Anoppi puhui miehen ympäri kasteeseen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli tismalleen samanlainen tilanne: en vihaan juhlia enkä kuulu kirkkoon, mies kuuluu vain koska ei ole saanut aikaiseksi erota ja sovimme, ettei lasta kasteta. Mies sitten kuitenkin halusi ristiäiset vanhempiensa mieliksi (jotka nostivat hirveän metelin) ja minä uupumustani annoin sitten periksi ja annoin appivanhempien järjestää ristiäiset. Repivät siitä sitten kaiken irti, kamala kokemus ja olen katunut karvaasti.

Toisen lapsen kohdalla iskin sitten nyrkin pöytään, hänetkin kastettiin tasapuolisuuden nimissä mutta ilman mitään juhlia ja appivanhemmat eivät olleet tervetulleita. Tämän kertominen vanhemmilleen vasta olikin miehelle vaikeaa, mutta tiesi olevansa sen minulle velkaa. Säästy tältä, ÄLÄ SUOSTU kun kerran olette jo yhdessä sopineet, ettei lasta kasteta eikä juhlia pidetä. Äitihän sen lopulta päättää jos yhteusymmärrykseen ei päästä, ja mielestäni tällaisessa tilanteessa, jossa mies muuttaa mielensä ihan vain oman äitinsä mieliksi, sinulla on oikeus käyttää tämä viimeinenkin kortti, vaikka sopu olisi tietysti paljon mukavampi...

SILLÄ LAILLA!  Niin sitä pitää.  Ei appivanhempia ristiäisiin, sillä lailla näitä ihmissuhteita hoidetaan ja otetaan muutkin huomioon, eikä aina vain oma itse minä minä minä.

En ole eläessäni ollut lapsen ristiäisissä, mitkä olisi olleet kamala kokemus.  Ne on aina olleet lyhyitä, kauniita tilaisuuksia, joissa lapsi on päähenkilönä ja juhlittavana.   Lähinnä ne on ihan normaalit kahvikekkerit ja ihmiset yleensä hyvällä mielellä.   Mitä ihmeen kamalaa kokemusta tässä haetaan?

Jossain tuolla aiemmassa viestissä joku toitotti, että voihan se lapsi sitten aikuisena liittyä kirkkoon, jos haluaa kirkkohäät.

Tässäpä se oikein näkyy, se kaksinaismoralismi.  Kirkkohäät.  Olen kyllä sitä mieltä, että jos se on syy liittyä kirkkoon, niin ihminen on täysin hukassa asian kanssa.  Kasvattakaa ne lapsenne sitten oman päänne mukaisesti miten tahdottekin, mutta tähdentäkää hänelle, että kun elämässään tekee valintoja, niillä on oltava oikea pohja.  Kirkkoon ei liitytä pelkästään siksi, että halutaan hienot puitteet omille häille, se on kirkon halventamista pahimmillaan.  Miksi mennä mukaan näytelmään, jossa ei ole itselle mitään todellisuutta?  Miksi kumartua ottamaan vastaan siunaus, jota ei tahdo ja jolle sisimmässään pyllistää?  Miksi ihminen ei ole rehellinen itselleen?  Itse asiassa sellainen avioliitto ei ole henkisesti oikea, jos asiaa oikein syvältä luotaa.  Se avioliitto on solmittu Jumalan edessä, joka vihittävälle itselleen edustaa satuhenkilöä.  Eikö maallinen tuomari ole pätevämpi siihen siinä tapauksessa.

Opettakaa lapsenne toimimaan rehellisesti ja suoraselkäisesti.  

Vähän nyt puhut itsesi pussiin. Eli ristiäiset pitäisi järjestää vaikka ei usko koska ne voi olla kauniita tilaisuuksia, mutta kirkkohäitä ei saa samasta syystä järjestää koska tekopyhyys?

Eihän tässä kukaan oo siitä puhunut että ristiäisissä olisi kamalaa, vaan siitä mitä se tarkoittaa! Että lapsi liitetään uskoon johon ei itse usko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kastamatta jättäminen on minulle tärkeä asia. Siksi tämä oli sovittu mieheni kanssa jo ennen raskautta. Hänelle kirkkoon kuuluminen on aivan yhdentekevää, kuuluu siihen tavan vuoksi. Ennen anopin puuttumista asiaan olimme yhtä mieltä siitä ettei kastetta eikä juhlia tule. Ahdistun suunnattomasti juhlista eikä miehenikään niistä juuri välitä.

AP

Jotenkin säälittää lapsen puolesta jo valmiiksi, että mitään perhejuhlia ei järjestetä siksi ettette tykkää juhlia. Nyt on vain pakko kestää, koska lapsi kyselee taatusti aikuisena miksi hänelle ei ole järkätty mitään vaan olette eläneet kuin jehovantodistajat. Jos ainoa syy kastejuhlien puuttumiseen on se että vihaatte juhlia, niin olisiko aika kavuta alas sieltä omasta itsekkyydestä? 

Mistä moinen päätelmä?

Meillä lapsia ei ole kastettu eikä ole pidetty edes nimiäisiä. Nyt lapset ovat jo aikuisia eikä kukaan heistä ole kysellyt, että miksei pidetty juhlia. Miksi kyselisivät moisia? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kastamatta jättäminen on minulle tärkeä asia. Siksi tämä oli sovittu mieheni kanssa jo ennen raskautta. Hänelle kirkkoon kuuluminen on aivan yhdentekevää, kuuluu siihen tavan vuoksi. Ennen anopin puuttumista asiaan olimme yhtä mieltä siitä ettei kastetta eikä juhlia tule. Ahdistun suunnattomasti juhlista eikä miehenikään niistä juuri välitä.

AP

Jotenkin säälittää lapsen puolesta jo valmiiksi, että mitään perhejuhlia ei järjestetä siksi ettette tykkää juhlia. Nyt on vain pakko kestää, koska lapsi kyselee taatusti aikuisena miksi hänelle ei ole järkätty mitään vaan olette eläneet kuin jehovantodistajat. Jos ainoa syy kastejuhlien puuttumiseen on se että vihaatte juhlia, niin olisiko aika kavuta alas sieltä omasta itsekkyydestä? 

