Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Anoppi puhui miehen ympäri kasteeseen
17.07.2020 |
Olimme jo ennen raskautta sopineet mieheni kanssa, että mahdollista tulevaa lasta ei liitetä kirkkoon. Raskaaksi tultuani kävimme keskustelun uudelleen läpi ja sovimme yhteisymmärryksessä ettei lapsellemme järjestetä mitään nimen antoon liittyvää juhlaa.
Nyt lapsen synnyttyä anoppi on painostanut mieheni vaatimaan ristiäisiä. Nimiäisiin oman perheen kesken olisin vielä voinut taipua, mutta en kasteeseen. Nyt meillä on mieheni kanssa valtava riita aiheesta. Miten ihmeessä tästä pääsee sopuun?!
Kommentit (420)
En ota kantaa siihen, pitäisikö vauva kastaa vai ei, mutta ymmärrän hankalan tilanteesi tuollaisen anopin miniänä. Minullakin on anoppi, joka ohjeistaa ainoaa poikaansa juuri tuohon tyyliin perheemme sisäisistä asioista. Minua ei oteta keskusteluun mukaan, vaan nimen omaan neuvoo ja puhuu miestäni ympäri milloin missäkin asiassa kahden kesken: "Laittakaa se kasvimaa sitten sinne etupihalle. Marjapensaat kannattaa ilman muuta nyt heti hävittää. Olohuoneeseen ostatte sitten sellaisen ja tällaisen sohvan. Teet sitten töissä vain aamuvuoro ja sanot pomolle huomenna että..."
Todella ärsyttävää. Usein nämä ohjeet ovat myös ihan älyttömiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Uskonnoissa ei mietitä, etsitä tai pohdita. Totuus on jo selvitetty ja sitä opetetaan ja opitaan."
Olisin luullut, että ateistina olisit jo perehtynyt uskontotieteen ja agnostikkojen perusoletuksiin ja aiheeseen liittyvään tutkimukseen.
Nykyaikainen, tieteellinen käsitys ihmisen luontaisesta uskonnollisuudesta ei ole lainkaan tuollainen kuin kuvailet.
Vierailija kirjoitti:
Edelleenkään kasteella ei ole miehelleni väliä. Hän haluaa lapsellemme kasteen vain ja ainoastaan äitiään miellyttääkseen. AP
Mammanpoika eikä mies.
Luterilaisen kirkon (ja muidenkin vastaavien) kastekaavassa vanhempien ja kummien oletetaan yhtyvän mm. uskontunnustuksen ääneenlausumiseen lapsen puolesta ja niin ikään kuin lupaavan kasvattaa lapsi uskomaan siihen. Jos itse ei usko niihin neitseestäsyntymisiin ja ylösnousemisiin, kuka haluisi sellaista höpötystä lausua, vain anoppia miellyttääkseen? Rehellisyyskin kuuluu kristillisiin hyveisiin. Aika omituista. Kastekaava löytyy mm. http://kirkkokasikirja.fi/toim/kaste.html
Vierailija kirjoitti:
Kaste ja usko pelastaa ihmisen helvetiltä. Siinä mielestäni riittävästi syytä kastaa oma lapsi.
Kyllä siihen ihan se usko riittää. Vai meinaatko että kun ihminen viimeisellä henkäyksellään tulee uskoon ja pyytää syntejään anteeksi, hän ei taivaaseen pääse kun ei ole ehditty heitellä vettä päälle ja lausua rituaaliin kuuluvia sanoja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaste ja usko pelastaa ihmisen helvetiltä. Siinä mielestäni riittävästi syytä kastaa oma lapsi.
Kyllä siihen ihan se usko riittää. Vai meinaatko että kun ihminen viimeisellä henkäyksellään tulee uskoon ja pyytää syntejään anteeksi, hän ei taivaaseen pääse kun ei ole ehditty heitellä vettä päälle ja lausua rituaaliin kuuluvia sanoja?
