Pahimmat ANOPPI/APPIUKKO kokemukset

Vierailija kirjoitti:

Minäkin voisin kirjoittaa kirjan appivanhempieni tempauksista. Aiemmin epäilivät poikansa isyyttä ja vaativat isyystestejä. Sotkeutuvat koko ajan elämäämme. Heidän mielestään meidän pitäisi maton väristä lähtien hyväksyttää ratkaisumme heillä. Kommentoivat pyytämättä joka ikistä asiaa. Olen laittanut välit poikki, koska en jaksa heitä. Vierailevat meillä muutaman kerran vuodessa. Olen aina todella väsynyt näiden vierailuiden jälkeen. Mies vierailee heillä harvakseltaan.

Meillä olisi tulkut heti ero jos välit poikki olisin laittanut. Väkeissä tietenkin olla pitää jo lastenkin takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omalla anopillani, ei niin minkäänlaista suodatinta puheissaan. Saattaa kahvipöydässä alkaa puhua kaksimielisiä juttuja lähes 90 vuotiaiden mummoneni kuullen.

Kyllä kuule ne ysikymppiset mummot ymmärtää kaksimielisiä juttuja siinä  kuin nuoremmatkin ja nauraa niille. Olimme parikymppisinä mieheni kanssa joskus siivellä samassa bussikyydissä kuin paikkakunnan eläkeläiset, laivaristeilylle oli matka. _Koko matkan_ nämä mummot ja vaarit heittivät kaksimielistä juttua siinä määrin, että meitä nuoria aikuisia ihan hävetti.

Ei kai kukaan oikeasti ajattele, etteivät vanhat ihmiset ymmärtäisi kaksimielisiä juttuja. Kyse on käytöstavoista. On aivan eri asia puhua kaksimielisyyksiä omien kavereiden kanssa kuin omien vanhempien saatika isovanhempien kuullen. Sama pätee toisin päin. Kyllä ne mummot saattaa keskenään höpötellä kaksimielisyyksiä, mutta harva niitä lastenlasten kuullen viljelee.

T. Vanhusten kanssa työskentelevä

Vierailija kirjoitti:

Tyhmä anoppi jatkaa, jonka miniä ja poika eivät saa pidettyä kuria lapsilleen. Tuolla luki vastaus, että äiti tietää parhaiten onko lapsilla lämpimät vaatteet, se onkin erikoinen juttu. Miniä on nimittäin itse ammatiltaan sellainen, että kasvattaa periaatteessa muidenkin lapsia, mutta sitten omat vaikuttavat kasvavan ilman rajoja,ns. pellossa. Siksi tuo sana periaatteessa, ettei se siltä näytä. Onhan se koomillista että mummo käskee, kun ammatikseen kasvattaja ei komentojaan vie loppuun tai huolehdi terveellisistä ruokailutottumuksistakaan. Minua mummona särkee sydämeen kyllä liikaa,jos lapsenlapset saavat lähteä kylmään ilman hansikkaita ja sopivaa lakkia, en voi olla hiljaa siinä tilanteessa. Tai sitten en voi tavata heitä näinkään usein, sillähän siitä pääsee, ratkaisu sekin.

Meillä taas anoppi puki miten sattuu lapset. Toisinaan oli lämpimällä säällä ihan järjettömästi päällä, tai viileällä kesätamineet. Useimmiten onneksi ihan oikein, mutta logiikka ei mulle auennut. Kuitenkin ihan työssä käyvä ihminen tuolloin eikä mikään vanhuuden höperö ole vieläkään. Lisäksi puki ristiin lasten vaatteet. Eli 100 cm tytöllä oli siskonsa 130 cm vaatteita ja isosiskolla päinvastoin. Oli joskus koomisen näköistä, mutta anoppi on ollut aina hiukan suurpiirteinen, ei sen niin väliä.

Mulla on ollut hauskaa, välit on hyvät kuten lapsillakin hänen kanssaan. Kommentoi joskus jotain meillä sellaista mistä ei tykkää, nykyisin kyllä paljon vähemmän, kun sanon helpommin takaisin. En minäkään arvostele hänen kotiaan.

Jostain kumman syystä vanhemmat ihmiset olettaa että ikä oikeuttaa heitä kommentoimaan asiaan kuin asiaan, mikä ei pidä paikkaansa. Äitini kuuluu myös heihin, ei ymmärrä että asioita voi tehdä muutenkin kuin hänen tavallaan. Joskus nuorempien on vain itse koettava tietyt asiat, ennenkuin ymmärrys kasvaa ja niin kauan kun kenenkään hengellä ei leikitä, niin opetelkaa joskus olemaan kommentoimatta. Aina ei tarvi päteä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin voisin kirjoittaa kirjan appivanhempieni tempauksista. Aiemmin epäilivät poikansa isyyttä ja vaativat isyystestejä. Sotkeutuvat koko ajan elämäämme. Heidän mielestään meidän pitäisi maton väristä lähtien hyväksyttää ratkaisumme heillä. Kommentoivat pyytämättä joka ikistä asiaa. Olen laittanut välit poikki, koska en jaksa heitä. Vierailevat meillä muutaman kerran vuodessa. Olen aina todella väsynyt näiden vierailuiden jälkeen. Mies vierailee heillä harvakseltaan.

