Miksi jotkut naiset rupsahtaa lasten saannin jälkeen?

Jep, jep! Miten joku ei voi ymmärtää, että kaikki vauvat/ lapset eivät ole samanlaisia?? 

Sinulla on ilmeisesti ollut helppo raskaus, helppo synnytys ja helppo vauva? 

Miksi näitä asioita pitää ihmetellä, jos ei tiedä toisten elämää ihan kunnolla? 

Uskoisin, että monikin haluaa laittautua ym. mutta siihen ei vain yksinkertaisesti ole voimia! 

Kyllä sitä aikaa jää olennaisest vähemmän itselle, se on sitten ihan oma valinta, mihin sen käyttää.

Mä rumenin naamasta raskausaikana. Oon mielestäni tosi eri näköinen kuin ennen raskautta.

Miksi jotkut lapsettomatkin rupsahtaa? Miksi ihmiset yleensä rupsahtaa? Varmaan kukin omista henkilökohtaisista syistään, jotka eivät lapsia saaneillakaan välttämättä suoranaisesti johdu lapsista. Tarvitseeko sinun ymmärtää rupsahtamisen syvintä olemusta, eikö sen vain voi antaa olla?

[quote author="Vierailija" time="07.06.2013 klo 13:47"]

Miksi jotkut lapsettomatkin rupsahtaa? Miksi ihmiset yleensä rupsahtaa? Varmaan kukin omista henkilökohtaisista syistään, jotka eivät lapsia saaneillakaan välttämättä suoranaisesti johdu lapsista. Tarvitseeko sinun ymmärtää rupsahtamisen syvintä olemusta, eikö sen vain voi antaa olla?

[/quote]

Ilmeisesti ap kuuluu niihin ihmisiin, joita toisten rupsahtaminen kiusaa jostain syystä, hän voi tietenkin itse kertoa, miksi.

Toinen vaihtoehto on, että tämä avaus on tehty siksi, että aloittaja saisi naureskella ärtyneillä vastauksilla.

Antaa ihmisten rupsahtaa. Kaikkihan me...lopulta. Onhan se aikamoinen muutosprosessi keholle ja mielelle...raskaus.

Siis oikeesti! Kyllä jokaisella on se 5-10 minuuttia  aikaa, että ehtii hiukset kammata ja vähän meikkiä laittaa. Ja voi välillä pukeutua muuhunkin kuin siihen maitotahraiseen imetyspaitaan. Mutta hyvä pitihän ei välitä kuin lapsistaan..

[quote author="Vierailija" time="07.06.2013 klo 13:43"]

Kyllä sitä aikaa jää olennaisest vähemmän itselle, se on sitten ihan oma valinta, mihin sen käyttää.

Mä rumenin naamasta raskausaikana. Oon mielestäni tosi eri näköinen kuin ennen raskautta.

[/quote]

Miten voi rumentua naamasta raskausaikana? Sait aknen vai pahan turvotuksen?

[quote author="Vierailija" time="07.06.2013 klo 13:53"]

[quote author="Vierailija" time="07.06.2013 klo 13:43"]

Kyllä sitä aikaa jää olennaisest vähemmän itselle, se on sitten ihan oma valinta, mihin sen käyttää.

Mä rumenin naamasta raskausaikana. Oon mielestäni tosi eri näköinen kuin ennen raskautta.

[/quote]

Miten voi rumentua naamasta raskausaikana? Sait aknen vai pahan turvotuksen?

[/quote]

En tiedä, mun mielestä piirteet on jotenkin muuttuneet. Raskauden loppumisestakin tulee kuluneeksi kohta kaksi vuotta. Aknea ei ollut ja turvotuskin varsin maltillista.

[quote author="Vierailija" time="07.06.2013 klo 13:53"]

Siis oikeesti! Kyllä jokaisella on se 5-10 minuuttia  aikaa, että ehtii hiukset kammata ja vähän meikkiä laittaa. Ja voi välillä pukeutua muuhunkin kuin siihen maitotahraiseen imetyspaitaan. Mutta hyvä pitihän ei välitä kuin lapsistaan..

[/quote]

Siis oikeesti, kyllä siihen itsensä hoitamiseen kuuluu vähän muutkin jutut kuin 5-10 min. meikki tai hiustenlaitto... 

