Lue keskustelun säännöt.
Pahimmat ANOPPI/APPIUKKO kokemukset
Tuli tuosta mieleen, kun jonkun anoppi oli laittanyt uuteen uskoon nuo keittiönkaapit :D
Mulla oli ihan kauhee ex anoppi ( HUOM! EX), kun ekan kerran tapasimme, hän teki harvinaisen selväksi, että hänen poikansa tarvitsee jonkun laihemman naisen. Ja en ollut edes lihava, vain vähän löllerö, itseasiassa hoikempi kuin anoppi itse.
Kommentit (1705)
Olen se anoppi. Lapsen ensimmäisen liiton (kesti n. 9 v.) aikana kävin kolme kertaa heillä. Muuttoapuna. Nyt tämän uuden liiton (kestänyt n. 7 v.) aikana en ole käynyt heillä kertaakaan.
Yhteydenottojakin on muutaman kerran sieltä päin ollut: rahasta pulaa, josko saisi vippejä (joita ei tietenkään tarvi maksaa takaisin).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmeessä se anoppi pääsee kotiinne? Laita ulko-ovi lukkoon ja ota anopilta kotiavaimet pois. Miksi anoppi tulee siivoamaan kotiinne? Onko joku pyytänyt anopilta siivousapua? Kiellä anoppia siivoamasta ja siivotkaa itse kotinne.
Miksi ja miten "anoppi hakee lapsen luokseen"? Osaatko sanoa anopille EI?! Isovanhemmilla ei ole mitään lakisääteistä oikeutta "hakea" lapsenlapsia vanhemmiltaan. Isovanhemmilla ei ole oikeutta tavata lapsenlapsiaan, jos vanhemmat kieltävät tapaamiset. Jos anoppi tulee "hakemaan lasta luokseen", niin soita seuraavalla kerralla poliisi paikalle. Ei tule anoppi uudestaan!
Vi##umainen anoppi ja appiukko tarvitsevat rajat. Älä hyväksy appivanhemmilta parisuhteeseen, lastenhoitoon ja lastenkasvatukseen sekaantumista. Älä hyväksy kotirauhan rikkomista, yllätyskyläilyjä, puhelinterrorismia ja ylikävelyä. Ihmisellä on helppo elämä, jos ei ole ollenkaan appivanhempia riesanaan. Oi ihanaa elämää ilman appivanhempia - kyllä käy kateeksi!
Vi##umaisiin sukulaisiin välit poikki ja äkkiä! Suku on yleensä se pahin - joko oma suku tai puolison suku. Sukulaisilta lentää pahimmat puukot selkään!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei normaalia kirjoitti:
Craycray kirjoitti:
Anoppi yritti, ja jossain määrin hetkeksi onnistuikin, opettaa lapsemme pieninä kutsumaan itseään äidiksi. Tämän lisäksi tapahtunut paljon muutakin. Vanhemman lapsen kohdalla saa nyt jo kärsiä seurauksista, kun tämä ymmärtää minkälainen ihminen oma isoäiti onkaan eikä halua olla missään tekemisissä.
Ihan sairasta toi äidiksi kutsumisen opettaminen lapsen lapselle. Jotakin jäänyt vaille anoppi. Ei ihan tasapainoinen.
Me asuttiin hetki remonttia tehdessä anopin luona (virhe!). Etukäteen sovittiin säännöt, että perheeni hoitaa omat juttunsa ja lapsensa eikä vaivaa anoppia lastenhoidollisilla tai kodinhoidollisilla hommilla yhtään. Ja näin tehtiin.
Kuulin sitten sivukorvalla pariinkin otteeseen, kun anoppi selitti ystävilleen ja sukulaisilleen kuinka hän nyt hoitaa KAIKEN täällä (oikeasti me hoidettiin omien lisäksi myös anopin ruuat, pyykit, kotityöt sun muut!) ja kuinka lapsenlapset nyt luulevat häntä äidikseen! ! No ei kyllä todellakaan luulleet, mummi tuskin syliin edes otti. Ja eivät kutsuneet mummia äidiksi tai mitään muutakaan.
