Oonko ihan hullu: murehdin 3v:n koulumenestystä jo nyt

[quote author="Vierailija" time="01.06.2013 klo 20:22"]

[quote author="Vierailija" time="01.06.2013 klo 20:18"]

Kolmonen kännissä tai lukihäiriöinen???

[/quote]

:) tai kirjoittaa kännykällä potkiva taapero sylissään.. Anteeksi tuli tosiaan luokattoman huonoa tekstiä. 

3

[/quote]Oliskin taapero mulloa mutta on jo 16 vee ja hyvässä tallessa faijansa luona

Turha sitä on nyt tässä vaiheessa surra kun poika vasta 3 vee. Kai neuvolassa tietävät onko kehityksen tasalla. Laita tosiaan poika jo päiväkotiin jotta oppii olemaan muiden lasten kanssa, saa leikkiä , sopeutuuko ryhmän jne.

Kyll mäkin murehdin miten meidän 5-vuotias poika tulee pärjäämään koulussa. Hän on tavattoman rauhallinen ja puheenkehitys on viiveessä, eli epäselvyyttä puheessa. Lapsi oli vähän aikaa tarhassa 4-5- vuotisuudwn taitteessa, ja valitti koko ajan, että ei ole yhtään kivaa ja se ja se tyttö tai poika kiusasi. Ja kiusaamisena koki sellaien, että toiset lapset sanoovat jotain ikävää. Ei siis fyysistä kiusaamista. 

Minusta se kuulosti ihan kauhealle, lapset siellä arvostelivat lastani... Ikäviä, mun poika ei tee niin. Sitten hän olisi leikkinyt itseään vuosia nuorempien kanssa... Taitaa olla todella erilainen kehitys kuin muilla :/ On silti fiksu, mutta ei siten, kuin tarhassa tulisi olla. Todella ärsyttävää, ellei löydä eskarista/koulusta muita rohvessooreja kaverikseen :(

Nykyään neuvolasta tehdään lähete puheterapiaan ja toimintaterapiaan tosi herkästi juurikin sen takia että ennen koulun alkua saadaan kaikki mahdollinen tuki että koulunaloitus olisi helppoa. Mitä aiemmin pääsee, sitä enemmän jää aikaa harjoitella taitoja. Monella toiminta- tai puheterapiaa saaneella ei koulussa ole mitään ongelmia juurikin siksi, että hommia treenattiin jo pienenä. Oma poikasi on vielä tosi pieni, hienoa että on päässyt noinkin aikaisin toimintaterapiaan. Älä ota lähetettä tuomiona vaan mahdollisuutena :)

t. puheterapeutti

Onko kukaan kuullut lapsesta, joka olisi saanut puhe- tai toimintaterapiaa ja sitten menestynyt ihan hyvin koulussa? Vai onko ne merkkejä tulevasta alamäestä elämässä?

[quote author="Vierailija" time="01.06.2013 klo 20:59"]

[quote author="Vierailija" time="01.06.2013 klo 20:54"]

[quote author="Vierailija" time="01.06.2013 klo 20:43"]

Kiitos tähänastisista vastauksista. Hyviä vinkkejä tulikin esim.oppimistyyleihin liittyen ja oppimisen ilon ylläpitämiseen. Mutta siltikin - oletteko kaikki todella sitä mieltä, että näillä spekseillä lapseni todella ON tuomittu oppimisvaikeuksiin ja että koulumaailma ei tule olemaan helppo?? Hän on vielä niin pieni, 3-vuotias!! Kaikki muut sanovat, että on aikaa kasvaa ja kehittyä jne. mutta tunnutte olevan sitä mieltä että on vaan hyväksyttävä, ettei lapsesta mitään ihmeellistä voi tulla / meidän tulee käyttää huomattavasti aikaa hänen oppimiseensa nyt heti paikalla eikä hänestä siltikään mitään ihmeellistä taida tulla :/

En haluaisi tuomita häntä johonkin tiettyyn lokeroon ja jotenkin kasvattaa häntä alisuoriutujaksi, kun en ole uskonut häneen pienestä pitäen, ja siksi nämä murheet ovat suorastaan hävettäneet minua, mutta nyt panikointini taitaa saada ihan uusia ulottuvuuksia, kun murheelle näin yksimielisesti olisi mielestänne syytä. Toimintaterapia ei ole vielä alkanut, jonossa ollaan edelleen. :( soitan sinne heti maanantaina, että missä mennään.

Ap

[/quote Eihän kaikkien tarvi mennä yliopsitoon. Josko hän pärjäisi käytännöllisellä alalla. Ole kuitenkin REALISTI.