Meillä olisi tulkut heti ero jos välit poikki olisin laittanut. Väkeissä tietenkin olla pitää jo lastenkin takia.

Mä en ole väleissä anopin kanssa, ollut vuosiin. Kaupassa nähdessäni tervehdin, mutta en jää juttelemaan. 

Miksi hullun anopin / apen kanssa pitäisi olla väleissä? lasten takia? Esim mun anopin jatkuva totuuksien tykitys on haitaksi lapsille. Varsinkin minä ja mun vanhemmat ollaan kohteena, mutta haukkuu se ämmä ihan estoitta myös lapsia -> on heille haitaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyhmä anoppi jatkaa, jonka miniä ja poika eivät saa pidettyä kuria lapsilleen. Tuolla luki vastaus, että äiti tietää parhaiten onko lapsilla lämpimät vaatteet, se onkin erikoinen juttu. Miniä on nimittäin itse ammatiltaan sellainen, että kasvattaa periaatteessa muidenkin lapsia, mutta sitten omat vaikuttavat kasvavan ilman rajoja,ns. pellossa. Siksi tuo sana periaatteessa, ettei se siltä näytä. Onhan se koomillista että mummo käskee, kun ammatikseen kasvattaja ei komentojaan vie loppuun tai huolehdi terveellisistä ruokailutottumuksistakaan. Minua mummona särkee sydämeen kyllä liikaa,jos lapsenlapset saavat lähteä kylmään ilman hansikkaita ja sopivaa lakkia, en voi olla hiljaa siinä tilanteessa. Tai sitten en voi tavata heitä näinkään usein, sillähän siitä pääsee, ratkaisu sekin.

Meillä taas anoppi puki miten sattuu lapset. Toisinaan oli lämpimällä säällä ihan järjettömästi päällä, tai viileällä kesätamineet. Useimmiten onneksi ihan oikein, mutta logiikka ei mulle auennut. Kuitenkin ihan työssä käyvä ihminen tuolloin eikä mikään vanhuuden höperö ole vieläkään. Lisäksi puki ristiin lasten vaatteet. Eli 100 cm tytöllä oli siskonsa 130 cm vaatteita ja isosiskolla päinvastoin. Oli joskus koomisen näköistä, mutta anoppi on ollut aina hiukan suurpiirteinen, ei sen niin väliä.

Mulla on ollut hauskaa, välit on hyvät kuten lapsillakin hänen kanssaan. Kommentoi joskus jotain meillä sellaista mistä ei tykkää, nykyisin kyllä paljon vähemmän, kun sanon helpommin takaisin. En minäkään arvostele hänen kotiaan.

Jostain kumman syystä vanhemmat ihmiset olettaa että ikä oikeuttaa heitä kommentoimaan asiaan kuin asiaan, mikä ei pidä paikkaansa. Äitini kuuluu myös heihin, ei ymmärrä että asioita voi tehdä muutenkin kuin hänen tavallaan. Joskus nuorempien on vain itse koettava tietyt asiat, ennenkuin ymmärrys kasvaa ja niin kauan kun kenenkään hengellä ei leikitä, niin opetelkaa joskus olemaan kommentoimatta. Aina ei tarvi päteä.

Mun anoppi on näitä "totuuRen saa aina sanoa" -ihmisiä. Jos ainoa tarkoitus on tällä totuuRella on loukata toista, niin silloin voisi ehkä harkita sen leipäläpensä kiinni pitämistä. Eikä se totuuden torvena oleminen ole velvollisuus.

Anoppi muuten suuttui kovasti, kun siitä totuuRestaan huusi ja korjasin pari faktaa. Ei tajua, että hänen mielipiteensä ei ole totuus.  Ja se on torture, ei totuure.  Ainakin hänen "totuuksien" kuunteleminen ja niiden kohteena oleminen on henkistä kidutusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se omilla avaimilla kulkeminen on jörkyttävää, oma anoppini myöskin oletti että poikansa perheen asunto on hänen kotinsa jatkumo jossa voi vapaasti rampata mihin vuorokauden aikaan tahansa. Eka asunnossa asuttiin 9 vuotta, seuraavaan muutettaessa sanoin miehelle, että jos annat avaimen äidillesi niin saat muuttaa yksin. No ei antanut avainta ja kyllä siitä kuultiin...

