Lue keskustelun säännöt.
Köyhillä lapsiperheillä ei selkeästi ole oikeutta käydä huvipuistoissa ja kotimaan matkailuub
19.07.2020 |
Surullista lukea uutisista miten esimerkiksi huvipuistojen lippuhinnat ovat kaksinkertaistuneet. Sama kotimaan ravintoloussa, hotelleissa ja muissa nähtävyyksissä. Yrittäjät koittavat ottaa nyt kaiken hyödyn irti koronasta, mutta se tarjoittaa että heikoimmat jäävät jalkoihin. Köyhät lapsiperheet on tuomittu viettämään lomansa kotona neljän seinän sisällä ja lähimarketissa kun kaiken huipuksi uimarannat ja puistotkin on tupaten täynnä ihmisiä niin ettei sekaan enää mahdu. Ja vaikka sinne uimarannalle pääsisi niin on se uimarannan kioskin 2 euron jäätelötuutti nykyään jo 5 euroa.
Kommentit (473)
Vierailija kirjoitti:
Oma vika jos ei ole vanhemmat kouluttautuneet ja hankkineet hyvätuloista ammatia. Joten turha sitä on itkeä ja valittaa kun ei ole varaa. Elämä on täynmä valintoja ja muilta on turha odottaa apua ja mitään almuja. Suomi ei ole mikään Neuvostoliitto.
Ei uskalla, ihmiset ja esitelmät pelottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siitä, että minä teen pitkää työpäivää ja kasvatan lapseni, pitää minun saada edes jotain etua suhteessa teihin Kelan elätteihin! Saatte jo nyt hyvin tukia ja niin asuminen kuin ruoka ja terveydenhuoltokin maksetaan. Vai että pitäisi vielä saada lomaa, vaikka ette tee mitään sen ansaitaksenne. Häpeämään sinä joutaisit ja oppimaan kiitollisuutta!
Tämä on kyllä siinä mielessä hyvinkin totta, että mikä järki olisi uhrata väsyneenä 40-50 tuntia viikosta työpäiviin ja työmatkoihin, jos siitä ei saisi enempää rahaa kuin tukien muodossa. Bonuksena vielä jatkuva kiire, aikataulut, vastuu, ärsyttävät työkaverit, työuupumus, työperäiset sairaudet jne. Se kaikki aika on pois lasten kanssa olemisesta.
En tajua näitä köyhät-lapsiperheet-aloituksia. Muun yhteiskunnan pitäisi siis maksaa kaikki tai antaa ilmaiseksi ihan vain siksi, että köyhät on päättäneet vastuuttomasti lisääntyä.
Miksi niitä lapsia on pakko hankkia, jos ei sitten kuitenkaan ole varaa mihinkään?
Me ollaan hyvätuloisia, mutta ei todellakaan olla tänä kesänä menossa huvipuistoon (koronan vuoksi) eikä aiota harrastaa mitään kotimaan matkailua. Lapsi on 7-vuotias ja on oikein tyytyväinen, kun voi katsella rauhassa telkkaria, pääsee leikkipuistoon ja saa mennä iltaisin vähän myöhemmin nukkumaan. Ei hän edes osaa kaivata mitään tuon ihmeempiä viihdykkeitä, kun ei olla häntä koskaan niihin totutettu. Lintsi-reissu olisi varmasti mieleinen, mutta kun ollaan sanottu, että tänä vuonna ei mennä, niin asia on sillä selvä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma vika jos ei ole vanhemmat kouluttautuneet ja hankkineet hyvätuloista ammatia. Joten turha sitä on itkeä ja valittaa kun ei ole varaa. Elämä on täynmä valintoja ja muilta on turha odottaa apua ja mitään almuja. Suomi ei ole mikään Neuvostoliitto.
Ei uskalla, ihmiset ja esitelmät pelottaa.
Ei tarvitse olla hyvätuloinen päästäkseen huvipuistoihin. Ihan ammattikoulun käyneenä on varaa viedä lapsi huvipuistoihin vaikka joka toinen viikko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kuule ei tuohon ole varaa meillä hyvätuloisillakaan siis keskiluokalla
Kyllä kenellä tahansa on varaa viedä lapsi tai kaksi kerran vuodessa huvipuistoon. 40e ranneke koko päiväksi, eväät voi hakea kaupasta. Ei tarvitse montaa euroa/kk säästää tätä varten. Ihan turhaa kitinää taas.