Jokin tarve anopilla oli kilpeä kiillottaa ja en tiedä uskoiko kukaan edes hänen juttujaan. Muuten suhteellisen normaali ihminen, outoa oli.
Luin joskus jostain aivotutkimuksesta, että jos ihminen toimii vastoin omia moraalisääntöjä niin aivot muokkaa muistoja niin että muistaa aidosti toimineensa "oikein" eikä niin kuin oikeasti on toiminut. Se sitten varmaan selittää anopin valemuistot.
Meillä anoppi asuu lähellä ja tuli meille siivoamaan ja haki lasta luokseen. Yritin kieltäytyä ja välillä onnistuinkin, mutta sain koko suvun vihat päälleni. "Kun mummo vain yrittää auttaa ja haluaa olla rakkaiden lastenlasten kanssa". No enää ei auta, koska kyliltä kuulin, että mummo retosteli kaikille, kuinka hän hoitaa "mikonkin" perheen asiat kun "Minna" ei kykene.
Törkeää selkään puukotusta anopilta. Minä laittaisin välit poikki totaalisesti tuollaisen kanssa.
Ja taas lässytystä henkilöltä, jolla selkeästi ei ole kokemusta rajattomasta henkilöstä.
Vaatii muuten ihan hitosti aikaa, kärsivällisyyttä ja henkistä kanttia laittaa rajattomalle rajat. Ein sanominen ei hyödytä, kun toinen ei kunnioita vastaustasi pätkääkään. Olen joutunut kirjaimellisesti seisomaan oviaukon tukkeena, että anoppi ei pääse sisälle. Hän yritti väkisin sisälle siitä huolimatta työntämällä mua sivuun. Ei päässyt.
Mä jouduin taistelemaan vuosia, lopulta anoppi tajusi, että minä taistelen vastaan, enkä huoli häntä perheeni päälliköksi. Välit meni, eikä ole ollut ikävä. Kovasti hän vielä satuilee hoitavansa meidän lapsia, maksavansa meidän remppoja jne. Todellisuudessa näkee lapsia n. kolmesti vuodessa ja rempat maksetaan tietysti itse.
Vierailija kirjoitti:
Olen se anoppi. Lapsen ensimmäisen liiton (kesti n. 9 v.) aikana kävin kolme kertaa heillä. Muuttoapuna. Nyt tämän uuden liiton (kestänyt n. 7 v.) aikana en ole käynyt heillä kertaakaan.
Yhteydenottojakin on muutaman kerran sieltä päin ollut: rahasta pulaa, josko saisi vippejä (joita ei tietenkään tarvi maksaa takaisin).
Miten olet mielestäsi onnistunut lapsesi kasvatuksessa?
Vierailija kirjoitti:
Miten olet mielestäsi onnistunut lapsesi kasvatuksessa?
Mistä päättelet, että "se anoppi" olisi kasvattanut lapsen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen se anoppi. Lapsen ensimmäisen liiton (kesti n. 9 v.) aikana kävin kolme kertaa heillä. Muuttoapuna. Nyt tämän uuden liiton (kestänyt n. 7 v.) aikana en ole käynyt heillä kertaakaan.
Yhteydenottojakin on muutaman kerran sieltä päin ollut: rahasta pulaa, josko saisi vippejä (joita ei tietenkään tarvi maksaa takaisin).
Miten olet mielestäsi onnistunut lapsesi kasvatuksessa?
No mutta, tuohan on aivan ideaali tilanne! Miniän ei tarvitse pelätä, että anoppi sekaantuu hänen elämäänsä. Eikä anopilla ole mitään odotuksia miniän suhteen. Hyvä juttu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten olet mielestäsi onnistunut lapsesi kasvatuksessa?
Mistä päättelet, että "se anoppi" olisi kasvattanut lapsen?
Eikö anopiksi pääse vasta kasvatettuaan lapsen?
Huvittavin ja häiritsevin kohtaaminen oli kun olin vauvan kanssa kotona mutten avannut ovea. Hän olisi muuten hengaillut meillä 24/7.
