Lue keskustelun säännöt.
Millainen vienti on markkina-arvoteoria ihmisillä?
19.07.2020 |
AV-palstalta löysin Henry Laasasen kirjoitukset. Onko parisuhdemarkkinoiden teorian ymmärrys avain kovaan vientiin? Oletko sinä ryhtynyt peluriksi lukemalla Henkan printtiä? Ovatko markkina-arvoteoriaa seuraavat ihmiset sittenkin niitä, jotka eivät kelpaa omana itsenään toiselle sukupuolelle?
Asiallista keskustelua aiheesta. Mikä on sinun markkina-arvosi?
Kommentit (843)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä varten markkina-arvoteoria ahdistaa tässä kirjoittavia naisia? Jokainen näkee kuitenkin, että se pitää paikkansa tosielämässä. Miksi kiellätte tosiasiat?
Jokainen ei näe, vaan se vaatii hyvin värittyneet lasit. Hyvin harva näkee. Yksi varmimpia merkkejä sepitteellisetsä huuhaasta on se, että varsinaista dataa ja kestäviä perusteluita ei ole, vaan vedotaan johonkin epämääräiseen "kaikkihan nyt tietää että"-käsienheilutteluun.
Suurin osa normaaleista ihmisistä omaa kokemusta pariutumisesta niin paljon, että käsittää lonkalta tällaisten tasoteorioiden olevan aivan vinttipimeää sekoilua.
Ja mä oon edelleenkin muuten mies. Sellainen normaali, jolla on myös tunteita ja niillä merkitystä ihmissuhteissa.
Anteeksi nyt vain, mutta takana on useampikin parisuhde, paljon säätöjä, deittailua, FWB:ä, panojuttuja ja sitä ja tätä, enkä ole havainnut tasoteoriassa pohjimmiltaan mitään epätotuudellista.
Henkilökohtainen havaintokyvyttömyys ei tietenkään ole yleispätevä argumentti.
No eihän se teille idealisteille olekaan. Yhden ihmisen useatkaan kokemukset eivät kerro teille mitään jos se on aatemaailmaanne vastaan. Mitä siitä, että myös tuttavapiirissä kaikki toteutuu tasoteorioiden puitteissa. Mitä siitäkään, että palstallakin monet ihmiset kertovat kokeneensa asiat sen puitteissa.
Itsekin pidän sinua itseään huijaavana ja täten havaintokyvyttömänä inttäjänä ja kypsymättömänä idealistina, joten tästä lienee hyvä taas jatkaa.
Mulle on yksi lysti millaisia harhoja elättelet tuntemattomista nettipalstailijoista.
En ole idealisti vaan elämää nähnyt ja kokenut. Tiedän ihan hyvin millaista on pariutuminen. Kun joku ihminen pääsee sydämeen, ei siinä todellakaan mitään tasoja aleta miettiä. Kun kaksi rakastuu toisiinsa, se on menoa vapaassa pudotuksessa, ei mitään tasoloikkaa.
Henkilökohtaiset kokemukset ovat joka tapauksessa ongelmallisia monin tavoin. Ensinnäkin ne ovat vääristyneitä ja subjektiivisia. Lisäksi pistehavainnot voidaan sovittaa moneen erilaiseen teoreettiseen kehykseen. Kun tasoteorioiden pointti on olla populaatiotason estimaatteja suositummuudesta, niin yksilön kohdalla niillä ei ole yhtään mitään merkitystä. Ei myöskään sovellettavuutta. Tilastoista huolimatta laatikkoleukalentäjäkirurgi jää yksin kartanoonsa juopottelemaan vuosikertaviineillä ja alkoholisoitunut levyseppähitsaaja saa kylän kauneimman tissiblondin.
Oleellisin seikka on silti se, että kun tasoteroioilla ei ole edes sitä teoreettista taustaa, saati sen empiiristä verifiointia datalla, niin mikään subjektiivinen kokemus ei tosiaankaan ole mitään muuta kuin mielipide. Persereiän veroinen, se kun löytyy kaikilta.
Onkohan sinulla asperger/autistisuutta kun sinulla on noin jäykkä ja mustavalkoinen tapa hahmottaa maailmaa? Se mitä ei voida pilkun tarkkaan taulukoilla määrittää menee sinulla sinne vapaapudotuksen ja selittämättömän kategoriaan.
Jos psykiatritkin olisivat aikanaan sinun tyyliisi mukaan jääneet ainoastaan luokittelemaan potilaita uskaltamatta tapailla hyvinkin mielikuvituksellisia hypoteeseja, teorioita ja havaintoja niin tänä päivänä ei voitaisi auttaa murto-osaakaan nykyisistä mt-potilaista.
Ja tämä pätee psykologin työssä edelleenkin; oma kokemus on se tärkein anti potilaan analyysissä opitun teorian lisäksi.
Ihmislajin parinvalinta on viralliselle tieteelle edelleen suuri mysteeri ja itse näenkin, että tasoteoriat ja kaikenmaailman PUAtkin ovat valovuosia sitä edellä. Mittarina kannattaa käyttää omia havaintojaan, koska tiede nyt vain mataa osaltaan kaukana jäljessä.
Minun maailmankuvani ei ole mustavalkoinen toisin kuin materialistis-pinnallisilla tasoteoreetikoilla joiden käsitemaailma ei ulotu julkisuutta, tissejä, leukaa ja tilin saldoa syvällisempiin seikkoihin.
Psykologia tietää jonkin verran rakastumisesta ja myös muusta ihmisen käytöksestä, joilla parinvalintaakin selitetään. Toki myönnän että kaikki eivät kykene rakastumaan ja parisuhde on heille mahdollisesti lähinnä sosiaalista luokkakiipimistä. Heidän osaltaan tasoteorian kaltaisilla mietteillä voi olla jotain sovellettavuutta. Suuri osa kuitenkin tuntee normaalisti ja kokee myös romanttista rakkautta. Se on melko merkittävä seikka. Tiede tuntee nämä ilmiöt oikein hyvin. Aivokuvat ja välittäjäaineet on tutkittu. Niillä ei ole mitään tekemistä esimerkiksi suosituimmuuden kanssa, saati sitten materialististen statustekijöiden. Ne syntyvät lähinnä silmiin katsellen keskusteltaessa, kun arvomaailmat, äly ja huumori natsaavat.
Tämä on se todellinen maailma teidän palikkaleikkienne ulkopuolella. Tunne.
Aivokuvauksissakin on havaittu kauniin naisen vaikutus mieheen. Kirjoitat nyt kyllä täyttä puutaheinää asian vierestä. Kiinnostus tietynlaisiin miehiin ja naisiin korreloi hyvin markkina-arvon kanssa fysiologisesti. Ja fysiilogiset reaktiot ovat tunteita. Rakkaus, halu, inho jne.
Leimaat muita ihmisiä, jotka lähestyvät asiaa eri näkökulmasta kuin sinä. En pidä sellaisesta.
Et ansaitsisi vastausta koska ainoastaan olkinukkeilet ja hyökkäät aiheettomin syytöksin kimppuuni. Totean silti, että en ole kiistänyt aivokuvatnamistutkimuksia tai viehättävyyteen liittyviä tutkimuksia. Oikein hyvin ne tunnen.
Ei siitä ole mitään epäselvyyttä, että evoluutio on meihin luonut melko läjän mekanismeja, jotka saavat kiinnostumaan sekä sukupuolisesti että parisuhdemielessä lajikumppaneista. Olisi hämmästyttävää, jos näin ei olisi. Mutta mitään tasoteorioita niistä ei ole vedettävissä.
Turhaan vetoat markkina-arvoon korreloimiseen, kun juuri tuli todistus, että mitään yksiselitteistä markkina-arvoa ei pystytä edes määrittämään.
Viehättävyys ulkonäön suhteen jossain määrin pystytään. Se taas ei takaa parisuhdetta millään lailla. Hädin tuskin irtoseksiäkään (koska todellisuus ei ole pus ka rai sk arien).
Markkina-arvon käsitettä et nöytä tuntevan. Se ei ole absoluuttinen ja yksiselitteinen. Siksi se tähän mielestäni sopiikin. Kukaan ei kai ole väittänytkään että korkea markkina-arvo takaisi parisuhteen.
Nähtävästi sekoitat minut toiseen keskustelijaan. Et olisi vastanut ollenkaan minäkin lopetan, huomenna on työpäivä.
Kaikissa tunnetuissa talousteorioissa koskien markkina-arvoa, se todellakin on absoluuttinen ja yksiselitteinen. Mansikan kilohinta tai asunnon arvo, se on aina tietty euromääräinen hinta, se, jolla tuote käy kaupaksi. Matalin hinta johon myyjä tyytyy ja korkein hinta, jonka ostaja suostuu maksamaan.
Jos tasoteoriapojut haluavat jotain täysin erilaista mallintaa, ei kannata käyttää harhaanjohtavia termejä.
Asia selvä. Kerro oma ehdotuksesi sanan "markkina-arvo" korvaamiseksi? Minun puolestani voimme käyttää jotain toistakin sanaa, koska itse asiasisältö ei sillä muuksi muutu.
Haluttavuus oli termi jota joku ehdotti. Ei ongelma ole pelkästään termissä, vaan myös sisällössä. Väitteet koskien tasoja ja ns. markkina-arvoa ovat monella tapaa ristiriitaisia ja epäloogisia. Joku väittää tietävänsä että se on absoluuttinen ja kaikilla sellainen, toinen ettei. Kolmas että tasot ovat ehdottomia, neljäs, etteivät vaan aina on poikkeuksia. Tämä on täysin jäsentymätöntä epäformaalia mielipidesoppaa alusta loppuun saakka. Puhdasta roskaa.
Onko oikeastaan olemassa mitään absoluuttista? Ei kai tiedekään oikeastaan tunnista mitään sellaista? Silti meillä on asioista selitysmalleja, jotka tuntuvat toimivan parhaana selityksenä todellisuudelle.
Teoria on hyvä jos se selittää jotain ja ennustaa jotain. Taso"teoria" ei valitettavasti kyllä tee kumpaakaan, sen lisäksi että se on sisäisesti ristiriitainen, kelvottomasti muotoiltu ja usein käytännön vastaesimerkein kumottu.
Hyvinhän se ennustaa. Esim. kaunis, sosiaalinen ja menestynyt ihminen pariutuu helpommin, laadukkaammin ja suuremmalla valinnanvaralla. Ruma, epäsosiaalinen ja syrjäytynyt taas heikommin eväin. Jne. Ei se ole pilkuntarkka eikä edes kaikilta osin yhtenäinen, se elää je kehittyy jatkuvasti, mutta tieteessäkin on paljon teorioita, joista voi sanoa täsmälleen samoin.
Osaat siis nimetä helposti muutaman verrannollisen.
Ei ole oleellista mennä sivuraiteille, oletan että olet itsekin hyvin tietoinen, että tiede on täynnä teorioita, jotka eivät ole tarkkaan pitäviä ja kiveen hakattuja, kuten jo aiemmin itsekin viittaamasi talousteoriat.
Oleellista on ettei ihmisen käytös ole täysin ennustamatonta tai sattumanvaraista ja että on vaikuttavia tekijöitä, jotka pystytään nimeämään ja niiden avulla myös ennustamaan tapahtumia.
No harmi, ettet sittenkään osannut. Nythän vesititkin edellisen väittämäsi, jonka perusteella tasoteoria olisi kelvollinen johonkin käyttöön siksi, että moni tieteellinen teoria on samanlainen eli kyeknee ennustamaan jotain puutteistaan huolimatta. Palattiin takaisin siihen, että ei kykene.
Voit teeskennä olevasi tuota mieltä jos kuvittelet sillä jotain voittavasi, ihan sama minulle. Oleellista edelleenkin on ettei ihmisen käytös ole täysin ennustamatonta tai sattumanvaraista ja että on vaikuttavia tekijöitä, jotka pystytään nimeämään ja niiden avulla myös ennustamaan tapahtumia.
Oleellista edelleenkin on, että kukaan ei ole väittänyt ihmisen käytöstä täysin ennustamattomaksi ja sattumanvaraiseksi, se on vain olkinukke, johon paniikissa turvaudutaan kun asia-argumentteihin ei keksitä vastinetta.
Noin kaikenkattavan abstraktina tuo sanottu on täysin totta. Kyllä, ihmisen käytöstä voidaan mallintaa ja asioita ennustaa monin tavoin. Se on käyttäytymistietiessä, psykologiassa, neurolääketieteessä ja monella muulla tieteenalalla ihan arkea. Jopa kauppatieteissä, joissa erliaisia markkinateorioita kehitellään ja niihin osaltaan liittyy myös ihmisten yksilöintä toteuttamat käytörmallit laajemman systeemin lainalaisuuksien lähteenä. Olemme tosi paljon samaa mieltä tästä, että näin on. Fist bumpit sille.
Mutta. ja tämä on iso mutta.
Se, että yleisellä tasolla jaamme käsityksen siitä, millainen noin ylipäänsä on tai voi olla mahdollista, ei tietenkään tarkoita herttaisen sydämellistä yhteisymmärrystä siitä että JUURI TÄMÄ TIETTY AJATUSRAKENNELMA, jota vekkulisti teoriaksikin kutsutte, on yhtään mistään kotoisin selittämään ihmisten pariutumisesta yhtään mitään.
Sinä et siis saa minua nielemään mukisematta kasaa paskaa ihan vain sen takia, että yhdessä todetaan, että paskan lisäksi pyllystä voi tulla joskus sulamattomia puolukoitakin.
