Pahimmat ANOPPI/APPIUKKO kokemukset

Vierailija kirjoitti:

No kuule älä näe, mutta ellei kehitykset muutu, niin älä mene perimäänkään aikanaan, jotka säästää lapsenlapsilleen tai kotitalon aikanaan puolisosi kautta perii, varmaan sekin on kehitykselle kyllä haitaksi, jos jotain pesämunaa jää, voi itku mitä porukkaa  täällä on. Pysy pois.

En mä peri mitään anopilta, vaan mies ja hänen sisaruksensa, ellei anoppi ole tehnyt testamenttia. Eli käytännössä saavat purkukuntoisesta rintamamiestalosta kolmanneksen, bonuksena anopin hamstraamat "aarteet", joilla tuskin on arvoa kovin monta sataslappua. Anoppi on hyvä kuluttamaan varansa itseensä, ja se sentään on asia, jossa hän tekee mielestäni oikein. Se talo on vain ongelma ja loputon turha kulu. Kukaan täysjärkinen ei sellaiseen pommiin koske.

Pysyn mielelläni pois anopin elämästä. Ainoa asia mitä häneltä toivon on se, että hän pysyy pois elämästäni ja lopettaa perheestäni juoruilun. Ei tarvitse edes joulukorttia lähettää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei, en haluaisi olla anoppi ollenkaan, olen varovainen yhteydenotoissa ja rakastan lapsenlastani, poikaani myös, yritän pysyä hyvissä väleissä, mutta olen siltikin epävarma, he ovat minun  lähiomaisiani, miten pitäisi tehdä, että tekee oikein. Minä olen vain se kakkosmummi, miniän äiti on varakkaampi ja ostaa paremmat vaatteet lapsenlapselleni, minun ostamiani ei käytetä. Miniäni on hyvin koulutettu ihminen ja luotan siihen, että kaikki hoituu hyvin. Mutta haluaisin olla mukana elämässä ja seurata kivoja asioita.

Lisäksi minulla ei ole ollut varaa maksaa niin hienoja syys ja hiihtolomia lapsilleni kuin miniän vanhemmat, yhteyttä en haluaisi mitenkään katkaista, olla mukana edes sillä vähällä, minkä suodaan, olen huomannut myös, että lapsenlapseltani on kysytty asioista ja mitä olen haaveillut tekeväni hänen kanssaan, miniän vnhemmat ovat jo toteuttaneet sen ja paljon paremmin, en halua katkeroitua, mutta en myöskään kilpailla. Miniäni kotiin en mene siivoamaan enkä neuvomaan, mutta olen sanonut, että, jos apua tarvitaan, voin auttaa. Lisäksi joululahjaraha 150 euroa perheelle on  aika vähän, itse olen pienituloisempi kuin miniäni vanhemmat, paha mieli on.

Jos olet pienituloinen, niin ei kai kukaan odota sinun maksavan kalliita lomia tai vaatteita lapsenlapselle. Pidä itsestäsi huolta omilla rahoillasi ja keksi jotain ilmaisjuttuja mitä voi tehdä lapsenlapsen kanssa; kirjasto, luonto ja leipomiset vaikka näin esimerkiksi. Neuvo perinteitä ja kerro sukutarinoita ( yllättävän moni lapsi muistelee näitä vaikka joskus tuntuu ettei niitä kiinnosta) . Oma anoppini on hyvä ruoanlaittaja, mutta kehno ottamaan lapsenlapsia mukaan siihen, jos ehdottaa voisiko lapsi/teini tulla mukaan tekemään pullaa, niin tekee mieluummin itse tai korkeintaan antaa ripotella sokeria pintaan. 

Vierailija kirjoitti:

Omalla anopillani, ei niin minkäänlaista suodatinta puheissaan. Saattaa kahvipöydässä alkaa puhua kaksimielisiä juttuja lähes 90 vuotiaiden mummoneni kuullen.

Kyllä kuule ne ysikymppiset mummot ymmärtää kaksimielisiä juttuja siinä  kuin nuoremmatkin ja nauraa niille. Olimme parikymppisinä mieheni kanssa joskus siivellä samassa bussikyydissä kuin paikkakunnan eläkeläiset, laivaristeilylle oli matka. _Koko matkan_ nämä mummot ja vaarit heittivät kaksimielistä juttua siinä määrin, että meitä nuoria aikuisia ihan hävetti.