Jos nyt nämä yhdet juhlat (mistä lapsi ei tule muistamaan yhtään mitään eikä osaa niitä koskaan kaivata jos asiaa ei hierota päin naamaa) jätetään pitämättä, ei ole mitään syytä olla silti juhlimatta tulevina vuosina lapsen synttäreitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esikoisen syntyessä mieheni kuului kirkkoon, minä en, eikä minuakaan ole kastettu. Anoppi oletti ilman muuta että lapsi kastetaan, mutta otti aika tyynesti vastaan tiedon että mitään kastejuhlaa pappeineen ei tule, vaan kotona on nimiäiset että tervetuloa sinne sitten. Mieskin erosi kirkosta myöhemmin. Eikä anoppi ole muutenkaan ahkera kirkossa kävijä joten ehkä loppujen lopuksi ei asia ollutkaan mikään suuri pettymys.

Ehkä itselle olisi ollut enemmän hyväksymistä jos lapsi olisi "vaadittu" kastettavaksi kun ei itse oikein siihen usko, kaikki siunaamiset ja rukoukset...

Lapsi voi halutessaan mennä seurakunnan kerhoon, rippikouluun jne vaikkei kuuluisi kirkkoon. Meillä olivat seurakunnan kerhossa, oppivathan vähän siellä näitä kristillisiä perinteitäkin, ohjaajat oli kivoja ja lapsilla hauskaa.

Muista että sinä olet äiti, ja enemmän päätösvaltainen tässä asiassa kuin anoppisi, varsinkin jos olitte yhdessä jo päättäneet miehesi kanssa.

Lapsi ei voi mennä rippikouluun, ellei kuulu kirkkoon.  Seurakunnan kerhossa voi käydä ja kirkossa saa käydä ja niin poispäin.  Mutta jos haluaa käydä rippikoulun, on oltava kirkon jäsen.

Siskoni oli kummina, kun naapurin poika kastettiin 15-vuotiaana, syynä se, että halusi kaverien kanssa rippileirille.  Sieltä sai kipinän isoseksi ja nykyään on seurakunnan työntekijä.  

Jos ei kuulu kirkkoon, on nuorella myös mahdollisuus käydä prometeusleiri, mikä vastaa rippileiriä, mutta ilman hengellistä opetusta.  

Aina sanotaan, että lapsi saa itse sitten aikanaan valita, mutta ihmetyttää, missä vaiheessa se valinta tulee, kun kotoa yleensä saa vanhempien katsantokannan mukaisen kasvatuksen ja opetuksen.  Ainakin kaikenlainen kiihkoileminen, edustaa se sitten ateismia tai kristinuskoa, pitäisi pystyä jättämään pois, jos haluaa todella antaa lapselleen mahdollisuuden itse ottaa asioista kunnolla selvää.  Pitää osata olla diplomaattinen,  koska jo se, että sanoo lapselle kirkon olevan huuhaata, on jo aika vahva viesti.  Sillähän mitätöidään ihan kaikki kirkkoon kuuluva, myös ne hyvät asiat.  Vahvoja viestejä on tietysti myös ne joittenkin kiihkouskovaisten Raamatulla päähän lyömiset.  

https://yle.fi/uutiset/3-8123439

"Herää kysymys, miksi julkisilla varoilla ylläpidettävässä sairaalassa ei ole uskonnotonta (ja siten myös muita kuin kristinuskoa edustaville sopivaa) tilaa rauhoittumiselle ja suremiselle."

Monissa sairaaloissa onkin "hiljentymishuone".

Se, että kulttuuriperinnöltään kristillisessä eurooppalaisessa maassa sairaalassa voi olla kristillinen kappeli, on aika luonnollista. Vähintään noin 80 % suomalaisista on kristittyjä (kaikki eivät kuulu ev.lut. kirkkoon, vaan muihinkin yhteisöihin ja kirkkoihin). Kantasuomalaiset ovat siis enemmistö ja maksavat sitä paitsi leijonanosan niistä mainitsemistasi verovaroista.

En tiedä yhtään kirkkoa Suomessa tai muuallakaan (olen asunut paljon Euroopan maissa), johon muita uskontoja tunnustavat eivät olisi tervetulleita hiljentymään. Suvaitsevaisuus kun on yksi kristillinen perusarvo. :) Vaikka sitä ei tässä herätysliikkeiden jyrkkyyden leimaamassa maassa aina huomaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli tismalleen samanlainen tilanne: en vihaan juhlia enkä kuulu kirkkoon, mies kuuluu vain koska ei ole saanut aikaiseksi erota ja sovimme, ettei lasta kasteta. Mies sitten kuitenkin halusi ristiäiset vanhempiensa mieliksi (jotka nostivat hirveän metelin) ja minä uupumustani annoin sitten periksi ja annoin appivanhempien järjestää ristiäiset. Repivät siitä sitten kaiken irti, kamala kokemus ja olen katunut karvaasti.

Toisen lapsen kohdalla iskin sitten nyrkin pöytään, hänetkin kastettiin tasapuolisuuden nimissä mutta ilman mitään juhlia ja appivanhemmat eivät olleet tervetulleita. Tämän kertominen vanhemmilleen vasta olikin miehelle vaikeaa, mutta tiesi olevansa sen minulle velkaa. Säästy tältä, ÄLÄ SUOSTU kun kerran olette jo yhdessä sopineet, ettei lasta kasteta eikä juhlia pidetä. Äitihän sen lopulta päättää jos yhteusymmärrykseen ei päästä, ja mielestäni tällaisessa tilanteessa, jossa mies muuttaa mielensä ihan vain oman äitinsä mieliksi, sinulla on oikeus käyttää tämä viimeinenkin kortti, vaikka sopu olisi tietysti paljon mukavampi...