No, tässä kohtaa ehdottaisin, että lähtisit keskustelemaan teorian heikkouksista yksityiskohtaisemmin ja esimerkkien valossa, koska ei siellä kaikki paskaa ole näköjään sinunkaan kantiltasi katseltuna. Eikä sinun tarvitse mitään niellä, en minäkään ole kaikkien tasoteoreetikoiden kanssa samaa mieltä kaikissa asioissa. Homma hakee lopullista muotoaan edelleen. Siellä on silti kiistatta hyviä selityksiä ja sitten niitä takeltelevampia joukossa. On se silti paras ihmislajin parinvalintaa koskeva teoria tai teorioiden kokoelma mitä minä olen milloinkaan nähnyt missään, kaikkine heikkouksineenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Demonisoit eri mieltä olevia, mutta en vain saata käsittää miksi. Sinun jaottelusi on äärimmäisen mustavalkoista, etkä pysty edes hahmottamaan sitä itse. Itselläni ei ole mitään ristiriitaa koettaa analysoida ihmistä ja sen käytöstä äärimmilleen ja samaan aikaan kokea sympatiaa tätä kohtaan.
Minulla on ehdotus, mistä se johtuu.
Teoriani mukaan kaikilla ihmisillä on ajattelussaan vähintään yksi sokea piste. Toisin sanoen sellainen asia, joka ei vain mene jakeluun, vaikka kuinka olisi älyä ja keinoa ymmärtää asioita syvällisesti. Ja vaikka kuinka kaikki läheiset asiaa havainnollistaisivat pitkään ja monelta kantilta, se ei vain mene jakeluun.
Esimerkiksi kelvannee Einsteinin "Jumala ei heitä noppaa". Jos nyt oikein olen ymmärtänyt, yksi modernin ajan älykkäimmistä miehistä ei kyennyt ajattelemaan sellaista mahdollisuutta, että maailmankaikkeutta ohjaisikin vain joukko ilmiöitä ilman jumalallista taustavaikutusta.
Olen samaa mieltä. Ihmiset, joilla on esimerkiksi vaikeuksia muodostaa terveitä tunnesiteitä toisiin aikuisiin, parisuhteessakaan, eivät käsitä kuinka muu populaatio oikein valikoi kumppaninsa. He näkevät vain pinnalliset seikat ja kokevat parisuhteet lähinnä kaupallisina suhteina, joissa tavoitellaan hyötyä. Mieluiten molemminpuolista. Siihen perustuu kiero markkinatalousajattelu, kuin kaikki ihmiset vain etsisivät toisista mahdollisimman suurta hyötyä tuottavaa kumppania ja asettavat kaupahinnaksi kaiken itsensä tarjottavissa olevan hyödyn.
Einsteinin sitaatin suhteen olet vakavasti hakoteillä tulkinnassasi.
Sinäkö käsität miten ihmiset valikoivat kumppaninsa? Voisitko sitten jakaa tietosi muillekin? Tavoitteleeko kaunis nainenkin hyötyä torjuessaan ruman miehen ja etsiessään tasokkaampaa kumppania? Tämä ei ole luultavasti kuullut mitään niistä "terveistä tunnesiteistä", joita puhdas sattuma ja kohtalo tuon tuosta heittävät ihmisten tielle?
Kiinnostavaa olisi myös tietää, missä aikoinaan oli se miespooli, mistä minun olisi pitänyt voida valita tasoiseni. Vietän suhteellisen aktiivista elämää, silti meni vuosia ennen kuin tapasin miehen, johon ihastuin. Treffeillä kävin parin kanssa, seksiä oli muutaman kanssa, mutta ei minulla missään vaiheessa ollut tarjolla useita miehiä, joista olisin sitten laskutikun kanssa valinnut sopivimman. Kyllä se oli suunnatonta tuuria, että tuo nykyinen puolisoni lopulta ylipäänsä kohdalle osui. Jos ei olisi osunut, kukaties olisin sinkku edelleen.
Eli kysymykseni oli: jos nyt sinkkuuntuisin, niin missä on se miesten joukko, josta voin alkaa valita tasoltaan minulle sopivinta?
Eiväthän ne tietenkään kaikki ole koolla jossain, vaan siroteltuina sinne tänne kuten kaikki muutkin. Mitä enemmän saat huomiota, sitä enemmän on varaa valkata.
Precis. Eikö sekin kerro (heteroiden) pariutumisesta jotain hyvin olennaista, että kyse ei todellakaan ole siitä, että meillä on joukko naisia ja joukko miehiä ja sieltä sitten saman tasoiset napsivat toisensa? Jos olisin esimerkiksi tavannut nykyisen puolisoni heti edellisen suhteeni päätyttyä, meistä ei olisi tullut koskaan paria vaikka kuviteltu tasomme oli silloin aivan sama kuin muutamaa vuotta myöhemmin, kun tutustuimme. Ensimmäisessä tapauksessa hän nimittäin oli naimisissa eli ei lainkaan markkinoilla.
Tuskinpa tasoteoria sitä tarkoittaa että "samantasoiset napsivat toisensa" noin vain vaan taso ainoastaan kuvastaa ominaisuuksia joita vähintään vaaditaan. Useimmiten edes itse sitä tietämättä. Ehkä se on enemmänkin vähimmäis- kuin enimmäisvaatimus ulkoisilla avuilla mitaten.
Eli jälleen palataan käsitteeseen taso. Ominaisuus ei ole yhtä kuin taso. Edes ominaisuuksien yhdistelmä ei ole yhtä kuin taso. Ne ominaisuudet, jotka tekevät yhdestä jonkun silmissä haluttavan tekevät hänestä toisen silmissä ei-haluttavan tai eivät ainakaan millään tavalla lisää hänen haluttavuuttaan.
Juuri niin. Etkö todellakaan käsitä, että kerrot itse sen mistä on kyse. Taso erottaa haluttavan ja ei haluttavan tosisitaan, jossain kulkee raja.
Ok, puhumme siis eri asioista. Minä olen olettanut, että kun tällä palstalla esim. kehotetaan etsimään tasoistaan niin se sisältää oletuksen, että jokaisella ihmisellä on objektiivisesti määriteltävissä oleva taso, jonka voi ilmaista yksinkertaistuksen vuoksi vaikkapa koulunumerolla tai asteikolla 1-10 (tai 0-100). Mutta näin ei siis ole ja se on edistysaskel sekin. Minä voin siis olla jollekin, ja toivottavasti puolisolleni olenkin kymppi aivan kuten hän on minulle.
Ihan kohta tulee ortodoksiuskovainen kertomaan, että missään nimessä et voi olla eikä puolisosikaan voi olla kymppejä, olette enintään jotain seiskaa-kasia, koska ette ole supermalli-miljardööri-hävittäjälentäjiä.
Nämä koulukuntien väliset oppiriidat ovat yski suurimpia epäuskottavuuden varjoa langettavia seikkoija. Erilaisia tasoteorioita tuntuu olevan vähintään yhtä monta kuin teoreetikkojakin. Siksi olen yhä sitä mieltä, että mitään teoriaa ei edes ole, on vain sekava joukko ideoita. Mitään empiriaa ei ole takana, minkäänlaista ennustusvoimaa ei ole eikä mitään määriteltyä osumatarkkuuttakaan. Vain kirsikanpoimintaa eli valikoitua sämpläystä, yleensä ääriesimerkkien nojalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä varten markkina-arvoteoria ahdistaa tässä kirjoittavia naisia? Jokainen näkee kuitenkin, että se pitää paikkansa tosielämässä. Miksi kiellätte tosiasiat?
Jokainen ei näe, vaan se vaatii hyvin värittyneet lasit. Hyvin harva näkee. Yksi varmimpia merkkejä sepitteellisetsä huuhaasta on se, että varsinaista dataa ja kestäviä perusteluita ei ole, vaan vedotaan johonkin epämääräiseen "kaikkihan nyt tietää että"-käsienheilutteluun.
Suurin osa normaaleista ihmisistä omaa kokemusta pariutumisesta niin paljon, että käsittää lonkalta tällaisten tasoteorioiden olevan aivan vinttipimeää sekoilua.
Ja mä oon edelleenkin muuten mies. Sellainen normaali, jolla on myös tunteita ja niillä merkitystä ihmissuhteissa.
Anteeksi nyt vain, mutta takana on useampikin parisuhde, paljon säätöjä, deittailua, FWB:ä, panojuttuja ja sitä ja tätä, enkä ole havainnut tasoteoriassa pohjimmiltaan mitään epätotuudellista.
Henkilökohtainen havaintokyvyttömyys ei tietenkään ole yleispätevä argumentti.
No eihän se teille idealisteille olekaan. Yhden ihmisen useatkaan kokemukset eivät kerro teille mitään jos se on aatemaailmaanne vastaan. Mitä siitä, että myös tuttavapiirissä kaikki toteutuu tasoteorioiden puitteissa. Mitä siitäkään, että palstallakin monet ihmiset kertovat kokeneensa asiat sen puitteissa.
Itsekin pidän sinua itseään huijaavana ja täten havaintokyvyttömänä inttäjänä ja kypsymättömänä idealistina, joten tästä lienee hyvä taas jatkaa.
Mulle on yksi lysti millaisia harhoja elättelet tuntemattomista nettipalstailijoista.
En ole idealisti vaan elämää nähnyt ja kokenut. Tiedän ihan hyvin millaista on pariutuminen. Kun joku ihminen pääsee sydämeen, ei siinä todellakaan mitään tasoja aleta miettiä. Kun kaksi rakastuu toisiinsa, se on menoa vapaassa pudotuksessa, ei mitään tasoloikkaa.
Henkilökohtaiset kokemukset ovat joka tapauksessa ongelmallisia monin tavoin. Ensinnäkin ne ovat vääristyneitä ja subjektiivisia. Lisäksi pistehavainnot voidaan sovittaa moneen erilaiseen teoreettiseen kehykseen. Kun tasoteorioiden pointti on olla populaatiotason estimaatteja suositummuudesta, niin yksilön kohdalla niillä ei ole yhtään mitään merkitystä. Ei myöskään sovellettavuutta. Tilastoista huolimatta laatikkoleukalentäjäkirurgi jää yksin kartanoonsa juopottelemaan vuosikertaviineillä ja alkoholisoitunut levyseppähitsaaja saa kylän kauneimman tissiblondin.
Oleellisin seikka on silti se, että kun tasoteroioilla ei ole edes sitä teoreettista taustaa, saati sen empiiristä verifiointia datalla, niin mikään subjektiivinen kokemus ei tosiaankaan ole mitään muuta kuin mielipide. Persereiän veroinen, se kun löytyy kaikilta.
Onkohan sinulla asperger/autistisuutta kun sinulla on noin jäykkä ja mustavalkoinen tapa hahmottaa maailmaa? Se mitä ei voida pilkun tarkkaan taulukoilla määrittää menee sinulla sinne vapaapudotuksen ja selittämättömän kategoriaan.
Jos psykiatritkin olisivat aikanaan sinun tyyliisi mukaan jääneet ainoastaan luokittelemaan potilaita uskaltamatta tapailla hyvinkin mielikuvituksellisia hypoteeseja, teorioita ja havaintoja niin tänä päivänä ei voitaisi auttaa murto-osaakaan nykyisistä mt-potilaista.
Ja tämä pätee psykologin työssä edelleenkin; oma kokemus on se tärkein anti potilaan analyysissä opitun teorian lisäksi.
Ihmislajin parinvalinta on viralliselle tieteelle edelleen suuri mysteeri ja itse näenkin, että tasoteoriat ja kaikenmaailman PUAtkin ovat valovuosia sitä edellä. Mittarina kannattaa käyttää omia havaintojaan, koska tiede nyt vain mataa osaltaan kaukana jäljessä.
Minun maailmankuvani ei ole mustavalkoinen toisin kuin materialistis-pinnallisilla tasoteoreetikoilla joiden käsitemaailma ei ulotu julkisuutta, tissejä, leukaa ja tilin saldoa syvällisempiin seikkoihin.
Psykologia tietää jonkin verran rakastumisesta ja myös muusta ihmisen käytöksestä, joilla parinvalintaakin selitetään. Toki myönnän että kaikki eivät kykene rakastumaan ja parisuhde on heille mahdollisesti lähinnä sosiaalista luokkakiipimistä. Heidän osaltaan tasoteorian kaltaisilla mietteillä voi olla jotain sovellettavuutta. Suuri osa kuitenkin tuntee normaalisti ja kokee myös romanttista rakkautta. Se on melko merkittävä seikka. Tiede tuntee nämä ilmiöt oikein hyvin. Aivokuvat ja välittäjäaineet on tutkittu. Niillä ei ole mitään tekemistä esimerkiksi suosituimmuuden kanssa, saati sitten materialististen statustekijöiden. Ne syntyvät lähinnä silmiin katsellen keskusteltaessa, kun arvomaailmat, äly ja huumori natsaavat.
Tämä on se todellinen maailma teidän palikkaleikkienne ulkopuolella. Tunne.
Aivokuvauksissakin on havaittu kauniin naisen vaikutus mieheen. Kirjoitat nyt kyllä täyttä puutaheinää asian vierestä. Kiinnostus tietynlaisiin miehiin ja naisiin korreloi hyvin markkina-arvon kanssa fysiologisesti. Ja fysiilogiset reaktiot ovat tunteita. Rakkaus, halu, inho jne.
Leimaat muita ihmisiä, jotka lähestyvät asiaa eri näkökulmasta kuin sinä. En pidä sellaisesta.
Et ansaitsisi vastausta koska ainoastaan olkinukkeilet ja hyökkäät aiheettomin syytöksin kimppuuni. Totean silti, että en ole kiistänyt aivokuvatnamistutkimuksia tai viehättävyyteen liittyviä tutkimuksia. Oikein hyvin ne tunnen.
Ei siitä ole mitään epäselvyyttä, että evoluutio on meihin luonut melko läjän mekanismeja, jotka saavat kiinnostumaan sekä sukupuolisesti että parisuhdemielessä lajikumppaneista. Olisi hämmästyttävää, jos näin ei olisi. Mutta mitään tasoteorioita niistä ei ole vedettävissä.
Turhaan vetoat markkina-arvoon korreloimiseen, kun juuri tuli todistus, että mitään yksiselitteistä markkina-arvoa ei pystytä edes määrittämään.
