Anoppi puhui miehen ympäri kasteeseen
Olimme jo ennen raskautta sopineet mieheni kanssa, että mahdollista tulevaa lasta ei liitetä kirkkoon. Raskaaksi tultuani kävimme keskustelun uudelleen läpi ja sovimme yhteisymmärryksessä ettei lapsellemme järjestetä mitään nimen antoon liittyvää juhlaa.
Nyt lapsen synnyttyä anoppi on painostanut mieheni vaatimaan ristiäisiä. Nimiäisiin oman perheen kesken olisin vielä voinut taipua, mutta en kasteeseen. Nyt meillä on mieheni kanssa valtava riita aiheesta. Miten ihmeessä tästä pääsee sopuun?!
Kommentit (420)
En tiedä appeni kantaa. Hän ei juuri mielipiteitään sano vaan kaikki tapahtuu niin kuin anoppi sanoo.
En muista, että meillä olisi mieheni kanssa koskaan ollut näin isoa riitaa :' (
AP
Meillä minun äitini alkoi vääntää tuosta kasteesta, vaikkei edes ole mikään suuri kristitty, pelkkä tapa-sellainen. Yllätyin oikein.
Minä ja mies olemme olleet kirkon jäseniä vauvasta asti, mutta opiskeluaikana erottiin kirkosta, koska emme kokeneet saavamme siitä oikein mitään. Minusta kirkkokin on ollut aikoinaan kamala painostusseura ja levittänyt uskoa miekalla, ihmisiä tappaen. Kirkko on ollut ahne ja rikas sekä sekaantunut politiikkaan kautta aikojen. Sellaiseen porukkkaan en halua kuulua.
No, selitimme äidilleni, että vauvaa ei liitetä mihinkään järjestöön, vaan hän saa isompana päättää siitä itse. Äitini kysyi, että:”Mistäs se vauva sitten nimen saa, jääkö ilman nimeä?” Ei tiennyt edes, mikä kasteen merkitys oikein on, kun luuli nimenannoksi!
No, pidimme päämme ja nimiäiset oli hienot. Sen jälkeen ei kukaan ole mutissut asiasta.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä appeni kantaa. Hän ei juuri mielipiteitään sano vaan kaikki tapahtuu niin kuin anoppi sanoo.
En muista, että meillä olisi mieheni kanssa koskaan ollut näin isoa riitaa :' (
AP
Jos sinulla on joku paikka mihin voit lähteä vauvan kanssa päiväksi tai pariksi että tilanne rauhoittuu, niin lähde. Riita vain pahenee, jos ette saa sitä jotenkin poikki.
Olisin todella vihainen ap:n tilanteessa myös. Ymmärrän täysin! Tsemppiä!
Ehdotin sovinnollisesti, että "ei järjestetä mitään"-sopimuksemme sijaan olisimme pitäneet isovanhempien kesken nimiäiset. Tämäkään ei kelvannut anopille.
AP
Vierailija kirjoitti:
Ehdotin sovinnollisesti, että "ei järjestetä mitään"-sopimuksemme sijaan olisimme pitäneet isovanhempien kesken nimiäiset. Tämäkään ei kelvannut anopille.
AP
Sinun ei tarvitse eikä kannata neuvotella tästä anopin kanssa, koska asia ei kuulu hänelle pätkääkään.
Nyt et vaan anna periksi; lasta ei voi liittää seurakuntaan ilman molempien vanhempien suostumusta. Ilmoitat selkeästi miehellesi, ettet tuota suostumusta tule missään olosuhteissa antamaan.
Siskollani oli esikoisensa isän kanssa vastaavanlainen tilanne. Siskoni sanoi, että hän järjestää juhlan, ja jos mies haluaa sinne papin paikalle, hän on hyvä, ja järjestää sen asian. Ei ollut pappia paikalla. Toisen lapsen kanssa sama tilanne, mutta eri isä. Lapsi kastettiin.
Eli jos annat miehesi tehdä päätöksen, kutsuuko papin sinne lapsenne juhlaan vai ei, on pieni riski, että hän kutsuu. Tosin, jos hän ei ole ollut missään tekemisissä seurakunnan kanssa sitten konfirmaationsa, voi se papin kutsuminen olla ylivoimainen tehtävä.
P.S. Sano miehellesi, että kaste velvoittaa vanhempia antamaan lapselle kristillinen kasvatus, joten se puoli jää sitten kokonaan miehen velvollisuudeksi, jos hän kasteelle lapsensa vie.
Hassua miten paljon voimaa saa vieraiden tuesta, kiitokset teille vastanneille!
Asia tuntuu itselle niin tärkeältä etten voi antaa periksi. Kun kyse ei ole edes mieheni tahdosta saada lapsellemme kastetta.
AP
Tsemppiä, ap. Yrittäkää keskustella asiasta asiallisesti miehesi kanssa.
Vierailija kirjoitti:
P.S. Sano miehellesi, että kaste velvoittaa vanhempia antamaan lapselle kristillinen kasvatus, joten se puoli jää sitten kokonaan miehen velvollisuudeksi, jos hän kasteelle lapsensa vie.
