Anoppi puhui miehen ympäri kasteeseen

Vierailija kirjoitti:

Lisätietoina vielä, että minua ei ole kastettu. Mieheni perhe kuuluu kirkkoon. Mutta eivät ole käyneet kirkossa sitten mieheni rippijuhlan eivätkä mitenkään ole uskonnollisia. Kun kysyin syytä kastamiseen, niin ainoa perustelu oli, että niin vain on aina heidän suvussa tehty.

AP

Tuo ei ole mikään perustelu. Kysytte sen lapsenne mielipidettä asiaan, että haluaako että hänet liitetään kirkon jäseneksi ja haluaako hän antaa kirkolle vielä siitä hyvästä rahaa. Jos lapsi ei selkeästi sano haluavansa liittyä, niin sitten häntä ei pakolla liitetä mihinkään kulttiin.

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat päättävät, ei kukaan muu.

Lapsi päättää ihan itse, vaikka sitten täysi-ikäisenä.

Tämä on kyllä hienoin ketju pitkään aikaan! Ihan ensiksi pieni viittaus vihkimisessä luettavaan ison kirjan sanaan; ”nainen erotkoon isästään, mies erotkoon äidistään ja liittyköön yhdeksi” tms. Ap on tämän jo sisäistänyt, miehensä ja erityisesti anoppi ei. On aika säälittävää, että aikuiset, taloudellisesti ja juridisesti toiminnastaan vastuussa olevat ihmiset ajattelevat, että lapsi muuttuu jollain tapaa, kun sen pään päälle laipataan kolmeen kertaan vettä, ympärillä hienoihin vaatteisiin puettu lähisuku (tarkoitan nyt Ap anoppiasi). Kirkko pitää heille vieraiden uskontojen kultteja pahana, mutta mitä muuta kastaminen on kuin kultti? Omat lapseni on aikanaan kastettu, koska olin vielä nuori ja pöhlö, enkä ajatellut. Koulun alettua toinen rakasti muutaman viikon ajan pidettyjä, useamman luokan yhteisiä ”empaattisuustunteja”, joiden upea sisältö paljastui ET:n materiaaliksi. Oli rankkaa oivaltaa, että lapsi ei saa jatkaa näillä tunneilla, koska kuuluin kirkkoon. Olisittepa nähneet opettajan kauhistuneen ilmeen, kysyessäni pääseekö lapseni takaisin hänen tunneilleen, jos eroan kirkosta. Vastaus oli ”Ei ei ei ei ei, älä missään nimessä eroa tän takia, ei ei ei!”. Ei kastaminen ja kirkon jäsenyys tee kenestäkään sen kummempaa ihmistä ja ihan samoihin jälleennäkemisiin ja muihin lumelääkkeisiin voit uskoa, olitpa jäsen tai et. Saat jopa käyttäytyä kristillisten ihanteiden mukaan ja ihan ilman jäsenmaksua! Verratkaa vaikka siten, että voitte vaaleissa äänestää ihan minkä tahansa puolueen jäsentä, vaikka et itse olisi kyseisen puolueen jäsenrekisterissä. Olen olemattomilla tuloillani vielä kirkon jäsen, mutta vain siihen hetkeen, että lapseni ovat 15-vuotiaita; ymmärtääkseni rippikoulu on halvempi kirkkoon kuuluvalle, kuin kuulumattomalle. Ap, olen sataprosenttisesti tukenasi ja toivon että jaksat kertoa miten juttu etenee!

Vierailija kirjoitti:

Vuosikausien perheriita ja valtataistelu tiedossa, jos nyt annat periksi. Mies on tehnyt sopimuksen kanssasi ja aikoo sen nyt rikkoa.

Tekikö mies sopimuksen vai painostiko ap tyyliin "Mulle tosi tärkeää ettei lasta kasteta, eli meidän lasta ei kaateta, piste."

Anopille asia ei kuulu.

Minua lapsikaste hämmensi sillä koin aikuisena vielä hengellisen heräämisen. Varhaiskristityt kai ottivat kasteen uskoon tultuaan. Toisaalta olen aina uskonut ja tyytyväinen kasteeseen, uskon sillä olleen vaikutusta elämässäni jo aiemmin.