Jatkoin vain telkkarin katselua olkkarin sohvalla. Meni aika pitkään, ainakin parikymmentä minuuttia ja kuulin kolahduksen keittiön suunnalta. Kun katsoi siihen suuntaan niin näin anopin kuikuilemassa ikkunassa. Hän (yli 60v.) oli saanut kammettua itsensä palotikkaille ja kurkki sitä kautta kotiimme sisään. En mennyt auttamaan alas, napsaisin vain hänen pojalleen kuvan äitinsä harrastuksista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oltiin poissa kotoamme ja anoppi tarvitsi ompelukonettani lainaan. Sanottiin, että voi käydä hakemassa sen, hänellä kun oli vara-avain. Hän oli sitten samalla reissulla päättänyt tonkia wc:n roskista ja löytänyt sieltä positiivisen raskaustestin. Samana iltana alkoi satelemaan onnittelu viestejä miehen sukulaisilta, oli ihan mielenkiintoista, kun itsekin sulattelimme kyseistä raskautta vasta 🙊 Arvatkaa keltä lähti vara-avain tuon tempun jälkeen. Muuten mukava ihminen, mutta järkyttävän utelias juoruilija.
Oon tuntenut tällaisia ihmisiä joiden on aina pakko päästä kertomaan kaikki tietämättä asiat. Siis muiden elämästä. Niillä on tarve olla se joka tietää asiat ensimmäisenä ja luulevat että tietämisellä saa jotain ekstrapisteitä muilta ihmisiltä. Mulla oli samanlainen työkaveri. Hän esim kailotti mun lomakuulumiset niille työkavereille joiden kanssa en ollut vielä ehtinyt puhua lomalta palattuani. Tyyliin että Liisalla* oli tosi kiva loma, tapasivat pikkuserkkua ja joutuivat kahdesti ukkoskuuron kastelemiksi telttareissulla. Siis tämähän on ihan epäuutinen mutta kun on pakko olla se ensimmäinen joka kertoo jopa jonninjoutavat asiat muista ihmisistä. Tämä ei nyt ollut anoppijuttu mutta tulin kirjoittamaan kun tunnistin niin selkeästi ihmistyypin. Näille ei pidä kertoa omasta elämästään yhtään mitään.
Anopin ystävättärellä on vaateliike, joka on erikoistunut vanhempien rouvien vaatteisiin. Sieltä se sitten roudaa niitä saamiansa, jotka ei ole kaupaksi mennyt tai on saanut edullisesti.
Useita kertoja olen kauniisti sanonut, ettei ehkä ole minun juttu mm. punamusta leopardikuvioinen polyesterneule tai hyvinkin pinkeät riemunkirjavat trikoovaatteet. Voi onneksi palauttaa hylkäämäni vaatteet ystävättärelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huvittavin ja häiritsevin kohtaaminen oli kun olin vauvan kanssa kotona mutten avannut ovea. Hän olisi muuten hengaillut meillä 24/7.
Jatkoin vain telkkarin katselua olkkarin sohvalla. Meni aika pitkään, ainakin parikymmentä minuuttia ja kuulin kolahduksen keittiön suunnalta. Kun katsoi siihen suuntaan niin näin anopin kuikuilemassa ikkunassa. Hän (yli 60v.) oli saanut kammettua itsensä palotikkaille ja kurkki sitä kautta kotiimme sisään. En mennyt auttamaan alas, napsaisin vain hänen pojalleen kuvan äitinsä harrastuksista.
Mä olisin varmaan pistänyt videon rullaamaan haastatellut, että mites anoppi sinne joutui? Jos oikeasti ei olisi päässyt alas, olisin soittanut palokunnan. Ja filmannut senkin omaan käyttöön ja ehkä seuraavaa sukujuhlaa varten.
Mun anoppi alkoi rampata meillä monta kertaa päivässä kun esikoinen syntyi. Pyynnöt ilmoittaa etukäteen tulostaan kaikuivat kuuroille korville, kun hän nyt vaan pikaisesti.... pikaisesti oli tässä tapauksessa puolesta tunnista kolmeen. Jopa kolmesti päivässä.
