Pahimmat ANOPPI/APPIUKKO kokemukset

Kiitos näistä, taas tuhat syytä miksi sinkkuna on hyvä olla!

maalla kirjoitti:

Minun anoppini taas on niin nuuka, että vaikka hänen talossaan on uusi WC, niin hän ohjaa vieraat saunan taakse pissalle, ettei viemärikaivo täyty liian nopeasti.  Ihan normaali omakotitalo heillä on.  Vähän noloahan se on, kun naapuritalot ovat ihan vieressä. 

Voi luoja. En menisi ikinä tuollaiseen paikkaan kyläilemään, jos vessaa ei saa käyttää. Kesäisin on saunan takana varmasti raikkaat aromit.

Nykyinen anoppi työntää nenänsä joka asiaan. Yrittää puuttua kaikkeen, mutta oikeaa apua ei tarjoa. On niin ikävä ex-anoppia jonka kanssa oli mukava viettää aikaa. Hänen kanssaan pystyi keskustelemaan, ei juorunnut asioita eteenpäin. Antoi hyviä neuvoja mutta ei käskyttänyt ja puuttunut elämään.

Mun appiukko on vanhanaikainen ilkeä kääkkä. Se ei ymmärrä että nainenkin voi ajaa traktoria ja tehdä ns. miesten töitä.

En tiedä anopeista. Mutta nykyinen ja ex- puolisoehdokkaani ovat olleet vanhempiensa läsnäollessa tosi vaivautuneita. Vaikka tuntuisi että heidän läsnäollessa voisi käyttäytyä rennosti kun kuitenkin ovat osa perhettä. Yhden kohdalla ymmärrän asian koska anoppi saattoi töksäytellä asioita ulkonäköön, perheen perustamiseen ja kysellä liian henkilökohtaisia asioita. Muiden vanhemmat ovatkin olleet asiallisia ja mukavia. Meidät kusutaan usein kylään, mikä on mukavaa vaikka mies ei vierailuista innostu. Mikä voisi olla syynä?

Anopin mielestä olen huono ja laiska. Hän tekee kaiken paremmin. Lapsiani en osaa hoitaa (vaikka olen ollut päiväkodissa hyvin pidetty työntekijä). Puuttuu ihan kaikkeen ja leikkasi lapsen hiukset.

Appiukon mielestä harrastukseni ovat turhia ja vievät aikaa työnteolta. Ja toki jos olen töissä klo. 7-16, niin sen jälkeen lapset pitäisi viedä heille hoitoon (suoraa päiväkodista) jotta minä voisin tehdä vielä mieheni yrityksessä töitä.

Ei ole kauheasti kiinnostusta olla heidän kanssaan. Ikävä kyllä asuvat naapurissa.

Anoppi jäädytti välit puoleksi vuodeksi kun kieltäydyin muuttamasta hänen asuntoonsa jossa kuhisee ötököitä ja rottia löytynyt useampi vuoden sisään

Appiukko uhkasi jättää poikansa perinnöttömäksi jos ei jätä minua ja hanki kumppania tutusta uskovaisyhteisöstä. Ei suvainnut minua kun en ollut uskovainen. Poikansa joi joka viikko ja sekin oli syytäni vaikka itse en juonut. No niin siinä kävi että jätetyksi tulin ja hyvä niin. Nyt olen saanut lapsia ja hyvän puolison joka ei juo joka viikonloppu. Ex ei kelpaa kristillisiä arvoja arvostaville naisille ja tapaileekin milloin ketäkin pubiruusua salaa vanhemmiltaan..

En tiedä aromeista, mutta kasvimaa siellä on, joten lannoitus pelaa. 

Vierailija kirjoitti:

Anopin mielestä olen huono ja laiska. Hän tekee kaiken paremmin. Lapsiani en osaa hoitaa (vaikka olen ollut päiväkodissa hyvin pidetty työntekijä). Puuttuu ihan kaikkeen ja leikkasi lapsen hiukset.