Viehättävyys ulkonäön suhteen jossain määrin pystytään. Se taas ei takaa parisuhdetta millään lailla. Hädin tuskin irtoseksiäkään (koska todellisuus ei ole pus ka rai sk arien).
Markkina-arvon käsitettä et nöytä tuntevan. Se ei ole absoluuttinen ja yksiselitteinen. Siksi se tähän mielestäni sopiikin. Kukaan ei kai ole väittänytkään että korkea markkina-arvo takaisi parisuhteen.
Nähtävästi sekoitat minut toiseen keskustelijaan. Et olisi vastanut ollenkaan minäkin lopetan, huomenna on työpäivä.
Kaikissa tunnetuissa talousteorioissa koskien markkina-arvoa, se todellakin on absoluuttinen ja yksiselitteinen. Mansikan kilohinta tai asunnon arvo, se on aina tietty euromääräinen hinta, se, jolla tuote käy kaupaksi. Matalin hinta johon myyjä tyytyy ja korkein hinta, jonka ostaja suostuu maksamaan.
Jos tasoteoriapojut haluavat jotain täysin erilaista mallintaa, ei kannata käyttää harhaanjohtavia termejä.
Asia selvä. Kerro oma ehdotuksesi sanan "markkina-arvo" korvaamiseksi? Minun puolestani voimme käyttää jotain toistakin sanaa, koska itse asiasisältö ei sillä muuksi muutu.
Haluttavuus oli termi jota joku ehdotti. Ei ongelma ole pelkästään termissä, vaan myös sisällössä. Väitteet koskien tasoja ja ns. markkina-arvoa ovat monella tapaa ristiriitaisia ja epäloogisia. Joku väittää tietävänsä että se on absoluuttinen ja kaikilla sellainen, toinen ettei. Kolmas että tasot ovat ehdottomia, neljäs, etteivät vaan aina on poikkeuksia. Tämä on täysin jäsentymätöntä epäformaalia mielipidesoppaa alusta loppuun saakka. Puhdasta roskaa.
Onko oikeastaan olemassa mitään absoluuttista? Ei kai tiedekään oikeastaan tunnista mitään sellaista? Silti meillä on asioista selitysmalleja, jotka tuntuvat toimivan parhaana selityksenä todellisuudelle.
Teoria on hyvä jos se selittää jotain ja ennustaa jotain. Taso"teoria" ei valitettavasti kyllä tee kumpaakaan, sen lisäksi että se on sisäisesti ristiriitainen, kelvottomasti muotoiltu ja usein käytännön vastaesimerkein kumottu.
Hyvinhän se ennustaa. Esim. kaunis, sosiaalinen ja menestynyt ihminen pariutuu helpommin, laadukkaammin ja suuremmalla valinnanvaralla. Ruma, epäsosiaalinen ja syrjäytynyt taas heikommin eväin. Jne. Ei se ole pilkuntarkka eikä edes kaikilta osin yhtenäinen, se elää je kehittyy jatkuvasti, mutta tieteessäkin on paljon teorioita, joista voi sanoa täsmälleen samoin.
Osaat siis nimetä helposti muutaman verrannollisen.
Ei ole oleellista mennä sivuraiteille, oletan että olet itsekin hyvin tietoinen, että tiede on täynnä teorioita, jotka eivät ole tarkkaan pitäviä ja kiveen hakattuja, kuten jo aiemmin itsekin viittaamasi talousteoriat.
Oleellista on ettei ihmisen käytös ole täysin ennustamatonta tai sattumanvaraista ja että on vaikuttavia tekijöitä, jotka pystytään nimeämään ja niiden avulla myös ennustamaan tapahtumia.
No harmi, ettet sittenkään osannut. Nythän vesititkin edellisen väittämäsi, jonka perusteella tasoteoria olisi kelvollinen johonkin käyttöön siksi, että moni tieteellinen teoria on samanlainen eli kyeknee ennustamaan jotain puutteistaan huolimatta. Palattiin takaisin siihen, että ei kykene.
Voit teeskennä olevasi tuota mieltä jos kuvittelet sillä jotain voittavasi, ihan sama minulle. Oleellista edelleenkin on ettei ihmisen käytös ole täysin ennustamatonta tai sattumanvaraista ja että on vaikuttavia tekijöitä, jotka pystytään nimeämään ja niiden avulla myös ennustamaan tapahtumia.
Oleellista edelleenkin on, että kukaan ei ole väittänyt ihmisen käytöstä täysin ennustamattomaksi ja sattumanvaraiseksi, se on vain olkinukke, johon paniikissa turvaudutaan kun asia-argumentteihin ei keksitä vastinetta.
Noin kaikenkattavan abstraktina tuo sanottu on täysin totta. Kyllä, ihmisen käytöstä voidaan mallintaa ja asioita ennustaa monin tavoin. Se on käyttäytymistietiessä, psykologiassa, neurolääketieteessä ja monella muulla tieteenalalla ihan arkea. Jopa kauppatieteissä, joissa erliaisia markkinateorioita kehitellään ja niihin osaltaan liittyy myös ihmisten yksilöintä toteuttamat käytörmallit laajemman systeemin lainalaisuuksien lähteenä. Olemme tosi paljon samaa mieltä tästä, että näin on. Fist bumpit sille.
Mutta. ja tämä on iso mutta.
Se, että yleisellä tasolla jaamme käsityksen siitä, millainen noin ylipäänsä on tai voi olla mahdollista, ei tietenkään tarkoita herttaisen sydämellistä yhteisymmärrystä siitä että JUURI TÄMÄ TIETTY AJATUSRAKENNELMA, jota vekkulisti teoriaksikin kutsutte, on yhtään mistään kotoisin selittämään ihmisten pariutumisesta yhtään mitään.
Sinä et siis saa minua nielemään mukisematta kasaa paskaa ihan vain sen takia, että yhdessä todetaan, että paskan lisäksi pyllystä voi tulla joskus sulamattomia puolukoitakin.
No, tässä kohtaa ehdottaisin, että lähtisit keskustelemaan teorian heikkouksista yksityiskohtaisemmin ja esimerkkien valossa, koska ei siellä kaikki paskaa ole näköjään sinunkaan kantiltasi katseltuna. Eikä sinun tarvitse mitään niellä, en minäkään ole kaikkien tasoteoreetikoiden kanssa samaa mieltä kaikissa asioissa. Homma hakee lopullista muotoaan edelleen. Siellä on silti kiistatta hyviä selityksiä ja sitten niitä takeltelevampia joukossa. On se silti paras ihmislajin parinvalintaa koskeva teoria tai teorioiden kokoelma mitä minä olen milloinkaan nähnyt missään, kaikkine heikkouksineenkin.
Keskustelua edistäisi nyt se, että joku kiteyttäisi teorian ja keskeiset käsitteet tähän edes pähkinänkuoressa.
eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä varten markkina-arvoteoria ahdistaa tässä kirjoittavia naisia? Jokainen näkee kuitenkin, että se pitää paikkansa tosielämässä. Miksi kiellätte tosiasiat?
Jokainen ei näe, vaan se vaatii hyvin värittyneet lasit. Hyvin harva näkee. Yksi varmimpia merkkejä sepitteellisetsä huuhaasta on se, että varsinaista dataa ja kestäviä perusteluita ei ole, vaan vedotaan johonkin epämääräiseen "kaikkihan nyt tietää että"-käsienheilutteluun.
Suurin osa normaaleista ihmisistä omaa kokemusta pariutumisesta niin paljon, että käsittää lonkalta tällaisten tasoteorioiden olevan aivan vinttipimeää sekoilua.
Ja mä oon edelleenkin muuten mies. Sellainen normaali, jolla on myös tunteita ja niillä merkitystä ihmissuhteissa.
Anteeksi nyt vain, mutta takana on useampikin parisuhde, paljon säätöjä, deittailua, FWB:ä, panojuttuja ja sitä ja tätä, enkä ole havainnut tasoteoriassa pohjimmiltaan mitään epätotuudellista.
Henkilökohtainen havaintokyvyttömyys ei tietenkään ole yleispätevä argumentti.
No eihän se teille idealisteille olekaan. Yhden ihmisen useatkaan kokemukset eivät kerro teille mitään jos se on aatemaailmaanne vastaan. Mitä siitä, että myös tuttavapiirissä kaikki toteutuu tasoteorioiden puitteissa. Mitä siitäkään, että palstallakin monet ihmiset kertovat kokeneensa asiat sen puitteissa.
Itsekin pidän sinua itseään huijaavana ja täten havaintokyvyttömänä inttäjänä ja kypsymättömänä idealistina, joten tästä lienee hyvä taas jatkaa.
Mulle on yksi lysti millaisia harhoja elättelet tuntemattomista nettipalstailijoista.
En ole idealisti vaan elämää nähnyt ja kokenut. Tiedän ihan hyvin millaista on pariutuminen. Kun joku ihminen pääsee sydämeen, ei siinä todellakaan mitään tasoja aleta miettiä. Kun kaksi rakastuu toisiinsa, se on menoa vapaassa pudotuksessa, ei mitään tasoloikkaa.
Henkilökohtaiset kokemukset ovat joka tapauksessa ongelmallisia monin tavoin. Ensinnäkin ne ovat vääristyneitä ja subjektiivisia. Lisäksi pistehavainnot voidaan sovittaa moneen erilaiseen teoreettiseen kehykseen. Kun tasoteorioiden pointti on olla populaatiotason estimaatteja suositummuudesta, niin yksilön kohdalla niillä ei ole yhtään mitään merkitystä. Ei myöskään sovellettavuutta. Tilastoista huolimatta laatikkoleukalentäjäkirurgi jää yksin kartanoonsa juopottelemaan vuosikertaviineillä ja alkoholisoitunut levyseppähitsaaja saa kylän kauneimman tissiblondin.
Oleellisin seikka on silti se, että kun tasoteroioilla ei ole edes sitä teoreettista taustaa, saati sen empiiristä verifiointia datalla, niin mikään subjektiivinen kokemus ei tosiaankaan ole mitään muuta kuin mielipide. Persereiän veroinen, se kun löytyy kaikilta.
Onkohan sinulla asperger/autistisuutta kun sinulla on noin jäykkä ja mustavalkoinen tapa hahmottaa maailmaa? Se mitä ei voida pilkun tarkkaan taulukoilla määrittää menee sinulla sinne vapaapudotuksen ja selittämättömän kategoriaan.
Jos psykiatritkin olisivat aikanaan sinun tyyliisi mukaan jääneet ainoastaan luokittelemaan potilaita uskaltamatta tapailla hyvinkin mielikuvituksellisia hypoteeseja, teorioita ja havaintoja niin tänä päivänä ei voitaisi auttaa murto-osaakaan nykyisistä mt-potilaista.
Ja tämä pätee psykologin työssä edelleenkin; oma kokemus on se tärkein anti potilaan analyysissä opitun teorian lisäksi.
Ihmislajin parinvalinta on viralliselle tieteelle edelleen suuri mysteeri ja itse näenkin, että tasoteoriat ja kaikenmaailman PUAtkin ovat valovuosia sitä edellä. Mittarina kannattaa käyttää omia havaintojaan, koska tiede nyt vain mataa osaltaan kaukana jäljessä.
Minun maailmankuvani ei ole mustavalkoinen toisin kuin materialistis-pinnallisilla tasoteoreetikoilla joiden käsitemaailma ei ulotu julkisuutta, tissejä, leukaa ja tilin saldoa syvällisempiin seikkoihin.
Psykologia tietää jonkin verran rakastumisesta ja myös muusta ihmisen käytöksestä, joilla parinvalintaakin selitetään. Toki myönnän että kaikki eivät kykene rakastumaan ja parisuhde on heille mahdollisesti lähinnä sosiaalista luokkakiipimistä. Heidän osaltaan tasoteorian kaltaisilla mietteillä voi olla jotain sovellettavuutta. Suuri osa kuitenkin tuntee normaalisti ja kokee myös romanttista rakkautta. Se on melko merkittävä seikka. Tiede tuntee nämä ilmiöt oikein hyvin. Aivokuvat ja välittäjäaineet on tutkittu. Niillä ei ole mitään tekemistä esimerkiksi suosituimmuuden kanssa, saati sitten materialististen statustekijöiden. Ne syntyvät lähinnä silmiin katsellen keskusteltaessa, kun arvomaailmat, äly ja huumori natsaavat.
Tämä on se todellinen maailma teidän palikkaleikkienne ulkopuolella. Tunne.
Aivokuvauksissakin on havaittu kauniin naisen vaikutus mieheen. Kirjoitat nyt kyllä täyttä puutaheinää asian vierestä. Kiinnostus tietynlaisiin miehiin ja naisiin korreloi hyvin markkina-arvon kanssa fysiologisesti. Ja fysiilogiset reaktiot ovat tunteita. Rakkaus, halu, inho jne.
Leimaat muita ihmisiä, jotka lähestyvät asiaa eri näkökulmasta kuin sinä. En pidä sellaisesta.
Et ansaitsisi vastausta koska ainoastaan olkinukkeilet ja hyökkäät aiheettomin syytöksin kimppuuni. Totean silti, että en ole kiistänyt aivokuvatnamistutkimuksia tai viehättävyyteen liittyviä tutkimuksia. Oikein hyvin ne tunnen.
Ei siitä ole mitään epäselvyyttä, että evoluutio on meihin luonut melko läjän mekanismeja, jotka saavat kiinnostumaan sekä sukupuolisesti että parisuhdemielessä lajikumppaneista. Olisi hämmästyttävää, jos näin ei olisi. Mutta mitään tasoteorioita niistä ei ole vedettävissä.
Turhaan vetoat markkina-arvoon korreloimiseen, kun juuri tuli todistus, että mitään yksiselitteistä markkina-arvoa ei pystytä edes määrittämään.
Viehättävyys ulkonäön suhteen jossain määrin pystytään. Se taas ei takaa parisuhdetta millään lailla. Hädin tuskin irtoseksiäkään (koska todellisuus ei ole pus ka rai sk arien).