No ei tietenkään ole varaa, kun pitää ravata myös hoplopeissa, olla uusimmat iphonet ja muutkin pelit ja vehkeet sekä päästä myös ulkomaille rantalomalle vähintään kerran vuodessa.
Kyllä minäkin olen sitä mieltä, että työssäkäynnistä pitää saada myös palkkaa ja että palkkaeroakin tulee olla etenkin työn rasittavuuden/aikaavievyyden perusteella. Kaikilla ei ole voi olla varaa samanlaiseen elintasoon ja jokaisen pitää tehdä valintoja, ellei ole superrikas, että mihin rahansa käyttää, jos se huvipuistokäynti on niin tärkeä, niin sitten se on normaaleilla ihmisillä pois jostakin muusta, sitten ei saa uusinta iphonea tai pitää jättää muutama hoplop-käynti välistä ja tämä olisi suotavaa opettaa niille lapsillekkin, ettei asiat ja elämykset tipahda mistään taivaasta ilmaiseksi.
Hirveän monella tuntuu olevan mielikuvituksen puutetta ja oletus siitä, että lapsille pitäisi koko ajan järjestää sirkushuveja. Mitä jos lopettaisitte sen puhelimen näpräämisen ja käyttäisitte sitä vaikka niiden ilmaisten ja edullisten aktiviteettien googlettamiseen ettekä olettaisi, että kaikki listataan teille valmiina? Monissa kunnissa on esimerkiksi kotieläintiloja ja muita vastaavia paikkoja, jotka ovat varsin kehittäviä lapsille - pääsee tutustumaan maatilan eläimiin (oletuksena toki, että äiti erottaa edes kanan lehmästä, niin voi kertoakin lapsille jotain). Metsään pääsee aina ilmaiseksi, siellä voi tutkia kasveja, kerätä marjoja jne. Edelleen taas oletuksena, ettei vanhempi ole tyhmä kuin saapas (ja käyttänyt koko elämäänsä sen somen selaamiseen).
Monesti nämä jutut lähtee myös siitä, mitä on itse lapsena kokenut. Jos omassa perheessä on aina istuttu kotona juomassa kaljaa, kirjahylly on täytetty markan koristekrääsällä eikä niillä kirjoilla, eikä telkkaristakaan ole katsottu koskaan mitään sivistävää, vaikeahan sitä varmasti on sitten keksiä itsekään omille lapsilleen mitään järkevää tekemistä. Se järkevä kun ei yleensä ole sitä kalleinta.
Ja kannattaa kannustaa edes niitä omia lapsia opiskelemaan, jos ei muka itselle ole ollut mahdollista. Suomessa nyt kuitenkin opiskelu on ilmaista, ja moni käy opiskeluaikana osa-aikatyössä rahoittaakseen opintonsa. Vaatii vain vähän itsekuria ja viitseliäisyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helsingin seudulta löytyy paljon ilmaista tai muutaman kolikon maksavaa tekemistä lapsiperheille. Meidän suosikkeja olivat:
1. Espoossa Oittaalla Angry Birds leikkipuisto ja uimaranta
2. Stadikka. Kiva syödä piknik eväitä ja käydä uimassa.
3. Suomenlinna. Piknik ja uintia meressä.
4. Paloheinä Golf. 5 eurolla saa golfpalloja lyödä mailalla.
5. Seurasaari. Voi katsella vesilintuja ja oravia.
6. Haltiala. Kotieläimiä. Auringonkukkia.
7. Liikennepuisto
8. Skeittipuisto (ilmainen)
9. Minigolf. Ei ilmainen mutta muutama kolikko maksaa kierros.
10. Raitiovaunumuseo (ilmainen)
11. Kiasma - lapsille ilmainen
12. Ateneum - lapsille ilmainen
Meidän perheessä aikuiset olemme lopettettanut alkoholin käytön kokonaan. Tupakkaan ei mene rahaa. Ei ole Netflixiä myöskään.