Meilläkin anoppi kulkee omilla avaimilla. Se lähti siitä, kun hän oli talovahtina meidän ulkomaanmatkan ajan ja annettiin tietysti avain käyttöön. Hän sanoi, että voisi pitää avaimen, kun ei tiedä, milloin tulee jokin hätätilanne, jos pitää käydä kukkia kastelemassa tai avaamassa ovet jollekin remonttimiehelle. Ei minulla mitään avainta vastaan ollut, mutta se on todella ärsyttävää, että hän ei soita ovikelloa tullessaan. Kerran heräsin päiväunilta viikonloppuna lasten kanssa ja anoppi törötti istumassa olohuoneen sohvalla tuijottamassa tablettiaan. Kysyin, milloin hän on tullut ja oli tunnin verran jo istunut, arvasi, että ollaan päiväunilla. Toisella kerralla olin sopinut, että anoppi tulee minun työpäiväni jälkeen ja lähdetään yhdessä ostamaan tytölle luistimet lahjaksi. Kun tulin kotiin, hän oli jo penkonut keittiöstä palautettavat pullot kassiin ja lajitellut pahvit ja sanomalehdet keräystä varten. Tuli vähän epämiellyttävä tunne.

Vaikka anoppi on tässä tietysti se jonka käytös on väärin, te ihan itse jo tässä vaiheessa sallitte hänen käyttäytyvän noin. Minä en ikinä suostuisi siihen että joku ulkopuolinen kulkee miten tahtoo minun kodissani, eikä sinunkaan tarvitse siihen suostua. Jos joku ei osaa kunnioittaa teidän yksityisyyttä ja kotia, sellaisen ihmisen ei tarvitse pitää hallussaan teidän avainta. Avain pois vaan ja heti, jos ette millään kehtaa suoraan sanoa niin kehitelkää joku tarina että tarvitsette itse nyt sen avaimen (suosittelen itse kyllä suoraan sanomista ja anopin aikuisena ihmisenä on vaan ymmärrettävä että hänellä ei ole oikeutta kotinne avaimiin - mutta ymmärrän myös että joskus valkoinen valhe voi tuntua tarpeelliselta herkkien perhesuhteiden ylläpitämiseksi ja toisen "kasvojen säästämiseksi"). Ettekä pyytele tai sovittele tai neuvottele asiasta, vaan ihan ilmoitusasiana ilmoitatte että tarvitte sen nyt takaisin kiitos.

Koskee kaikkia muitakin joiden appivanhemmat tai omat vanhemmat ovat alkaneet kulkea omin luvin kodissanne. Avaimet pois, koti on jokaisen omaa yksityisaluetta eikä minkäänlainen kohteliaisuusetiketti tai vieraanvaraisuus velvoita teitä antamaan kotiinne vapaata pääsyä kellekään. 

Vierailija kirjoitti:

Ja miksi minä en käy miniän ja pojan kotona:miniä ei pidä minusta! En sentään  niin tyhmä ole, etten sitä tajua. Hänelle ei voi sanoa mistään, toistan ei mistään. Esimerkiksi minulla on astma ja heillä on pölyä,kun siitä nätisti vihjaisin että anteeksi kun köhin, se on tämä pöly kun yskittää ja uhkaa laukaista kohtauksen, niin siitä tuhahti ja loukkaantui.Ei voi sanoa kun lapsilla nilkat näkyy housun puntista, että tarvittaisko ehkä isommat. tai heillä hamsterin puru pölisee myös, mikä minulla ottaa keuhkoihin. En käy siellä, ette kävisi tekään kun vaistoatte ettette ole toivottuja vieraita.

Minullakin on astma, mutta eipä tulisi mieleenkään mennä kommentoimaan toisten kotona kuinka pölyistä siellä on! Ethän sinä voi kuvitella että heidän kotinsa pitäisi laittaa sinun mukaasi, pitäisikö lemmikistäkin luopua sinun takiasi vai mitä ehdotat että sen purulle tehtäisiin? Ymmärrän ja tiedän kokemuksesta että astma on ikävä juttu, mutta ei me voida kulkea ympäriinsä vaatien että muiden pitää sopeutua meidän sairauteen, vaan meidän nyt vaan on sopeuduttava olosuhteisiin silloin kun ollaan muiden kotona vieraisilla. Avaava lääke mukaan tai jos tilanne on liian paha niin vähennät vierailuja siellä päin ja kutsut heidät omaan kotiisi, ikävä juttuhan se on mutta siltikään et voi vaatia muiden pitävän omaa kotiaan siten kuin sinulle parhaiten sopii. Ihmiset siivoavat sen verran kuin aikansa ja voimavaransa antaa kulloinkin myöten, ei heidän elämänsä pyöri pölyrättien ympärillä aina kun sinä suvaitset tulla vierailulle. Koita myös tajuta että sinä et aina tiedä mitä ihmisten yksityisissä elämissä ja kotona tapahtuu vaikka olisivatkin läheisiä. Et tiedä millainen kiire siellä on voinut olla, miten paljon kuormitusta, väsymystä, kuka ties vaikka masennusta, ja miten pahalta tuollainen piikittely kodinpidosta voi tuntua silloin kun parhaansa yrittää ja laittaa. 

Ja siihenkään ei varmaan maailma kaadu jos lapsella joskus on vähän lyhyet housut jalassa että nilkat näkyy. Anna olla, se ei ole sinun asiasi. 

Onhan noita, ihmeellisiä letkautuksia, mutta tämä ensimmäinen loukkasi minua kaikkein eniten.