SILLÄ LAILLA!  Niin sitä pitää.  Ei appivanhempia ristiäisiin, sillä lailla näitä ihmissuhteita hoidetaan ja otetaan muutkin huomioon, eikä aina vain oma itse minä minä minä.

En ole eläessäni ollut lapsen ristiäisissä, mitkä olisi olleet kamala kokemus.  Ne on aina olleet lyhyitä, kauniita tilaisuuksia, joissa lapsi on päähenkilönä ja juhlittavana.   Lähinnä ne on ihan normaalit kahvikekkerit ja ihmiset yleensä hyvällä mielellä.   Mitä ihmeen kamalaa kokemusta tässä haetaan?

Jossain tuolla aiemmassa viestissä joku toitotti, että voihan se lapsi sitten aikuisena liittyä kirkkoon, jos haluaa kirkkohäät.

Tässäpä se oikein näkyy, se kaksinaismoralismi.  Kirkkohäät.  Olen kyllä sitä mieltä, että jos se on syy liittyä kirkkoon, niin ihminen on täysin hukassa asian kanssa.  Kasvattakaa ne lapsenne sitten oman päänne mukaisesti miten tahdottekin, mutta tähdentäkää hänelle, että kun elämässään tekee valintoja, niillä on oltava oikea pohja.  Kirkkoon ei liitytä pelkästään siksi, että halutaan hienot puitteet omille häille, se on kirkon halventamista pahimmillaan.  Miksi mennä mukaan näytelmään, jossa ei ole itselle mitään todellisuutta?  Miksi kumartua ottamaan vastaan siunaus, jota ei tahdo ja jolle sisimmässään pyllistää?  Miksi ihminen ei ole rehellinen itselleen?  Itse asiassa sellainen avioliitto ei ole henkisesti oikea, jos asiaa oikein syvältä luotaa.  Se avioliitto on solmittu Jumalan edessä, joka vihittävälle itselleen edustaa satuhenkilöä.  Eikö maallinen tuomari ole pätevämpi siihen siinä tapauksessa.

Opettakaa lapsenne toimimaan rehellisesti ja suoraselkäisesti.  

Niin mitä sinä nyt oikein haluat? Lapsi pitäisi kastaa, koska ristiäiset ovat kauniit kahvikekkerit, ja jos lapsi on vauvana liitetty kirkkoon ja käy tavan vuoksi riparin, hän voi hyväksyttävästi aikuisena avioitua kirkossa? Jos näin ei ole tehty, on valheellista liittyä pelkkien häiden vuoksi kirkkoon?

Kyllä.  On valheellista liittyä pelkkien häiden vuoksi kirkkoon.  Jos ei lainkaan kunnioita kirkon opetusta eikä ole osallisena mitenkään kirkon toiminnassa eli ei kuulu kirkon jäsenistöön, ei ole mielekästä liittyä kirkkoon vain saadakseen kirkkohäät.  

Jos liittyy kirkkoon aikuisena,  on mahdollista käydä rippikoulukin, mutta ei se mikään pakollinen ole sekään, ellei jossain työpaikassa esim. edellytetä että on kirkon jäsen ja konfirmoitu.  Mutta eihän sellaista työpaikkaa ole pakko hakea.  Jos aikuisena haluaa liittyä kirkkoon, se yleensä tarkoittaa todellista halua olla kirkon jäsen ja olla kannattamassa sen sanomaa.  Pelkästään kirkkohäitten takia se on aika mautonta.  Myönnän kyllä, että hyvin monet kristityt ihmiset on tapakristittyjä, mutta kyllä heilläkin jonkinlainen peruste asiaan on, yleensä kunnioitus kirkkoa kohtaan ainakin.

Lasta ei ole pidä kastaa, jos ei missään nimessä halua.  Ihmettelen kuitenkin, miten jotkut ristiäiset voi olla kauhea trauma.  Tietysti asiassa voi olla mukana muita tekijöitä, esim. huonot välit sinne tuleviin vieraisiin, jolloin mieli pahoittuu sitten siitä.  Mutta ei nyt luulisi kastetilaisuuden sinänsä olevan se trauman aiheuttaja.  Mutta ehkä joillekin sitten on, en ole vain ketään sellaista vielä elämässäni tavannut, mutta onhan tuota elämää edessä vielä, ainakin toivottavasti.

Miksi vastustat noin voimakkaasti kristinuskoon kuuluvaa kastetta?

Kannattaisi olla vaan tyytyväinen, että meillä on kristinusko, jonka ansiota ja pohjalta kaikki hyvinvointimme on täälläkin Suomessa rakennettu.

Jos kristinuskoa vaaditaan hävitettäväksi, niinkuin tapahtuukin jo,toinen uskonto esim, islam ottaa paikan sitten ja silloin eletäänki uudessa lain järjestyksessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esikoisen syntyessä mieheni kuului kirkkoon, minä en, eikä minuakaan ole kastettu. Anoppi oletti ilman muuta että lapsi kastetaan, mutta otti aika tyynesti vastaan tiedon että mitään kastejuhlaa pappeineen ei tule, vaan kotona on nimiäiset että tervetuloa sinne sitten. Mieskin erosi kirkosta myöhemmin. Eikä anoppi ole muutenkaan ahkera kirkossa kävijä joten ehkä loppujen lopuksi ei asia ollutkaan mikään suuri pettymys.

Ehkä itselle olisi ollut enemmän hyväksymistä jos lapsi olisi "vaadittu" kastettavaksi kun ei itse oikein siihen usko, kaikki siunaamiset ja rukoukset...

Lapsi voi halutessaan mennä seurakunnan kerhoon, rippikouluun jne vaikkei kuuluisi kirkkoon. Meillä olivat seurakunnan kerhossa, oppivathan vähän siellä näitä kristillisiä perinteitäkin, ohjaajat oli kivoja ja lapsilla hauskaa.

Muista että sinä olet äiti, ja enemmän päätösvaltainen tässä asiassa kuin anoppisi, varsinkin jos olitte yhdessä jo päättäneet miehesi kanssa.