Oletan, että asia on niin, että yhdessä sovitte ja miehesi oli kastamattomuuden puolella ihan oikeasti, eikä vain myötäillyt sinua. Mutta nyt sitten tähän myötäilyyn. Koko asianne keskiössä ja ongelmana on miehesi. Hänen täytyy kasvattaa nyt kovasti itseään aikuisena miehenä, koska tämä kasteasia toi esille sen, ettei hän ole itsenäistynyt lapsuudenkodistaan itsenäiseksi, omista asioistaan päättäväksi ihmiseksi. Minulla on 28-vuotias poika, enkä kuuna päivänä voisi alkaa määräillä ja draamailla, kastetaanko hänen tuleva lapsensa vai ei. Hän sanoisi, ettei asia kuuku minulle, jos niin naurettavaan teatteriin rupeaisin.

Eli tämä on ongelmanne, eikä kasteasia tule olemaan viimeinen. Usein juuri lasten syntyessä nämä itsenäistymiskuviot tulevat voimakkaasti esille. Tulee kasteriitaa, tulee riitaa siitä, saako lapsillenne antaa karkkia, tulee riitaa pukeutumisesta ja hiusten leikkauksesta ym.ym., eli anoppi saattaa yrittää kävellä ylitsenne monet kerrat. Miehesi on tässä avainhenkilö. Hänen täytyy itsenäistyä äidistään, eikä äiti saa edustaa auktoriteettia miehesi elämässä, muuten olette vaikeuksissa monesti myöhemminkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten olet ilman kastetta? Useimmat kai Suomessa kastetaan?

Esim. Helsingissä enää alle puolet syntyvistä kastetaan, määrä laskee koko Suomessa koko ajan.

Mitä tarkoitat kysymykselläsi "miten olet ilman kastetta?" Minä olen ollut koko elämäni kastamaton, vastaan mielelläni kysymyksiisi aiheesta, jos kysyt vähän tarkemmin. Elän kyllä aivan todella tavallista elämää.

Niin, että kun valtaosa Suomessa kai on saanut kasteen, vielä minun aikana luulisin, niin siinä on täytynyt tehdä ihan tietoinen päätös irtaantua kirkosta?

Tai siis, oletteko sitten kuuluneet johonkin muuhun uskonnolliseen ryhmään tms., koulussakin on jonkin verran ollut kristillisyys esillä, kun aiemmin se on tuntunut kuuluneen vähän myös suomalaiseen kulttuuriin.

Miksi ihmeessä pitäisi kuulua yhtään mihinkään uskonnolliseen ryhmään? Isäni isä erosi kirkosta heti kun se tuli mahdolliseksi vuonna 1923. Isoäitini erosi vähän ennen kuin meni naimisiin isoisän kanssa. Näin ollen isäänikään tai hänen sisaruksiaan ei kastettu. Äitini puolestaan erosi kirkosta rippikouluikäisenä vanhempiensa suostumuksella. Nyt voitkin sitten arvata, onko minut kastettu.

Lopun ajat, vihattavin asia kaikista Jumala ja kaikki kristillisyydestä kielivä ylipäätään. Jeesusta odotellessa.

Vierailija kirjoitti:

Minua lapsikaste hämmensi sillä koin aikuisena vielä hengellisen heräämisen. Varhaiskristityt kai ottivat kasteen uskoon tultuaan. Toisaalta olen aina uskonut ja tyytyväinen kasteeseen, uskon sillä olleen vaikutusta elämässäni jo aiemmin.

Oletko siis sitä mieltä, että jos vaikka tiedottomassa tilassa oleva ihminen kastetaan, siitä seuraa jotain "hyvää" vai olisiko sittenkin pidättäydyttävä siihen, mitä raamattu asiasta sanoo eli ensin saa uskonherätyksen ja sen seurauksena ottaa kasteen ihan tietoisesti ja omalla päätöksellään? Miksi kaste selitetään raamatussa näin, jos ilmeisesti voi kastaa ihmisiä toisellakin tavalla, eli ilman heidän suostumustaan? Ilman uskoa? Ilman että tietää, mistä on kyse? Raamatussa ei sellaisesta puhuta mitään.

Miksei nimiäiset kelpaa??