Eli olin saanut viimeisen lapsemme sektiolla terveyssyistä ja ihmettelin itsekseni huonoa vointiani. Kunnes eräänä aamuna heräsin niin koviin vatsakipuihin etten osaa sanoin kuvailla. Mies joutui soittamaan ambulanssin ja minut vietiin sairaalaan. Olin sisässä muutaman päivän ennenkö päätettiin avata vatsa myös pystysuuntaan, sillä olin kuolla kipuun (kirjaimellisesti, sillä elimistöni meinasi pettää kivun takia ja verenpaineet oli niin korkeat, että ihme kun en kuollut).

Märkäisää nestettä oli vatsaontelossa ja tulehdusarvot taivaissa.

Vatsa avattiin ja kaikki käytiin läpi. Ainoaksi mahdollisuudeksi jäi, että sekktiohaava oli ommeltu suoleen kiinni ja näin suolesta oli päässyt bakteerit vatsaonteloon jne. aiheuttaen vatsakalvon tulehduksen.

Kotiuduin vatsa tikattuna ja olin todella huonona (hetkeä myöhemmin minulla todettiin 1;tyypin diabetes. Paranemiseen meni todella kauan kun haavakin vielä repesi auki.

ANOPPI sitten viisaana, sängyssä makoillen, eräänä kyläilykertana kertoi siskonsa vatsakivuista, mitkä oli paljastunut psyykkisiksi.

Perään totesi, että olenko huomannut ajatella, että minunkin kohdalla se kipu oli varmasti psyykkistä.paljasti samalla keskustelleen omien sukulaistensa kanssa ja miten muutkin olivat todenneet sairaalareissuni selvästi johtuneen psyykkisistä syistä.

Menin niin hämilleni etten osannut muuta kuin hämmästyä ja sopertaa, että kyllä asia ihan diagnosoitiin.

Itku meinaa päästä vieläkin kun asiaa muistelen. Kipu oli niin kova etten ollut enään tässä maailmassa. En kyennyt edes vastaamaan kelleen ja muistan vain sekavasti kun lääkäreitä tuli huone täyteen. Anelin nukutusta kun tiesin etten jaksa enää.

Olen aina ilolla ottanut eX-anopin meille kylään ja lapset saaneet pitää siten välit erosta huolimatta kunnossa. Olen silti kokenut ex-anopin olevan minulle t•rekeä ja rakas.

Petyin pahasti kun hän kertoi viestillä käyvänsä katsomassa lapsia eikä ole niinkään kiinnostunut mitä minulle kuuluu.

Ottaen huomioon omat sairauteni ja miten huonossa kunnossa lapsista huolehdin ja myös yhdellä lapsista diabetes. Ja se ettei poikaansa kiinnosta pätkääkään lapsensa vaan huumeet. :(

Kun tapasimme olin raskaana, lapsen biologista isää ei tuleva vauva kiinnostanut enkä hennonut tehdä aborttia.  Olimme miehen kanssa aluksi ystäviä, mies tuki ja auttoi minua mutta nopeasti ystävyys muuttui muuksi. Miehelle ei ollut ongelma että kannoin toisen miehen lasta, anopille oli! Sain kuulla olevani hu""a, miestennielijä, vamppi ja ties mitä, toivoi myös että vauva kuolisi. Kun vauva syntyi ei tullut katsomaan tätä sairaalaan mikä sopi minulle mutta mies, joka koko tulleensa isäksi olisi odottanut äitiään käymään. Lähetti kuvan vauvasta  ja takaisin tuli viesti että älä enää ikinä lähetä kuvaa siitä äpärästä! Miehellä meni tämän jälkeen välit poikki äitiinsä pitkäksi aikaa, vasta kun anoppi sai aivoinfarktin suostui pitkin hampain auttamaan tätä mm. kuljettamalla  kauppaan. Anoppi tuntui rauhoittuneen ja muuttuneen ihan eri ihmiseksi, jopa puhui minulle ystävällisesti ja kyseli lapsen koulusta jne. Vaan eipä käärme pääse nahoistaan, vaikka loisi nahan on silti käärme :( Tulin nimittäin uudelleen raskaaksi ja anoppi raivostui, en  halua edes toistaa mitä kaikkea sanoi mutta tiivistettynä  olin h""ra eikä tämäkään vauva varmasti olisi mieheni biologinen lapsi. Isyystesti olisi pitänyt tehdä..

Päätettiin miehen kanssa, että ainoana lapsena  auttelee äitiään arjen askareissa mutta minä ja  lapset pysytään anopista erossa. Tämä päätös on pitänyt.  En ymmärrä, miten  kultaisella miehellä on noin kamala äiti!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anoppi laittoi dildooni vettä. Asuiko lähellä ja oli vara-avain? Kyllä.

Muutimmeko 800 kilometrin päähän anopista? Kyllä.

Ja tuo dildohomma on jäävuoren huippu.

Siis miten? Mitä siinä oli ennen?

Siis sellainen kyr vän muotoinen, pattereilla tärisevä lelu. Oli laittanut pattereiden sekaan vettä. Ei toiminut enää.

Okei.