Appiukon mielestä harrastukseni ovat turhia ja vievät aikaa työnteolta. Ja toki jos olen töissä klo. 7-16, niin sen jälkeen lapset pitäisi viedä heille hoitoon (suoraa päiväkodista) jotta minä voisin tehdä vielä mieheni yrityksessä töitä.

Ei ole kauheasti kiinnostusta olla heidän kanssaan. Ikävä kyllä asuvat naapurissa.

Onko tuo appi itsekin yrittäjä, jonka mielestä elämässä ei tarvita kuin firma? Perhe valjastettava myös firman tarpeisiin, mitäpä sillä perheellä muuten tekee.

Vierailija kirjoitti:

Appiukko uhkasi jättää poikansa perinnöttömäksi jos ei jätä minua ja hanki kumppania tutusta uskovaisyhteisöstä. Ei suvainnut minua kun en ollut uskovainen. Poikansa joi joka viikko ja sekin oli syytäni vaikka itse en juonut. No niin siinä kävi että jätetyksi tulin ja hyvä niin. Nyt olen saanut lapsia ja hyvän puolison joka ei juo joka viikonloppu. Ex ei kelpaa kristillisiä arvoja arvostaville naisille ja tapaileekin milloin ketäkin pubiruusua salaa vanhemmiltaan..

Sulle taisi kuitenkin käydä tässä ihan hyvin. Ei kenenkään elämäntaso nouse ryypiskelevän äijän kanssa, joka on vielä isänsä ohjailtavissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ollut aivan loistavia anoppeja , ( siis oikeesti anoppeja).

Enkä oikein ymmärrä toisten mollaamista.

Olen aina puhunut anopeille, jos jokin on painanut mieltäni.

Yritän myös olla itse anoppi, jonka puoleen voi kääntyä. Ainakin lapsenlapsiani kaiteen säännöllisesti.

Yhtä hyvin voitaisiin aloittaa ketju: pahimmat miniä ja vävypoika kokemukset.

Niitäkin varmasti riittäisi.

Niin, kaikilla ei ole anoppia, jolle voi jutella. Sulla on käynyt hyvä säkä anoppien kanssa, silloin on helppo halveksia muiden ongelmia ylimielisenä.

.

Ei tässä ollu ylimielisyydestä kyse !!!!

Anopit ja appivanhemmat on ihmisiä hekin, ja yleensä ihmiset tulee keskenään toimeen perheissä.

Se mitä kummastelen, miksi nämä anoppi- minä suhteet leimataan hankaliksi.

Kyllä tuo sun viesti oli ylimielinen. Kun sulla on ollut hyviä anoppeja ja saat hoitaa lapsenlapsiasi, (eli jonkinlaiset välit on olemassa), niin et voi ymmärtää anoppien mollaamista. Et tietenkään voi ymmärtää, kun sinulla ei ole kokemusta jyräanopista eikä ilmeisesti myöskään empatiaa ymmärtää, mitä tuollainen hirviö ihmiselle tekee.

Sinunkin viestisi on hyvin ylimielinen.

Kirjoitit että edellisellä kirjoittajalla on "jonkinlaiset "välit lapseensa ja lastenlapsiinsa.

Miksi oletat etteivät välit voi olla hyvät ja läheiset?

Että tuo isoäiti valehtelee tai tulkitsee asiat väärin?

Sinulla on itselläsikin tietynlainen asenne joka kumpuaa varmaan omista kokemuksistasi , mutta juuri siitähän sinä valitit.

Ja sitten puhut hirviöanopeista.

Jos sinulla oli sellainen, niin älä asennoidu kaikkiin muihinkin anoppeihin samalla tavalla .

Eri

Mistä lähtien jonkunlainen tarkoittaa huonoa? Ettet nyt itse olisi syyllistynyt oman tarkoitusperän mukaiseen tulkintaan?

