Lue keskustelun säännöt.
Lähisukulainen ei tule ristiäisissä kirkkoon, ärsyttää..
01.06.2013 |
Meillä siis tulossa lapsen ristiäiset, kaste ja nimenanto kirkossa ja sen jälkeen juhlat meillä kotona. Eräs lähisukulainen (vajaa 30v) ilmoitti että hän tulee sitten vain kotijuhliin. Kun kysyin syytä, niin se oli että hän ei mihinkään kirkkojuttuihin jaksa osallistua. Ei kuulemma kiinnosta ja hänen ei tarvi tulla kun ei halua. Loukkaannuin tästä aika paljon, kun mun mielestä se nimenanto ja kaste on kuitenkin se juhlien ns. pääpointti ja tuntuu vähän törkeältä tulla vain juhliin syömään tarjoilut jos ei kerran se itse juhlan idea kiinnosta yhtään..
Sanoinkin sitten että ei tarvi tulla ollenkaan jos ei kerran aio kirkkoon tulla. Mahdoinko nyt kovasti ylireagoida, ärsytti kyllä tämän herran asenne, sellainen lapsellinen "mun ei tarvi kun en tahdo, eikä mua kiinnosta mitä mieltä te olette". Varmaan saan muiden sukulaisten vihat päälleni kun noin menin sanomaan, tiedän (tai uskon) että tämä tyyppi ei mielipidettään muuta varsinkaan kun nyt asiasta melkein riideltiin eli ei varmaan tosiaan aio tulla ollenkaan. Sieltä kirkosta nyt ei kuitenkaan mitään kehenkään tartu vaikka ei siihen uskoisikaan eikä luulisi että sitä suhteellisen pientä hetkeä varten nyt tarvitsisi niin kovasti kärsiä vaikka siellä kohteliaisuudesta olisikin.
Tiedän myös että jos en olisi sanonut mitään, niin mua olisi juhlissa sitten ärsyttänyt teeskennellä iloista ja toivottaa tervetulleeksi ja ne on kuitenkin meidän perheen juhlat eikä mun mielestäni tarvitse siellä kyräillä kenenkään käytöstä..
Mitä te ajattelisitte/olette ajatelleet ihmisestä joka ei suostu periaatteen vuoksi kirkkoon tulemaan?
Kommentit (79)
[quote author="Vierailija" time="01.06.2013 klo 21:48"]Joo oli huonosti muotoiltu vastaus sukulaiselta. Me ei kuuluta kirkkoon ja jos kutsu tulee johonkin kirkkotilaisuuteen, niin yleensä kieltäydytään kutsusta kohteliaasti ja livautetaan joku valkoinen valhe. Minulle kirkossa oleminen on aina ollut ahdistavaa ja synkkää, samoin kuin esim. kotona järjestetyt kastejuhlat. En voi sille mitään, minulle kristinusko edustaa syvää pimeyttä ja negatiivisuutta, enkä todellakaan halua osallistua sen menoihin. Nyt on tulossa erään läheisen hautajaiset ja niistä en voi kieltäytyä, kauhistuttaa ajatellakin sitä synkkyyttä :(
[/quote]
Juuri näin. Ja nimenomaan kastajaiset ahdistavat koska siinä liitetään viaton pieni lapsi tuollaiseen inhottavaan uskontoon (tiedän koska minut on kasvatettu perusluterilaisessa perheessä). Kirkkohäihin voin osallistua koska siinä pääasia on kahden -aikuisen- naimisiinmeno, mutta miksi ihmeessä edes haluaisitte minun osallistuvan uskonnollisen rituaalinne jota halveksin?
Kakkukahville voisin silti mielelläni tulla juhlimaan minulle tärkeän vauvan nimeä ja syntymää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teit oikein. Sukulaisesi on naurettava ja moukka. Suorastaan huvittaa ateistit. Monet heistä niin heikkoja pelkureita, jotka pelkäävät saastuvansa esim. yhdestä virrestä tai astuttuaan sisään kirkkotiaan. Kristittynä en pelkää kuulla typerää ateistipropagandaa tai tavata muiden uskontojen edustajia. Kasvakaa aikuisiksi irrationaaliset saastutuspelkääjät!
