Miniä suuttui, kun en ota hänen lapsiaan edellisestä liitosta hoitoon

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika hurjaa. Kyllä mä ainakin ottaisin kaikki lapset ihan yhtälailla jos he kerta samassa perheessä elää ja ovat sisaruksia.

Tulipa surullinen olo tästä.

Ihanko oikeastiko?

Eli siinä menee 4-7 lasta kuin yksikin?

Usein näillä mummoilla on useampi lapsi ja jos heillä lapsia, helposti voi olla 4-7 lastenlasta ja siihen kun laitetaan bonuslapset, niin helposti toistakymmentä lasta.

Eikös päiväkodissakin ole säännöt, kuinka monta lasta saa olla yhdellähoitajalla, jo turvallisuuden vuoksi.

Itselläni on 6 lastenlasta. Lisäksi on lasteni uusiolapsia yhteensä 4. Eli tasan kymmenen alta rippi ikäistä. Jos en olisi kieltäytynyt, olisi nämä kaikki tuotu juhannukseksi hoitooni jotta aikuiset pääsevät humputtelemaan.

Kieltäydyin kohteliaasti, välit ovat siis täysin kunnossa mutta kyllä isoäitienkin täytyy saada suunsa auki. Vietin juhannukseni ystävättärieni mökillä.

Joskus otan hoitoon kyllä mutta nyt olisi ollut tulossa kymmenen. En olisi selvinnyt siitä.

Vierailija kirjoitti:

Se ettei koskaan suostu pyydettäessä auttamaan oman lapsen puolison lapsen kanssa ja tietoisesti korostaa ja tärkeilee biologisella suhteella on jotenkin hyvin luotaantyöntävää käytöstä. Se myös antaa signaalin, ettei hyväksy lapsensa valintoja ja haluaa osoittaa mieltä tästä syystä. Jos suhde on aivan tuore ja / tai muuten hyvin vahingollinen, tämän ymmärtää, mutta vakiintuneessa ja tasapainoisessa suhteessa ei.

Lapsen kumppanin lapsi voi olla aivan kiva ja ihana, jos antaa suhteelle mahdollisuuden. Ja lakkaa tällöin myös olemasta vieras lapsi. Useimmilla rakkaus tai kiintymys eivät ole mitenkään rajallisia ja yhdestä lapsesta pitäminen ei ole pois toiselta.

Omat rajat saa silti tietysti pitää. Pidän silti lähtökohtaisesti omituisena, että jos jaksaa hoitaa biologisia lapsenlapsiaan ja pitää heistä, etteikö edes välillä voisi vanhempien avuksi heitä hoitaa..

Onneksi kaltaisiasi on ❤️ riippuu tietty tilanteesta, kuin pitkä suhde, yms. mutta jos anoppi ihan jostain biologisuuteen perustuvista periaatesyistä kieltäytyy katsomasta muiden lasten perään, nii itse mielelläni veisin ihan kaikki johonkin muualle. Mamman on hyvä päästä joskus tuulettamaan, jos tommosen syyn takia ei pääse nii ei varmaan oo hirmu lämpimät välit miniällä ja anopille. Uusperheen elämä on haasteellista, jos siinä vielä anoppi lokeroi, aijai

Vierailija kirjoitti:

Se ettei koskaan suostu pyydettäessä auttamaan oman lapsen puolison lapsen kanssa ja tietoisesti korostaa ja tärkeilee biologisella suhteella on jotenkin hyvin luotaantyöntävää käytöstä. Se myös antaa signaalin, ettei hyväksy lapsensa valintoja ja haluaa osoittaa mieltä tästä syystä. Jos suhde on aivan tuore ja / tai muuten hyvin vahingollinen, tämän ymmärtää, mutta vakiintuneessa ja tasapainoisessa suhteessa ei.

Lapsen kumppanin lapsi voi olla aivan kiva ja ihana, jos antaa suhteelle mahdollisuuden. Ja lakkaa tällöin myös olemasta vieras lapsi. Useimmilla rakkaus tai kiintymys eivät ole mitenkään rajallisia ja yhdestä lapsesta pitäminen ei ole pois toiselta.