Markkina-arvon käsitettä et nöytä tuntevan. Se ei ole absoluuttinen ja yksiselitteinen. Siksi se tähän mielestäni sopiikin. Kukaan ei kai ole väittänytkään että korkea markkina-arvo takaisi parisuhteen.
Nähtävästi sekoitat minut toiseen keskustelijaan. Et olisi vastanut ollenkaan minäkin lopetan, huomenna on työpäivä.
Kaikissa tunnetuissa talousteorioissa koskien markkina-arvoa, se todellakin on absoluuttinen ja yksiselitteinen. Mansikan kilohinta tai asunnon arvo, se on aina tietty euromääräinen hinta, se, jolla tuote käy kaupaksi. Matalin hinta johon myyjä tyytyy ja korkein hinta, jonka ostaja suostuu maksamaan.
Jos tasoteoriapojut haluavat jotain täysin erilaista mallintaa, ei kannata käyttää harhaanjohtavia termejä.
Asia selvä. Kerro oma ehdotuksesi sanan "markkina-arvo" korvaamiseksi? Minun puolestani voimme käyttää jotain toistakin sanaa, koska itse asiasisältö ei sillä muuksi muutu.
Haluttavuus oli termi jota joku ehdotti. Ei ongelma ole pelkästään termissä, vaan myös sisällössä. Väitteet koskien tasoja ja ns. markkina-arvoa ovat monella tapaa ristiriitaisia ja epäloogisia. Joku väittää tietävänsä että se on absoluuttinen ja kaikilla sellainen, toinen ettei. Kolmas että tasot ovat ehdottomia, neljäs, etteivät vaan aina on poikkeuksia. Tämä on täysin jäsentymätöntä epäformaalia mielipidesoppaa alusta loppuun saakka. Puhdasta roskaa.
Onko oikeastaan olemassa mitään absoluuttista? Ei kai tiedekään oikeastaan tunnista mitään sellaista? Silti meillä on asioista selitysmalleja, jotka tuntuvat toimivan parhaana selityksenä todellisuudelle.
Teoria on hyvä jos se selittää jotain ja ennustaa jotain. Taso"teoria" ei valitettavasti kyllä tee kumpaakaan, sen lisäksi että se on sisäisesti ristiriitainen, kelvottomasti muotoiltu ja usein käytännön vastaesimerkein kumottu.
Hyvinhän se ennustaa. Esim. kaunis, sosiaalinen ja menestynyt ihminen pariutuu helpommin, laadukkaammin ja suuremmalla valinnanvaralla. Ruma, epäsosiaalinen ja syrjäytynyt taas heikommin eväin. Jne. Ei se ole pilkuntarkka eikä edes kaikilta osin yhtenäinen, se elää je kehittyy jatkuvasti, mutta tieteessäkin on paljon teorioita, joista voi sanoa täsmälleen samoin.
Osaat siis nimetä helposti muutaman verrannollisen.
Ei ole oleellista mennä sivuraiteille, oletan että olet itsekin hyvin tietoinen, että tiede on täynnä teorioita, jotka eivät ole tarkkaan pitäviä ja kiveen hakattuja, kuten jo aiemmin itsekin viittaamasi talousteoriat.
Oleellista on ettei ihmisen käytös ole täysin ennustamatonta tai sattumanvaraista ja että on vaikuttavia tekijöitä, jotka pystytään nimeämään ja niiden avulla myös ennustamaan tapahtumia.
No harmi, ettet sittenkään osannut. Nythän vesititkin edellisen väittämäsi, jonka perusteella tasoteoria olisi kelvollinen johonkin käyttöön siksi, että moni tieteellinen teoria on samanlainen eli kyeknee ennustamaan jotain puutteistaan huolimatta. Palattiin takaisin siihen, että ei kykene.
Voit teeskennä olevasi tuota mieltä jos kuvittelet sillä jotain voittavasi, ihan sama minulle. Oleellista edelleenkin on ettei ihmisen käytös ole täysin ennustamatonta tai sattumanvaraista ja että on vaikuttavia tekijöitä, jotka pystytään nimeämään ja niiden avulla myös ennustamaan tapahtumia.
Oleellista edelleenkin on, että kukaan ei ole väittänyt ihmisen käytöstä täysin ennustamattomaksi ja sattumanvaraiseksi, se on vain olkinukke, johon paniikissa turvaudutaan kun asia-argumentteihin ei keksitä vastinetta.
Noin kaikenkattavan abstraktina tuo sanottu on täysin totta. Kyllä, ihmisen käytöstä voidaan mallintaa ja asioita ennustaa monin tavoin. Se on käyttäytymistietiessä, psykologiassa, neurolääketieteessä ja monella muulla tieteenalalla ihan arkea. Jopa kauppatieteissä, joissa erliaisia markkinateorioita kehitellään ja niihin osaltaan liittyy myös ihmisten yksilöintä toteuttamat käytörmallit laajemman systeemin lainalaisuuksien lähteenä. Olemme tosi paljon samaa mieltä tästä, että näin on. Fist bumpit sille.
Mutta. ja tämä on iso mutta.
Se, että yleisellä tasolla jaamme käsityksen siitä, millainen noin ylipäänsä on tai voi olla mahdollista, ei tietenkään tarkoita herttaisen sydämellistä yhteisymmärrystä siitä että JUURI TÄMÄ TIETTY AJATUSRAKENNELMA, jota vekkulisti teoriaksikin kutsutte, on yhtään mistään kotoisin selittämään ihmisten pariutumisesta yhtään mitään.
Sinä et siis saa minua nielemään mukisematta kasaa paskaa ihan vain sen takia, että yhdessä todetaan, että paskan lisäksi pyllystä voi tulla joskus sulamattomia puolukoitakin.
No, tässä kohtaa ehdottaisin, että lähtisit keskustelemaan teorian heikkouksista yksityiskohtaisemmin ja esimerkkien valossa, koska ei siellä kaikki paskaa ole näköjään sinunkaan kantiltasi katseltuna. Eikä sinun tarvitse mitään niellä, en minäkään ole kaikkien tasoteoreetikoiden kanssa samaa mieltä kaikissa asioissa. Homma hakee lopullista muotoaan edelleen. Siellä on silti kiistatta hyviä selityksiä ja sitten niitä takeltelevampia joukossa. On se silti paras ihmislajin parinvalintaa koskeva teoria tai teorioiden kokoelma mitä minä olen milloinkaan nähnyt missään, kaikkine heikkouksineenkin.
Sehän on täysin hiekalle rakennettu talo, ainakin mikäli nämä kreikkalaiskirjainpojat ovat samaa sakkia. He kun kovasti rakastavat biologiaa parinvalinnan perusteena, mutta kuitenkin niin, että siitä napsitaan vain omaan ideologiaan soveltuvat osat, ja loppujakin tulkitaan värillisten lasien läpi. Ja sitten ei kuitenkaan olla valmiita hyväksymään myöskään kulttuuristen tai peräti yksilöllisten tekijöiden vaikutusta lopputulemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vielä yksi tasokysymys, johon en koskaan ole saanut kunnollista vastausta:
Aika ajoin näen kehotuksen hakea tasoistaan. Ihan vakavissaanko joku ajattelee, että oma "taso" määrittää sen, millaiset ihmiset kokee puoleensavetäviksi?
Olen itse painanut aikuisiällä 48-88 kg. Ja tietysti kaikkea sillä välillä. Tasoteorian mukaan minun tasoni oli korkeimmalla 48-kiloisena ja alimmillaan 88-kiloisena. Minunko olisi siis pitänyt kussakin vaiheessa aina säätää miesmakuani oman painoni mukaiseksi? "Nyt olen 50-kiloinen ja käyn salilla, minulla on timmi peppu ja tiukka vyötärö, voin siis haluta miehiä, jotka ovat omaan silmääni haluttavia ja hyvännäköisiä" / "Nyt olen lähes 90-kiloinen, minulla ei ole vyötäröä ja peppuni roikkuu, minun pitää siis haluta miehiä, joita en koe omaan silmääni haluttaviksi ja hyvännäköisiksi".
Ei, ei se niin ole mennyt. Ainoa, mikä miesmaussani on muuttunut, on ikä. Edelleen ihannemieheni on suunnilleen oman ikäiseni. Edelleen hän on pikemmin 170 kuin 180 cm (no, puolisoni on kuulemma 178 cm), pikemmin tanakka kuin solakka. Näin aikuisena oli ehkä enemmän kriteerejä miehen älykkyyden, sivistyksen, koulutuksen ja elintason suhteen kuin nuorempana, mutta eivät olennaiset ulkonäköpreferenssini miksikään ole muuttunut.
Ei kai sinun pidä tehdä yhtään mitään. Se mikä on kannattavaa voi olla toinen asia. Voit haluta mitä ikinä sinua huvittaa ja itse arvioida miten hyvin se missäkin tilanteessa on sinulla parhaiten toiminut. Ja jos haluaa vaatia kriteeriensä mukaista niin pitää myös olla varaa antaa sen toisen kriteerien mukaista, tai se on no deal.
Miksi olisi kannattavaa ryhtyä parisuhteeseen ihmisen kanssa, jota ei pidä seksuaalisesti haluttavana; jonka seurassa olisi hyvä olla; jonka kanssa olisi samanlainen elämäntapa, elintaso ja muutenkin kaikin puolin edellytykset hyvään parisuhteeseen? Riittäisikö sinulle platoninen suhde? Vai pystytkö tahdonvoimalla muuttamaan mieltymyksiäsi eli voit päättää haluta aivan eri tyyppistä ihmistä kuin mihin luonnostaan koet vetovoimaa?
Se toisen tasokkuun ilmaisee vähimmäisvaatimusten määrää, joka on aika yleislaatuinen(esim. riittävä ulkonäkö, sosiaalisuus, älykkyys, terveys, itsevarmuus jne) ja joka on ylitettävä ennenkuin edes alkaa tarkastelemaan löytyykö kenties lisäksi niitä omia tarkempia preferenssejäkin. Ulkonäöllä jne on merkitystä pääseekö jatkoon vai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Edellä oli puhe viestintätyylistä, jota voidaan nimittää vaikka huumorintajuksi, vakavuudeksi, ujoudeksi tai joksikin muuksi ominaisuudeksi. Ihminen voi kuvata olevansa komea ja pitkä tai kaunis ja nuorekas, älykäs, huumorintajuinen tai rento urheilullinen söpöliini, mitkä kaikki kertovat periaatteessa tasosta, mutta eivät kuitenkaan kuvaa sitä henkilön itsensä kertomana. Jokainen näkee sen mitä tässä nimitetään tasoksi omista lähtökohdistaan käsin, mikä voi poiketa vaikka kuinka paljon siitä miten toiset näkevät hänet.
Ominaisuudet tai adjektiivit eivät kuitenkaan ole yhteismitattomia, mielivaltaisia ja täysin subjektiivisia, vaikka niitä käytetäänkin subjektiivisista lähtökohdista käsin. Tasoteorian tai markkina-arvoajattelun etu on juuri se, että kysyntä kertoo sinusta muiden näkökulman. Jos toiset eivät pidä sinua kauniina, pitkänä, huumorintajuisena jne. se selviää melko pian (ei ole kysyntää), vaikka voit löytääkin jonkun, joka jakaa oman arviosi itsestäsi. Aivan kuten jokin syrjäseudulla oleva mörskä voi lumota hiljaisuutta janoavan luontoihmisen, vaikka sen markkina-arvo on lähes miinusmerkkinen.
Samoista lähtökohdista voi helposti selittää tavisten (joita suurin osa on) pariutumista tasojen avulla. Jäät tason alapuolelle esimerkiksi olemalla asperger, mutta et olemalla masentunut tai olemalla merkittävästi ylipainoinen rehevän sijasta. Jokainen voi osoittaa kadulla sen, joka ulkoisten ominaisuuksiensa vuoksi jää omien tasokriteerien ulkopuolelle ehdottomasti henkisistä ja muista yhteensopivuuskriteereistä riippumatta. Näitä tasoja ei kuitenkaan välttämättä itse tietoisesti ajattele.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä varten markkina-arvoteoria ahdistaa tässä kirjoittavia naisia? Jokainen näkee kuitenkin, että se pitää paikkansa tosielämässä. Miksi kiellätte tosiasiat?
Jokainen ei näe, vaan se vaatii hyvin värittyneet lasit. Hyvin harva näkee. Yksi varmimpia merkkejä sepitteellisetsä huuhaasta on se, että varsinaista dataa ja kestäviä perusteluita ei ole, vaan vedotaan johonkin epämääräiseen "kaikkihan nyt tietää että"-käsienheilutteluun.
Suurin osa normaaleista ihmisistä omaa kokemusta pariutumisesta niin paljon, että käsittää lonkalta tällaisten tasoteorioiden olevan aivan vinttipimeää sekoilua.
Ja mä oon edelleenkin muuten mies. Sellainen normaali, jolla on myös tunteita ja niillä merkitystä ihmissuhteissa.
Anteeksi nyt vain, mutta takana on useampikin parisuhde, paljon säätöjä, deittailua, FWB:ä, panojuttuja ja sitä ja tätä, enkä ole havainnut tasoteoriassa pohjimmiltaan mitään epätotuudellista.
Henkilökohtainen havaintokyvyttömyys ei tietenkään ole yleispätevä argumentti.
No eihän se teille idealisteille olekaan. Yhden ihmisen useatkaan kokemukset eivät kerro teille mitään jos se on aatemaailmaanne vastaan. Mitä siitä, että myös tuttavapiirissä kaikki toteutuu tasoteorioiden puitteissa. Mitä siitäkään, että palstallakin monet ihmiset kertovat kokeneensa asiat sen puitteissa.
Itsekin pidän sinua itseään huijaavana ja täten havaintokyvyttömänä inttäjänä ja kypsymättömänä idealistina, joten tästä lienee hyvä taas jatkaa.