Toisaalta jos viime henkäyksellä tulee uskoon ja pyytää syntejä anteeksi niin miksi kukaan eläisi kristinuakon mukaan koko elämänsä jos kaiken voi kuoleman porteilla kuitata sanomalla "Sori siitä"? Tätä en ymmärrä uskossa. Eli pitääkö sen mukaan nyt elää vai ei kun tuntuu että niin lapsille kuin aikuisillekin on hirveästi takaportteja. Pitää kastaa ettei joudu helvettiin, mutta ei ne vissiin silti joudu. Pitää elää uskon mukaan, mutta vissiin silti riittää että perseilee koko elämänsä kunhan katuu ennen kuin kuolee.
Logiikka ei kyllä millään tavalla kuulu uskontoon...
Lohdutukseksi, että anoppi saattaa vielä joskus tulla järkiinsä. Omat vanhempani ovat tyypillisiätapakristittyjä, käyvät kirkossa häissä ja hautajaisissa ja maksavat tyytyväisinä kirkollisveronsa. Esikoiseni oli heidän ensimmäinen lapsenlapsensa ja silloin äiti järjesti aivan käsittämättömän kohtauksen lapsen kastamattomuudesta, nimijuhlat pidettiin ja jokaisessa kuvassa missä äiti on, hän murjottaa. Toisen lapseni syntyessä hän vielä puhui, että jos nyt kuitenkin ristiäiset, ja voisi esikoisenkin silloin vielä kastaa. Kun veli muutama vuosi siitä sai lapsen, äiti ei enää sanonut ristiäisistä sanaakaan, nyt noin kymmenen vuotta sen ristiäismökötyksen jälkeen sanoi ihmetellen yhden naapurin lapsen ristiäisistä, että kas kun vielä joku kastaa lapsia. Eli jääräkin voi kehittyä ihmisenä, tilanne ei ole ihan toivoton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan aina sen hätääntyneen äidin, jonka 4v lapsi kuoli sairaalassa ja äiti tajusi, että koska ei ole Jumalaa eikä lasta ole kastettu, niin ei tule koskaan mitään jälleennäkemistä. Ei olisi enää toivoa. Kristityillä äideillä on edes se, kun lapsi menehtyy.
Sorry, uskon omaavana pakko oikaista. Ei kastepelasta, vaan Jeesuksen vastaanottaminen omana vapahtajana, syntiemme sovittajana. Luther liitti aikoinaan kasteen tähän tapahtumaan, ja silloin kun vanhemmat oikeasti ovat uskossa ja kasvattavat lasta Jumalan tuntemiseen, ok. Kuitenkin itse tapahtuma on ihmisten järjestämä. Vasta noin 5 vanhasta alkaen voi lapsi itse alkaa ymmärtää synnin ja anteeksiannon merkityksen. Kuten sanottu, uskovana en antaisi kastaa lastani ehkä ennen kuin hän olisi noin 10-15v koska silloin päätös "seurata" Jeesusta voi kestää eliniän. Kirkon kasteen väitös että viatonta viattomin vauva menis kadotukseen on humpuukia.
Nyt ollaankin kasteteologian ytimessä! Kaikki vauvoja kastavat kirkot eli katolinen, ortodoksinen, luterilainen, anglikaaninen ja mitä niitä nyt onkaan, uskovat perisyntiin, eli että ihmiskunnan jäseneksi syntyneenä pikku vauvakin on perisynnin turmelema ja tarvitsee kastetta pelastuakseen. Sitten isompana kun on kykyä sekä tietoisesti tehdä syntiä että uskoa Jeesukseen, tarvitaan sitä uskoakin. Ns. vapaat suunnat perustuvat yleensä reformoituihin oppeihin eli kalvinilaisuuteen, eivätkä ilmeisesti usko perisyntiin vaan ihmisen henkilökohtaisiin valintoihin tehdä syntiä tai olla tekemättä, uskoa tai olla uskomatta. Siksi heillä marssijärjestys on: ensin henkilökohtsinen uskonratkaisu, sitten kaste. - Enpä menisi väittämäään jonkin toisen kirkkokunnan opinkappaleista, että ne on humpuukia, kyllä aika omituista oppia on jokaisessa!
