Millainen vienti on markkina-arvoteoria ihmisillä?

Vierailija kirjoitti:

Ihan hyvä on vienti, kiitos kysymystä. Mutta seurustelenkin tasokkaiden akateemisten naisten kanssa jotka uskovat myös tasoihin eikä heille kelpaa mikä tahansa mies jonka kanssa "tuntee kemiaa". Ymmärrän, että alemmissa sosiaaliluokissa sillä ei ole niin väliä onko mies putkimies vai varastomies. 

Näinköhän seurustelet. Tuli tästä vahvasti sellainen fiilis että kirjoittaja on oikeasti joku katkera yksin jäänyt korkeastikoulutettu mies, joka ei koulutuksellaan muuttunutkaan haluttavaksi ja onnistunutkaan vetoamaan haluamiinsa kauniisiin naisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisillä on aika jäykkä käsitys tasoteoriasta. Valtaosa ihmisistä hahmottaa sen mukaan joka tapauksessa, vaikkei olisi koskaan teoriasta kuullutkaan. Se on sisäsyntyistä. Teoria vain antaa konkreettisemman ja monipuolisemman muodon tällaiselle intuitiiviselle ajattelemiselle. Eikä siihen kannata takeltua tai niissä ajatuksissa rypeä, koska takeltui, rypi tai sitten ei, se pätee silti.

Mitä tämä konkreettinen ja monipuolinen on mitä teoria antaa? Kun teorista kysytään vastauksen on aina samaa luokkaa mitä tässä keskustelussa eli ettei ruma mies saa haluamaansa nuorta missiä. No shit. Kauhean konkreettista ja yllättävän monipuolista.

:D. Ja julkkiksen on helpompi pariutua kuin tuntemattoman Pertin. Lisää äärimmäisen hyödyllistä tietoa meille taviksille.

No sikäli ainakin, että moni muusikko ja julkkishan on alunperinkin halunnut alalle, koska sen seurauksena saanti on 10 000X parempi. Näinhän mm Lemmykin kertoi elämänkerrassaan suurimmaksi syykseen aloittaa muusikkoilu... 

Ihan puhdasta markkina-arvoteoriaa käytännössä siis.

Eipäs ole. Markkinointia pikemminkin. Taviksena harmaasta massasta on hankala erottua, mutta kun olet lavalla spottivaloissa kaikkien katseen kohteena, niin on "hieman" helpompaa keikan jälkeen baaritiskillä alkaa jutella tuntemattomille kiinnostaville typyille/poitsuille. Ei se mitään arvoa muuta, mutta aukoo ensikontaktit keskustelutasolla. 

Toisekseen, Lemmyn jutut ovat osa sitä tiettyä roolia, ei niitä kannata kuolemanvakavasti ottaa. Saati yleistää kaikkiin taiteilijoihin. Tietenkin nuorella miehellä on yleensä mielessä aina se yksi juttu ja sen saanti, joten kaikki tekeminen jollain lailla tähtää siihen, että sen saanti ei ainakaan huononisi. Se on osa elämää. Kaikki tekevät sitä, kukin tavallaan. Ei se mitään markkina-arvoilua ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä on ollut paljon käytännön esimerkkejä siitä kuinka markkina-arvoteoria pilaa lopullisesti mahdollisuudet miehellä jolle pariutuminen on muutenkin iso haaste. Mies oppii naisista kaikenlaisia "totuuksia" ja alkaa tulkitsemaan naisten käytöstä niiden lasien läpi sen sijaan että kohtaisi naiset yksilöinä. Näin kuvaan astuu mm vainoharha, vaikka toki voi olla niinkin että se on ollut miehessä alunperinkin ja siksi teoria vetoaa häneen.

Esimerkiksi, Matti tapaa viimein kolmevitosena naisen, joka sopii hänen eksentriseen persoonaansa. Nainenkin on kiinnostunut.

Ilman miesasiateorioita: Vau, Mirkku on ehkä kiinnostunut minusta, hän on mukava nainen, uskallanko pyytää kahville.

Miesasiateorioilla: Jaahas, tasoltaan vitosen Mirkku on viettänyt nuoruutensa karusellissä ja etsii nyt kustantajaa kakaroilleen, heittääkseen miehen sitten ulos kun lapset ovat aikuisia.

Kummallakohan tavalla syntyy parisuhde?

Ehkä tämä erilainen suhtautuminen johtuu siitä, että se tietty idealismi ja yltiö romanttinen näkökanta karsiutuu pois iän ja kokemuksen karttuessa. 16v Matti voi pitää sitä Mirkkua täydellisenä olentona, jota on valmis rakastamaan pyyteettömästi ja toisin päin.

35v Matti on saanut elämänsä aikana kymmeniä /satoja pakkeja, nähnyt kuinka lähipiirissä suhteet katkeavat pikkumaisiin riitoihin ja millaisia kriteereitä ihmiset asettavat vastapuolelle. Eli huumori, yhteiset arvot, tasa-arvoinen kohtelu, hyvä sydämisyys jne ovat toisarvoisia seikkoja. Valinnassa painaa ulkonäkö, status, varallisuus, hyvät iskutaidot, tietty öykkärimäisyys (itsevarmuus). Eli juuri ne ominaisuudet, joilla ei ole mitään merkitystä pitkän ja hyvän parisuhteen kannalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä on ollut paljon käytännön esimerkkejä siitä kuinka markkina-arvoteoria pilaa lopullisesti mahdollisuudet miehellä jolle pariutuminen on muutenkin iso haaste. Mies oppii naisista kaikenlaisia "totuuksia" ja alkaa tulkitsemaan naisten käytöstä niiden lasien läpi sen sijaan että kohtaisi naiset yksilöinä. Näin kuvaan astuu mm vainoharha, vaikka toki voi olla niinkin että se on ollut miehessä alunperinkin ja siksi teoria vetoaa häneen.

Esimerkiksi, Matti tapaa viimein kolmevitosena naisen, joka sopii hänen eksentriseen persoonaansa. Nainenkin on kiinnostunut.

Ilman miesasiateorioita: Vau, Mirkku on ehkä kiinnostunut minusta, hän on mukava nainen, uskallanko pyytää kahville.

Miesasiateorioilla: Jaahas, tasoltaan vitosen Mirkku on viettänyt nuoruutensa karusellissä ja etsii nyt kustantajaa kakaroilleen, heittääkseen miehen sitten ulos kun lapset ovat aikuisia.

Kummallakohan tavalla syntyy parisuhde?

Ehkä tämä erilainen suhtautuminen johtuu siitä, että se tietty idealismi ja yltiö romanttinen näkökanta karsiutuu pois iän ja kokemuksen karttuessa. 16v Matti voi pitää sitä Mirkkua täydellisenä olentona, jota on valmis rakastamaan pyyteettömästi ja toisin päin.

35v Matti on saanut elämänsä aikana kymmeniä /satoja pakkeja, nähnyt kuinka lähipiirissä suhteet katkeavat pikkumaisiin riitoihin ja millaisia kriteereitä ihmiset asettavat vastapuolelle. Eli huumori, yhteiset arvot, tasa-arvoinen kohtelu, hyvä sydämisyys jne ovat toisarvoisia seikkoja. Valinnassa painaa ulkonäkö, status, varallisuus, hyvät iskutaidot, tietty öykkärimäisyys (itsevarmuus). Eli juuri ne ominaisuudet, joilla ei ole mitään merkitystä pitkän ja hyvän parisuhteen kannalta.

VMP

Pikemminkin iän ja kokemuksen myötä nimenomaan alkaa ymmärtää noiden henkisten seikkojen merkityksen ja painottaa niitä. Keski-iässä yleensä jo materialistiset tarpeet on tyydytetty tai onnoppikut pärjäämään ilman.

Harvemmin ihminen taantuu lapsellisemmaksi iän myötä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä on ollut paljon käytännön esimerkkejä siitä kuinka markkina-arvoteoria pilaa lopullisesti mahdollisuudet miehellä jolle pariutuminen on muutenkin iso haaste. Mies oppii naisista kaikenlaisia "totuuksia" ja alkaa tulkitsemaan naisten käytöstä niiden lasien läpi sen sijaan että kohtaisi naiset yksilöinä. Näin kuvaan astuu mm vainoharha, vaikka toki voi olla niinkin että se on ollut miehessä alunperinkin ja siksi teoria vetoaa häneen.

Esimerkiksi, Matti tapaa viimein kolmevitosena naisen, joka sopii hänen eksentriseen persoonaansa. Nainenkin on kiinnostunut.

Ilman miesasiateorioita: Vau, Mirkku on ehkä kiinnostunut minusta, hän on mukava nainen, uskallanko pyytää kahville.

Miesasiateorioilla: Jaahas, tasoltaan vitosen Mirkku on viettänyt nuoruutensa karusellissä ja etsii nyt kustantajaa kakaroilleen, heittääkseen miehen sitten ulos kun lapset ovat aikuisia.

Kummallakohan tavalla syntyy parisuhde?

Ehkä tämä erilainen suhtautuminen johtuu siitä, että se tietty idealismi ja yltiö romanttinen näkökanta karsiutuu pois iän ja kokemuksen karttuessa. 16v Matti voi pitää sitä Mirkkua täydellisenä olentona, jota on valmis rakastamaan pyyteettömästi ja toisin päin.