Mulle on yksi lysti millaisia harhoja elättelet tuntemattomista nettipalstailijoista.
En ole idealisti vaan elämää nähnyt ja kokenut. Tiedän ihan hyvin millaista on pariutuminen. Kun joku ihminen pääsee sydämeen, ei siinä todellakaan mitään tasoja aleta miettiä. Kun kaksi rakastuu toisiinsa, se on menoa vapaassa pudotuksessa, ei mitään tasoloikkaa.
Henkilökohtaiset kokemukset ovat joka tapauksessa ongelmallisia monin tavoin. Ensinnäkin ne ovat vääristyneitä ja subjektiivisia. Lisäksi pistehavainnot voidaan sovittaa moneen erilaiseen teoreettiseen kehykseen. Kun tasoteorioiden pointti on olla populaatiotason estimaatteja suositummuudesta, niin yksilön kohdalla niillä ei ole yhtään mitään merkitystä. Ei myöskään sovellettavuutta. Tilastoista huolimatta laatikkoleukalentäjäkirurgi jää yksin kartanoonsa juopottelemaan vuosikertaviineillä ja alkoholisoitunut levyseppähitsaaja saa kylän kauneimman tissiblondin.
Oleellisin seikka on silti se, että kun tasoteroioilla ei ole edes sitä teoreettista taustaa, saati sen empiiristä verifiointia datalla, niin mikään subjektiivinen kokemus ei tosiaankaan ole mitään muuta kuin mielipide. Persereiän veroinen, se kun löytyy kaikilta.
Onkohan sinulla asperger/autistisuutta kun sinulla on noin jäykkä ja mustavalkoinen tapa hahmottaa maailmaa? Se mitä ei voida pilkun tarkkaan taulukoilla määrittää menee sinulla sinne vapaapudotuksen ja selittämättömän kategoriaan.
Jos psykiatritkin olisivat aikanaan sinun tyyliisi mukaan jääneet ainoastaan luokittelemaan potilaita uskaltamatta tapailla hyvinkin mielikuvituksellisia hypoteeseja, teorioita ja havaintoja niin tänä päivänä ei voitaisi auttaa murto-osaakaan nykyisistä mt-potilaista.
Ja tämä pätee psykologin työssä edelleenkin; oma kokemus on se tärkein anti potilaan analyysissä opitun teorian lisäksi.
Ihmislajin parinvalinta on viralliselle tieteelle edelleen suuri mysteeri ja itse näenkin, että tasoteoriat ja kaikenmaailman PUAtkin ovat valovuosia sitä edellä. Mittarina kannattaa käyttää omia havaintojaan, koska tiede nyt vain mataa osaltaan kaukana jäljessä.
Minun maailmankuvani ei ole mustavalkoinen toisin kuin materialistis-pinnallisilla tasoteoreetikoilla joiden käsitemaailma ei ulotu julkisuutta, tissejä, leukaa ja tilin saldoa syvällisempiin seikkoihin.
Psykologia tietää jonkin verran rakastumisesta ja myös muusta ihmisen käytöksestä, joilla parinvalintaakin selitetään. Toki myönnän että kaikki eivät kykene rakastumaan ja parisuhde on heille mahdollisesti lähinnä sosiaalista luokkakiipimistä. Heidän osaltaan tasoteorian kaltaisilla mietteillä voi olla jotain sovellettavuutta. Suuri osa kuitenkin tuntee normaalisti ja kokee myös romanttista rakkautta. Se on melko merkittävä seikka. Tiede tuntee nämä ilmiöt oikein hyvin. Aivokuvat ja välittäjäaineet on tutkittu. Niillä ei ole mitään tekemistä esimerkiksi suosituimmuuden kanssa, saati sitten materialististen statustekijöiden. Ne syntyvät lähinnä silmiin katsellen keskusteltaessa, kun arvomaailmat, äly ja huumori natsaavat.
Tämä on se todellinen maailma teidän palikkaleikkienne ulkopuolella. Tunne.
Aivokuvauksissakin on havaittu kauniin naisen vaikutus mieheen. Kirjoitat nyt kyllä täyttä puutaheinää asian vierestä. Kiinnostus tietynlaisiin miehiin ja naisiin korreloi hyvin markkina-arvon kanssa fysiologisesti. Ja fysiilogiset reaktiot ovat tunteita. Rakkaus, halu, inho jne.
Leimaat muita ihmisiä, jotka lähestyvät asiaa eri näkökulmasta kuin sinä. En pidä sellaisesta.
Et ansaitsisi vastausta koska ainoastaan olkinukkeilet ja hyökkäät aiheettomin syytöksin kimppuuni. Totean silti, että en ole kiistänyt aivokuvatnamistutkimuksia tai viehättävyyteen liittyviä tutkimuksia. Oikein hyvin ne tunnen.
Ei siitä ole mitään epäselvyyttä, että evoluutio on meihin luonut melko läjän mekanismeja, jotka saavat kiinnostumaan sekä sukupuolisesti että parisuhdemielessä lajikumppaneista. Olisi hämmästyttävää, jos näin ei olisi. Mutta mitään tasoteorioita niistä ei ole vedettävissä.
Turhaan vetoat markkina-arvoon korreloimiseen, kun juuri tuli todistus, että mitään yksiselitteistä markkina-arvoa ei pystytä edes määrittämään.
Viehättävyys ulkonäön suhteen jossain määrin pystytään. Se taas ei takaa parisuhdetta millään lailla. Hädin tuskin irtoseksiäkään (koska todellisuus ei ole pus ka rai sk arien).
Markkina-arvon käsitettä et nöytä tuntevan. Se ei ole absoluuttinen ja yksiselitteinen. Siksi se tähän mielestäni sopiikin. Kukaan ei kai ole väittänytkään että korkea markkina-arvo takaisi parisuhteen.
Nähtävästi sekoitat minut toiseen keskustelijaan. Et olisi vastanut ollenkaan minäkin lopetan, huomenna on työpäivä.
Kaikissa tunnetuissa talousteorioissa koskien markkina-arvoa, se todellakin on absoluuttinen ja yksiselitteinen. Mansikan kilohinta tai asunnon arvo, se on aina tietty euromääräinen hinta, se, jolla tuote käy kaupaksi. Matalin hinta johon myyjä tyytyy ja korkein hinta, jonka ostaja suostuu maksamaan.
Jos tasoteoriapojut haluavat jotain täysin erilaista mallintaa, ei kannata käyttää harhaanjohtavia termejä.
Asia selvä. Kerro oma ehdotuksesi sanan "markkina-arvo" korvaamiseksi? Minun puolestani voimme käyttää jotain toistakin sanaa, koska itse asiasisältö ei sillä muuksi muutu.
Haluttavuus oli termi jota joku ehdotti. Ei ongelma ole pelkästään termissä, vaan myös sisällössä. Väitteet koskien tasoja ja ns. markkina-arvoa ovat monella tapaa ristiriitaisia ja epäloogisia. Joku väittää tietävänsä että se on absoluuttinen ja kaikilla sellainen, toinen ettei. Kolmas että tasot ovat ehdottomia, neljäs, etteivät vaan aina on poikkeuksia. Tämä on täysin jäsentymätöntä epäformaalia mielipidesoppaa alusta loppuun saakka. Puhdasta roskaa.
Onko oikeastaan olemassa mitään absoluuttista? Ei kai tiedekään oikeastaan tunnista mitään sellaista? Silti meillä on asioista selitysmalleja, jotka tuntuvat toimivan parhaana selityksenä todellisuudelle.
Teoria on hyvä jos se selittää jotain ja ennustaa jotain. Taso"teoria" ei valitettavasti kyllä tee kumpaakaan, sen lisäksi että se on sisäisesti ristiriitainen, kelvottomasti muotoiltu ja usein käytännön vastaesimerkein kumottu.
Hyvinhän se ennustaa. Esim. kaunis, sosiaalinen ja menestynyt ihminen pariutuu helpommin, laadukkaammin ja suuremmalla valinnanvaralla. Ruma, epäsosiaalinen ja syrjäytynyt taas heikommin eväin. Jne. Ei se ole pilkuntarkka eikä edes kaikilta osin yhtenäinen, se elää je kehittyy jatkuvasti, mutta tieteessäkin on paljon teorioita, joista voi sanoa täsmälleen samoin.
Osaat siis nimetä helposti muutaman verrannollisen.
Ei ole oleellista mennä sivuraiteille, oletan että olet itsekin hyvin tietoinen, että tiede on täynnä teorioita, jotka eivät ole tarkkaan pitäviä ja kiveen hakattuja, kuten jo aiemmin itsekin viittaamasi talousteoriat.
Oleellista on ettei ihmisen käytös ole täysin ennustamatonta tai sattumanvaraista ja että on vaikuttavia tekijöitä, jotka pystytään nimeämään ja niiden avulla myös ennustamaan tapahtumia.
No harmi, ettet sittenkään osannut. Nythän vesititkin edellisen väittämäsi, jonka perusteella tasoteoria olisi kelvollinen johonkin käyttöön siksi, että moni tieteellinen teoria on samanlainen eli kyeknee ennustamaan jotain puutteistaan huolimatta. Palattiin takaisin siihen, että ei kykene.
Voit teeskennä olevasi tuota mieltä jos kuvittelet sillä jotain voittavasi, ihan sama minulle. Oleellista edelleenkin on ettei ihmisen käytös ole täysin ennustamatonta tai sattumanvaraista ja että on vaikuttavia tekijöitä, jotka pystytään nimeämään ja niiden avulla myös ennustamaan tapahtumia.
Oleellista edelleenkin on, että kukaan ei ole väittänyt ihmisen käytöstä täysin ennustamattomaksi ja sattumanvaraiseksi, se on vain olkinukke, johon paniikissa turvaudutaan kun asia-argumentteihin ei keksitä vastinetta.
Noin kaikenkattavan abstraktina tuo sanottu on täysin totta. Kyllä, ihmisen käytöstä voidaan mallintaa ja asioita ennustaa monin tavoin. Se on käyttäytymistietiessä, psykologiassa, neurolääketieteessä ja monella muulla tieteenalalla ihan arkea. Jopa kauppatieteissä, joissa erliaisia markkinateorioita kehitellään ja niihin osaltaan liittyy myös ihmisten yksilöintä toteuttamat käytörmallit laajemman systeemin lainalaisuuksien lähteenä. Olemme tosi paljon samaa mieltä tästä, että näin on. Fist bumpit sille.
Mutta. ja tämä on iso mutta.
Se, että yleisellä tasolla jaamme käsityksen siitä, millainen noin ylipäänsä on tai voi olla mahdollista, ei tietenkään tarkoita herttaisen sydämellistä yhteisymmärrystä siitä että JUURI TÄMÄ TIETTY AJATUSRAKENNELMA, jota vekkulisti teoriaksikin kutsutte, on yhtään mistään kotoisin selittämään ihmisten pariutumisesta yhtään mitään.
Sinä et siis saa minua nielemään mukisematta kasaa paskaa ihan vain sen takia, että yhdessä todetaan, että paskan lisäksi pyllystä voi tulla joskus sulamattomia puolukoitakin.
No, tässä kohtaa ehdottaisin, että lähtisit keskustelemaan teorian heikkouksista yksityiskohtaisemmin ja esimerkkien valossa, koska ei siellä kaikki paskaa ole näköjään sinunkaan kantiltasi katseltuna. Eikä sinun tarvitse mitään niellä, en minäkään ole kaikkien tasoteoreetikoiden kanssa samaa mieltä kaikissa asioissa. Homma hakee lopullista muotoaan edelleen. Siellä on silti kiistatta hyviä selityksiä ja sitten niitä takeltelevampia joukossa. On se silti paras ihmislajin parinvalintaa koskeva teoria tai teorioiden kokoelma mitä minä olen milloinkaan nähnyt missään, kaikkine heikkouksineenkin.
Sehän on täysin hiekalle rakennettu talo, ainakin mikäli nämä kreikkalaiskirjainpojat ovat samaa sakkia. He kun kovasti rakastavat biologiaa parinvalinnan perusteena, mutta kuitenkin niin, että siitä napsitaan vain omaan ideologiaan soveltuvat osat, ja loppujakin tulkitaan värillisten lasien läpi. Ja sitten ei kuitenkaan olla valmiita hyväksymään myöskään kulttuuristen tai peräti yksilöllisten tekijöiden vaikutusta lopputulemaan.
Siellä on paljon asioita kuitenkin, jotka olen havainnut todenmukaisiksi ja joiden avulla pystyy ennakoimaan sekä selittämään ilmiöitä aika lailla. Itse olen aika pitkälti inhorealisti, ja se mikä toimii, toimii, ja muu jääköön pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Demonisoit eri mieltä olevia, mutta en vain saata käsittää miksi. Sinun jaottelusi on äärimmäisen mustavalkoista, etkä pysty edes hahmottamaan sitä itse. Itselläni ei ole mitään ristiriitaa koettaa analysoida ihmistä ja sen käytöstä äärimmilleen ja samaan aikaan kokea sympatiaa tätä kohtaan.
Minulla on ehdotus, mistä se johtuu.
Teoriani mukaan kaikilla ihmisillä on ajattelussaan vähintään yksi sokea piste. Toisin sanoen sellainen asia, joka ei vain mene jakeluun, vaikka kuinka olisi älyä ja keinoa ymmärtää asioita syvällisesti. Ja vaikka kuinka kaikki läheiset asiaa havainnollistaisivat pitkään ja monelta kantilta, se ei vain mene jakeluun.
Esimerkiksi kelvannee Einsteinin "Jumala ei heitä noppaa". Jos nyt oikein olen ymmärtänyt, yksi modernin ajan älykkäimmistä miehistä ei kyennyt ajattelemaan sellaista mahdollisuutta, että maailmankaikkeutta ohjaisikin vain joukko ilmiöitä ilman jumalallista taustavaikutusta.