Lapsi ei voi mennä rippikouluun, ellei kuulu kirkkoon.  Seurakunnan kerhossa voi käydä ja kirkossa saa käydä ja niin poispäin.  Mutta jos haluaa käydä rippikoulun, on oltava kirkon jäsen.

Siskoni oli kummina, kun naapurin poika kastettiin 15-vuotiaana, syynä se, että halusi kaverien kanssa rippileirille.  Sieltä sai kipinän isoseksi ja nykyään on seurakunnan työntekijä.  

Jos ei kuulu kirkkoon, on nuorella myös mahdollisuus käydä prometeusleiri, mikä vastaa rippileiriä, mutta ilman hengellistä opetusta.  

Aina sanotaan, että lapsi saa itse sitten aikanaan valita, mutta ihmetyttää, missä vaiheessa se valinta tulee, kun kotoa yleensä saa vanhempien katsantokannan mukaisen kasvatuksen ja opetuksen.  Ainakin kaikenlainen kiihkoileminen, edustaa se sitten ateismia tai kristinuskoa, pitäisi pystyä jättämään pois, jos haluaa todella antaa lapselleen mahdollisuuden itse ottaa asioista kunnolla selvää.  Pitää osata olla diplomaattinen,  koska jo se, että sanoo lapselle kirkon olevan huuhaata, on jo aika vahva viesti.  Sillähän mitätöidään ihan kaikki kirkkoon kuuluva, myös ne hyvät asiat.  Vahvoja viestejä on tietysti myös ne joittenkin kiihkouskovaisten Raamatulla päähän lyömiset.  

https://yle.fi/uutiset/3-8123439

Ennen ainakin sanottiin, että kasteessa lapsi liitetään seurakunnan jäseneksi.  Ilmeisesti näin ei enää olekaan.  Eikö kastetun lapsen nimi tulekaan seurakunnan rekisteriin?

Ilmoitat vaan lapsen väestörekisteriin ja voit sanoa sitten, ettei tarvitse enää kastaa. Nimenantojuhlat voi kyllä järjestää anoppi, jos sitten haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ollaan keskusteltu (ja vähän riidelty) mieheni kanssa nyt asiaa halki. Koska edelleen mieheni on sitä mieltä ettei hänelle lapsemme kaste/kirkkoon liittyminen ole tärkeää, niin ilmoitin että en aio kasteeseen suostua. Anoppi oli "uhkaillut", että jättää lapsemme ilman joululahjaa, jos emme kasta :D. Tähän emme kuitenkaan taida kuolla, joten päätöksemme pitää.

AP

Ps. Joku kyseli avioliitostamme. Meidät on tosiaan vihitty maistraatissa. Pidin oman sukunimeni emmekä ole kertoneet kenellekkään. Emme halunneet juhlia emmekä huomiota asialle. Rakkautemme on meidän välinen eikä kaivata sen kuuluttamista suvulle ja tutuille.

Rakkautenne on kyllä teidän, mutta... avioliitossa väkisinkin kaksi sukua liittyy yhteen, ja kun tulee lapsia, suvut jatkuvat. Lapset ovat teidän, mutta jollakin lailla he kuuluvat myös molemmille suvuille. Vaikka sinusta nyt ei siltä tuntuisi. Myös lapselle sukuihin kuuluminen on rikkautta. Ettei ihan kannata siltoja polttaa. Mutta kyllähän anopille pitää opettaa, että lapsen kastaminen on vanhempien päätös. Joululahjatta jättämisellä uhkailu antaa kyllä kuvaa anopista. Lakkaako mummi rakastamasta lapsenlasta, jos sitä ei kasteta?

Meillä mummi sanoi pistävänsä välit poikki kokonaan jos lasta ei kasteta. Kyseessä oli siis minun äitini, joka tällaisia uhkaili, kun olin valvonut putkeen käytännössä 3kk ja hän oli minun ainoa tukiverkko vauvan kanssa. Minulla ei ollut erityisen vahvaa mielipidettä kastamisesta suuntaan tai toiseen, mutta mies ei olisi halunnut. En kuitenkaan pystynyt siinä henkisessä tilassa ottamaan sitä riskiä, ettei äitini olisi enää tukenut meitä, joten lapsi kastettiin.

Kyllä tässä on lähimmäisen rakkaus vahvasti läsnä. Uhkaillaan ja kiristetään. Lähinnä pitäisi puhua henkisestä väkivallasta uskonnon varjollaö. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli tismalleen samanlainen tilanne: en vihaan juhlia enkä kuulu kirkkoon, mies kuuluu vain koska ei ole saanut aikaiseksi erota ja sovimme, ettei lasta kasteta. Mies sitten kuitenkin halusi ristiäiset vanhempiensa mieliksi (jotka nostivat hirveän metelin) ja minä uupumustani annoin sitten periksi ja annoin appivanhempien järjestää ristiäiset. Repivät siitä sitten kaiken irti, kamala kokemus ja olen katunut karvaasti.

Toisen lapsen kohdalla iskin sitten nyrkin pöytään, hänetkin kastettiin tasapuolisuuden nimissä mutta ilman mitään juhlia ja appivanhemmat eivät olleet tervetulleita. Tämän kertominen vanhemmilleen vasta olikin miehelle vaikeaa, mutta tiesi olevansa sen minulle velkaa. Säästy tältä, ÄLÄ SUOSTU kun kerran olette jo yhdessä sopineet, ettei lasta kasteta eikä juhlia pidetä. Äitihän sen lopulta päättää jos yhteusymmärrykseen ei päästä, ja mielestäni tällaisessa tilanteessa, jossa mies muuttaa mielensä ihan vain oman äitinsä mieliksi, sinulla on oikeus käyttää tämä viimeinenkin kortti, vaikka sopu olisi tietysti paljon mukavampi...

SILLÄ LAILLA!  Niin sitä pitää.  Ei appivanhempia ristiäisiin, sillä lailla näitä ihmissuhteita hoidetaan ja otetaan muutkin huomioon, eikä aina vain oma itse minä minä minä.