Nykyään on varaa viedä lapsia huvipuistoon, ostaa lapselle leluja ja lastenkirjoja sekä ostaa lapselle uusia merkkivaatteita (ei kirppisvaatteita enään)
Se on juuri näin, että rahaa löytyy siihen mitä vanhemmat priorisoi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla
- ei ole rahaa kampaajaan,leikkaan itse ifiskarsseilla omani ja koko perheen päät
-ei ole rahaa alkoholiin, röökiin,takseihin tai baareihin
-ei rahaa rakennekynsiin tai meikkeihin lidlin peitevoidetta ja ripsaria lukuunottamatta (onmuuten hyvä hinta-laatu suhde lidlin kosmetiikalla)
-ei rahaa uusiin vaatteisiin, 75prosenttia kirppikseltä
- ei rahaa ulkona syömiseen tai kalliiseen merkkiruokaan (suurin osa lidlistä)
- ei rahaa upeaan asuntoon tai autoihin
-ei rahaa vanhempien harrastuksiin
Rahaa löytyy näihin
-asunto maksettu, hyvin tavallinen perheasunto
-lasten harrastukset ratsastus, taitoluistelu ja jääkiekko
-kerran kesässä hyvipuistoon
-rahaa riittää museoihin ja eläintarhoihin ja muihin kiipeilypuistoihin
-rahaa riittää kerran vuodessa etelään
-kaksi koiraaJoo, normaalituloisia ollaan mutta silloin kun oltiin pienituloisianiinsilloinkin rahat riitti huvipuistoon jne.
Hatrastukset ja elämykset kehittävät lasta!
No ei olisi kalliimpia harrastuksia voinut löytyäkään.
Kyllä 850e/kk menee harrastuksiin, tämä mahdollista koska asuntovelka on maksettu pois "kieli vyön alla" ja asuntomme on hyvin tavallinen pientä remppaa kaipaava perheasunto.
Niitä kokemuksia ja taitoja ja ystäviä mitä harrastuksista saa ei voi rahalla ostaa vaikka olisi miljonääri.
Hyvänen aika, ei varakkaatkaan ihmiset vie lapsiaan joka päivä huvipuistoon tai muihin kymmenien tai satojen eurojen juttuihin.
Lapsille on jatkuvasti ilmaista tai edullista tekemistä tarjolla vaikka kuinka paljon. Nyt vähän viitseliäisyyttä kehiin ulisemisen sijaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmiselle mahdollisuus tehdä valintoja on mielenterveyden kannalta hyvin tärkeää - köyhille kovin usien kaikki, mikä ei ole pakollista, on mahdotonta ja on henkisesti rasittavaa, jos vain hyvin harvoin voi seurata minkäänlaisia omia mieltymyksiään.
Minua ei esimerkiksi yhtään haittaa se, etten käy rantalomilla, koska a) inhoan liian kuumaa säätä ja palan helposti, enkä myöskään pidä lentämisestä (työmatkat riittävät sitä lajia) ja b) jos haluaisin, voisin varsin hyvin käydä pari kertaa vuodessa sellaisella reissulla ilman sen kummempaa kituuttamista. Voisin siis sanoa muille että rantalomat ovat täysin tarpeettomia, mutta koska olen jo sen verran vanhempi ja kokeneempi, että tiedän ihmisillä olevan erilaisia mieltymyksiä, en sano.
Itse puolestani käyn mielelläni kahnvilassa ja ulkona syömässä, koska en ole aina kamalan innostunut ruoanlaitosta (juu, osaan kyllä tehdä ihan kelvollista ruokaa huokeistakin aineksista, mutta koska voin valita toisinkin, en todellakaan tee sitä silloin kun ei yhtään huvita) - minä voin priorisoida ja tehdä valintoja. Jos minä joutuisin köyhyyden vuoksi päivästä toiseen syömään vain sitä sinänsä hyvää porkkanalinssikeittoani, olisin vähän ajan päästä vähintäin sisälläni ärtynyt siitä etten voi käydä syömässä grillattua maksaa jossakin kotiruokaravintolassa (voisin toki jossain vaiheessa voittaa inhoni raa'an maksan koskemiseen ja tehdä siitä itse jotakin - mutta se että minulla on varaa, tarkoittaa sitä, ettei minun tarvitse).
summa summarum: toive päästä käymään huvipuistossa edes kerran lapsuudessa ei ole kohtuuton, eikä tarkoita sitä etteikö lapsi voisi nauttia kaiken laisista muistakin asioista - hän haluaisi vain voida valita sen Lintsillä käynnin edes kerran.