Olen samaa mieltä. Ihmiset, joilla on esimerkiksi vaikeuksia muodostaa terveitä tunnesiteitä toisiin aikuisiin, parisuhteessakaan, eivät käsitä kuinka muu populaatio oikein valikoi kumppaninsa. He näkevät vain pinnalliset seikat ja kokevat parisuhteet lähinnä kaupallisina suhteina, joissa tavoitellaan hyötyä. Mieluiten molemminpuolista. Siihen perustuu kiero markkinatalousajattelu, kuin kaikki ihmiset vain etsisivät toisista mahdollisimman suurta hyötyä tuottavaa kumppania ja asettavat kaupahinnaksi kaiken itsensä tarjottavissa olevan hyödyn.
Einsteinin sitaatin suhteen olet vakavasti hakoteillä tulkinnassasi.
Sinäkö käsität miten ihmiset valikoivat kumppaninsa? Voisitko sitten jakaa tietosi muillekin? Tavoitteleeko kaunis nainenkin hyötyä torjuessaan ruman miehen ja etsiessään tasokkaampaa kumppania? Tämä ei ole luultavasti kuullut mitään niistä "terveistä tunnesiteistä", joita puhdas sattuma ja kohtalo tuon tuosta heittävät ihmisten tielle?
Kiinnostavaa olisi myös tietää, missä aikoinaan oli se miespooli, mistä minun olisi pitänyt voida valita tasoiseni. Vietän suhteellisen aktiivista elämää, silti meni vuosia ennen kuin tapasin miehen, johon ihastuin. Treffeillä kävin parin kanssa, seksiä oli muutaman kanssa, mutta ei minulla missään vaiheessa ollut tarjolla useita miehiä, joista olisin sitten laskutikun kanssa valinnut sopivimman. Kyllä se oli suunnatonta tuuria, että tuo nykyinen puolisoni lopulta ylipäänsä kohdalle osui. Jos ei olisi osunut, kukaties olisin sinkku edelleen.
Eli kysymykseni oli: jos nyt sinkkuuntuisin, niin missä on se miesten joukko, josta voin alkaa valita tasoltaan minulle sopivinta?
Eiväthän ne tietenkään kaikki ole koolla jossain, vaan siroteltuina sinne tänne kuten kaikki muutkin. Mitä enemmän saat huomiota, sitä enemmän on varaa valkata.
Precis. Eikö sekin kerro (heteroiden) pariutumisesta jotain hyvin olennaista, että kyse ei todellakaan ole siitä, että meillä on joukko naisia ja joukko miehiä ja sieltä sitten saman tasoiset napsivat toisensa? Jos olisin esimerkiksi tavannut nykyisen puolisoni heti edellisen suhteeni päätyttyä, meistä ei olisi tullut koskaan paria vaikka kuviteltu tasomme oli silloin aivan sama kuin muutamaa vuotta myöhemmin, kun tutustuimme. Ensimmäisessä tapauksessa hän nimittäin oli naimisissa eli ei lainkaan markkinoilla.
Tuskinpa tasoteoria sitä tarkoittaa että "samantasoiset napsivat toisensa" noin vain vaan taso ainoastaan kuvastaa ominaisuuksia joita vähintään vaaditaan. Useimmiten edes itse sitä tietämättä. Ehkä se on enemmänkin vähimmäis- kuin enimmäisvaatimus ulkoisilla avuilla mitaten.
Eli jälleen palataan käsitteeseen taso. Ominaisuus ei ole yhtä kuin taso. Edes ominaisuuksien yhdistelmä ei ole yhtä kuin taso. Ne ominaisuudet, jotka tekevät yhdestä jonkun silmissä haluttavan tekevät hänestä toisen silmissä ei-haluttavan tai eivät ainakaan millään tavalla lisää hänen haluttavuuttaan.
Juuri niin. Etkö todellakaan käsitä, että kerrot itse sen mistä on kyse. Taso erottaa haluttavan ja ei haluttavan tosisitaan, jossain kulkee raja.
Ok, puhumme siis eri asioista. Minä olen olettanut, että kun tällä palstalla esim. kehotetaan etsimään tasoistaan niin se sisältää oletuksen, että jokaisella ihmisellä on objektiivisesti määriteltävissä oleva taso, jonka voi ilmaista yksinkertaistuksen vuoksi vaikkapa koulunumerolla tai asteikolla 1-10 (tai 0-100). Mutta näin ei siis ole ja se on edistysaskel sekin. Minä voin siis olla jollekin, ja toivottavasti puolisolleni olenkin kymppi aivan kuten hän on minulle.
En ole mikään tasoteoreetikko tai sen tiiviimmin seurannut mitä tänne on kirjoiteltu, mutta tässä ketjussa on moitittu noita tasoteoriamiehiä siitä, että ovat tavoittelemassa kaunottaria, eikö. Aivan kuin nämä kirjoittelijat sittenkin uskoisivat tasoteoriaan ja vieläpä siinä muodossa, että alimpana nokkimisjärjestyksessä olevia voi nokkia. Näiden kiitellessä kohteliaasti vastaan ja perustellessa yhä edelleen. Eikö muka sana poju itsessäänkin todista, että tämä ihminen luokittelee miehiä halventavalla tavalla?
Jokainen on syntyjänsä tasoteoreetikko enemmän tai vähemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Demonisoit eri mieltä olevia, mutta en vain saata käsittää miksi. Sinun jaottelusi on äärimmäisen mustavalkoista, etkä pysty edes hahmottamaan sitä itse. Itselläni ei ole mitään ristiriitaa koettaa analysoida ihmistä ja sen käytöstä äärimmilleen ja samaan aikaan kokea sympatiaa tätä kohtaan.
Minulla on ehdotus, mistä se johtuu.
Teoriani mukaan kaikilla ihmisillä on ajattelussaan vähintään yksi sokea piste. Toisin sanoen sellainen asia, joka ei vain mene jakeluun, vaikka kuinka olisi älyä ja keinoa ymmärtää asioita syvällisesti. Ja vaikka kuinka kaikki läheiset asiaa havainnollistaisivat pitkään ja monelta kantilta, se ei vain mene jakeluun.
Esimerkiksi kelvannee Einsteinin "Jumala ei heitä noppaa". Jos nyt oikein olen ymmärtänyt, yksi modernin ajan älykkäimmistä miehistä ei kyennyt ajattelemaan sellaista mahdollisuutta, että maailmankaikkeutta ohjaisikin vain joukko ilmiöitä ilman jumalallista taustavaikutusta.
Olen samaa mieltä. Ihmiset, joilla on esimerkiksi vaikeuksia muodostaa terveitä tunnesiteitä toisiin aikuisiin, parisuhteessakaan, eivät käsitä kuinka muu populaatio oikein valikoi kumppaninsa. He näkevät vain pinnalliset seikat ja kokevat parisuhteet lähinnä kaupallisina suhteina, joissa tavoitellaan hyötyä. Mieluiten molemminpuolista. Siihen perustuu kiero markkinatalousajattelu, kuin kaikki ihmiset vain etsisivät toisista mahdollisimman suurta hyötyä tuottavaa kumppania ja asettavat kaupahinnaksi kaiken itsensä tarjottavissa olevan hyödyn.
Einsteinin sitaatin suhteen olet vakavasti hakoteillä tulkinnassasi.
Sinäkö käsität miten ihmiset valikoivat kumppaninsa? Voisitko sitten jakaa tietosi muillekin? Tavoitteleeko kaunis nainenkin hyötyä torjuessaan ruman miehen ja etsiessään tasokkaampaa kumppania? Tämä ei ole luultavasti kuullut mitään niistä "terveistä tunnesiteistä", joita puhdas sattuma ja kohtalo tuon tuosta heittävät ihmisten tielle?
Kiinnostavaa olisi myös tietää, missä aikoinaan oli se miespooli, mistä minun olisi pitänyt voida valita tasoiseni. Vietän suhteellisen aktiivista elämää, silti meni vuosia ennen kuin tapasin miehen, johon ihastuin. Treffeillä kävin parin kanssa, seksiä oli muutaman kanssa, mutta ei minulla missään vaiheessa ollut tarjolla useita miehiä, joista olisin sitten laskutikun kanssa valinnut sopivimman. Kyllä se oli suunnatonta tuuria, että tuo nykyinen puolisoni lopulta ylipäänsä kohdalle osui. Jos ei olisi osunut, kukaties olisin sinkku edelleen.
Eli kysymykseni oli: jos nyt sinkkuuntuisin, niin missä on se miesten joukko, josta voin alkaa valita tasoltaan minulle sopivinta?
Eiväthän ne tietenkään kaikki ole koolla jossain, vaan siroteltuina sinne tänne kuten kaikki muutkin. Mitä enemmän saat huomiota, sitä enemmän on varaa valkata.
Precis. Eikö sekin kerro (heteroiden) pariutumisesta jotain hyvin olennaista, että kyse ei todellakaan ole siitä, että meillä on joukko naisia ja joukko miehiä ja sieltä sitten saman tasoiset napsivat toisensa? Jos olisin esimerkiksi tavannut nykyisen puolisoni heti edellisen suhteeni päätyttyä, meistä ei olisi tullut koskaan paria vaikka kuviteltu tasomme oli silloin aivan sama kuin muutamaa vuotta myöhemmin, kun tutustuimme. Ensimmäisessä tapauksessa hän nimittäin oli naimisissa eli ei lainkaan markkinoilla.
Tuskinpa tasoteoria sitä tarkoittaa että "samantasoiset napsivat toisensa" noin vain vaan taso ainoastaan kuvastaa ominaisuuksia joita vähintään vaaditaan. Useimmiten edes itse sitä tietämättä. Ehkä se on enemmänkin vähimmäis- kuin enimmäisvaatimus ulkoisilla avuilla mitaten.
Eli jälleen palataan käsitteeseen taso. Ominaisuus ei ole yhtä kuin taso. Edes ominaisuuksien yhdistelmä ei ole yhtä kuin taso. Ne ominaisuudet, jotka tekevät yhdestä jonkun silmissä haluttavan tekevät hänestä toisen silmissä ei-haluttavan tai eivät ainakaan millään tavalla lisää hänen haluttavuuttaan.
Juuri niin. Etkö todellakaan käsitä, että kerrot itse sen mistä on kyse. Taso erottaa haluttavan ja ei haluttavan tosisitaan, jossain kulkee raja.
Ok, puhumme siis eri asioista. Minä olen olettanut, että kun tällä palstalla esim. kehotetaan etsimään tasoistaan niin se sisältää oletuksen, että jokaisella ihmisellä on objektiivisesti määriteltävissä oleva taso, jonka voi ilmaista yksinkertaistuksen vuoksi vaikkapa koulunumerolla tai asteikolla 1-10 (tai 0-100). Mutta näin ei siis ole ja se on edistysaskel sekin. Minä voin siis olla jollekin, ja toivottavasti puolisolleni olenkin kymppi aivan kuten hän on minulle.
En ole mikään tasoteoreetikko tai sen tiiviimmin seurannut mitä tänne on kirjoiteltu, mutta tässä ketjussa on moitittu noita tasoteoriamiehiä siitä, että ovat tavoittelemassa kaunottaria, eikö. Aivan kuin nämä kirjoittelijat sittenkin uskoisivat tasoteoriaan ja vieläpä siinä muodossa, että alimpana nokkimisjärjestyksessä olevia voi nokkia. Näiden kiitellessä kohteliaasti vastaan ja perustellessa yhä edelleen. Eikö muka sana poju itsessäänkin todista, että tämä ihminen luokittelee miehiä halventavalla tavalla?
Minä en pojuttele enkä hauku, joten siltä osin sinä haukut väärää puuta. Mutta minulle riittää ihan maalaisjärki sen ymmärtämiseen, että toiset ovat suositumpia kuin toiset. Jos nainen on länsimaisen kulttuurimme standardeilla mitattuna kaunis, hänestä kiinnostuneita miehiä on paljon. Jos käytetään esimerkkinä perinteistä nettideittiä, niin mikäli ihan oma maalaisjärki kertoo, että "tuon näköinen nainen saa 500 viestiä", miehen ainoa mahdollisuus valloittaa nainen on olla parempi kuin ne 499 muuta miestä (yksinkertaistan nyt tietysti erittäin paljon). Ei ole mitään pahaa eikä mitään väärää haluta sellaista naista, on vain turha katkeroitua ja kehittää teorioita, jotka sisältävät (!) näkemyksen siitä, että naisten pitäisi arvottaa miehissä eri asioita kuin he nyt arvottavat.
Olen itse ollut aikoinani nettideiteissä ja ihan yhtä lailla itsellänikin oli miehille vain kaksi kategoriaa: kiinnostava ("panisin") ja ei-kiinnostava ("en panisi"). Siksi puolustan erittäin vahvasti jokaisen oikeutta etsiä juuri sellaista kumppania, jonka aidosti haluaa ja minäkin älähdän usein, jos kehotetaan esim. alentamaan rimaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Demonisoit eri mieltä olevia, mutta en vain saata käsittää miksi. Sinun jaottelusi on äärimmäisen mustavalkoista, etkä pysty edes hahmottamaan sitä itse. Itselläni ei ole mitään ristiriitaa koettaa analysoida ihmistä ja sen käytöstä äärimmilleen ja samaan aikaan kokea sympatiaa tätä kohtaan.
Minulla on ehdotus, mistä se johtuu.
Teoriani mukaan kaikilla ihmisillä on ajattelussaan vähintään yksi sokea piste. Toisin sanoen sellainen asia, joka ei vain mene jakeluun, vaikka kuinka olisi älyä ja keinoa ymmärtää asioita syvällisesti. Ja vaikka kuinka kaikki läheiset asiaa havainnollistaisivat pitkään ja monelta kantilta, se ei vain mene jakeluun.
Esimerkiksi kelvannee Einsteinin "Jumala ei heitä noppaa". Jos nyt oikein olen ymmärtänyt, yksi modernin ajan älykkäimmistä miehistä ei kyennyt ajattelemaan sellaista mahdollisuutta, että maailmankaikkeutta ohjaisikin vain joukko ilmiöitä ilman jumalallista taustavaikutusta.