En ole eläessäni ollut lapsen ristiäisissä, mitkä olisi olleet kamala kokemus.  Ne on aina olleet lyhyitä, kauniita tilaisuuksia, joissa lapsi on päähenkilönä ja juhlittavana.   Lähinnä ne on ihan normaalit kahvikekkerit ja ihmiset yleensä hyvällä mielellä.   Mitä ihmeen kamalaa kokemusta tässä haetaan?

Jossain tuolla aiemmassa viestissä joku toitotti, että voihan se lapsi sitten aikuisena liittyä kirkkoon, jos haluaa kirkkohäät.

Tässäpä se oikein näkyy, se kaksinaismoralismi.  Kirkkohäät.  Olen kyllä sitä mieltä, että jos se on syy liittyä kirkkoon, niin ihminen on täysin hukassa asian kanssa.  Kasvattakaa ne lapsenne sitten oman päänne mukaisesti miten tahdottekin, mutta tähdentäkää hänelle, että kun elämässään tekee valintoja, niillä on oltava oikea pohja.  Kirkkoon ei liitytä pelkästään siksi, että halutaan hienot puitteet omille häille, se on kirkon halventamista pahimmillaan.  Miksi mennä mukaan näytelmään, jossa ei ole itselle mitään todellisuutta?  Miksi kumartua ottamaan vastaan siunaus, jota ei tahdo ja jolle sisimmässään pyllistää?  Miksi ihminen ei ole rehellinen itselleen?  Itse asiassa sellainen avioliitto ei ole henkisesti oikea, jos asiaa oikein syvältä luotaa.  Se avioliitto on solmittu Jumalan edessä, joka vihittävälle itselleen edustaa satuhenkilöä.  Eikö maallinen tuomari ole pätevämpi siihen siinä tapauksessa.

Opettakaa lapsenne toimimaan rehellisesti ja suoraselkäisesti.  

Niin mitä sinä nyt oikein haluat? Lapsi pitäisi kastaa, koska ristiäiset ovat kauniit kahvikekkerit, ja jos lapsi on vauvana liitetty kirkkoon ja käy tavan vuoksi riparin, hän voi hyväksyttävästi aikuisena avioitua kirkossa? Jos näin ei ole tehty, on valheellista liittyä pelkkien häiden vuoksi kirkkoon?

Kyllä.  On valheellista liittyä pelkkien häiden vuoksi kirkkoon.  Jos ei lainkaan kunnioita kirkon opetusta eikä ole osallisena mitenkään kirkon toiminnassa eli ei kuulu kirkon jäsenistöön, ei ole mielekästä liittyä kirkkoon vain saadakseen kirkkohäät.  

Jos liittyy kirkkoon aikuisena,  on mahdollista käydä rippikoulukin, mutta ei se mikään pakollinen ole sekään, ellei jossain työpaikassa esim. edellytetä että on kirkon jäsen ja konfirmoitu.  Mutta eihän sellaista työpaikkaa ole pakko hakea.  Jos aikuisena haluaa liittyä kirkkoon, se yleensä tarkoittaa todellista halua olla kirkon jäsen ja olla kannattamassa sen sanomaa.  Pelkästään kirkkohäitten takia se on aika mautonta.  Myönnän kyllä, että hyvin monet kristityt ihmiset on tapakristittyjä, mutta kyllä heilläkin jonkinlainen peruste asiaan on, yleensä kunnioitus kirkkoa kohtaan ainakin.

Lasta ei ole pidä kastaa, jos ei missään nimessä halua.  Ihmettelen kuitenkin, miten jotkut ristiäiset voi olla kauhea trauma.  Tietysti asiassa voi olla mukana muita tekijöitä, esim. huonot välit sinne tuleviin vieraisiin, jolloin mieli pahoittuu sitten siitä.  Mutta ei nyt luulisi kastetilaisuuden sinänsä olevan se trauman aiheuttaja.  Mutta ehkä joillekin sitten on, en ole vain ketään sellaista vielä elämässäni tavannut, mutta onhan tuota elämää edessä vielä, ainakin toivottavasti.

Ihmettele vain, että miksi jollekin ristiäiset ovat "kauhea trauma". Miksi jollekin sitten nimiäiset ovat niin "kauhea trauma"? Kun ei ole uskovainen, niin sehän se luonnollisempi vaihtoehto on. Mitä siinä muu suku traumailee ja draamailee..

Miltä sinusta tuntuisi, jos sinun pitäisi kastaa lapsesi jonkun täysin sinulle vieraan uskonnon menojen mukaisesti? Kuinka kova kallo pitää olla, että tajuiaisi, että siltä se ihmisestä tuntuu, joka ei ole uskovainen! Kuin joku puhuisi vieraita kieliä ja kummia satuja.

Vierailija kirjoitti:

Miksi vastustat noin voimakkaasti kristinuskoon kuuluvaa kastetta?

Kannattaisi olla vaan tyytyväinen, että meillä on kristinusko, jonka ansiota ja pohjalta kaikki hyvinvointimme on täälläkin Suomessa rakennettu.

Jos kristinuskoa vaaditaan hävitettäväksi, niinkuin tapahtuukin jo,toinen uskonto esim, islam ottaa paikan sitten ja silloin eletäänki uudessa lain järjestyksessä.

Höpö höpö.

Pakkoislamissa ja pakkokristillisyydessä ei ole mitään olennaista eroa uskonnon ulkopuolisten henkilöiden näkökulmasta. Kristinusko olisi edelleen erittäin väkivaltainen, naisia alistava uskonto ellei tässä välissä olisi tapahtunut valistusajalta noussutta maallistumista.

Kirkko on vastustanut tarmokkaasti niin naisten ja miesten tasa-arvoa, uskonnonvapautta kuin väkivallattomuuttakin ja perääntynyt vasta pakon edessä. Tutustu lähihistoriaan, niin opit.

Vierailija kirjoitti:

"Herää kysymys, miksi julkisilla varoilla ylläpidettävässä sairaalassa ei ole uskonnotonta (ja siten myös muita kuin kristinuskoa edustaville sopivaa) tilaa rauhoittumiselle ja suremiselle."