Vastaan omasta puolestani, vaikken ihan kamalin rupsahtanut olekaan. Omaa aikaa jää useamman lapsen kanssa selkeästi vähemmän. Toki sen ajan voi puunata itseään tai sitten joutua esim. opiskelemaan, jolloin omaa aikaa hups heikkaa ei jääkään. Kiireessä tulee mätettyä suuhun mitä sattuu ja iltaisin väsyneenä on helppo valita vaihtoehto tv&herkut, joten vararengasta kertyy. Me muutimme lasten takia maalle, jossa vaatekauppoja ei ole. En nyt muutamaan vuoteen ole päässyt kunnolla kaupoille. Auttamatta sitä tyyli ränsistyy. Kampaajaan ja kosmetologiin ei kotiäidillä niin paljon ole varaa kuin aiemmin. Univelka lisää ränsistynyttä ulkonäköä, eikä energiaa välttämättä ole ylimääräiseen. Yhden lapsen äitinä jaksoi paremmin, kahden lapsen kanssa, joilla vain vähän ikäeroa, on jo vaikeampaa. Ihmisillä voi toki myös sairauksia, sairaita lähiomaisia, sairaita lapsia, velkaa, avioeroaikeita, alkoholismia ym. joka voi vaikuttaa omasta itsestään huolehtimiseen.   

Kyllä mä edelleen laittaudun joka ikinen päivä ja pukeudun kivasti, silti olen rupsahtanut. Olen alle kolmekymppinen mutta kolme peräkkäistä raskautta ovat pilanneet kropan tisseistä polviin, löytyy tyhjät roikkurinnat, venähtänyt arpinen mahanahka ja suonikohjut jaloista..kaikki raskauksien ja imetyksien myötä tulleita..normaalipainoisena ne toki saa vaatteiden alle piiloon mutta alastomana en ole kaunis näky. Naamaan on tullut mustat silmänaluset ja uurteita..ihokin on jotenkin elähtänyt vaikka sitä hoida  ja syön terveellisesti..ihmiselle ei tee hyvää valvoa kuutta vuotta putkeen.

He kuvittelevat että lapsi/papin aamen sitoo miehen perheeseen eikä heidän tarvitse enää vaivautua.

Omassa elämässäni en ole halunnut enkä pitänyt miestä ikinä itsestäänselvyytenä (eikä hänkään minua). Arvostamme toisiamme niin paljon että haluamme rakastua ja ihastua toisiimme uudelleen joka päivä ja myös näyttää arvostuksemme toista kohtaan sillä että pdämme itsestämme huolta! 17 vuotta menty näin kiihkeässä ihanassa rakkaussuhteessa.

4 lasta ikääkin jo 50+/-

Ne samat äidit ei ehdi myöskään syömään.. Harrastuksista puhumattakaan.. Ja niiden miehet ei osaa hoitaa sitä lasta...

mä rupesin suorastaan kukoistamaan viidennen ja viimeisen lapsen saannin jälkeen. aloitin urheilun, laihduin, kiinnyin ja tulin onnellisemmaksi. meikkaillu olen aina.

[quote author="Vierailija" time="07.06.2013 klo 14:01"]

He kuvittelevat että lapsi/papin aamen sitoo miehen perheeseen eikä heidän tarvitse enää vaivautua.

Omassa elämässäni en ole halunnut enkä pitänyt miestä ikinä itsestäänselvyytenä (eikä hänkään minua). Arvostamme toisiamme niin paljon että haluamme rakastua ja ihastua toisiimme uudelleen joka päivä ja myös näyttää arvostuksemme toista kohtaan sillä että pdämme itsestämme huolta! 17 vuotta menty näin kiihkeässä ihanassa rakkaussuhteessa.

4 lasta ikääkin jo 50+/-

[/quote]

No, kyllä mä ainakin ajattelen, ettei meitä sido yhteen pelkkä mieheni ja minun suhde (tai minun ulkonäköni), vaan yhteinen elämä, perhe, lapsi, koti jne. Kyllä silloin vaakakupissa painavat aika paljon enemmän muut asiat kuin minun ulkonäköni.

[quote author="Vierailija" time="07.06.2013 klo 14:02"]

Ne samat äidit ei ehdi myöskään syömään.. Harrastuksista puhumattakaan.. Ja niiden miehet ei osaa hoitaa sitä lasta...

[/quote]

Ahaa. No mulla taas on niin, että mieluummin valitsen urheilun ja harrastamisen kuin itseni puunaamisen. Myös lukeminen menee laittautumisen edelle. 

Kuten sanottua, aikaa itselle on vähemmän kuin ennen lapsia, joten joitain valintoja on pakko tehdä.

[quote author="Vierailija" time="07.06.2013 klo 13:41"]

Jep, jep! Miten joku ei voi ymmärtää, että kaikki vauvat/ lapset eivät ole samanlaisia?? 

Sinulla on ilmeisesti ollut helppo raskaus, helppo synnytys ja helppo vauva? 

Miksi näitä asioita pitää ihmetellä, jos ei tiedä toisten elämää ihan kunnolla? 

Uskoisin, että monikin haluaa laittautua ym. mutta siihen ei vain yksinkertaisesti ole voimia! 

