Lue keskustelun säännöt.
Pahimmat ANOPPI/APPIUKKO kokemukset
Tuli tuosta mieleen, kun jonkun anoppi oli laittanyt uuteen uskoon nuo keittiönkaapit :D
Mulla oli ihan kauhee ex anoppi ( HUOM! EX), kun ekan kerran tapasimme, hän teki harvinaisen selväksi, että hänen poikansa tarvitsee jonkun laihemman naisen. Ja en ollut edes lihava, vain vähän löllerö, itseasiassa hoikempi kuin anoppi itse.
Kommentit (1705)
Vierailija kirjoitti:
Niinpä. Olen itse vaativassa ja hyväpalkkaisessa työssä ja käytän rahaa lasten (ja omiin) harrastuksiin, helpotan omaa arkeani sillä, että meillä käy kerran kuukaudessa siivooja. Pyrin elämään mukavaa elämää nyt, koska tuskin niitä säästettynä rahoja hautaankaan mukaani saan. En toki tuhlaa kaikkea, mutta käyn leikkauttamassa (lyhyet) hiukset 6 viikon välein ja ostan uudet housut ennen kuin edelliset ovat hajalla. Nämä asiat nyppivät kovasti vanhempaa väkeä...
"Rumat ne vaatteilla koreiloo" hoki mun mummu. Itsensä laittaminen oli väärin. Mun täti on vaatefriikki ja hän rakastaa koruja, ja tämä ahdisti mummua. Aina muisti mainita, kuinka hävettää kun "Sylvi" on taas kuin joulukuusi. Mummu ei kai ikinä sanonut mitään suoraan, mutta ajoitti moitteensa niin, että tiesi joulukuusityttären olevan kuuloetäisyydellä. Oikeasti todella ilkeää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinpä. Olen itse vaativassa ja hyväpalkkaisessa työssä ja käytän rahaa lasten (ja omiin) harrastuksiin, helpotan omaa arkeani sillä, että meillä käy kerran kuukaudessa siivooja. Pyrin elämään mukavaa elämää nyt, koska tuskin niitä säästettynä rahoja hautaankaan mukaani saan. En toki tuhlaa kaikkea, mutta käyn leikkauttamassa (lyhyet) hiukset 6 viikon välein ja ostan uudet housut ennen kuin edelliset ovat hajalla. Nämä asiat nyppivät kovasti vanhempaa väkeä...
"Rumat ne vaatteilla koreiloo" hoki mun mummu. Itsensä laittaminen oli väärin. Mun täti on vaatefriikki ja hän rakastaa koruja, ja tämä ahdisti mummua. Aina muisti mainita, kuinka hävettää kun "Sylvi" on taas kuin joulukuusi. Mummu ei kai ikinä sanonut mitään suoraan, mutta ajoitti moitteensa niin, että tiesi joulukuusityttären olevan kuuloetäisyydellä. Oikeasti todella ilkeää.
Monet vanhat ihmiset on saaneet ankaran kristillisen kasvatuksen, peloteltu jo vauvasta saakka helvetillä ja millä lie muulla, ja eläneet koko ikänsä köyhän elämää, joten eivät ymmärrä miten joku voi elää toisin ja hassata vähät rahansa turhuuksiin. Eivät ymmärrä että elintaso on hurjasti noussut ja palkat on ihan erilaiset kuin kotirouvalla kymmeniä vuosia sitten.
Sisustamisesta lähtien nokan koputtamista, puuttumista meidän tekemisiin, painosta huomauttelu, yllätyskäynnit ym... onneksi taakse jäänyttä!
Anoppi suivaantui, kun laihdutin ja kerroin, etten voi syödä herkkuja. Hän ilmoitti haluavansa kaikkien syövän hänen tekeleitään.
Appiukko on muuten mukava, mutta joskus kännissä sanoi, että tulee katsomaan kun mieheni ja minä harrastamme seksiä! Olimme siis heillä yötä... en edes tiedä, mistä tällaisen ajatuksen sai. Joskus myös kysyi, tiedämmekö miten lapsia tehdään kun niitä ei vieläkään ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakko avautua vielä äitini käytöksen lisäksi omasta isästä.
Sain esikoisen, raskaus oli mennyt yliajalle ja minulla oli raskausmyrkytys ja sellanen 20 kiloa ylimääräistä nestettä (verenpaineet huiteli lähellä 160/110 levossakin) vielä muutaman päivän synnytyksen jälkeen ja muutenkin rankka synnytys, henki oli lähteä kahteen otteeseen.