Ensimmäinen vaihe, otettiin häneltä vara-avain pois, kun samoihin aikoihin jäi vielä kiinni siitä, että kissanruokintareissulla oli nuuskinut meidän pankkipapereita ja muitakin kirjeitä. Seuraava steppi oli, että otettiin ovikellosta paristo pois. Se ei auttanut, kun alkoi maaninen koputtelu. Jos ovi ei auennut vieläkään, niin sitten alkoi talon kiertäminen ja ikkunoiden koputtelu. Seuraavaksi alkoi soida puhelin.
Ihan järkyttävää ahdistelua. Oli kuulemma aina "huolissaan". Hänelle ei mennyt perille yhtään, että joka päivä ei tarvitse käydä. Mun vaunulenkkejä ei ymmärtänyt, kun meillä ei ole koiraa, jota lenkittää! Sinnekin olisi pitänyt ottaa puhelin mukaan, että anoppi saa yhteyden tarvittaessa!
Mua ei valvonut isoveli, anoppi teki siinä tosi huolellista työtä. Muisti aina käydessään haukkua minut ja kaiken kodissani. Myös mieheni sai osansa. Suurin syntimme oli kuitenkin se, ettei annettu vauvaa yökylään anoppilaan. Vauva on nyt 8, eikä ole yhtään yötä tuossa mummulassa nukkunut.
Oma Äiti on kauhujen anoppi. Äitini on alkoholisoitunut yksityisyrittäjä ja humalassa aivan hirveä suustaan. Haukkuu kaikki, äitinsä, lapsensa, sukulaisensa. Muistaa verisesti vain sen, kun häntä on haukuttu, jos siis puolustaudut ja panet vastaan älyttömille haukuille. Olen itse kärsinyt hänen narsistisesta ja manipuloivasta käytöksestä koko ikäni ja mitta tuli täyteen, kun älysin, ettei minun tarvitse enää aikuisena kärsiä hänen käytöksestä ja pahasta mielestä mitä hän aina aiheutti. Kun ei kerta halua hoitoon mennä (raitistua), ei minun tarvitse kärsiä hänestä enää, koska en ole enää avuton lapsi, jonka oli ne kaikki vuodet pakko seurata häntä kaikkialle. Mieheni ei tietenkään kelpaa, autot on rumia ja vanhoja, talokin pitäisi uudistaa jne. Ei siis olla oikein mistään samalla aaltopituudella tai samaa mieltä. Meitä ei se pintakiilto kiinnosta. Onneksi välit meni pian kokonaan poikki äitini kanssa, pian lapsemme syntymän jälkeen ja mieheni on muistuttanut minua, että äitisi oli kyllä ilkeä juoppo, kun joskus ikävöin äitiäni ja muistan sitten, ettei mikään ole muuttunut ja sellaisena ihmisenä en äitiäni meidän perheen lähelle halua.
Mieheni äiti on taas normaali ihminen, kultainen ja auttavainen ja kunnioittaa meidän päätöksiä ja elämistä. Hänen kanssaan on mukava olla. Hän onkin minulle sellainen varaäiti, jollaista minulla ei ollut itselläni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittaessani seurustella ex-mieheni kanssa, hänen äitinsä huusi puhelimeen pojalleen " älä hylkää äitiäsi!!!
Ollessani raskaana ex-anoppi päätti että lapsessa on varmaan jotain vikaa. Noh, lapsi syntyi terveenä. Tämän jälkeen alkoi loputon mikromanageeraus mitä ja miten kaikki pitää tehdä, vinkit suoraan 60-luvulta. Tullessaan yllätysvierailulle hän availi kaapit, pyyhki sormella pölyt ja tarkisti jopa viemärit että onko ne milloin viimeksi siivottu. Hän dyykkasi keittiön roskiksen, ja sai kohtauksen jos siellä oli evidenssiä "väärästä" ruuasta. Pojalleen toi kerran suurieleisesti juhannuksena lahjaksi mittanauhan jotta voisi mitata onko vyötärölihava, koska vaimonsa tappaa hänet liian laittamalla liian rasvaista ruokaa :) Roskiksesta hän myös otti käyttöön minun pois heittämäni rikkinäiset vaatteet ja jouduin katselemaan häntä omissa vanhoissa vermeissäni ja kuuntelemaan miten kamala tuhlari olen.
