Köyhillä lapsiperheillä ei selkeästi ole oikeutta käydä huvipuistoissa ja kotimaan matkailuub

Vierailija kirjoitti:

Onko nää itseään köyhiksi tituleeraavat vanhemmat jotenki päästään vialla kun sitä lasta pitää olla väkisin viemässä joka päivä sinne huvipuistoon kaiken hälinä ja ihmistungoksen keskelle? Siis oikeasti? Eikö se riitä että käydään siellä huvipuistossa kerran vuodessa ja ollaan ne muut kesäloman päivät rannalla?

Mene sinä takas nukkumaan.

Mä luulen, ettei täällä kukaan yritä sanoa että lasten unelmien täyttymys on leikkipuiston liukumäki, mutta Lintsi (tai vastaava) ei kiinnosta lapsia ollenkaan.

Varmasti suurin osa lapsista lähtee huvipuistoon riemusta kiljuen, jos siihen mahdollisuus on.

Yksi pointti lienee kuitenkin se, että usein lapsille jää parhaiten mieleen ne jutut, joista tavallisesti tehdään. Toki joukossa voi olla jotain "highlighteja" kauan odotetuista, viimein toteutuneista haaveistakin. Mutta siis esimerkiksi itse kyllä muistan, että olen lapsena käynyt huvipuistoissa sun muualla... Mutta kaikista eniten lämmöllä muistelen yhdessä tehtyjä pyöräretkiä, marjastusreissuja, makkaranpaistoa, sukulointeja, käyntejä kaupassa. Muistan edelleen yhteiset satuhetket ja muut vastaavat.

Omassa perheessäni olen halunnut myös panostaa yhteiseen tekemiseen. Pelikoneiden sijasta meille on hankittu kirjoja, lautapelejä ja esimerkiksi sellaisia liikuntavarusteita, joiden myötä liikkuminen eri muodoissa on mukavaa. Retkeillään ja ulkoillaan yhdessä, askarrellaan, lauletaan, luemme lapsille ääneen jne.

Totta kai näiden perusjuttujen ohella on joskus mukava tehdä muutakin ja sen toiveen ymmärrän kyllä :)

Mutta tosi paljon on kyllä kiinni siitä, mihin priorisoi.

Kertokaapa ihmiset, millaisiin asioihin satsaatte ja missä pihistätte? Miten vietätte perheen kanssa aikaa, millaisia hankintoja teette ym?

Lama-ajan lapselle nää vastaavat keskusta) elut on vähän hassuja. Omat vanhemmat olivat yrittäjiä, siinä meni kymmen vuotta pitäen sukulaisilta saatuja vaatteita, leluja ja urheiluvälineitä. Vanhemmat teki pitkää päivää, ettei olisi talo mennyt alta. Ruoka oli aika pitkälti sitä, mitä halvalla sai, perunatkin sukulaisilta. Ei reissattu kuin sukulaisissa, mutta eipä meillä koskaan ollut muutenkaan tapana matkustaa. En muista kärsineeni tilanteesta mitenkään. Kaverin kanssa oltiin tallilla aina, tallitöitä vastaan saatiin ratsastaa. Käyttörahaa sai, kun kävi sukulaisille ja naapureille tekemässä milloin mitäkin nurmikon leikkuusta koirien lenkitykseen. 4h-kerhon mukana pääsi melkein joka kesä ilmaiseksi Särkänniemeen tai Tropiclandiaan.

Maailma on varmasti muuttunut ja aloitus on provo. Silti olen jyrkästi vastaan sitä, että kaiken pitäisi olla kallista ja hienoa ja lapsia viihdyttää sirkushuvein. Omien muksujen kanssa en ole vielä huvipuistossa käynyt, kun ei pituus riitä mihinkään laitteeseen. Usein mennään piknikille ties minne.

Kyllä Suomessakin voi olla siinä tilanteessa ettei meinaa olla edes ruokaan rahaa, vaikka olisikin tarkka rahankäyttäjä. Useammin tietysti johtuu huonoista taloustaidoista, mutta ei aina.

Yksi tuttuni joutui todella kamalaan tilanteeseen taloudellisesti, vaikka ei ole elänyt yli varojensa. Ensin meni yritys konkurssiin, mistä tuli suuret velat. Heti tämän jälkeen tuli ero miehestä, ja joutui muuttamaan lapsensa kanssa uuteen asuntoon. Tämän jälkeen hänelle tuli pahoja terveysongelmia, ja joutui jäämään sairauseläkkeelle. Kaikki ylimääräinen raha, esimerkiksi veronpalautukset menee ulosottoon. Kyllä tuossa tilanteessa pitää laskea jokainen sentti, mihinkään ylimääräiseen ei ole rahaa. Samankaltaisia tilanteita on Suomessakin paljon.