"Perisynti" tarkoittanee kommentissasi sitä että kun Eva ja Adam lankesivat? Siinä tultiin karkoitetuksi paratiisista. Jos taas väität sanan löytyvän raamatusta niin ei löydy.
Synti sana löytyy, ja synnistä tehdään sitä parannusta varsinkin uskoon tullessa. Uskoon voi tulla vain uskomalla Jeesukseen (kristinuskon ydinsamoma), Hänen ristinkuolemaansa sekä ylösnousemukseensa. Jumala lahjoittaa sitä kaipaavalle ja etsivälle uskon. "Perisyntioppi" josta muka tuosta vaan peseydytään veden kautta (ja rituaalin) johtaa harhaan. Siksi kasteen mielestäni voi (silloin sen puhdistava merkitys on todellinen ja raamatullinen) ottaa vain se jolla jo on usko. Mihin seurakuntaan sitten liittyy sekin pitäisi olla oma valinta, ei "pakko".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan aina sen hätääntyneen äidin, jonka 4v lapsi kuoli sairaalassa ja äiti tajusi, että koska ei ole Jumalaa eikä lasta ole kastettu, niin ei tule koskaan mitään jälleennäkemistä. Ei olisi enää toivoa. Kristityillä äideillä on edes se, kun lapsi menehtyy.
Ei se jälleennäkeminen tule yhtään sen aidommaksi vaikka siihen uskoisi. Suurempi pettymyshän se on jos odottaa jotain jälleennäkemistä jonka jälkeen tajuaa kuollessaan että voihan p*ska, täällä me vaan maadutaan.
Jos kuoleman jälkeen ei ole mittään, ni eihä sitte voi mullassa miettiä että oli turhaa uskoa kuoleman jälkeiseen elämään. Jos taas on kuoleman jälkeinen elämä, ni harmittaa, jos ei uskonutkaan aiihen ;)
Ap:n kannattaa yrittää selvittää onko miehellä mitään haluja kasteeseen. Kysyä, että eikö kehtaa sanoa, että on muuttanut mielensö vai onko tosiaan niin, että vain mummun takia kaste.
Kullakin on omat syynsä kastaa tai olla kastamatta. En vaan ymmärrä miksi ns tapakristittyjä tai muita haukutaan. Eihän sitä tiedä kuinka paljon ne rukoilee tai kuinka palhon uskoo jumalaan, vaikkeivät kirkossa käy. Eiks oo tärkeintä, että ei vahingoiteta toisia. Kirkkoon kuuluminen ja tapakristittyys ei tietääkseni vahingoita muita ihmisiä ja evlut kirkkoki on aika erilainen kuin se olu 100 tai 1000 vuotta sitten. Ihan aikansa alussa kristityt oli Rooman valtakunnassa köyhäinavustajia, ei saarnannut uskosta vaan anto ruokaa ja juomaa köyhille. Mutta kukin tekee tyylillään. Itsehän siis oon ateisti :D
Tässä taas mennään oletuksella, että jos on kuoleman jälkeinen elämä, se on kristinuskon mukainen. Eihän se niin välttämättä ole. Maailmassa on monta eri uskomusta kuoleman jälkeisestä elämästä, eikä meillä ole todisteista minkään näistä puolesta tai vastaan. Ei niissä kaikissa ole pelastusta, on vain ikuinen kiertokulku, eikä ne vaadi mitään uskoa.
Seuraavalla kierolla vit olla kissa tai norsu, tai... Myös voit hävitä niin sanottuun nirvanaan tai...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi uskonto on oppiaine? Samaa satuahan se on kuin joulupukin tarinat?
Vai onko joku muka nähnyt jumalan, siis selvinpäin tai ilman pillerihumalaa?