Esikoisellamme oli syntyessään vamma, joka korjattiin leikkauksella. Meille tuoreille vanhemmille tietenkin järkytys ja jännitys vauvan toipumisesta ym.
Anoppi suureen ääneen kyseli minulta( tietenkään ei kukaan muu kuulemassa) että mistä johtuu tällainen vamma. Kerroin, ettei lääkärit osanneet suoraa vastausta antaa.
Jolloin anoppi teki minulle erittäin selväksi ettei AINAKAAN HÄNEN POJAN PUOLELTA moinen adia voi periytyä. Pikkuisemme sai korvatulehduksen flunssan yhteydessä, anopin kolmella lapsella EI KOSKAAN OLLUT KORVATULEHDUKSIA(= minä huono miniä en osaa hoitaa). Noh, mies kertoi sairastaneensa 4-5 vuotiaana koko talven toistuvaa korvatulehdusta. Niin se anopin muisti pätki, ei vain ottanut sanojaan takaisin, väitti ettei varmaan ollut moista hänen lapsellaan.
Kunhan elämän kokemusta ja rohkeutta karttui minulle aloin vältellä anoppia. Tuli vähemmän pahaa mieltä ,ainakin minulle.
Mieheni, eli lasteni isälle äitinsä oli elämänsä tärkein henkilö. Itse kertoi minulle niin. Silloin olis pitänyt minun paeta, paljon parempi olis se ratkaisu ollut. Mies olis voinut olla äitinsä poikapuoliso aina, minä en olisi poikaansa vienyt.
Kelloa ei voi viedä taaksepäin….
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Appivanhemmat kävivät kylässä ja kuulivat lapseltamme, että odotan vauvaa.
Anoppi möläytti kovaan ääneen vauvaonnittelut minulle "EI KAI TAAS!" Lapset ja puoliso kuulivat möläytyksen. Todellakin pahoitin mieleni tästä anopin järkyttävän rumasta ja töykeästä kommentista! Miten tyhmä voi anoppi olla!!! Välit viilenivät noita-akkaan pysyvästi.
14-v pojan äiskä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt tekee mieli oikeen valittaa kun kerrankin saa..
Exän äiti on ihme vanhoillinen.. Ja jotenkin ylihuolehtiva..
Oltiin melkein 4 vuotta yhdessä, ei saatu olla toistemme luona yötä ENNEN kuin rippikoulu oli käyty (Ei siis missään tapauksessa!)
Ei saatu nukkua samassa sängyssä kuin vasta 17-vuotiaina <- tää on ihan älytön.En minäkään kyllä antais alle 14-vuotiaiden yökyläillä... Ihan liian nuoria kun kuitenkin alkaa tuossa iässä seksi jo kiinnostamaan. 14-vuotias on ihan lapsi vaikka olis jo vuosia "seukkailtu". Ehkä 16-vuotiailta hyväksyisin jos seurustelevat.
ja sinä olet täysin varma että 14-vuotiaita kiinnostaa seksi vain yöllä?
Minun anoppini alkoi myös tunkemaan meille jo aamusta kun ensimmäinen lapsemme syntyi. Kun sanoin hänelle etten halua ketään tänne heti aamusta koputtelemaan koska saatamme olla nukkumassa niin anoppi ratkaisukeskeisenä ihmisenä käski vain laittamaan vauvan aikaisemmin nukkumaan. Noinhan se toimii vastasyntyneen kanssa. Ei tarvitse yösyöttöjä ym. ja jatkoi toimintaansa.