Tiedän 2 lapsrn äidin ja hän käy lapsineen 2 x kesässä lintsillä. Erittäin pieni tuloinen. Nyt sai jostain 3 lippua ilmaiseksi. Käyvät subissa ja mäkissä välillä. Lapsilla ok vaatteet ja kengät. Läppäri ja suht ok puhelimet ja pelikone.

Vierailija kirjoitti:

Linnanmäki ei ole liiketoimintaa vaan hyväntekeväisyyslaitos. Tavallaan hassua että se on maan kallein huvipuisto.

"Lasten Päivän Säätiö ylläpitää ja kehittää Linnanmäen Huvipuistoa kerätäkseen varoja lastensuojelutyölle. Vuonna 2019 lahjoitettiin huikeat 4,5 miljoonaa euroa. Huvittelemalla Linnanmäellä kaikki asiakkaat tukevat lastensuojelutyötä!"

Linnanmäen työntekijät eivät ole ilmaiseksi puurtamassa...

Oikeutta ei kukaan poista, ihan samalla tavalla on lupa käydä kuin muillakin. Mutta ei pidä odottaa käsi ojossa että joku toinen sen kustantaa. Itse se raha pitää kerätä, tavalla tai toisella. Niin minäkin tein kun lapset oli pieniä. Tein lisätöitä tai myin tavaraa kirppiksellä että päästiin käymään ainakin kerran kesässä jossain kalliissa huvipuistossa, joskus useammankin kerran. Oma-aloitteisuutta! Rasittavia ihmiset jotka vinkuu että ei pääse kun maksaa ja vain rikkaat saa käydä. Hanki sitä rahaa lisää, se avaa monia ovia. TIEDÄN mistä puhun koska olen aina ollut köyhä. Kyllä on saanut mielikuvitusta käyttää että saa rahat kasaan, tuhansia kertoja elämän aikana. Koskaan en ole vinkunut että jonkun muun pitää ne maksaa.

Ei huvipuistojen pääsymaksut ole tuplaantuneet. Mihin vuoteen vertaat? Käytiin juuri Tykkimäellä, viime vuonna Särkänniemessä, Lintsillä ja Puuhamaassa ja sitä edellisenä vuonna Lintsillä, Tykkimäellä ja Puuhamaassa. Korotukset ovat olleet erittäin maltillisia. Tänä vuonna Lintsilläkin on varmaan ihan inhimilliset jonot, kun rajoitettu kävijöiden määrää. Viime vuonna satuttiin sellaisena päivänä, että oli mielettömät jonot joka paikkaan. Ravintolassa odotettiin annoksia 60 min., ja jo sitä ennen, koska tilaaminenkaan ei onnistunut heti. Onhan se pitkä aika, jos 6 tuntia viettää huvipuistossa ja siitä 2 tuntia kuluu ruokailuun.

Meillä on myös koronalomautus ollut, joten vähemmän rahaa tänä vuonna hurvitteluun käytettävissä. Käyty Tykkimäellä ja Heurekassa ja sukuloimassa. Yksi yö oltiin teltassa meren rannalla. Meillä on 3 lasta, jotka rakastavat telttailua, mutta minä en saa nukuttua, joten hyvin vähäiseksi jää telttaretket. Laavulla ollaan käyty parina kauniina kesäiltana paistamassa vaahtokarkkeja. Uimarannalla käydään usein, vähintään 2 kertaa viikossa, mutta ei yleensä osteta jäätelöitä. Kotiintulomatkalla olen lähikaupasta hakenut jonkin tuuttipakkauksen. Rannalla se yksi jäätelötuutti voi maksaa saman verran kuin 5 tuutin pakkaus kaupassa.

Vierailija kirjoitti:

Kertokaapa ihmiset, millaisiin asioihin satsaatte ja missä pihistätte? Miten vietätte perheen kanssa aikaa, millaisia hankintoja teette ym?

Ollaan hyvin keskituloinen (siis aivan Suomen palkkatulojen mediaanissa), kolmelapsinen perhe, tosin nyt alkavat jo pikku hiljaa lähteä pesästä ja tienata omiakin rahojaan. Panostukset ovat aina menneet johonkin kestävään ja pitkäaikaista iloa ja hyötyä tuottavaan, eli suurimmaksi osaksi erilaisiin urheiluharrastuksiin (ratsastus, golf, laskettelu, juoksu ja montaa muutakin ollut matkan varrella). Teini-iässä monet harrastukset ovat pudonneet pois, mutta uskomme että niistä on jokin jälki jäänyt. Myös hankintoihin panostetaan silloin kun sellaisia tarvitsee tehdä, tietsikkaan lukiolaisille, mopoon ja nyt viimeisimpänä oman kodin perustamiseen.

