Lue keskustelun säännöt.
Pahimmat ANOPPI/APPIUKKO kokemukset
Tuli tuosta mieleen, kun jonkun anoppi oli laittanyt uuteen uskoon nuo keittiönkaapit :D
Mulla oli ihan kauhee ex anoppi ( HUOM! EX), kun ekan kerran tapasimme, hän teki harvinaisen selväksi, että hänen poikansa tarvitsee jonkun laihemman naisen. Ja en ollut edes lihava, vain vähän löllerö, itseasiassa hoikempi kuin anoppi itse.
Kommentit (1705)
Kyllä täytyy sanoa, että tälläistäkö porukkaa Suomen peruskoulu kasvattaa, aika ala-arvoista, kun nämä viestit katsoo niin miniät, anopit kuin appivaaritkin, surullista ...........
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
osaa tyydyttää kirjoitti:
minun anoppi on iso vaalea rintava. sänkyssä melkoinen peto. meillä on salassa tosi kivaa
Tietääkö miehesi tai appesi, että vaimonsa ovat bi-seksuaaleja?
Meillä on avioliittoon astuminen vähän jäähyllä koska kun kihlajaisiin kutsuttu anoppini sai kutsun kotiini ( meillä on molemmilla omat kodit vielä), alkoi hän selittää miten osa kodistani voitaisiin muuttaa hälle asunnoksi. Kun olin vähän ei-asenteella liikkeessä ja sanoin että ei hänen poikansakaan täällä asu niin hän totesi että sehän on vaan hyvä kun hän voi sitten laittaa pojalle paikat valmiiksi ennen kuin tämä muuttaa.
Eikä asuta edes missään böndellä vaan ihan pääkaupunkiseudulla.
Että anoppi muuttaisi luokseni ennen kuin miesystävä. Mites sitten jos tulisi ero? Tuo koko idea on ihan naurettava.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyhmä anoppi jatkaa, jonka miniä ja poika eivät saa pidettyä kuria lapsilleen. Tuolla luki vastaus, että äiti tietää parhaiten onko lapsilla lämpimät vaatteet, se onkin erikoinen juttu. Miniä on nimittäin itse ammatiltaan sellainen, että kasvattaa periaatteessa muidenkin lapsia, mutta sitten omat vaikuttavat kasvavan ilman rajoja,ns. pellossa. Siksi tuo sana periaatteessa, ettei se siltä näytä. Onhan se koomillista että mummo käskee, kun ammatikseen kasvattaja ei komentojaan vie loppuun tai huolehdi terveellisistä ruokailutottumuksistakaan. Minua mummona särkee sydämeen kyllä liikaa,jos lapsenlapset saavat lähteä kylmään ilman hansikkaita ja sopivaa lakkia, en voi olla hiljaa siinä tilanteessa. Tai sitten en voi tavata heitä näinkään usein, sillähän siitä pääsee, ratkaisu sekin.
Meillä taas anoppi puki miten sattuu lapset. Toisinaan oli lämpimällä säällä ihan järjettömästi päällä, tai viileällä kesätamineet. Useimmiten onneksi ihan oikein, mutta logiikka ei mulle auennut. Kuitenkin ihan työssä käyvä ihminen tuolloin eikä mikään vanhuuden höperö ole vieläkään. Lisäksi puki ristiin lasten vaatteet. Eli 100 cm tytöllä oli siskonsa 130 cm vaatteita ja isosiskolla päinvastoin. Oli joskus koomisen näköistä, mutta anoppi on ollut aina hiukan suurpiirteinen, ei sen niin väliä.
Mulla on ollut hauskaa, välit on hyvät kuten lapsillakin hänen kanssaan. Kommentoi joskus jotain meillä sellaista mistä ei tykkää, nykyisin kyllä paljon vähemmän, kun sanon helpommin takaisin. En minäkään arvostele hänen kotiaan.
Jostain kumman syystä vanhemmat ihmiset olettaa että ikä oikeuttaa heitä kommentoimaan asiaan kuin asiaan, mikä ei pidä paikkaansa. Äitini kuuluu myös heihin, ei ymmärrä että asioita voi tehdä muutenkin kuin hänen tavallaan. Joskus nuorempien on vain itse koettava tietyt asiat, ennenkuin ymmärrys kasvaa ja niin kauan kun kenenkään hengellä ei leikitä, niin opetelkaa joskus olemaan kommentoimatta. Aina ei tarvi päteä.