Monissa sairaaloissa onkin "hiljentymishuone".

Se, että kulttuuriperinnöltään kristillisessä eurooppalaisessa maassa sairaalassa voi olla kristillinen kappeli, on aika luonnollista. Vähintään noin 80 % suomalaisista on kristittyjä (kaikki eivät kuulu ev.lut. kirkkoon, vaan muihinkin yhteisöihin ja kirkkoihin). Kantasuomalaiset ovat siis enemmistö ja maksavat sitä paitsi leijonanosan niistä mainitsemistasi verovaroista.

En tiedä yhtään kirkkoa Suomessa tai muuallakaan (olen asunut paljon Euroopan maissa), johon muita uskontoja tunnustavat eivät olisi tervetulleita hiljentymään. Suvaitsevaisuus kun on yksi kristillinen perusarvo. :) Vaikka sitä ei tässä herätysliikkeiden jyrkkyyden leimaamassa maassa aina huomaa.

Muistaakseni noin puolet kirkon jäsenistä ei suoranaisesti usko kirkon oppeihin ja on jäseniä vain siksi, että heidät on lapsena tavan vuoksi liitetty eikä ole tullut erottua. Kun jäsenmaksu menee suoraan palkasta, sen suuruutta ei välttämättä edes tajua. Kirkon jäsenmäärä myös pienenee aina vaan hurjempaa vauhtia, syynä nuorten aikuisten eroaminen ja heidän lastensa kastamattomuus sekä vanhempien jäsenten luonnollinen poistuma.

Se, että muiden uskontokuntien jäsenet ovat tervetulleita hiljentymään kirkkoon ei tarkoita, että vain ja ainoastaan luterilaisen kirkon hiljentymispaikka sairaaloissa olisi oikein. Muihin kuin kristillisiin kirkkoihin kuuluville sairaalan kappeliin tuleminen voi olla kynnyskysymys, vaikka se luterilaisille ei olisikaan.

Vierailija kirjoitti:

Miksi vastustat noin voimakkaasti kristinuskoon kuuluvaa kastetta?

Kannattaisi olla vaan tyytyväinen, että meillä on kristinusko, jonka ansiota ja pohjalta kaikki hyvinvointimme on täälläkin Suomessa rakennettu.

Jos kristinuskoa vaaditaan hävitettäväksi, niinkuin tapahtuukin jo,toinen uskonto esim, islam ottaa paikan sitten ja silloin eletäänki uudessa lain järjestyksessä.

Ei kristinusko täysin häviämään tule, eihän se hävinnyt minnekään edes Neuvostoliiton kurimuksessakaan.  

Mutta maailma kyllä muuttuu.  Tuota islamin nousua itsekin hiukan pelkään, Raamatun ennustamat suuret kansainvaelluksethan on alkaneet ja islam ei kyllä kuole, päinvastoin se leviää ympäri maailman.  Ja meillä tämä nykyinen kristinuskon tarkoituksellinen  hävittäminen on sille hyvää maaperää.  Siellä ei kysellä, saako jotain laulua laulaa vai ei.  

Vierailija kirjoitti:

Miksi vastustat noin voimakkaasti kristinuskoon kuuluvaa kastetta?

Kannattaisi olla vaan tyytyväinen, että meillä on kristinusko, jonka ansiota ja pohjalta kaikki hyvinvointimme on täälläkin Suomessa rakennettu.

Jos kristinuskoa vaaditaan hävitettäväksi, niinkuin tapahtuukin jo,toinen uskonto esim, islam ottaa paikan sitten ja silloin eletäänki uudessa lain järjestyksessä.

"Toiselle uskonnolle" ei jää paikkaa otettavaksi, kun sitä paikkaa ei ole. Onnistuu erinomaisesti poistamalla kouluista ns. oman uskonnon opetus ja kirkkokäynnit sekä uskontokuntien verotusoikeus. Koska hautausmaat yhä pääsääntöisesti sijaitsevat kirkon mailla, on edelleen perusteltua kattaa hautausmaiden kuluja osuudella yhteisöverosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli tismalleen samanlainen tilanne: en vihaan juhlia enkä kuulu kirkkoon, mies kuuluu vain koska ei ole saanut aikaiseksi erota ja sovimme, ettei lasta kasteta. Mies sitten kuitenkin halusi ristiäiset vanhempiensa mieliksi (jotka nostivat hirveän metelin) ja minä uupumustani annoin sitten periksi ja annoin appivanhempien järjestää ristiäiset. Repivät siitä sitten kaiken irti, kamala kokemus ja olen katunut karvaasti.

Toisen lapsen kohdalla iskin sitten nyrkin pöytään, hänetkin kastettiin tasapuolisuuden nimissä mutta ilman mitään juhlia ja appivanhemmat eivät olleet tervetulleita. Tämän kertominen vanhemmilleen vasta olikin miehelle vaikeaa, mutta tiesi olevansa sen minulle velkaa. Säästy tältä, ÄLÄ SUOSTU kun kerran olette jo yhdessä sopineet, ettei lasta kasteta eikä juhlia pidetä. Äitihän sen lopulta päättää jos yhteusymmärrykseen ei päästä, ja mielestäni tällaisessa tilanteessa, jossa mies muuttaa mielensä ihan vain oman äitinsä mieliksi, sinulla on oikeus käyttää tämä viimeinenkin kortti, vaikka sopu olisi tietysti paljon mukavampi...

SILLÄ LAILLA!  Niin sitä pitää.  Ei appivanhempia ristiäisiin, sillä lailla näitä ihmissuhteita hoidetaan ja otetaan muutkin huomioon, eikä aina vain oma itse minä minä minä.

En ole eläessäni ollut lapsen ristiäisissä, mitkä olisi olleet kamala kokemus.  Ne on aina olleet lyhyitä, kauniita tilaisuuksia, joissa lapsi on päähenkilönä ja juhlittavana.   Lähinnä ne on ihan normaalit kahvikekkerit ja ihmiset yleensä hyvällä mielellä.   Mitä ihmeen kamalaa kokemusta tässä haetaan?