Vierailija kirjoitti:

Lopun ajat, vihattavin asia kaikista Jumala ja kaikki kristillisyydestä kielivä ylipäätään. Jeesusta odotellessa.

Eli vaikka väkisin kastetaan kuin jätetään ihmisen itsensä päätettäväksi? Mitenhän Jumala asian on tarkoittanut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua lapsikaste hämmensi sillä koin aikuisena vielä hengellisen heräämisen. Varhaiskristityt kai ottivat kasteen uskoon tultuaan. Toisaalta olen aina uskonut ja tyytyväinen kasteeseen, uskon sillä olleen vaikutusta elämässäni jo aiemmin.

Oletko siis sitä mieltä, että jos vaikka tiedottomassa tilassa oleva ihminen kastetaan, siitä seuraa jotain "hyvää" vai olisiko sittenkin pidättäydyttävä siihen, mitä raamattu asiasta sanoo eli ensin saa uskonherätyksen ja sen seurauksena ottaa kasteen ihan tietoisesti ja omalla päätöksellään? Miksi kaste selitetään raamatussa näin, jos ilmeisesti voi kastaa ihmisiä toisellakin tavalla, eli ilman heidän suostumustaan? Ilman uskoa? Ilman että tietää, mistä on kyse? Raamatussa ei sellaisesta puhuta mitään.

En osaa Pyhän Hengen toimintaa ymmärtää mutta se on ollut elämässäni ja olen siitä hyvin kiitollinen. Puhuin ainoastaan omalla kohdallani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lopun ajat, vihattavin asia kaikista Jumala ja kaikki kristillisyydestä kielivä ylipäätään. Jeesusta odotellessa.

Eli vaikka väkisin kastetaan kuin jätetään ihmisen itsensä päätettäväksi? Mitenhän Jumala asian on tarkoittanut?

Sanoinpahan vaan. Vastahan täällä keskustelussa on moni sanonut ettei heitä ole kastettu. Eli ei ainakaan heitä ole pakotettu.

Mikä ihmeen mammanpoika miehesi on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten olet ilman kastetta? Useimmat kai Suomessa kastetaan?

Esim. Helsingissä enää alle puolet syntyvistä kastetaan, määrä laskee koko Suomessa koko ajan.

Mitä tarkoitat kysymykselläsi "miten olet ilman kastetta?" Minä olen ollut koko elämäni kastamaton, vastaan mielelläni kysymyksiisi aiheesta, jos kysyt vähän tarkemmin. Elän kyllä aivan todella tavallista elämää.

Niin, että kun valtaosa Suomessa kai on saanut kasteen, vielä minun aikana luulisin, niin siinä on täytynyt tehdä ihan tietoinen päätös irtaantua kirkosta?

Tai siis, oletteko sitten kuuluneet johonkin muuhun uskonnolliseen ryhmään tms., koulussakin on jonkin verran ollut kristillisyys esillä, kun aiemmin se on tuntunut kuuluneen vähän myös suomalaiseen kulttuuriin.

Meitä on myös aika paljon, jotka ei olla koskaan kuuluttu mihinkään kirkkoon. Elämänkatsomustiedon opetushan alkoi vissiin jo 1985 kouluissa. Kristillisyys on ollut kyllä esillä kouluissa aivan häiriintyneen paljon, mutta onneksi sekin on vähenemään päin, kun se koulu on tosiaan tarkoitettu kaikille, ei vain kristityille. Kristityt itse sanovat usein, että kristillisyys on suomalaista kulttuuria, mutta ihan tuontitavaraahan se täällä on. Tuolla  väittellä perustellaan muiden syrjintää kätevästi ja pakotetaan kaikki noudattamaan niitä oman uskonnon tapoja.

Hahhahhaha. Tämä oli ehkäpä päivän paras. Kannattaa oikeasti sivistää itseään vähän enemmän. Mene Isla min uskoiseen maahan niin opit varmaan kantapään kautta mitä pakottaminen on. Hyvänen aika miten naivi olet.

Kyllä meidän koulussa lauletaan Suvivirsi ja käydään kirkossa, mutta noihin ei ole pakko osallistua. Suurin osa osallistuu ja vain muutama jää pois. Kyse Helsingin koulusta.

