Miksi jotkut naiset rupsahtaa lasten saannin jälkeen?

mä palauduin 5. lapsen syntymästä tosi pian. ei tartte ikää syyttää koskaan ikinä mistään.

t. silloin 41 v

Olen paksuna ja joo olen rupsahtanut ja odotan, että pääsen taas huoltamaan itseäni. Vaikea olla haluttavan näkönen, kun tukka on vartin kuluttua taas sen näkönen, että joku on käynyt tahmaamassa kaaliin paketin voita ja kokovartaloturvotus iskee sellasella paineella ettei saa kenkiä pois illalla :D Plus sitten nyt nämä helteet ja akneöljyinen naama... Meikkivoide lähtee seilaamaan öljylautoissa pitkin tunnin jälkeen ja näytän festarireissulta kotiutuvalta teinipatjalta iltaisin. Oon nyt sitten väliaikaisesti ottanu erätauon minihameista ja "dolled up" kuosista... Kyllä mä ripset ja kulmat kestovärjään, mutta ei mikään muu oikeen onnistu...

Omalla kohdallani rupsahtamisen aiheutti krooninen pitkittynyt univelka. Kun pusket 2,5 vuotta niin, että yhtäkään yötä (kyllä, ei ensimmäistäkään) et nuku yli 4 tuntia yhtäsoittoa, kyllä siinä alkaa silmäpussit tummumaan. Valitan. Tämän lisäksi laihduin varjoksi entisestäni, kun en valitettavasti monikkoperheeltäni ehtinyt syömään kunnolla. Pahoitteluni. Keskityin silloin pääsemään sängystä ylös, joten unohdin laittaa joka aamu tukkaa rullalle ja pilkettä silmäkulmaan. Sori. Nyt olen palannut työhön ja lapsetkin jo nukkuvat eli olen taas kuosissa.

[quote author="Vierailija" time="07.06.2013 klo 14:10"]

[quote author="Vierailija" time="07.06.2013 klo 13:41"]

Jep, jep! Miten joku ei voi ymmärtää, että kaikki vauvat/ lapset eivät ole samanlaisia?? 

Sinulla on ilmeisesti ollut helppo raskaus, helppo synnytys ja helppo vauva? 

Miksi näitä asioita pitää ihmetellä, jos ei tiedä toisten elämää ihan kunnolla? 

Uskoisin, että monikin haluaa laittautua ym. mutta siihen ei vain yksinkertaisesti ole voimia! 

[/quote]

13 vastaa tähän; esim mun pikkukakkonen valvoi kaikki yöt 3v saakka - heräsi vauvanakin 4-7x yössä syömään ja vatsakipuilemaan. Menin töihin kun hän oli 15kk, ei ollut varaa olla kotona. Olin myös lähes kuollut em lapsen synnytyksessä - vaikka se nopea olikin ei silti helppo. Kaikissa raskauksissa olen ollut sairaslomalla n vkosta 24 lähtien, lapset syntyneet 33-36 viikolla.

Silti olen aina pukeutunut hyvin  ja pitänyt itseni siistinä ja huoliteltuna - töissä tietysti tehtävän mukaan "vimpan päälle", kotonakin vähintään hiukset aina laitettuina ja ripsiväriä sekä jotain muuta kuin löpöttimet päällä (no iltaisin pukeudun yhä niihin)

Tämä "saamattomuus" ja "viitsimättömyys" kuuluu samaan sarjaan pihtaamisen ja lihomisen kanssa. Jokainen valitsee itse onko viehättävä (ei siis sama kuin ulkoisesti kaunis), tunteeko itsensä seksikkääksi ja haluttavaksi tai onko urheilullisen ja terveen näköinen. Kukaan ei pakota syömään liikaa tai väärin, ei pukeutumaan maitopaitaan ja verkkareihin, ei kulkemaan harmaa tukka littanana päätä myöten tai naama harmaana ja hymyttömänä.

[/quote]

Niin, SINÄ teit noin. Sinä. Jollakulla toisella on sitten erilaiset tavat. Mä en muistanut edes katsoa peiliin, kun vauva oli pieni. 

[quote author="Vierailija" time="07.06.2013 klo 14:15"]

mä palauduin 5. lapsen syntymästä tosi pian. ei tartte ikää syyttää koskaan ikinä mistään.

t. silloin 41 v

[/quote]

_Sinä_palauduit_5.lapsen syntymästä tosi pian. Jep, ja me kaikki ollaan samanlaisia? Oletan että sinullakin on erityislapsia ja vuosien valvomisputki takana? Raskauskomplikaatioita tietysti myös? 