35v Matti on saanut elämänsä aikana kymmeniä /satoja pakkeja, nähnyt kuinka lähipiirissä suhteet katkeavat pikkumaisiin riitoihin ja millaisia kriteereitä ihmiset asettavat vastapuolelle. Eli huumori, yhteiset arvot, tasa-arvoinen kohtelu, hyvä sydämisyys jne ovat toisarvoisia seikkoja. Valinnassa painaa ulkonäkö, status, varallisuus, hyvät iskutaidot, tietty öykkärimäisyys (itsevarmuus). Eli juuri ne ominaisuudet, joilla ei ole mitään merkitystä pitkän ja hyvän parisuhteen kannalta.

Miksi Matti pitää Mirkkua täydellisenä olentona? Jaksan epäillä näinköhän se mukavuus kuitenkaan on päällimäinen syy. Vaikka hän muuta itselleen uskottelisikin, hänkin tekee valinnan paljolti ulkonäön perusteella. Ja sitten kiukuttelee, kun nainenkin antaa sille painoarvoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä on ollut paljon käytännön esimerkkejä siitä kuinka markkina-arvoteoria pilaa lopullisesti mahdollisuudet miehellä jolle pariutuminen on muutenkin iso haaste. Mies oppii naisista kaikenlaisia "totuuksia" ja alkaa tulkitsemaan naisten käytöstä niiden lasien läpi sen sijaan että kohtaisi naiset yksilöinä. Näin kuvaan astuu mm vainoharha, vaikka toki voi olla niinkin että se on ollut miehessä alunperinkin ja siksi teoria vetoaa häneen.

Esimerkiksi, Matti tapaa viimein kolmevitosena naisen, joka sopii hänen eksentriseen persoonaansa. Nainenkin on kiinnostunut.

Ilman miesasiateorioita: Vau, Mirkku on ehkä kiinnostunut minusta, hän on mukava nainen, uskallanko pyytää kahville.

Miesasiateorioilla: Jaahas, tasoltaan vitosen Mirkku on viettänyt nuoruutensa karusellissä ja etsii nyt kustantajaa kakaroilleen, heittääkseen miehen sitten ulos kun lapset ovat aikuisia.

Kummallakohan tavalla syntyy parisuhde?

Ehkä tämä erilainen suhtautuminen johtuu siitä, että se tietty idealismi ja yltiö romanttinen näkökanta karsiutuu pois iän ja kokemuksen karttuessa. 16v Matti voi pitää sitä Mirkkua täydellisenä olentona, jota on valmis rakastamaan pyyteettömästi ja toisin päin.

35v Matti on saanut elämänsä aikana kymmeniä /satoja pakkeja, nähnyt kuinka lähipiirissä suhteet katkeavat pikkumaisiin riitoihin ja millaisia kriteereitä ihmiset asettavat vastapuolelle. Eli huumori, yhteiset arvot, tasa-arvoinen kohtelu, hyvä sydämisyys jne ovat toisarvoisia seikkoja. Valinnassa painaa ulkonäkö, status, varallisuus, hyvät iskutaidot, tietty öykkärimäisyys (itsevarmuus). Eli juuri ne ominaisuudet, joilla ei ole mitään merkitystä pitkän ja hyvän parisuhteen kannalta.

VMP

Pikemminkin iän ja kokemuksen myötä nimenomaan alkaa ymmärtää noiden henkisten seikkojen merkityksen ja painottaa niitä. Keski-iässä yleensä jo materialistiset tarpeet on tyydytetty tai onnoppikut pärjäämään ilman.

Harvemmin ihminen taantuu lapsellisemmaksi iän myötä.

Ei tuo ole VMP vaan karua todellisuutta. Itseasiassa, iän tullessa naisten omat kriteerit kasvavat ja kovenevat, mikä on sinänsä paradoksaalista ( koska heidän oma ulkonäkönsä rapistuu ja menestyneet miehet saavat nuorempia). Nuorena Mirkulle ehkä kävi tällainen komea, supliikki, itsevarma ja miehen oman kaveripiirin "kingi" ( korkea status yhteisössä). Työpaikka ja auto olisi hyvä olla, muuten melko sama. 35v Mirkku haluaa komean, supliikin, itsevarman, korkeakoulututetun ja hyvässä työpaikassa olevan uroksen.

Kuitenkin, hänellä itsellään on hieman ylipainoa, todennäköisesti lapsia ja ikä alkaa näkyä. Eli itseasiassa hänen tulisi hieman laskea rimaansa, mutta oikeasti hän nostaa sitä ikääntyessään. Mikä on huono strategia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä on ollut paljon käytännön esimerkkejä siitä kuinka markkina-arvoteoria pilaa lopullisesti mahdollisuudet miehellä jolle pariutuminen on muutenkin iso haaste. Mies oppii naisista kaikenlaisia "totuuksia" ja alkaa tulkitsemaan naisten käytöstä niiden lasien läpi sen sijaan että kohtaisi naiset yksilöinä. Näin kuvaan astuu mm vainoharha, vaikka toki voi olla niinkin että se on ollut miehessä alunperinkin ja siksi teoria vetoaa häneen.

Esimerkiksi, Matti tapaa viimein kolmevitosena naisen, joka sopii hänen eksentriseen persoonaansa. Nainenkin on kiinnostunut.

Ilman miesasiateorioita: Vau, Mirkku on ehkä kiinnostunut minusta, hän on mukava nainen, uskallanko pyytää kahville.

Miesasiateorioilla: Jaahas, tasoltaan vitosen Mirkku on viettänyt nuoruutensa karusellissä ja etsii nyt kustantajaa kakaroilleen, heittääkseen miehen sitten ulos kun lapset ovat aikuisia.

Kummallakohan tavalla syntyy parisuhde?

Ehkä tämä erilainen suhtautuminen johtuu siitä, että se tietty idealismi ja yltiö romanttinen näkökanta karsiutuu pois iän ja kokemuksen karttuessa. 16v Matti voi pitää sitä Mirkkua täydellisenä olentona, jota on valmis rakastamaan pyyteettömästi ja toisin päin.

35v Matti on saanut elämänsä aikana kymmeniä /satoja pakkeja, nähnyt kuinka lähipiirissä suhteet katkeavat pikkumaisiin riitoihin ja millaisia kriteereitä ihmiset asettavat vastapuolelle. Eli huumori, yhteiset arvot, tasa-arvoinen kohtelu, hyvä sydämisyys jne ovat toisarvoisia seikkoja. Valinnassa painaa ulkonäkö, status, varallisuus, hyvät iskutaidot, tietty öykkärimäisyys (itsevarmuus). Eli juuri ne ominaisuudet, joilla ei ole mitään merkitystä pitkän ja hyvän parisuhteen kannalta.

VMP

Pikemminkin iän ja kokemuksen myötä nimenomaan alkaa ymmärtää noiden henkisten seikkojen merkityksen ja painottaa niitä. Keski-iässä yleensä jo materialistiset tarpeet on tyydytetty tai onnoppikut pärjäämään ilman.

Harvemmin ihminen taantuu lapsellisemmaksi iän myötä.

Ei tuo ole VMP vaan karua todellisuutta. Itseasiassa, iän tullessa naisten omat kriteerit kasvavat ja kovenevat, mikä on sinänsä paradoksaalista ( koska heidän oma ulkonäkönsä rapistuu ja menestyneet miehet saavat nuorempia). Nuorena Mirkulle ehkä kävi tällainen komea, supliikki, itsevarma ja miehen oman kaveripiirin "kingi" ( korkea status yhteisössä). Työpaikka ja auto olisi hyvä olla, muuten melko sama. 35v Mirkku haluaa komean, supliikin, itsevarman, korkeakoulututetun ja hyvässä työpaikassa olevan uroksen.

Kuitenkin, hänellä itsellään on hieman ylipainoa, todennäköisesti lapsia ja ikä alkaa näkyä. Eli itseasiassa hänen tulisi hieman laskea rimaansa, mutta oikeasti hän nostaa sitä ikääntyessään. Mikä on huono strategia.

Tunnistan täysin tuon kriteerien kasvamisen. Nuorempana riitti, että mies oli hyvännäköinen ja hauska (vähän pelkistäen). Menin naimisiin ja hankin perheen ammattikoulun käyneen miehen kanssa ja elettiin kädestä suuhun ja se oli ihan luonnollista. Vanhempana mieheltä alkoi edellyttää paljon enemmän, jotta häntä pystyi kuvittelemaan potentiaalisena elämänkumppanina; ulkonäön ja "hauskuuden" lisäksi samanlainen elintaso kuin itsellä (varaa matkustella, syödä ulkona jne), ei enää jaloissa pyöriviä lapsia, korkea koulutus ja laaja yleissivistys jne.

En ymmärrä, miksi olisin laskenut rimaani. Miksi olisin halunnut alkaa olla miehen kanssa, joka ei ole juuri sellainen, mitä olen etsinyt? Mieluummin olisin ollut yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä on ollut paljon käytännön esimerkkejä siitä kuinka markkina-arvoteoria pilaa lopullisesti mahdollisuudet miehellä jolle pariutuminen on muutenkin iso haaste. Mies oppii naisista kaikenlaisia "totuuksia" ja alkaa tulkitsemaan naisten käytöstä niiden lasien läpi sen sijaan että kohtaisi naiset yksilöinä. Näin kuvaan astuu mm vainoharha, vaikka toki voi olla niinkin että se on ollut miehessä alunperinkin ja siksi teoria vetoaa häneen.

Esimerkiksi, Matti tapaa viimein kolmevitosena naisen, joka sopii hänen eksentriseen persoonaansa. Nainenkin on kiinnostunut.