Olen samaa mieltä. Ihmiset, joilla on esimerkiksi vaikeuksia muodostaa terveitä tunnesiteitä toisiin aikuisiin, parisuhteessakaan, eivät käsitä kuinka muu populaatio oikein valikoi kumppaninsa. He näkevät vain pinnalliset seikat ja kokevat parisuhteet lähinnä kaupallisina suhteina, joissa tavoitellaan hyötyä. Mieluiten molemminpuolista. Siihen perustuu kiero markkinatalousajattelu, kuin kaikki ihmiset vain etsisivät toisista mahdollisimman suurta hyötyä tuottavaa kumppania ja asettavat kaupahinnaksi kaiken itsensä tarjottavissa olevan hyödyn.
Einsteinin sitaatin suhteen olet vakavasti hakoteillä tulkinnassasi.
Sinäkö käsität miten ihmiset valikoivat kumppaninsa? Voisitko sitten jakaa tietosi muillekin? Tavoitteleeko kaunis nainenkin hyötyä torjuessaan ruman miehen ja etsiessään tasokkaampaa kumppania? Tämä ei ole luultavasti kuullut mitään niistä "terveistä tunnesiteistä", joita puhdas sattuma ja kohtalo tuon tuosta heittävät ihmisten tielle?
Kiinnostavaa olisi myös tietää, missä aikoinaan oli se miespooli, mistä minun olisi pitänyt voida valita tasoiseni. Vietän suhteellisen aktiivista elämää, silti meni vuosia ennen kuin tapasin miehen, johon ihastuin. Treffeillä kävin parin kanssa, seksiä oli muutaman kanssa, mutta ei minulla missään vaiheessa ollut tarjolla useita miehiä, joista olisin sitten laskutikun kanssa valinnut sopivimman. Kyllä se oli suunnatonta tuuria, että tuo nykyinen puolisoni lopulta ylipäänsä kohdalle osui. Jos ei olisi osunut, kukaties olisin sinkku edelleen.
Eli kysymykseni oli: jos nyt sinkkuuntuisin, niin missä on se miesten joukko, josta voin alkaa valita tasoltaan minulle sopivinta?
Eiväthän ne tietenkään kaikki ole koolla jossain, vaan siroteltuina sinne tänne kuten kaikki muutkin. Mitä enemmän saat huomiota, sitä enemmän on varaa valkata.
Precis. Eikö sekin kerro (heteroiden) pariutumisesta jotain hyvin olennaista, että kyse ei todellakaan ole siitä, että meillä on joukko naisia ja joukko miehiä ja sieltä sitten saman tasoiset napsivat toisensa? Jos olisin esimerkiksi tavannut nykyisen puolisoni heti edellisen suhteeni päätyttyä, meistä ei olisi tullut koskaan paria vaikka kuviteltu tasomme oli silloin aivan sama kuin muutamaa vuotta myöhemmin, kun tutustuimme. Ensimmäisessä tapauksessa hän nimittäin oli naimisissa eli ei lainkaan markkinoilla.
Tuskinpa tasoteoria sitä tarkoittaa että "samantasoiset napsivat toisensa" noin vain vaan taso ainoastaan kuvastaa ominaisuuksia joita vähintään vaaditaan. Useimmiten edes itse sitä tietämättä. Ehkä se on enemmänkin vähimmäis- kuin enimmäisvaatimus ulkoisilla avuilla mitaten.
Eli jälleen palataan käsitteeseen taso. Ominaisuus ei ole yhtä kuin taso. Edes ominaisuuksien yhdistelmä ei ole yhtä kuin taso. Ne ominaisuudet, jotka tekevät yhdestä jonkun silmissä haluttavan tekevät hänestä toisen silmissä ei-haluttavan tai eivät ainakaan millään tavalla lisää hänen haluttavuuttaan.
Juuri niin. Etkö todellakaan käsitä, että kerrot itse sen mistä on kyse. Taso erottaa haluttavan ja ei haluttavan tosisitaan, jossain kulkee raja.
Ok, puhumme siis eri asioista. Minä olen olettanut, että kun tällä palstalla esim. kehotetaan etsimään tasoistaan niin se sisältää oletuksen, että jokaisella ihmisellä on objektiivisesti määriteltävissä oleva taso, jonka voi ilmaista yksinkertaistuksen vuoksi vaikkapa koulunumerolla tai asteikolla 1-10 (tai 0-100). Mutta näin ei siis ole ja se on edistysaskel sekin. Minä voin siis olla jollekin, ja toivottavasti puolisolleni olenkin kymppi aivan kuten hän on minulle.
En ole mikään tasoteoreetikko tai sen tiiviimmin seurannut mitä tänne on kirjoiteltu, mutta tässä ketjussa on moitittu noita tasoteoriamiehiä siitä, että ovat tavoittelemassa kaunottaria, eikö. Aivan kuin nämä kirjoittelijat sittenkin uskoisivat tasoteoriaan ja vieläpä siinä muodossa, että alimpana nokkimisjärjestyksessä olevia voi nokkia. Näiden kiitellessä kohteliaasti vastaan ja perustellessa yhä edelleen. Eikö muka sana poju itsessäänkin todista, että tämä ihminen luokittelee miehiä halventavalla tavalla?
Minä en pojuttele enkä hauku, joten siltä osin sinä haukut väärää puuta. Mutta minulle riittää ihan maalaisjärki sen ymmärtämiseen, että toiset ovat suositumpia kuin toiset. Jos nainen on länsimaisen kulttuurimme standardeilla mitattuna kaunis, hänestä kiinnostuneita miehiä on paljon. Jos käytetään esimerkkinä perinteistä nettideittiä, niin mikäli ihan oma maalaisjärki kertoo, että "tuon näköinen nainen saa 500 viestiä", miehen ainoa mahdollisuus valloittaa nainen on olla parempi kuin ne 499 muuta miestä (yksinkertaistan nyt tietysti erittäin paljon). Ei ole mitään pahaa eikä mitään väärää haluta sellaista naista, on vain turha katkeroitua ja kehittää teorioita, jotka sisältävät (!) näkemyksen siitä, että naisten pitäisi arvottaa miehissä eri asioita kuin he nyt arvottavat.
Olen itse ollut aikoinani nettideiteissä ja ihan yhtä lailla itsellänikin oli miehille vain kaksi kategoriaa: kiinnostava ("panisin") ja ei-kiinnostava ("en panisi"). Siksi puolustan erittäin vahvasti jokaisen oikeutta etsiä juuri sellaista kumppania, jonka aidosti haluaa ja minäkin älähdän usein, jos kehotetaan esim. alentamaan rimaa.
En tiedä kuka pojutteli, joten en viitannut sinuun. Ainakaan tässä ketjussa en huomannut viestejä, jossa naisia olisi syytetty siitä mitä he miehessä arvostavat (tosin on saanut jäädä joku viesti lukemattakin, koska ketju on niin pitkä) vaan aivan päinvastoin näitä tasoteoreetikkoja on syytetty väärien asioiden arvostamisesta naisissa. Ehkä olen vain liian vanha kääkkä tajuamaan koko nettikeskustelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäpä kerron ihan omasta elämästäni miksi aloin miettimään näitä tasojuttuja.
Kun olin ehkä ->20v, en miettinyt tasoja. Ei ollut suurta kiirettä seurustella koska vietin aikaa kaverien kanssa ja sitten olin armeijassa.
Ajattelin että kiva tyttö löytyy kyllä, sen verran tiedostin etteivät omat ihastukset ikinä olleet niitä luokan missejä jotka aina seukkasivat pitkien/komeiden/itsevarmojen poikien kanssa.
Sitten sain opiskeluaikana huomata että eihän se niin menekään tuossa iässä että suurin osa löytää tyttöystävän. Ehei. Eka ilta yökerhossa ja ykkösluokan tytöt oli kuin poptähtiä, pojat näkymätöntä ilmaa. Suurin osa ei saa tyttöystävää, ja mitään seksiseikkailuja ei todellakaan ole tarjolla halusi niitä tai ei (itse olisin halunnut seurustella), koska on ne pari miestä jotka valloittaa naisia ja muut ei.
Se olikin niin että pojista kommeimat ja itsevarmimmat seurusteli jos halusivat, muut ei. Muut oli liian mitäänsanomattomia, mauttomia ja hajuttomia, varovaisia, ujoja ja tylsiä. Kuten sain huomata 5-10v päästä, muiden aika tuli myöhemmin.
Siitä lähti tasojen miettiminen, ulkoinäön ja käytöksen muokkaaminen niissä rajoissa kuin pystyy. Pitkällehän sillä ei pötkitty, mutta kyllä se vähän tilannetta paransi. Sain tuurilla ekan kerran seksiä, ja olisinko ollut 24 tai 25 kun oli lyhyt parisuhdekin.
Sitten joskus myöhemmin huomasin että aina kun nainen kiinnostuu, siinä on kolme yhteistä piirrettä: lyhyt, ylipainoinen, pyöreä. Joka kerta. Tasoistahan siinä oli kyse, olinhan itse lyhyehkö ja en komea, vaikkakin hyväkuntoinen koska kävin tason kohottamiseksi salilla. Yritin tulla toimeen tuon asian kanssa kunnes hyväksyin että mulle jotenkin naisellinen kroppa on tärkeää, että peppu on vatsaa pyöreämpi eikä vyötärö ole lanteita paksumpi. Ei voinut mitään.
Lopulta kun olin 30 jotain, kivannäköinen (minua vähän vanhempi) nainen kiinnostui mutta paljastui ikäväksi tapaukseksi.
Kun olin 33, löysin elämäni rakkauden. Tunnustan ihan avoimesti että kyllä se taso ratkaisi sen että alustava kiinnostus heräsi ja päädyttiin treffeille. Ulkonäkö, vähän harteikkaampi olemus, parempi tyyli, itsevarmemmat eleet ja supliikki, ja kaikki.
Enää tuolla ei ole niin paljoa väliä, muut asiat ratkaisevat enemmän. Mutta alkuun oli, ihan takuulla Eikä tuon pitäisi olla hankala asia hyväksyä. Aika moni teistäkin uskoo että kyllä sillä on vaikutusta onko naisen ulkonäkö kuosissa. Ja te ette todellakaan ole vähempää pinnallisia kuin miehetkään, sori vaan :D
Nuo jutut mistä palstan tasoteoriamiehet kertoo on erilaisia koska netti ja pelimieskultit tuli myöhemmin, mutta kun luin huvikseni sen pelimieskirjan niin yllättävän samoja juttuja siinä oli kuin ne mitä itse aikanaan pyörittelin mielessäni...
Nr 673 (en lainaa koska pitkät lainaukset hidastavat kännyllä selaamista):
Onko kukaan edes väittänyt, ettei ulkonäöllä olisi merkitystä? Onko joku väittänyt naisten olevan vähemmän pinnallisia?
Minusta tämä nyt ei liittynyt yhtään mitenkään tasoteoriaan, jota - BTW - ei ole kukaan kyllä tänne kiteyttänytkään. Ehkä sinä kiteytät sen, jotta tiedämme puhuvamme edes samasta asiasta. Eli tasoteorian olennainen sisältö, olennaiset käsitteet sekä miten tuo sinun kokemuksesi liittyi sen olemassaoloon - sen jälkeen olisi helpompi taas jatkaa.
Ja hyväksytäänkö jo edes sellaiset perusasiat kuin ulkonäön eli haluttavuuden merkitys molempien sukupuolen kohdalla, ettei niitä tarvitsisi aina uudelleen palauttaa mieliin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nr 673 (en lainaa koska pitkät lainaukset hidastavat kännyllä selaamista):
Onko kukaan edes väittänyt, ettei ulkonäöllä olisi merkitystä? Onko joku väittänyt naisten olevan vähemmän pinnallisia?
Minusta tämä nyt ei liittynyt yhtään mitenkään tasoteoriaan, jota - BTW - ei ole kukaan kyllä tänne kiteyttänytkään. Ehkä sinä kiteytät sen, jotta tiedämme puhuvamme edes samasta asiasta. Eli tasoteorian olennainen sisältö, olennaiset käsitteet sekä miten tuo sinun kokemuksesi liittyi sen olemassaoloon - sen jälkeen olisi helpompi taas jatkaa.
Ja hyväksytäänkö jo edes sellaiset perusasiat kuin ulkonäön eli haluttavuuden merkitys molempien sukupuolen kohdalla, ettei niitä tarvitsisi aina uudelleen palauttaa mieliin?
Mun mielestäni tuo on pelkkää saivartelua.
Jos sanot että toiset on haluttavampia kuin toiset (useampia tykkääjiä) ja että ulkonäöllä on merkitystä, niin tasot on olemassa sitten.
Jos vielä sanot että usein halutummat pariutuu halutumpien kanssa, niin mistä tässä väitellään? Tasot on olemassa, ja piste. Jos käsite "taso" ärsyttää niin kutsu vaikka haluttavuusteoriaksi sitten. Sama asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nr 673 (en lainaa koska pitkät lainaukset hidastavat kännyllä selaamista):
Onko kukaan edes väittänyt, ettei ulkonäöllä olisi merkitystä? Onko joku väittänyt naisten olevan vähemmän pinnallisia?
Minusta tämä nyt ei liittynyt yhtään mitenkään tasoteoriaan, jota - BTW - ei ole kukaan kyllä tänne kiteyttänytkään. Ehkä sinä kiteytät sen, jotta tiedämme puhuvamme edes samasta asiasta. Eli tasoteorian olennainen sisältö, olennaiset käsitteet sekä miten tuo sinun kokemuksesi liittyi sen olemassaoloon - sen jälkeen olisi helpompi taas jatkaa.
Ja hyväksytäänkö jo edes sellaiset perusasiat kuin ulkonäön eli haluttavuuden merkitys molempien sukupuolen kohdalla, ettei niitä tarvitsisi aina uudelleen palauttaa mieliin?