Onpa tökeröä tältä mieheltä
Olen sitä mieltä että nämä ateistisuuttaan huutavat ihmiset on kaikista yksinkertaisimpia. Tuovat sitä aina esille ja korostavat itseään ja omaa "fiksuuttaan" sillä. Menisin vaikka muslimihäihin jos ne olisi jonkun läheisen, vaikken muslimi olekkaan. Kunnioitan toki uskonvapautta ja olkoon kuka mitä mieltä mistä vaan, mutta typerää on olla menemättä johonkin ja vedota ateismiin. Ompa kamalaa kun pitää alle tunti istua kirkossa -.-
mutta ole onnellinen ettei tule se olis siel kirkoski vaa istunu puhelin kädes tai kiinnittäny huomion itteensä olemalla ylimalkasen väsyneen ja tympääntyneen olonen. Sitähän nää ateismin tai vaihtoehtosesti uskonsa _korostajat_ aina on huomionhakusia! ja haluaa tehdä itsestään jonkun erityistapauksen.
[quote author="Vierailija" time="08.04.2014 klo 06:53"]
[quote author="Vierailija" time="01.06.2013 klo 21:48"]Joo oli huonosti muotoiltu vastaus sukulaiselta. Me ei kuuluta kirkkoon ja jos kutsu tulee johonkin kirkkotilaisuuteen, niin yleensä kieltäydytään kutsusta kohteliaasti ja livautetaan joku valkoinen valhe. Minulle kirkossa oleminen on aina ollut ahdistavaa ja synkkää, samoin kuin esim. kotona järjestetyt kastejuhlat. En voi sille mitään, minulle kristinusko edustaa syvää pimeyttä ja negatiivisuutta, enkä todellakaan halua osallistua sen menoihin. Nyt on tulossa erään läheisen hautajaiset ja niistä en voi kieltäytyä, kauhistuttaa ajatellakin sitä synkkyyttä :(
[/quote]
Juuri näin. Ja nimenomaan kastajaiset ahdistavat koska siinä liitetään viaton pieni lapsi tuollaiseen inhottavaan uskontoon (tiedän koska minut on kasvatettu perusluterilaisessa perheessä). Kirkkohäihin voin osallistua koska siinä pääasia on kahden -aikuisen- naimisiinmeno, mutta miksi ihmeessä edes haluaisitte minun osallistuvan uskonnollisen rituaalinne jota halveksin?
Kakkukahville voisin silti mielelläni tulla juhlimaan minulle tärkeän vauvan nimeä ja syntymää.
[/quote]
jos et usko jumalaan niin mitä pahaa siinä kasteessa on? :D Lapselle vettä pään päälle ja pappi höpöttää omiaan ja lapsi on muka kirkkoon liittyneenä ja saa sit myöhemmin päättää käykö riparin ja eroakirkosta.fi ennenku kerkeää yhtäkään veroa maksaa :D
mä olen ateisti myös ja sun kaltaset ihmiset on oikeesti nii naurettavia
Minä en itse osallistu mihinkään uskonnollisiin tilaisuuksiin. En kuitenkaan paukauta sitä päin naamaa, yleensä käytän tekosyynä että olen töissä. Minä olisin itse siis jättänyt ne kotikahvitkin väliin.
Minä EN ole ateisti, lueskelen raamattua ja rukoilen paljonkin yksinäni. En vaan kuulu mihinkään seurakuntaan ja siinä vaiheessa kun edellisten häiden pariskunta erosi 2kk häitten jälkeen, päätin että mun ei tarvitse näihin enää osallistua.
Lapsikasteelle taas en löydä mitään perustetta raamatusta. Kaikilla olisi kurjaa jos tulisin käännyttämään ihmisiä ja kertomaan miten nämä asiat menisi oikeaoppisesti ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.04.2014 klo 07:06"][quote author="Vierailija" time="08.04.2014 klo 06:53"]
[quote author="Vierailija" time="01.06.2013 klo 21:48"]Joo oli huonosti muotoiltu vastaus sukulaiselta. Me ei kuuluta kirkkoon ja jos kutsu tulee johonkin kirkkotilaisuuteen, niin yleensä kieltäydytään kutsusta kohteliaasti ja livautetaan joku valkoinen valhe. Minulle kirkossa oleminen on aina ollut ahdistavaa ja synkkää, samoin kuin esim. kotona järjestetyt kastejuhlat. En voi sille mitään, minulle kristinusko edustaa syvää pimeyttä ja negatiivisuutta, enkä todellakaan halua osallistua sen menoihin. Nyt on tulossa erään läheisen hautajaiset ja niistä en voi kieltäytyä, kauhistuttaa ajatellakin sitä synkkyyttä :(
[/quote]
Juuri näin. Ja nimenomaan kastajaiset ahdistavat koska siinä liitetään viaton pieni lapsi tuollaiseen inhottavaan uskontoon (tiedän koska minut on kasvatettu perusluterilaisessa perheessä). Kirkkohäihin voin osallistua koska siinä pääasia on kahden -aikuisen- naimisiinmeno, mutta miksi ihmeessä edes haluaisitte minun osallistuvan uskonnollisen rituaalinne jota halveksin?