[/quote]

En ole vaan valmis lokeroimaan KOLMEVUOTIASTA mihinkään - haluaisin että hän saa valita elämänpolkunsa itse ilman että hänelle lyödään leima otsaan tässä vaiheessa. Minkä suhteen tulisi olla realisti? Hänelle ei ole dignosoitu mitään emmekä ole koskaan vielä edes käyneet toimintaterpaiassa kuulemassa mielipidettä edes. Murehdin sisimmässäni kyllä, mutta en ole valmis hyväksymään, että ongelmia väistämättä tulee! Realismiin kuuluu myös perustelut, avaisito itse vielä niitä kiitos.

Ap

[/quote]Siinä on realismia jos nyt on toimintahäiriöitä ja on sanottu että tulee tai voi tulla oppimisvaikeuksia. Sitten täytyy ajatella että josko pärjää käytännön ammateissa.

[quote author="Vierailija" time="01.06.2013 klo 21:31"]

Ihmettelen tosi paljon, että sait sellaisen viban, että kaikki olisivat tyyliin sitä mieltä, että lapsellasi oppipolku takkuaa. Minä luin muidenkin vastaukset, enkä saanut sellaista mielikuvaa ollenkaan. Olen vastaaja 8/20. Luulen, että sinulle vain vinkattiin, mihin asioihin voit puuttua tuli ongelmia tai ei. Lapsesi on todella pieni, enkä ollenkaan usko, että vielä tässä iässä voi ongelmia ennustaa. Ehkä joo joissakin vaikeissa tapauksissa, mutta se että pelkkä th näkee ongelmaa, ei vielä todellakaan ole mikään jumalan aamen. Relaa nainen :) Uskon, että tuo sinun huolehtimisesi voi heijastua lapseen enemmän kuin th:n "lokerointi" tai toimintaterapiaan joutuminen.  Minusta sinun kannattaa nyt vain harjoittaa niitä asioita, missä lapsesi ei ole niin hyvä. Niin minäkin teen "lokeroimattoman" 2-vuotiaani kanssa. Toki se on hyvä, että itselleen vaikeissa asioissa lapsi saa tukea. Ei se ole mitään leiman lyömistä otsaan. Eikä ole erityisopetuskaan. Kukaan ei ole mestari jokaisessa asiassa.

[/quote]

No 3-vuotiaalleni on tässä ketjussa moni ehdottanut "käytännönläheistä" ammattia ja jankannut ettei kaikkien tarvitse lukea pitkälle, on todettu että koulu ei tule olemaan helppoa, että on varmasti vaikeampaa kuin "normaaleilla", tulee tarkastella "erilaisia" oppimistyylejä. Näistä ne "vibat" vahvasti tulivat. Lokeroivaa mielestäni todellakin kun kyse on 3-vuotiaasta ja olen ollut aika järkyttynyt, että näin moni on sillä linjalla, että vaikeuksia todnäk tulee. Varmaan toivoin naiivisti vastauksia, jotka olisivat tyyliä älä nyt tuollaisia murehdi ja lapsi on niin pieni jne. Ei kannattaisi kysyä tietenkään jos ei ole valmis kuulemaan vastauksia, mutta kurjalta silti tuntuu. Ilman muuta olemme menossa toimintaterapiaan ja otan kaiken avun vastaan mitä saadaan. Lapsi on ollut pienessä pph-ryhmässä mutta nyt kotona kun vauva syntyi. Olen ajatellut kyllä laittaa hänet pariksi päiväksi viikossa päiväkotiin, kun on lähempänä 4v, mutta keskustelen toimintaterapeutin kanssa, pitäisikö hänen mielestään aloitusta aikaistaa.

Ap

Mitä toimintaterapiassa tehdään?

[quote author="Vierailija" time="01.06.2013 klo 22:39"]

Onko kukaan kuullut lapsesta, joka olisi saanut puhe- tai toimintaterapiaa ja sitten menestynyt ihan hyvin koulussa? Vai onko ne merkkejä tulevasta alamäestä elämässä?

[/quote]

eivät ole suoraan merkeejä alamäestä. etenkin nykyisin toiminta- ja puheterapiaa saa (onneksi) todella herkästi ja monella ne aikaisin aloitetut tukitoimet auttavat niin, että koululaisesta ei välttämättä enää edes huomaa että tälläisiä on joskus ollut. Ajat on muuttuneet kovasti, meidän nykyajan vanhempien sukupolvi sen sijaan ei ole saanut näitä palveluita yhtä herkästi vaan on pitänyt olla kovastikin poikkeavasti kehittynyt.