Mun anoppi on näitä "totuuRen saa aina sanoa" -ihmisiä. Jos ainoa tarkoitus on tällä totuuRella on loukata toista, niin silloin voisi ehkä harkita sen leipäläpensä kiinni pitämistä. Eikä se totuuden torvena oleminen ole velvollisuus.
Anoppi muuten suuttui kovasti, kun siitä totuuRestaan huusi ja korjasin pari faktaa. Ei tajua, että hänen mielipiteensä ei ole totuus. Ja se on torture, ei totuure. Ainakin hänen "totuuksien" kuunteleminen ja niiden kohteena oleminen on henkistä kidutusta.
Siis etelä-pohjanmaalta? No olipa yllätys.
Kyllä. Monta sukupolvea taaksepäin, ja on tästä faktasta todella ylpeä.
Osasin tänne muuttaessa odottaa ongelmia, mutta se kaikki, minkä tuon torture-anopin kanssa on joutunut kestämään, tuli täysin puskista. En ole toista yhtä inhottavaa, röyhkeää ja ilkeää ihmisen kaltaista olentoa tavannut kuin anoppini. Ja tämä kaikki paljastui tietysti vasta siinä vaiheessa, kun esikoinen oli melkein valmis syntymään. Sitä ennen oli hyvin etäinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No kuule älä näe, mutta ellei kehitykset muutu, niin älä mene perimäänkään aikanaan, jotka säästää lapsenlapsilleen tai kotitalon aikanaan puolisosi kautta perii, varmaan sekin on kehitykselle kyllä haitaksi, jos jotain pesämunaa jää, voi itku mitä porukkaa täällä on. Pysy pois.
Saisiko tämän saman suomeksi?
Vierailija kirjoitti:
Voi luoja kun tämä maa on täynnä mielenvikaisia naisia!
Totta, olen samaa mieltä. Niin monet anopit todellakin vaikuttavat olevan täysin mielenvikaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on avioliittoon astuminen vähän jäähyllä koska kun kihlajaisiin kutsuttu anoppini sai kutsun kotiini ( meillä on molemmilla omat kodit vielä), alkoi hän selittää miten osa kodistani voitaisiin muuttaa hälle asunnoksi. Kun olin vähän ei-asenteella liikkeessä ja sanoin että ei hänen poikansakaan täällä asu niin hän totesi että sehän on vaan hyvä kun hän voi sitten laittaa pojalle paikat valmiiksi ennen kuin tämä muuttaa.
Eikä asuta edes missään böndellä vaan ihan pääkaupunkiseudulla.
Että anoppi muuttaisi luokseni ennen kuin miesystävä. Mites sitten jos tulisi ero? Tuo koko idea on ihan naurettava.
Mä tulen omien vanhempien kanssa toimeen ihan hyvin, mutta en silti haluaisi heidän kanssaan asua. Hullun anoppini kanssa tuntuu kaksi minuuttia samassa tilassa liian vaativalta suorituksesta.
En tiedä onko paha, mutta melko kuumottava tilanne kun ekan kerran kihlatun vanhemmat tapasin. He eivät puhu montaakaan sanaa muuta kuin venäjää ja minä en puhu montaa sanaa venäjää. Sitten isänsä selittää melkein koko illan kädet vinhasti viuhtoen. Onneksi sain osasta tulkkauksen rakkaalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä nyt pitää sanoa, että hyvät käytöstavat pitää laittaa jo kunniaan. Ei minkäänlainen sekaantuminen aikuisten lasten yksityiselämään ole soveliasta, se ei anopille kuulu. Samoin kommentointi heidän asioistaan, opetelkaa hyvät tavat ja sanokaa se sitten anopillekin, jos hän ei älyä ! Ei se kuulu mihinkään tapoihin. Aikuisia lapsiaan voi auttaa pyydettäessä, mutta miniöittenkin olisi hyvä olla vinkumatta, ettei auteta, puolensa on asioilla. Typerää kiljumista täällä.
On sanottu. Toistuvasti. Ei mitään vaikutusta. Vihjeitä kommunikointiin, kun toinen ei kuuntele, eikä varmasti ymmärrä, miten joku voi olla haluamatta anopin "apua"?
Vierailija kirjoitti:
Meillä on avioliittoon astuminen vähän jäähyllä koska kun kihlajaisiin kutsuttu anoppini sai kutsun kotiini ( meillä on molemmilla omat kodit vielä), alkoi hän selittää miten osa kodistani voitaisiin muuttaa hälle asunnoksi. Kun olin vähän ei-asenteella liikkeessä ja sanoin että ei hänen poikansakaan täällä asu niin hän totesi että sehän on vaan hyvä kun hän voi sitten laittaa pojalle paikat valmiiksi ennen kuin tämä muuttaa.