Ilman miesasiateorioita: Vau, Mirkku on ehkä kiinnostunut minusta, hän on mukava nainen, uskallanko pyytää kahville.

Miesasiateorioilla: Jaahas, tasoltaan vitosen Mirkku on viettänyt nuoruutensa karusellissä ja etsii nyt kustantajaa kakaroilleen, heittääkseen miehen sitten ulos kun lapset ovat aikuisia.

Kummallakohan tavalla syntyy parisuhde?

Ehkä tämä erilainen suhtautuminen johtuu siitä, että se tietty idealismi ja yltiö romanttinen näkökanta karsiutuu pois iän ja kokemuksen karttuessa. 16v Matti voi pitää sitä Mirkkua täydellisenä olentona, jota on valmis rakastamaan pyyteettömästi ja toisin päin.

35v Matti on saanut elämänsä aikana kymmeniä /satoja pakkeja, nähnyt kuinka lähipiirissä suhteet katkeavat pikkumaisiin riitoihin ja millaisia kriteereitä ihmiset asettavat vastapuolelle. Eli huumori, yhteiset arvot, tasa-arvoinen kohtelu, hyvä sydämisyys jne ovat toisarvoisia seikkoja. Valinnassa painaa ulkonäkö, status, varallisuus, hyvät iskutaidot, tietty öykkärimäisyys (itsevarmuus). Eli juuri ne ominaisuudet, joilla ei ole mitään merkitystä pitkän ja hyvän parisuhteen kannalta.

Miksi Matti pitää Mirkkua täydellisenä olentona? Jaksan epäillä näinköhän se mukavuus kuitenkaan on päällimäinen syy. Vaikka hän muuta itselleen uskottelisikin, hänkin tekee valinnan paljolti ulkonäön perusteella. Ja sitten kiukuttelee, kun nainenkin antaa sille painoarvoa.

Nuoret nyt ovat viattomia ja suloisia olentoja, etenkin ensi ihastuksen kanssa. Mirkulla voi olla kaunis hymy, tuuheat hiukset, ihana naura tai ehkä hän vaan viettää aikaa Matin kanssa, ja Matti ihastuu. Se voi olla mikä tahansa yksittäinen asia. Tuskin Matti haluaa mitään pornotissiblondia, ja sen takia tykkää tai on tykkäämättä Mirkusta. Sitten nuoruuden jälkeen meno raaistuu ja kovenee puolin ja toisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otetaan vaikka Amber Heard. Jumalattoman kaunis, tämän hetken ikää en tiedä mutta kuitenkin nuorehko. Valehtelee ihmisille että olet väkivaltainen, yrittää viedä rahasi, paskoo sänkysi. Istuttaa sinua yöt riitelemässä ja äänittää riidat. Taso?

Paha luonnevika laskee tason heti niin matalaksi, etteivät miehet halua olla suhteessa. Kertaseksi tietysti käy, ainakin jos Amber on köysissä tai muulla tavoin tehty vaarattomaksi,

Miten on mahdollista että luonne nyt merkitsee näin radikaalisti? Kaikki aikaisempi keskustelu ja vastaukset miten naisten tasot menee liittyy aina vain ulkonäköön.

Enpä usko, että Amberilla on paljoa tarvetta laskea rimaa miestensä suhteen noistakaan sattuneista huolimatta. Onhan se nyt nähty kerta toisensa jälkeen ihan elävässäkin elämässä, että niillä supermulkuilla, mutta kauniilla nartuilla on aina vara mistä valita ja uusi mies vierelle...

Niin, koska aina löytyy näitä pelkästään pintaa katsovia hypergamiamiehiä, jotka luulevat voittavansa elämän pelissä saamalla tasoaan korkeamman kauniin naisen. 

Se ei tee tasoteoriasta totta, että suppea alajoukko ihmisistä käyttäytyy typerästi ja jopa itsetuhoisesti. Pikemminkin se vain vahvistaa markkina-arvoteorian antiteesin, että jokaiselle löytyy ottajansa. Sänkyyn paskova narkki on jollekin 10/10 -unelmapuoliso vaikka suurin osa jengistä ei missään olosuhteissa haluaisi olla missään tekemisissä sellaisen kanssa edes tuttavuutena.

Poikkeuksiin on turha vedota, kun tämä toistuu koko ajan eli lähes jatkuvasti saa selitellä että "no tämä onkin poikkeus". Teoria joka ei selitä juuri mitään ilman poikkeuksia, ei ole edes teoria. Se on puhdasta horinaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä on ollut paljon käytännön esimerkkejä siitä kuinka markkina-arvoteoria pilaa lopullisesti mahdollisuudet miehellä jolle pariutuminen on muutenkin iso haaste. Mies oppii naisista kaikenlaisia "totuuksia" ja alkaa tulkitsemaan naisten käytöstä niiden lasien läpi sen sijaan että kohtaisi naiset yksilöinä. Näin kuvaan astuu mm vainoharha, vaikka toki voi olla niinkin että se on ollut miehessä alunperinkin ja siksi teoria vetoaa häneen.

Esimerkiksi, Matti tapaa viimein kolmevitosena naisen, joka sopii hänen eksentriseen persoonaansa. Nainenkin on kiinnostunut.

Ilman miesasiateorioita: Vau, Mirkku on ehkä kiinnostunut minusta, hän on mukava nainen, uskallanko pyytää kahville.

Miesasiateorioilla: Jaahas, tasoltaan vitosen Mirkku on viettänyt nuoruutensa karusellissä ja etsii nyt kustantajaa kakaroilleen, heittääkseen miehen sitten ulos kun lapset ovat aikuisia.

Kummallakohan tavalla syntyy parisuhde?

Ehkä tämä erilainen suhtautuminen johtuu siitä, että se tietty idealismi ja yltiö romanttinen näkökanta karsiutuu pois iän ja kokemuksen karttuessa. 16v Matti voi pitää sitä Mirkkua täydellisenä olentona, jota on valmis rakastamaan pyyteettömästi ja toisin päin.

35v Matti on saanut elämänsä aikana kymmeniä /satoja pakkeja, nähnyt kuinka lähipiirissä suhteet katkeavat pikkumaisiin riitoihin ja millaisia kriteereitä ihmiset asettavat vastapuolelle. Eli huumori, yhteiset arvot, tasa-arvoinen kohtelu, hyvä sydämisyys jne ovat toisarvoisia seikkoja. Valinnassa painaa ulkonäkö, status, varallisuus, hyvät iskutaidot, tietty öykkärimäisyys (itsevarmuus). Eli juuri ne ominaisuudet, joilla ei ole mitään merkitystä pitkän ja hyvän parisuhteen kannalta.

Miksi Matti pitää Mirkkua täydellisenä olentona? Jaksan epäillä näinköhän se mukavuus kuitenkaan on päällimäinen syy. Vaikka hän muuta itselleen uskottelisikin, hänkin tekee valinnan paljolti ulkonäön perusteella. Ja sitten kiukuttelee, kun nainenkin antaa sille painoarvoa.

Nuoret nyt ovat viattomia ja suloisia olentoja, etenkin ensi ihastuksen kanssa. Mirkulla voi olla kaunis hymy, tuuheat hiukset, ihana naura tai ehkä hän vaan viettää aikaa Matin kanssa, ja Matti ihastuu. Se voi olla mikä tahansa yksittäinen asia. Tuskin Matti haluaa mitään pornotissiblondia, ja sen takia tykkää tai on tykkäämättä Mirkusta. Sitten nuoruuden jälkeen meno raaistuu ja kovenee puolin ja toisin.

Nimenomaan puolin ja toisin. Matillekaan ei yllättäen aikuisena kelpaa joku ihan kiva ok-näköinen nainen, vaan vaaditaan missin ulkonäköä ja siihen lisäksi paljon muitakin ominaisuuksia. Sitten kun Mattia viehättävällä naisella onkin vastaavia vaatimuksia miehelle, se on hänen mielestään suuri vääryys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä on ollut paljon käytännön esimerkkejä siitä kuinka markkina-arvoteoria pilaa lopullisesti mahdollisuudet miehellä jolle pariutuminen on muutenkin iso haaste. Mies oppii naisista kaikenlaisia "totuuksia" ja alkaa tulkitsemaan naisten käytöstä niiden lasien läpi sen sijaan että kohtaisi naiset yksilöinä. Näin kuvaan astuu mm vainoharha, vaikka toki voi olla niinkin että se on ollut miehessä alunperinkin ja siksi teoria vetoaa häneen.

Esimerkiksi, Matti tapaa viimein kolmevitosena naisen, joka sopii hänen eksentriseen persoonaansa. Nainenkin on kiinnostunut.

Ilman miesasiateorioita: Vau, Mirkku on ehkä kiinnostunut minusta, hän on mukava nainen, uskallanko pyytää kahville.

Miesasiateorioilla: Jaahas, tasoltaan vitosen Mirkku on viettänyt nuoruutensa karusellissä ja etsii nyt kustantajaa kakaroilleen, heittääkseen miehen sitten ulos kun lapset ovat aikuisia.

Kummallakohan tavalla syntyy parisuhde?

Ehkä tämä erilainen suhtautuminen johtuu siitä, että se tietty idealismi ja yltiö romanttinen näkökanta karsiutuu pois iän ja kokemuksen karttuessa. 16v Matti voi pitää sitä Mirkkua täydellisenä olentona, jota on valmis rakastamaan pyyteettömästi ja toisin päin.