Mun mielestäni tuo on pelkkää saivartelua.
Jos sanot että toiset on haluttavampia kuin toiset (useampia tykkääjiä) ja että ulkonäöllä on merkitystä, niin tasot on olemassa sitten.
Jos vielä sanot että usein halutummat pariutuu halutumpien kanssa, niin mistä tässä väitellään? Tasot on olemassa, ja piste. Jos käsite "taso" ärsyttää niin kutsu vaikka haluttavuusteoriaksi sitten. Sama asia.
Vastaisitko yhteen olennaiseen kysymykseen:
Onko jokaiselle ihmiselle määriteltävissä oleva taso? Jokin, minkä voi ilmaista esimerkiksi numerolla 1-10?
Vierailija kirjoitti:
Nr 673 (en lainaa koska pitkät lainaukset hidastavat kännyllä selaamista):
Onko kukaan edes väittänyt, ettei ulkonäöllä olisi merkitystä? Onko joku väittänyt naisten olevan vähemmän pinnallisia?
Minusta tämä nyt ei liittynyt yhtään mitenkään tasoteoriaan, jota - BTW - ei ole kukaan kyllä tänne kiteyttänytkään. Ehkä sinä kiteytät sen, jotta tiedämme puhuvamme edes samasta asiasta. Eli tasoteorian olennainen sisältö, olennaiset käsitteet sekä miten tuo sinun kokemuksesi liittyi sen olemassaoloon - sen jälkeen olisi helpompi taas jatkaa.
Ja hyväksytäänkö jo edes sellaiset perusasiat kuin ulkonäön eli haluttavuuden merkitys molempien sukupuolen kohdalla, ettei niitä tarvitsisi aina uudelleen palauttaa mieliin?
Tämä on nyt sitä trollaamista. Kieltäydyn uskomasta, ettet noin selkeän esimerkin jälkeen ymmärtäisi, mistä on kyse. Etsit vain itsellesi iltaan viihdettä, ja hekottelet kännykän kanssa sohvalla sipsiä syöden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nr 673 (en lainaa koska pitkät lainaukset hidastavat kännyllä selaamista):
Onko kukaan edes väittänyt, ettei ulkonäöllä olisi merkitystä? Onko joku väittänyt naisten olevan vähemmän pinnallisia?
Minusta tämä nyt ei liittynyt yhtään mitenkään tasoteoriaan, jota - BTW - ei ole kukaan kyllä tänne kiteyttänytkään. Ehkä sinä kiteytät sen, jotta tiedämme puhuvamme edes samasta asiasta. Eli tasoteorian olennainen sisältö, olennaiset käsitteet sekä miten tuo sinun kokemuksesi liittyi sen olemassaoloon - sen jälkeen olisi helpompi taas jatkaa.
Ja hyväksytäänkö jo edes sellaiset perusasiat kuin ulkonäön eli haluttavuuden merkitys molempien sukupuolen kohdalla, ettei niitä tarvitsisi aina uudelleen palauttaa mieliin?
Tämä on nyt sitä trollaamista. Kieltäydyn uskomasta, ettet noin selkeän esimerkin jälkeen ymmärtäisi, mistä on kyse. Etsit vain itsellesi iltaan viihdettä, ja hekottelet kännykän kanssa sohvalla sipsiä syöden.
Iltani seuraava viihdyke on uimaan lähtö, sen jälkeen ryhdyn tekemään päivällistä, eli olkoon. Jää ilmeisesti selvittämättä, onko ihmisillä taso, joka on jollakin tavalla mitattavissa, vai ei. Jos se on mitattavissa niin sen pitää olla universaali eli jo hieman kulunutta vertausta käyttääkseni 65-vuotiaan sukulaismiehesi taso on sama sekä 25-vuotiaan opiskelijanaisen että 70-vuotiaan leskeksi jääneen naisen silmissä.
Itselleni tuo 65-vuotias puolisoni on täysi kymppi. En silti ole koskaan ajatellut, että hän voisi olla sitä myös veljentyttäreni silmissä.
Jos taas taso ei ole objektiivinen ja universaali, niin silloin se on kiinni jokaisen henkilökohtaisista arvostuksista eikä sellaisella teorialla ole mitään arvoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Demonisoit eri mieltä olevia, mutta en vain saata käsittää miksi. Sinun jaottelusi on äärimmäisen mustavalkoista, etkä pysty edes hahmottamaan sitä itse. Itselläni ei ole mitään ristiriitaa koettaa analysoida ihmistä ja sen käytöstä äärimmilleen ja samaan aikaan kokea sympatiaa tätä kohtaan.
Minulla on ehdotus, mistä se johtuu.
Teoriani mukaan kaikilla ihmisillä on ajattelussaan vähintään yksi sokea piste. Toisin sanoen sellainen asia, joka ei vain mene jakeluun, vaikka kuinka olisi älyä ja keinoa ymmärtää asioita syvällisesti. Ja vaikka kuinka kaikki läheiset asiaa havainnollistaisivat pitkään ja monelta kantilta, se ei vain mene jakeluun.
Esimerkiksi kelvannee Einsteinin "Jumala ei heitä noppaa". Jos nyt oikein olen ymmärtänyt, yksi modernin ajan älykkäimmistä miehistä ei kyennyt ajattelemaan sellaista mahdollisuutta, että maailmankaikkeutta ohjaisikin vain joukko ilmiöitä ilman jumalallista taustavaikutusta.
Olen samaa mieltä. Ihmiset, joilla on esimerkiksi vaikeuksia muodostaa terveitä tunnesiteitä toisiin aikuisiin, parisuhteessakaan, eivät käsitä kuinka muu populaatio oikein valikoi kumppaninsa. He näkevät vain pinnalliset seikat ja kokevat parisuhteet lähinnä kaupallisina suhteina, joissa tavoitellaan hyötyä. Mieluiten molemminpuolista. Siihen perustuu kiero markkinatalousajattelu, kuin kaikki ihmiset vain etsisivät toisista mahdollisimman suurta hyötyä tuottavaa kumppania ja asettavat kaupahinnaksi kaiken itsensä tarjottavissa olevan hyödyn.
Einsteinin sitaatin suhteen olet vakavasti hakoteillä tulkinnassasi.
Sinäkö käsität miten ihmiset valikoivat kumppaninsa? Voisitko sitten jakaa tietosi muillekin? Tavoitteleeko kaunis nainenkin hyötyä torjuessaan ruman miehen ja etsiessään tasokkaampaa kumppania? Tämä ei ole luultavasti kuullut mitään niistä "terveistä tunnesiteistä", joita puhdas sattuma ja kohtalo tuon tuosta heittävät ihmisten tielle?
Kiinnostavaa olisi myös tietää, missä aikoinaan oli se miespooli, mistä minun olisi pitänyt voida valita tasoiseni. Vietän suhteellisen aktiivista elämää, silti meni vuosia ennen kuin tapasin miehen, johon ihastuin. Treffeillä kävin parin kanssa, seksiä oli muutaman kanssa, mutta ei minulla missään vaiheessa ollut tarjolla useita miehiä, joista olisin sitten laskutikun kanssa valinnut sopivimman. Kyllä se oli suunnatonta tuuria, että tuo nykyinen puolisoni lopulta ylipäänsä kohdalle osui. Jos ei olisi osunut, kukaties olisin sinkku edelleen.
Eli kysymykseni oli: jos nyt sinkkuuntuisin, niin missä on se miesten joukko, josta voin alkaa valita tasoltaan minulle sopivinta?
Eiväthän ne tietenkään kaikki ole koolla jossain, vaan siroteltuina sinne tänne kuten kaikki muutkin. Mitä enemmän saat huomiota, sitä enemmän on varaa valkata.
Precis. Eikö sekin kerro (heteroiden) pariutumisesta jotain hyvin olennaista, että kyse ei todellakaan ole siitä, että meillä on joukko naisia ja joukko miehiä ja sieltä sitten saman tasoiset napsivat toisensa? Jos olisin esimerkiksi tavannut nykyisen puolisoni heti edellisen suhteeni päätyttyä, meistä ei olisi tullut koskaan paria vaikka kuviteltu tasomme oli silloin aivan sama kuin muutamaa vuotta myöhemmin, kun tutustuimme. Ensimmäisessä tapauksessa hän nimittäin oli naimisissa eli ei lainkaan markkinoilla.
Tuskinpa tasoteoria sitä tarkoittaa että "samantasoiset napsivat toisensa" noin vain vaan taso ainoastaan kuvastaa ominaisuuksia joita vähintään vaaditaan. Useimmiten edes itse sitä tietämättä. Ehkä se on enemmänkin vähimmäis- kuin enimmäisvaatimus ulkoisilla avuilla mitaten.
Eli jälleen palataan käsitteeseen taso. Ominaisuus ei ole yhtä kuin taso. Edes ominaisuuksien yhdistelmä ei ole yhtä kuin taso. Ne ominaisuudet, jotka tekevät yhdestä jonkun silmissä haluttavan tekevät hänestä toisen silmissä ei-haluttavan tai eivät ainakaan millään tavalla lisää hänen haluttavuuttaan.
Erilaisten eri määrissä olevien positiivisten ominaisuuksien yhdistelmä määrittään jonkun tasokkuuden(tai sitten haluttavuuden) kisoissa parhaista kinkuista ja makkaroista. Mitä itua tästäkin on nillittää?
Mutta yksittäisen ominaisuuden arvon positiivisuus/negatiivisuus vaihtelee kohteittain ja arvostajittain.
Vierailija kirjoitti:
Minäpä kerron ihan omasta elämästäni miksi aloin miettimään näitä tasojuttuja.
Kun olin ehkä ->20v, en miettinyt tasoja. Ei ollut suurta kiirettä seurustella koska vietin aikaa kaverien kanssa ja sitten olin armeijassa.
Ajattelin että kiva tyttö löytyy kyllä, sen verran tiedostin etteivät omat ihastukset ikinä olleet niitä luokan missejä jotka aina seukkasivat pitkien/komeiden/itsevarmojen poikien kanssa.
Sitten sain opiskeluaikana huomata että eihän se niin menekään tuossa iässä että suurin osa löytää tyttöystävän. Ehei. Eka ilta yökerhossa ja ykkösluokan tytöt oli kuin poptähtiä, pojat näkymätöntä ilmaa. Suurin osa ei saa tyttöystävää, ja mitään seksiseikkailuja ei todellakaan ole tarjolla halusi niitä tai ei (itse olisin halunnut seurustella), koska on ne pari miestä jotka valloittaa naisia ja muut ei.
Se olikin niin että pojista kommeimat ja itsevarmimmat seurusteli jos halusivat, muut ei. Muut oli liian mitäänsanomattomia, mauttomia ja hajuttomia, varovaisia, ujoja ja tylsiä. Kuten sain huomata 5-10v päästä, muiden aika tuli myöhemmin.
Siitä lähti tasojen miettiminen, ulkoinäön ja käytöksen muokkaaminen niissä rajoissa kuin pystyy. Pitkällehän sillä ei pötkitty, mutta kyllä se vähän tilannetta paransi. Sain tuurilla ekan kerran seksiä, ja olisinko ollut 24 tai 25 kun oli lyhyt parisuhdekin.
Sitten joskus myöhemmin huomasin että aina kun nainen kiinnostuu, siinä on kolme yhteistä piirrettä: lyhyt, ylipainoinen, pyöreä. Joka kerta. Tasoistahan siinä oli kyse, olinhan itse lyhyehkö ja en komea, vaikkakin hyväkuntoinen koska kävin tason kohottamiseksi salilla. Yritin tulla toimeen tuon asian kanssa kunnes hyväksyin että mulle jotenkin naisellinen kroppa on tärkeää, että peppu on vatsaa pyöreämpi eikä vyötärö ole lanteita paksumpi. Ei voinut mitään.
Lopulta kun olin 30 jotain, kivannäköinen (minua vähän vanhempi) nainen kiinnostui mutta paljastui ikäväksi tapaukseksi.
Kun olin 33, löysin elämäni rakkauden. Tunnustan ihan avoimesti että kyllä se taso ratkaisi sen että alustava kiinnostus heräsi ja päädyttiin treffeille. Ulkonäkö, vähän harteikkaampi olemus, parempi tyyli, itsevarmemmat eleet ja supliikki, ja kaikki.
Enää tuolla ei ole niin paljoa väliä, muut asiat ratkaisevat enemmän. Mutta alkuun oli, ihan takuulla Eikä tuon pitäisi olla hankala asia hyväksyä. Aika moni teistäkin uskoo että kyllä sillä on vaikutusta onko naisen ulkonäkö kuosissa. Ja te ette todellakaan ole vähempää pinnallisia kuin miehetkään, sori vaan :D
Nuo jutut mistä palstan tasoteoriamiehet kertoo on erilaisia koska netti ja pelimieskultit tuli myöhemmin, mutta kun luin huvikseni sen pelimieskirjan niin yllättävän samoja juttuja siinä oli kuin ne mitä itse aikanaan pyörittelin mielessäni...
Opiskeluaikana yökerhossa? Mitä hittoa? Mikset pitänyt silmiä auki opiskelijariennoissa ja kai teillä oli opiskelijakuppiloita. Mutta joo ei, piti mennä yökerhoon etsimään seks- eikun suhdetta.
Ok, puhumme siis eri asioista. Minä olen olettanut, että kun tällä palstalla esim. kehotetaan etsimään tasoistaan niin se sisältää oletuksen, että jokaisella ihmisellä on objektiivisesti määriteltävissä oleva taso, jonka voi ilmaista yksinkertaistuksen vuoksi vaikkapa koulunumerolla tai asteikolla 1-10 (tai 0-100). Mutta näin ei siis ole ja se on edistysaskel sekin. Minä voin siis olla jollekin, ja toivottavasti puolisolleni olenkin kymppi aivan kuten hän on minulle.