Kakkukahville voisin silti mielelläni tulla juhlimaan minulle tärkeän vauvan nimeä ja syntymää.
[/quote]
jos et usko jumalaan niin mitä pahaa siinä kasteessa on? :D Lapselle vettä pään päälle ja pappi höpöttää omiaan ja lapsi on muka kirkkoon liittyneenä ja saa sit myöhemmin päättää käykö riparin ja eroakirkosta.fi ennenku kerkeää yhtäkään veroa maksaa :D
mä olen ateisti myös ja sun kaltaset ihmiset on oikeesti nii naurettavia
[/quote]
No vaikka se että jälleen yksi lapsi tullaan kasvattamaan tuohon uskontoon?
Tätini ei tullut rippikirkkooni 15 vuotta sitten, ja nyt vasta tätä lukiessa tuli mieleen että oisko pitänyt suuttua...! Kukaan ei tulloin lausunut yhtään kummastelua, ei edes mummoni eli tätini äiti, vaikka kunnon vanhan kansan ihminen olikin. Jokainen tehköön tavallaan, ei joka asiasta kannata suuttua. Toki ap:n vieras olisi voinut asian kohteliaamin ilmoittaa, mutta oman hölmöytensähän hän vaan näytti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tekihän sukulaismies väärin tökerösti ilmoittaessaan, ettei kiinnosta. Itse ateistina ja muutaman kerran koulun puolesta lapsena ja työharjoittelussa ollessani jo aikuisena pakotettuna osallistumaan kirkkomenoihin en enää halua osallistua muihin juhliin kuin hautajaisiin ja häihin kirkossa.
Itse olisin mielelläni osallistunut juhlintaan teillä kotona, koska olisin kokenut lapsen nimenannon tärkeäksi tapahtumaksi. En itse toivo kenenkään pakottavan minua osallistumaan kirkossa tapahtuviin menoihin kirkon ulkopuolella järjestettävien juhliin osallistumisen blokkaamisen uhalla.
Jotkut ateistit kokevat aitoa ahdistusta ei vaan kristillisissä vaan uskonnollisissa juhlamenoissa ylipäänsä. Olen kokenut uskonnon pakkokuuntelemisen äärimmäisen ikävänä ja se oikeasti vie kaikki juhlafiilikset kauas pois. Häät kestän vain koska on pakko, mutta hautajaiset menettelevät, koska on jo valmiiksi paha olo.
Lisään vielä, että ei se ole ihan sama kuunnella jeesustelua jos ei usko. Mulle tulee paha mieli kuunnella ihmeellisiä satujorinoita ja nähdä kuinka osa ihmisistä on vieressä ihan hurmoksessa.
Ja kasteesta kuten joku jo sanoi, itsellekin tulee vain surullinen olo kuin jo vauvasta liitetään uskovaiseksi ilman hänen omaa päätöstään. Uskon asiat pitäisi saada itse päättää, kun on jo vähän vanhempi ja ymmärtää homman juonen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asiaa voisi lähestyä näinkin: Mitä jos tuo sukulainen olisi ilmoittanut, että on joku meno samaan aikaan, mutta yrittää ehtiä kaffeelle parhaansa mukaan? Ei ole tervetullut, koska ei ollut kirkossa?
Palaute, että voisi asian kohteliaammin sanoa, että ei juhlien järjestäjä pahoita mieltään olisi kyllä paikallaan.
Joku kysyi mitä sanoisi jos jehova sukulaiset kieltäytyisivät tulemasta. Ei se poikkea ateistista mitenkään. Se on se ulosanti. "Ei kiinnosta kirkko/Evvk joku jeesus tuun kahville" versus "En vakaumukseni vuoksi mielelläni tulisi kirkkoon, mutta haluaisin osallistua kuitenkin juhlaan". Ekalle sanoisin kyllä että pidä tunkkis, toisen toivottaisin tervetulleeksi kahville juhliin kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä kuulun kirkkoon mutta en usko. En ole kuitenkaan nähnyt mitään syytä erota vielä kirkosta enkä käy siellä kuin korkeintaan ristiäisissä, häissä, hautajaisissa tai konfirmaatioissa jos tutuilla on joku tälläinen ja kutsu tulee. Haluan myös kirkkohäät myöhemmin, sekin on syy miksi en ole eronnut vaikka tämä oudolta kuulostaakin.