Mun anoppi päätti, että minulla on synnytyksen jälkeinen masennus. Tunki meille joka päivä auttamaan "koska sinulla on niin rankkaa..." Ei uskonut kun kerroin, että neuvolassa eivät ole huolissaan mielenterveydestäni. Anoppi oli sitä mieltä, että eivät vain neuvolassa kaikkea tajua, onneksi mummo tajuaa. Siinä vaiheessa kun kaupassa joku muori tuli surkuttelemaan tilannettani ja ylistämään anoppiani minulla keitti yli. Ei tarvi anopin "auttaa" enää koskaan. Jos on itse sekopää ja keksii asioita niin ei niitä tarvi kylillä totena puhua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omalla anopillani, ei niin minkäänlaista suodatinta puheissaan. Saattaa kahvipöydässä alkaa puhua kaksimielisiä juttuja lähes 90 vuotiaiden mummoneni kuullen.

Kyllä kuule ne ysikymppiset mummot ymmärtää kaksimielisiä juttuja siinä  kuin nuoremmatkin ja nauraa niille. Olimme parikymppisinä mieheni kanssa joskus siivellä samassa bussikyydissä kuin paikkakunnan eläkeläiset, laivaristeilylle oli matka. _Koko matkan_ nämä mummot ja vaarit heittivät kaksimielistä juttua siinä määrin, että meitä nuoria aikuisia ihan hävetti.

Joo, joskus nuoret tuntuvat luulevan että vasta oma sukupolvensa vasta on keksinyt kaksimielisyydet tai ylipäätään kaikki sukupuolisuuteen liittyvät jutut, ihan kuin ei aiemmilla sukupolvilla olisi huumorintajua lainkaan ja seksikin olisi aiemmin ollut vain pimeässä tapahtuvaa lisääntymistä varten nyhtämistä. Toki siinä voi sitten olla eroja että missä tilanteessa niitä juttuja pidetään sopivana ja luonnollisesti tilannetaju on pidettävä mukana, mutta ei nyt hyvänen aika ihmiset vanhetessaan miksikään pikkulapsiksi muutu joiden korvia on suojeltava aikuisten jutuilta. Toki tietty kunnioitus on säilytettävä mukana ja se edellä mainittu tilannetaju, mutta kunnioitusta ei ole se että vanhuksiin suhtaudutaan kuin lapsiin tai jotenkin kliinisen etäisesti ja huumorintajuttomasti, päinvastoin, kuka meistä haluaisi sellaista omallekaan kohdalleen? Minun yksi parhaita muistoja omasta mummostani, joka täyttäisi 100 vuotta kahden vuoden päästä, on hänen hersyvä sydämellinen naurunsa mitä pimeämpiin ja hullumpiin juttuihin ja oma tapansa kertoa vitsejä, ei rasvaisia ja rumia mutta lämpimällä tavalla kaksimielisiä ja juuri sopivan kieroutuneita. <3 

Vierailija kirjoitti:

Mun anoppi päätti, että minulla on synnytyksen jälkeinen masennus. Tunki meille joka päivä auttamaan "koska sinulla on niin rankkaa..." Ei uskonut kun kerroin, että neuvolassa eivät ole huolissaan mielenterveydestäni. Anoppi oli sitä mieltä, että eivät vain neuvolassa kaikkea tajua, onneksi mummo tajuaa. Siinä vaiheessa kun kaupassa joku muori tuli surkuttelemaan tilannettani ja ylistämään anoppiani minulla keitti yli. Ei tarvi anopin "auttaa" enää koskaan. Jos on itse sekopää ja keksii asioita niin ei niitä tarvi kylillä totena puhua.

Piti vieraista silmiä, ihan vastaava tilanne. Kertoi ja liioitteli hoitamisiaan, oli jopa valitellut ettei jaksaisi, mutta kun ei miniä mitenkään pärjää yksin, ja ei sillä ketään muutakaan ole, niin hän hyvää hyvyyttään uhrautuu. Mun sukulaisia ja kavereita oli puhelimen päässä, ja mies tietysti. Olin kyllä hyvin ahdistunut, mutta sen aiheutti suurimmaksi osaksi anoppi jatkuvilla vierailuilla ja mitätöinnillään.

Oma tarina tuskin hullunkurisimmasta päästä, vaikka itselleni täysin ennennäkemätöntä toimintaa.

