Pahimmat ANOPPI/APPIUKKO kokemukset

Anoppi sai teininä vakavan päävamman kun lensi moottoripyörän  päältä kurvissa ulos, ilman kypärää.. 

ilmeisesti tämä päävamma  kummittelee samojen asioiden jankkaamisena, töksäyttelynä ilman minkäälaista suodatinta ja hysteerisinä itkun ja naurunpuuskina ilman syytä. Hampaita kiristellen kestän vierailut.

Onpas täällä suvaitsevaisia nuoria appivanhempia kohtaan. Meillä ei siedetä että olen samassa huoneessa vaikka en tee ja puhu mitään vastaavaa mitä täällä muut ovat tehneet. Onko meidän nuoren kaveri edes normaali vai narsisti.

Alkoholistianoppi varmaan riittää selittämään miksei olla väleissä.

On mm. Yrittänyt murtautua meille kun oltiin poissa kotoa, alkoholijuomat piti piilottaa lomien ajaksi jos rouva pääseekin sisään, on levitellyt päissään valheita että meidän lapset olisi hänellä muka hoidossa yms yms.

Kutsui minua pitkään miehen exän nimellä, naimisissa ollessaan kirjoitteli faceen etelän rakkaastaan... :D

Kaikkea en viitsi edes kertoa. Perhejuhliin ilmestyminen päissään riitti katkaisemaan välit.

EX-anoppini kysyi ruokaa tarjottuaan, jos sitä jäi yli ( muka vitsikkäänä) " Heitetetäänkö koiralle, vai syökö miniä" 

Mentiin ensivierailulle exän vanhemmille, joista äiti oli kaksikielinen, isä suomenkielinen. Keskenään kaikki puhuivat kuitenkin vain ruotsia. Äitinsä ilmoitti exälleni joka sitten "ystävällisesti" kertoi eteenpäin minulle, että äitiään **tuttaa puhua suomea. Siinähän sitten joulua istumaan moisen kotkan kanssa. Myöhemmin jopa ehdotti exälle, että maksaa vaikka opinnot ulkomailla kunhan jättää minut että hän ei voi seurustella suomenkielisen kanssa. Erosimme tuon mameroinnin takia. 

Näyttää näitä toisten asuntoihin tunkevia kamoja käpälöiviä vanhempia naisia riittävän tässä maassa jonoksi asti.

Olen miettinyt näitä kertomuksia lukiessani onko vesi, lapsuuden kaurapuuro tms.aiheuttanut jonkun nuuskimis oireyhtymän osalle kansasta. Vai geeniperimä ? Mikään muu ei voi selittää näiden häirikkö anoppien esiintymistiheyttä.

Vai eikö niillä ole muuta tekemistä ? Mulla ainakin on ja vaikka ei olisikaan niin aikuisen lapsen asuntoon tunkeutuminen ei ole ihan ensimmäinen idea tylsyyteen joka tulee mieleen.

Vierailija kirjoitti:

Minäkin voisin kirjoittaa kirjan appivanhempieni tempauksista. Aiemmin epäilivät poikansa isyyttä ja vaativat isyystestejä. Sotkeutuvat koko ajan elämäämme. Heidän mielestään meidän pitäisi maton väristä lähtien hyväksyttää ratkaisumme heillä. Kommentoivat pyytämättä joka ikistä asiaa. Olen laittanut välit poikki, koska en jaksa heitä. Vierailevat meillä muutaman kerran vuodessa. Olen aina todella väsynyt näiden vierailuiden jälkeen. Mies vierailee heillä harvakseltaan.

Tää vois hyvin olla mun kirjottama paitsi et kyseessä on vaan anoppi. Kaikkeen kuvittelee voivansa puutua ja päättä meidän elämästä. Meinas saada sydärin kun kerrottiin että mentiin kihloihin, siis kirjaimellisesti piteli sydäntään ja kiljui ravintolassa että kuinka me nyt silleen voidaan tehdä. Olin tuolloin rv 30 eli ei pitäis olla kauhee yllätys että meinataan naimisiin jossain vaiheessa.

Esikoinen ku synty ni puuttu kaikkeen, synnytystavasta imetykseen ja lapsen kasvatukseen noin yleensäkin. Kertaalleen esikoisen vauva-aikaan pistettiin välit kokonaan poikki mut sovittiin välit ja hetken hommat meni hyvin kunnes sit eräänä talvi-iltana mökillä anoppi päätti puuttua meidän lapsen ruokavalioon ja haukkui mut läskiks koska kuulema syön ku sika. Lähdettiin yötä vasten ajamaan kotiin ja välit taas poikki. Jälleen meni hetki kun sovittiin ja oltiin väleissä.