Minä koen uskontojen opetuksen tärkeänä, mutta tieteelliseltä pohjalta. Uskonnot vaikuttavat tässä maailmassa, uskoo niihin tai ei. Kaikille olisi tärkeää ymmärtää suurimpien uskontojen pääpiirteet, ja miten ne vaikuttavat esimerkiksi politiikkaan, kulttuureihin, ja tapoihin. Myös uskontojen historiaa olisi hyvä käydä läpi, koska sekin vaikuttaa maailmassa ja ihmisten suhtautumisessa toisiinsa, ja niillä on ollut suuri poliittinen merkitys. Uskonnot ovat muokanneet, ja muokkaavat maailmaa tänäkin päivänä. Näitä asioita voi opettaa julistamatta evankeliumia ja muutenkin täysin ilman minkään uskonnon tunnustamista.
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli tismalleen samanlainen tilanne: en vihaan juhlia enkä kuulu kirkkoon, mies kuuluu vain koska ei ole saanut aikaiseksi erota ja sovimme, ettei lasta kasteta. Mies sitten kuitenkin halusi ristiäiset vanhempiensa mieliksi (jotka nostivat hirveän metelin) ja minä uupumustani annoin sitten periksi ja annoin appivanhempien järjestää ristiäiset. Repivät siitä sitten kaiken irti, kamala kokemus ja olen katunut karvaasti.
Toisen lapsen kohdalla iskin sitten nyrkin pöytään, hänetkin kastettiin tasapuolisuuden nimissä mutta ilman mitään juhlia ja appivanhemmat eivät olleet tervetulleita. Tämän kertominen vanhemmilleen vasta olikin miehelle vaikeaa, mutta tiesi olevansa sen minulle velkaa. Säästy tältä, ÄLÄ SUOSTU kun kerran olette jo yhdessä sopineet, ettei lasta kasteta eikä juhlia pidetä. Äitihän sen lopulta päättää jos yhteusymmärrykseen ei päästä, ja mielestäni tällaisessa tilanteessa, jossa mies muuttaa mielensä ihan vain oman äitinsä mieliksi, sinulla on oikeus käyttää tämä viimeinenkin kortti, vaikka sopu olisi tietysti paljon mukavampi...
SILLÄ LAILLA! Niin sitä pitää. Ei appivanhempia ristiäisiin, sillä lailla näitä ihmissuhteita hoidetaan ja otetaan muutkin huomioon, eikä aina vain oma itse minä minä minä.
En ole eläessäni ollut lapsen ristiäisissä, mitkä olisi olleet kamala kokemus. Ne on aina olleet lyhyitä, kauniita tilaisuuksia, joissa lapsi on päähenkilönä ja juhlittavana. Lähinnä ne on ihan normaalit kahvikekkerit ja ihmiset yleensä hyvällä mielellä. Mitä ihmeen kamalaa kokemusta tässä haetaan?
Jossain tuolla aiemmassa viestissä joku toitotti, että voihan se lapsi sitten aikuisena liittyä kirkkoon, jos haluaa kirkkohäät.
Tässäpä se oikein näkyy, se kaksinaismoralismi. Kirkkohäät. Olen kyllä sitä mieltä, että jos se on syy liittyä kirkkoon, niin ihminen on täysin hukassa asian kanssa. Kasvattakaa ne lapsenne sitten oman päänne mukaisesti miten tahdottekin, mutta tähdentäkää hänelle, että kun elämässään tekee valintoja, niillä on oltava oikea pohja. Kirkkoon ei liitytä pelkästään siksi, että halutaan hienot puitteet omille häille, se on kirkon halventamista pahimmillaan. Miksi mennä mukaan näytelmään, jossa ei ole itselle mitään todellisuutta? Miksi kumartua ottamaan vastaan siunaus, jota ei tahdo ja jolle sisimmässään pyllistää? Miksi ihminen ei ole rehellinen itselleen? Itse asiassa sellainen avioliitto ei ole henkisesti oikea, jos asiaa oikein syvältä luotaa. Se avioliitto on solmittu Jumalan edessä, joka vihittävälle itselleen edustaa satuhenkilöä. Eikö maallinen tuomari ole pätevämpi siihen siinä tapauksessa.