35v Matti on saanut elämänsä aikana kymmeniä /satoja pakkeja, nähnyt kuinka lähipiirissä suhteet katkeavat pikkumaisiin riitoihin ja millaisia kriteereitä ihmiset asettavat vastapuolelle. Eli huumori, yhteiset arvot, tasa-arvoinen kohtelu, hyvä sydämisyys jne ovat toisarvoisia seikkoja. Valinnassa painaa ulkonäkö, status, varallisuus, hyvät iskutaidot, tietty öykkärimäisyys (itsevarmuus). Eli juuri ne ominaisuudet, joilla ei ole mitään merkitystä pitkän ja hyvän parisuhteen kannalta.

VMP

Pikemminkin iän ja kokemuksen myötä nimenomaan alkaa ymmärtää noiden henkisten seikkojen merkityksen ja painottaa niitä. Keski-iässä yleensä jo materialistiset tarpeet on tyydytetty tai onnoppikut pärjäämään ilman.

Harvemmin ihminen taantuu lapsellisemmaksi iän myötä.

Ei tuo ole VMP vaan karua todellisuutta. Itseasiassa, iän tullessa naisten omat kriteerit kasvavat ja kovenevat, mikä on sinänsä paradoksaalista ( koska heidän oma ulkonäkönsä rapistuu ja menestyneet miehet saavat nuorempia). Nuorena Mirkulle ehkä kävi tällainen komea, supliikki, itsevarma ja miehen oman kaveripiirin "kingi" ( korkea status yhteisössä). Työpaikka ja auto olisi hyvä olla, muuten melko sama. 35v Mirkku haluaa komean, supliikin, itsevarman, korkeakoulututetun ja hyvässä työpaikassa olevan uroksen.

Kuitenkin, hänellä itsellään on hieman ylipainoa, todennäköisesti lapsia ja ikä alkaa näkyä. Eli itseasiassa hänen tulisi hieman laskea rimaansa, mutta oikeasti hän nostaa sitä ikääntyessään. Mikä on huono strategia.

Paskapuhe ei muutu muuksi vaikka sitä toistaa eli lapioi isomman kasan. Haisee vaan enemmän.

Lähtökohtaisesti jokainen oppii asioita elämänsä aikana. Myös ihmissuhteista, jos sellaisista kokemusta kertyy. Päättyneistä ihmissuhteista yleensä jää päällimmäisenä mieleen negatiivisen kautta asioita, joita haluaa tulevaisuudessa vältellä. Oppii siis erityisesti sen, millaista ihmistä ei ainakaan halua uudeksi kumppaniksi. Tietenkin positiivisiakin seikkoja voi kertyä. Tietenkin nämä kertyneet opit rajaavat tiukemmaksi potentiaalisten kumppanien joukkoa. Nuorena ja kokemattomana ei ole sellaisia suodattimia käytössä. 

Mikä vtt# sinä muuten olet sanomaan toisille ihmisille, mitä heidän tulisi tehdä, esim. laskea rimaansa? Ehkä jokainen kuitenkin on ihan itse vastuussa omasta elämästään. Ja juu, kyllä se yleensä niin on, että nuoret likat helpommin lankeavat huonoihin miehiin, mutta keski-ikäistä on aika vaikea uunottaa enää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä on ollut paljon käytännön esimerkkejä siitä kuinka markkina-arvoteoria pilaa lopullisesti mahdollisuudet miehellä jolle pariutuminen on muutenkin iso haaste. Mies oppii naisista kaikenlaisia "totuuksia" ja alkaa tulkitsemaan naisten käytöstä niiden lasien läpi sen sijaan että kohtaisi naiset yksilöinä. Näin kuvaan astuu mm vainoharha, vaikka toki voi olla niinkin että se on ollut miehessä alunperinkin ja siksi teoria vetoaa häneen.

Esimerkiksi, Matti tapaa viimein kolmevitosena naisen, joka sopii hänen eksentriseen persoonaansa. Nainenkin on kiinnostunut.

Ilman miesasiateorioita: Vau, Mirkku on ehkä kiinnostunut minusta, hän on mukava nainen, uskallanko pyytää kahville.

Miesasiateorioilla: Jaahas, tasoltaan vitosen Mirkku on viettänyt nuoruutensa karusellissä ja etsii nyt kustantajaa kakaroilleen, heittääkseen miehen sitten ulos kun lapset ovat aikuisia.

Kummallakohan tavalla syntyy parisuhde?

Ehkä tämä erilainen suhtautuminen johtuu siitä, että se tietty idealismi ja yltiö romanttinen näkökanta karsiutuu pois iän ja kokemuksen karttuessa. 16v Matti voi pitää sitä Mirkkua täydellisenä olentona, jota on valmis rakastamaan pyyteettömästi ja toisin päin.

35v Matti on saanut elämänsä aikana kymmeniä /satoja pakkeja, nähnyt kuinka lähipiirissä suhteet katkeavat pikkumaisiin riitoihin ja millaisia kriteereitä ihmiset asettavat vastapuolelle. Eli huumori, yhteiset arvot, tasa-arvoinen kohtelu, hyvä sydämisyys jne ovat toisarvoisia seikkoja. Valinnassa painaa ulkonäkö, status, varallisuus, hyvät iskutaidot, tietty öykkärimäisyys (itsevarmuus). Eli juuri ne ominaisuudet, joilla ei ole mitään merkitystä pitkän ja hyvän parisuhteen kannalta.

VMP

Pikemminkin iän ja kokemuksen myötä nimenomaan alkaa ymmärtää noiden henkisten seikkojen merkityksen ja painottaa niitä. Keski-iässä yleensä jo materialistiset tarpeet on tyydytetty tai onnoppikut pärjäämään ilman.

Harvemmin ihminen taantuu lapsellisemmaksi iän myötä.

Ei tuo ole VMP vaan karua todellisuutta. Itseasiassa, iän tullessa naisten omat kriteerit kasvavat ja kovenevat, mikä on sinänsä paradoksaalista ( koska heidän oma ulkonäkönsä rapistuu ja menestyneet miehet saavat nuorempia). Nuorena Mirkulle ehkä kävi tällainen komea, supliikki, itsevarma ja miehen oman kaveripiirin "kingi" ( korkea status yhteisössä). Työpaikka ja auto olisi hyvä olla, muuten melko sama. 35v Mirkku haluaa komean, supliikin, itsevarman, korkeakoulututetun ja hyvässä työpaikassa olevan uroksen.

Kuitenkin, hänellä itsellään on hieman ylipainoa, todennäköisesti lapsia ja ikä alkaa näkyä. Eli itseasiassa hänen tulisi hieman laskea rimaansa, mutta oikeasti hän nostaa sitä ikääntyessään. Mikä on huono strategia.

Paskapuhe ei muutu muuksi vaikka sitä toistaa eli lapioi isomman kasan. Haisee vaan enemmän.

Lähtökohtaisesti jokainen oppii asioita elämänsä aikana. Myös ihmissuhteista, jos sellaisista kokemusta kertyy. Päättyneistä ihmissuhteista yleensä jää päällimmäisenä mieleen negatiivisen kautta asioita, joita haluaa tulevaisuudessa vältellä. Oppii siis erityisesti sen, millaista ihmistä ei ainakaan halua uudeksi kumppaniksi. Tietenkin positiivisiakin seikkoja voi kertyä. Tietenkin nämä kertyneet opit rajaavat tiukemmaksi potentiaalisten kumppanien joukkoa. Nuorena ja kokemattomana ei ole sellaisia suodattimia käytössä. 

Mikä vtt# sinä muuten olet sanomaan toisille ihmisille, mitä heidän tulisi tehdä, esim. laskea rimaansa? Ehkä jokainen kuitenkin on ihan itse vastuussa omasta elämästään. Ja juu, kyllä se yleensä niin on, että nuoret likat helpommin lankeavat huonoihin miehiin, mutta keski-ikäistä on aika vaikea uunottaa enää. 

Se on nuoren ja/tai kokemattoman miehen ajattelua. Keski-ikäinen nainenhan, jos on joskus parisuhteessa ollut, ei ikinä laske rimaansa, koska on parempi olla yksin kuin elämänlaatua huonontavassa suhteessa esim. itsekkään tai laiskan kivirekimiehen kanssa. Naisen ylipäätään on mahdollista elää hyvää elämää yksin, siinä missä moni mies tuntuu vajoavan epätoivoon. Menkää omia teitänne, tarttumatta pulloon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä on ollut paljon käytännön esimerkkejä siitä kuinka markkina-arvoteoria pilaa lopullisesti mahdollisuudet miehellä jolle pariutuminen on muutenkin iso haaste. Mies oppii naisista kaikenlaisia "totuuksia" ja alkaa tulkitsemaan naisten käytöstä niiden lasien läpi sen sijaan että kohtaisi naiset yksilöinä. Näin kuvaan astuu mm vainoharha, vaikka toki voi olla niinkin että se on ollut miehessä alunperinkin ja siksi teoria vetoaa häneen.

Esimerkiksi, Matti tapaa viimein kolmevitosena naisen, joka sopii hänen eksentriseen persoonaansa. Nainenkin on kiinnostunut.

Ilman miesasiateorioita: Vau, Mirkku on ehkä kiinnostunut minusta, hän on mukava nainen, uskallanko pyytää kahville.

Miesasiateorioilla: Jaahas, tasoltaan vitosen Mirkku on viettänyt nuoruutensa karusellissä ja etsii nyt kustantajaa kakaroilleen, heittääkseen miehen sitten ulos kun lapset ovat aikuisia.

Kummallakohan tavalla syntyy parisuhde?

