pystynyt elättämään itsensä ennen kuin tapasi sinut, kun kumminkin pitää vuokrat, ruuat yms maksaa? Jos ei aina saa otettua palkkaa niin mitenpä maksaa. Ei taida kertoa sinulle kaikkea, oli se sitten yrityksen oleminen harrasteena (ja siksi ei voi maksaa palkkaa), pinoa ulosottolaskuja tai oikeaa elämäntilannettaan. Jos yritys ei tuota tarpeeksi niin siihen oheen hommataan joku osa-aikatyö.

Samaa ajattelen. Rakkaus tahtoo toiselle hyvää ja haluaa ilahduttaa toista. Eli luulisi, että hän söisi joskus itse pelkkää näkkileipää, jotta pystyy olemaan vastavuoroinen.

Miten niin pitäisi tarjota elatus? Miksi ette vain voi jatkaa noin niin kuin nytkin, että kumpikin asuu omillaan?

Vierailija kirjoitti:

Mahdoton tietää etukäteen. Ketjuun on kirjoittanut moni sellainen, joka kokee rakkauden kantaneen vaikean taloudellisen tilanteen yli, ja on hienoa, että tällaisia tarinoita on, mutta realistisesti ajatellen on suuri todennäköisyys sille, että erilaiset taloustilanteet muuttuvat ongelmaksi.

Minulla päättyi vastikään suhde, jossa olin selvästi paremmin toimeentuleva. Mies teki satunnaisia pätkätöitä, minulla on vakituinen työsuhde. Aluksi tilanne ei häirinnyt, ja olin valmis maksamaan enemmän yhteisistä menoistamme, mutta kun tilanne pitkittyi, toi taloudellinen epätasa-arvo kitkaa suhteeseemme. Jotta pystyimme säilyttämään tietyn elintason, piti minun tehdä ylitöitä, ja harmitti lähteä aamuisin töihin niin, että toinen jäi nukkumaan. Sekin olisi auttanut asiaa, että mies olisi tehnyt suuremman osan kotitöistä, mutta nekin olivat pääosin minun vastuullani. Tuntui, että vaikka työskentelin valtavasti, mitään ei jäänyt käteen ja koko ajan oli stressiä toimeentulosta. Töiden jälkeen olisi ollut kiva tulla siistiin kotiin, mutta kotona odottikin uusi työmaa. Vapaa-ajalla olisi ollut mukavaa käydä tapahtumissa, harrastaa ja syödä ulkona, mutta mihinkään ei ollut varaa. En kehdannut käyttää rahaa itseeni toisen jäädessä paitsi, mutta minulla eivät varat riittäneet myöskään siihen, että olisin kustantanut näitä asioita molemmille.

Alkoi tuntua siltä, että elämä vain lipuu ohitseni enkä pääse tekemään mitään niistä asioista, joiden tekemisestä olin haaveillut ja joita olisin yksin ollessani pystynyt tekemään. Lopulta aloin katkeroitua ja koin, että suhde ei tuo oikein mitään positiivista sisältöä elämääni. Erosimme minun aloitteestani, ja nyt elettyäni muutaman kuukauden yksin harmittaa, etten eronnut jo aiemmin. Tuntuu kuin taakka olisi pudonnut harteiltani.

Mies olisi voinut ihan ilmaiseksi tehdä sinulle hyvää ja helpottaa taakkaasi, mutta ei viitsinyt. Toisen onnelliseksi tekemiseen ei tarvitse aina rahaa, mutta viitseliäisyyttä se vaatii. Hyvä, kun erosit.

Vierailija kirjoitti:

Miten niin pitäisi tarjota elatus? Miksi ette vain voi jatkaa noin niin kuin nytkin, että kumpikin asuu omillaan?

Koska parisuhde on naisille ensisijaisesti taloudellinen suhde.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten niin pitäisi tarjota elatus? Miksi ette vain voi jatkaa noin niin kuin nytkin, että kumpikin asuu omillaan?

Koska parisuhde on naisille ensisijaisesti taloudellinen suhde.

Kuulun niihin naisiin jotka maksaa kotimiehelle elatusta, TOSIN hän aikoo tehdäkin jotain elatuksen eteen. Eihän kotirouvillekaan makseta tyhjästä?

Vierailija kirjoitti:

Miten niin pitäisi tarjota elatus? Miksi ette vain voi jatkaa noin niin kuin nytkin, että kumpikin asuu omillaan?