Opettakaa lapsenne toimimaan rehellisesti ja suoraselkäisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anopilla oli aikanaan tilaisuus kastaa omat lapsensa ja kasvattaa heidät juuri niin kristillisesti kuin halusi. Nyt hänen pitää ymmärtää, että lapset päättävät vuorostaan omien lastensa kastamisesta ja kasvatuksesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli tismalleen samanlainen tilanne: en vihaan juhlia enkä kuulu kirkkoon, mies kuuluu vain koska ei ole saanut aikaiseksi erota ja sovimme, ettei lasta kasteta. Mies sitten kuitenkin halusi ristiäiset vanhempiensa mieliksi (jotka nostivat hirveän metelin) ja minä uupumustani annoin sitten periksi ja annoin appivanhempien järjestää ristiäiset. Repivät siitä sitten kaiken irti, kamala kokemus ja olen katunut karvaasti.
Toisen lapsen kohdalla iskin sitten nyrkin pöytään, hänetkin kastettiin tasapuolisuuden nimissä mutta ilman mitään juhlia ja appivanhemmat eivät olleet tervetulleita. Tämän kertominen vanhemmilleen vasta olikin miehelle vaikeaa, mutta tiesi olevansa sen minulle velkaa. Säästy tältä, ÄLÄ SUOSTU kun kerran olette jo yhdessä sopineet, ettei lasta kasteta eikä juhlia pidetä. Äitihän sen lopulta päättää jos yhteusymmärrykseen ei päästä, ja mielestäni tällaisessa tilanteessa, jossa mies muuttaa mielensä ihan vain oman äitinsä mieliksi, sinulla on oikeus käyttää tämä viimeinenkin kortti, vaikka sopu olisi tietysti paljon mukavampi...
SILLÄ LAILLA! Niin sitä pitää. Ei appivanhempia ristiäisiin, sillä lailla näitä ihmissuhteita hoidetaan ja otetaan muutkin huomioon, eikä aina vain oma itse minä minä minä.
En ole eläessäni ollut lapsen ristiäisissä, mitkä olisi olleet kamala kokemus. Ne on aina olleet lyhyitä, kauniita tilaisuuksia, joissa lapsi on päähenkilönä ja juhlittavana. Lähinnä ne on ihan normaalit kahvikekkerit ja ihmiset yleensä hyvällä mielellä. Mitä ihmeen kamalaa kokemusta tässä haetaan?
Jossain tuolla aiemmassa viestissä joku toitotti, että voihan se lapsi sitten aikuisena liittyä kirkkoon, jos haluaa kirkkohäät.
Tässäpä se oikein näkyy, se kaksinaismoralismi. Kirkkohäät. Olen kyllä sitä mieltä, että jos se on syy liittyä kirkkoon, niin ihminen on täysin hukassa asian kanssa. Kasvattakaa ne lapsenne sitten oman päänne mukaisesti miten tahdottekin, mutta tähdentäkää hänelle, että kun elämässään tekee valintoja, niillä on oltava oikea pohja. Kirkkoon ei liitytä pelkästään siksi, että halutaan hienot puitteet omille häille, se on kirkon halventamista pahimmillaan. Miksi mennä mukaan näytelmään, jossa ei ole itselle mitään todellisuutta? Miksi kumartua ottamaan vastaan siunaus, jota ei tahdo ja jolle sisimmässään pyllistää? Miksi ihminen ei ole rehellinen itselleen? Itse asiassa sellainen avioliitto ei ole henkisesti oikea, jos asiaa oikein syvältä luotaa. Se avioliitto on solmittu Jumalan edessä, joka vihittävälle itselleen edustaa satuhenkilöä. Eikö maallinen tuomari ole pätevämpi siihen siinä tapauksessa.
Opettakaa lapsenne toimimaan rehellisesti ja suoraselkäisesti.
Niin mitä sinä nyt oikein haluat? Lapsi pitäisi kastaa, koska ristiäiset ovat kauniit kahvikekkerit, ja jos lapsi on vauvana liitetty kirkkoon ja käy tavan vuoksi riparin, hän voi hyväksyttävästi aikuisena avioitua kirkossa? Jos näin ei ole tehty, on valheellista liittyä pelkkien häiden vuoksi kirkkoon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Rauhallinen paikka istua, surra, ja miettiä."
Tämäpä hyvinkin on kappelin käyttötarkoitus. Hiljentyä, miettiä elämää, rauhoittua.