Isäni tulee sitten meillä käymään kun päästään vihdoin kotiutumaan tuoreen nyytin kanssa ja olen vielä aivan surkeassa hapessa.
"KEITÄPPÄ TUOREELLE UKILLE KAHVIA, MISSÄ TUOREET PULLAT" luulin et vitsaili.
Lähin sitten keittelemään kahvia ja sanoin et jos pullaa halluut nii kaupasta saa. Vaati saaha kermaa kahviin ja hyppyytti minkä kerkes, ja vielä oma isä! "tekasehan nyt ees servietit mulle tähän"
Sanoin, etten saisi liikkua näin paljon, olen heikossa kunnossa edelleen, hemoglobiinit vielä vajaa 90 vaikka sain punasoluja moneen otteeseen ja synnytykseni oli hyvin rankka ja minulla on edelleen raskausmyrkytysoireita päällä, vaikkakin lievenemään päin. Olin vielä tosi herkillä rankan viikon jäljiltä ja olin ollut jo toista viikkoa ammattilaisten armoilla kun ei ollut lupaa liikkua tai tehdä juuri mitään itse.
"Elä sitten jää tommoseen kuntoon ku näkkyy teidän naapureissaki olevan perheellisiä valaita"
Mä sitten räjähdin tästä käytöksestä vasta puolen vuoden jälkeen isälle, kun pääsin hiljalleen henkisesti toipumaan kokemuksesta.
Saattaa olla, että meni kirjoitukseni 938 hitusen aiheen ohi, mutta pointti on se, että ei ne oo aina omat appivanhemmat, joilta puuttuu käytöstavat. Isäni piikittelee minua varmaan rakkauttaan, äitini taas minua ja puolisoa. Puoliso pysyy ihanan diplomaattisina, kuten appivanhemmat, no toki appiukko välillä heittää kännistä hieman kyseenalaista läppää - mutta en oo jaksanu siitä pahoittaa mieltä. En ole ihan varma mistä nämä "on ihan ookoo töksäytellä törkeyksiä ja puhua mitä sylki suuhun tuo" ja (ne vainoharhaiset kuvitelmat) tavat tulee. Koska en tälleen näe koulutus/tulotaso/lapsuudenperheolot akselilla kovin suuria eroja, molemmilla puolilla on ollut perheensisäisiä tragedioita ja lapsuudenaikaista köyhyyttä ja myös rikkautta. Lapsuudenkotini tunnelma oli kylmähkö ja kosketusta ei ole ollut samaan tapaan mitä muilla tuntemillani perheillä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Saattaa olla, että meni kirjoitukseni 938 hitusen aiheen ohi, mutta pointti on se, että ei ne oo aina omat appivanhemmat, joilta puuttuu käytöstavat. Isäni piikittelee minua varmaan rakkauttaan, äitini taas minua ja puolisoa. Puoliso pysyy ihanan diplomaattisina, kuten appivanhemmat, no toki appiukko välillä heittää kännistä hieman kyseenalaista läppää - mutta en oo jaksanu siitä pahoittaa mieltä. En ole ihan varma mistä nämä "on ihan ookoo töksäytellä törkeyksiä ja puhua mitä sylki suuhun tuo" ja (ne vainoharhaiset kuvitelmat) tavat tulee. Koska en tälleen näe koulutus/tulotaso/lapsuudenperheolot akselilla kovin suuria eroja, molemmilla puolilla on ollut perheensisäisiä tragedioita ja lapsuudenaikaista köyhyyttä ja myös rikkautta. Lapsuudenkotini tunnelma oli kylmähkö ja kosketusta ei ole ollut samaan tapaan mitä muilla tuntemillani perheillä on.
On se joskus näinkin että oma(t) vanhemmat on niitä piruja. Mulla oli aikoinaan maailman ihanin anoppi, appiukkokin mutta se piilovi**uili välillä. Äiti aina arvosteli tekemisiäni, niin tai näin niin aina väärinpäin, jos siivosin se sanoi että kato nyt vaan noiden muksujen perään, jos taas en siivonnut nalkutti että nurkat on kamalassa kunnossa. Isä ja mieheni nauroi että teen kokoajan jotain vaikka äiti haukkui saamattomaksi. Mies (ex nykyään) osasi senkin että teki aina vieraiden aikana kotitöitä, äiti sitten luuli että meillä on aina nuo kuviot. Sitten äiti lauloi suvulle että tytär ei tee mitään vaan mies kaiken! Ja suku levitti meidän perhe-elämästämme tällaista kuvaa. Sitten kun ero tuli minut haukuttiin pystyyn kun niin hyvän miehen jätti, no kukaan sukulainen ei meillä asunut ja tiennyt mitä neljän seinän sisällä tapahtui.