Eri

Mun appivanhemmat - etenkin anoppi - veti jäätävät kilarit, kun kerroimme mieheni kanssa odottavamme lasta vasta viidennellä kuulla. Edellisellä kerralla anoppi itse oli mennyt luvatta hölöttämään asiasta koko suvulle ja ympäri kyliä, ja sainkin sitten keskenmenon. En halunnut kuunnella miehen isovanhempien tai jonkun anopin tädin serkunserkun osanottoja ja voivotteluja sukukokoontumisissa enää toista kertaa. Anopin mielestä asian salailu ei kuitenkaan ollut ollenkaan cool.

Juteltiin kerran mökillä nimivaihtoehdoista jos joskus mieheni kanssa tehdään lapsia. Sanoin haluavani pojalleni edesmenneen isäni toisen nimen, johon anoppini vastasi, ettei sitä voida laittaa kun se on jo heidän suvussa (jollakin kaukaisella sukulaisella). Voi tsiisus mietin siinä. Ja joka kerta kun tavataan saan kuulla kuinka minun pitäisi lopettaa harrastukseni ja aloittaa pitämään asunnostamme parempaa huolta... Ja olen siis vasta 25 vuotias... 

Vierailija kirjoitti:

Juteltiin kerran mökillä nimivaihtoehdoista jos joskus mieheni kanssa tehdään lapsia. Sanoin haluavani pojalleni edesmenneen isäni toisen nimen, johon anoppini vastasi, ettei sitä voida laittaa kun se on jo heidän suvussa (jollakin kaukaisella sukulaisella). Voi tsiisus mietin siinä. Ja joka kerta kun tavataan saan kuulla kuinka minun pitäisi lopettaa harrastukseni ja aloittaa pitämään asunnostamme parempaa huolta... Ja olen siis vasta 25 vuotias... 

Mikäs anopin pojan osuus on asunnon viihtyvyyden parantamisessa? Pitääkö hänenkin luopua harrastuksistaan, jotta voi jynssätä lattialistat hohtaviksi joka torstai?

Mä olin äitiyslomalla ja sohvalla oli pyykkivuori odottamassa vauvan päikkäreitä. Anoppi kaikkitietävänä alkoi näyttää minulle, miten "Pasin" paidat pitää viikata kaappiin. Mä olin 35, enkä ihan ensimmäistä kertaa pyykkivuoren kimpussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juteltiin kerran mökillä nimivaihtoehdoista jos joskus mieheni kanssa tehdään lapsia. Sanoin haluavani pojalleni edesmenneen isäni toisen nimen, johon anoppini vastasi, ettei sitä voida laittaa kun se on jo heidän suvussa (jollakin kaukaisella sukulaisella). Voi tsiisus mietin siinä. Ja joka kerta kun tavataan saan kuulla kuinka minun pitäisi lopettaa harrastukseni ja aloittaa pitämään asunnostamme parempaa huolta... Ja olen siis vasta 25 vuotias... 

Mikäs anopin pojan osuus on asunnon viihtyvyyden parantamisessa? Pitääkö hänenkin luopua harrastuksistaan, jotta voi jynssätä lattialistat hohtaviksi joka torstai?

Mä olin äitiyslomalla ja sohvalla oli pyykkivuori odottamassa vauvan päikkäreitä. Anoppi kaikkitietävänä alkoi näyttää minulle, miten "Pasin" paidat pitää viikata kaappiin. Mä olin 35, enkä ihan ensimmäistä kertaa pyykkivuoren kimpussa.