Sitä sanotaan uskonnollisuudeksi.
Se kuuluu ihmisluontoon.
Niin. Minä menisin toki mieluummin lempimetsääni istumaan, suremaan, ja miettimään. Koska lempimetsäni kuitenkin on aika kaukana sairaalasta, en sinne pääsisi. En nimittäin todellakaan lähtisi kauhean äkkiä sairaalasta mihinkään, jos lapseni siellä vakavasti sairaana olisi. Ja jos sitten tilanne sallisi, että voisi kotonakin välillä olla, en tuhlaisi aikaa metsässä käymiseen, vaan kaiken liikenevän viettäisin sairaalassa mahdollisimman lähellä lastani. Kappeli on siellä lähellä, jos on pakko ottaa hetki suremiseen.
TAYS:ssa muuten ainakin on hiljentymishuoneen nimellä kulkeva paikka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaste ja usko pelastaa ihmisen helvetiltä. Siinä mielestäni riittävästi syytä kastaa oma lapsi.
Kyllä siihen ihan se usko riittää. Vai meinaatko että kun ihminen viimeisellä henkäyksellään tulee uskoon ja pyytää syntejään anteeksi, hän ei taivaaseen pääse kun ei ole ehditty heitellä vettä päälle ja lausua rituaaliin kuuluvia sanoja?
Toisaalta jos viime henkäyksellä tulee uskoon ja pyytää syntejä anteeksi niin miksi kukaan eläisi kristinuakon mukaan koko elämänsä jos kaiken voi kuoleman porteilla kuitata sanomalla "Sori siitä"? Tätä en ymmärrä uskossa. Eli pitääkö sen mukaan nyt elää vai ei kun tuntuu että niin lapsille kuin aikuisillekin on hirveästi takaportteja. Pitää kastaa ettei joudu helvettiin, mutta ei ne vissiin silti joudu. Pitää elää uskon mukaan, mutta vissiin silti riittää että perseilee koko elämänsä kunhan katuu ennen kuin kuolee.
Logiikka ei kyllä millään tavalla kuulu uskontoon...
Niinhän se toinen murhaaja vai mikä lie vasta ristillä Jeesuksen vieressä katui, ja Jeesus lupasi että ”tänä päivänä tulet olemaan kanssani taivaassa”. Että raamatun mukaan siltä väärintekijältä ei ainakaan vaadittu muuta kuin viime hetken katumusta.
Mä en kuulu kirkkoon, mies kuuluu. Hän halusi että lapset kastetaan, kun "on tapana". Järjestettiin ristiäiset, kun ei minulla ole mitään periaatteellista kirkkoa vastaan, hyvät ja huonot puolet siinä tietysti on. Kuten kaikessa muussakin. Ei kaste velvoita lasta mihinkään.
Päiväkodissa ja koulussa osallistuvat uskonnollisiin tilaisuuksiin, vähän jo tympäsi pk:ssa kun jokainen joulukirkko piti erikseen luvittaa, vaikka oltiin jo luvattu, että saa osallistua. Kävivät seurakunnan päiväkerho saa, jossa kuulemma muuten kivaa mutta liikaa jeesus-juttuja. Nuo kirkossa käynnit jne on mun mielestä lapselle ihan yleissivistyksen kannalta tärkeitä, kun meidän perheessä ei kirkossa käydä.
Mutta joo. Jos motiivi ristiäisesten järjestämiseen on pitää joku isovanhemmista tyytyväisenä, jotain on pahasti pielessä. Heidän tulee kunnioittaa ja hyväksyä lapsensa ja tämän puolison valinta, vaikka se ei miellyttäisikään.
Ja kun mikään ei riitä. Mun toisen lapsen ristiäisissä oli väärä pappi, molemmilla lapsilla on huonot nimet, kun anopin ehdotukset eivät kelvanneet. Miehen veli oli väärä sylikummi, olisi pitänyt olla miehen sisko. Mun sisko oli sitten aivan kauhistuttava valinta kuopuksen sylikummiksi. Ja tarjoilut kun oli vääränlaisen (=erilaiset kuin anopilla) ja mun kaikki sukulaiset tyhmiä jne.