Jotenkin ymmärrän anoppia, en toki sitä että oli luvatta tullut kotiinne.

Ymmärrät anoppia joka kävi tutkimassa ja tuhoamassa toisen henkilökohtaista, intiimielämään liittyvää omaisuutta? Millä tavalla ymmärrät, selitä ihmeessä meille muillekin, koska minä en ymmärrä tuosta yhtään mitään. En ymmärrä motiiveja nuuskia toisten kotia ja tavaroita, en ymmärrä miksi mennä koskemaan oman poikansa tai miniänsä seksielämään liittyviin asioihin jos niitä nyt sattuisikin jossain näkemään, enkä ymmärrä tarvetta tuhota sitä. Selitä.

Vierailija kirjoitti:

Tyhmä anoppi kysyy. Miniä on sydämistynyt koska "puutun lastenkasvatukseen liikaa". Tulevat meille, eivät saa pidettyä lapsille kuria. Kouluikäisillä kun ääni nousee niin kyllä se ottaa jo korviin. Pöydässä nirsoillaan, tuolilla pyöritään ja miniä pyytää rauhoittumaan -mitään ei tapahdu ja minä joudun pontevasti sanomaan, että olkaahan hissukseen nyt, minua uskovat ja se kai ottaa koville. Eikä pelkkää lihaa ja pottua syödä, vaan vihanneksia kyytipojaksi, sitäkään eivät vanhemmat tarpeeksi painokkaasti opastaisi. Olen huolissani näiden syömisistä,käyvät harvoin ja mitä meno on kotona, luoja tietää, olen siitä lapsillekin kahden kesken yrittänyt jutella että ainakin vitamiinit pillerinä on otettava.

Ulos jos lähdetään kävelylle niin eivät pue lämpimästi, minä sanon että hatut päähän ette voi ilman lähteä, ja hansikkaat. Miniä loukkaantuu taa,s minä puutun liikaa. Jos miniä sanoo että hanskat käteen, eivät sitä tee, vaan minun pitää se sanoa uudestaan että laittakaas nyt lapset lämpimät hanskat. Antavat komentoja, mitä ei lapset aio noudattaa ja minun pitää tilanne sitten viedä loppuun, ja ollaan niin myrtsiä. Mitä minun pitäisi tässä tehdä??

Käyvät harvakseltaan. Sinulla on ollut kasvatusvastuu omista lapsistasi, jotka ovat nyt aikuisia. Heillä on taas vuorollaan vastuu omistaan. Näkökulma voi olla erilainen kuin sinun, jos mummolakyläily on yhtä komentamista ja moittimista, ei kenelläkään ole kivaa.

Sun anoppi on varmaan mun hyvä ystävä. Entinen kollegani. Eipä se pahalla perheestään tai miniästään koskaan juttele. On vaan kovin suorasanainen.

Ei häpeilisi puhua seksistä ministerillekään jos kohdalle osuisi. Ihana ystävä ja rakastaa perhettään syvästi. Anna hänen puhua kaksimielisyyksiä, se vain piristää tunnelmaa eikä hän sitä tee mauttomasti.

Vierailija kirjoitti:

Omalla anopillani, ei niin minkäänlaista suodatinta puheissaan. Saattaa kahvipöydässä alkaa puhua kaksimielisiä juttuja lähes 90 vuotiaiden mummoneni kuullen. Kertoo kaikki entisten työkavereidensa ja naapureiden asiat, arkaluontoisista mielenterveyshäiriöistä alkaen. Kertoo tyttärensä perheen kaikki asiat. Ihan kuukautisia ja keskenmenoja myöten. Kritisoi heidän elämäänsä, syövät epäterveellisesti, heidän elämänsä kaaosta jne.

Meidän elämää harvoin suoraan kritisoivat, mutta niinä kertoina otettu kovaa yhteen. Nykyään kait puhuvat mieluummin selän takana. Anoppi näennäisesti mukava ihminen, mutta ykaityisasioistani en enää hänelle hiisku. Pidän asialliset ja etäiset välit. Lapsillemme on hyvä mummo, ja sitä arvostan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anoppi laittoi dildooni vettä. Asuiko lähellä ja oli vara-avain? Kyllä.

Muutimmeko 800 kilometrin päähän anopista? Kyllä.

Ja tuo dildohomma on jäävuoren huippu.

Siis miten? Mitä siinä oli ennen?

Siis sellainen kyr vän muotoinen, pattereilla tärisevä lelu. Oli laittanut pattereiden sekaan vettä. Ei toiminut enää.

Okei.

Jotenkin ymmärrän anoppia, en toki sitä että oli luvatta tullut kotiinne.

Ymmärrät anoppia joka kävi tutkimassa ja tuhoamassa toisen henkilökohtaista, intiimielämään liittyvää omaisuutta? Millä tavalla ymmärrät, selitä ihmeessä meille muillekin, koska minä en ymmärrä tuosta yhtään mitään. En ymmärrä motiiveja nuuskia toisten kotia ja tavaroita, en ymmärrä miksi mennä koskemaan oman poikansa tai miniänsä seksielämään liittyviin asioihin jos niitä nyt sattuisikin jossain näkemään, enkä ymmärrä tarvetta tuhota sitä. Selitä.