Toinen juttu tietysti on se, että isot lapset ja teinit ovat eri asia kuin pienet, ja vaikka heille voi toki selittää perheen taloustilannetta toisella tavalla kun pienemmille, myös heidän toiveidensa toteutuminen toisinaan olisi heille ihan hyväksi.
Miten "rikkaat" työtä tekevät ihmiset osaavatkin olla tyhmiä ja ilkeitä.
Juuri tuossa mietin retkeä lastenlasten kanssa Muumimaahan 3 lasta ja mummi 120€+ruuat ja välipalat, luultavasti ei 300€ selvitä, vaikka asutaan lähellä eikä edes majoitusta tarvita. Kohtuu hyvä palkaisena teen 3pv töitä tienatakseni raha viettääkseni päivän paikassa josta en edes pidä. Aikuisten pitäisi päästä tuollaisiin paikkoihin ilmaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmiselle mahdollisuus tehdä valintoja on mielenterveyden kannalta hyvin tärkeää - köyhille kovin usien kaikki, mikä ei ole pakollista, on mahdotonta ja on henkisesti rasittavaa, jos vain hyvin harvoin voi seurata minkäänlaisia omia mieltymyksiään.
Minua ei esimerkiksi yhtään haittaa se, etten käy rantalomilla, koska a) inhoan liian kuumaa säätä ja palan helposti, enkä myöskään pidä lentämisestä (työmatkat riittävät sitä lajia) ja b) jos haluaisin, voisin varsin hyvin käydä pari kertaa vuodessa sellaisella reissulla ilman sen kummempaa kituuttamista. Voisin siis sanoa muille että rantalomat ovat täysin tarpeettomia, mutta koska olen jo sen verran vanhempi ja kokeneempi, että tiedän ihmisillä olevan erilaisia mieltymyksiä, en sano.
Itse puolestani käyn mielelläni kahnvilassa ja ulkona syömässä, koska en ole aina kamalan innostunut ruoanlaitosta (juu, osaan kyllä tehdä ihan kelvollista ruokaa huokeistakin aineksista, mutta koska voin valita toisinkin, en todellakaan tee sitä silloin kun ei yhtään huvita) - minä voin priorisoida ja tehdä valintoja. Jos minä joutuisin köyhyyden vuoksi päivästä toiseen syömään vain sitä sinänsä hyvää porkkanalinssikeittoani, olisin vähän ajan päästä vähintäin sisälläni ärtynyt siitä etten voi käydä syömässä grillattua maksaa jossakin kotiruokaravintolassa (voisin toki jossain vaiheessa voittaa inhoni raa'an maksan koskemiseen ja tehdä siitä itse jotakin - mutta se että minulla on varaa, tarkoittaa sitä, ettei minun tarvitse).
summa summarum: toive päästä käymään huvipuistossa edes kerran lapsuudessa ei ole kohtuuton, eikä tarkoita sitä etteikö lapsi voisi nauttia kaiken laisista muistakin asioista - hän haluaisi vain voida valita sen Lintsillä käynnin edes kerran.
Toinen juttu tietysti on se, että isot lapset ja teinit ovat eri asia kuin pienet, ja vaikka heille voi toki selittää perheen taloustilannetta toisella tavalla kun pienemmille, myös heidän toiveidensa toteutuminen toisinaan olisi heille ihan hyväksi.
Ihanaa, että täällä on fiksujakin ihmisiä.
Eikö Hope jakele noita huvipuistorannekeita? Laittakaa sinne viestiä josko tekin saisitte!