Eikä asuta edes missään böndellä vaan ihan pääkaupunkiseudulla.
Että anoppi muuttaisi luokseni ennen kuin miesystävä. Mites sitten jos tulisi ero? Tuo koko idea on ihan naurettava.
Miten iso kämppä sulla on, jos osasta siitä saisi muokattua anopille asunnon? Vai onko tämä anopille sivuseikka, kyllähän miniä voi nukkua makuupussi saa eteisen lattialla?
Aika sairas juttu. Kuka haluaisi anopin kämppikseksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyhmä anoppi jatkaa, jonka miniä ja poika eivät saa pidettyä kuria lapsilleen. Tuolla luki vastaus, että äiti tietää parhaiten onko lapsilla lämpimät vaatteet, se onkin erikoinen juttu. Miniä on nimittäin itse ammatiltaan sellainen, että kasvattaa periaatteessa muidenkin lapsia, mutta sitten omat vaikuttavat kasvavan ilman rajoja,ns. pellossa. Siksi tuo sana periaatteessa, ettei se siltä näytä. Onhan se koomillista että mummo käskee, kun ammatikseen kasvattaja ei komentojaan vie loppuun tai huolehdi terveellisistä ruokailutottumuksistakaan. Minua mummona särkee sydämeen kyllä liikaa,jos lapsenlapset saavat lähteä kylmään ilman hansikkaita ja sopivaa lakkia, en voi olla hiljaa siinä tilanteessa. Tai sitten en voi tavata heitä näinkään usein, sillähän siitä pääsee, ratkaisu sekin.
Meillä taas anoppi puki miten sattuu lapset. Toisinaan oli lämpimällä säällä ihan järjettömästi päällä, tai viileällä kesätamineet. Useimmiten onneksi ihan oikein, mutta logiikka ei mulle auennut. Kuitenkin ihan työssä käyvä ihminen tuolloin eikä mikään vanhuuden höperö ole vieläkään. Lisäksi puki ristiin lasten vaatteet. Eli 100 cm tytöllä oli siskonsa 130 cm vaatteita ja isosiskolla päinvastoin. Oli joskus koomisen näköistä, mutta anoppi on ollut aina hiukan suurpiirteinen, ei sen niin väliä.
Mulla on ollut hauskaa, välit on hyvät kuten lapsillakin hänen kanssaan. Kommentoi joskus jotain meillä sellaista mistä ei tykkää, nykyisin kyllä paljon vähemmän, kun sanon helpommin takaisin. En minäkään arvostele hänen kotiaan.
Jostain kumman syystä vanhemmat ihmiset olettaa että ikä oikeuttaa heitä kommentoimaan asiaan kuin asiaan, mikä ei pidä paikkaansa. Äitini kuuluu myös heihin, ei ymmärrä että asioita voi tehdä muutenkin kuin hänen tavallaan. Joskus nuorempien on vain itse koettava tietyt asiat, ennenkuin ymmärrys kasvaa ja niin kauan kun kenenkään hengellä ei leikitä, niin opetelkaa joskus olemaan kommentoimatta. Aina ei tarvi päteä.
Mun anoppi on näitä "totuuRen saa aina sanoa" -ihmisiä. Jos ainoa tarkoitus on tällä totuuRella on loukata toista, niin silloin voisi ehkä harkita sen leipäläpensä kiinni pitämistä. Eikä se totuuden torvena oleminen ole velvollisuus.
Anoppi muuten suuttui kovasti, kun siitä totuuRestaan huusi ja korjasin pari faktaa. Ei tajua, että hänen mielipiteensä ei ole totuus. Ja se on torture, ei totuure. Ainakin hänen "totuuksien" kuunteleminen ja niiden kohteena oleminen on henkistä kidutusta.
Ei asuta Ep:llä eikä asu anoppikaan, mutta samanlainen kuuluu olevan. Asiasta saa sanoa ja vastaanottajan pitäisi riemusta kiljuen kuunnella näitä hänen totuuksiaan. Hänen mielipiteensä on ainoa oikea, eikä sinulla pidä olla muita mielipiteitä.
Hän saa kritisoida kaikkea elämässäsi, koska asiat asioina.
Poikkeuksena tästä on kuitenkin tilanteet, joissa hän on totuuksien vastaanottajana. Hänellehän ei siis saa sanoa mistään.