TÄMÄ
Onko se nyt niin kamalaa vaikka lapsen kastaisikin? Lapsi voi silti aikuisena päättää haluaako kuulua kirkkoon vai ei. Ja aina voi erota. Mun mielestä helpompaa, että ei tarvitse aikuisena kastaa, jos lapsi haluaa kirkkohäät.
Myöntääkö/muistaako mies aiemmat sopimukset? Miten hän perustelee muuttunutta kantaansa?
Nyt kun annat periksi, niin seuraavaksi sinut ympäripuhutaan kasteelle ja rippikouluun ja liittymään kirkkoon.
Minut onkastetty, olen käynyt rippikoulun ja jos olisin avioitunut, niin kyllä pappi olisi vihkinyt ja mahdolliset lapset olisi tietenkin kastettu. Mutta jokainen toimikoon oman vakaumuksensa mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Meillä minun äitini alkoi vääntää tuosta kasteesta, vaikkei edes ole mikään suuri kristitty, pelkkä tapa-sellainen. Yllätyin oikein.
Minä ja mies olemme olleet kirkon jäseniä vauvasta asti, mutta opiskeluaikana erottiin kirkosta, koska emme kokeneet saavamme siitä oikein mitään. Minusta kirkkokin on ollut aikoinaan kamala painostusseura ja levittänyt uskoa miekalla, ihmisiä tappaen. Kirkko on ollut ahne ja rikas sekä sekaantunut politiikkaan kautta aikojen. Sellaiseen porukkkaan en halua kuulua.
No, selitimme äidilleni, että vauvaa ei liitetä mihinkään järjestöön, vaan hän saa isompana päättää siitä itse. Äitini kysyi, että:”Mistäs se vauva sitten nimen saa, jääkö ilman nimeä?” Ei tiennyt edes, mikä kasteen merkitys oikein on, kun luuli nimenannoksi!
No, pidimme päämme ja nimiäiset oli hienot. Sen jälkeen ei kukaan ole mutissut asiasta.
Itse asiassa, jomman kumman vanhemman pitää kuulua kirkkoon, jotta lapsen (alle 15v?) voi kastaa, koska lapsikaste velvoittaa vanhempia antamaan lapselle kristillisen kasvatuksen, ja kirkkoon kuulumattomalta sellaista ei voida velvoittaa.
Vierailija kirjoitti:
Onko se nyt niin kamalaa vaikka lapsen kastaisikin? Lapsi voi silti aikuisena päättää haluaako kuulua kirkkoon vai ei. Ja aina voi erota. Mun mielestä helpompaa, että ei tarvitse aikuisena kastaa, jos lapsi haluaa kirkkohäät.
Tuo on niin törkeä asenne, että aikuisena voi sitten erota jos haluaa, kun se pitäisi mennä niin että aikuisena voi liittyä jos haluaa. Sitä paitsi rippikoulu ja kaste on aikuisena ihan läpihuutojuttu JOS haluaa kirkkohäät. Nykyään yhä harvempi lapsi kastetaan, joten hyvin suurella todennäköisyydellä tuleva puoliso ei myöskään kuulu kirkkoon eikä ole koskaan kuulunutkaan.
Onhan tuo nyt aivan absurdi ajatuskin, että lapsi liitettäisiin johonkin uskonnolliseen yhteisöön vauvana, vieläpä vasten vanhemman tahtoa! Mitä, jos joku vaatisi, että kristittyjen vanhempien vauva pitää liittää johonkin ihan vieraaseen uskontoon, vaikkapa Islamiin tai raflaavammin Saatananpalvojien kulttiin? Mielestäni vaatimus uskonnottomien vanhempien lapsen kristillisestä kasteesta on ihan yhtä hullu.
Vierailija kirjoitti:
Onko se nyt niin kamalaa vaikka lapsen kastaisikin? Lapsi voi silti aikuisena päättää haluaako kuulua kirkkoon vai ei. Ja aina voi erota. Mun mielestä helpompaa, että ei tarvitse aikuisena kastaa, jos lapsi haluaa kirkkohäät.
Olisiko hyvä varmuuden vuoksi liittää lapsi myös ainakin islamilaiseen, hindulaiseen ja buddhalaiseen seurakuntaan, kun onhan näidenkin uskontojen edustajia paljon, ja saattaa haluta heidän uskontonsa mukaisen hääseremonian? Kristinuskon sisälläkin katolinen usko olisi luterilaista varmempi valinta näinä globaaleina aikoina.
Älä liitä lasta kirkkoon. Ottakaa jostain muualta kaste jos siltä tuntuu ja nimi, sekä juhla kotona. Näin lapsi ei liity tahtomattaan mihinkään tiettyyn lahkoon. Tai sitten et ota sitä kastetta ollenkaan jos ahdistaa, voi kotonakin rukoilla ja siunata.
....niin että anoppi itse käy koulun uskontotunnilla ja pakollisissa uskonnollisissa aamunavauksissa ja juhlissa? Opettelee rukouksia ulkoa ja käy rippileirin? Makselee kirkollisveroja palkoistaan?