Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Suututko lapselle, jos lapsi ei tottele?
14.06.2022 |
Tarkoitan tilanteita, joissa pitää totella eli turvallisuutta koskevat asiat tai joku tahallinen sotkeminen kuten tahallinen ruoan heittely lattialle tai pyykkien repeminen alas pyykkitelineeltä tms. Ja siis olet sanonut asiasta jo pari kertaa rauhallisen jämäkästi. Teenkö väärin, jos suutun?
Kommentit (54)
Suutun satanavittu kuule ihan vitunpaljon.🤬
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totta kai voi suuttua.
Mutta aikuisen lapsille ilmaiseman suuttumuksen määrä ja laatu pitää olla säädeltävissä. Ei ole oikein kiljua pää punaisena, heitellä lasta, lyödä, hylätä tai paiskoa esineitä.
Mutta kyllä minusta saa ilmaista suuttumisensa ja turhautumisensa sanoin ja ilmeinkin. Kuitenkin niin, että lapsi pystyy asian ikätasonsa mukaan käsittelemään, eikä joudu pelkäämään.
Suutun niin että rikon kaikki ikkunat säpäleiksi.
Miten niitä tunteen ilmaisuja voi lapselle opettaa, jos itse vaan on joku päälleliimattu ymmärrys-ilme naamalla kaiken aikaa? Tosi aitoo hei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En suutu. Ei lapsi tee sitä pahuuttaan, vaan koska on lapsi. Mun tehtävä on opettaa niin kauan että se ymmärtää.
Miten pystyt pysymään aina rauhallisena ja hyväntuulisena, jos lapsi tahallaan vaikka repii koko ajan pyykkejä alas kun yrität niitä ripustaa tai tahallaan hyppii jollain tuolilla niin, että lähes varmasti siinä sattuu ja pahasti? Ja olet jo monta kertaa asiasta sanonut.
Kyse siis 3-6 -vuotiaista, jota ymmärtää kyllä jo oikein hyvin puhetta ja kieltoja.
Ap
Käytän noissa tilanteissa sitä äänensävyä, josta lapsi tietää että äiti on tosissaan. Eipä se suuttumisella parane, ellet halua lapsen oppivan pelkäämään sinua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En suutu. Ei lapsi tee sitä pahuuttaan, vaan koska on lapsi. Mun tehtävä on opettaa niin kauan että se ymmärtää.
Ja miehesi ei katso koskaan pornoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En suutu, mutta turhaudun, jos ei ohjeita kuunnella. Ne neuvot on lapsen parhaksi, enkä mä niitä omaksi huvikseni jatkuvasti toista.
Vierailija kirjoitti:
Totta kai voi suuttua.
Mutta aikuisen lapsille ilmaiseman suuttumuksen määrä ja laatu pitää olla säädeltävissä. Ei ole oikein kiljua pää punaisena, heitellä lasta, lyödä, hylätä tai paiskoa esineitä.
Mutta kyllä minusta saa ilmaista suuttumisensa ja turhautumisensa sanoin ja ilmeinkin. Kuitenkin niin, että lapsi pystyy asian ikätasonsa mukaan käsittelemään, eikä joudu pelkäämään.
En sentään karju täysiä, lyö tms.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä. Se on ihan luonnollista, jos on väsynyt tai huonolla tuulella. Lapsellekin on terveellistä oppia, että myös negatiiviset tunteet ovat sallittuja ja tottelemattomuus aiheuttaa äidissä negatiivisia tunteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En suutu. Ei lapsi tee sitä pahuuttaan, vaan koska on lapsi. Mun tehtävä on opettaa niin kauan että se ymmärtää.
Miten pystyt pysymään aina rauhallisena ja hyväntuulisena, jos lapsi tahallaan vaikka repii koko ajan pyykkejä alas kun yrität niitä ripustaa tai tahallaan hyppii jollain tuolilla niin, että lähes varmasti siinä sattuu ja pahasti? Ja olet jo monta kertaa asiasta sanonut.
Kyse siis 3-6 -vuotiaista, jota ymmärtää kyllä jo oikein hyvin puhetta ja kieltoja.
Ap
Olen luonteeltani rauhallinen. Hyväntuulinen ei tarvitse olla, jos opettaa lapselle sääntöjä. Pitää vain olla sinnikäs. Ei lapsi opi kolmesta tai kuudesta tai kahdestakymmenestäkään kerrasta aina, sitä pitää toistaa niin kauan että menee perille. Tiukkuus ei ole sama kuin suuttuminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käytän noissa tilanteissa sitä äänensävyä, josta lapsi tietää että äiti on tosissaan. Eipä se suuttumisella parane, ellet halua lapsen oppivan pelkäämään sinua.