Ja mehän siis on sanottu hänelle, että ei esimerkiksi viikon kestäneen ripulin edelleen jatkuessa kyllä voi tänne meille tulla. Tai että Liisa on sairaana/meillä on paljon menoja, eikä nyt kerkeä tulla mumman luo. (Tässä tilanteessa hän pamahtaa sitten kysymättä ja kutsumatta meille. Kun vain haluttais olla rauhassa.)
Tai jos sanomme, että myös Pentti haluaisi välillä nauttia mumman seurasta, niin alkaa mäkätys, kuinka me emme voi häntä määräillä.
Aivan helvetin raskas ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on avioliittoon astuminen vähän jäähyllä koska kun kihlajaisiin kutsuttu anoppini sai kutsun kotiini ( meillä on molemmilla omat kodit vielä), alkoi hän selittää miten osa kodistani voitaisiin muuttaa hälle asunnoksi. Kun olin vähän ei-asenteella liikkeessä ja sanoin että ei hänen poikansakaan täällä asu niin hän totesi että sehän on vaan hyvä kun hän voi sitten laittaa pojalle paikat valmiiksi ennen kuin tämä muuttaa.
Eikä asuta edes missään böndellä vaan ihan pääkaupunkiseudulla.
Että anoppi muuttaisi luokseni ennen kuin miesystävä. Mites sitten jos tulisi ero? Tuo koko idea on ihan naurettava.
Miten iso kämppä sulla on, jos osasta siitä saisi muokattua anopille asunnon? Vai onko tämä anopille sivuseikka, kyllähän miniä voi nukkua makuupussi saa eteisen lattialla?
Aika sairas juttu. Kuka haluaisi anopin kämppikseksi?
Ei ole kuin peritty rintamamiestalo, mutta yläkerrassa on tavallaan oma erillinen 2h+pikku-keittiö+pikku-kylppäri kun talon rakennuksen aikaan ihmiset pitivät vuokralaisia, keskikerroksessa 3h+iso keittiö ja kylppäri ja kellarissa sauna- ja kodinhoitotilat, varastot ,perunakellari, pannuhuone ja autotalli. Anoppi siis ehdotti että itse siirtyisin siitä keskikerroksesta yläkertaan ja hän muuttaisi vähän niinkuin talon emännäksi keskikerrokseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyhmä anoppi jatkaa, jonka miniä ja poika eivät saa pidettyä kuria lapsilleen. Tuolla luki vastaus, että äiti tietää parhaiten onko lapsilla lämpimät vaatteet, se onkin erikoinen juttu. Miniä on nimittäin itse ammatiltaan sellainen, että kasvattaa periaatteessa muidenkin lapsia, mutta sitten omat vaikuttavat kasvavan ilman rajoja,ns. pellossa. Siksi tuo sana periaatteessa, ettei se siltä näytä. Onhan se koomillista että mummo käskee, kun ammatikseen kasvattaja ei komentojaan vie loppuun tai huolehdi terveellisistä ruokailutottumuksistakaan. Minua mummona särkee sydämeen kyllä liikaa,jos lapsenlapset saavat lähteä kylmään ilman hansikkaita ja sopivaa lakkia, en voi olla hiljaa siinä tilanteessa. Tai sitten en voi tavata heitä näinkään usein, sillähän siitä pääsee, ratkaisu sekin.
Meillä taas anoppi puki miten sattuu lapset. Toisinaan oli lämpimällä säällä ihan järjettömästi päällä, tai viileällä kesätamineet. Useimmiten onneksi ihan oikein, mutta logiikka ei mulle auennut. Kuitenkin ihan työssä käyvä ihminen tuolloin eikä mikään vanhuuden höperö ole vieläkään. Lisäksi puki ristiin lasten vaatteet. Eli 100 cm tytöllä oli siskonsa 130 cm vaatteita ja isosiskolla päinvastoin. Oli joskus koomisen näköistä, mutta anoppi on ollut aina hiukan suurpiirteinen, ei sen niin väliä.
Mulla on ollut hauskaa, välit on hyvät kuten lapsillakin hänen kanssaan. Kommentoi joskus jotain meillä sellaista mistä ei tykkää, nykyisin kyllä paljon vähemmän, kun sanon helpommin takaisin. En minäkään arvostele hänen kotiaan.