Voi vi..u näitä poikien mammoja :D:D

Anoppi kiertää vierraillessaan lupaa kysymättä asunnon kaikki huoneet läpi ja kommentoi jos jossain on epäjärjestystä. Tämä kommentti tietenkin minulle, ei tälle pojalle. Kaataa vahingossa kahvit lattialle ja huutaa minua apuun toisesta huoneesta, vaikka poika istuisi vieressä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juteltiin kerran mökillä nimivaihtoehdoista jos joskus mieheni kanssa tehdään lapsia. Sanoin haluavani pojalleni edesmenneen isäni toisen nimen, johon anoppini vastasi, ettei sitä voida laittaa kun se on jo heidän suvussa (jollakin kaukaisella sukulaisella). Voi tsiisus mietin siinä. Ja joka kerta kun tavataan saan kuulla kuinka minun pitäisi lopettaa harrastukseni ja aloittaa pitämään asunnostamme parempaa huolta... Ja olen siis vasta 25 vuotias... 

Mikäs anopin pojan osuus on asunnon viihtyvyyden parantamisessa? Pitääkö hänenkin luopua harrastuksistaan, jotta voi jynssätä lattialistat hohtaviksi joka torstai?

Mä olin äitiyslomalla ja sohvalla oli pyykkivuori odottamassa vauvan päikkäreitä. Anoppi kaikkitietävänä alkoi näyttää minulle, miten "Pasin" paidat pitää viikata kaappiin. Mä olin 35, enkä ihan ensimmäistä kertaa pyykkivuoren kimpussa.

Voi vi..u näitä poikien mammoja :D:D

Anoppi kiertää vierraillessaan lupaa kysymättä asunnon kaikki huoneet läpi ja kommentoi jos jossain on epäjärjestystä. Tämä kommentti tietenkin minulle, ei tälle pojalle. Kaataa vahingossa kahvit lattialle ja huutaa minua apuun toisesta huoneesta, vaikka poika istuisi vieressä.

Mun anoppi meinaa loksauttaa leukansa lattiaan joka kerta, kun kuulee poikansa tehneen "naisten töitä, kuten tiskannut tai tehnyt jotain lasten kanssa ilman mua.

Mulla on mitä ihanin anoppi ja appiukko, mutta sitten taas oma äitini... aiheuttaa jonkin verran harmaita hiuksia aina kun tulee käymään.

Tiiättekö sen, kun äiti rakas yrittää 10 vuoden seurustelunkin jälkeen saada minut deittailemaan hänen mielestä minulle sopivia miesehdokkaita. Tietenkin lääkäreitä, oikein arjalaisen näköisiä ja sinisilmäisiä. On jo jutellut heille kuulemma etukäteen, että hänellä olisi tällainen "sinkku" tyttö.

Puolisoni on aina ollut hänelle jotenkin kauhean vaikea paikka. Kun äitini tulee miun appivanhemmille kylään juhlapyhinä niin äitini on saattanut ihan kaikkien kuullen ilmaista, että tuo "Jarnon" veli olisi minulle kaikin puolin sopivampi ! Ja jos on saanut hyvän lahjan niin se on tietenkin puolisoni veljeltä (aina ollut puolisoltani)

Mentiin naimisiin, saatiin jälkikasvua. Lapset ovat ihania, mutta valitettavan isänsä näköisiä :DDD Ja "voi voi kun tuolla sinun puolisolla on noita erityislapsen piirteitä niin kauhulla odotan miten paha adhd jälkikasvulla tulee olemaan" Ja näitä hän möläyttelee kaikkien kuullen...

Meillä on puolison kanssa 2 lapsen perhe ja äitini saattaa yhtäkkiä tulla ovelle satojen kilsojen päästä ilmoittamatta ja ryhtyy pahimmillaan penkomaan meidän kaappeja ja sättimään miten roskiskomero on törkyinen ja puolisolla reikäinen paita ja haisee hielle. Yleensä tosin rauhoittuu kahvilla ja jollain ruualla.

Vaikea selittää, jutut eivät ole liian räikeitä, mutta niitä on määrällisesti niin paljon, että pöljempikin ymmärtää, ettei rakkaalla ihanalla äidilläni ole niitä käytöstapoja tai sosiaalista älykkyyttä joka tilanteeseen. Hän ei ole aivan typerä, itseasiassa hän on perinteisessä mielessä kovinkin älykäs - matemaattis-palikka akselilla ja ikuinen opiskelija/itsensä kehittäjä omalla sarallaan.