Onneksi lapsiluku on täynnä, eikä tarvitse enää ristiäisiä järjestää.
"Uskonnoissa tulee liian nopeasti vastaan raja jossa kysymykset kielletään."
Tiedätkö, että koko yliopistolaitos on katolisen kirkon perustama ja vuosisatojen ajan ylläpitämä? Perimmäisenä ajatuksena on nimenomaan uuden tiedon hankkiminen ja kysymysten esittäminen. Edelleen akateemisen maailman huippumaissa (esim. USA:ssa, Italiassa ja Saksassa) on kansainvälisesti korkealle arvostettuja katolisia yliopistoja pilvin pimein ja esim. Britanniassa anglikaanikirkon vastaavia oppilaitoksia.
Kannattaa perehtyä yliopistojen ja ylipäänsä sivistyksen historiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan aina sen hätääntyneen äidin, jonka 4v lapsi kuoli sairaalassa ja äiti tajusi, että koska ei ole Jumalaa eikä lasta ole kastettu, niin ei tule koskaan mitään jälleennäkemistä. Ei olisi enää toivoa. Kristityillä äideillä on edes se, kun lapsi menehtyy.
Sorry, uskon omaavana pakko oikaista. Ei kastepelasta, vaan Jeesuksen vastaanottaminen omana vapahtajana, syntiemme sovittajana. Luther liitti aikoinaan kasteen tähän tapahtumaan, ja silloin kun vanhemmat oikeasti ovat uskossa ja kasvattavat lasta Jumalan tuntemiseen, ok. Kuitenkin itse tapahtuma on ihmisten järjestämä. Vasta noin 5 vanhasta alkaen voi lapsi itse alkaa ymmärtää synnin ja anteeksiannon merkityksen. Kuten sanottu, uskovana en antaisi kastaa lastani ehkä ennen kuin hän olisi noin 10-15v koska silloin päätös "seurata" Jeesusta voi kestää eliniän. Kirkon kasteen väitös että viatonta viattomin vauva menis kadotukseen on humpuukia.
Nyt ollaankin kasteteologian ytimessä! Kaikki vauvoja kastavat kirkot eli katolinen, ortodoksinen, luterilainen, anglikaaninen ja mitä niitä nyt onkaan, uskovat perisyntiin, eli että ihmiskunnan jäseneksi syntyneenä pikku vauvakin on perisynnin turmelema ja tarvitsee kastetta pelastuakseen. Sitten isompana kun on kykyä sekä tietoisesti tehdä syntiä että uskoa Jeesukseen, tarvitaan sitä uskoakin. Ns. vapaat suunnat perustuvat yleensä reformoituihin oppeihin eli kalvinilaisuuteen, eivätkä ilmeisesti usko perisyntiin vaan ihmisen henkilökohtaisiin valintoihin tehdä syntiä tai olla tekemättä, uskoa tai olla uskomatta. Siksi heillä marssijärjestys on: ensin henkilökohtsinen uskonratkaisu, sitten kaste. - Enpä menisi väittämäään jonkin toisen kirkkokunnan opinkappaleista, että ne on humpuukia, kyllä aika omituista oppia on jokaisessa!
"Perisynti" tarkoittanee kommentissasi sitä että kun Eva ja Adam lankesivat? Siinä tultiin karkoitetuksi paratiisista. Jos taas väität sanan löytyvän raamatusta niin ei löydy.
Synti sana löytyy, ja synnistä tehdään sitä parannusta varsinkin uskoon tullessa. Uskoon voi tulla vain uskomalla Jeesukseen (kristinuskon ydinsamoma), Hänen ristinkuolemaansa sekä ylösnousemukseensa. Jumala lahjoittaa sitä kaipaavalle ja etsivälle uskon. "Perisyntioppi" josta muka tuosta vaan peseydytään veden kautta (ja rituaalin) johtaa harhaan. Siksi kasteen mielestäni voi (silloin sen puhdistava merkitys on todellinen ja raamatullinen) ottaa vain se jolla jo on usko. Mihin seurakuntaan sitten liittyy sekin pitäisi olla oma valinta, ei "pakko".