Jostain kumman syystä vanhemmat ihmiset olettaa että ikä oikeuttaa heitä kommentoimaan asiaan kuin asiaan, mikä ei pidä paikkaansa. Äitini kuuluu myös heihin, ei ymmärrä että asioita voi tehdä muutenkin kuin hänen tavallaan. Joskus nuorempien on vain itse koettava tietyt asiat, ennenkuin ymmärrys kasvaa ja niin kauan kun kenenkään hengellä ei leikitä, niin opetelkaa joskus olemaan kommentoimatta. Aina ei tarvi päteä.
Mun anoppi on näitä "totuuRen saa aina sanoa" -ihmisiä. Jos ainoa tarkoitus on tällä totuuRella on loukata toista, niin silloin voisi ehkä harkita sen leipäläpensä kiinni pitämistä. Eikä se totuuden torvena oleminen ole velvollisuus.
Anoppi muuten suuttui kovasti, kun siitä totuuRestaan huusi ja korjasin pari faktaa. Ei tajua, että hänen mielipiteensä ei ole totuus. Ja se on torture, ei totuure. Ainakin hänen "totuuksien" kuunteleminen ja niiden kohteena oleminen on henkistä kidutusta.
Ei asuta Ep:llä eikä asu anoppikaan, mutta samanlainen kuuluu olevan. Asiasta saa sanoa ja vastaanottajan pitäisi riemusta kiljuen kuunnella näitä hänen totuuksiaan. Hänen mielipiteensä on ainoa oikea, eikä sinulla pidä olla muita mielipiteitä.
Hän saa kritisoida kaikkea elämässäsi, koska asiat asioina.
Poikkeuksena tästä on kuitenkin tilanteet, joissa hän on totuuksien vastaanottajana. Hänellehän ei siis saa sanoa mistään.
Ja mehän siis on sanottu hänelle, että ei esimerkiksi viikon kestäneen ripulin edelleen jatkuessa kyllä voi tänne meille tulla. Tai että Liisa on sairaana/meillä on paljon menoja, eikä nyt kerkeä tulla mumman luo. (Tässä tilanteessa hän pamahtaa sitten kysymättä ja kutsumatta meille. Kun vain haluttais olla rauhassa.)
Tai jos sanomme, että myös Pentti haluaisi välillä nauttia mumman seurasta, niin alkaa mäkätys, kuinka me emme voi häntä määräillä.
Aivan helvetin raskas ihminen.
Määräilystä. Taustaa: Mä olen it-alan ammattilainen.
Kerran kun meni hermot totaalisesti anoppiin, ja sanoin hänen käytöksensä olevan sen verran alentavaa ettei yhdenkään ihmisen tarvitse sietää. Lisäksi en hyväksy sitä, että hän kohtelee mun lapsia hyvin eriarvoisesti. (Molemmat ovat kyllä mieheni siittämiä, nuorempi on ollut "turha" jo ennen syntymäänsä, ja "epäonnekseen" on ulkoisesti enempi mun näköinen.) Anoppi pilkallisesti alkoi selittämään, että en pysty ohjelmoimaan hänen käytöstään. Lähti ovet paukkuen, että sanoin että omassa kodissa edellytän myös _vierailta_ ihmismäistä, kunnioittavaa käytöstä, siihen vaaditaan vain hiukkasen tapoja, ei ohjelmointia. (En edes työkseni ohjelmoi).
Minusta on ollut kurjaa seurata, millainen anoppi oma äitini on ollut kälylleni. Heillä on veljeni kanssa läheiset välit ja veljeni on aina kertonut perheasioistaan ja ongelmistaan äidilleni, veljellä kun ei oikein ole läheisiä ystäviä. Kälyni on lähtökohtaisesti ollut äidilleni vääränlainen miniä, mikään ei ole oikein hyvin. Kun ensimmäinen lapsenlapsi ilmoitti tulostaan, äitini sanoi: "Oliko se vahinko?" Kolmekymppisille ihmisille! Varmaan ajattelemattomuuttaan, mutta paljasti asenteensa. Sittemmin on kyllä rakastanut lapsenlapsiaan kovasti ja ollut käsittääkseni ihan hyvä mummi.
Äiti on koettanut sisustaa heidän kotiaan. Raha-asioissa ollut aina poikansa puolella, joka on hyvin tarkka ja jolle raha on hirmu tärkeää. Kälyni on kuulemma hirveä tuhlari. Hän on moittinut kälyäni selän takana jopa siitä, ettei heillä ole pariskuntaystäviä. Kuulemma yleensä nainen tuo perheeseen ystäviksi omat ystävänsä ja sen kautta myös ystävättärien miehet, joista tulee sitten miehen ystäviä. Että voi syyttää jopa veljeni yksinäisyydestä miniäänsä!