En hyväksy toisten kotiin menemistä.

Enkä nuuskimista.

En vain ymmärrä näitä seksi seksi seksi...ihmisiä. Se on lisääntymistä varten. Yli seksualisointi on syypää ihmisten huonoon vointiin, tälläisenä yltäkylläisenä turvallisena aikana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anoppi laittoi dildooni vettä. Asuiko lähellä ja oli vara-avain? Kyllä.

Muutimmeko 800 kilometrin päähän anopista? Kyllä.

Ja tuo dildohomma on jäävuoren huippu.

Siis miten? Mitä siinä oli ennen?

Siis sellainen kyr vän muotoinen, pattereilla tärisevä lelu. Oli laittanut pattereiden sekaan vettä. Ei toiminut enää.

Okei.

Jotenkin ymmärrän anoppia, en toki sitä että oli luvatta tullut kotiinne.

Ymmärrät anoppia joka kävi tutkimassa ja tuhoamassa toisen henkilökohtaista, intiimielämään liittyvää omaisuutta? Millä tavalla ymmärrät, selitä ihmeessä meille muillekin, koska minä en ymmärrä tuosta yhtään mitään. En ymmärrä motiiveja nuuskia toisten kotia ja tavaroita, en ymmärrä miksi mennä koskemaan oman poikansa tai miniänsä seksielämään liittyviin asioihin jos niitä nyt sattuisikin jossain näkemään, enkä ymmärrä tarvetta tuhota sitä. Selitä.

En hyväksy toisten kotiin menemistä.

Enkä nuuskimista.

En vain ymmärrä näitä seksi seksi seksi...ihmisiä. Se on lisääntymistä varten. Yli seksualisointi on syypää ihmisten huonoon vointiin, tälläisenä yltäkylläisenä turvallisena aikana.

Se että joku haluaa harrastaa seksiä tai käyttää seksileluja omassa henkilökohtaisessa elämässään, ei kuulu sinulle eikä sinulta kysytä siihen hyväksyntää. Jos sinun elämässäsi seksi on pelkkää lisääntymistä varten, se ei tarkoita sitä etteikö se kenenkään muunkaan elämässä saisi olla ilon ja nautinnon lähde joka lähentää ja edistää heidän yhteenkuuluvuuttaan. Meidän kodissa ei lisäännytä, nyt eikä tulevaisuudessa, mutta seksi kuuluu elämään tasan sen verran kuin itse haluamme. Jos saisin tietää että anoppi, äiti tai kuka tahansa muu on käynyt nuuskimassa noin intiimiin elämänalueeseen liittyviä asioitamme ja kaiken lisäksi katsonut oikeudekseen aiheuttaa henkilökohtaisille tavaroillemme tahallista tuhoa, se olisi viimeinen kerta kun kyseinen ihminen kotiini astuu.

Paljon yhtä seksilelua kieroutuneempaa ja pervompaa on sitä paitsi nuuskia ja puuttua oman aikuisen lapsensa seksielämään. Jos mielestäsi seksi kuuluu vain lisääntymiseen, toteuta ihmeessä sitä omassa elämässäsi, mutta anna muiden elää omaansa omien näkemystensä mukaisesti.

Minä olen nyt vanhempi kuin anoppini silloin kun poikansa meidät toisillemme esitteli. Alkuun oli maailman paras anoppi ja on toisaalta kyllä vieläkin.

Ensimmäiset ristiriidat, joista kyllä selvittiin, tulivat kun lapsemme syntyivät. Niistä on selvitty, eikä välejä ole koskaan tarvinnut pistää jäihin. Olen huono sanomaan, mutta ylitseni ei kävele, sen verran puoleni kuitenkin pidän. Lisäksi mies tukee mua täysin, ei todellakaan anna äitinsä määrätä.

Joskus tulee kommentteja meillä olevista asioista, joita hän ei pidä tärkeänä, näissä kommentoin takaisin että meidän juttuja meidän koti ja kommentit vähentyneet. Mua naurattaa nuo kommentit, kun hän itse silloin aikanaan tuoreena anoppina sanoi, että jokaisen koti on sellainen kuin itse haluaa, se ei muille kuulu. Niin se vain mielipide hänelläkin muuttui kun ikää tuli lisää ja aikaa enemmän kiinnittää huomiota toisten asioihin.

Sitä elämän kiertokulkua, hänen huushollinsa oli kuin pyörremyrsky jäljiltä ja tavaraa paljon, mutta oli ne ruuhkavuodet silloin. Kun hänen omat lapsensa muutti pois kotoa ja jäi aikaa kodille enemmän, niin meidän ruuhkavuosikotimme saikin näitä kommentteja. Yritän pitää mielessäni, etten tätä taakkaa tule siirtämään omille lapsilleni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anoppi laittoi dildooni vettä. Asuiko lähellä ja oli vara-avain? Kyllä.

Muutimmeko 800 kilometrin päähän anopista? Kyllä.