Miksei mies voi käydä ruokajonossa? Varsinkin Turussa ja Helsingissä saa haettua monesta paikkaa safkat viikon aikana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten niin pitäisi tarjota elatus? Miksi ette vain voi jatkaa noin niin kuin nytkin, että kumpikin asuu omillaan?

Koska parisuhde on naisille ensisijaisesti taloudellinen suhde.

Pari kertaa lapsimiehen elättäjäksi ja kodinhoitajaksi joutuneena jätän suhteen taloudellisen osan nykyään väliin ja alan vain parisuhteeseen miehen kanssa siten, että molemmat asuvat omissa kodeissaan ja hoitavat taloutensa itse. Vaikka miehellä menisi taloudellisesti ok, olen joutunut kokemaan sen, että yhdessä asuessa mies taantuu kotitöitä tekemättömäksi elätettäväksi lapseksi.

Vierailija kirjoitti:

Rakkaus on tärkeämpi kuin raha. Se mikä on minun, on myös ollut mieheni (ja myös toisinpäin) ensimmäisestä yhteisestä päivästä lähtien. Kumpikaan meistä ei ole laskenut rahojaan missään vaiheessa liittoamme. 20 vuotta ollaan oltu onnellisesti yhdessä.

Näinhän se on. Joten ei ap ole mitenkään epätoivoisesti rakastunut, kun raha harmittaa. Ei kannata vaihtaa mukavaa elämää mieheen, jota kohtaan on vain haaleita tunteita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten niin pitäisi tarjota elatus? Miksi ette vain voi jatkaa noin niin kuin nytkin, että kumpikin asuu omillaan?

Koska parisuhde on naisille ensisijaisesti taloudellinen suhde.

Eli ap:n pitäisi elättää mies kitisemättä. Miksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten niin pitäisi tarjota elatus? Miksi ette vain voi jatkaa noin niin kuin nytkin, että kumpikin asuu omillaan?

Koska parisuhde on naisille ensisijaisesti taloudellinen suhde.

Pari kertaa lapsimiehen elättäjäksi ja kodinhoitajaksi joutuneena jätän suhteen taloudellisen osan nykyään väliin ja alan vain parisuhteeseen miehen kanssa siten, että molemmat asuvat omissa kodeissaan ja hoitavat taloutensa itse. Vaikka miehellä menisi taloudellisesti ok, olen joutunut kokemaan sen, että yhdessä asuessa mies taantuu kotitöitä tekemättömäksi elätettäväksi lapseksi.

Noinhan sen pitäis mennäkin, mutta yleensä mies etsii kodinhoitajaa ja nainen elättäjää. Sitten juostaan vaatimuslistat kädessä treffeillä ja valitetaan, kun ei sopivaa löydy. Kukin tyylillään, toki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten niin pitäisi tarjota elatus? Miksi ette vain voi jatkaa noin niin kuin nytkin, että kumpikin asuu omillaan?

Koska parisuhde on naisille ensisijaisesti taloudellinen suhde.

Eli ap:n pitäisi elättää mies kitisemättä. Miksi?

Mieshän elättää itsensä, kuten tähänkin saakka. Naiselle se ei vain riitä, koska mies ei tienaa tarpeeksi osallistuakseen naisen pikkuporvarilliseen vouhotukseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näkisipä se mies kuinka puhut hänestä, niin hän ei enää tuhlaisi aikaansa sinuun.

Oksettavaa parasiittimaista käytöstä. Sanoit sen siis suoraan että miehellä tulee olla resursseja jota imeä, kerroit siis suoraan olevasi parasiitti.

Ja mitä sinä tarjoat miehelle? Et mitään. Pyrit vain saamaan.

Nyt meni ohi. Ei miehellä tarvi olla tarjota minulle muuta kuin rakkaus, mutta minun pitäisi rakkauden lisäksi tarjota elatus.

Ap

Valtio tarjoaa elatuksen viime kädessä. Ei siihen nuukan naisen hiluja tarvita.

Minä elin 14 vuotta tuollaisessa suhteessa, kunnes tuli ero (muista syistä). Yrittäjämiehen rahat menivät suurimmalta osin yrityksen kehittämiseen, minä kustansin melkein kaiken, myös yhteisten lasten kulut. Toisaalta mies ei myöskään tuhlannut koskaan, käytti rahansa harkiten.

Jälkeenpäin ajateltuna ihmeen pitkään kestinkin. Rakkaus kantoi.