Ap, älä hätäile. Ette ilmeisesti ole vielä käyeet toimintaterapeutilla? Aluksi siellä on vain arvio ja voi olla, että mitään terapiajaksoa ei edes tarvita vaan vinkit kotiin riittää.

[quote author="Vierailija" time="01.06.2013 klo 22:52"]

Mitä toimintaterapiassa tehdään?

[/quote]

kai se toimintaterapeutin arvio on sitä että tarkkailee lapsen leikkiä, teke ehkä jotain tehtäviä jne. Toimintaterapia itsessään on aika paljon sitä leikkiä, kehittävää leikkiä.

[quote author="Vierailija" time="01.06.2013 klo 22:39"]

Onko kukaan kuullut lapsesta, joka olisi saanut puhe- tai toimintaterapiaa ja sitten menestynyt ihan hyvin koulussa? Vai onko ne merkkejä tulevasta alamäestä elämässä?

[/quote]

no mä olen ollut koulussa puheterapiassa, siihen aikaan ei aikaisemmin kai juuri päässyt. Koulu oli musta aina helppoa, paitsi vieraat kielet. Kirjoitin äikästä, reaalista ja pitkästä matikasta ällät, kielet c. Valmistuin tiedeyliopistosta hyvin arvosanoin ja olen työelämässä pärjännyt hyvin. Mun siskolla on sama tarina. 

[quote author="Vierailija" time="02.06.2013 klo 18:13"]

Musta koko ongelman ydin on siinä, että "ämmät määrää" eli naiset mestaroi varhaiskasvatuksessa ja alakoulussakin liikaa. Kaikki terapeutit, psykologit ja muut vastaavat on naisia. Koko muksujen kyttäysjärjestelmä on luotu naisten näkökulmasta ja se syrjäyttää poikia liian helposti.

Ihan konkreettinen esimerkki. Olin päiväkodin kevätjuhlassa. 1-3 -vuotiaiden pikkulasten esitys oli piirileikkiä laulaen jotain laulua 3 minuuttia putkeen. Sitten istuttiin kehälle ja huiskutettiin jotain huivia toiset 2-3 minuuttia. Aivan älytöntä. Tytöt, nuorimmatkin istui nätisti, mutta suurin osa pojista oli ekan minuutin jälkeen levottomia ja tylsistyneitä. Kuka määrittelee, että esityksen pitää olla noin typerä ja pojille sopimaton? Staattista huiskuttelua? Miksei esityksessä voida juosta ympyrää ja ajaa toisia takaa? Sitten ne tytöt, jotka ei vaikuta innokkailta, voidaan luokitella jotenkin riskitapauksiksi, koska eivät osaa toimia esityksessä oikein... Oikeasti aloin miettimään, kuinka varhaiskasvatuksessa naiset mestaroi tieteellä lastenkasvatusta ihan liian paljon tyttöjen ehdoilla.

[/quote]Olen tästä kyllä aika lailla samaa mieltä. Poikani on tuollainen vilkas peruspoika, jota huiskutukset eivät voisi vähempää kiinnostaa ja onkin ollut ihan tylsistynyt kevätjuhlissa tms.missä on pitänyt istua siivosti piirissä ja läpsläps tehdä oikeassa paikassa läpytyksiä ja huiskutuksia. Pari muuta poikaa näyttivät myös yhtä kypsitä paikallaanoloon mutta tytöt poikkeuksetta huiskuttelivat innolla naispuolisten vetäjien johdolla.

Tämä onkin yksi syy, miksi olen jo murehtinut lapsen koulunkäyntiä, kun vilkas luonne ei sovi peuskoulumuottiin, vaan taatusti ei-toivttuja persoonllisuuden piirteitä kitketään. Ja päälle vielä epäily hahmotusongelmista niin väkisin murehdin :( nyt näössäkin ilmeni vikaa ja saimme harjoituslasit joiden ulkonäkö ei kyllä ole mikään ihana. Tuntuu että ongelmia vaan kasaantuu ja itku kurkussa saa olla lapsen edessä vähän väliä ja yksikseen sitten itkeskelen :(

Ap

Mä olin lapsena puhe ja toimintaterapiassa.

Oon arvostetussa ja suht. hyväpalkkaisessa työssä, kuulun Mensaan ja koulussakin pärjäsin kohtuullisesti. Arvosanat olis saaneet olla parempia, mutta ne johtui vaan laiskuudesta. Matikka nyt ainakin oli 9. Muut aineet 7 tai 8. Lukiossa joku jopa 6.