Mentiin naimisiin niin hääjuhlissa kävi kuiskaamassa mun korvaan et ”muista sit että minä määrään kaikesta aina!” Mies ei meinannut uskoa kun kerroin tästä kun eihän nyt hänen äitinsä silleen...

Kuopuksesta kun kerrottiin niin anopin kommentti oli että eihän me voida toista lasta hankkia kun sitten esikoinen jää heitteille. Myöhemmin tarjoutui että esikoinen voi muuttaa hänen luokseen asumaan kun kuopus syntyy.

Muutamia kertoja ollaan yritetty antaa mahdollisuus mutta anoppi vähät välittää lapsen hengenvaarallisista ruoka-aineallergioista (kuulema kuvittelen vaan), yleisestä hygieniasta ja noin muutenkin lapsen turvallisuudesta niin jouduttiin toteamaan ettei lapsi saa olla anopin kanssa kahdestaan vaan aina pitää olla toinen vanhemmista mukana. Kuopushan ei anopille kelpaa vaan ainoastaan esikoinen.

Nyt kuitenkin anoppi päätti haukkua miehen ja minut juhannuksena niin että taas lähdettiin yötä vasten mökiltä kohti kotia ja mies pisti välit kokonaan poikki äitiinsä. Estot kaikissa somekanavissa ja puhelimissa. Yrittää toki sukulaisten kautta syyllistää mutta onneks ihan kaikki ei meille asti enää kuulu. Josko vähitellen saatais elää rauhassa omaa elämäämme ja kasvattaa lapset rauhassa.

Jouduin uhkaamaan anoppiani rikosilmoituksella varkaudesta, kun kallis pihanhoitokone ei sovitusta parista viikosta puoleen vuoteen venyneen laina-ajan kuluessa palautunut.

Silmät löivät tulta ja huuto kuului varmaan naapuripitäjään asti, kun vihdoin tulivat sitä palauttamaan. Mietin jo että pitääkö tuolle ambulanssi soittaa. Alkoholisoitunut miehensä tuijotteli vieressä tyhjyyteen eikä sanonut mitään.

Asiasta ei ole puhuttu kotona sanallakaan, vaimo toki käy heillä kylässä. Meille molemmille on itsestään selvää etten osallistu niihin reissuihin eikä heidän vointiaan tai kuulumisiaan tarvitse ottaa kotona puheeksi.

Mun anoppi on piiloilkeä eli monikaan ei usko, että on mulle tosi veemäinen. "Sullahan on niin mukava anoppi" ym. Ja v**ut. Mä en ole koskaan mikään, vaikka miehen kanssa ollaan naimisissakin oltu yli 20 vuotta. Mua ei tavallaan ole hänelle olemassa.

Mies on hiukan lapanen äitinsä suhteen: ihan lampaana kuuntelee kaiken, tekee kaiken jne. Onneksi näemme anoppia vain noin kerran vuodessa. Luulen, että lähempänä ollessaan hän tekisi elämästämme helvettiä.

- kolmannen lapsen syntymän jälkeen: aiemmilla kerroilla olit kyllä lihavampi.

- tuli siivoamaan meidän kotiimme kertomatta työpäivän aikana (vara-avain)

- kommentoi aina jotain verhovalintaa tms.

- järjesteli jokaisen kyläilyreissun aikana lipastoiden päälliset mieleisekseen (kukat eri järjestykseen tms)

- nimitti 4v tytärtämme lihavaksi (normaalipainoinen ollut aina)

Anopista siis kyse.

Vierailija kirjoitti:

- kolmannen lapsen syntymän jälkeen: aiemmilla kerroilla olit kyllä lihavampi.

- tuli siivoamaan meidän kotiimme kertomatta työpäivän aikana (vara-avain)

- kommentoi aina jotain verhovalintaa tms.

- järjesteli jokaisen kyläilyreissun aikana lipastoiden päälliset mieleisekseen (kukat eri järjestykseen tms)

- nimitti 4v tytärtämme lihavaksi (normaalipainoinen ollut aina)

Anopista siis kyse.

ettehän anna enää kenenkään sanoa lastanne lihavaksi, oma mummoni naureskeli aina että ompa mahaa ja muistan edelleen:(

Puolisoni vanhemmat ovat eronneet jo varmaan 25 vuotta sitten, anoppi on edelleen katkera tästä erosta. Appiukolla on ollut jo pitkään uusi vaimo, eikä anoppi voi olla heidän kanssaan samoissa tiloissa esim.lasten synttäreiden aikana. Olemme joutuneet järjestämään kohta 15 vuoden ajan kaikki lasten juhlat ym.siten, etteivät anoppi ja ”uusi” vaimo vaan kohtaisi. Kerran tulivat etuajassa lapsen synttäreille, ja anoppi lähti tukka putkella ovesta ulos. Tämä oli sitten meidän vika, anoppi valitti että oli niin ahdistava tilanne.. Muutenkin anopista on tullut vuosien myötä todella rasittava, hänellä on nyt pahoja mt-ongelmiakin. Joskus kirjoitellut someen minun julkaisuihin aivan typeriä asioita. Kun anoppi tulee meille, aloittaa aina valittamaan omista asioistaan. Luulen, että suurin syy hänen masennukseensa on se, ettei ole päässyt tuosta erostaan yli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä ihmiset oikein repii näitä anoppeja ja appia, tai ylipäätään tällaisia ihmisiä?? Miksi kaikki ihmiset, ketkä minä tapaan, ovat ihan normaaleja ainakin noin suunnilleen?