Ja tuo dildohomma on jäävuoren huippu.

Siis miten? Mitä siinä oli ennen?

Siis sellainen kyr vän muotoinen, pattereilla tärisevä lelu. Oli laittanut pattereiden sekaan vettä. Ei toiminut enää.

Okei.

Jotenkin ymmärrän anoppia, en toki sitä että oli luvatta tullut kotiinne.

Ymmärrät anoppia joka kävi tutkimassa ja tuhoamassa toisen henkilökohtaista, intiimielämään liittyvää omaisuutta? Millä tavalla ymmärrät, selitä ihmeessä meille muillekin, koska minä en ymmärrä tuosta yhtään mitään. En ymmärrä motiiveja nuuskia toisten kotia ja tavaroita, en ymmärrä miksi mennä koskemaan oman poikansa tai miniänsä seksielämään liittyviin asioihin jos niitä nyt sattuisikin jossain näkemään, enkä ymmärrä tarvetta tuhota sitä. Selitä.

En hyväksy toisten kotiin menemistä.

Enkä nuuskimista.

En vain ymmärrä näitä seksi seksi seksi...ihmisiä. Se on lisääntymistä varten. Yli seksualisointi on syypää ihmisten huonoon vointiin, tälläisenä yltäkylläisenä turvallisena aikana.

Se että joku haluaa harrastaa seksiä tai käyttää seksileluja omassa henkilökohtaisessa elämässään, ei kuulu sinulle eikä sinulta kysytä siihen hyväksyntää. Jos sinun elämässäsi seksi on pelkkää lisääntymistä varten, se ei tarkoita sitä etteikö se kenenkään muunkaan elämässä saisi olla ilon ja nautinnon lähde joka lähentää ja edistää heidän yhteenkuuluvuuttaan. Meidän kodissa ei lisäännytä, nyt eikä tulevaisuudessa, mutta seksi kuuluu elämään tasan sen verran kuin itse haluamme. Jos saisin tietää että anoppi, äiti tai kuka tahansa muu on käynyt nuuskimassa noin intiimiin elämänalueeseen liittyviä asioitamme ja kaiken lisäksi katsonut oikeudekseen aiheuttaa henkilökohtaisille tavaroillemme tahallista tuhoa, se olisi viimeinen kerta kun kyseinen ihminen kotiini astuu.

Paljon yhtä seksilelua kieroutuneempaa ja pervompaa on sitä paitsi nuuskia ja puuttua oman aikuisen lapsensa seksielämään. Jos mielestäsi seksi kuuluu vain lisääntymiseen, toteuta ihmeessä sitä omassa elämässäsi, mutta anna muiden elää omaansa omien näkemystensä mukaisesti.

En mene kenenkään kotiin, en nuuski, en puutu. Ymmärsin, ja kun kysyttiin niin kerroin. En nhyväksy toisten tavaroiden rikkomista. En puutu kenenkään seksiin, mutta näin anonyymisti anonyymeille kerroin mielipiteeni. Olen miniä, olen myös anoppi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun anoppi päätti, että minulla on synnytyksen jälkeinen masennus. Tunki meille joka päivä auttamaan "koska sinulla on niin rankkaa..." Ei uskonut kun kerroin, että neuvolassa eivät ole huolissaan mielenterveydestäni. Anoppi oli sitä mieltä, että eivät vain neuvolassa kaikkea tajua, onneksi mummo tajuaa. Siinä vaiheessa kun kaupassa joku muori tuli surkuttelemaan tilannettani ja ylistämään anoppiani minulla keitti yli. Ei tarvi anopin "auttaa" enää koskaan. Jos on itse sekopää ja keksii asioita niin ei niitä tarvi kylillä totena puhua.

Piti vieraista silmiä, ihan vastaava tilanne. Kertoi ja liioitteli hoitamisiaan, oli jopa valitellut ettei jaksaisi, mutta kun ei miniä mitenkään pärjää yksin, ja ei sillä ketään muutakaan ole, niin hän hyvää hyvyyttään uhrautuu. Mun sukulaisia ja kavereita oli puhelimen päässä, ja mies tietysti. Olin kyllä hyvin ahdistunut, mutta sen aiheutti suurimmaksi osaksi anoppi jatkuvilla vierailuilla ja mitätöinnillään.

Kukatahansa ahdistuu, jos joutuu päivittäin tapaamaan epämieluisan ihmisen.