Vierailija kirjoitti:
Anoppi jäädytti välit puoleksi vuodeksi kun kieltäydyin muuttamasta hänen asuntoonsa jossa kuhisee ötököitä ja rottia löytynyt useampi vuoden sisään
Tuohan oli ns win-win tilanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on mitä ihanin anoppi ja appiukko, mutta sitten taas oma äitini... aiheuttaa jonkin verran harmaita hiuksia aina kun tulee käymään.
Tiiättekö sen, kun äiti rakas yrittää 10 vuoden seurustelunkin jälkeen saada minut deittailemaan hänen mielestä minulle sopivia miesehdokkaita. Tietenkin lääkäreitä, oikein arjalaisen näköisiä ja sinisilmäisiä. On jo jutellut heille kuulemma etukäteen, että hänellä olisi tällainen "sinkku" tyttö.
Puolisoni on aina ollut hänelle jotenkin kauhean vaikea paikka. Kun äitini tulee miun appivanhemmille kylään juhlapyhinä niin äitini on saattanut ihan kaikkien kuullen ilmaista, että tuo "Jarnon" veli olisi minulle kaikin puolin sopivampi ! Ja jos on saanut hyvän lahjan niin se on tietenkin puolisoni veljeltä (aina ollut puolisoltani)
Mentiin naimisiin, saatiin jälkikasvua. Lapset ovat ihania, mutta valitettavan isänsä näköisiä :DDD Ja "voi voi kun tuolla sinun puolisolla on noita erityislapsen piirteitä niin kauhulla odotan miten paha adhd jälkikasvulla tulee olemaan" Ja näitä hän möläyttelee kaikkien kuullen...
Meillä on puolison kanssa 2 lapsen perhe ja äitini saattaa yhtäkkiä tulla ovelle satojen kilsojen päästä ilmoittamatta ja ryhtyy pahimmillaan penkomaan meidän kaappeja ja sättimään miten roskiskomero on törkyinen ja puolisolla reikäinen paita ja haisee hielle. Yleensä tosin rauhoittuu kahvilla ja jollain ruualla.Vaikea selittää, jutut eivät ole liian räikeitä, mutta niitä on määrällisesti niin paljon, että pöljempikin ymmärtää, ettei rakkaalla ihanalla äidilläni ole niitä käytöstapoja tai sosiaalista älykkyyttä joka tilanteeseen. Hän ei ole aivan typerä, itseasiassa hän on perinteisessä mielessä kovinkin älykäs - matemaattis-palikka akselilla ja ikuinen opiskelija/itsensä kehittäjä omalla sarallaan.
Olen äärrimmäisen kiitollinen, että omat appivanhemmat antavat mennä äitini puheet toisesta korvasta ulos ja välillä myö joudutaan nauramaan ihan porukalla jollekin uudelle äitini kujeelle. Puolisoni olis sen sijaan täysin kypsä hankkimaan lähestymiskieltoa ja ollaan sovittu ettei mummo lähe lasten kanssa ulkomaille kuin vasta täysi-ikäisenä. Minusta tuntuu ettei mieheni ole kertonut kaikkea mitä äitini on hänelle mennyt selittelemään.
Siis onko lasten MUMMO alaikäinen?
Vierailija kirjoitti:
Huh mitä juttuja ja todella karmeita appivanhempia joillakin. Omalta kohdaltani voin sanoa, että jos ensitapaamisella poikaystävän äiti alkaa huorittelemaan, niin siihen jää kertaheitosta sekä poika että äitinsä. Heikkolahjaisuus periytyy ja en tahdo osaltani olla sellaista monistamassa.
Sun kohdalla tuo karkoittaminen siis toimii. Kaikkien kohdalla kuitenkaan ei. Tästä seuraa, että ne kaikista ”heikkolahjaisimmat” pariutuvat ja tuottavat vielä heikompaa ainesta.