[quote author="Vierailija" time="01.06.2013 klo 22:39"]

Onko kukaan kuullut lapsesta, joka olisi saanut puhe- tai toimintaterapiaa ja sitten menestynyt ihan hyvin koulussa? Vai onko ne merkkejä tulevasta alamäestä elämässä?

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="03.06.2013 klo 12:53"]

Mä olin lapsena puhe ja toimintaterapiassa.

Oon arvostetussa ja suht. hyväpalkkaisessa työssä, kuulun Mensaan ja koulussakin pärjäsin kohtuullisesti. Arvosanat olis saaneet olla parempia, mutta ne johtui vaan laiskuudesta. Matikka nyt ainakin oli 9. Muut aineet 7 tai 8. Lukiossa joku jopa 6.

[quote author="Vierailija" time="01.06.2013 klo 22:39"]

Onko kukaan kuullut lapsesta, joka olisi saanut puhe- tai toimintaterapiaa ja sitten menestynyt ihan hyvin koulussa? Vai onko ne merkkejä tulevasta alamäestä elämässä?

[/quote]

[/quote]

Millaisten syiden takia olit toimintaterapiassa? Oliko puheterapia enemmän äänteiden korjausta vai puheen viivästymän hoitoa?

[quote author="Vierailija" time="01.06.2013 klo 20:32"]

Minä kannustaisin lasta lukemaan. En mitään tiedekirjoja, vaan ihan mitä tahansa! Vaikka Aku Ankkaa. Opinnoissa menestymistä helpottaa lukurutiini. Tämä siis isompana. Nyt suosittelen, että luet lapsellesi paljon. Ja tosiaan, jos lasta kiinnostaa maailman ilmiöt, niin ole perusteellinen selityksissäsi. Muista myös, ettei kaikessa tarvitse olla hyvä. Kannusta lasta, anna positiivista palautetta niissä jutuissa, missä hän on hyvä ja kannusta yrittämään niissä mitkä ovat haastavia. Harjoittakaa keskittymistä.

Koulumaailma ei varmasti ole lapsellesi helppo, mutta äitinä voit yrittää täydentää koulussa opetettavia asioita käytännön asioilla. Biologiaa ja ympäristöoppia kokeellisilla menetelmillä, matikkaa vaikka tietokoneella, kieliä vaikka sarjisten tai pelien kautta jne.

[/quote]

Hyviä vinkkejä. Ja Aku Ankassahan on lisäksi tdoellä hyvää ja värikästä suomen kieltä, joten se on hauskuuden lisäksi hyödyllistä! Jos AP.n poika kerran on kovin vilkas, askartelut ym. keskittymistä vaativat puuhat ovat myös hyödyksi.

Mitä aikaisemmin aivojen kuntouttaminen tehdään, sen parempi. Yläkouluiässä on jo peli menetetty, eikä vastahakoista teiniä ole helppo saada tekemään aivoja kehittäviä silloin hankalilta tuntuvia tehtäviä.

Hahmottamista pitää treenata tosissaan, koska hahmotusvaikeudet sulkevat melkoisen osan käytännön töistäkin pois!

[quote author="Vierailija" time="01.06.2013 klo 20:24"]

Mulla poika jäi kans "kiinni" 5 v. neuvolassa. Oli vaikeuksia hahmottamisessa. Sai 2 toimintaterapiajaksoa. Myös päiväkoti oli itsessään hänelle kuntouttavaa, oli ollut kotihoidossa  5,5 vuotiaaksi, mitä jälkeenpäin harmittelin, vaikka kävikin päiväkerhossa 2 x viikossa ja jumpassa myös. Pojalle olisi ollut ehkä eduksi aloitta pk hieman aikaisemmin.

No, eskari oli myös tosi hyvä, oli siis oikea eskari eikä päiväkotiryhmään integroitu. Pojan taidot kehittyvät huimaa vauhtia.

Koulukypsyyttä selviteltiin eskarikeväänä. Normaaliluokalle meni psykologin, toimintaterapeutin ja elton suosituksesta.. Koulussa sai tukiopetusta. Me vanhemmat tarkkana kotona läksyjen teon auttamisessa.

Hankalaa on ollut juuri matematiikassa avaruudellista hahmottamista vaativat tehtävät, laskut sujuvat hyvin. Lauseiden kirjoittaminen ontuu, mutta poika pääsi vasta ekaluokalta tänään :)  Osaa lukea ja kirjoittaa. Kova halu on oppia etenkin lukemista.  Ja tykkää oppia, ainoa vaan että vaatii paljon työtä, työtä ja työtä.