Raha on pois pääasiassa matkailusta ja kaikesta muusta kertakäyttöisestä. Kaksi teineistä ei ole edes ollut kertaakaan elämässään lentokoneessa. Perheen hankinnat kuten auto, elektroniikka, kalusteet, kodinkoneet ja sensellaiset käytetään todella loppuun, ostetaan kunnollista ja pidetään pitkään. Velkaa on vain talosta, ja siitäkin enää vähän.

Ruoan laadusta ei ole koskaan tingitty hinnan vuoksi. Ei osteta ehdoin tahdoin kallista ruokaa, mutta kunnollista. Ruokavaliot myös nostavat kauppalaskua, mutta sitä ei voi välttää.

Me ollaan lopetettu jo vuosia sitten huvipuistoissa ym. landioissa käyminen. Järjettömän hintaista. En itsekään lapsena päässyt huvipuistoihin, ne oli sen verran kaukana, enkä osaa ajatella että ne kuuluisi jonkinlaisina perusjuttuina lapsuuden kesiin. On niin paljon muuta kivaa jota lasten kanssa voi tehdä, ja huomattavasti edullisemmin.

Vierailija kirjoitti:

Menoja voi ennakoida. Jos ei ole varaa laittaa rahaa yhtäkkiä huvipuistolippuihin, niin kannattaa alkaa säästää jo nyt ensi kesän lomakassaa! Sama juttu on joulun kanssa. Joillekin se tulee aina yllätyksenä janei ole rahaa ruokaan eikä vaatteisiin! Olen samaa mieltä täällä kommentoineiden kanssa, että kyse on tärkeysjärjestyksestä ja mihin laittaa rahaa. Esim.Netflux ja muut maksukanavat eivät ole pakollisia kenellekään ja niihin menevä kymppi on jo 120 e vuodessa. Itse en näe noissa mitään lisäarvoa itselle, vaikka tulot ovatkin hyvät. Pienistä puroista kasvaa isoja summia. Vaikka jollekin lemmikki tuntuu olevan tärkeämpi kuin ihminen, on hyvin tiukassa tilamteessa siinäkin priorisoitava, onko hevosharrastus, kalliit eläinlääkärikäynnit yms. välttämättömiä.

Jos pystyy säästämään kympin kuussa, se ei vielä kata koko perheen lintsireissua. Pienituloisen odotetaan säästävän myös joulua ja muita toistuvia juhlapyhiä varten koska kyllä jokaisella pitäisi sen verran järkeä olla ettei joulu, juhannus, kesäjuhlat joihin tarvitaan juhlavaatteita yms. tule yllätyksenä...

Lopulta niitä säästökohteita on sen verran että kuussa pitäisi pystyä laittamaan syrjään vähintään satanen, mikä ei monelle perheelle ole edes teoriassa mahdollista. Ja mitään isompia hankintoja ei tietenkään voi tehdä eli ostaa rikkinäisen pesukoneen tilalle uutta, polkupyöriä edes käytettynä yms.

Vierailija kirjoitti:

Miten "rikkaat" työtä tekevät ihmiset osaavatkin olla tyhmiä ja ilkeitä.

Juuri tuossa mietin retkeä lastenlasten kanssa Muumimaahan 3 lasta ja mummi 120€+ruuat ja välipalat, luultavasti ei 300€ selvitä, vaikka asutaan lähellä eikä edes majoitusta tarvita. Kohtuu hyvä palkaisena teen 3pv töitä tienatakseni raha viettääkseni päivän paikassa josta en edes pidä. Aikuisten pitäisi päästä tuollaisiin paikkoihin ilmaiseksi.

Onhan se kallis. Mutta lähellä asuvana varmaan tiedät, että muumimaailma työllistää kesäisin ison joukon nuoria. Siellä on myös esim. allergisille lapsille oma noutopöytä. Melkoista luksusta, jota allergisen vanhemmat arvostaa. Muumimaailma on myös siisti ja sitä kunnostetaan säännöllisesti. Sinne ei ole pakko mennä kalliimpana sesonkiaikana. Usein esim. Pirkka lehdessä / plussa kortilla on tarjouksia tuonne. En myöskään tajua miksei sitä pääsylippua voi antaa vaikka yhdistettynä synttäri - ja joululahjana. Vaikka yhdessä lapsen kummien kanssa. Lapsellekin reissusta tulee kesän kohokohta jota odottaa ja osaa arvostaa. Vähän suunnitelmallisuutta vaan vaaditaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten "rikkaat" työtä tekevät ihmiset osaavatkin olla tyhmiä ja ilkeitä.