Ehkä tämä erilainen suhtautuminen johtuu siitä, että se tietty idealismi ja yltiö romanttinen näkökanta karsiutuu pois iän ja kokemuksen karttuessa. 16v Matti voi pitää sitä Mirkkua täydellisenä olentona, jota on valmis rakastamaan pyyteettömästi ja toisin päin.

35v Matti on saanut elämänsä aikana kymmeniä /satoja pakkeja, nähnyt kuinka lähipiirissä suhteet katkeavat pikkumaisiin riitoihin ja millaisia kriteereitä ihmiset asettavat vastapuolelle. Eli huumori, yhteiset arvot, tasa-arvoinen kohtelu, hyvä sydämisyys jne ovat toisarvoisia seikkoja. Valinnassa painaa ulkonäkö, status, varallisuus, hyvät iskutaidot, tietty öykkärimäisyys (itsevarmuus). Eli juuri ne ominaisuudet, joilla ei ole mitään merkitystä pitkän ja hyvän parisuhteen kannalta.

VMP

Pikemminkin iän ja kokemuksen myötä nimenomaan alkaa ymmärtää noiden henkisten seikkojen merkityksen ja painottaa niitä. Keski-iässä yleensä jo materialistiset tarpeet on tyydytetty tai onnoppikut pärjäämään ilman.

Harvemmin ihminen taantuu lapsellisemmaksi iän myötä.

Ei tuo ole VMP vaan karua todellisuutta. Itseasiassa, iän tullessa naisten omat kriteerit kasvavat ja kovenevat, mikä on sinänsä paradoksaalista ( koska heidän oma ulkonäkönsä rapistuu ja menestyneet miehet saavat nuorempia). Nuorena Mirkulle ehkä kävi tällainen komea, supliikki, itsevarma ja miehen oman kaveripiirin "kingi" ( korkea status yhteisössä). Työpaikka ja auto olisi hyvä olla, muuten melko sama. 35v Mirkku haluaa komean, supliikin, itsevarman, korkeakoulututetun ja hyvässä työpaikassa olevan uroksen.

Kuitenkin, hänellä itsellään on hieman ylipainoa, todennäköisesti lapsia ja ikä alkaa näkyä. Eli itseasiassa hänen tulisi hieman laskea rimaansa, mutta oikeasti hän nostaa sitä ikääntyessään. Mikä on huono strategia.

Paskapuhe ei muutu muuksi vaikka sitä toistaa eli lapioi isomman kasan. Haisee vaan enemmän.

Lähtökohtaisesti jokainen oppii asioita elämänsä aikana. Myös ihmissuhteista, jos sellaisista kokemusta kertyy. Päättyneistä ihmissuhteista yleensä jää päällimmäisenä mieleen negatiivisen kautta asioita, joita haluaa tulevaisuudessa vältellä. Oppii siis erityisesti sen, millaista ihmistä ei ainakaan halua uudeksi kumppaniksi. Tietenkin positiivisiakin seikkoja voi kertyä. Tietenkin nämä kertyneet opit rajaavat tiukemmaksi potentiaalisten kumppanien joukkoa. Nuorena ja kokemattomana ei ole sellaisia suodattimia käytössä. 

Mikä vtt# sinä muuten olet sanomaan toisille ihmisille, mitä heidän tulisi tehdä, esim. laskea rimaansa? Ehkä jokainen kuitenkin on ihan itse vastuussa omasta elämästään. Ja juu, kyllä se yleensä niin on, että nuoret likat helpommin lankeavat huonoihin miehiin, mutta keski-ikäistä on aika vaikea uunottaa enää. 

Pointti oli, että älykäs ihminen ei lisää kriteereitä vanhetessaan, etenkään jos hänen oma kysyntänsä laskee. Esimerkiksi Mirkku voi nuorena haluta välttämättä ominaisuuksia A, B ja C. 35v vuotiaana ei ole järkevää haluta ominaisuuksia A, B, C, D ja F. On parempi miettiä, mitkä ovat ne todella tärkeät ominaisuudet pitkän parisuhteen kannalta ja valita vaikka Top3. Ja näiden perusteella tehdä valintoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä on ollut paljon käytännön esimerkkejä siitä kuinka markkina-arvoteoria pilaa lopullisesti mahdollisuudet miehellä jolle pariutuminen on muutenkin iso haaste. Mies oppii naisista kaikenlaisia "totuuksia" ja alkaa tulkitsemaan naisten käytöstä niiden lasien läpi sen sijaan että kohtaisi naiset yksilöinä. Näin kuvaan astuu mm vainoharha, vaikka toki voi olla niinkin että se on ollut miehessä alunperinkin ja siksi teoria vetoaa häneen.

Esimerkiksi, Matti tapaa viimein kolmevitosena naisen, joka sopii hänen eksentriseen persoonaansa. Nainenkin on kiinnostunut.

Ilman miesasiateorioita: Vau, Mirkku on ehkä kiinnostunut minusta, hän on mukava nainen, uskallanko pyytää kahville.

Miesasiateorioilla: Jaahas, tasoltaan vitosen Mirkku on viettänyt nuoruutensa karusellissä ja etsii nyt kustantajaa kakaroilleen, heittääkseen miehen sitten ulos kun lapset ovat aikuisia.

Kummallakohan tavalla syntyy parisuhde?

Ehkä tämä erilainen suhtautuminen johtuu siitä, että se tietty idealismi ja yltiö romanttinen näkökanta karsiutuu pois iän ja kokemuksen karttuessa. 16v Matti voi pitää sitä Mirkkua täydellisenä olentona, jota on valmis rakastamaan pyyteettömästi ja toisin päin.

35v Matti on saanut elämänsä aikana kymmeniä /satoja pakkeja, nähnyt kuinka lähipiirissä suhteet katkeavat pikkumaisiin riitoihin ja millaisia kriteereitä ihmiset asettavat vastapuolelle. Eli huumori, yhteiset arvot, tasa-arvoinen kohtelu, hyvä sydämisyys jne ovat toisarvoisia seikkoja. Valinnassa painaa ulkonäkö, status, varallisuus, hyvät iskutaidot, tietty öykkärimäisyys (itsevarmuus). Eli juuri ne ominaisuudet, joilla ei ole mitään merkitystä pitkän ja hyvän parisuhteen kannalta.

VMP

Pikemminkin iän ja kokemuksen myötä nimenomaan alkaa ymmärtää noiden henkisten seikkojen merkityksen ja painottaa niitä. Keski-iässä yleensä jo materialistiset tarpeet on tyydytetty tai onnoppikut pärjäämään ilman.

Harvemmin ihminen taantuu lapsellisemmaksi iän myötä.

Ei tuo ole VMP vaan karua todellisuutta. Itseasiassa, iän tullessa naisten omat kriteerit kasvavat ja kovenevat, mikä on sinänsä paradoksaalista ( koska heidän oma ulkonäkönsä rapistuu ja menestyneet miehet saavat nuorempia). Nuorena Mirkulle ehkä kävi tällainen komea, supliikki, itsevarma ja miehen oman kaveripiirin "kingi" ( korkea status yhteisössä). Työpaikka ja auto olisi hyvä olla, muuten melko sama. 35v Mirkku haluaa komean, supliikin, itsevarman, korkeakoulututetun ja hyvässä työpaikassa olevan uroksen.

Kuitenkin, hänellä itsellään on hieman ylipainoa, todennäköisesti lapsia ja ikä alkaa näkyä. Eli itseasiassa hänen tulisi hieman laskea rimaansa, mutta oikeasti hän nostaa sitä ikääntyessään. Mikä on huono strategia.

Paskapuhe ei muutu muuksi vaikka sitä toistaa eli lapioi isomman kasan. Haisee vaan enemmän.

Lähtökohtaisesti jokainen oppii asioita elämänsä aikana. Myös ihmissuhteista, jos sellaisista kokemusta kertyy. Päättyneistä ihmissuhteista yleensä jää päällimmäisenä mieleen negatiivisen kautta asioita, joita haluaa tulevaisuudessa vältellä. Oppii siis erityisesti sen, millaista ihmistä ei ainakaan halua uudeksi kumppaniksi. Tietenkin positiivisiakin seikkoja voi kertyä. Tietenkin nämä kertyneet opit rajaavat tiukemmaksi potentiaalisten kumppanien joukkoa. Nuorena ja kokemattomana ei ole sellaisia suodattimia käytössä. 

Mikä vtt# sinä muuten olet sanomaan toisille ihmisille, mitä heidän tulisi tehdä, esim. laskea rimaansa? Ehkä jokainen kuitenkin on ihan itse vastuussa omasta elämästään. Ja juu, kyllä se yleensä niin on, että nuoret likat helpommin lankeavat huonoihin miehiin, mutta keski-ikäistä on aika vaikea uunottaa enää. 

Pointti oli, että älykäs ihminen ei lisää kriteereitä vanhetessaan, etenkään jos hänen oma kysyntänsä laskee. Esimerkiksi Mirkku voi nuorena haluta välttämättä ominaisuuksia A, B ja C. 35v vuotiaana ei ole järkevää haluta ominaisuuksia A, B, C, D ja F. On parempi miettiä, mitkä ovat ne todella tärkeät ominaisuudet pitkän parisuhteen kannalta ja valita vaikka Top3. Ja näiden perusteella tehdä valintoja.

Top 3 miehelle:

- hetero

- vapaa (eronnut tai leski)

- asuu sen verran lähellä, että on mahdollista ylipäänsä rakentaa parisuhdetta

Ja tuon jälkeenkö millään muulla ei pitäisi olla mitään merkitystä?