Toisin sanoen väitteesi monistamisesta ei päde. Päinvastoin kieltäytymällä omien ylivertaisten geeniesi luovuttamisesta sinä päinvastoin edesautat heikkolahjaisuuden lisääntymistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
zimpa kirjoitti:
Anoppi jo vihjaili häissä, ettei teidän liitosta mitään tule kaikkien kuullen.
Nyt oltu yhdessä 20 vuotta. Haukkui myös minut kaikille sukulaisille, jotka
uskoivat sinisin silmin anopin myrkytyksen. Olen akateeminen, työssäkäyvä
nainen ja meillä on kaksi ihanaa lasta. Koskaan ei ole ollut mitään riitaa
anopin/sukulaisten kanssa, mutta silti alusta asti minulle on tehty selväksi,
ettei pieneen sukuun tulla hyväksymään "jäseneksi".
En keski enää kuin kateuden tämän kaiken myrkyn syyksi.
Mitään järkevää selitystä sille ei ole.Onko sulla mitään järkevää selitystä sille, että sun piti mainita olevasi akateeminen?
Onko sulla mitään muuta järkevää selitystä noin typerälle kysymykselle kuin perisuomalainen kateus ja huono itsetunto?
Kateudella ilmeisesti tarkoitat ja oletat, etten olisi itse akateeminen?
Akateemisuuden korostaminen asiassa, johon se ei mitenkään kuulu, on typerää.
Vierailija kirjoitti:
Mulla ihan perinteinen kokemus: anoppi suureen ääneen kailotti Ootkos sää taas raskaana... eiku ootkin vaan lihonu! Tuolloin 2 lasta meillä. No, suivaannuin ja aloitin elämäntaparemontin ja laihdutin 30kg. Eipä tarvii enää kuittailla. Hänelle kyllä maistuu niin suolaiset kuin makeatkin herkut. Viimeksi kun nähtiin muistin kyllä mainita, että kovin iäkkäänä ei kannata laihduttaa, ettei tule lihaskatoa ja toimintakyky laske. Maailman katkerin ja pahansuovin ihminen. Myös poikansa tietää ja ymmärtää asian. Sanonutkin äidilleen, että parempi puhua vaikka säästä, jos ei ole koskaan mitään hyvää sanottavaa kenestäkään. No, onneksi lapsetkin ovat oppineet kunnioittamaan erilaisia ihmisiä ja arvostamaan jokaista omana itsenään juuri sellaisena luin he ovat.
Loppukaneetillasi tarkoitit ilmeisesti, että lapsesikin ovat oppineet olemaan arvostamatta anoppiasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
zimpa kirjoitti:
Anoppi jo vihjaili häissä, ettei teidän liitosta mitään tule kaikkien kuullen.
Nyt oltu yhdessä 20 vuotta. Haukkui myös minut kaikille sukulaisille, jotka
uskoivat sinisin silmin anopin myrkytyksen. Olen akateeminen, työssäkäyvä
nainen ja meillä on kaksi ihanaa lasta. Koskaan ei ole ollut mitään riitaa
anopin/sukulaisten kanssa, mutta silti alusta asti minulle on tehty selväksi,
ettei pieneen sukuun tulla hyväksymään "jäseneksi".
En keski enää kuin kateuden tämän kaiken myrkyn syyksi.
Mitään järkevää selitystä sille ei ole.Onko sulla mitään järkevää selitystä sille, että sun piti mainita olevasi akateeminen?
Onko sulla mitään muuta järkevää selitystä noin typerälle kysymykselle kuin perisuomalainen kateus ja huono itsetunto?
Kateudella ilmeisesti tarkoitat ja oletat, etten olisi itse akateeminen?
Akateemisuuden korostaminen asiassa, johon se ei mitenkään kuulu, on typerää.
Akateemisuuden _mainitseminen_ kertoo yhdellä sanalla että on hyvä koulutus ja todennäköisesti työkin. Jos tuo sana aiheuttaa näppylöitä kannattaa katsoa peiliin ja miettiä mihin kipulohtaan tuo nyt pisti.