Kuinka paljon huvitukset ja hotellit saisi köyhien mielestä maksaa? Aina tuodaan esille ettei ole varaa kun on niin kallista. Missä tämä kallis raja on? Mielenkiinnosta kysyn. Pystyn sitten vertaamaan sitä perheeni menoihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu toki lasten iästä mutta usein aikuiset olettavat heidän aina haluavan hurjasti kallista ekstratekemistä. Ei kukaan lapsi varmaan hoplopille sano ei, mutta esim kun kyselin siskonpojilta viime vuonna kesän lempimuistoja niin Lintsi ja hoplop tuli vasta loppupäässä! Kivointa oli ollut rantaretket, se kerta kun pystytettiin teltta parvekkeelle ja nukuttiin siellä, kun tehtiin omia mehujätskejä, se kerta kun löydettiin siili pihalta jne. Ne teot on ne jotka jää lasten mieleen. Lintsiltäkin laitteiden sijasta paras muisto oli sellaiset vesisuihkut keskellä tietä jotka menivät välillä päälle ja niissä pystyi juoksemaan läpi ja piti yrittää olla kastumatta. Päihitti kaikki laitteet.
Älkää vanhemmat kokeko niin paljon paineita lasten takia!
Eihän sen huvipuiston tarvitsekaan olla kesän ykkösjuttu. Kyllä minunkin lasteni mielestä varmaan uiminen on ollut kesässä parasta, mutta ei se toisaalta tarkoita sitä, että millään muulla ei olisi ollut merkitystä. Kyllä omat lapseni osaavat nauttia ihan yhtä lailla maksuttomista kuin kalliimmistakin jutuista, ja kyllä heillä toisaalta myös ulkomaanmatkat ovat yleensä lempimuistojen joukossa. Tänä vuonna korona saneli aika paljon kesäsuunnitelmia, ja kyllä lapsia harmitti esim. ulkomaanmatkan peruuntuminen, vaikka sitten tosi mukava kesä tästä onkin tullut.
Ei ole tarkoitus vähätellä ilmaisia ja halpoja juttuja, mutta ärsyttää että näihin ketjuihin tulee aina hyvätuloisia vaientamaan köyhempiä, joita harmittaa se, etteivät voi tarjota lapsilleen samoja asioita kuin varakkaammat. Jos kerran siilit ja itse tehdyt mehujätskit riittävät, niin miksi varakkaammat eivät sitten tyydy niihin, vaan haluavat vaihtelun vuoksi kaikkea muutakin? Niin, samasta syystä ne köyhemmätkin haluaisivat voida tarjota lapsilleen muutakin. On ylimielistä tulla väittämään köyhien toiveita ja haaveita turhiksi ja tyhmiksi ja tarpeettomiksi - se on vastenmielistä päällepuhumista. Kun itsekin tykkää matkustella ja tehdä kaikkea kivaa, niin pitää ymmärtää, miksi joku muukin haluaisi.
Tässähän tämän jutun juoni tulikin julki eli AIKUISET haluavat jotain muuta kuin pyöräilyä, ratikkamatkoja, seikkailuja yms. joihin lapset ovat tyytyväisiä. Miksi pitää vedota lasten tarpeisiin kun tosiasiassa köyhät aikuiset kaipaavat kalliita asioita, ei lapset!
Mitä ovat nuo mainitsemasi seikkailut? Ja tarkoitatko nyt vakavissasi, että lapset eivät toivo pääsevänsä Lintsille, vaan se on puhtaasti aikuisten keksimä juttu? Tai että lapset eivät muka osaisi yhtä lailla nauttia asioista, kuten retkistä, matkoista, yms? Ratikamatkoista on muuten pakko sanoa, että ne ovat ehkä jänniä maakunnissa asuvien lasten mielestä, mutta helsinkiläislapselle, joka käyttää niitä arjessaan muutenkin, ne eivät ole mitään jännittävää ja kivaa.