Hyvä sulle että palauduit, minä en palautunut, palauduin kyllä silloin 20+ iässä, vaan kymmenen vuotta ikää lisää MINULLA vaikutti huomattavasti niin raskauden kulkuun kuin siitä palautumiseenkin. Me kun ollaan yksillöitä ;) Ja tällä kokemuksella syytän kyllä ikää osittain tästä..

Mun mielestä ihminen on kaunis, kun hän hymyilee. Siihen ei paljon laittautumisia tarvita (hampaat vois pestä).

Mutta joo, eipä ole itselläkään itseni laittamiseen paljoa aikaa. Mun hiukset on sellaiset, ettei ne ihan pelkällä kammalla ojennu ja meikata en ole koskaan osannut. Eniten silti rupsahdin, kun aloitin työt äitiysloman jälkeen. Sain aivan liikaa ylitöitä ja olin loppuunpalamisen partaalla jo puolen vuoden jälkeen (ja sitäpaitsi uudestaan raskaana..). Kun yrittää pitää pystyssä kotia, hoitaa taaperoa, kasvattaa vatsaa ja hoitaa työnsä kunnialla ja vielä ehtiä vähän nukkumaankin, niin ei siinä riitä enää edes kiinnostusta (saati aikaa) omaan ulkonäköönsä. Tosin mulla tuo ulkonäköön panostamattomuus taisi olla oire alkavasta työuupumuksesta.. Heti loman alettua ostin itselleni uusia kivoja vaatteita, kävin kampaajalla ja kosmetologilla ja sain nukuttua päivälläkin, irtosi sitten se kaunistava hymykin taas. :)

Hmm. Raskaus aiheuttaa kilojen kerääntymisen, vatsanahan venähtämisen, raskausarpia... Palautumisen ja imetyksen myötä ne sitten oikein korostuu ja hiuksetkin ohenee. Entistä vastaavaan ulkonäköön pitäisi siis satsata enemmän resursseja kuin ennen lasta, mutta samaan aikaan myös se lapsi lisää resurssitarvetta. Ja kun elämässä on normaalisti muutakin kuin se ulkonäkö ja vauva...Harvalla kai kun on aikaa ja rahaa rajattomasti niin jostain tingitään. Toiset vauvat ovat tarvitsevampia kuin toiset, ja muuta aikaa jää eri määrä eri äideille. Tarve lepoon, muihin töihin, vapaa-aikaan vaihtelee, samoin tarve ulkonäköönsä panostamiseen.

 Eli: toisessa ääripäässä on äiti, joka on selvinnyt lapsensaannista vähin fyysisin muutoksin, lapsi on terve, hyvin nukkuva, arkirutiineihin sopeutuva ja itsekseenkin viihtyvä, äidillä on tarjolla kokoaikaista apua ja tukea ja hän on kiinnostunut ulkonäöstään. Hänelle on mahdollista näyttää ainakin pintapuolisesti siltä, kuin ei olisi raskaana ollutkaan.

Toisessa ääripäässä on äiti, jolle lapsensaanti on aiheuttanut paljon fyysisiä muutoksia, vauvalla on terveysongelmia, syö/nukkuu huonosti, vaatii jatkuvaa syliä, perheessä/suvussa/lähipiirissä sitä mentaliteettia että vauvanhoito on puhtaasti äidin tehtävä eikä ulkonäkö varsinaisesti ole siellä kiinnostuksenkohteiden kärkipäässä. Millähän todennäköisyydellä tämä äiti käyttää aikaa meikkaamiseen, vaatteiden valintaan ja puhtaasti esteettisistä syistä tapahtuvaan kuntoiluun? Aivan.

 Valtaosa putoaa tuonne väliin, mikä tarkoittaa että vartalo muuttuu jonkin verran eikä laittautumiseen ole ihan niin paljon mahdollisuuksia kuin ennen - rupsahtavat siis verrattuna aikaan ennen lapsia, mutta eivät nyt sentään kassialmoilta näytä.

Ymmärtämättömyys toisten elämäntilanteita kohtaan on usein merkki siitä, että itsellä on asiat hyvin - ehkäpä paremmin kuin tajuaakaan. Toivottavasti muistat olla siitä kiitollinen etkä pidä sitä itsestäänselvyytenä.

[quote author="Vierailija" time="07.06.2013 klo 14:46"]

Mun mielestä ihminen on kaunis, kun hän hymyilee. Siihen ei paljon laittautumisia tarvita (hampaat vois pestä).

Mutta joo, eipä ole itselläkään itseni laittamiseen paljoa aikaa. Mun hiukset on sellaiset, ettei ne ihan pelkällä kammalla ojennu ja meikata en ole koskaan osannut. Eniten silti rupsahdin, kun aloitin työt äitiysloman jälkeen. Sain aivan liikaa ylitöitä ja olin loppuunpalamisen partaalla jo puolen vuoden jälkeen (ja sitäpaitsi uudestaan raskaana..). Kun yrittää pitää pystyssä kotia, hoitaa taaperoa, kasvattaa vatsaa ja hoitaa työnsä kunnialla ja vielä ehtiä vähän nukkumaankin, niin ei siinä riitä enää edes kiinnostusta (saati aikaa) omaan ulkonäköönsä. Tosin mulla tuo ulkonäköön panostamattomuus taisi olla oire alkavasta työuupumuksesta.. Heti loman alettua ostin itselleni uusia kivoja vaatteita, kävin kampaajalla ja kosmetologilla ja sain nukuttua päivälläkin, irtosi sitten se kaunistava hymykin taas. :)

[/quote]

Oletko yksinhuoltaja? Minä olen akateeminen äiti, teen töitä normaalisti. Kotihommat jaetaan mieheni kanssa. Ehdin kampaajalle, kosmetologiin, lenkille jne. Minun mielstä aika paljon organisoinnista kysymys. Hyvin ehdimme viettää aikaa lasten kanssa. Eikö tämä ole aivan normaalia? Miksi pitäisi alkaa olla huolehtimatta itsestään, kun saa lapsia tai kun "joutuu" töihin. En vaan ymmärrä. Toki ihmisten energiataso vaihtelee ja on yksilöllistä. Suosittelen liikuntaa, pienikin määrä antaa energiaa:).

Mikä tää oletus on, että liikunnan harrastaminen ja ulkonäöstä huolehtimattomuus käyvät käsi kädessä? Siitäkö, että monelle liikkuminen on vain ulkonäöstä huolehtimista? Mulla ainakin liikunta on yksi syy, miksi ulkonäköasiat jää vähemmälle. Kaikkeen ei riitä aika.

Nämä on näitä av-aloituksia: miksi joku toimii toisin kuin MINÄ?

Tässä mahdollisia syitä. Joillain voi olla muitakin, joillain voi olla näistä syistä monia, ja yhteisvaikutus on tyrmäävä:

- huonosti nukkuva lapsi ja kauhea univaje vie kaiken ylimääräisen energian ja lisää toisaalta verensokerin heittelyä ja mässäilyä.

- paljon lapsia ja jatkuva kiire

- vaikeahoitoinen erityislapsi/erityilapsia ja jatkuva kiire

- synnytys korkeassa iässä vaikeuttaa palautumista: 45-vuotiaan iho ei ole enää kimmoisa ja ylipainostakin pääseminen on keski-iässä vaikeampaa kuin nuorempana

- synnytysmasennus vie voimat

- yksinhuoltajuus: ei ole aikaa tai energiaa ulkonäölle

- ei ole ketään, jonka vuoksi tälläytyä... yksinhuoltajana istut päivät kotona, ketä varten tälläytyisit, sen vuoden ikäisenkö?

- vammautuminen synnytyksessä vaikeuttaa liikkumista ja lisää lihomisen riskiä

- tulotaso romahti hoitovapaalla, ei ole ylimääräistä rahaa vaatteisiin tai kaudenhoitoon tai kampaajaan

- prioriteetit ovat ihan jossain muualla kuin naamataulun laittamisessa

- on niin luonnonkaunis, ettei tarvitse tällätä

Jnejne.

[quote author="Vierailija" time="07.06.2013 klo 14:51"]

[quote author="Vierailija" time="07.06.2013 klo 14:46"]

Mun mielestä ihminen on kaunis, kun hän hymyilee. Siihen ei paljon laittautumisia tarvita (hampaat vois pestä).

Mutta joo, eipä ole itselläkään itseni laittamiseen paljoa aikaa. Mun hiukset on sellaiset, ettei ne ihan pelkällä kammalla ojennu ja meikata en ole koskaan osannut. Eniten silti rupsahdin, kun aloitin työt äitiysloman jälkeen. Sain aivan liikaa ylitöitä ja olin loppuunpalamisen partaalla jo puolen vuoden jälkeen (ja sitäpaitsi uudestaan raskaana..). Kun yrittää pitää pystyssä kotia, hoitaa taaperoa, kasvattaa vatsaa ja hoitaa työnsä kunnialla ja vielä ehtiä vähän nukkumaankin, niin ei siinä riitä enää edes kiinnostusta (saati aikaa) omaan ulkonäköönsä. Tosin mulla tuo ulkonäköön panostamattomuus taisi olla oire alkavasta työuupumuksesta.. Heti loman alettua ostin itselleni uusia kivoja vaatteita, kävin kampaajalla ja kosmetologilla ja sain nukuttua päivälläkin, irtosi sitten se kaunistava hymykin taas. :)

[/quote]

Oletko yksinhuoltaja? Minä olen akateeminen äiti, teen töitä normaalisti. Kotihommat jaetaan mieheni kanssa. Ehdin kampaajalle, kosmetologiin, lenkille jne. Minun mielstä aika paljon organisoinnista kysymys. Hyvin ehdimme viettää aikaa lasten kanssa. Eikö tämä ole aivan normaalia? Miksi pitäisi alkaa olla huolehtimatta itsestään, kun saa lapsia tai kun "joutuu" töihin. En vaan ymmärrä. Toki ihmisten energiataso vaihtelee ja on yksilöllistä. Suosittelen liikuntaa, pienikin määrä antaa energiaa:).

[/quote]

Ehkäpä sulla on vähemmän vaativa työ kuin tuolla, jota siinä pyrit neuvomaan...

ohis

Ei sitä ehdi niin itseään tarkkailla ku n vauva on. Kilot lähtee aikanaan, varsinkin kun imettää. vauvan kanssa voi liikkua vaunujen kanssa, siinä saa samalla liikuntaa. Itse en joutanut välillä edes kunnolla syömään. Mies oli isoin vauva.

[quote author="Vierailija" time="07.06.2013 klo 15:00"]

Ei sitä ehdi niin itseään tarkkailla ku n vauva on. Kilot lähtee aikanaan, varsinkin kun imettää. vauvan kanssa voi liikkua vaunujen kanssa, siinä saa samalla liikuntaa. Itse en joutanut välillä edes kunnolla syömään. Mies oli isoin vauva.

[/quote]

Noin oli sinulla, ei minulla. Kai sen ymmärrät?

Minulla vauvaa ei saanut vaunuun. Roikkui koko ajan kiinni, kitisi ja huusi. Yöt yhden tunnin pätkissä nukuttiin ja päivällä sain 2-3 kertaa kolmen vartin unille, jolloin yritin tehdä jotain kodin eteen. Nukkumaan en pystynyt, siihen olin liian ylikierroksilla.

Missä vaiheessa olisin lenkkeillyt tai laittanut naamaani, kun pelkkä hengissä selviäminen oli itselle vuoden jälkeen epävarmaa? Olin niin loppu.

[quote author="Vierailija" time="07.06.2013 klo 14:38"]

[quote author="Vierailija" time="07.06.2013 klo 14:10"]

[quote author="Vierailija" time="07.06.2013 klo 13:41"]

Jep, jep! Miten joku ei voi ymmärtää, että kaikki vauvat/ lapset eivät ole samanlaisia?? 

Sinulla on ilmeisesti ollut helppo raskaus, helppo synnytys ja helppo vauva? 

Miksi näitä asioita pitää ihmetellä, jos ei tiedä toisten elämää ihan kunnolla? 

Uskoisin, että monikin haluaa laittautua ym. mutta siihen ei vain yksinkertaisesti ole voimia! 

[/quote]

13 vastaa tähän; esim mun pikkukakkonen valvoi kaikki yöt 3v saakka - heräsi vauvanakin 4-7x yössä syömään ja vatsakipuilemaan. Menin töihin kun hän oli 15kk, ei ollut varaa olla kotona. Olin myös lähes kuollut em lapsen synnytyksessä - vaikka se nopea olikin ei silti helppo. Kaikissa raskauksissa olen ollut sairaslomalla n vkosta 24 lähtien, lapset syntyneet 33-36 viikolla.

Silti olen aina pukeutunut hyvin  ja pitänyt itseni siistinä ja huoliteltuna - töissä tietysti tehtävän mukaan "vimpan päälle", kotonakin vähintään hiukset aina laitettuina ja ripsiväriä sekä jotain muuta kuin löpöttimet päällä (no iltaisin pukeudun yhä niihin)

Tämä "saamattomuus" ja "viitsimättömyys" kuuluu samaan sarjaan pihtaamisen ja lihomisen kanssa. Jokainen valitsee itse onko viehättävä (ei siis sama kuin ulkoisesti kaunis), tunteeko itsensä seksikkääksi ja haluttavaksi tai onko urheilullisen ja terveen näköinen. Kukaan ei pakota syömään liikaa tai väärin, ei pukeutumaan maitopaitaan ja verkkareihin, ei kulkemaan harmaa tukka littanana päätä myöten tai naama harmaana ja hymyttömänä.

[/quote]

Niin, SINÄ teit noin. Sinä. Jollakulla toisella on sitten erilaiset tavat. Mä en muistanut edes katsoa peiliin, kun vauva oli pieni. 

[/quote]

Kyllä minä tein näin. Ketjussa kun kysyttiin miksi naiset päästävät itsensä rupsahtamaan. Mikä on se ilo siitä ettei huolehdi enää itsestään?? Sitten valitetaan täällä kun elämä on päin p-tä, miehellä toinen eikä kukaan rakasta yyyh. Vaikkei ulkonäöllä ole merkitystä itsestään ja toisesta huolehtimisella on.

[quote author="Vierailija" time="07.06.2013 klo 15:21"]

[quote author="Vierailija" time="07.06.2013 klo 14:38"]

[quote author="Vierailija" time="07.06.2013 klo 14:10"]

[quote author="Vierailija" time="07.06.2013 klo 13:41"]

Jep, jep! Miten joku ei voi ymmärtää, että kaikki vauvat/ lapset eivät ole samanlaisia?? 

Sinulla on ilmeisesti ollut helppo raskaus, helppo synnytys ja helppo vauva? 

Miksi näitä asioita pitää ihmetellä, jos ei tiedä toisten elämää ihan kunnolla? 

Uskoisin, että monikin haluaa laittautua ym. mutta siihen ei vain yksinkertaisesti ole voimia! 

[/quote]

13 vastaa tähän; esim mun pikkukakkonen valvoi kaikki yöt 3v saakka - heräsi vauvanakin 4-7x yössä syömään ja vatsakipuilemaan. Menin töihin kun hän oli 15kk, ei ollut varaa olla kotona. Olin myös lähes kuollut em lapsen synnytyksessä - vaikka se nopea olikin ei silti helppo. Kaikissa raskauksissa olen ollut sairaslomalla n vkosta 24 lähtien, lapset syntyneet 33-36 viikolla.

Silti olen aina pukeutunut hyvin  ja pitänyt itseni siistinä ja huoliteltuna - töissä tietysti tehtävän mukaan "vimpan päälle", kotonakin vähintään hiukset aina laitettuina ja ripsiväriä sekä jotain muuta kuin löpöttimet päällä (no iltaisin pukeudun yhä niihin)

Tämä "saamattomuus" ja "viitsimättömyys" kuuluu samaan sarjaan pihtaamisen ja lihomisen kanssa. Jokainen valitsee itse onko viehättävä (ei siis sama kuin ulkoisesti kaunis), tunteeko itsensä seksikkääksi ja haluttavaksi tai onko urheilullisen ja terveen näköinen. Kukaan ei pakota syömään liikaa tai väärin, ei pukeutumaan maitopaitaan ja verkkareihin, ei kulkemaan harmaa tukka littanana päätä myöten tai naama harmaana ja hymyttömänä.

[/quote]

Niin, SINÄ teit noin. Sinä. Jollakulla toisella on sitten erilaiset tavat. Mä en muistanut edes katsoa peiliin, kun vauva oli pieni. 

[/quote]

Kyllä minä tein näin. Ketjussa kun kysyttiin miksi naiset päästävät itsensä rupsahtamaan. Mikä on se ilo siitä ettei huolehdi enää itsestään?? Sitten valitetaan täällä kun elämä on päin p-tä, miehellä toinen eikä kukaan rakasta yyyh. Vaikkei ulkonäöllä ole merkitystä itsestään ja toisesta huolehtimisella on.

[/quote]

Miten niin mikä ilo? Ei mulle siitä mitään iloa koitunut, en vaan ehtinyt stressata ulkonäöstä. Ei mun miehellä ollut eikä ole mitään toista, eikä elämä ole muuttunut perseelliseksi, vaikken aina ole jaksanut juuri ulkonäöstä huolehtia.

[quote author="Vierailija" time="07.06.2013 klo 15:21"]

[quote author="Vierailija" time="07.06.2013 klo 14:38"]

[quote author="Vierailija" time="07.06.2013 klo 14:10"]

[quote author="Vierailija" time="07.06.2013 klo 13:41"]

Jep, jep! Miten joku ei voi ymmärtää, että kaikki vauvat/ lapset eivät ole samanlaisia?? 

Sinulla on ilmeisesti ollut helppo raskaus, helppo synnytys ja helppo vauva? 

Miksi näitä asioita pitää ihmetellä, jos ei tiedä toisten elämää ihan kunnolla? 

Uskoisin, että monikin haluaa laittautua ym. mutta siihen ei vain yksinkertaisesti ole voimia! 

[/quote]

13 vastaa tähän; esim mun pikkukakkonen valvoi kaikki yöt 3v saakka - heräsi vauvanakin 4-7x yössä syömään ja vatsakipuilemaan. Menin töihin kun hän oli 15kk, ei ollut varaa olla kotona. Olin myös lähes kuollut em lapsen synnytyksessä - vaikka se nopea olikin ei silti helppo. Kaikissa raskauksissa olen ollut sairaslomalla n vkosta 24 lähtien, lapset syntyneet 33-36 viikolla.

Silti olen aina pukeutunut hyvin  ja pitänyt itseni siistinä ja huoliteltuna - töissä tietysti tehtävän mukaan "vimpan päälle", kotonakin vähintään hiukset aina laitettuina ja ripsiväriä sekä jotain muuta kuin löpöttimet päällä (no iltaisin pukeudun yhä niihin)

Tämä "saamattomuus" ja "viitsimättömyys" kuuluu samaan sarjaan pihtaamisen ja lihomisen kanssa. Jokainen valitsee itse onko viehättävä (ei siis sama kuin ulkoisesti kaunis), tunteeko itsensä seksikkääksi ja haluttavaksi tai onko urheilullisen ja terveen näköinen. Kukaan ei pakota syömään liikaa tai väärin, ei pukeutumaan maitopaitaan ja verkkareihin, ei kulkemaan harmaa tukka littanana päätä myöten tai naama harmaana ja hymyttömänä.

[/quote]

Niin, SINÄ teit noin. Sinä. Jollakulla toisella on sitten erilaiset tavat. Mä en muistanut edes katsoa peiliin, kun vauva oli pieni. 

[/quote]

Kyllä minä tein näin. Ketjussa kun kysyttiin miksi naiset päästävät itsensä rupsahtamaan. Mikä on se ilo siitä ettei huolehdi enää itsestään?? Sitten valitetaan täällä kun elämä on päin p-tä, miehellä toinen eikä kukaan rakasta yyyh. Vaikkei ulkonäöllä ole merkitystä itsestään ja toisesta huolehtimisella on.

[/quote]

Lainaan vielä itseäni - olen siis saanut lapsia 3. ryppäässä - 20+, 30+ ja 40+ eikä ainakaan ikä vaikuttanut rupsahtamiseen. Heikoimmassa hapessa ja vähiten itsestäni huolehtiva taisin olla 20+ kun tuo pikkukakkonen valvotti mutta siis silloinkin aina hiukset laitettuina ja kauniissa vaatteissa (rahaa ei ollut silloinkaan, tein vaatteetkin itse). Tuon jälkeen - nyt siis 30 vuotta täynnä en ole osannut nukkua öitäní, parhaat yöt on nykyisin 50+  max 4 tuntia. Monet asiat on tahtomisesta kiinni. Tuntuu että nykyään luovutetaan liian helposti!

[quote author="Vierailija" time="07.06.2013 klo 15:27"]

[quote author="Vierailija" time="07.06.2013 klo 15:21"]

[quote author="Vierailija" time="07.06.2013 klo 14:38"]

[quote author="Vierailija" time="07.06.2013 klo 14:10"]

[quote author="Vierailija" time="07.06.2013 klo 13:41"]

Jep, jep! Miten joku ei voi ymmärtää, että kaikki vauvat/ lapset eivät ole samanlaisia?? 

Sinulla on ilmeisesti ollut helppo raskaus, helppo synnytys ja helppo vauva? 

Miksi näitä asioita pitää ihmetellä, jos ei tiedä toisten elämää ihan kunnolla? 

Uskoisin, että monikin haluaa laittautua ym. mutta siihen ei vain yksinkertaisesti ole voimia! 

[/quote]

13 vastaa tähän; esim mun pikkukakkonen valvoi kaikki yöt 3v saakka - heräsi vauvanakin 4-7x yössä syömään ja vatsakipuilemaan. Menin töihin kun hän oli 15kk, ei ollut varaa olla kotona. Olin myös lähes kuollut em lapsen synnytyksessä - vaikka se nopea olikin ei silti helppo. Kaikissa raskauksissa olen ollut sairaslomalla n vkosta 24 lähtien, lapset syntyneet 33-36 viikolla.

Silti olen aina pukeutunut hyvin  ja pitänyt itseni siistinä ja huoliteltuna - töissä tietysti tehtävän mukaan "vimpan päälle", kotonakin vähintään hiukset aina laitettuina ja ripsiväriä sekä jotain muuta kuin löpöttimet päällä (no iltaisin pukeudun yhä niihin)

Tämä "saamattomuus" ja "viitsimättömyys" kuuluu samaan sarjaan pihtaamisen ja lihomisen kanssa. Jokainen valitsee itse onko viehättävä (ei siis sama kuin ulkoisesti kaunis), tunteeko itsensä seksikkääksi ja haluttavaksi tai onko urheilullisen ja terveen näköinen. Kukaan ei pakota syömään liikaa tai väärin, ei pukeutumaan maitopaitaan ja verkkareihin, ei kulkemaan harmaa tukka littanana päätä myöten tai naama harmaana ja hymyttömänä.

[/quote]

Niin, SINÄ teit noin. Sinä. Jollakulla toisella on sitten erilaiset tavat. Mä en muistanut edes katsoa peiliin, kun vauva oli pieni. 

[/quote]

Kyllä minä tein näin. Ketjussa kun kysyttiin miksi naiset päästävät itsensä rupsahtamaan. Mikä on se ilo siitä ettei huolehdi enää itsestään?? Sitten valitetaan täällä kun elämä on päin p-tä, miehellä toinen eikä kukaan rakasta yyyh. Vaikkei ulkonäöllä ole merkitystä itsestään ja toisesta huolehtimisella on.

[/quote]

Lainaan vielä itseäni - olen siis saanut lapsia 3. ryppäässä - 20+, 30+ ja 40+ eikä ainakaan ikä vaikuttanut rupsahtamiseen. Heikoimmassa hapessa ja vähiten itsestäni huolehtiva taisin olla 20+ kun tuo pikkukakkonen valvotti mutta siis silloinkin aina hiukset laitettuina ja kauniissa vaatteissa (rahaa ei ollut silloinkaan, tein vaatteetkin itse). Tuon jälkeen - nyt siis 30 vuotta täynnä en ole osannut nukkua öitäní, parhaat yöt on nykyisin 50+  max 4 tuntia. Monet asiat on tahtomisesta kiinni. Tuntuu että nykyään luovutetaan liian helposti!

[/quote]

Luovutetaan? Tahdon asia? Kuulostaa yksinkertaisesti siltä, että sä suhtaudut huomattavasti vakavammin ulkonäköön kuin vaikkapa minä. En koskaan voisi kuvitella pohtivani ulkonäköä noin paljon.

Kysymys: Mitä hittoa se teille kuuluu, miltä toiset äidit näyttävät? Antakaa heidän olla just niin "rupsahtaneita" kuin he haluavat olla ja pitäkää te vain huolta omista naamoistanne ja vartaloistanne. Tämä palsta on kuuluisa av-mammoista, jotka ovat aina kritisoimassa toisten valintoja, jos ne poikkeavat omista ihka oikeista valinnoista ja mielipiteistä.

Ounou, etkö tajua? Kai se nyt rupsahduttaa, jos ei vuoteen saa nukkua kunnolla, kuten minulle kävi moniallergisen esikoisen kanssa.

Musta on hyvä että muut rupsahtaa, oishan se kauheeta, jos kaikki ois yhtä hyvännäköisiä kuin minä.