Kälyni on opiskellut vuosien myötä itsensä jatkuvasti parempaan työhön, aloittanut pohjalta ja ollut tosi reipas, mutta silti äitini on sitä mieltä, että hän on laiska ja päämäärätön ihminen. Myös perheen ja lasten harrastukset ovat hänen mielestään liian sivistymättömiä. Pitäisi lukea kirjoja ja harrastaa klassista musiikkia. Vaikka veljeni on ihan perusduunari eikä millään lailla kiinnostunut näistä asioista. Tämäkin on jotenkin kälyn vika.
Surullisinta tässä on, että äitini on koko ikänsä kärsinyt samankaltaisista syytöksistä ja pahoista puheista isäni suvun puolelta. Ei ole kelvannut sukuun. Olen hänelle tästä moneen kertaan sanonut, mutta hän on sitä mieltä, että se on ihan eri asia: häneen itseensä kohdistuneet syytökset ovat kautta linjan olleet vääriä, kun taas hänellä on "oikeat" syyt moittia kälyäni. Onneksi hänessä on myös "sivistyneisyyttä": ei hän päin naamaa ole näitä kai sanonut kälylleni, kunhan arvostelee selän takana ja hautoo pettyneenä. Mutta näkyyhän se rivien välissä tuollainen asenne. Ovat silti pystyneet olemaan ihan asiallisissa väleissä nämä vuodet. Kälyni on myös napakasti puolustanut itseään ja perhettään ja vetänyt rajoja, pisteet hänelle. Veljeni ilmeisesti on ollut aika avuoton tunnistamaan näitä ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyhmä anoppi jatkaa, jonka miniä ja poika eivät saa pidettyä kuria lapsilleen. Tuolla luki vastaus, että äiti tietää parhaiten onko lapsilla lämpimät vaatteet, se onkin erikoinen juttu. Miniä on nimittäin itse ammatiltaan sellainen, että kasvattaa periaatteessa muidenkin lapsia, mutta sitten omat vaikuttavat kasvavan ilman rajoja,ns. pellossa. Siksi tuo sana periaatteessa, ettei se siltä näytä. Onhan se koomillista että mummo käskee, kun ammatikseen kasvattaja ei komentojaan vie loppuun tai huolehdi terveellisistä ruokailutottumuksistakaan. Minua mummona särkee sydämeen kyllä liikaa,jos lapsenlapset saavat lähteä kylmään ilman hansikkaita ja sopivaa lakkia, en voi olla hiljaa siinä tilanteessa. Tai sitten en voi tavata heitä näinkään usein, sillähän siitä pääsee, ratkaisu sekin.
Meillä taas anoppi puki miten sattuu lapset. Toisinaan oli lämpimällä säällä ihan järjettömästi päällä, tai viileällä kesätamineet. Useimmiten onneksi ihan oikein, mutta logiikka ei mulle auennut. Kuitenkin ihan työssä käyvä ihminen tuolloin eikä mikään vanhuuden höperö ole vieläkään. Lisäksi puki ristiin lasten vaatteet. Eli 100 cm tytöllä oli siskonsa 130 cm vaatteita ja isosiskolla päinvastoin. Oli joskus koomisen näköistä, mutta anoppi on ollut aina hiukan suurpiirteinen, ei sen niin väliä.
Mulla on ollut hauskaa, välit on hyvät kuten lapsillakin hänen kanssaan. Kommentoi joskus jotain meillä sellaista mistä ei tykkää, nykyisin kyllä paljon vähemmän, kun sanon helpommin takaisin. En minäkään arvostele hänen kotiaan.
Jostain kumman syystä vanhemmat ihmiset olettaa että ikä oikeuttaa heitä kommentoimaan asiaan kuin asiaan, mikä ei pidä paikkaansa. Äitini kuuluu myös heihin, ei ymmärrä että asioita voi tehdä muutenkin kuin hänen tavallaan. Joskus nuorempien on vain itse koettava tietyt asiat, ennenkuin ymmärrys kasvaa ja niin kauan kun kenenkään hengellä ei leikitä, niin opetelkaa joskus olemaan kommentoimatta. Aina ei tarvi päteä.
Mun anoppi on näitä "totuuRen saa aina sanoa" -ihmisiä. Jos ainoa tarkoitus on tällä totuuRella on loukata toista, niin silloin voisi ehkä harkita sen leipäläpensä kiinni pitämistä. Eikä se totuuden torvena oleminen ole velvollisuus.