Tiedätkö, kun se parisuhde ei ylipäänsä synny sillä tavalla, että listataan ominaisuuksia. Ei ole edes olemassa jotain tiettyä joukkoa, josta kumppani voidaan jollain kriteereillä valita. Ei, vaan parisuhde syntyy siitä, että kaksi ihmistä kohtaa ja ihastuu toisiinsa, ja se ihastuminen syvenee rakastumiseksi. Voi mennä vuosia ennen kuin sellainen ihminen tulee elämässä vastaan, minulla meni edellisestä suhteesta lähes kahdeksan vuotta siihen, että kohtasin nykyisen puolisoni.

Minun on aivan mahdotonta kuvitella, että esimerkiksi pelkän peruskoulun tai ammattikoulun käynyt mies, joka harrastaa metsästystä ja autojen rassaamista ja katsoo televisiosta kotimaisia tietokilpailuja ja Uuno Turhapuroja olisi ollut ihminen, jonka kanssa olisin kokenut niin voimakasta yhteenkuuluvuutta ja kemiaa, että totaalisesti erilaisista elämäntavoista huolimatta olisimme halunneet sitoutua toisiimme. Enkä ihan oikeasti näe ainuttakaan syytä, miksi olisi pitänyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä on ollut paljon käytännön esimerkkejä siitä kuinka markkina-arvoteoria pilaa lopullisesti mahdollisuudet miehellä jolle pariutuminen on muutenkin iso haaste. Mies oppii naisista kaikenlaisia "totuuksia" ja alkaa tulkitsemaan naisten käytöstä niiden lasien läpi sen sijaan että kohtaisi naiset yksilöinä. Näin kuvaan astuu mm vainoharha, vaikka toki voi olla niinkin että se on ollut miehessä alunperinkin ja siksi teoria vetoaa häneen.

Esimerkiksi, Matti tapaa viimein kolmevitosena naisen, joka sopii hänen eksentriseen persoonaansa. Nainenkin on kiinnostunut.

Ilman miesasiateorioita: Vau, Mirkku on ehkä kiinnostunut minusta, hän on mukava nainen, uskallanko pyytää kahville.

Miesasiateorioilla: Jaahas, tasoltaan vitosen Mirkku on viettänyt nuoruutensa karusellissä ja etsii nyt kustantajaa kakaroilleen, heittääkseen miehen sitten ulos kun lapset ovat aikuisia.

Kummallakohan tavalla syntyy parisuhde?

Ehkä tämä erilainen suhtautuminen johtuu siitä, että se tietty idealismi ja yltiö romanttinen näkökanta karsiutuu pois iän ja kokemuksen karttuessa. 16v Matti voi pitää sitä Mirkkua täydellisenä olentona, jota on valmis rakastamaan pyyteettömästi ja toisin päin.

35v Matti on saanut elämänsä aikana kymmeniä /satoja pakkeja, nähnyt kuinka lähipiirissä suhteet katkeavat pikkumaisiin riitoihin ja millaisia kriteereitä ihmiset asettavat vastapuolelle. Eli huumori, yhteiset arvot, tasa-arvoinen kohtelu, hyvä sydämisyys jne ovat toisarvoisia seikkoja. Valinnassa painaa ulkonäkö, status, varallisuus, hyvät iskutaidot, tietty öykkärimäisyys (itsevarmuus). Eli juuri ne ominaisuudet, joilla ei ole mitään merkitystä pitkän ja hyvän parisuhteen kannalta.

VMP

Pikemminkin iän ja kokemuksen myötä nimenomaan alkaa ymmärtää noiden henkisten seikkojen merkityksen ja painottaa niitä. Keski-iässä yleensä jo materialistiset tarpeet on tyydytetty tai onnoppikut pärjäämään ilman.

Harvemmin ihminen taantuu lapsellisemmaksi iän myötä.

Ei tuo ole VMP vaan karua todellisuutta. Itseasiassa, iän tullessa naisten omat kriteerit kasvavat ja kovenevat, mikä on sinänsä paradoksaalista ( koska heidän oma ulkonäkönsä rapistuu ja menestyneet miehet saavat nuorempia). Nuorena Mirkulle ehkä kävi tällainen komea, supliikki, itsevarma ja miehen oman kaveripiirin "kingi" ( korkea status yhteisössä). Työpaikka ja auto olisi hyvä olla, muuten melko sama. 35v Mirkku haluaa komean, supliikin, itsevarman, korkeakoulututetun ja hyvässä työpaikassa olevan uroksen.

Kuitenkin, hänellä itsellään on hieman ylipainoa, todennäköisesti lapsia ja ikä alkaa näkyä. Eli itseasiassa hänen tulisi hieman laskea rimaansa, mutta oikeasti hän nostaa sitä ikääntyessään. Mikä on huono strategia.

Paskapuhe ei muutu muuksi vaikka sitä toistaa eli lapioi isomman kasan. Haisee vaan enemmän.

Lähtökohtaisesti jokainen oppii asioita elämänsä aikana. Myös ihmissuhteista, jos sellaisista kokemusta kertyy. Päättyneistä ihmissuhteista yleensä jää päällimmäisenä mieleen negatiivisen kautta asioita, joita haluaa tulevaisuudessa vältellä. Oppii siis erityisesti sen, millaista ihmistä ei ainakaan halua uudeksi kumppaniksi. Tietenkin positiivisiakin seikkoja voi kertyä. Tietenkin nämä kertyneet opit rajaavat tiukemmaksi potentiaalisten kumppanien joukkoa. Nuorena ja kokemattomana ei ole sellaisia suodattimia käytössä. 

Mikä vtt# sinä muuten olet sanomaan toisille ihmisille, mitä heidän tulisi tehdä, esim. laskea rimaansa? Ehkä jokainen kuitenkin on ihan itse vastuussa omasta elämästään. Ja juu, kyllä se yleensä niin on, että nuoret likat helpommin lankeavat huonoihin miehiin, mutta keski-ikäistä on aika vaikea uunottaa enää. 

Pointti oli, että älykäs ihminen ei lisää kriteereitä vanhetessaan, etenkään jos hänen oma kysyntänsä laskee. Esimerkiksi Mirkku voi nuorena haluta välttämättä ominaisuuksia A, B ja C. 35v vuotiaana ei ole järkevää haluta ominaisuuksia A, B, C, D ja F. On parempi miettiä, mitkä ovat ne todella tärkeät ominaisuudet pitkän parisuhteen kannalta ja valita vaikka Top3. Ja näiden perusteella tehdä valintoja.

Huono pointti, jos samaan aikaan mielestäsi ne top-3 ovat materialistisia/pinnallisia ja nimenomaan ne pitkän suhteen kannalta ratkaisevat henkiset yhteensopivuusasiat pitäisi jättää huomioimatta. Se jos mikä on älykkään vastakohta. Älykäs oppii elämässä, kuten yllä kuvasin. Se voi tarkoittaa tiukempia kriteereitä. Nuorena hölmönä tehtyjä virheitä ei älykäs toista enää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä on ollut paljon käytännön esimerkkejä siitä kuinka markkina-arvoteoria pilaa lopullisesti mahdollisuudet miehellä jolle pariutuminen on muutenkin iso haaste. Mies oppii naisista kaikenlaisia "totuuksia" ja alkaa tulkitsemaan naisten käytöstä niiden lasien läpi sen sijaan että kohtaisi naiset yksilöinä. Näin kuvaan astuu mm vainoharha, vaikka toki voi olla niinkin että se on ollut miehessä alunperinkin ja siksi teoria vetoaa häneen.

Esimerkiksi, Matti tapaa viimein kolmevitosena naisen, joka sopii hänen eksentriseen persoonaansa. Nainenkin on kiinnostunut.

Ilman miesasiateorioita: Vau, Mirkku on ehkä kiinnostunut minusta, hän on mukava nainen, uskallanko pyytää kahville.

Miesasiateorioilla: Jaahas, tasoltaan vitosen Mirkku on viettänyt nuoruutensa karusellissä ja etsii nyt kustantajaa kakaroilleen, heittääkseen miehen sitten ulos kun lapset ovat aikuisia.

Kummallakohan tavalla syntyy parisuhde?

Ehkä tämä erilainen suhtautuminen johtuu siitä, että se tietty idealismi ja yltiö romanttinen näkökanta karsiutuu pois iän ja kokemuksen karttuessa. 16v Matti voi pitää sitä Mirkkua täydellisenä olentona, jota on valmis rakastamaan pyyteettömästi ja toisin päin.

35v Matti on saanut elämänsä aikana kymmeniä /satoja pakkeja, nähnyt kuinka lähipiirissä suhteet katkeavat pikkumaisiin riitoihin ja millaisia kriteereitä ihmiset asettavat vastapuolelle. Eli huumori, yhteiset arvot, tasa-arvoinen kohtelu, hyvä sydämisyys jne ovat toisarvoisia seikkoja. Valinnassa painaa ulkonäkö, status, varallisuus, hyvät iskutaidot, tietty öykkärimäisyys (itsevarmuus). Eli juuri ne ominaisuudet, joilla ei ole mitään merkitystä pitkän ja hyvän parisuhteen kannalta.

VMP

Pikemminkin iän ja kokemuksen myötä nimenomaan alkaa ymmärtää noiden henkisten seikkojen merkityksen ja painottaa niitä. Keski-iässä yleensä jo materialistiset tarpeet on tyydytetty tai onnoppikut pärjäämään ilman.

Harvemmin ihminen taantuu lapsellisemmaksi iän myötä.