Ei mulla ainakaan olisi pokkaa kieltäytyä kirkkotilaisuudesta ja tulla myöhemmin vain kahvittelemaan, kyllä nää mun mielestä kuuluu samaan pakettiin.
Ja vaikka lapsi liitetään seurakunnan jäseneksi niin kuinka montaa niistä muka kasvatetaan perheessä uskonnollisesti? Ei varmasti montaakaan. Ja lapsihan voi tosiaan käydä rippikoulun sillä sehän on enimmäkseen hauskan pitoa jossa nyt vähän uskontoa tuputetaan.. Ja erota kirkosta jos ja kun siltä tuntuu.
Monesti mietin kirkosta eroamista sillä en usko siihen mitä uskontoa kirkko työntää, mutta koen silti saavani enemmän kirkolta kuin jos olisin virallisesti eronnut. Haluan vielä kummiksi, kirkkohäät ja lapselleni ristiäiset vaikka en häntä uskonnollisesti kasvattaisikaan.
Minä olisi sanonut sukulaiselle suoraan, että kauniimminkin tuon asian olisit voinut ilmaista sillä tuollaisesta tulee paha mieli.
Sitten olisin sanonut, että hän on kyllä tervetullut kahvittelemaan meille kotiin, sillä toisten vakaumusten kunnioittaminen on molemminpuolinen juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.06.2013 klo 20:24"]
Mitäs jos sukulaisina on jehovia? He eivät tule kirkkoon -mitenkäs suhtaudutte siihen?
Ja jos se ei haittaa, miksi ateistin vakaumus sitten haittaa?
[/quote]
Kyllä meidän sukulaiset ainakin tulee vaikka jehovia ovatkin.
Jänniä nää ateistit.. Onko oma usko niin heikko, että pelkää käännytystä?
Mä olen matkoilla osallistunut vaikka mihin uskonnollisiin juttuihin, käynyt kirkoissa ja temppeleissä ja vanhoillislestaadiolaistenkin menot on tuttuja, kun exän perhe oli moisia.
Ei mua oo koskaan pelottanut, koska olen ollut varma ettei mua voi käännyttää.
Itse ymmärtäisin tuon, enkä suuttuisi jos sukulaismies jättäisi kirkkoon tulematta oman vakaamuksensa vuoksi. Tuntuu, että nykyään äidit ovat todella herkkähipiäisiä oman lapsensa vuoksi esim juuri ap.n tapauksessa. Tuleehan tuo sukulaisimies kuitenkin kotiinne ja kunnioittaa näin lapsenne kastajaispäivää, eikös?
Voisin sanoa, että isäni ei kuulu kirkkoon ja on eronnut siitä jo 60-luvulla heti täytettyään 18 vuotta. Hän ei usko eikä ole koskaan teeskennellyt muuta, mutta meidän lapset on kastettu ja konfirmoitu. Ei olisi tullut mieleenkään ettei isäni olisi osallistunut sukumme kirkollisiin tilaisuuksiin. Hän jopa on pystynyt aikoinaan käymään joulukirkossa meidän kanssamma, ainoa vain, että rukousten aikana hän ei laita käsiään ristiin eikä paina päätään alas, ei siis rukoile. Hänelle ei ole tullut tosiaankaan mieleen jäädä pois sukulaistemme juhlista, joihin kuuluu kirkossa asian siunaaminen oli kyse häistä tai hautajaisista tai ristiäisistä. Olen itse uskovainen, mutta koskaan minulla ei ole tullut isäni kanssa kinaa uskonasioista, me ajattelemme eri tavoin, mutta se ei ole vaikuttanut väleihimme. Minusta nykyään on tosi paljon tuota ajattelua, että mikä ei minua huvita niin ei tartte tehdä. Todella lapsillista käytöstä.
En itsekään osallistu sukulaisten kirkkojuhliin, mutta kirkonjälkeisiin tilaisuuksiin kyllä. Ei siitä ole kukaan koskaan valittanut tai loukkaantunut. Ilmiselvää, että jokainen toimii oman katsomuksensa mukaan. Vauvaa hän haluaa kuitenkin juhlia, ole iloinen siitä ja unohda tekopyhä hurskastelusi.
Kun ateistit eivät usko Jumalaan, niin mikseivät he uskalla tulla kirkkoihin. Eikö niiden pitäisi sitten olla yhdentekeviä paikkoja? Mitä he oikein pelkäävät, eihän olematon voi tarttua.