Yksi (ei kaikkiin pätevä!) selitys minulla on: anopin oma elämänvaihe yhdistettynä pojan elämänvaiheeseen.

Eli jos juuri tuohon osuu vakava viidenkympin kriisi, takana on eroa, työelämästä tippumista liian nuorena, talousongelmat tai puhkeaa ekat vakavat sairaudet. Jos samalla naisella oma poika on åitkään ollut läheinen turva, joka nyt aikuistuu lopullisesti ja saa oman perheen ja lapsia, niin ihan täysjärkisesyä, hyvästä ihmisestä voi hetkellisesti tulla lapsellinen kahjopääanoppi, joka vuoroin puuttuu liikaa asioihin, vuoroin vetää ihmeellistä marttyyrilinjaa

Totta tämä.. Anopin täytyy päästää irti niin monesta, vaihdevuodet. Täytyy tajuta lopettaa rimpuilu, löytää rauha ja onni omasta itsestä sisältä. Hyväksy tai kärsi.

Kun alatte parisuhteeseen jonkun kanssa niin varmistakaa että kumppaninne on vieroitettu äitinsä tissillä. Jos äidin tunteet ja toiveet menee puolison edelle niin suhde ei voi koskaan olla sellainen kuin kahden terveen ja tasavertaisen aikuisen suhteen tulisi olla.

Anoppi kuuli minkä nimen olimme päättäneet antaa pojallemme ja ilmoitti että on niin tyhmä nimi, että hän ei aio poikaa sillä kutsua. Aikoi kutsua ihan muulla nimellä (joka tuli hänen suvustaan), mutta nykyään kyllä käyttää pojan oikeaa nimeä.

Päästelee muutenkin suustaan kamalia asioita ja on narsistinen tyyppi.

Vierailija kirjoitti:

Mistä ihmiset oikein repii näitä anoppeja ja appia, tai ylipäätään tällaisia ihmisiä?? Miksi kaikki ihmiset, ketkä minä tapaan, ovat ihan normaaleja ainakin noin suunnilleen?

Olisiko "niin metsä vastaa kun sinne huudetaan" ainakin osassa tapauksissa totta.Tietysti ihan mahdottomia ihmisiäkin on olemassa.

Ex anoppi ja mies joutuivat sanalliseen ilmiriitaan kännipäissään, mies painui piharakennukseen nukkumaan ja minä lohdutin itkevää anoppia samalla miettien mitä näiden toheloiden kanssa pitäisi edes tehdä.

On ihan oikeasti okei tehdä totaalinen välirikko anoppisi kanssa. Hänellä tuntuu olevan ainakin narsismia, mutta varmaan jotain muutakin löytyy jos kunnolla päätä tutkitaan.

Tekisin tuon pesäeron nyt enkä vasta lasten syntyessä.

Itse olen joutunut kokemaan saman oman äitini kanssa. Teimme silloin siskojeni kanssa yhdessä päätöksen että kukaan meistä neljästä ei tapaa tai anna lasten tavata häntä ennen kuin on hakenut apua mt ongelmiinsa. Vuosi kului ja äitini jossain vaiheessa alkoi kelata mistä kaikesta jää paitsi. Lopulta antoi periksi ja hakeutui terapiaan. Sai lääkityksen ja parin kuukauden terapian jälkeen soiteltiin ja siitä kuukauden päästä jo tavattiin. 1.5v oli äitini erossa lapsenlapsista kaikkiaan.

Ja kysymykseen mitä tapahtuu kun saatte lapsia. Valitettavasti toi käytös pahenee. Hän on itse ainoa ihminen maailmassa joka kykenee lapsenlapsia hoitamaan ja antaa sen näkyä ja kuulua. Varsinkin sinä tulet olemaan kovilla. Siksi tehkää välirikko nyt. Se on sun ja miehesi mielenterveydelle erittäin tärkeää.