Juuri tuossa mietin retkeä lastenlasten kanssa Muumimaahan 3 lasta ja mummi 120€+ruuat ja välipalat, luultavasti ei 300€ selvitä, vaikka asutaan lähellä eikä edes majoitusta tarvita. Kohtuu hyvä palkaisena teen 3pv töitä tienatakseni raha viettääkseni päivän paikassa josta en edes pidä. Aikuisten pitäisi päästä tuollaisiin paikkoihin ilmaiseksi.

Onhan se kallis. Mutta lähellä asuvana varmaan tiedät, että muumimaailma työllistää kesäisin ison joukon nuoria. Siellä on myös esim. allergisille lapsille oma noutopöytä. Melkoista luksusta, jota allergisen vanhemmat arvostaa. Muumimaailma on myös siisti ja sitä kunnostetaan säännöllisesti. Sinne ei ole pakko mennä kalliimpana sesonkiaikana. Usein esim. Pirkka lehdessä / plussa kortilla on tarjouksia tuonne. En myöskään tajua miksei sitä pääsylippua voi antaa vaikka yhdistettynä synttäri - ja joululahjana. Vaikka yhdessä lapsen kummien kanssa. Lapsellekin reissusta tulee kesän kohokohta jota odottaa ja osaa arvostaa. Vähän suunnitelmallisuutta vaan vaaditaan.

Ne plussa-kortti tarjoukset ovat usein olleet kaksi päivää yhden hinnalla -tyyppisiä.

No eipä teitä köyhiä mihinkään Suomessa kaivata. Nuoret aikuiset paikkaavat jo hyvin Suomen turistivajetta eli kotimaan matkailu voi hyvin ja paksusti: https://yle.fi/uutiset/3-11451449

Oma perheeni on aina ollut hyvin toimeen tuleva, mutta kyllä minä ja sisarukset silti jouduttiin joka kesä töitä tekemään rahojemme eteen. Nuorempana oltiin marjatiloilla poimimassa mansikoita ja 15 ikävuoden jälkeen puutarhahommissa seurakunnalla tai kauppojen kassoilla. Lukioikäisenä tehtiin myös koulun ohella töitä. Kaikki mopo ja autorahat omiin menopeleihin säästettiin itse. Muistan myös kuinka kerran käytiin ulkomailla kun olin 12 ja siellä käyttämäni rahat olin kaikki myöskin tienannut itse. Huvipuistoissa ei käyty, mutta kavereiden kanssa kävin tienaamillani rahoilla. Vanhempani olivat hyvätuloisia, mutta olen iloinen että opettivat tekemään töitä pienestä pitäen. Opetti ettei mitään oikeasti saa ilmaiseksi lorvailemalla. Lisäksi työnantajat arvostavat työntekijöitä jotka ovat nuoresta pitäen tehneet töitä. Ainakin itselläni oli jo 20 vuotiaana sellainen CV jota moni työnantaja kehui. Tuntuihan se murrosikäisenä ikävältä käydä töissä kun läheskään kaikkien ystävien ei täytynyt koska vanhemmat maksoivat. Nyt myöhemmin työnteko on kuitenkin maksanut itsensä takaisin ja olen tyytyväinen. Eli neuvoni on että laittakaa lapsenne töihin jos ovat siihen tarpeeksi vanhoja. Voivat näin itse kustantaa huvituksensa.

Vierailija kirjoitti:

Lama-ajan lapselle nää vastaavat keskusta) elut on vähän hassuja. Omat vanhemmat olivat yrittäjiä, siinä meni kymmen vuotta pitäen sukulaisilta saatuja vaatteita, leluja ja urheiluvälineitä. Vanhemmat teki pitkää päivää, ettei olisi talo mennyt alta. Ruoka oli aika pitkälti sitä, mitä halvalla sai, perunatkin sukulaisilta. Ei reissattu kuin sukulaisissa, mutta eipä meillä koskaan ollut muutenkaan tapana matkustaa. En muista kärsineeni tilanteesta mitenkään. Kaverin kanssa oltiin tallilla aina, tallitöitä vastaan saatiin ratsastaa. Käyttörahaa sai, kun kävi sukulaisille ja naapureille tekemässä milloin mitäkin nurmikon leikkuusta koirien lenkitykseen. 4h-kerhon mukana pääsi melkein joka kesä ilmaiseksi Särkänniemeen tai Tropiclandiaan.