Jossain tuolla aiemmassa viestissä joku toitotti, että voihan se lapsi sitten aikuisena liittyä kirkkoon, jos haluaa kirkkohäät.

Tässäpä se oikein näkyy, se kaksinaismoralismi.  Kirkkohäät.  Olen kyllä sitä mieltä, että jos se on syy liittyä kirkkoon, niin ihminen on täysin hukassa asian kanssa.  Kasvattakaa ne lapsenne sitten oman päänne mukaisesti miten tahdottekin, mutta tähdentäkää hänelle, että kun elämässään tekee valintoja, niillä on oltava oikea pohja.  Kirkkoon ei liitytä pelkästään siksi, että halutaan hienot puitteet omille häille, se on kirkon halventamista pahimmillaan.  Miksi mennä mukaan näytelmään, jossa ei ole itselle mitään todellisuutta?  Miksi kumartua ottamaan vastaan siunaus, jota ei tahdo ja jolle sisimmässään pyllistää?  Miksi ihminen ei ole rehellinen itselleen?  Itse asiassa sellainen avioliitto ei ole henkisesti oikea, jos asiaa oikein syvältä luotaa.  Se avioliitto on solmittu Jumalan edessä, joka vihittävälle itselleen edustaa satuhenkilöä.  Eikö maallinen tuomari ole pätevämpi siihen siinä tapauksessa.

Opettakaa lapsenne toimimaan rehellisesti ja suoraselkäisesti.  

Niin mitä sinä nyt oikein haluat? Lapsi pitäisi kastaa, koska ristiäiset ovat kauniit kahvikekkerit, ja jos lapsi on vauvana liitetty kirkkoon ja käy tavan vuoksi riparin, hän voi hyväksyttävästi aikuisena avioitua kirkossa? Jos näin ei ole tehty, on valheellista liittyä pelkkien häiden vuoksi kirkkoon?

Kyllä.  On valheellista liittyä pelkkien häiden vuoksi kirkkoon.  Jos ei lainkaan kunnioita kirkon opetusta eikä ole osallisena mitenkään kirkon toiminnassa eli ei kuulu kirkon jäsenistöön, ei ole mielekästä liittyä kirkkoon vain saadakseen kirkkohäät.  

Jos liittyy kirkkoon aikuisena,  on mahdollista käydä rippikoulukin, mutta ei se mikään pakollinen ole sekään, ellei jossain työpaikassa esim. edellytetä että on kirkon jäsen ja konfirmoitu.  Mutta eihän sellaista työpaikkaa ole pakko hakea.  Jos aikuisena haluaa liittyä kirkkoon, se yleensä tarkoittaa todellista halua olla kirkon jäsen ja olla kannattamassa sen sanomaa.  Pelkästään kirkkohäitten takia se on aika mautonta.  Myönnän kyllä, että hyvin monet kristityt ihmiset on tapakristittyjä, mutta kyllä heilläkin jonkinlainen peruste asiaan on, yleensä kunnioitus kirkkoa kohtaan ainakin.

Lasta ei ole pidä kastaa, jos ei missään nimessä halua.  Ihmettelen kuitenkin, miten jotkut ristiäiset voi olla kauhea trauma.  Tietysti asiassa voi olla mukana muita tekijöitä, esim. huonot välit sinne tuleviin vieraisiin, jolloin mieli pahoittuu sitten siitä.  Mutta ei nyt luulisi kastetilaisuuden sinänsä olevan se trauman aiheuttaja.  Mutta ehkä joillekin sitten on, en ole vain ketään sellaista vielä elämässäni tavannut, mutta onhan tuota elämää edessä vielä, ainakin toivottavasti.

Ihmettele vain, että miksi jollekin ristiäiset ovat "kauhea trauma". Miksi jollekin sitten nimiäiset ovat niin "kauhea trauma"? Kun ei ole uskovainen, niin sehän se luonnollisempi vaihtoehto on. Mitä siinä muu suku traumailee ja draamailee..

Miltä sinusta tuntuisi, jos sinun pitäisi kastaa lapsesi jonkun täysin sinulle vieraan uskonnon menojen mukaisesti? Kuinka kova kallo pitää olla, että tajuiaisi, että siltä se ihmisestä tuntuu, joka ei ole uskovainen! Kuin joku puhuisi vieraita kieliä ja kummia satuja.

Jos minun pitäisi kastaa lapseni jonkun vieraan uskonnon menojen mukaisesti, niin sille olisi sitten syynsä.  Todennäköisesti olisin hankkinut lapsen sitten sen vieraan uskonnon edustajan kanssa.  Ei minulla mitään olisi sitä kastetta vastaan.  Luultavasti kävisin sitten vielä omankin pappini luona pyytämässä lapselleni kristillisen siunauksen.  Asia olisi minulle sillä selvä.  

Monet suomalaisethan menee naimisiinkin eriuskoisten kanssa ja viettävät hääjuhliaan puolisonsa uskonnon edustamien tapojen mukaan.  Vaikka eivät edes tunne koko meininkiä.  

Kaikkien hissukoiden kanssa tekin avioidutte. Lakkaa valittamasta nettipalstalle ja puhu miehes kanssa.

Hyvä mies sulla. Vaikka onkin näköjään pirun kanssa solminut liiton josta ei saa luistaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli tismalleen samanlainen tilanne: en vihaan juhlia enkä kuulu kirkkoon, mies kuuluu vain koska ei ole saanut aikaiseksi erota ja sovimme, ettei lasta kasteta. Mies sitten kuitenkin halusi ristiäiset vanhempiensa mieliksi (jotka nostivat hirveän metelin) ja minä uupumustani annoin sitten periksi ja annoin appivanhempien järjestää ristiäiset. Repivät siitä sitten kaiken irti, kamala kokemus ja olen katunut karvaasti.