No sitten aloin laittamaan ovisummerin pois päältä, puhelimen äänettömälle ym. niin tämä kytisteli rapusta poistuvia naapureita ja näin pääsi takomaan meidän oveamme. Kun en avannut vieläkään niin soitti poliisit vaikka mieheni oli sanonut että olen varmaan nukkumassa tai käymässä jossain. Poliisit tulivat takomaan oveamme mutta luulin että anoppi siellä melskaa joten annoin olla. Tulivat sitten huoltomiehen kanssa sisään kun istuin kuulokkeet päässä työhuoneessa koneella. Oli vähän hämmästyneet ilmeet heillä. Toinen poliisi ei kuitenkaan ollut päästänyt anoppia asuntoon joten ilmoitin ettei tarvitsekaan päästää. Tuntuivat ymmärtävän yskän. Miehelleni ilmoitin että saa olla vihiviimeinen kerta kun anoppi tulee kylään pyytämättä varsinkaan silloin kun mieheni ei ole kotona.
Asuimme exäni kanssa vuokralla ok-talossa, makuuhuoneen alla oli kiinteät tikapuut. Ex-anoppi tykkäsi tulla ilmoittamatta kylään, usein varhain aamulla ja niin kävi myös yhtenä lauantai-aamuna kun heräiltiin krapulassa ovikellon rämpytykseen, kello oli 10 aamulla. Päätetiin että kyllä se siitä lähtee ja ruvettiin harrastamaan krapulaseksiä, olin alasti miehen päällä kun alkoi kuulua jotain ääntä ja anopin pää nousi ikkunaan.. oli kiivennyt tikkaita ylös! Kauhea ryminä kun lähti vauhdilla takaisin alas ja kun mies paljon myöhemmin meni ulos tupakalle, oli anoppi yhä paikalla ja istui kannon päällä polttamassa, oli askillisen vetänyt ja ärähti vaan miehelle että joko lopetitte?
Sama anoppi myös ruotsinlaivalla pissasi humalassa alleen, heitti pikkarit kaiteen yli mereen ja oli loppuillan pissantahmaisin jaloin lyhyessä hameessa kommandona hihitellen, miten hänellä ei ole alushousuja.
No voi vi##u mikä akka! Olisin ajanut moisen akan pihalle ja antanut porttikiellon kotiimme.
Mikähän siinä on, että anopin paha olo, viha ja katkeruus elämää kohtaan kohdistuu lähes aina miniään? Vävy saa olla rauhassa ja anoppi kiusaa harvoin vävyä.
Vierailija kirjoitti:
Appivanhemmat kävivät kylässä ja kuulivat lapseltamme, että odotan vauvaa.
Anoppi möläytti kovaan ääneen vauvaonnittelut minulle "EI KAI TAAS!" Lapset ja puoliso kuulivat möläytyksen. Todellakin pahoitin mieleni tästä anopin järkyttävän rumasta ja töykeästä kommentista! Miten tyhmä voi anoppi olla!!! Välit viilenivät noita-akkaan pysyvästi.
Minun anoppini alkoi uhkailemaan minua kun vaadin avioehtoa. Miehelleni tuo oli ok mutta anoppi otti loukkauksena sen etten halua että eron tullessa miehelläni on oikeus minun ennen avioliittoa hankittua omaisuuteen saati sitten perintööni.
200 km on aika turvallinen etäisyys. Säilyy rauha ja jossain määrin myös "välit". Välejä tavanomaisessa merkityksessä ei koskaan edes päässyt syntymään kun rouva A ensi tapaamisella teki selväksi, että nyt toi kissa jotain ikävää sisälle. - Ei vain ole ollut oppivaista sorttia, koska lasten puolisoiden asiaton arvostelu jatkui / jatkuu vielä seuraavassakin polvessa. Ikä ei ole tuonut viisautta, paremminkin vienyt sen vähänkin teeskennellyn hienotunteisuuden. Iäkkyyden varjolla voi näköjään sanoa nuorelle ihmiselle (=nuorelle naiselle) arvionsa ulkonäöstä tajuamatta edes jälkikäteen omaa sydämettömyyttään.