[/quote]

13 vastaa tähän; esim mun pikkukakkonen valvoi kaikki yöt 3v saakka - heräsi vauvanakin 4-7x yössä syömään ja vatsakipuilemaan. Menin töihin kun hän oli 15kk, ei ollut varaa olla kotona. Olin myös lähes kuollut em lapsen synnytyksessä - vaikka se nopea olikin ei silti helppo. Kaikissa raskauksissa olen ollut sairaslomalla n vkosta 24 lähtien, lapset syntyneet 33-36 viikolla.

Silti olen aina pukeutunut hyvin  ja pitänyt itseni siistinä ja huoliteltuna - töissä tietysti tehtävän mukaan "vimpan päälle", kotonakin vähintään hiukset aina laitettuina ja ripsiväriä sekä jotain muuta kuin löpöttimet päällä (no iltaisin pukeudun yhä niihin)

Tämä "saamattomuus" ja "viitsimättömyys" kuuluu samaan sarjaan pihtaamisen ja lihomisen kanssa. Jokainen valitsee itse onko viehättävä (ei siis sama kuin ulkoisesti kaunis), tunteeko itsensä seksikkääksi ja haluttavaksi tai onko urheilullisen ja terveen näköinen. Kukaan ei pakota syömään liikaa tai väärin, ei pukeutumaan maitopaitaan ja verkkareihin, ei kulkemaan harmaa tukka littanana päätä myöten tai naama harmaana ja hymyttömänä.

Kun ei ehdi kampaajalle eikä ole varaa käydä niin usein. Sama vaatteiden kanssa. Meikkaan kyllä kun lähdetään ulos ja katson vaatteet. Kampaan hiukset. Mutta ulos lähtiessä sattuu ja tapahtuu. Vauva puklaa päälle ja taapero huutaa lahkeessa. Yöunet on jääneet vähiin. hikipäässä raahaat lapset ulos tai autoon. Koetat muistaa onko avaimet, vaihtovaipat, lompakko, puhelin yms mukana ja ovet kiinni. Ei siinä enää muista uudestaan katsoa peiliin saati vaihtaa vaatteita.

olen tyytyväisenä kävellyt imetyspaidan aukko auki rintsikat näkyvillä pitkät pätkät. Ekan lapsen kanssa. Sitä vain oli keskittänyt voimat ja kyvyt siihen että sai vaativan vauvan syötettyä ja hiljaiseksi.

Lapsia tai ei, ikä on ainakin minulle tehnyt tepposet.. Vielä kolmannen raskauden jälkeen palauduin kohtalaisen kivutomasti ennlleen, silloin ikää oli pikkuisen päälle 20 vuotta... neljännen jälkeen rupsahdin totaalisesti- ikäää lähes 30 vuotta ja viidennestä nyt puhumattakaan. Palautuminen ei tosiaan ollut samaa kuin silloin 20+ ikäisenä.

Ei tukiverkkoja, pari erityislasta, ei omaa aikaa, mies joka ei ihan täysillä noiden lasten kanssa pärjää.. meikannut en ole koskaan, harrastuksenikaan ei vaadi ulkonöltä mitään (toimin partiossa ja käyn uimassa,molemmissa on mukana toinen erityislapsista).

Kai tämä arki pitää meitä yhdessä, mies antaa minun rupsahtaa ihan rauhassa, ei hän- ONNEKSI- aseta minulle ulkonäkövaatimuksia. Ei hän siihen kuoreen aikanaan rakastunutkaan ;) 

Sitäpaitsi se harmaantunut imetyspaita on siinävaiheessa loistava kotipaita kun oikeasti imettää jotakuta- kyläilyvaatteet sitten erikseen :)

Lapsia tai ei, ikä on ainakin minulle tehnyt tepposet.. Vielä kolmannen raskauden jälkeen palauduin kohtalaisen kivutomasti ennlleen, silloin ikää oli pikkuisen päälle 20 vuotta... neljännen jälkeen rupsahdin totaalisesti- ikäää lähes 30 vuotta ja viidennestä nyt puhumattakaan. Palautuminen ei tosiaan ollut samaa kuin silloin 20+ ikäisenä.

Ei tukiverkkoja, pari erityislasta, ei omaa aikaa, mies joka ei ihan täysillä noiden lasten kanssa pärjää.. meikannut en ole koskaan, harrastuksenikaan ei vaadi ulkonöltä mitään (toimin partiossa ja käyn uimassa,molemmissa on mukana toinen erityislapsista).

Kai tämä arki pitää meitä yhdessä, mies antaa minun rupsahtaa ihan rauhassa, ei hän- ONNEKSI- aseta minulle ulkonäkövaatimuksia. Ei hän siihen kuoreen aikanaan rakastunutkaan ;) 

Sitäpaitsi se harmaantunut imetyspaita on siinävaiheessa loistava kotipaita kun oikeasti imettää jotakuta- kyläilyvaatteet sitten erikseen :)