Oonko ihan hullu: murehdin 3v:n koulumenestystä jo nyt
Esikoinen kyseessä, kyllä, kuopus vauvaiässä. Esikoinen on vilkas poika, juuri sellainen velmuilija, jota ei järki paljon päätä paina ja aina valmiina kaikkeen riehumiseen ja älyttömyyksiin. Olen paljon miettinyt, kuinka koululaitos ei tosiaankaan ole kovin suotuisa ympäristö tällaiselle lapselle, jos meno jatkuu samanlaisena vielä kouluiässä. Kaiken lisäksi 3-vuotisneuvolassa tuli lähete toimintaterapiaan, kun hahmottamisessa oli th:n mielestä ongelmaa, ja tämä hänen mukaansa ennustaa oppimisvaikeuksia kouluiässä. Olen ihan itku kurkussa, kun tuntuu että vilkkaan ja noh,ärsyttävän persoonallisuuden takia poika olisi jo alkujaan sitä vikeimmin kouluun sopeutivaa ainesta (vrt. kiltit hiljaiset tytöt tai tiedemiestyyppiset pojat) JA sopivasti vielä joku väläyttelee oppimisvaikeuksia tähän päälle.
Olenko ihan sekopää, kun ajattelen tällaisi jo nyt, koulun alkuunhan on vielä vuosia.
Musta koko ongelman ydin on siinä, että "ämmät määrää" eli naiset mestaroi varhaiskasvatuksessa ja alakoulussakin liikaa. Kaikki terapeutit, psykologit ja muut vastaavat on naisia. Koko muksujen kyttäysjärjestelmä on luotu naisten näkökulmasta ja se syrjäyttää poikia liian helposti.
Ihan konkreettinen esimerkki. Olin päiväkodin kevätjuhlassa. 1-3 -vuotiaiden pikkulasten esitys oli piirileikkiä laulaen jotain laulua 3 minuuttia putkeen. Sitten istuttiin kehälle ja huiskutettiin jotain huivia toiset 2-3 minuuttia. Aivan älytöntä. Tytöt, nuorimmatkin istui nätisti, mutta suurin osa pojista oli ekan minuutin jälkeen levottomia ja tylsistyneitä. Kuka määrittelee, että esityksen pitää olla noin typerä ja pojille sopimaton? Staattista huiskuttelua? Miksei esityksessä voida juosta ympyrää ja ajaa toisia takaa? Sitten ne tytöt, jotka ei vaikuta innokkailta, voidaan luokitella jotenkin riskitapauksiksi, koska eivät osaa toimia esityksessä oikein... Oikeasti aloin miettimään, kuinka varhaiskasvatuksessa naiset mestaroi tieteellä lastenkasvatusta ihan liian paljon tyttöjen ehdoilla.