Ei tuo ole VMP vaan karua todellisuutta. Itseasiassa, iän tullessa naisten omat kriteerit kasvavat ja kovenevat, mikä on sinänsä paradoksaalista ( koska heidän oma ulkonäkönsä rapistuu ja menestyneet miehet saavat nuorempia). Nuorena Mirkulle ehkä kävi tällainen komea, supliikki, itsevarma ja miehen oman kaveripiirin "kingi" ( korkea status yhteisössä). Työpaikka ja auto olisi hyvä olla, muuten melko sama. 35v Mirkku haluaa komean, supliikin, itsevarman, korkeakoulututetun ja hyvässä työpaikassa olevan uroksen.

Kuitenkin, hänellä itsellään on hieman ylipainoa, todennäköisesti lapsia ja ikä alkaa näkyä. Eli itseasiassa hänen tulisi hieman laskea rimaansa, mutta oikeasti hän nostaa sitä ikääntyessään. Mikä on huono strategia.

Paskapuhe ei muutu muuksi vaikka sitä toistaa eli lapioi isomman kasan. Haisee vaan enemmän.

Lähtökohtaisesti jokainen oppii asioita elämänsä aikana. Myös ihmissuhteista, jos sellaisista kokemusta kertyy. Päättyneistä ihmissuhteista yleensä jää päällimmäisenä mieleen negatiivisen kautta asioita, joita haluaa tulevaisuudessa vältellä. Oppii siis erityisesti sen, millaista ihmistä ei ainakaan halua uudeksi kumppaniksi. Tietenkin positiivisiakin seikkoja voi kertyä. Tietenkin nämä kertyneet opit rajaavat tiukemmaksi potentiaalisten kumppanien joukkoa. Nuorena ja kokemattomana ei ole sellaisia suodattimia käytössä. 

Mikä vtt# sinä muuten olet sanomaan toisille ihmisille, mitä heidän tulisi tehdä, esim. laskea rimaansa? Ehkä jokainen kuitenkin on ihan itse vastuussa omasta elämästään. Ja juu, kyllä se yleensä niin on, että nuoret likat helpommin lankeavat huonoihin miehiin, mutta keski-ikäistä on aika vaikea uunottaa enää. 

Pointti oli, että älykäs ihminen ei lisää kriteereitä vanhetessaan, etenkään jos hänen oma kysyntänsä laskee. Esimerkiksi Mirkku voi nuorena haluta välttämättä ominaisuuksia A, B ja C. 35v vuotiaana ei ole järkevää haluta ominaisuuksia A, B, C, D ja F. On parempi miettiä, mitkä ovat ne todella tärkeät ominaisuudet pitkän parisuhteen kannalta ja valita vaikka Top3. Ja näiden perusteella tehdä valintoja.

Huono pointti, jos samaan aikaan mielestäsi ne top-3 ovat materialistisia/pinnallisia ja nimenomaan ne pitkän suhteen kannalta ratkaisevat henkiset yhteensopivuusasiat pitäisi jättää huomioimatta. Se jos mikä on älykkään vastakohta. Älykäs oppii elämässä, kuten yllä kuvasin. Se voi tarkoittaa tiukempia kriteereitä. Nuorena hölmönä tehtyjä virheitä ei älykäs toista enää.

Top3 kriteerit voi olla henkisiä tai materiaalisia, minä en tuomitse. Jos ihminen haluaa rikkaan, komean ja itsevarman ihmisen niin hyvä hänelle! Voi kuitenkin ajatella, että ehkä hän ei sitten ole lapsirakas, uskollinen tai huumorintajuinen. Samalla se huumorintajuinen, hauska ja lapsirakas mies voi olla köyhä ja ylipainoinen. Kuitenkin, tällaisia ihmisiä löytyy etsimällä melko helposti. Jos haluaa kymmentä eri asiaa samassa paketissa niin voiki olla, että jää rakkaus saamatta kun tarpeeksi hyvää miestä ei ole. Älykkäät ihmiset osaa tehdä kompromisseja ja ymmärtää, että yhdestä ihmisestä ei voi löytyä kaikkia ominaisuuksia. Jostain on luovuttava.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otetaan vaikka Amber Heard. Jumalattoman kaunis, tämän hetken ikää en tiedä mutta kuitenkin nuorehko. Valehtelee ihmisille että olet väkivaltainen, yrittää viedä rahasi, paskoo sänkysi. Istuttaa sinua yöt riitelemässä ja äänittää riidat. Taso?

Paha luonnevika laskee tason heti niin matalaksi, etteivät miehet halua olla suhteessa. Kertaseksi tietysti käy, ainakin jos Amber on köysissä tai muulla tavoin tehty vaarattomaksi,

Miten on mahdollista että luonne nyt merkitsee näin radikaalisti? Kaikki aikaisempi keskustelu ja vastaukset miten naisten tasot menee liittyy aina vain ulkonäköön.

Enpä usko, että Amberilla on paljoa tarvetta laskea rimaa miestensä suhteen noistakaan sattuneista huolimatta. Onhan se nyt nähty kerta toisensa jälkeen ihan elävässäkin elämässä, että niillä supermulkuilla, mutta kauniilla nartuilla on aina vara mistä valita ja uusi mies vierelle...

Niin, koska aina löytyy näitä pelkästään pintaa katsovia hypergamiamiehiä, jotka luulevat voittavansa elämän pelissä saamalla tasoaan korkeamman kauniin naisen. 

Se ei tee tasoteoriasta totta, että suppea alajoukko ihmisistä käyttäytyy typerästi ja jopa itsetuhoisesti. Pikemminkin se vain vahvistaa markkina-arvoteorian antiteesin, että jokaiselle löytyy ottajansa. Sänkyyn paskova narkki on jollekin 10/10 -unelmapuoliso vaikka suurin osa jengistä ei missään olosuhteissa haluaisi olla missään tekemisissä sellaisen kanssa edes tuttavuutena.

Poikkeuksiin on turha vedota, kun tämä toistuu koko ajan eli lähes jatkuvasti saa selitellä että "no tämä onkin poikkeus". Teoria joka ei selitä juuri mitään ilman poikkeuksia, ei ole edes teoria. Se on puhdasta horinaa.

Ihmiset ovat ahneita ja unelmoijia vähän kaikessa, myös parinvalinnassa. Mutta kyllä se maailma jokaiselle realiteettinsa ja rajansa näyttää ihan markkina-arvoteorian mukaisesti yleensä.

"Jokaiselle löytyy ottajansa", olen samaa mieltä, mutta toisten kohdalla se voi tarkoittaa jotain sellaista mitä ei pysty edes pitkällä kepillä haluamaan - vanhaa mummelia tai kehitysvammaista. ja olen itse todistanut miten jotkut verrattain tavan miehet ovat jopa sellaisiinkin sortuneet! 

Ja mitä tulee narkkeihin, niin olen vierestä ihan nähnyt, että noiden keskimääräisessä naismenestyksessä ei ole kyllä vikaa, päinvastoin - sänkyyn paskova narkki voi toki olla oma lukunsa. Erittäin rumilla miehillä taas on. Narkit elävät usein ns. jännittävää elämää, ovat entisiä luokan ADHD-alfoja ja ikuisia kapinallisia, höpöttävät teinihenkeviä, ovat katu-uskottavia ja aina hoikassa kuosissa, ovat tatuoituja sekä pukeutuvat varastamiinsa merkkivaatteisiin, koruihin jne. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä on ollut paljon käytännön esimerkkejä siitä kuinka markkina-arvoteoria pilaa lopullisesti mahdollisuudet miehellä jolle pariutuminen on muutenkin iso haaste. Mies oppii naisista kaikenlaisia "totuuksia" ja alkaa tulkitsemaan naisten käytöstä niiden lasien läpi sen sijaan että kohtaisi naiset yksilöinä. Näin kuvaan astuu mm vainoharha, vaikka toki voi olla niinkin että se on ollut miehessä alunperinkin ja siksi teoria vetoaa häneen.

Esimerkiksi, Matti tapaa viimein kolmevitosena naisen, joka sopii hänen eksentriseen persoonaansa. Nainenkin on kiinnostunut.

Ilman miesasiateorioita: Vau, Mirkku on ehkä kiinnostunut minusta, hän on mukava nainen, uskallanko pyytää kahville.

Miesasiateorioilla: Jaahas, tasoltaan vitosen Mirkku on viettänyt nuoruutensa karusellissä ja etsii nyt kustantajaa kakaroilleen, heittääkseen miehen sitten ulos kun lapset ovat aikuisia.

Kummallakohan tavalla syntyy parisuhde?

Ehkä tämä erilainen suhtautuminen johtuu siitä, että se tietty idealismi ja yltiö romanttinen näkökanta karsiutuu pois iän ja kokemuksen karttuessa. 16v Matti voi pitää sitä Mirkkua täydellisenä olentona, jota on valmis rakastamaan pyyteettömästi ja toisin päin.

35v Matti on saanut elämänsä aikana kymmeniä /satoja pakkeja, nähnyt kuinka lähipiirissä suhteet katkeavat pikkumaisiin riitoihin ja millaisia kriteereitä ihmiset asettavat vastapuolelle. Eli huumori, yhteiset arvot, tasa-arvoinen kohtelu, hyvä sydämisyys jne ovat toisarvoisia seikkoja. Valinnassa painaa ulkonäkö, status, varallisuus, hyvät iskutaidot, tietty öykkärimäisyys (itsevarmuus). Eli juuri ne ominaisuudet, joilla ei ole mitään merkitystä pitkän ja hyvän parisuhteen kannalta.