Maailma on varmasti muuttunut ja aloitus on provo. Silti olen jyrkästi vastaan sitä, että kaiken pitäisi olla kallista ja hienoa ja lapsia viihdyttää sirkushuvein. Omien muksujen kanssa en ole vielä huvipuistossa käynyt, kun ei pituus riitä mihinkään laitteeseen. Usein mennään piknikille ties minne.

Olem täsmälleen samaa mieltä. Suomalaiset pärjäisivät edelleen hyvin vaikka huvipuistot, hoplopit, ravintolat, kahvilat, elokuvat ja kaikki muutkin turhuuden turhuudet laitettaisiin vasaran alle ja ovet pysyvästi säppiin. En ole sellaisesta koskaan käynyt, en ole koskaan tarvinnut, ekä suosittelemme ketään käymään enkä aio itse koskaan käydä. Säästäkää ne rahat ja keskittykää enemmän perheen yhteiseen arkeen. Lapset tarvitsevat aikaa vanhempiensa kanssa, eivät mitään huvituksia ja härpäkkeitä.

Olen hyvin köyhä, sairaseläkkeellä oeva yksinhuoltaja. En tervehdy enää, neurologinen pysyvä vamma.

Lapseni on silti käynyt Lintsillä (ilmainen sisäänpääsy, ilmaisia laitteita, muutama laite maksettiin), monta kertaa uimarannalla (kyllä sinne kuule mahtuu eikä kioskille ole pakko mennä) sekä lasten ulkoilmateatterissa. Ja hänellä oli pihalla mukavat synttärijuhlat hyvillä tarjoiluilla. Priorisointikysymyksiä. Minä en käy kampaajalla tai juhlimassa ikinä, en osta juuri mitään uutena. Kirjat kirjastosta, asiat kierrätysryhmissä, missä myös myyn pieneksi jääneet vaatteet yms. Retkeilemme lähiympäristössä.

Ei köyhillä koskaan ole ollut "oikeutta" tehdä kaikkea maksullista. En pohdi sitä vaan keskityn kaikkeen, mitä voimme tehdä.

Luottotiedot ei ole koksaan menneet älyttömän pineillä tuloilla. Eläkkeeni on pieni, koska en ole pystynyt paljon työelämässä olemaan, koska tämö sairaus,

Kylläpä täällä hyväosaiset ker ma pe rseet taas kommentoi, En yhtään ihmettele miksi Suomessa voidaan niin huonosti ja on mielenterveysongelmia..... Rikkaat ker map ers eet missä on empatiakykynne.... Ilmeisesti sitä ei ole kun elätte niissä rahakasoissanne. Teille toivon työttömyyttä, sairauksia ja kaikenlaista muutakin vaikeutta mikä saattaisi avata sokeat silmänne.

Vierailija kirjoitti:

Mä luulen, ettei täällä kukaan yritä sanoa että lasten unelmien täyttymys on leikkipuiston liukumäki, mutta Lintsi (tai vastaava) ei kiinnosta lapsia ollenkaan.

Varmasti suurin osa lapsista lähtee huvipuistoon riemusta kiljuen, jos siihen mahdollisuus on.

Yksi pointti lienee kuitenkin se, että usein lapsille jää parhaiten mieleen ne jutut, joista tavallisesti tehdään. Toki joukossa voi olla jotain "highlighteja" kauan odotetuista, viimein toteutuneista haaveistakin. Mutta siis esimerkiksi itse kyllä muistan, että olen lapsena käynyt huvipuistoissa sun muualla... Mutta kaikista eniten lämmöllä muistelen yhdessä tehtyjä pyöräretkiä, marjastusreissuja, makkaranpaistoa, sukulointeja, käyntejä kaupassa. Muistan edelleen yhteiset satuhetket ja muut vastaavat.

Omassa perheessäni olen halunnut myös panostaa yhteiseen tekemiseen. Pelikoneiden sijasta meille on hankittu kirjoja, lautapelejä ja esimerkiksi sellaisia liikuntavarusteita, joiden myötä liikkuminen eri muodoissa on mukavaa. Retkeillään ja ulkoillaan yhdessä, askarrellaan, lauletaan, luemme lapsille ääneen jne.

Totta kai näiden perusjuttujen ohella on joskus mukava tehdä muutakin ja sen toiveen ymmärrän kyllä :)

Mutta tosi paljon on kyllä kiinni siitä, mihin priorisoi.

Sun lapset tulee muistamaan pelikoneiden puutteen, kun äiti halusi teinien kanssa sadutella ja pelata afrikantähteä.