Vierailija kirjoitti:

Mun anoppi on kamalin ihminen, jonka olen koskaan tavannut. Sen vittumainen käytös ei kohdisty niinkään muhun tai keneenkään muuhun, kuin sen nuorempaan poikaansa, eli mun avopuolisoon. Se haukkuu, syyllistää ja vittuilee sille aina, myös muiden ihmisten läsnäollessa. Ei riitä sometkaan laskemiseen, kuinka usein mun mies on tullut kyyneleet silmisä kotiin sitä tapaamasta. Onneksi muutetaan toiseen kaupunkiin jo kuukauden kuluttua.

 

Viimeisin tapaus on tältä viikonlopulta minun veljeni valmistujaisista. Anoppi oli katsonut kutsukortista osoitteen väärin ja vaan olettanut, että juhlat järjestetän äitini luona vaikka kutsussa toisin luki. No ei sitten tietenkään löytänyt juhlapaikalla ja soitti sitten minulle neuvoa kysyäkseen. En osannut häntä perille puhelimessa neuvoa, joten sovittiin, että kun mekin olimme jo matkalla samoihin juhliin, niin tulisimme sitä kautta ja menisimme sitten samaa matkaa. No meillä toki kesti se koukkaus toisen osoitteen kautta jopa 20 minuuttia ja koko loppumatkan anoppi sitte haukkui mun miestäni tästä odottelusta ja juhlista myöhästymisestä. 

 

äitienpäivänä mieheni päätti viedä kukkia äidilleen ja reaktio on luokkaa "aha". Ei muista poikaansa syntymäpäivänä, haukkuu tämän vaatevallinat, hiustyylit ja vertailee inhottavasti vanhempaan poikaansa. Tekstiä on tullut tyyliin "mä olen niin ylpeä veljestäsi, mutta sä olet tuottanut mulle pelkkää häpeää". Aikoinaan lähettiin juhlimaan ylioppilaskirjoitustemme päättymistä ja samoihin aikoihin anoppini erosi miesystävästään. Alkuillasta miehelleni tulee tekstiviesti: "Kuinka kehtaan pitää hauskaa, kun oma äitisi kärsii päättynyttä rakkauttaan"

 

Me ollaan tosiaan vasta parikymppisiä ja opiskelut vielä kesken, mutta nyt jo kauhulla odotan häitä ja lasten tekoa. Onko okei kutsua häihin kaikki muut sukulaiset ja ystävät, mutta ei miehen äitiä?

Meillä appivanhemmat tulevat aina omien ruokiensa kanssa. Ei kelpaa mitkään meidän perheen valmiiksi tehdyt sapuskat vaan tuovat mukanaan leivistä, leikkeleistä ja kahvimaidoista lähtien kaiken mitä syövät. Yrittävät sitten saada meidänkin lapset syömään omia kotona valmiiksi tekemiään täysin mauttomia perunamössöjä. He hoitavat ruokailunsa omaan aikaan ja eri kattauksella. Vuosien saatossa olen luopunut yrityksestä tarjota heille ruokaa, koska he siitä aina kieltäytyvät. Vierailujen jälkeen jättävät omat pöperönsä meille, vaikka kukaan muu ei niitä syö. Järjestämissämme perhejuhlissa saattavat maistaa hienoista salaateista ja herkkuja notkuvista pöydistä vain pari kurkunpalaa ja yhden keksin. Pakollisen osuuden jälkeen poistuvat nälkäisenä syömään lähimmälle abc:lle.

Huoh.

Vierailija kirjoitti:

Meillä appivanhemmat tulevat aina omien ruokiensa kanssa. Ei kelpaa mitkään meidän perheen valmiiksi tehdyt sapuskat vaan tuovat mukanaan leivistä, leikkeleistä ja kahvimaidoista lähtien kaiken mitä syövät. Yrittävät sitten saada meidänkin lapset syömään omia kotona valmiiksi tekemiään täysin mauttomia perunamössöjä. He hoitavat ruokailunsa omaan aikaan ja eri kattauksella. Vuosien saatossa olen luopunut yrityksestä tarjota heille ruokaa, koska he siitä aina kieltäytyvät. Vierailujen jälkeen jättävät omat pöperönsä meille, vaikka kukaan muu ei niitä syö. Järjestämissämme perhejuhlissa saattavat maistaa hienoista salaateista ja herkkuja notkuvista pöydistä vain pari kurkunpalaa ja yhden keksin. Pakollisen osuuden jälkeen poistuvat nälkäisenä syömään lähimmälle abc:lle.

Huoh.

No oisko se mahdotonta laittaa siihen "notkuvaan herkkupöytään" yksi ruokalaji, josta tiedät että he pitävät? Kun varmaankin tiedät mitä ne on, jos he niitä teille tuo? Otat kuitnekin varmaan huomioon kaikki "en syö kotimasta viljaa kun se ehkä saattaa mua pierettää" tai "en syö possua kun se on niin söpö eläin, mutta lohta syön kun se on niin ruma" -ruokavaliot omilta sukulaisiltasi ja kavereiltasi?