Ottaa aina oman kullannuppulapsensa ja minun erimielisyyksiin rakentavasti kantaa sähähtämällä minulle ja pitämällä omansa puolta.  Varmastikin minussa on sitten aina vikaa...

Appiukko soitti kun meillä oli kotona riitaa. Alkoi heti nimittelemään. Kerroin että tuollainen nimittely on aika lapsellista, niin siitähän se vetäs kilarit ja sitten minä olinkin paha kun sanoin lapselliseksi. Myöhemmin totesin ettei meidän riidat oikeastaan kuulu hänelle, ettei puolisonikaan joudu oman appivanhempiensa haukkumaksi eikä tekemään selkoa riidoista. Sanoin lopuksi vielä ettei tarvitse tunkea nokkaansa joka paikkaan, kun hänellä on tapana niin tehdä. Sen jälkeen kuulu poks ja räjähdys.

Tilanteen rauhoituttua kutsui kovasti kylään. Ainoa vaan ettei ole kiva käydä kylässä kun joutuu olemaan varpaisillaan ettei tee mitään väärää. Kuten esimerkiksi auta ruuanlaitossa ja astu anopin varpaille hänen omassa valtakunnassaan. Auttamatta jättäminenkin on pahasta. Teet niin tai näin niin aina väärinpäin. Siellä saa kuulla kaikilta tiuskintaa lähes joka käynnillä.

Anoppilassa aikuiset saattaa syödä esim lätyillä mahansa täyteen ennenkuin lapset ehtii edes ruokapöytään. Lapset siis menee 5 minuuttia aikuisia myöhemmin. Siinä on kiva sitten kertoa lapsille että lätyt syötiin jo kun aikuisilla oli niin kova nälkä.

Tarinaa olisi koko kirjan verran, tässä vain muutamia esimerkkejä. Olisi kiva että appivanhemmillani olisi edes perus käytöstavat ja osaisivat pitää suunsa kiinni asioissa joissa ovat ilmiselvästi puolueellisia. En itsekään sano ihmisille kaikkea mitä ihmisistä ajattelen, ja siihen on hyvä syy. Ja jos sanoisin niin ilmaisisin asian aivan erilailla.

Aah olipa terapeuttista avautua, edes tällä tavalla.

Tässä ketjussa kirjoittajat ovat tulevia anoppeja. Hmmm...

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa kirjoittajat ovat tulevia anoppeja. Hmmm...

Niin ovat. Ja osaavat toimia itse toisin.

Näin olen itsekin tehnyt.

N56

Anoppi on aina kännissä. Se on kamalaa.

Vierailija kirjoitti:

Mun appi ukko päätti viidenkympin villityksenä ryhtyä sugar daddyksi parikymppiselle pimulle,ei edes salannut asiaa. Pistettiin välit poikki lastenkin tähden.

En ymmärrä. Miksi? Mitä pahaa hän teki teille? Onko hän solvannut tai ollut hankala teitä kohtaan? Hänellä on oma elämä, eikä teidän tehtävä ole häntä "kouluttaa".

Oma anoppini on alkoholisti ja hemmetin tyhmä. Jokainen asia menee päin helvettiä. Mutta hän ei ole koskaan minua kohtaa ollut hankala tai ikävä. Siedän häntä asiallisen kohteliaasti.

t.mies

Vierailija kirjoitti:

Anoppi laittoi dildooni vettä. Asuiko lähellä ja oli vara-avain? Kyllä.

Muutimmeko 800 kilometrin päähän anopista? Kyllä.

Ja tuo dildohomma on jäävuoren huippu.

Miten vettä? Dildon sisäänkö? Mistä tiedät, että sen teki anoppi? Miten anoppi voi tietää, missä säilytit sitä? Siis mikä oli koko homman tarkoitus?

Vierailija kirjoitti:

Mun anoppi päätti, että minulla on synnytyksen jälkeinen masennus. Tunki meille joka päivä auttamaan "koska sinulla on niin rankkaa..." Ei uskonut kun kerroin, että neuvolassa eivät ole huolissaan mielenterveydestäni. Anoppi oli sitä mieltä, että eivät vain neuvolassa kaikkea tajua, onneksi mummo tajuaa. Siinä vaiheessa kun kaupassa joku muori tuli surkuttelemaan tilannettani ja ylistämään anoppiani minulla keitti yli. Ei tarvi anopin "auttaa" enää koskaan. Jos on itse sekopää ja keksii asioita niin ei niitä tarvi kylillä totena puhua.