Anoppi ei ole ilkeä, mutta ajattelematon juntti. Asuu rivitalossa ja heiluu kesäisin aina tissiliivit päällä pihalla, siis semmoiset pitsiliivit ettei niitä voi erehtyä luulemaan bikineiksi ja sanoo ettei omalla pihalla kursailla. Joskus meille tullessa on koettanut parvekkeella ottaa t-paidan pois mutta olen tiukasti sanonut, ett tämä ei ole sinun kotisi. Polttaa sisällä ja juoruaa kaikkien asiat eteenpäin. Puhuu kovaan ääneen ja nauraa räkättää kuin harakka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinpä. Olen itse vaativassa ja hyväpalkkaisessa työssä ja käytän rahaa lasten (ja omiin) harrastuksiin, helpotan omaa arkeani sillä, että meillä käy kerran kuukaudessa siivooja. Pyrin elämään mukavaa elämää nyt, koska tuskin niitä säästettynä rahoja hautaankaan mukaani saan. En toki tuhlaa kaikkea, mutta käyn leikkauttamassa (lyhyet) hiukset 6 viikon välein ja ostan uudet housut ennen kuin edelliset ovat hajalla. Nämä asiat nyppivät kovasti vanhempaa väkeä...
"Rumat ne vaatteilla koreiloo" hoki mun mummu. Itsensä laittaminen oli väärin. Mun täti on vaatefriikki ja hän rakastaa koruja, ja tämä ahdisti mummua. Aina muisti mainita, kuinka hävettää kun "Sylvi" on taas kuin joulukuusi. Mummu ei kai ikinä sanonut mitään suoraan, mutta ajoitti moitteensa niin, että tiesi joulukuusityttären olevan kuuloetäisyydellä. Oikeasti todella ilkeää.
Monet vanhat ihmiset on saaneet ankaran kristillisen kasvatuksen, peloteltu jo vauvasta saakka helvetillä ja millä lie muulla, ja eläneet koko ikänsä köyhän elämää, joten eivät ymmärrä miten joku voi elää toisin ja hassata vähät rahansa turhuuksiin. Eivät ymmärrä että elintaso on hurjasti noussut ja palkat on ihan erilaiset kuin kotirouvalla kymmeniä vuosia sitten.
Mites toisista keskusteluista tulee ihan erilainen kuva. Vanhat ihmiset ovat aikoinaan saaneet tehdä töitä, maksaa omistusasunnon, jonka lainan korot ja loppupään maksut inflaatio söi ja nyt nauttivat halvasta asumisesta eläkkeillään, jotka ovat isommat ja vakaammat kuin jälkikasvun satunnaiset tulot pätkätöistään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinpä. Olen itse vaativassa ja hyväpalkkaisessa työssä ja käytän rahaa lasten (ja omiin) harrastuksiin, helpotan omaa arkeani sillä, että meillä käy kerran kuukaudessa siivooja. Pyrin elämään mukavaa elämää nyt, koska tuskin niitä säästettynä rahoja hautaankaan mukaani saan. En toki tuhlaa kaikkea, mutta käyn leikkauttamassa (lyhyet) hiukset 6 viikon välein ja ostan uudet housut ennen kuin edelliset ovat hajalla. Nämä asiat nyppivät kovasti vanhempaa väkeä...
"Rumat ne vaatteilla koreiloo" hoki mun mummu. Itsensä laittaminen oli väärin. Mun täti on vaatefriikki ja hän rakastaa koruja, ja tämä ahdisti mummua. Aina muisti mainita, kuinka hävettää kun "Sylvi" on taas kuin joulukuusi. Mummu ei kai ikinä sanonut mitään suoraan, mutta ajoitti moitteensa niin, että tiesi joulukuusityttären olevan kuuloetäisyydellä. Oikeasti todella ilkeää.
Monet vanhat ihmiset on saaneet ankaran kristillisen kasvatuksen, peloteltu jo vauvasta saakka helvetillä ja millä lie muulla, ja eläneet koko ikänsä köyhän elämää, joten eivät ymmärrä miten joku voi elää toisin ja hassata vähät rahansa turhuuksiin. Eivät ymmärrä että elintaso on hurjasti noussut ja palkat on ihan erilaiset kuin kotirouvalla kymmeniä vuosia sitten.
Mites toisista keskusteluista tulee ihan erilainen kuva. Vanhat ihmiset ovat aikoinaan saaneet tehdä töitä, maksaa omistusasunnon, jonka lainan korot ja loppupään maksut inflaatio söi ja nyt nauttivat halvasta asumisesta eläkkeillään, jotka ovat isommat ja vakaammat kuin jälkikasvun satunnaiset tulot pätkätöistään.