Ainakin aikanaan sanottiin, että jokainen ihminen on synnistä siinnyt. Kenties alunperin tällä viitattiin Aatamin ja Eevan lankeemukseen, koska vasta sen jälkeen alkoi lasten tekeminen. Käytännössä kuitenkin lausahduksen käsitettiin tarkoittavan seksiä. Kristinuskohan on ollut aina hyvin seksikielteinen, sitä kuului harrastaa van avioliitossa, mielellään pimeässä ja peiton alla, ja jälkeenpäin sitä piti hävetä. Usein tämän perisynnin käsitettiin siis tarkoittavan, että jokainen lapsi sikiää syntisestä toiminnasta eli seksistä, ja on näin ollen jo syntyessään synnillä saastunut.
Vierailija kirjoitti:
Esikoisen syntyessä mieheni kuului kirkkoon, minä en, eikä minuakaan ole kastettu. Anoppi oletti ilman muuta että lapsi kastetaan, mutta otti aika tyynesti vastaan tiedon että mitään kastejuhlaa pappeineen ei tule, vaan kotona on nimiäiset että tervetuloa sinne sitten. Mieskin erosi kirkosta myöhemmin. Eikä anoppi ole muutenkaan ahkera kirkossa kävijä joten ehkä loppujen lopuksi ei asia ollutkaan mikään suuri pettymys.
Ehkä itselle olisi ollut enemmän hyväksymistä jos lapsi olisi "vaadittu" kastettavaksi kun ei itse oikein siihen usko, kaikki siunaamiset ja rukoukset...
Lapsi voi halutessaan mennä seurakunnan kerhoon, rippikouluun jne vaikkei kuuluisi kirkkoon. Meillä olivat seurakunnan kerhossa, oppivathan vähän siellä näitä kristillisiä perinteitäkin, ohjaajat oli kivoja ja lapsilla hauskaa.
Muista että sinä olet äiti, ja enemmän päätösvaltainen tässä asiassa kuin anoppisi, varsinkin jos olitte yhdessä jo päättäneet miehesi kanssa.
Lapsi ei voi mennä rippikouluun, ellei kuulu kirkkoon. Seurakunnan kerhossa voi käydä ja kirkossa saa käydä ja niin poispäin. Mutta jos haluaa käydä rippikoulun, on oltava kirkon jäsen.
Siskoni oli kummina, kun naapurin poika kastettiin 15-vuotiaana, syynä se, että halusi kaverien kanssa rippileirille. Sieltä sai kipinän isoseksi ja nykyään on seurakunnan työntekijä.
Jos ei kuulu kirkkoon, on nuorella myös mahdollisuus käydä prometeusleiri, mikä vastaa rippileiriä, mutta ilman hengellistä opetusta.
Aina sanotaan, että lapsi saa itse sitten aikanaan valita, mutta ihmetyttää, missä vaiheessa se valinta tulee, kun kotoa yleensä saa vanhempien katsantokannan mukaisen kasvatuksen ja opetuksen. Ainakin kaikenlainen kiihkoileminen, edustaa se sitten ateismia tai kristinuskoa, pitäisi pystyä jättämään pois, jos haluaa todella antaa lapselleen mahdollisuuden itse ottaa asioista kunnolla selvää. Pitää osata olla diplomaattinen, koska jo se, että sanoo lapselle kirkon olevan huuhaata, on jo aika vahva viesti. Sillähän mitätöidään ihan kaikki kirkkoon kuuluva, myös ne hyvät asiat. Vahvoja viestejä on tietysti myös ne joittenkin kiihkouskovaisten Raamatulla päähän lyömiset.
Alue: Aihe vapaa
Voi hyvä tavaton, se ettei kuulu kirkkoon ei liity mitenkään siihen, että järjestääkö ihania ja kauniita perhejuhlia vai ei! Voi järjedtää vaikka kymmeniä jos niin haluaa! Välillä epäilen ihmisten älynlahjoja...