Omat rajat saa silti tietysti pitää. Pidän silti lähtökohtaisesti omituisena, että jos jaksaa hoitaa biologisia lapsenlapsiaan ja pitää heistä, etteikö edes välillä voisi vanhempien avuksi heitä hoitaa..

Hyväksyn lapseni valinnan, mutta otan miniän lapset meille hoitoon vasta sitten, kun miniän exän vanhemmat ottavat hoitoon minun lapsenlapseni. Tasapuolisuuden nimissä ei voida ajatella niin, että miniän lapsilla on kolmet isovanhemmat, minun lapsenlapsellani vain kahdet.

Olen nyt odotellut kohta kolme vuotta, koska lapsenlapsi menee sisarustensa kanssa näiden isänpuolen mummolaan hoitoon. Sen jälkeen ovat tervetulleita meille!

Oi aikoja, oi mummoja.

Ei tarvitse kovin monia vuosikymmeniäkään mennä taaksepäin, kun tällaisia tilanteita ei juuri lainkaan tullut eteen.

Ei tässä ole mitään ongelmaa kun lapset tietävät kuka kenenkin isovanhempiha vanhempi on. Aikuiset luovat turhan ongelman jättämättä kertomatta näitä yksinkertaisia asioita.

On hieman eri asia tulla uusperheeksi, kun lapsi on vielä todella nuori, kuin esim koululainen. Vanhemmille lapsille on vahvasti vakiintuneet tiedot omista sukulaisista. Aikuiset vakiinnuttavat tiedot. On ihan ok vakuinnuttaa tiedoksi vain omat sukulaiset. Ystävällisyys on tärkeätä kaikkia kohtaan. Aikuisten velvollisuus on olla kuormittamatta puolison vahempia lapsipuolten asioilla. He pyytävät lapsia hoitoon, jos haluavat.

Lapset ymmärtävät paljon. Aikuisten asia on kertoa ja opettaa. Kateutta ja harmitusta ei synny, kun tietää syyt asioille.

Uusperheissä lasten vanhemmilla on velvollisuus jo ennen ensimmäistä tapaamista kertoa uudesta kumppanista. Kertoa tämän NIMI ja sanoa ettei NIMI korvaa heidän äitiä tai isää, mutta on uusi kiva aikuinen aina välillä mukana jutuissa ja että häntä voi kutsua omalla nimellä. Silloin lapsi tietää kutsua uutta kumppania tämän nimellä. Lapsi käyttää usein äiti tai isä sanaa, koska kukaan aikuinen ei kertonut etteivät kaikki aikuiset uudet kumppanit ole heidän äitejä tai isiä, vaan heitä voi kutsua nimellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi joillekin lapsille kuuluu 6 isovanhempaa kuin muille vaan 4. Ottavatko ne exien isien isovanhemmat näitä nykyisä lapsia hoitoon?  En todellakaan ottaisi, lapsista tykkään ja lapsenlapsista tosi paljon. Mutta jokaisella lapsella on 2 vanhempaa ja neljä isovanhempaa, joillakin ne kaikki ovat kuolleet, mutta silti tilanne on 2 ja 4.

Esimerkiksi mun edellisestä suhteesta olevalla lapsella ei ole isänsä puolella isovanhempia ollenkaan elossa. Ei siis ole muita isovanhempia kuin minun vanhemmat ja nykyisen mieheni vanhemmat. Ihan niinkun meidän yhteisilläkin lapsilla.

Jokainen itse päättää ketä ottaa hoitoon, mutta samalla myös ottaa riskin siitä että välit huononee.

Esimerkiksi mun anoppi teki sellaisen peliliikkeen kun meille oli syntynyt yhteiset lapset ettei yhtäkkiä mun lapsi ollutkaan tervetullut hoitoon. Siitä seurasi aika voimakasta pahaa mieltä lapselle sekä myös minulle vanhempana. Meidän aiemmin hyvät välit muuttui huonompaan suuntaan enkä enää itsekään ole halunnut siellä juuri käydä.

Kyse ei ole siitä että sitä lasten hoitoa tarvitsee saada, vaan siitä että mielestäni ei ole oikein kohdella saman perheen lapsia eriarvoisesti. Yksi on pohjasakkaa, jolle ei anneta lahjoja tai oteta hoitoon ja ne biologisesti omat lapsenlapset saa rahaa, lahjoja, pyydetään hoitoon jne.