Miksi lapsi pelkäisi suuttumista? Etkö osaa suuttua raivoamatta hillittömästi?
Siis saahan sitä suuttua. Eikä sille oikein mitään voikaan jos alkaa suututtaa. Mutta lasten kanssa pitää suuttuneenakin osata käyttäytyä ja hillitä itsensä. Se saa käydä ilmi että vanhempi on vihainen ja tosissaan, mutta ei niin että lapsi joutuu pelkäämään. Kyllä minä jossain kohtaa otan jo napakammin lapsen pois tilanteesta tai korotan ääntäni, jos ei muuten ala kuulua, mutta sylki roiskuen huutaminen ja väkivaltaisuus ei ole ok missään tilanteessa.
Vierailija kirjoitti:
En suutu. Ei lapsi tee sitä pahuuttaan, vaan koska on lapsi. Mun tehtävä on opettaa niin kauan että se ymmärtää.
Leikkimällä sitten opetat niitä negatiivisia tunteita? Koko ajan ei voi olla kivaa. Sen sijaan välillä tulee myrskyjä ja välillä menee överiksi itsellä ja lapsilla. Niinpä vanhemmat ja lapset yhdessä opettelevat käsittelemään pettymystä, raivoa ja vihamielisiä tunteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En suutu. Ei lapsi tee sitä pahuuttaan, vaan koska on lapsi. Mun tehtävä on opettaa niin kauan että se ymmärtää.
Miten pystyt pysymään aina rauhallisena ja hyväntuulisena, jos lapsi tahallaan vaikka repii koko ajan pyykkejä alas kun yrität niitä ripustaa tai tahallaan hyppii jollain tuolilla niin, että lähes varmasti siinä sattuu ja pahasti? Ja olet jo monta kertaa asiasta sanonut.
Kyse siis 3-6 -vuotiaista, jota ymmärtää kyllä jo oikein hyvin puhetta ja kieltoja.
Ap
Olen luonteeltani rauhallinen. Hyväntuulinen ei tarvitse olla, jos opettaa lapselle sääntöjä. Pitää vain olla sinnikäs. Ei lapsi opi kolmesta tai kuudesta tai kahdestakymmenestäkään kerrasta aina, sitä pitää toistaa niin kauan että menee perille. Tiukkuus ei ole sama kuin suuttuminen.
Eli tukahdutat luonnolliset tunteet ja opetat lapsillesi, että vain rauhallinen ilmaisu on ok eikä ikinä saa esim. korottaa ääntään tai hermostua. Ei kuulosta terveeltä.
Lapsi vasta opettelee miten tässä maailmassa toimitaan, joten en suutu vaan pysyn rauhallisena mutta tarpeeksi tiukkana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En suutu. Ei lapsi tee sitä pahuuttaan, vaan koska on lapsi. Mun tehtävä on opettaa niin kauan että se ymmärtää.
Miten pystyt pysymään aina rauhallisena ja hyväntuulisena, jos lapsi tahallaan vaikka repii koko ajan pyykkejä alas kun yrität niitä ripustaa tai tahallaan hyppii jollain tuolilla niin, että lähes varmasti siinä sattuu ja pahasti? Ja olet jo monta kertaa asiasta sanonut.
Kyse siis 3-6 -vuotiaista, jota ymmärtää kyllä jo oikein hyvin puhetta ja kieltoja.
Ap
Olen luonteeltani rauhallinen. Hyväntuulinen ei tarvitse olla, jos opettaa lapselle sääntöjä. Pitää vain olla sinnikäs. Ei lapsi opi kolmesta tai kuudesta tai kahdestakymmenestäkään kerrasta aina, sitä pitää toistaa niin kauan että menee perille. Tiukkuus ei ole sama kuin suuttuminen.
Eli tukahdutat luonnolliset tunteet ja opetat lapsillesi, että vain rauhallinen ilmaisu on ok eikä ikinä saa esim. korottaa ääntään tai hermostua. Ei kuulosta terveeltä.
Don't raise your voice, improve your argument.
Alue: Aihe vapaa
En suutu. Ei lapsi tee sitä pahuuttaan, vaan koska on lapsi. Mun tehtävä on opettaa niin kauan että se ymmärtää.