Oa anoppini tosiaan tuli kielloista huolimatta paikalle. Soitti miehelleni, jos en ollut vauvan kanssa kotona kun hän koputteli ovella ja moitti, kun emme olleet koko ajan kotona. Kukapa sitä ei haluaisi päivittäin olla anopin kanssa 7 tuntia samassa tilassa ja kuunnella narinaa:" lähde lenkille/kauppaan minä hoidan vauvan. Minä auta, mene pois, ei äitiä tarvita mihinkään..." En tule ikinä unohtamaan hänen sanomisiaan ja enää en vapaaehtoisesti häntä tapaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyhmä anoppi jatkaa, jonka miniä ja poika eivät saa pidettyä kuria lapsilleen. Tuolla luki vastaus, että äiti tietää parhaiten onko lapsilla lämpimät vaatteet, se onkin erikoinen juttu. Miniä on nimittäin itse ammatiltaan sellainen, että kasvattaa periaatteessa muidenkin lapsia, mutta sitten omat vaikuttavat kasvavan ilman rajoja,ns. pellossa. Siksi tuo sana periaatteessa, ettei se siltä näytä. Onhan se koomillista että mummo käskee, kun ammatikseen kasvattaja ei komentojaan vie loppuun tai huolehdi terveellisistä ruokailutottumuksistakaan. Minua mummona särkee sydämeen kyllä liikaa,jos lapsenlapset saavat lähteä kylmään ilman hansikkaita ja sopivaa lakkia, en voi olla hiljaa siinä tilanteessa. Tai sitten en voi tavata heitä näinkään usein, sillähän siitä pääsee, ratkaisu sekin.

Meillä taas anoppi puki miten sattuu lapset. Toisinaan oli lämpimällä säällä ihan järjettömästi päällä, tai viileällä kesätamineet. Useimmiten onneksi ihan oikein, mutta logiikka ei mulle auennut. Kuitenkin ihan työssä käyvä ihminen tuolloin eikä mikään vanhuuden höperö ole vieläkään. Lisäksi puki ristiin lasten vaatteet. Eli 100 cm tytöllä oli siskonsa 130 cm vaatteita ja isosiskolla päinvastoin. Oli joskus koomisen näköistä, mutta anoppi on ollut aina hiukan suurpiirteinen, ei sen niin väliä.

Mulla on ollut hauskaa, välit on hyvät kuten lapsillakin hänen kanssaan. Kommentoi joskus jotain meillä sellaista mistä ei tykkää, nykyisin kyllä paljon vähemmän, kun sanon helpommin takaisin. En minäkään arvostele hänen kotiaan.

Jostain kumman syystä vanhemmat ihmiset olettaa että ikä oikeuttaa heitä kommentoimaan asiaan kuin asiaan, mikä ei pidä paikkaansa. Äitini kuuluu myös heihin, ei ymmärrä että asioita voi tehdä muutenkin kuin hänen tavallaan. Joskus nuorempien on vain itse koettava tietyt asiat, ennenkuin ymmärrys kasvaa ja niin kauan kun kenenkään hengellä ei leikitä, niin opetelkaa joskus olemaan kommentoimatta. Aina ei tarvi päteä.

Mun anoppi on näitä "totuuRen saa aina sanoa" -ihmisiä. Jos ainoa tarkoitus on tällä totuuRella on loukata toista, niin silloin voisi ehkä harkita sen leipäläpensä kiinni pitämistä. Eikä se totuuden torvena oleminen ole velvollisuus.

Anoppi muuten suuttui kovasti, kun siitä totuuRestaan huusi ja korjasin pari faktaa. Ei tajua, että hänen mielipiteensä ei ole totuus.  Ja se on torture, ei totuure.  Ainakin hänen "totuuksien" kuunteleminen ja niiden kohteena oleminen on henkistä kidutusta.

Siis etelä-pohjanmaalta? No olipa yllätys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omalla anopillani, ei niin minkäänlaista suodatinta puheissaan. Saattaa kahvipöydässä alkaa puhua kaksimielisiä juttuja lähes 90 vuotiaiden mummoneni kuullen.

Kyllä kuule ne ysikymppiset mummot ymmärtää kaksimielisiä juttuja siinä  kuin nuoremmatkin ja nauraa niille. Olimme parikymppisinä mieheni kanssa joskus siivellä samassa bussikyydissä kuin paikkakunnan eläkeläiset, laivaristeilylle oli matka. _Koko matkan_ nämä mummot ja vaarit heittivät kaksimielistä juttua siinä määrin, että meitä nuoria aikuisia ihan hävetti.

Jep. Se oli mummoni, joka mulle selvitti sodasta palanneista miehistä monta asiaa ja kuuden lapsen äitinä neuvoi monta asiaa, joita omat vanhemmat ei kehdanneet....Ysikymppiset on nähneet kaiken!

Luulenpa vaan, että ennen ihmisten arkikieli oli paljon härskimpää kuin nykyään. Kyllä siinä oppi.

Ja ovat nekin joskus nuoria olleet. Ei ennen neitseellisesti lisäännytty ja eletty koko ajan raamattua lukien.

Kyllä nyt pitää sanoa, että hyvät käytöstavat pitää laittaa jo kunniaan. Ei minkäänlainen sekaantuminen aikuisten lasten yksityiselämään ole soveliasta, se ei anopille kuulu. Samoin kommentointi heidän asioistaan, opetelkaa hyvät tavat ja sanokaa se sitten anopillekin, jos hän ei älyä ! Ei se kuulu mihinkään tapoihin. Aikuisia lapsiaan voi auttaa pyydettäessä, mutta miniöittenkin olisi hyvä olla vinkumatta, ettei auteta, puolensa on asioilla. Typerää kiljumista täällä.