VMP

Pikemminkin iän ja kokemuksen myötä nimenomaan alkaa ymmärtää noiden henkisten seikkojen merkityksen ja painottaa niitä. Keski-iässä yleensä jo materialistiset tarpeet on tyydytetty tai onnoppikut pärjäämään ilman.

Harvemmin ihminen taantuu lapsellisemmaksi iän myötä.

Ei tuo ole VMP vaan karua todellisuutta. Itseasiassa, iän tullessa naisten omat kriteerit kasvavat ja kovenevat, mikä on sinänsä paradoksaalista ( koska heidän oma ulkonäkönsä rapistuu ja menestyneet miehet saavat nuorempia). Nuorena Mirkulle ehkä kävi tällainen komea, supliikki, itsevarma ja miehen oman kaveripiirin "kingi" ( korkea status yhteisössä). Työpaikka ja auto olisi hyvä olla, muuten melko sama. 35v Mirkku haluaa komean, supliikin, itsevarman, korkeakoulututetun ja hyvässä työpaikassa olevan uroksen.

Kuitenkin, hänellä itsellään on hieman ylipainoa, todennäköisesti lapsia ja ikä alkaa näkyä. Eli itseasiassa hänen tulisi hieman laskea rimaansa, mutta oikeasti hän nostaa sitä ikääntyessään. Mikä on huono strategia.

Paskapuhe ei muutu muuksi vaikka sitä toistaa eli lapioi isomman kasan. Haisee vaan enemmän.

Lähtökohtaisesti jokainen oppii asioita elämänsä aikana. Myös ihmissuhteista, jos sellaisista kokemusta kertyy. Päättyneistä ihmissuhteista yleensä jää päällimmäisenä mieleen negatiivisen kautta asioita, joita haluaa tulevaisuudessa vältellä. Oppii siis erityisesti sen, millaista ihmistä ei ainakaan halua uudeksi kumppaniksi. Tietenkin positiivisiakin seikkoja voi kertyä. Tietenkin nämä kertyneet opit rajaavat tiukemmaksi potentiaalisten kumppanien joukkoa. Nuorena ja kokemattomana ei ole sellaisia suodattimia käytössä. 

Mikä vtt# sinä muuten olet sanomaan toisille ihmisille, mitä heidän tulisi tehdä, esim. laskea rimaansa? Ehkä jokainen kuitenkin on ihan itse vastuussa omasta elämästään. Ja juu, kyllä se yleensä niin on, että nuoret likat helpommin lankeavat huonoihin miehiin, mutta keski-ikäistä on aika vaikea uunottaa enää. 

Pointti oli, että älykäs ihminen ei lisää kriteereitä vanhetessaan, etenkään jos hänen oma kysyntänsä laskee. Esimerkiksi Mirkku voi nuorena haluta välttämättä ominaisuuksia A, B ja C. 35v vuotiaana ei ole järkevää haluta ominaisuuksia A, B, C, D ja F. On parempi miettiä, mitkä ovat ne todella tärkeät ominaisuudet pitkän parisuhteen kannalta ja valita vaikka Top3. Ja näiden perusteella tehdä valintoja.

Huono pointti, jos samaan aikaan mielestäsi ne top-3 ovat materialistisia/pinnallisia ja nimenomaan ne pitkän suhteen kannalta ratkaisevat henkiset yhteensopivuusasiat pitäisi jättää huomioimatta. Se jos mikä on älykkään vastakohta. Älykäs oppii elämässä, kuten yllä kuvasin. Se voi tarkoittaa tiukempia kriteereitä. Nuorena hölmönä tehtyjä virheitä ei älykäs toista enää.

Top3 kriteerit voi olla henkisiä tai materiaalisia, minä en tuomitse. Jos ihminen haluaa rikkaan, komean ja itsevarman ihmisen niin hyvä hänelle! Voi kuitenkin ajatella, että ehkä hän ei sitten ole lapsirakas, uskollinen tai huumorintajuinen. Samalla se huumorintajuinen, hauska ja lapsirakas mies voi olla köyhä ja ylipainoinen. Kuitenkin, tällaisia ihmisiä löytyy etsimällä melko helposti. Jos haluaa kymmentä eri asiaa samassa paketissa niin voiki olla, että jää rakkaus saamatta kun tarpeeksi hyvää miestä ei ole. Älykkäät ihmiset osaa tehdä kompromisseja ja ymmärtää, että yhdestä ihmisestä ei voi löytyä kaikkia ominaisuuksia. Jostain on luovuttava.

Kerro viimeisimmästä kerrasta, kun olit ihastunut johonkin naiseen. Miltä se tuntui? Missä olit hänet kohdannut? Millainen hän oli?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisillä on aika jäykkä käsitys tasoteoriasta. Valtaosa ihmisistä hahmottaa sen mukaan joka tapauksessa, vaikkei olisi koskaan teoriasta kuullutkaan. Se on sisäsyntyistä. Teoria vain antaa konkreettisemman ja monipuolisemman muodon tällaiselle intuitiiviselle ajattelemiselle. Eikä siihen kannata takeltua tai niissä ajatuksissa rypeä, koska takeltui, rypi tai sitten ei, se pätee silti.

Mitä tämä konkreettinen ja monipuolinen on mitä teoria antaa? Kun teorista kysytään vastauksen on aina samaa luokkaa mitä tässä keskustelussa eli ettei ruma mies saa haluamaansa nuorta missiä. No shit. Kauhean konkreettista ja yllättävän monipuolista.

:D. Ja julkkiksen on helpompi pariutua kuin tuntemattoman Pertin. Lisää äärimmäisen hyödyllistä tietoa meille taviksille.

No sikäli ainakin, että moni muusikko ja julkkishan on alunperinkin halunnut alalle, koska sen seurauksena saanti on 10 000X parempi. Näinhän mm Lemmykin kertoi elämänkerrassaan suurimmaksi syykseen aloittaa muusikkoilu... 

Ihan puhdasta markkina-arvoteoriaa käytännössä siis.

Eipäs ole. Markkinointia pikemminkin. Taviksena harmaasta massasta on hankala erottua, mutta kun olet lavalla spottivaloissa kaikkien katseen kohteena, niin on "hieman" helpompaa keikan jälkeen baaritiskillä alkaa jutella tuntemattomille kiinnostaville typyille/poitsuille. Ei se mitään arvoa muuta, mutta aukoo ensikontaktit keskustelutasolla. 

Toisekseen, Lemmyn jutut ovat osa sitä tiettyä roolia, ei niitä kannata kuolemanvakavasti ottaa. Saati yleistää kaikkiin taiteilijoihin. Tietenkin nuorella miehellä on yleensä mielessä aina se yksi juttu ja sen saanti, joten kaikki tekeminen jollain lailla tähtää siihen, että sen saanti ei ainakaan huononisi. Se on osa elämää. Kaikki tekevät sitä, kukin tavallaan. Ei se mitään markkina-arvoilua ole.

Onpahan sullakin selitukset taas. Voit ihan vapaasti uskoa ihan mihin sinua huvittaa, mutta tosiasia on se, että jos olet joku, niin naiset kiinnostuvat sinusta moninkertaisesti. Sama mies voi olla vaihtoehtoisesti täysin saamaton näkymätön noboby tai sitten julkkis ja supersuosittu häntäheikki - onhan maailma täynnä esimerkkejä ennen näkymärtömistä ja todella epäsuosituista beta-miehistä, joilla ei julkkikseksi tultuaan ole ollut enää ns kuivaa päivää. Jos ei tämä ole hyvä esimerkki kohonneesta markkina-arvosta niin sitten sinua ei varmaan edes voi auttaa sairaudessasi, mikä sitten onkaan(trollaus?).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä keskustelu on täysin naurettava, koska täällä jauhavat miehet ovat autisteja tai muuten vain tunnevammaisia eivätkä koe maailmaa samalla tavalla tunteiden kautta kuin normaalit. He eivät osaa rakastua vaan nainen on heille ihan samanlainen asia kuin vaikka autokin.

Ei mitään järkeä, kun toisella osapuolella ei yksinkertaisesti ole resursseja ymmärtää asian toista puolta eli sitä että ihmiset ovat erilaisia ja tunteet vaikuttavat pariutumisessa eikä niitä voi mitenkään täysin mallintaa.

Höps. Naiset eivät tunnevammaisia tunnista, vaikka eläisivät sellaisen kanssa - ja useinhan myös elävätkin. Ns. naisettomat "k i l t t i m i e h e t" ovat useimiten hyvin herkkätunteisia ja saaneet siipeensä pahasti elämässään sosiaalisesti, mutta siltikin jaksavat olla näinkin kilttejä kielenkäytössään. Ne teidät tosimiesalfat eivät edes puhu teille rehellisesti vaan nimenomaan kuten karjalle puhutaan, että se pysyy ruodussa ja tyytyväisenä. Mutta siitä te oikeasti pidättekin, että mies on mies luonteeltaan. Onhan tämäkin jo nähty monet kerrat.

Koska tiedät varsin hyvin miten asiat on, kirjoitit "näinkin kilttejä kielenkäytössään". Mitä se tarkoittaa käytännössä - sp*rmaviemäri oli niin ahkerassa käytössä että y p joutui bnnnaamaan sen.

Trollaus tietysti asia erikseen. Voisin kuvitella, että täysin rakkautta vailla olevasta hylkiöstä tulee todella katkera ihminen. Siihen nähden täällä moni tuntuu vastailevan hyvinkin tyynesti ja kohteliaasti.