Käsiala ei ole maailman siitein mutta ihmetellen katselin hänen kirjojaan ja vihkojaan, miten paljon on kehittynyt. Uskomatonta.

Joten ap, koita vaan tsempata lastasi ja luokaa koulunkäynnistä mukava asia. Läksyjenteossa menee enemmän aikaa kuin "normaaleilla". Käykää kirjastossa jne.Kehukaa, kannustakaa.

En voi sanoa, että olisin itse huoleton. Tiedän, että tahti kovenee ja itse ahdistun kolmannesta luokasta  jo nyt, vaikka kakkonen on käymättä.

Suomalainen neuvolajärjestelmä kyllä seuloo mielestäni hyvin oppimisvaikeuksiin johtavia asioita ja niihin puututaan ennakoivasti, tukea saa.

[/quote]

Toivottovasti poikaasi ei kuormitettu näillä "epäilyillä", 10 vuotta sitten hän olisi ollut aivan normaali oppilas ja saanut olla rauhassa ilman näitä "erikoistuntijoita", joilla ei virkoja olisi ellei olisi häiriintyneitä tai jälkeenjääneitä lapsia. He kyllä uhrinsa löytävät, muuten lähtee työt. 

Kiva että saatte "tukea" ja mielelläänhän me veronmaksajat näistä maksamme. Kaikkien on sanotta R kirjain 5 -vuotisneuvolassa ja jos nyt ristiä luulee ikkunaruuduksi niin edessä on ala koulun ajan erityisopetusta, varsinkin jos äiti vielä kertoo, että vilkas vekkuli on. Kyllä se kuohitaan tällä systeemillä varmasti.

[quote author="Vierailija" time="02.06.2013 klo 17:34"]

Mitä aikaisemmin aivojen kuntouttaminen tehdään, sen parempi. Yläkouluiässä on jo peli menetetty, eikä vastahakoista teiniä ole helppo saada tekemään aivoja kehittäviä silloin hankalilta tuntuvia tehtäviä.

Hahmottamista pitää treenata tosissaan, koska hahmotusvaikeudet sulkevat melkoisen osan käytännön töistäkin pois!

[/quote]

Nyt meillä vain ei ole yhtään tutkimustuloksia mitä tällainen "varhainen puuttuminen" saa aikaan. Jos se onkin niin, että tällä systeemillä saadaan se yläkoulu totaalisesti pelistä pois lukiosta puhumattakaan. 

Mihin jäi yksilöllinen kehitys?

Kuule ap, ymmärrän sua, mutta..

Mulla on yksi lapsi käynyt toimintaterapiat sun muut ja hyvin on koulu mennyt, tosi hyvin itseasiassa. Tiedän yhden sisarussarjan, joista minäkin olen ajatellut, että mitenkähän noiden koulutaival sujuu niin hyvin sujuu ja viimeksi kun nähtiin niin en voinut kuin ihailla nuorten miesten käytöstä ja puuhailuja. Teillä on tosi hyvä, että neuvola huomaa jotain eikä tartte itkeä avun perään. Ota vastaan kaikki vaan ja avoimin mielin eteenpäin. Oikea apu tekee joskus melkein ihmeitä ja te voitte myös nyt vanhempina helpommin tehdä osanne, kun tiedätte nyt paremmin miten lasta pitäisi tukea ja ehkä ymmärrätte paremmin, kun on sen paikka (ehkä aika usein). Voit toki varautua siihen, että tämä lapsi vaatii teiltä enemmän kuin toisten jotkut lapset tai toinen omasi ja joudut ehkä itse venymään hänen kanssaan enemmän, huomioimaan enemmän ja olemaan paikalla enemmän, mutta lopussa voi seisoa kaunis kiitos.  

[quote author="Vierailija" time="01.06.2013 klo 22:39"]

Onko kukaan kuullut lapsesta, joka olisi saanut puhe- tai toimintaterapiaa ja sitten menestynyt ihan hyvin koulussa? Vai onko ne merkkejä tulevasta alamäestä elämässä?

[/quote]

Mun työkaverin lapsi sai pienenä ainakin puheterapiaa ja sillä oli ongelmia myös lukemisen oppimisen kanssa. Nyt samainen poika päätti kahdeksannen luokan ja todistuksen keskiarvo on yli 9 joten hyvin tuolla nykyisin koulu menee, ehkäpä juuri siksi, että sai ajoissa apua puheongelmiinsa ja lukihäiriöönsä.