Olen äärrimmäisen kiitollinen, että omat appivanhemmat antavat mennä äitini puheet toisesta korvasta ulos ja välillä myö joudutaan nauramaan ihan porukalla jollekin uudelle äitini kujeelle. Puolisoni olis sen sijaan täysin kypsä hankkimaan lähestymiskieltoa ja ollaan sovittu ettei mummo lähe lasten kanssa ulkomaille kuin vasta täysi-ikäisenä. Minusta tuntuu ettei mieheni ole kertonut kaikkea mitä äitini on hänelle mennyt selittelemään.

siis kun lapset ovat täysi-ikäisiä! t-909

Vierailija kirjoitti:

Mulla on mitä ihanin anoppi ja appiukko, mutta sitten taas oma äitini... aiheuttaa jonkin verran harmaita hiuksia aina kun tulee käymään.

Tiiättekö sen, kun äiti rakas yrittää 10 vuoden seurustelunkin jälkeen saada minut deittailemaan hänen mielestä minulle sopivia miesehdokkaita. Tietenkin lääkäreitä, oikein arjalaisen näköisiä ja sinisilmäisiä. On jo jutellut heille kuulemma etukäteen, että hänellä olisi tällainen "sinkku" tyttö.

Puolisoni on aina ollut hänelle jotenkin kauhean vaikea paikka. Kun äitini tulee miun appivanhemmille kylään juhlapyhinä niin äitini on saattanut ihan kaikkien kuullen ilmaista, että tuo "Jarnon" veli olisi minulle kaikin puolin sopivampi ! Ja jos on saanut hyvän lahjan niin se on tietenkin puolisoni veljeltä (aina ollut puolisoltani)

Mentiin naimisiin, saatiin jälkikasvua. Lapset ovat ihania, mutta valitettavan isänsä näköisiä :DDD Ja "voi voi kun tuolla sinun puolisolla on noita erityislapsen piirteitä niin kauhulla odotan miten paha adhd jälkikasvulla tulee olemaan" Ja näitä hän möläyttelee kaikkien kuullen...

Meillä on puolison kanssa 2 lapsen perhe ja äitini saattaa yhtäkkiä tulla ovelle satojen kilsojen päästä ilmoittamatta ja ryhtyy pahimmillaan penkomaan meidän kaappeja ja sättimään miten roskiskomero on törkyinen ja puolisolla reikäinen paita ja haisee hielle. Yleensä tosin rauhoittuu kahvilla ja jollain ruualla.

Vaikea selittää, jutut eivät ole liian räikeitä, mutta niitä on määrällisesti niin paljon, että pöljempikin ymmärtää, ettei rakkaalla ihanalla äidilläni ole niitä käytöstapoja tai sosiaalista älykkyyttä joka tilanteeseen. Hän ei ole aivan typerä, itseasiassa hän on perinteisessä mielessä kovinkin älykäs - matemaattis-palikka akselilla ja ikuinen opiskelija/itsensä kehittäjä omalla sarallaan.

Olen äärrimmäisen kiitollinen, että omat appivanhemmat antavat mennä äitini puheet toisesta korvasta ulos ja välillä myö joudutaan nauramaan ihan porukalla jollekin uudelle äitini kujeelle. Puolisoni olis sen sijaan täysin kypsä hankkimaan lähestymiskieltoa ja ollaan sovittu ettei mummo lähe lasten kanssa ulkomaille kuin vasta täysi-ikäisenä. Minusta tuntuu ettei mieheni ole kertonut kaikkea mitä äitini on hänelle mennyt selittelemään.

Mikä sun miehessä on äitisi mielestä vikana? Ymmärrän kyllä miestä, jos on ihan kypsä tilanteeseen.