Tuli mieleeni, kun esikoiseni oli pieni ja anopin jatkuva ramppaaminen meillä pahimmillaan. Olin jonkun aivopierun takia kertonut, että huomenna on neuvola. Anoppi otti tämän toteamuksen kutsuna! Siinä aamulla kun pakkasin vauvaa kaukaloineen autoon, niin anoppi tuli siihen kuikuilemaan, että hän tulee sit meidän autolla, turha sitä lyhyttä matkaa on kahdella autolla mennä. Mä olin monttu auki, että mitä? Siinä oli kiivasta sananvaihtoa, mutta anoppi ei lopulta lähtenyt mukaan. Anoppi jätti sen päivän vierailut väliin, mutta teki mun mielenterveydestä ja epäkohteliaisuudesta syvällisen raportin pojalleen. Anoppi on neuvolaan soitellut ja kysellyt meidän lapsista, kun on "huolissaan". Ja ollut pahalla päällä, kun ei ole saanut haluamiaan tietoja. Tämän kertonut ihan itse, eikä osannut edes hävetä. Sääliä kaipasi, kun häntä oli kohdeltu väärin.

jeesusonherra kirjoitti:

Anoppi on aina kännissä. Se on kamalaa.

Hyvä syy vältellä.

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa kirjoittajat ovat tulevia anoppeja. Hmmm...

Toivottavasti. Ainakin voin kertoa, että en mene lapseni kotiin vaihtamaan itselleni mieluisia ikkunaverhoja olkkariin, enkä juorua lasteni perheen terveystietoja eteenpäin.

(Ex)appiukko tokaisi minulle tyttärensä imettäessä vastasyntynyttä vauvaansa, että eipä ne naiset ja lehmät juuri toisistaan eroa. Appi oli entinen maitotilallinen. Eipä tullut minusta lehmää siihen sukuun.

Menin äsken viemään roskapussia roskikseen. Anoppi jäi taas kiinni siitä, että tuijotteli meidän pihaa, ja koiransa kävi tarpeillaan meidän pensasaidassa. On muutaman kerran sanottu, ettei saadaan se pensaan lannoitus hoidettu muutenkin, ettei tarttis koiraansa p*$kattaa meidän pihaan. 

Saattaa tulla miehen kanssa riitaa illalla, pakko ottaa taas kerran keskusteluun aihe muutto kunnon hajuraolla anoppiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omalla anopillani, ei niin minkäänlaista suodatinta puheissaan. Saattaa kahvipöydässä alkaa puhua kaksimielisiä juttuja lähes 90 vuotiaiden mummoneni kuullen.

Kyllä kuule ne ysikymppiset mummot ymmärtää kaksimielisiä juttuja siinä  kuin nuoremmatkin ja nauraa niille. Olimme parikymppisinä mieheni kanssa joskus siivellä samassa bussikyydissä kuin paikkakunnan eläkeläiset, laivaristeilylle oli matka. _Koko matkan_ nämä mummot ja vaarit heittivät kaksimielistä juttua siinä määrin, että meitä nuoria aikuisia ihan hävetti.

Jep. Se oli mummoni, joka mulle selvitti sodasta palanneista miehistä monta asiaa ja kuuden lapsen äitinä neuvoi monta asiaa, joita omat vanhemmat ei kehdanneet....Ysikymppiset on nähneet kaiken!

Ex-anoppi.. oli täysin sekaisin. Kun menimme exän kanssa kahville ja minulle oli menkkaturvotusta niin kiekui  kovaan ääneen että "joko se on pieniin  päin?" ja uhosi vasaraa heilutellen että tällä kun lyö tulee ulos. Voitte uskoa, ettei kovin kauan seurusteltu!

Vierailija kirjoitti:

Ex-anoppi.. oli täysin sekaisin. Kun menimme exän kanssa kahville ja minulle oli menkkaturvotusta niin kiekui  kovaan ääneen että "joko se on pieniin  päin?" ja uhosi vasaraa heilutellen että tällä kun lyö tulee ulos. Voitte uskoa, ettei kovin kauan seurusteltu!

Psykomummu. Mitä se mummulle kuuluu lastenlasten lisääntyminen.