Anoppi muuten suuttui kovasti, kun siitä totuuRestaan huusi ja korjasin pari faktaa. Ei tajua, että hänen mielipiteensä ei ole totuus. Ja se on torture, ei totuure. Ainakin hänen "totuuksien" kuunteleminen ja niiden kohteena oleminen on henkistä kidutusta.
Ei asuta Ep:llä eikä asu anoppikaan, mutta samanlainen kuuluu olevan. Asiasta saa sanoa ja vastaanottajan pitäisi riemusta kiljuen kuunnella näitä hänen totuuksiaan. Hänen mielipiteensä on ainoa oikea, eikä sinulla pidä olla muita mielipiteitä.
Hän saa kritisoida kaikkea elämässäsi, koska asiat asioina.
Poikkeuksena tästä on kuitenkin tilanteet, joissa hän on totuuksien vastaanottajana. Hänellehän ei siis saa sanoa mistään.
Ja mehän siis on sanottu hänelle, että ei esimerkiksi viikon kestäneen ripulin edelleen jatkuessa kyllä voi tänne meille tulla. Tai että Liisa on sairaana/meillä on paljon menoja, eikä nyt kerkeä tulla mumman luo. (Tässä tilanteessa hän pamahtaa sitten kysymättä ja kutsumatta meille. Kun vain haluttais olla rauhassa.)
Tai jos sanomme, että myös Pentti haluaisi välillä nauttia mumman seurasta, niin alkaa mäkätys, kuinka me emme voi häntä määräillä.
Aivan helvetin raskas ihminen.
Voiko joku kertoa mitä näihin asiat asioina ja kyllä saa sanoa juttuihin voi vastata? Meen aina ihan lukkoon enkä osaa sanoa mitään järkevää..
Minulla ex-anoppi yllätti kivasti aikoinaan, kun menin naimisiin hänen poikansa kanssa. Häälahjoista keräsi itselleen päältä parhaat. Siinä auttanut ku katsoa vieressä monttu auki, että onko tuo ihan tosissaan...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyhmä anoppi jatkaa, jonka miniä ja poika eivät saa pidettyä kuria lapsilleen. Tuolla luki vastaus, että äiti tietää parhaiten onko lapsilla lämpimät vaatteet, se onkin erikoinen juttu. Miniä on nimittäin itse ammatiltaan sellainen, että kasvattaa periaatteessa muidenkin lapsia, mutta sitten omat vaikuttavat kasvavan ilman rajoja,ns. pellossa. Siksi tuo sana periaatteessa, ettei se siltä näytä. Onhan se koomillista että mummo käskee, kun ammatikseen kasvattaja ei komentojaan vie loppuun tai huolehdi terveellisistä ruokailutottumuksistakaan. Minua mummona särkee sydämeen kyllä liikaa,jos lapsenlapset saavat lähteä kylmään ilman hansikkaita ja sopivaa lakkia, en voi olla hiljaa siinä tilanteessa. Tai sitten en voi tavata heitä näinkään usein, sillähän siitä pääsee, ratkaisu sekin.
Meillä taas anoppi puki miten sattuu lapset. Toisinaan oli lämpimällä säällä ihan järjettömästi päällä, tai viileällä kesätamineet. Useimmiten onneksi ihan oikein, mutta logiikka ei mulle auennut. Kuitenkin ihan työssä käyvä ihminen tuolloin eikä mikään vanhuuden höperö ole vieläkään. Lisäksi puki ristiin lasten vaatteet. Eli 100 cm tytöllä oli siskonsa 130 cm vaatteita ja isosiskolla päinvastoin. Oli joskus koomisen näköistä, mutta anoppi on ollut aina hiukan suurpiirteinen, ei sen niin väliä.
Mulla on ollut hauskaa, välit on hyvät kuten lapsillakin hänen kanssaan. Kommentoi joskus jotain meillä sellaista mistä ei tykkää, nykyisin kyllä paljon vähemmän, kun sanon helpommin takaisin. En minäkään arvostele hänen kotiaan.
Jostain kumman syystä vanhemmat ihmiset olettaa että ikä oikeuttaa heitä kommentoimaan asiaan kuin asiaan, mikä ei pidä paikkaansa. Äitini kuuluu myös heihin, ei ymmärrä että asioita voi tehdä muutenkin kuin hänen tavallaan. Joskus nuorempien on vain itse koettava tietyt asiat, ennenkuin ymmärrys kasvaa ja niin kauan kun kenenkään hengellä ei leikitä, niin opetelkaa joskus olemaan kommentoimatta. Aina ei tarvi päteä.