Eivät kirkossa käynti ja Suvivirsi ole mitään ongelmia. Ei ole kukaan kieltämässä niitä. Kuitenkin tilanne on edelleen mm. Helsingissäkin se, että jotkut lapset pakotetaan koulussa rukoilemaan tai laulamaan virsiä tai jätetään luokkaan tekemään tehtäviä, kun muut menevät kirkkoon. Se on laitonta. Mennään me täällä Suomessa kuitenkin meidän lakien mukaan. Kristinuskohan on kuulemma rakkauden ja suvaitsevaisuuden uskonto, eiköhän olla reiluja kaikille? Kukaan ei ole kieltämässä uskonnon harjoittamista, pyydämme ainoastaan, ettei ketään siihen pakoteta. Ei siitä Jeesuskaan olisi digannut.

Ketään ei taatusti pakoteta laulamaan virsiä ja rukoilemaan. Meidän poika ei laula edes Jänis istui maassa laulua ja ei kukaan siihenkään pakota.

Jos teidän Pentti ei saa mennä joulukirkkoon, mutta ne 20 muuta luokan lasta saavat mennä, niin ei siinä mitään lakia rikota kun se teidän Pentti jää sitten koululle. Vai meinaatko että ne 20 muuta lasta jäävät sitten sieltä joulukirkosta pois kun teidän Pentti ei kirkkoon mene. Ehei. Teidän Pentti on valinnut et:n ja hän sitten tekee sen mukaisia asioita. Aivan itsestään selvyys minulle tuo asia.

Taas väärin. Ketään ei saa pakottaa harjoittamaan uskoa, kuului kirkkoon tai ei ja luki ET:tä tai ei. Silloin kun koulu järjestää jotain uskonnollista, niin kysytään kaikilta, että kumpaan ohjelmaan osallistuvat. Se ei kuulu automaattisesti vain ET:n opiskelijoille. Kukin saa mennä ristiin miten haluaa ja voi joka kerran valita sen toisen, minkä edellisellä kerralla. Tämä on laki. Muu on laitonta ja kannattaa lähettää aiheesta sivistystoimeen tai AVIin kantelu.

Laitat lehteen ilmoituksen että Matti ja Maija Meikäläisen poika sai nimekseen Masa Mainio Meikäläinen.

Siinä vaiheessa kun nimi on julkistettu, ei se mistään kasteesta enää meuhkaa.

Vierailija kirjoitti:

Kaste ei ole nimenantojuhla.

itse en missään nimessä uskaltaisi jättää lasta kastamatta. Toivon lapselleni parasta. Eihän kaste ole sinulta mitenkään pois? Kasteella toivotaan kaikkea parasta ja siunausta mitä maailmassa on♡826

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli sama taistelu anopin kanssa. Miehen kanssa ei kuuluta enää kirkkoon ja lapselle päätimme pitää vain pienen nimenilmoitusjuhlan lähimpien sukulaisten kesken.

Pidimme omasta sopimuksesta kiinni vaikka anoppi varmasti vietti unettomia öitä ahdistuneena tästä kastamattomuudesta.

TÄNÄ PÄIVÄNÄ EI KUKAAN MUISTA EIKÄ HUOMAA SITÄ ETTÄ LASTA EI KASTETTU!

Eihän teidän lasta edes olisi voinut kastaa, koska ette kumpikaan kuulu kirkkoon.

Huoltajat tarkemmin sanoen. Jos asia on jo sovittu, että ei kasteta, ei ole anopilla nokan koputtamista. Ellei nyt sitten hän ole esim. saattohoidossa tai vastaavaa jonka takia ei haluta hänelle sanoa vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Onko se nyt niin kamalaa vaikka lapsen kastaisikin? Lapsi voi silti aikuisena päättää haluaako kuulua kirkkoon vai ei. Ja aina voi erota. Mun mielestä helpompaa, että ei tarvitse aikuisena kastaa, jos lapsi haluaa kirkkohäät.

Mitä jos lapsen liittäisi vaikka hindulaisuuteen tai islamiin siksi että joku sukulainen haluaa? Vaikka vanhemmat ei siihen uskokaan? Mitä haittaa? Niinpä.