Toisen lapsen kohdalla iskin sitten nyrkin pöytään, hänetkin kastettiin tasapuolisuuden nimissä mutta ilman mitään juhlia ja appivanhemmat eivät olleet tervetulleita. Tämän kertominen vanhemmilleen vasta olikin miehelle vaikeaa, mutta tiesi olevansa sen minulle velkaa. Säästy tältä, ÄLÄ SUOSTU kun kerran olette jo yhdessä sopineet, ettei lasta kasteta eikä juhlia pidetä. Äitihän sen lopulta päättää jos yhteusymmärrykseen ei päästä, ja mielestäni tällaisessa tilanteessa, jossa mies muuttaa mielensä ihan vain oman äitinsä mieliksi, sinulla on oikeus käyttää tämä viimeinenkin kortti, vaikka sopu olisi tietysti paljon mukavampi...

SILLÄ LAILLA!  Niin sitä pitää.  Ei appivanhempia ristiäisiin, sillä lailla näitä ihmissuhteita hoidetaan ja otetaan muutkin huomioon, eikä aina vain oma itse minä minä minä.

En ole eläessäni ollut lapsen ristiäisissä, mitkä olisi olleet kamala kokemus.  Ne on aina olleet lyhyitä, kauniita tilaisuuksia, joissa lapsi on päähenkilönä ja juhlittavana.   Lähinnä ne on ihan normaalit kahvikekkerit ja ihmiset yleensä hyvällä mielellä.   Mitä ihmeen kamalaa kokemusta tässä haetaan?

Jossain tuolla aiemmassa viestissä joku toitotti, että voihan se lapsi sitten aikuisena liittyä kirkkoon, jos haluaa kirkkohäät.

Tässäpä se oikein näkyy, se kaksinaismoralismi.  Kirkkohäät.  Olen kyllä sitä mieltä, että jos se on syy liittyä kirkkoon, niin ihminen on täysin hukassa asian kanssa.  Kasvattakaa ne lapsenne sitten oman päänne mukaisesti miten tahdottekin, mutta tähdentäkää hänelle, että kun elämässään tekee valintoja, niillä on oltava oikea pohja.  Kirkkoon ei liitytä pelkästään siksi, että halutaan hienot puitteet omille häille, se on kirkon halventamista pahimmillaan.  Miksi mennä mukaan näytelmään, jossa ei ole itselle mitään todellisuutta?  Miksi kumartua ottamaan vastaan siunaus, jota ei tahdo ja jolle sisimmässään pyllistää?  Miksi ihminen ei ole rehellinen itselleen?  Itse asiassa sellainen avioliitto ei ole henkisesti oikea, jos asiaa oikein syvältä luotaa.  Se avioliitto on solmittu Jumalan edessä, joka vihittävälle itselleen edustaa satuhenkilöä.  Eikö maallinen tuomari ole pätevämpi siihen siinä tapauksessa.

Opettakaa lapsenne toimimaan rehellisesti ja suoraselkäisesti.  

Vähän nyt puhut itsesi pussiin. Eli ristiäiset pitäisi järjestää vaikka ei usko koska ne voi olla kauniita tilaisuuksia, mutta kirkkohäitä ei saa samasta syystä järjestää koska tekopyhyys?

Eihän tässä kukaan oo siitä puhunut että ristiäisissä olisi kamalaa, vaan siitä mitä se tarkoittaa! Että lapsi liitetään uskoon johon ei itse usko.

En ole sanonut, että ristiäiset PITÄÄ järjestää, vaikka ei usko.  Mieluummin toivoisin, että niitä ei todellakaan järjestettäisikään, jos ei halua lastaan kastattaa.  Se on aina parempi ja rehellisempi tapa.  

En vain ymmärrä, mikä niistä tekee niin kamalat, jos ne sitten kuitenkin järjestää sen suvun painostuksen takia (outoa!)  tai mistä syystä sitten sen tekeekin.   Se on kuitenkin pieni tilaisuus eikä yleensä kahvikutsuja kummempi puitteiltaan.  

Mutta jos ne tosiaan on kamalat, niin voiko tällainen ihminen mennä vaikka ystävänsä lapsen kastetilaisuuteen, jos kutsu tulee?  Eikö siitäkin tule sitten paha mieli, kun ei usko sen kasteen sanomaan?  

Kirkkohäät ateistille on kuitenkin vähän eri asia.  Siinä tarkoituksellisesti liitytään kirkkoon, että saataisiin ne kauniit puitteet ja hienot valokuvat.  Vihkimisen jälkeen saatetaan sitten taas erota kirkosta.  

Jos ei kaksi ihmistä keskenään itse pysty päättämään asioistaan, vaan antaa kaiken maailman anoppien ja kummitätien määräillä ja hääräillä,  niin mitä sellaisesta avioliitostakaan tulee.  Aloitetaan kirkkohäillä, joita ei ole haluttu, mutta on pakko, kun suku määrää.  Höpön höpön, nykyaikana?  Missä teidän itsenäisyytenne oikein on, mummon taskussako?

Näitä selityksiä on kuultu.  Kirkkoon liittyminen vihkimistilaisuuden takia mukamas anopin ja jonkun mummelin vaatimuksesta, vaikka itse ei haluaisi ei sitten millään!  Ja sitten kuljetaan hunnut ja laahukset liehuen niin onnellisena siinä isän käsikynkässä kirkon käytävää, kun valokuvaajat kuvaa ja on niin ihanaa ja hienoa olla morsian siinä urkujen soidessa!  Läpinäkyvää.  

Vierailija kirjoitti:

Onko kasteesta jotakin haittaa lapsellesi. Uskon, että kaikki toivovat hyvää vauvalle, sinä, miehesi ja myös anoppi. Tässä maailmassa kaikki suojelus ja varjeles vauvallesi on varmaankin tervetullutta...?

Mitvit...??? Mikä ihmeen suojelus ja varjelus?

Lapsia vahingoitetaan jatkuvasti mitä hirvittävimmillä tavoilla eikä kaste heitä suojele eikä varjele sitten yhtään mitenkään.