En itse koskaan tekisi niin. Meillä omassa perheessä kaikki lapset on samanarvoisia eikä biologialla ole sen kanssa mitään tekemistä.

Hyvä sinun on puhua kun kyse on omasta lapsestasi, etkä ole anopin asemassa. Mutta onhan se varmaan myös niin, että kun itse on ryssinyt asiansa niin että perhe hajosi, löytyy ehkä enemmän ymmärrystä samanlaisille.

Kenenkään isovanhemman ei tarvitse joustaa jaksamisestaan, kun on kyse lastenhoidosta. On aika eri hoitaa 1-2 lasta kerrallaan esim. Omia lapsenlapsia, kuin hoitaa siihen päälle 1-2 muuta lasta, joita ei niin hyvin tunne.

Tuossa haiskahtaa hyväksikäyttö... Tuskin vieraammat lapset tuovat äitienpäivä kortteja sisaruksensa isoäidille jne.

On eri asia tavata koko porukkaa, kun heidän hoidostaan vastaavat vanhemmat. Ymmärrän, että omaa lapsenlasta muistetaan isommin synttäreillä yms., mutta tavatessa kaikkia pitää huomioida.

Kovin ovat pikkusieluisia nämä tyypit, jotka julistavat että he kyllä hoitavat kaikki ja kaikki ovat samanarvoisia. Ajatusmaailmaltaan ovat,kuitenkin hyvin rajoittuneita ja hyväksyvät vain itsensä kaltaiset eivätkä ollenkaan ymmärrä, että kaikilla ei riitä voimavaroja ja rakkautta kaikille kuten näillä empaatikoilla. Tai siis valikoiden empaattisilla.

Vierailija kirjoitti:

Kenenkään isovanhemman ei tarvitse joustaa jaksamisestaan, kun on kyse lastenhoidosta. On aika eri hoitaa 1-2 lasta kerrallaan esim. Omia lapsenlapsia, kuin hoitaa siihen päälle 1-2 muuta lasta, joita ei niin hyvin tunne.

Tuossa haiskahtaa hyväksikäyttö... Tuskin vieraammat lapset tuovat äitienpäivä kortteja sisaruksensa isoäidille jne.

On eri asia tavata koko porukkaa, kun heidän hoidostaan vastaavat vanhemmat. Ymmärrän, että omaa lapsenlasta muistetaan isommin synttäreillä yms., mutta tavatessa kaikkia pitää huomioida.

No kyllä meillä mun lapsi tekee äitienpäivä kortit ja synttäri kortit mummille joka ei ole hänen oikea mummi. Ja on veljensä (mummin biologinen lapsen lapsi) kanssa mummilassa yötä jne.

Meillä onkin normaali mummi joka ei erottele onko biologinen vai ei.

No tämä nyt on niin tapauskohtainen asia, että on vaikea sanoa varmasti, mitä pitäisi tehdä tai ei pitäisi.  

Minun lapseni oli kyllä hyvin paljon mieheni vanhemmilla varsinkin kesäisin, maatalossa ja vietti siellä paljon aikaa.  Muistelee vieläkin hyvällä niitä kesiä.   

Mutta meillä ei yhteisiä lapsia ollutkaan, oli vain tämä minun yksi lapseni entisestä liitostani.   Anoppi oli hirveän kiva mummo lapselleni.  

Riippuu niin paljon siitä, millainen suhde ap:lla on tähän miniään, hänen lapsiinsa ja yleensä poikansa perheeseen.  Ja olisivatko ne miniän lapset edes mielellään tulossa ap:lle hoitoon?

Ja sen kyllä sanon, että ei se nyt ihan niin ole, että jotain viisi lasta menee siinä missä yksi tai kaksikin.  Ei mene.  Kyllä se on heti moninkertaisesti enemmän hoitamista.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aivan todella surullista luettavaa, että ihmiset kohtelevat lapsia noin eriarvoisesti. Olen aina ajatellut, että tällaisia asetteluja on vain elokuvissa, mutta näköjään perustuu ihan tosielämän. Hyi!

Jep. Kylmää meininkiä monilla :( