Lue keskustelun säännöt.
Millainen vienti on markkina-arvoteoria ihmisillä?
19.07.2020 |
AV-palstalta löysin Henry Laasasen kirjoitukset. Onko parisuhdemarkkinoiden teorian ymmärrys avain kovaan vientiin? Oletko sinä ryhtynyt peluriksi lukemalla Henkan printtiä? Ovatko markkina-arvoteoriaa seuraavat ihmiset sittenkin niitä, jotka eivät kelpaa omana itsenään toiselle sukupuolelle?
Asiallista keskustelua aiheesta. Mikä on sinun markkina-arvosi?
Kommentit (843)
Olen melko varma, että vientiä ei niin ole. Tällaisia teorioita lukevat ovat todennäköisesti tyhmiä, ilkeitä ja epäviehättäviä ulkoisesti. Normaali ihminen tunnistaa "tasonsa" automaattisesti itsestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun mainitsit nuo avioliitossa toistuvasti pettävät miehet, niin sellaista olen havainnut, että heillä ei tunnu vaimon ottaman eron jälkeen menevän kovin vahvasti. Veikkaan sen johtuvan siitä, että varatun miehen ja miksei naisen kanssa seurustelevissa on luultavasti paljon sellaisia, joiden tiedostamattomat motiivit liittyvät nimenomaan siihen, että vastapuoli on varattu. Keski-ikäinen eronnut sinkkumies tai nainen ei olekaan niin houkutteleva kuin varattu, kielletty hedelmä.
Ehkä monet miehet tämän tiedostavatkin, koska lähtevät suhteesta vasta sitten, kun on majapaikka seuraavan naisen luona valmiina. Muistaakseni 70 % eroista on naisten aloitteesta. Ikänsä sinkkuna ollut playboy on täysin sopeutunut tilanteeseensa, joten ero ei järkytä hänen elämäänsä samalla tavalla kuin pettävää miestä, jolle nainen osoittaa ovea.
ps. lihavoitu kohta jos mikä kuvaa tavismiestä.
Naistenmies lähtee kohti uusia seikkailuja ja luottaa siihen että uusi nainen, tai naisia, löytyy kyllä.
Juurikin näin. Miten naiset voivatkaan olla niin pihalla kaikkeen pariutumiseen liittyvästä. Karruselliko se sekoittaa pään? Vaiko olematon helle?
Tavallisella miehellä kysyntä on niin heikkoa, että kohtuullinenkin tarjous on sellainen mistä pidetään kiinni, ja harvemmin suhteidenkaan aika ovelle ilmaantuu parempia kolkuttelemaan. Jos ilmaantuu, niin ero on tietenkin todennäköinen. Yksi erojen arkkityyppi onkin tämä, eli vanhemmiten erotaan kun mies kenties huomaamatta hiipii statushierarkiassa ylemmäs ja nainen kotona sekä naiset ympärillä rupsahtavat miestä nopeammin. Joksikin villityksiksikin tuota sangen luonnillista ilmiötä on yritetty mustamaalata, vaikka kyseessä on vain luonnon suuri kiertokulku. Mutta tavallisempikin mies pääsee kuitenkin vanhemmiten valkkaamaan ihan eri tavalla kuin nuorena, runneltuna ja epävarmana poikasena.
Naiset taas tuossa puhuvat jostain komeista reppanoista, ehkä entisistä pelimiehistä, joilla ei ole maailmalle katoavaa komeutta kummempaa annettavaa. Naistenmiehet taas ovat myös henkisesti kykeneväisiä, mihin suuri kysyntä puoliksi perustuukin. Heille tarjokkaita virtaa läpi elämän ja enemmänkin se sitoutuminen on haaste, kun mahdollisuus vieläkin parempaan on varsin todennäköistä. Eivät tosiaan yleensä jää surkuttelemaan entisen perään, kun tarjolla on jälleeen nuorempaa satoa, minkä seassa villiintyä ja piehtaroida!
Älä puhu muiden miesten puolesta, he häpeäisivät väitteitäsi.
Kaikki eksäni ovat olleet tavallisia (yksi avio-ex, muutama seurustelu-ex) ja ihan jokaisesta heistä olen joutunut "kilpailemaan" muiden naisten kanssa.
Nykyinen puolisoni olisi varmasti saanut minua kauniimman ja nuoremman, jos se olisi ollut hänelle prioriteettti, sen verran aktiivisesti naiset hakeutuvat hänen juttusilleen. Ja on kuitenkin täysin tavallinen. Hän ei varmasti allekirjoittaisi väitettäsi heikosta kysynnästä ja siitä että pitää ottaa joku, joka "tekee tarjouksen".
Eli kirjoita itsestäsi, älä muista miehistä.
Juuri tämän vuoksi nämä keskustelut aiheuttavat niin suuria tunteita. Keskusteltaessa asioista yleisellä tasolla on porukassa aina se 1-2, jotka kokevat aiheen henkilökohtaiseksi loukkaukseksi koskien oman elämänsä valintoja, ja toki sitä omaa markkina-arvoaan kohtaan. Ja sitten alkaa päälle käyminen.
Vierailija kirjoitti:
Olen melko varma, että vientiä ei niin ole. Tällaisia teorioita lukevat ovat todennäköisesti tyhmiä, ilkeitä ja epäviehättäviä ulkoisesti. Normaali ihminen tunnistaa "tasonsa" automaattisesti itsestään.
Tietynlainen lähestymistapa syystä tai toisesta kiinnostavaan asiaan/ilmiöön ei tee kenestäkään automaattisesti tyhmää, ilkeää ja epäviehättävää.
Eihän epäorgaanisen kemian professori ole automaattisesti "tyhmä, ilkeä ja epäviehättävä" verrattuna orgaanisen kemian professoriin vain siksi, että pohtii omaa alaansa eri tavalla, eikö?
Yllä oleva kommentti havainnollistaa silti sen, miksi vähänkään älykkäämmät miehet puhuvat markkina-arvoon liittyvistä asioista vain ja ainoastaan rajatun ja valikoidun mieskaveriporukan kesken. Eivätkä naisten kanssa koskaan.
Eiköhän keskustelut herätä suuria tunteita siksi että omasta mielestään "asiantunutijoina" toimivat miehet joilla ei ole normaalia tunne-elämää eikä sosiaalisia taitoja eikä mitään kokemusta parisuhteista. Tilanne on sitten se että nämä kopeloivat elefantin kärsää sokkona ja selostavat vaikka maailman tappiin miten elefantti on ohut, pitkulainen ja kiemurteleva, ja normiväestö joka näkee koko elefantin tai suurimman osan siitä, yrittää selittää että eieiei no se on vain osa elefanttia. Tämä jatkuu ikuisesti koska ihmiset ei pysty antaa olla jos joku on osittain oikeassa mutta osaksi tosi, tosi väärässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun mainitsit nuo avioliitossa toistuvasti pettävät miehet, niin sellaista olen havainnut, että heillä ei tunnu vaimon ottaman eron jälkeen menevän kovin vahvasti. Veikkaan sen johtuvan siitä, että varatun miehen ja miksei naisen kanssa seurustelevissa on luultavasti paljon sellaisia, joiden tiedostamattomat motiivit liittyvät nimenomaan siihen, että vastapuoli on varattu. Keski-ikäinen eronnut sinkkumies tai nainen ei olekaan niin houkutteleva kuin varattu, kielletty hedelmä.
Ehkä monet miehet tämän tiedostavatkin, koska lähtevät suhteesta vasta sitten, kun on majapaikka seuraavan naisen luona valmiina. Muistaakseni 70 % eroista on naisten aloitteesta. Ikänsä sinkkuna ollut playboy on täysin sopeutunut tilanteeseensa, joten ero ei järkytä hänen elämäänsä samalla tavalla kuin pettävää miestä, jolle nainen osoittaa ovea.
ps. lihavoitu kohta jos mikä kuvaa tavismiestä.
Naistenmies lähtee kohti uusia seikkailuja ja luottaa siihen että uusi nainen, tai naisia, löytyy kyllä.
Juurikin näin. Miten naiset voivatkaan olla niin pihalla kaikkeen pariutumiseen liittyvästä. Karruselliko se sekoittaa pään? Vaiko olematon helle?
Tavallisella miehellä kysyntä on niin heikkoa, että kohtuullinenkin tarjous on sellainen mistä pidetään kiinni, ja harvemmin suhteidenkaan aika ovelle ilmaantuu parempia kolkuttelemaan. Jos ilmaantuu, niin ero on tietenkin todennäköinen. Yksi erojen arkkityyppi onkin tämä, eli vanhemmiten erotaan kun mies kenties huomaamatta hiipii statushierarkiassa ylemmäs ja nainen kotona sekä naiset ympärillä rupsahtavat miestä nopeammin. Joksikin villityksiksikin tuota sangen luonnillista ilmiötä on yritetty mustamaalata, vaikka kyseessä on vain luonnon suuri kiertokulku. Mutta tavallisempikin mies pääsee kuitenkin vanhemmiten valkkaamaan ihan eri tavalla kuin nuorena, runneltuna ja epävarmana poikasena.
Naiset taas tuossa puhuvat jostain komeista reppanoista, ehkä entisistä pelimiehistä, joilla ei ole maailmalle katoavaa komeutta kummempaa annettavaa. Naistenmiehet taas ovat myös henkisesti kykeneväisiä, mihin suuri kysyntä puoliksi perustuukin. Heille tarjokkaita virtaa läpi elämän ja enemmänkin se sitoutuminen on haaste, kun mahdollisuus vieläkin parempaan on varsin todennäköistä. Eivät tosiaan yleensä jää surkuttelemaan entisen perään, kun tarjolla on jälleeen nuorempaa satoa, minkä seassa villiintyä ja piehtaroida!
Tässä taas nähdään miksi KENENKÄÄN ei pitäisi näihin ns kilttiin miehiin sekaantua. Lähtökohta parisuhteelle on näillä se että on tyydytään, ja paljon rummutettu pettämättömyys on sitä ettei ole ketään jonka kanssa pettää. Mutta jos tulee vastaan joku nuorempi tai paremman näköinen, tietenkin jätetään se oma nainen. On ihan oikein että suvunjatkaminen päättyy näillä tähän, mitään heissä ei ihmiskunta menetä.
Eiköhän tuossa puhuttu tavismiehistä.
Ja naiset muuten pettävät ihan yhtä lailla kuin miehetkin ja eroista 70-80% tapahtuu naisten aloitteista, eli jos tavismiestä ei kannata ottaa niin tavisnainen se vasta huono diili onkin.
Miehelle ainoa kannattava strategiahan on sitten olettaa ettei naisiin kannata sitoutua, ja pyrkiä vaihtamaan aina vain nuorempaan jos mahdollista.
Aika harva luultavasti ajattelee pariutumistaan strategiana. Jos ajattelee, niin vasta sitten kun suhteeseen on jo tullut kupruja.
En usko, että miehet tietoisesti ajattelevat vaihtavansa nuorempaan ja kauniimpaan. He ajattelevat vaihtavansa parempaan aivan niin kuin naisetkin erotessaan. Entinen elämä muuttuu nukkavieruksi eikä sen ongelmia ole saatu ratkaistuksi.
Tässä keskustelussa on aika paljon leimaamista. Se varmaan kertoo aiheen henkilökohtaisesta koskettavuudesta itse kullekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän keskustelut herätä suuria tunteita siksi että omasta mielestään "asiantunutijoina" toimivat miehet joilla ei ole normaalia tunne-elämää eikä sosiaalisia taitoja eikä mitään kokemusta parisuhteista. Tilanne on sitten se että nämä kopeloivat elefantin kärsää sokkona ja selostavat vaikka maailman tappiin miten elefantti on ohut, pitkulainen ja kiemurteleva, ja normiväestö joka näkee koko elefantin tai suurimman osan siitä, yrittää selittää että eieiei no se on vain osa elefanttia. Tämä jatkuu ikuisesti koska ihmiset ei pysty antaa olla jos joku on osittain oikeassa mutta osaksi tosi, tosi väärässä.
Tunnetko sinä heidät henkilökohtaisesti? Kenenkään oikeaa nimeä en ole nähnyt nimimerkin kohdalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun mainitsit nuo avioliitossa toistuvasti pettävät miehet, niin sellaista olen havainnut, että heillä ei tunnu vaimon ottaman eron jälkeen menevän kovin vahvasti. Veikkaan sen johtuvan siitä, että varatun miehen ja miksei naisen kanssa seurustelevissa on luultavasti paljon sellaisia, joiden tiedostamattomat motiivit liittyvät nimenomaan siihen, että vastapuoli on varattu. Keski-ikäinen eronnut sinkkumies tai nainen ei olekaan niin houkutteleva kuin varattu, kielletty hedelmä.
Ehkä monet miehet tämän tiedostavatkin, koska lähtevät suhteesta vasta sitten, kun on majapaikka seuraavan naisen luona valmiina. Muistaakseni 70 % eroista on naisten aloitteesta. Ikänsä sinkkuna ollut playboy on täysin sopeutunut tilanteeseensa, joten ero ei järkytä hänen elämäänsä samalla tavalla kuin pettävää miestä, jolle nainen osoittaa ovea.
ps. lihavoitu kohta jos mikä kuvaa tavismiestä.
Naistenmies lähtee kohti uusia seikkailuja ja luottaa siihen että uusi nainen, tai naisia, löytyy kyllä.
Juurikin näin. Miten naiset voivatkaan olla niin pihalla kaikkeen pariutumiseen liittyvästä. Karruselliko se sekoittaa pään? Vaiko olematon helle?
Tavallisella miehellä kysyntä on niin heikkoa, että kohtuullinenkin tarjous on sellainen mistä pidetään kiinni, ja harvemmin suhteidenkaan aika ovelle ilmaantuu parempia kolkuttelemaan. Jos ilmaantuu, niin ero on tietenkin todennäköinen. Yksi erojen arkkityyppi onkin tämä, eli vanhemmiten erotaan kun mies kenties huomaamatta hiipii statushierarkiassa ylemmäs ja nainen kotona sekä naiset ympärillä rupsahtavat miestä nopeammin. Joksikin villityksiksikin tuota sangen luonnillista ilmiötä on yritetty mustamaalata, vaikka kyseessä on vain luonnon suuri kiertokulku. Mutta tavallisempikin mies pääsee kuitenkin vanhemmiten valkkaamaan ihan eri tavalla kuin nuorena, runneltuna ja epävarmana poikasena.
Naiset taas tuossa puhuvat jostain komeista reppanoista, ehkä entisistä pelimiehistä, joilla ei ole maailmalle katoavaa komeutta kummempaa annettavaa. Naistenmiehet taas ovat myös henkisesti kykeneväisiä, mihin suuri kysyntä puoliksi perustuukin. Heille tarjokkaita virtaa läpi elämän ja enemmänkin se sitoutuminen on haaste, kun mahdollisuus vieläkin parempaan on varsin todennäköistä. Eivät tosiaan yleensä jää surkuttelemaan entisen perään, kun tarjolla on jälleeen nuorempaa satoa, minkä seassa villiintyä ja piehtaroida!
Älä puhu muiden miesten puolesta, he häpeäisivät väitteitäsi.
Kaikki eksäni ovat olleet tavallisia (yksi avio-ex, muutama seurustelu-ex) ja ihan jokaisesta heistä olen joutunut "kilpailemaan" muiden naisten kanssa.
Nykyinen puolisoni olisi varmasti saanut minua kauniimman ja nuoremman, jos se olisi ollut hänelle prioriteettti, sen verran aktiivisesti naiset hakeutuvat hänen juttusilleen. Ja on kuitenkin täysin tavallinen. Hän ei varmasti allekirjoittaisi väitettäsi heikosta kysynnästä ja siitä että pitää ottaa joku, joka "tekee tarjouksen".
Eli kirjoita itsestäsi, älä muista miehistä.
Mitä tarkoitat tuolla käytännössä? Olen nainen ja vaikka tässä keskustelussa olen ikään kuin puolustanut tasoteoriaa (joka voidaan nähdä myös kilpailun näkökulmasta), niin en siitä huolimatta ole koskaan kokenut kilpailevani kenenkään naisen kanssa yhdestäkään miehestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän keskustelut herätä suuria tunteita siksi että omasta mielestään "asiantunutijoina" toimivat miehet joilla ei ole normaalia tunne-elämää eikä sosiaalisia taitoja eikä mitään kokemusta parisuhteista. ---
Mihin tämä julkilausuma perustuu? Esimerkiksi minä olen ollut suurimman osan elämästäni parisuhteissa, joiden kesto on vaihdellut kolmesta kuukaudesta kymmeneen vuoteen. Sosiaaliset taidot ovat varmasti normaalit, enkä ole henkisiltä ominaisuuksiltani millään tavalla poikkeava.
Kommenttisi ainoa pyrkimys on siis lyödä epäilyttävä leima sellaisen ihmisen otsaan, jonka sanomasta et syystä tai toisesta pidä. Tämä tietenkin siksi, että haluat perustella itsellesi, miksi kerrotun voi ohittaa hyvällä omatunnolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En edes ole tasoteoreetikko, mutta jatkoin vielä himmelini kokoamista.
Tuo kirjoittaja, joka kyselee toistuvasti numeroista, en ihan tavoita mitä hän sillä hakee kysellessään yhtä numeroa 65v. miehensä markkina-arvolle, mutta eihän numeron antaminen ole mikään ongelma. Markkina-arvo ei kuitenkaan muodostu yhdestä numeraalisesta arviosta, vaan monista, jos tämä mies on markkinoilla. (Uinuvampina markkinat ovat kyllä olemassa suhteessakin, muutenhan eroja ja uskottomuutta ei olisi.)
Jos tämä 65v. mies olisi markkinoilla, niin häntä arvioitaisiin jollakin skaalalla kuten meitä kaikkia, olivatpa ne skaalat minkä tyyppisiä tahansa. Tyydyttävä 7, kiitettävä 9 tai välttävä 6 esimerkiksi. Tai "ei kiinnostava missään mielessä", "kiva hyvänpäivän tuttava", "voi ei, onko tuo kiinnostunut minusta sillä tavalla!", "Wow, mikä herkku". Numeraaliset arviot ovat vain yksi tapa arvioida asioita, ei sen kummempaa. Markkina-arvo tai taso tai numero on monen mielipiteen keskiarvo, joka kuvaa yleistä kysyntää. 9-10 numeroilla on paljon kysyntää, asteikon alapäässä ei juuri lainkaan.
Kuka tahansa vähänkin kartalla oleva voi silti lonkalta arvioida, että pitkä, varakas ja jollain tyypillisellä tavalla hyvännäköinen ja kiinnostavassa ammatissa toimiva terve 65v. mies on noin 7-8, kun lasketaan kaikkien numeraalisten arvioiden keskiarvo. Samanikäisille hän on ehkä 9-10 ja parikymppisille 4-5 osan jättäessä hänet täysin valintojen ulkopuolelle. Puhutaan siis keskiarvoista. Lähempänä pariutumisikää oleville taviksille annetut numeraaliset arviot heittelevät vähemmän.
Tasot ehkä kuvastavat poissulkumenetelmää, jota harrastetaan yhä enemmän, kun deittipalveluissa on listattava ja karsittava ominaisuuksia. Silloinhan kriteerien asettamiseen tottuu. Tasoteoria on looginen seuraus tuosta deittipalvelujen ominaisuudesta, vaikka ainahan kumppaneita on arvioitu sanallisesti ja numeroinkin. Nyt siinä on kaupallista potentiaalia.
Eli sen yhden ja saman miiehen taso voi olla mitä tahansa välillä 4-10. Ja kuitenkin hyvin usein saa lukea, kuinka "nainen yritti itseään korkeatasoisempaa".
Ei mitään järkeä. Paitsi jos tunnustetaan, että niin oma kuin sen toisenkin osapuolen taso on täysin subjektiivinen tulkinta.
Sivusta; tismalleen näin. Jokainen voi itse määritellä omakohtaisin kriteerein itselleen niitä tasoja vaikka miten. Se on kenties ihan käypä työkalu hahmottaa valinnanvaikeustilanteessa asioita, kun on paljon rytkyllä kumppaniehdokkaita eikä keneenkään oikein selkeästi erottuvia tunteita.
Näillä teoreetikoilla menee pahasti harhaan siinä, kun he yrittävät yleistää eli pakottaa omia mieltymyksiään universaaleiksi tai edes haarukoida jotain keskimääräisiä kriteeristöjä tasojen perusteiksi. Sellaisia kuin ei ole ja keskimääräinen on varmuudella ainoastaan epäsopiva lähes jokaiselle yksilölle.
Parinvalinta taas ei ole tolastosuure vaan se on aina yksilöllinen ratkaisu. Henkilökohtaisin perferenssein. Harva jos kukaan tavoittelee minkään hypoteettisen keskimääräisen tasokastijärjestelmän mukaisia huippuja tai edes mitään muutakaan. Näitä tasoja ei ole olemassa. Pääasiassa yksilöillä on täysin yksilöllisiä preferenssejään ja he valitsevat niiden mukaan kiinnostavista sen, johon sattuvat rakastumaan, tai sitten huonommassa tapauksessa vain kriteerit täyttävän tai joissain tapauksissa eivät ketään kuitenkaan. Koska tämä ei ole objektiiviseen ja universaaliin paremmuusjärjestykseen perustuvaa toimintaa juuri kenelläkään elävän elämän yksilöllä, sitä on mahdotonta mallintaa universaalein tasoin. Se on joukko-opillinen kokonaisuus, jossa on monia erilaisia joukkoja ilman keskinäistä arvojärjestystä ja kahdesta joukkokokoelmasta preferenssit ohjaavat yksilöitä valikoimaan ristiin rastiin ilman mallinnettavaa logiikkaa. Sellaisesta ei pysty laatimaan valintoja ennustavaa teoriaa. Siksi yrityksetkin ovat jääneet anekdoottien, kirsikanpoiminnan ja keskenään täysin ristiriitaisten ad hoc -selitysten varaan. Ei ole teoriaa, ei tule teoriaa. Ihmiset kun valikoivat puolisonsa täysin tasotyyppien horinoista piittaamatta ihan oman makunsa mukaan ja aika pitkälti siltä pohjalta, kenen kanssa herää tunteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En edes ole tasoteoreetikko, mutta jatkoin vielä himmelini kokoamista.
Tuo kirjoittaja, joka kyselee toistuvasti numeroista, en ihan tavoita mitä hän sillä hakee kysellessään yhtä numeroa 65v. miehensä markkina-arvolle, mutta eihän numeron antaminen ole mikään ongelma. Markkina-arvo ei kuitenkaan muodostu yhdestä numeraalisesta arviosta, vaan monista, jos tämä mies on markkinoilla. (Uinuvampina markkinat ovat kyllä olemassa suhteessakin, muutenhan eroja ja uskottomuutta ei olisi.)
Jos tämä 65v. mies olisi markkinoilla, niin häntä arvioitaisiin jollakin skaalalla kuten meitä kaikkia, olivatpa ne skaalat minkä tyyppisiä tahansa. Tyydyttävä 7, kiitettävä 9 tai välttävä 6 esimerkiksi. Tai "ei kiinnostava missään mielessä", "kiva hyvänpäivän tuttava", "voi ei, onko tuo kiinnostunut minusta sillä tavalla!", "Wow, mikä herkku". Numeraaliset arviot ovat vain yksi tapa arvioida asioita, ei sen kummempaa. Markkina-arvo tai taso tai numero on monen mielipiteen keskiarvo, joka kuvaa yleistä kysyntää. 9-10 numeroilla on paljon kysyntää, asteikon alapäässä ei juuri lainkaan.
Kuka tahansa vähänkin kartalla oleva voi silti lonkalta arvioida, että pitkä, varakas ja jollain tyypillisellä tavalla hyvännäköinen ja kiinnostavassa ammatissa toimiva terve 65v. mies on noin 7-8, kun lasketaan kaikkien numeraalisten arvioiden keskiarvo. Samanikäisille hän on ehkä 9-10 ja parikymppisille 4-5 osan jättäessä hänet täysin valintojen ulkopuolelle. Puhutaan siis keskiarvoista. Lähempänä pariutumisikää oleville taviksille annetut numeraaliset arviot heittelevät vähemmän.
Tasot ehkä kuvastavat poissulkumenetelmää, jota harrastetaan yhä enemmän, kun deittipalveluissa on listattava ja karsittava ominaisuuksia. Silloinhan kriteerien asettamiseen tottuu. Tasoteoria on looginen seuraus tuosta deittipalvelujen ominaisuudesta, vaikka ainahan kumppaneita on arvioitu sanallisesti ja numeroinkin. Nyt siinä on kaupallista potentiaalia.
Eli sen yhden ja saman miiehen taso voi olla mitä tahansa välillä 4-10. Ja kuitenkin hyvin usein saa lukea, kuinka "nainen yritti itseään korkeatasoisempaa".
Ei mitään järkeä. Paitsi jos tunnustetaan, että niin oma kuin sen toisenkin osapuolen taso on täysin subjektiivinen tulkinta.
Sivusta; tismalleen näin. Jokainen voi itse määritellä omakohtaisin kriteerein itselleen niitä tasoja vaikka miten. Se on kenties ihan käypä työkalu hahmottaa valinnanvaikeustilanteessa asioita, kun on paljon rytkyllä kumppaniehdokkaita eikä keneenkään oikein selkeästi erottuvia tunteita.
Näillä teoreetikoilla menee pahasti harhaan siinä, kun he yrittävät yleistää eli pakottaa omia mieltymyksiään universaaleiksi tai edes haarukoida jotain keskimääräisiä kriteeristöjä tasojen perusteiksi. Sellaisia kuin ei ole ja keskimääräinen on varmuudella ainoastaan epäsopiva lähes jokaiselle yksilölle.
Parinvalinta taas ei ole tolastosuure vaan se on aina yksilöllinen ratkaisu. Henkilökohtaisin perferenssein. Harva jos kukaan tavoittelee minkään hypoteettisen keskimääräisen tasokastijärjestelmän mukaisia huippuja tai edes mitään muutakaan. Näitä tasoja ei ole olemassa. Pääasiassa yksilöillä on täysin yksilöllisiä preferenssejään ja he valitsevat niiden mukaan kiinnostavista sen, johon sattuvat rakastumaan, tai sitten huonommassa tapauksessa vain kriteerit täyttävän tai joissain tapauksissa eivät ketään kuitenkaan. Koska tämä ei ole objektiiviseen ja universaaliin paremmuusjärjestykseen perustuvaa toimintaa juuri kenelläkään elävän elämän yksilöllä, sitä on mahdotonta mallintaa universaalein tasoin. Se on joukko-opillinen kokonaisuus, jossa on monia erilaisia joukkoja ilman keskinäistä arvojärjestystä ja kahdesta joukkokokoelmasta preferenssit ohjaavat yksilöitä valikoimaan ristiin rastiin ilman mallinnettavaa logiikkaa. Sellaisesta ei pysty laatimaan valintoja ennustavaa teoriaa. Siksi yrityksetkin ovat jääneet anekdoottien, kirsikanpoiminnan ja keskenään täysin ristiriitaisten ad hoc -selitysten varaan. Ei ole teoriaa, ei tule teoriaa. Ihmiset kun valikoivat puolisonsa täysin tasotyyppien horinoista piittaamatta ihan oman makunsa mukaan ja aika pitkälti siltä pohjalta, kenen kanssa herää tunteita.
Mikä sitten selittää sen, että joillain on tosi paljon kysyntää ja joillain ei ollenkaan?
ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän keskustelut herätä suuria tunteita siksi että omasta mielestään "asiantunutijoina" toimivat miehet joilla ei ole normaalia tunne-elämää eikä sosiaalisia taitoja eikä mitään kokemusta parisuhteista. ---
Mihin tämä julkilausuma perustuu? Esimerkiksi minä olen ollut suurimman osan elämästäni parisuhteissa, joiden kesto on vaihdellut kolmesta kuukaudesta kymmeneen vuoteen. Sosiaaliset taidot ovat varmasti normaalit, enkä ole henkisiltä ominaisuuksiltani millään tavalla poikkeava.
Kommenttisi ainoa pyrkimys on siis lyödä epäilyttävä leima sellaisen ihmisen otsaan, jonka sanomasta et syystä tai toisesta pidä. Tämä tietenkin siksi, että haluat perustella itsellesi, miksi kerrotun voi ohittaa hyvällä omatunnolla.
Noh, ovatko kanssasi pariutuneet naiset valinneet sinut AINOASTAAN statuksen, rahan ja ulkonäön perusteella?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En edes ole tasoteoreetikko, mutta jatkoin vielä himmelini kokoamista.
Tuo kirjoittaja, joka kyselee toistuvasti numeroista, en ihan tavoita mitä hän sillä hakee kysellessään yhtä numeroa 65v. miehensä markkina-arvolle, mutta eihän numeron antaminen ole mikään ongelma. Markkina-arvo ei kuitenkaan muodostu yhdestä numeraalisesta arviosta, vaan monista, jos tämä mies on markkinoilla. (Uinuvampina markkinat ovat kyllä olemassa suhteessakin, muutenhan eroja ja uskottomuutta ei olisi.)
Jos tämä 65v. mies olisi markkinoilla, niin häntä arvioitaisiin jollakin skaalalla kuten meitä kaikkia, olivatpa ne skaalat minkä tyyppisiä tahansa. Tyydyttävä 7, kiitettävä 9 tai välttävä 6 esimerkiksi. Tai "ei kiinnostava missään mielessä", "kiva hyvänpäivän tuttava", "voi ei, onko tuo kiinnostunut minusta sillä tavalla!", "Wow, mikä herkku". Numeraaliset arviot ovat vain yksi tapa arvioida asioita, ei sen kummempaa. Markkina-arvo tai taso tai numero on monen mielipiteen keskiarvo, joka kuvaa yleistä kysyntää. 9-10 numeroilla on paljon kysyntää, asteikon alapäässä ei juuri lainkaan.
Kuka tahansa vähänkin kartalla oleva voi silti lonkalta arvioida, että pitkä, varakas ja jollain tyypillisellä tavalla hyvännäköinen ja kiinnostavassa ammatissa toimiva terve 65v. mies on noin 7-8, kun lasketaan kaikkien numeraalisten arvioiden keskiarvo. Samanikäisille hän on ehkä 9-10 ja parikymppisille 4-5 osan jättäessä hänet täysin valintojen ulkopuolelle. Puhutaan siis keskiarvoista. Lähempänä pariutumisikää oleville taviksille annetut numeraaliset arviot heittelevät vähemmän.
Tasot ehkä kuvastavat poissulkumenetelmää, jota harrastetaan yhä enemmän, kun deittipalveluissa on listattava ja karsittava ominaisuuksia. Silloinhan kriteerien asettamiseen tottuu. Tasoteoria on looginen seuraus tuosta deittipalvelujen ominaisuudesta, vaikka ainahan kumppaneita on arvioitu sanallisesti ja numeroinkin. Nyt siinä on kaupallista potentiaalia.
Eli sen yhden ja saman miiehen taso voi olla mitä tahansa välillä 4-10. Ja kuitenkin hyvin usein saa lukea, kuinka "nainen yritti itseään korkeatasoisempaa".
Ei mitään järkeä. Paitsi jos tunnustetaan, että niin oma kuin sen toisenkin osapuolen taso on täysin subjektiivinen tulkinta.
Sivusta; tismalleen näin. Jokainen voi itse määritellä omakohtaisin kriteerein itselleen niitä tasoja vaikka miten. Se on kenties ihan käypä työkalu hahmottaa valinnanvaikeustilanteessa asioita, kun on paljon rytkyllä kumppaniehdokkaita eikä keneenkään oikein selkeästi erottuvia tunteita.
Näillä teoreetikoilla menee pahasti harhaan siinä, kun he yrittävät yleistää eli pakottaa omia mieltymyksiään universaaleiksi tai edes haarukoida jotain keskimääräisiä kriteeristöjä tasojen perusteiksi. Sellaisia kuin ei ole ja keskimääräinen on varmuudella ainoastaan epäsopiva lähes jokaiselle yksilölle.
Parinvalinta taas ei ole tolastosuure vaan se on aina yksilöllinen ratkaisu. Henkilökohtaisin perferenssein. Harva jos kukaan tavoittelee minkään hypoteettisen keskimääräisen tasokastijärjestelmän mukaisia huippuja tai edes mitään muutakaan. Näitä tasoja ei ole olemassa. Pääasiassa yksilöillä on täysin yksilöllisiä preferenssejään ja he valitsevat niiden mukaan kiinnostavista sen, johon sattuvat rakastumaan, tai sitten huonommassa tapauksessa vain kriteerit täyttävän tai joissain tapauksissa eivät ketään kuitenkaan. Koska tämä ei ole objektiiviseen ja universaaliin paremmuusjärjestykseen perustuvaa toimintaa juuri kenelläkään elävän elämän yksilöllä, sitä on mahdotonta mallintaa universaalein tasoin. Se on joukko-opillinen kokonaisuus, jossa on monia erilaisia joukkoja ilman keskinäistä arvojärjestystä ja kahdesta joukkokokoelmasta preferenssit ohjaavat yksilöitä valikoimaan ristiin rastiin ilman mallinnettavaa logiikkaa. Sellaisesta ei pysty laatimaan valintoja ennustavaa teoriaa. Siksi yrityksetkin ovat jääneet anekdoottien, kirsikanpoiminnan ja keskenään täysin ristiriitaisten ad hoc -selitysten varaan. Ei ole teoriaa, ei tule teoriaa. Ihmiset kun valikoivat puolisonsa täysin tasotyyppien horinoista piittaamatta ihan oman makunsa mukaan ja aika pitkälti siltä pohjalta, kenen kanssa herää tunteita.
Mikä sitten selittää sen, että joillain on tosi paljon kysyntää ja joillain ei ollenkaan?
ohis
Tasiteoreetikot: raha status ulkonäkö.
Normaalit ihmiset: Ulkönäkö, luonne, huumorintaju, yhteiset arvot ja kiinnostuksen kohteet, kemia, ja kyllä, jotkut arvostavat myös rahaa ja statusta. Enemmistö ei pelkästään kahta viimeistä, muuten kukaan ei pariutuisi koska harvoilla noita on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En edes ole tasoteoreetikko, mutta jatkoin vielä himmelini kokoamista.
Tuo kirjoittaja, joka kyselee toistuvasti numeroista, en ihan tavoita mitä hän sillä hakee kysellessään yhtä numeroa 65v. miehensä markkina-arvolle, mutta eihän numeron antaminen ole mikään ongelma. Markkina-arvo ei kuitenkaan muodostu yhdestä numeraalisesta arviosta, vaan monista, jos tämä mies on markkinoilla. (Uinuvampina markkinat ovat kyllä olemassa suhteessakin, muutenhan eroja ja uskottomuutta ei olisi.)
Jos tämä 65v. mies olisi markkinoilla, niin häntä arvioitaisiin jollakin skaalalla kuten meitä kaikkia, olivatpa ne skaalat minkä tyyppisiä tahansa. Tyydyttävä 7, kiitettävä 9 tai välttävä 6 esimerkiksi. Tai "ei kiinnostava missään mielessä", "kiva hyvänpäivän tuttava", "voi ei, onko tuo kiinnostunut minusta sillä tavalla!", "Wow, mikä herkku". Numeraaliset arviot ovat vain yksi tapa arvioida asioita, ei sen kummempaa. Markkina-arvo tai taso tai numero on monen mielipiteen keskiarvo, joka kuvaa yleistä kysyntää. 9-10 numeroilla on paljon kysyntää, asteikon alapäässä ei juuri lainkaan.
Kuka tahansa vähänkin kartalla oleva voi silti lonkalta arvioida, että pitkä, varakas ja jollain tyypillisellä tavalla hyvännäköinen ja kiinnostavassa ammatissa toimiva terve 65v. mies on noin 7-8, kun lasketaan kaikkien numeraalisten arvioiden keskiarvo. Samanikäisille hän on ehkä 9-10 ja parikymppisille 4-5 osan jättäessä hänet täysin valintojen ulkopuolelle. Puhutaan siis keskiarvoista. Lähempänä pariutumisikää oleville taviksille annetut numeraaliset arviot heittelevät vähemmän.
Tasot ehkä kuvastavat poissulkumenetelmää, jota harrastetaan yhä enemmän, kun deittipalveluissa on listattava ja karsittava ominaisuuksia. Silloinhan kriteerien asettamiseen tottuu. Tasoteoria on looginen seuraus tuosta deittipalvelujen ominaisuudesta, vaikka ainahan kumppaneita on arvioitu sanallisesti ja numeroinkin. Nyt siinä on kaupallista potentiaalia.
Eli sen yhden ja saman miiehen taso voi olla mitä tahansa välillä 4-10. Ja kuitenkin hyvin usein saa lukea, kuinka "nainen yritti itseään korkeatasoisempaa".
Ei mitään järkeä. Paitsi jos tunnustetaan, että niin oma kuin sen toisenkin osapuolen taso on täysin subjektiivinen tulkinta.
Sivusta; tismalleen näin. Jokainen voi itse määritellä omakohtaisin kriteerein itselleen niitä tasoja vaikka miten. Se on kenties ihan käypä työkalu hahmottaa valinnanvaikeustilanteessa asioita, kun on paljon rytkyllä kumppaniehdokkaita eikä keneenkään oikein selkeästi erottuvia tunteita.
Näillä teoreetikoilla menee pahasti harhaan siinä, kun he yrittävät yleistää eli pakottaa omia mieltymyksiään universaaleiksi tai edes haarukoida jotain keskimääräisiä kriteeristöjä tasojen perusteiksi. Sellaisia kuin ei ole ja keskimääräinen on varmuudella ainoastaan epäsopiva lähes jokaiselle yksilölle.
Parinvalinta taas ei ole tolastosuure vaan se on aina yksilöllinen ratkaisu. Henkilökohtaisin perferenssein. Harva jos kukaan tavoittelee minkään hypoteettisen keskimääräisen tasokastijärjestelmän mukaisia huippuja tai edes mitään muutakaan. Näitä tasoja ei ole olemassa. Pääasiassa yksilöillä on täysin yksilöllisiä preferenssejään ja he valitsevat niiden mukaan kiinnostavista sen, johon sattuvat rakastumaan, tai sitten huonommassa tapauksessa vain kriteerit täyttävän tai joissain tapauksissa eivät ketään kuitenkaan. Koska tämä ei ole objektiiviseen ja universaaliin paremmuusjärjestykseen perustuvaa toimintaa juuri kenelläkään elävän elämän yksilöllä, sitä on mahdotonta mallintaa universaalein tasoin. Se on joukko-opillinen kokonaisuus, jossa on monia erilaisia joukkoja ilman keskinäistä arvojärjestystä ja kahdesta joukkokokoelmasta preferenssit ohjaavat yksilöitä valikoimaan ristiin rastiin ilman mallinnettavaa logiikkaa. Sellaisesta ei pysty laatimaan valintoja ennustavaa teoriaa. Siksi yrityksetkin ovat jääneet anekdoottien, kirsikanpoiminnan ja keskenään täysin ristiriitaisten ad hoc -selitysten varaan. Ei ole teoriaa, ei tule teoriaa. Ihmiset kun valikoivat puolisonsa täysin tasotyyppien horinoista piittaamatta ihan oman makunsa mukaan ja aika pitkälti siltä pohjalta, kenen kanssa herää tunteita.
Mikä sitten selittää sen, että joillain on tosi paljon kysyntää ja joillain ei ollenkaan?
ohis
Ei ollut minulle osoitettu, mutta vaikuttaa siltä, että joillekin se ongelma yli kaiken muun ovat nämä pyrkimykset laittaa asioita numeroiksi, ja toki sanat "markkina-arvo" ja "teoria".
Tämä kynnys on sitten niin korkea, että metsä katoaa sinne puiden taakse. Asia on naaman edessä, mutta sitä ei vain näe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän keskustelut herätä suuria tunteita siksi että omasta mielestään "asiantunutijoina" toimivat miehet joilla ei ole normaalia tunne-elämää eikä sosiaalisia taitoja eikä mitään kokemusta parisuhteista. ---
Mihin tämä julkilausuma perustuu? Esimerkiksi minä olen ollut suurimman osan elämästäni parisuhteissa, joiden kesto on vaihdellut kolmesta kuukaudesta kymmeneen vuoteen. Sosiaaliset taidot ovat varmasti normaalit, enkä ole henkisiltä ominaisuuksiltani millään tavalla poikkeava.
Kommenttisi ainoa pyrkimys on siis lyödä epäilyttävä leima sellaisen ihmisen otsaan, jonka sanomasta et syystä tai toisesta pidä. Tämä tietenkin siksi, että haluat perustella itsellesi, miksi kerrotun voi ohittaa hyvällä omatunnolla.
Noh, ovatko kanssasi pariutuneet naiset valinneet sinut AINOASTAAN statuksen, rahan ja ulkonäön perusteella?
Ei kai tasoteoria tuollaista väitäkään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En edes ole tasoteoreetikko, mutta jatkoin vielä himmelini kokoamista.
Tuo kirjoittaja, joka kyselee toistuvasti numeroista, en ihan tavoita mitä hän sillä hakee kysellessään yhtä numeroa 65v. miehensä markkina-arvolle, mutta eihän numeron antaminen ole mikään ongelma. Markkina-arvo ei kuitenkaan muodostu yhdestä numeraalisesta arviosta, vaan monista, jos tämä mies on markkinoilla. (Uinuvampina markkinat ovat kyllä olemassa suhteessakin, muutenhan eroja ja uskottomuutta ei olisi.)
Jos tämä 65v. mies olisi markkinoilla, niin häntä arvioitaisiin jollakin skaalalla kuten meitä kaikkia, olivatpa ne skaalat minkä tyyppisiä tahansa. Tyydyttävä 7, kiitettävä 9 tai välttävä 6 esimerkiksi. Tai "ei kiinnostava missään mielessä", "kiva hyvänpäivän tuttava", "voi ei, onko tuo kiinnostunut minusta sillä tavalla!", "Wow, mikä herkku". Numeraaliset arviot ovat vain yksi tapa arvioida asioita, ei sen kummempaa. Markkina-arvo tai taso tai numero on monen mielipiteen keskiarvo, joka kuvaa yleistä kysyntää. 9-10 numeroilla on paljon kysyntää, asteikon alapäässä ei juuri lainkaan.
Kuka tahansa vähänkin kartalla oleva voi silti lonkalta arvioida, että pitkä, varakas ja jollain tyypillisellä tavalla hyvännäköinen ja kiinnostavassa ammatissa toimiva terve 65v. mies on noin 7-8, kun lasketaan kaikkien numeraalisten arvioiden keskiarvo. Samanikäisille hän on ehkä 9-10 ja parikymppisille 4-5 osan jättäessä hänet täysin valintojen ulkopuolelle. Puhutaan siis keskiarvoista. Lähempänä pariutumisikää oleville taviksille annetut numeraaliset arviot heittelevät vähemmän.
Tasot ehkä kuvastavat poissulkumenetelmää, jota harrastetaan yhä enemmän, kun deittipalveluissa on listattava ja karsittava ominaisuuksia. Silloinhan kriteerien asettamiseen tottuu. Tasoteoria on looginen seuraus tuosta deittipalvelujen ominaisuudesta, vaikka ainahan kumppaneita on arvioitu sanallisesti ja numeroinkin. Nyt siinä on kaupallista potentiaalia.
Eli sen yhden ja saman miiehen taso voi olla mitä tahansa välillä 4-10. Ja kuitenkin hyvin usein saa lukea, kuinka "nainen yritti itseään korkeatasoisempaa".
Ei mitään järkeä. Paitsi jos tunnustetaan, että niin oma kuin sen toisenkin osapuolen taso on täysin subjektiivinen tulkinta.
Sivusta; tismalleen näin. Jokainen voi itse määritellä omakohtaisin kriteerein itselleen niitä tasoja vaikka miten. Se on kenties ihan käypä työkalu hahmottaa valinnanvaikeustilanteessa asioita, kun on paljon rytkyllä kumppaniehdokkaita eikä keneenkään oikein selkeästi erottuvia tunteita.
Näillä teoreetikoilla menee pahasti harhaan siinä, kun he yrittävät yleistää eli pakottaa omia mieltymyksiään universaaleiksi tai edes haarukoida jotain keskimääräisiä kriteeristöjä tasojen perusteiksi. Sellaisia kuin ei ole ja keskimääräinen on varmuudella ainoastaan epäsopiva lähes jokaiselle yksilölle.
Parinvalinta taas ei ole tolastosuure vaan se on aina yksilöllinen ratkaisu. Henkilökohtaisin perferenssein. Harva jos kukaan tavoittelee minkään hypoteettisen keskimääräisen tasokastijärjestelmän mukaisia huippuja tai edes mitään muutakaan. Näitä tasoja ei ole olemassa. Pääasiassa yksilöillä on täysin yksilöllisiä preferenssejään ja he valitsevat niiden mukaan kiinnostavista sen, johon sattuvat rakastumaan, tai sitten huonommassa tapauksessa vain kriteerit täyttävän tai joissain tapauksissa eivät ketään kuitenkaan. Koska tämä ei ole objektiiviseen ja universaaliin paremmuusjärjestykseen perustuvaa toimintaa juuri kenelläkään elävän elämän yksilöllä, sitä on mahdotonta mallintaa universaalein tasoin. Se on joukko-opillinen kokonaisuus, jossa on monia erilaisia joukkoja ilman keskinäistä arvojärjestystä ja kahdesta joukkokokoelmasta preferenssit ohjaavat yksilöitä valikoimaan ristiin rastiin ilman mallinnettavaa logiikkaa. Sellaisesta ei pysty laatimaan valintoja ennustavaa teoriaa. Siksi yrityksetkin ovat jääneet anekdoottien, kirsikanpoiminnan ja keskenään täysin ristiriitaisten ad hoc -selitysten varaan. Ei ole teoriaa, ei tule teoriaa. Ihmiset kun valikoivat puolisonsa täysin tasotyyppien horinoista piittaamatta ihan oman makunsa mukaan ja aika pitkälti siltä pohjalta, kenen kanssa herää tunteita.
Mikä sitten selittää sen, että joillain on tosi paljon kysyntää ja joillain ei ollenkaan?
ohis
Tasiteoreetikot: raha status ulkonäkö.
Normaalit ihmiset: Ulkönäkö, luonne, huumorintaju, yhteiset arvot ja kiinnostuksen kohteet, kemia, ja kyllä, jotkut arvostavat myös rahaa ja statusta. Enemmistö ei pelkästään kahta viimeistä, muuten kukaan ei pariutuisi koska harvoilla noita on.
Mutta mikä selittää epätasaisen jakautumisen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En edes ole tasoteoreetikko, mutta jatkoin vielä himmelini kokoamista.
Tuo kirjoittaja, joka kyselee toistuvasti numeroista, en ihan tavoita mitä hän sillä hakee kysellessään yhtä numeroa 65v. miehensä markkina-arvolle, mutta eihän numeron antaminen ole mikään ongelma. Markkina-arvo ei kuitenkaan muodostu yhdestä numeraalisesta arviosta, vaan monista, jos tämä mies on markkinoilla. (Uinuvampina markkinat ovat kyllä olemassa suhteessakin, muutenhan eroja ja uskottomuutta ei olisi.)
Jos tämä 65v. mies olisi markkinoilla, niin häntä arvioitaisiin jollakin skaalalla kuten meitä kaikkia, olivatpa ne skaalat minkä tyyppisiä tahansa. Tyydyttävä 7, kiitettävä 9 tai välttävä 6 esimerkiksi. Tai "ei kiinnostava missään mielessä", "kiva hyvänpäivän tuttava", "voi ei, onko tuo kiinnostunut minusta sillä tavalla!", "Wow, mikä herkku". Numeraaliset arviot ovat vain yksi tapa arvioida asioita, ei sen kummempaa. Markkina-arvo tai taso tai numero on monen mielipiteen keskiarvo, joka kuvaa yleistä kysyntää. 9-10 numeroilla on paljon kysyntää, asteikon alapäässä ei juuri lainkaan.
Kuka tahansa vähänkin kartalla oleva voi silti lonkalta arvioida, että pitkä, varakas ja jollain tyypillisellä tavalla hyvännäköinen ja kiinnostavassa ammatissa toimiva terve 65v. mies on noin 7-8, kun lasketaan kaikkien numeraalisten arvioiden keskiarvo. Samanikäisille hän on ehkä 9-10 ja parikymppisille 4-5 osan jättäessä hänet täysin valintojen ulkopuolelle. Puhutaan siis keskiarvoista. Lähempänä pariutumisikää oleville taviksille annetut numeraaliset arviot heittelevät vähemmän.
Tasot ehkä kuvastavat poissulkumenetelmää, jota harrastetaan yhä enemmän, kun deittipalveluissa on listattava ja karsittava ominaisuuksia. Silloinhan kriteerien asettamiseen tottuu. Tasoteoria on looginen seuraus tuosta deittipalvelujen ominaisuudesta, vaikka ainahan kumppaneita on arvioitu sanallisesti ja numeroinkin. Nyt siinä on kaupallista potentiaalia.
Eli sen yhden ja saman miiehen taso voi olla mitä tahansa välillä 4-10. Ja kuitenkin hyvin usein saa lukea, kuinka "nainen yritti itseään korkeatasoisempaa".
Ei mitään järkeä. Paitsi jos tunnustetaan, että niin oma kuin sen toisenkin osapuolen taso on täysin subjektiivinen tulkinta.
Sivusta; tismalleen näin. Jokainen voi itse määritellä omakohtaisin kriteerein itselleen niitä tasoja vaikka miten. Se on kenties ihan käypä työkalu hahmottaa valinnanvaikeustilanteessa asioita, kun on paljon rytkyllä kumppaniehdokkaita eikä keneenkään oikein selkeästi erottuvia tunteita.
Näillä teoreetikoilla menee pahasti harhaan siinä, kun he yrittävät yleistää eli pakottaa omia mieltymyksiään universaaleiksi tai edes haarukoida jotain keskimääräisiä kriteeristöjä tasojen perusteiksi. Sellaisia kuin ei ole ja keskimääräinen on varmuudella ainoastaan epäsopiva lähes jokaiselle yksilölle.
Parinvalinta taas ei ole tolastosuure vaan se on aina yksilöllinen ratkaisu. Henkilökohtaisin perferenssein. Harva jos kukaan tavoittelee minkään hypoteettisen keskimääräisen tasokastijärjestelmän mukaisia huippuja tai edes mitään muutakaan. Näitä tasoja ei ole olemassa. Pääasiassa yksilöillä on täysin yksilöllisiä preferenssejään ja he valitsevat niiden mukaan kiinnostavista sen, johon sattuvat rakastumaan, tai sitten huonommassa tapauksessa vain kriteerit täyttävän tai joissain tapauksissa eivät ketään kuitenkaan. Koska tämä ei ole objektiiviseen ja universaaliin paremmuusjärjestykseen perustuvaa toimintaa juuri kenelläkään elävän elämän yksilöllä, sitä on mahdotonta mallintaa universaalein tasoin. Se on joukko-opillinen kokonaisuus, jossa on monia erilaisia joukkoja ilman keskinäistä arvojärjestystä ja kahdesta joukkokokoelmasta preferenssit ohjaavat yksilöitä valikoimaan ristiin rastiin ilman mallinnettavaa logiikkaa. Sellaisesta ei pysty laatimaan valintoja ennustavaa teoriaa. Siksi yrityksetkin ovat jääneet anekdoottien, kirsikanpoiminnan ja keskenään täysin ristiriitaisten ad hoc -selitysten varaan. Ei ole teoriaa, ei tule teoriaa. Ihmiset kun valikoivat puolisonsa täysin tasotyyppien horinoista piittaamatta ihan oman makunsa mukaan ja aika pitkälti siltä pohjalta, kenen kanssa herää tunteita.
Mikä sitten selittää sen, että joillain on tosi paljon kysyntää ja joillain ei ollenkaan?
ohis
Tasiteoreetikot: raha status ulkonäkö.
Normaalit ihmiset: Ulkönäkö, luonne, huumorintaju, yhteiset arvot ja kiinnostuksen kohteet, kemia, ja kyllä, jotkut arvostavat myös rahaa ja statusta. Enemmistö ei pelkästään kahta viimeistä, muuten kukaan ei pariutuisi koska harvoilla noita on.
Kyllä täysin varattomat suomalaiset ovat kuitenkin harvinaisia. Sosiaalinen status on puolestaan kaikilla, sinullakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun mainitsit nuo avioliitossa toistuvasti pettävät miehet, niin sellaista olen havainnut, että heillä ei tunnu vaimon ottaman eron jälkeen menevän kovin vahvasti. Veikkaan sen johtuvan siitä, että varatun miehen ja miksei naisen kanssa seurustelevissa on luultavasti paljon sellaisia, joiden tiedostamattomat motiivit liittyvät nimenomaan siihen, että vastapuoli on varattu. Keski-ikäinen eronnut sinkkumies tai nainen ei olekaan niin houkutteleva kuin varattu, kielletty hedelmä.
Ehkä monet miehet tämän tiedostavatkin, koska lähtevät suhteesta vasta sitten, kun on majapaikka seuraavan naisen luona valmiina. Muistaakseni 70 % eroista on naisten aloitteesta. Ikänsä sinkkuna ollut playboy on täysin sopeutunut tilanteeseensa, joten ero ei järkytä hänen elämäänsä samalla tavalla kuin pettävää miestä, jolle nainen osoittaa ovea.
ps. lihavoitu kohta jos mikä kuvaa tavismiestä.
Naistenmies lähtee kohti uusia seikkailuja ja luottaa siihen että uusi nainen, tai naisia, löytyy kyllä.
Juurikin näin. Miten naiset voivatkaan olla niin pihalla kaikkeen pariutumiseen liittyvästä. Karruselliko se sekoittaa pään? Vaiko olematon helle?
Tavallisella miehellä kysyntä on niin heikkoa, että kohtuullinenkin tarjous on sellainen mistä pidetään kiinni, ja harvemmin suhteidenkaan aika ovelle ilmaantuu parempia kolkuttelemaan. Jos ilmaantuu, niin ero on tietenkin todennäköinen. Yksi erojen arkkityyppi onkin tämä, eli vanhemmiten erotaan kun mies kenties huomaamatta hiipii statushierarkiassa ylemmäs ja nainen kotona sekä naiset ympärillä rupsahtavat miestä nopeammin. Joksikin villityksiksikin tuota sangen luonnillista ilmiötä on yritetty mustamaalata, vaikka kyseessä on vain luonnon suuri kiertokulku. Mutta tavallisempikin mies pääsee kuitenkin vanhemmiten valkkaamaan ihan eri tavalla kuin nuorena, runneltuna ja epävarmana poikasena.
Naiset taas tuossa puhuvat jostain komeista reppanoista, ehkä entisistä pelimiehistä, joilla ei ole maailmalle katoavaa komeutta kummempaa annettavaa. Naistenmiehet taas ovat myös henkisesti kykeneväisiä, mihin suuri kysyntä puoliksi perustuukin. Heille tarjokkaita virtaa läpi elämän ja enemmänkin se sitoutuminen on haaste, kun mahdollisuus vieläkin parempaan on varsin todennäköistä. Eivät tosiaan yleensä jää surkuttelemaan entisen perään, kun tarjolla on jälleeen nuorempaa satoa, minkä seassa villiintyä ja piehtaroida!
Älä puhu muiden miesten puolesta, he häpeäisivät väitteitäsi.
Kaikki eksäni ovat olleet tavallisia (yksi avio-ex, muutama seurustelu-ex) ja ihan jokaisesta heistä olen joutunut "kilpailemaan" muiden naisten kanssa.
Nykyinen puolisoni olisi varmasti saanut minua kauniimman ja nuoremman, jos se olisi ollut hänelle prioriteettti, sen verran aktiivisesti naiset hakeutuvat hänen juttusilleen. Ja on kuitenkin täysin tavallinen. Hän ei varmasti allekirjoittaisi väitettäsi heikosta kysynnästä ja siitä että pitää ottaa joku, joka "tekee tarjouksen".
Eli kirjoita itsestäsi, älä muista miehistä.
Mitä tarkoitat tuolla käytännössä? Olen nainen ja vaikka tässä keskustelussa olen ikään kuin puolustanut tasoteoriaa (joka voidaan nähdä myös kilpailun näkökulmasta), niin en siitä huolimatta ole koskaan kokenut kilpailevani kenenkään naisen kanssa yhdestäkään miehestä.
Outoa. Minä olen aikoinani ensin joutunut baariympäristössä "iskemään" miehen eli herättämään hänen kiinmostuksensa juuri minuun eikä niihin kauniisiin muihin naisiin, joita on paikalla. Nettideittailuaikana on ollut ilmeistä, vaikka muista tapailuista ei ole kovin paljon puhuttu, että en suinkaan ole ainoa miehestä kiinnostunut jne. Ensimmäistä poikaystävääni lukuun ottamatta yksikään eksäni ei ole ollut seksi-/parisuhdekokematon ja varsin nopeasti ovat vaikuttaneet minun jälkeeni uuden löytävän.
Ja todellakin puhun nyt tavallisista miehistä, en leukalentäjistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäpä kerron ihan omasta elämästäni miksi aloin miettimään näitä tasojuttuja.
Kun olin ehkä ->20v, en miettinyt tasoja. Ei ollut suurta kiirettä seurustella koska vietin aikaa kaverien kanssa ja sitten olin armeijassa.
Ajattelin että kiva tyttö löytyy kyllä, sen verran tiedostin etteivät omat ihastukset ikinä olleet niitä luokan missejä jotka aina seukkasivat pitkien/komeiden/itsevarmojen poikien kanssa.
Sitten sain opiskeluaikana huomata että eihän se niin menekään tuossa iässä että suurin osa löytää tyttöystävän. Ehei. Eka ilta yökerhossa ja ykkösluokan tytöt oli kuin poptähtiä, pojat näkymätöntä ilmaa. Suurin osa ei saa tyttöystävää, ja mitään seksiseikkailuja ei todellakaan ole tarjolla halusi niitä tai ei (itse olisin halunnut seurustella), koska on ne pari miestä jotka valloittaa naisia ja muut ei.
Se olikin niin että pojista kommeimat ja itsevarmimmat seurusteli jos halusivat, muut ei. Muut oli liian mitäänsanomattomia, mauttomia ja hajuttomia, varovaisia, ujoja ja tylsiä. Kuten sain huomata 5-10v päästä, muiden aika tuli myöhemmin.
Siitä lähti tasojen miettiminen, ulkoinäön ja käytöksen muokkaaminen niissä rajoissa kuin pystyy. Pitkällehän sillä ei pötkitty, mutta kyllä se vähän tilannetta paransi. Sain tuurilla ekan kerran seksiä, ja olisinko ollut 24 tai 25 kun oli lyhyt parisuhdekin.
Sitten joskus myöhemmin huomasin että aina kun nainen kiinnostuu, siinä on kolme yhteistä piirrettä: lyhyt, ylipainoinen, pyöreä. Joka kerta. Tasoistahan siinä oli kyse, olinhan itse lyhyehkö ja en komea, vaikkakin hyväkuntoinen koska kävin tason kohottamiseksi salilla. Yritin tulla toimeen tuon asian kanssa kunnes hyväksyin että mulle jotenkin naisellinen kroppa on tärkeää, että peppu on vatsaa pyöreämpi eikä vyötärö ole lanteita paksumpi. Ei voinut mitään.
Lopulta kun olin 30 jotain, kivannäköinen (minua vähän vanhempi) nainen kiinnostui mutta paljastui ikäväksi tapaukseksi.
Kun olin 33, löysin elämäni rakkauden. Tunnustan ihan avoimesti että kyllä se taso ratkaisi sen että alustava kiinnostus heräsi ja päädyttiin treffeille. Ulkonäkö, vähän harteikkaampi olemus, parempi tyyli, itsevarmemmat eleet ja supliikki, ja kaikki.
Enää tuolla ei ole niin paljoa väliä, muut asiat ratkaisevat enemmän. Mutta alkuun oli, ihan takuulla Eikä tuon pitäisi olla hankala asia hyväksyä. Aika moni teistäkin uskoo että kyllä sillä on vaikutusta onko naisen ulkonäkö kuosissa. Ja te ette todellakaan ole vähempää pinnallisia kuin miehetkään, sori vaan :D
Nuo jutut mistä palstan tasoteoriamiehet kertoo on erilaisia koska netti ja pelimieskultit tuli myöhemmin, mutta kun luin huvikseni sen pelimieskirjan niin yllättävän samoja juttuja siinä oli kuin ne mitä itse aikanaan pyörittelin mielessäni...
Hieno esimerkki markkina-arvotietoisuuden soveltamisesta käytäntöön.
1) Ensin tehdään havainto ("Se olikin niin että pojista kommeimat ja itsevarmimmat seurusteli jos halusivat, muut ei").
2) Sitten ryhdytään toimeen ("Siitä lähti tasojen miettiminen, ulkoinäön ja käytöksen muokkaaminen niissä rajoissa kuin pystyy").
3) Sitten tehdään uudet havainnot itsensä muokkaamisen jälkeen ("huomasin että aina kun nainen kiinnostuu, siinä on kolme yhteistä piirrettä: lyhyt, ylipainoinen, pyöreä. Joka kerta").
4) Lopulta saavutetaan se haluttu tulos ("Tunnustan ihan avoimesti että kyllä se taso ratkaisi sen että alustava kiinnostus heräsi ja päädyttiin treffeille. Ulkonäkö, vähän harteikkaampi olemus, parempi tyyli, itsevarmemmat eleet ja supliikki, ja kaikki.")
Esimerkin mies siis teki JUURI niin kuin tällä palstallakin aina miehille sanotaan, eli hän nosti sitä tasoaan omien geeniensä puitteissa, paransi sosiaalisia taitojaan ja kartutti ymmärrystä siitä, mitä naiset miehiltä odottavat. Lopulta kova panostus palkittiin. Välttämättä niin ei tietenkään aina tapahdu.
Niin sanottua keskivertomiestä ei taatusti kiinnosta "markkina-arvon" muotoilu matemaattiseen kaavaan, tai sen yleistäminen joksikin unversaaliksi laiksi. Keskivertomiestä kiinnostaa se, miten hän voi saatua tietoa omaksi edukseen hyödyntää.
Juuri tästä tuossa yllä on mitä loistavin esimerkki. Sitä paitsi naistenkin pitäisi olla tyytyväisiä, sillä mies teki juuri sen, mitä tällä palstalla aina sanotaan: "nosta tasoasi".
Tasoteoria vertautuu täysin litteän maan tai luomiskertomus -teorioihin. Sen kantava voima on "miten näen, miten koen, miten uskon". Sillä on tasan nolla prosenttia oikeaa tieteellistä tutkimusnäyttöä. Sisältö koostuu sataprosenttisesti subjektiivisesta uskomuspohjaisesta maailmankuvallisesta päättelystä. Päättely voi olla muodollisesti hyvinkin loogista ja rationaalista. Se vaan lilluu empiirisesti täysin maadoittamattomassa mielikuvituksen käsitemaailmassa jonne luodaan fyysisen maailman havainnoista puhtaan teoreettisia käsitemalleja sekä melko lailla mielivaltaisia premissejä, jotka ovat enintäänkin karkeita yleistyksiä tai sitten täysin keksittyjä, ja koko touhu on lopulta silkkaa idealeikkiä.
Simppeli esimerkki, jolle on eniten myös konkreettisia vastineita oikeassa tieteessä ja josta usein taso"teorioissa" puhutaan. Ulkonäkö, kasvojen osalta.
Kyllä, on tutkittu, että ihmiset keskimäärin preferoivat tietynlaista ulkonäköä. Laajojen ihmismassojen preferensseistä on onnistuttu laatimaan "ihanneulkonäkö". Miesten ja naisten kesken on eroa siinä, miten tiettyjä piirteitä preferoidaan keskimäärin. Naiset keskimäärin preferoivat maskuliinisempia kasvonpiirteitä ja päin vastoin.
Mutkat suoriksi rytinällä -jengi vetää päätelmänsä tästä, että leukaäijät saavat kaikki naiset jos kohta ei yhtä aikaa, niin ainakin jonottamaan, ja että missinaiset saavat kaikki miehet kuolaamaan. Ja niin edelleen, jokainen tuntee nämä "päätelmät".
Ongelma 1) Mutta kun keskiarvo ei ole kaikki. Se on vain yhdenlainen tilastosuure joka jättää kokonaan huomiotta esimerkiksi jakauman, mikä on paljon tärkeämpi. Keskiarvo voi olla sellainen välimalli, joka ei oikeasti houkuta juuri ketään, jos makumaailma on enemmän polarisoitunut. Kasvonpiirteissäkin yksittäisiä ja tutkimuksissa tarkemmin erittelemättömiä piirteitä on varmaankin kymmeniä, mutta teoriajäppiset puhuvat vain ja ainoastaan leuan raketeesta parin muuttujan suhteen.
Älä puhu muiden miesten puolesta, he häpeäisivät väitteitäsi.
Kaikki eksäni ovat olleet tavallisia (yksi avio-ex, muutama seurustelu-ex) ja ihan jokaisesta heistä olen joutunut "kilpailemaan" muiden naisten kanssa.
Nykyinen puolisoni olisi varmasti saanut minua kauniimman ja nuoremman, jos se olisi ollut hänelle prioriteettti, sen verran aktiivisesti naiset hakeutuvat hänen juttusilleen. Ja on kuitenkin täysin tavallinen. Hän ei varmasti allekirjoittaisi väitettäsi heikosta kysynnästä ja siitä että pitää ottaa joku, joka "tekee tarjouksen".
Eli kirjoita itsestäsi, älä muista miehistä.