Kahden kerroksen väkeä on aina ollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
zimpa kirjoitti:
Anoppi jo vihjaili häissä, ettei teidän liitosta mitään tule kaikkien kuullen.
Nyt oltu yhdessä 20 vuotta. Haukkui myös minut kaikille sukulaisille, jotka
uskoivat sinisin silmin anopin myrkytyksen. Olen akateeminen, työssäkäyvä
nainen ja meillä on kaksi ihanaa lasta. Koskaan ei ole ollut mitään riitaa
anopin/sukulaisten kanssa, mutta silti alusta asti minulle on tehty selväksi,
ettei pieneen sukuun tulla hyväksymään "jäseneksi".
En keski enää kuin kateuden tämän kaiken myrkyn syyksi.
Mitään järkevää selitystä sille ei ole.Onko sulla mitään järkevää selitystä sille, että sun piti mainita olevasi akateeminen?
Onko sulla mitään muuta järkevää selitystä noin typerälle kysymykselle kuin perisuomalainen kateus ja huono itsetunto?
Kateudella ilmeisesti tarkoitat ja oletat, etten olisi itse akateeminen?
Akateemisuuden korostaminen asiassa, johon se ei mitenkään kuulu, on typerää.
Tuohon yhteen sanaan takertuminen ja siitä riidan haastaminen on vielä typerämpää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinpä. Olen itse vaativassa ja hyväpalkkaisessa työssä ja käytän rahaa lasten (ja omiin) harrastuksiin, helpotan omaa arkeani sillä, että meillä käy kerran kuukaudessa siivooja. Pyrin elämään mukavaa elämää nyt, koska tuskin niitä säästettynä rahoja hautaankaan mukaani saan. En toki tuhlaa kaikkea, mutta käyn leikkauttamassa (lyhyet) hiukset 6 viikon välein ja ostan uudet housut ennen kuin edelliset ovat hajalla. Nämä asiat nyppivät kovasti vanhempaa väkeä...
"Rumat ne vaatteilla koreiloo" hoki mun mummu. Itsensä laittaminen oli väärin. Mun täti on vaatefriikki ja hän rakastaa koruja, ja tämä ahdisti mummua. Aina muisti mainita, kuinka hävettää kun "Sylvi" on taas kuin joulukuusi. Mummu ei kai ikinä sanonut mitään suoraan, mutta ajoitti moitteensa niin, että tiesi joulukuusityttären olevan kuuloetäisyydellä. Oikeasti todella ilkeää.
Monet vanhat ihmiset on saaneet ankaran kristillisen kasvatuksen, peloteltu jo vauvasta saakka helvetillä ja millä lie muulla, ja eläneet koko ikänsä köyhän elämää, joten eivät ymmärrä miten joku voi elää toisin ja hassata vähät rahansa turhuuksiin. Eivät ymmärrä että elintaso on hurjasti noussut ja palkat on ihan erilaiset kuin kotirouvalla kymmeniä vuosia sitten.
Mites toisista keskusteluista tulee ihan erilainen kuva. Vanhat ihmiset ovat aikoinaan saaneet tehdä töitä, maksaa omistusasunnon, jonka lainan korot ja loppupään maksut inflaatio söi ja nyt nauttivat halvasta asumisesta eläkkeillään, jotka ovat isommat ja vakaammat kuin jälkikasvun satunnaiset tulot pätkätöistään.
Kahden kerroksen väkeä on aina ollut.
Mutta näköjään näistä kerroksista valitaan aina omaan agendaan paremmin sopiva.
Huh mitä tarinoita! Itse anoppina varon jokaista sanaani ja yleensä aina kehun ja kiittelen, silti saan aina vihaisia mulkaisuja, vaikka tytöstä tykkään paljon. Minä vain en ole hänelle mieluinen anoppi, ilmeisesti siksi että en ole akateeminen, hyväkuntoinen ja hyvätuloinen. Minkäs sille voi että sairauksia on kertynyt paskahommissa ja väsyttää aina. En koskaan arvostele kotia enkä ulkonäköä muuten kuin kehuen. En tuki kylään, ovat asuneet yhdessä jo 10 vuotta ja kahdesti olen käynyt, eipä ole kutsuttukaan. En minäkään kutsu enää kun poika tulee aina kuitenkin yksin. Vaikeaa on, mutta minkäs teet. Aidot kehumisetkin otetaan aina kettuiluna.