Helsinkiläislapset voi vastaavasti viedä halvalla luontoon tai maaseudulle. Eväsretki, nuotiomakkarat ja unti metsälammessa Nuuksiossa tai Saaristomerellä ja telttaretki. Bussilla ja reittiveneillä pääsee halvalla. Pointtihan on se, että jos vähänkin käyttää mielikuvitusta, ja sen niin keksii helposti jotakin edullista, mieluisaa ja erilaista lomatekemistä. Lasten kanssa on välillä vaikea tietää etukäteen, mistä he innostuvat ja mikä tuottaa iloa. Pitää vain lähteä pois kotoa ja tehdä jotakin arjesta poikkeavaa. Tai laittaa lapset edullisiin harrastuksiin, vaikka partioon, jossa on monipuolista ohjelmaa ja kavereita myös kesällä, jos ei itse kykene ideoimaan tekemistä.
Ihan hyviä vinkkejä, ja Helsingissä onkin kesäisin paitsi kivoja paikkoja, myös tekemistä. Mutta mitä on nuo halvat reittiveneet? Vai tarkoitatko lauttoja Suomenlinnaan ja Vallisaareen?
En minä olekaan tässä ketjussa väittänyt, etteikö mitään kivaa voisi tehdä ilman rahaa. En vaan ymmärrä sitä valtavan tuomitsevaa asennetta, mikä joillain on siihen, jos joku köyhä haluaisi viedä lapsensa Lintsille tai vaikka kotimaassa johonkin matkalle. Enkä myöskään sitä, että väitetään lapsille olevan suurin elämys kesässä joku poninkakka tai tuntematon mies koiransa kanssa. Kun eihän se oikeasti niin mene.
https://www.hel.fi/Helsinki/fi/kulttuuri-ja-vapaa-aika/ulkoilu/saaristo…
Harmillista, että kaikkien kohdalla ei mainittu hintoja. Esim. mitä taksivene maksaa? Joihinkin ei edes ilman omaa venettä pääse, ja esim. Kaunissaareen menopaluu on aikuisilta 22 eur, lapsilta 10 eur. Köyhälle perheelle tuo ei ole "halpa" kohde. Jos ei ole varaa Lintsiin, on tuskin varaa tuohonkaan. Juuri tämä tuntuu olevan näissä keskusteluissa ongelmana: ihan ok toimeentulevat sanovat, että on mielin määrin edullista tekemistä muistamatta, että se, mikä on heille itselleen edullista tai halpaa tai puoli-ilmaista, voikin muille olla jo liian kallista.
Ihania kohteitahan nuo ovat, ja onhan se totta, että kesällä Helsingissä on paljon halpaa ja ilmaista tekemistä, kauniita rantoja ja viihtyisiä luontokohteita. Kesä on ehkä paras ajankohta keksiä kivaa ja vaihtelevaa ilmaista/halpaa tekemistä pääkaupungissa, ainakin jos on varaa HSL:n kuukausikorttiin - niin, sekään ei kaikille ole itsestäänselvyys. Tässäkin maassa elää ihmisiä niin eri todellisuuksissa.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka paljon huvitukset ja hotellit saisi köyhien mielestä maksaa? Aina tuodaan esille ettei ole varaa kun on niin kallista. Missä tämä kallis raja on? Mielenkiinnosta kysyn. Pystyn sitten vertaamaan sitä perheeni menoihin.
Asetat kysymyksesi ehkä väärin. Veikkaan, ettei oikea vastaus ole jokin tietty euromäärä, vaan kyse on vain siitä, että hekin haluaisivat joskus tarjota lapsilleen jotain sellaisia kokemuksia.
Onko nää itseään köyhiksi tituleeraavat vanhemmat jotenki päästään vialla kun sitä lasta pitää olla väkisin viemässä joka päivä sinne huvipuistoon kaiken hälinä ja ihmistungoksen keskelle? Siis oikeasti? Eikö se riitä että käydään siellä huvipuistossa kerran vuodessa ja ollaan ne muut kesäloman päivät rannalla?
Siitä, että minä teen pitkää työpäivää ja kasvatan lapseni, pitää minun saada edes jotain etua suhteessa teihin Kelan elätteihin! Saatte jo nyt hyvin tukia ja niin asuminen kuin ruoka ja terveydenhuoltokin maksetaan. Vai että pitäisi vielä saada lomaa, vaikka ette tee mitään sen ansaitaksenne. Häpeämään sinä joutaisit ja oppimaan kiitollisuutta!