Mun anoppi on näitä "totuuRen saa aina sanoa" -ihmisiä. Jos ainoa tarkoitus on tällä totuuRella on loukata toista, niin silloin voisi ehkä harkita sen leipäläpensä kiinni pitämistä. Eikä se totuuden torvena oleminen ole velvollisuus.
Anoppi muuten suuttui kovasti, kun siitä totuuRestaan huusi ja korjasin pari faktaa. Ei tajua, että hänen mielipiteensä ei ole totuus. Ja se on torture, ei totuure. Ainakin hänen "totuuksien" kuunteleminen ja niiden kohteena oleminen on henkistä kidutusta.
Ei asuta Ep:llä eikä asu anoppikaan, mutta samanlainen kuuluu olevan. Asiasta saa sanoa ja vastaanottajan pitäisi riemusta kiljuen kuunnella näitä hänen totuuksiaan. Hänen mielipiteensä on ainoa oikea, eikä sinulla pidä olla muita mielipiteitä.
Hän saa kritisoida kaikkea elämässäsi, koska asiat asioina.
Poikkeuksena tästä on kuitenkin tilanteet, joissa hän on totuuksien vastaanottajana. Hänellehän ei siis saa sanoa mistään.
Ja mehän siis on sanottu hänelle, että ei esimerkiksi viikon kestäneen ripulin edelleen jatkuessa kyllä voi tänne meille tulla. Tai että Liisa on sairaana/meillä on paljon menoja, eikä nyt kerkeä tulla mumman luo. (Tässä tilanteessa hän pamahtaa sitten kysymättä ja kutsumatta meille. Kun vain haluttais olla rauhassa.)
Tai jos sanomme, että myös Pentti haluaisi välillä nauttia mumman seurasta, niin alkaa mäkätys, kuinka me emme voi häntä määräillä.
Aivan helvetin raskas ihminen.
Määräilystä. Taustaa: Mä olen it-alan ammattilainen.
Kerran kun meni hermot totaalisesti anoppiin, ja sanoin hänen käytöksensä olevan sen verran alentavaa ettei yhdenkään ihmisen tarvitse sietää. Lisäksi en hyväksy sitä, että hän kohtelee mun lapsia hyvin eriarvoisesti. (Molemmat ovat kyllä mieheni siittämiä, nuorempi on ollut "turha" jo ennen syntymäänsä, ja "epäonnekseen" on ulkoisesti enempi mun näköinen.) Anoppi pilkallisesti alkoi selittämään, että en pysty ohjelmoimaan hänen käytöstään. Lähti ovet paukkuen, että sanoin että omassa kodissa edellytän myös _vierailta_ ihmismäistä, kunnioittavaa käytöstä, siihen vaaditaan vain hiukkasen tapoja, ei ohjelmointia. (En edes työkseni ohjelmoi).
Nämä on hämmentäviä tilanteita. Ikään kuin normaali käytös olisi jotain rakettitiedettä. En ymmärrä, miksi sitä pitää edes erikseen vaatia - kun ei niin kuuluisi olla.
Ja sitten, kun lasten oikeuksista ja hyvinvoinnista pidetään huolta, on seurauksena anopin loukkaantuminen. Kun eihän hän nyt mitään väärin tee.
Onhan se totta ettei me varmaan voida anoppiemme käytöstä muuttaa. Onneksi kuitenkin voidaan päättää, meneekö lapset hänen luokseen vaiko ei.
Meillä muuten monesti lapsen siellä käymättömyys (vaatii että lapsi käy siellä kerran kuussa) aiheuttaa uhkailun, kuinka "Lakiin tulee isovanhemmille tapaamisoikeus, sittenpähän näette."
OnnEX se on EX. kirjoitti:
Minulla ex-anoppi yllätti kivasti aikoinaan, kun menin naimisiin hänen poikansa kanssa. Häälahjoista keräsi itselleen päältä parhaat. Siinä auttanut ku katsoa vieressä monttu auki, että onko tuo ihan tosissaan...
Siinä auttaa, kun tekee rikosilmoituksen varkaudesta.
Appiukko ahdisteli minua. Sanoin miehelleni, että en halua enää jäädä kahdestaan sen ukon kanssa. Joskus tietenkin pakollisia kohtaamisia heidän kanssa on tullut, mutta mies tajusi, että parempi olla erossa heistä.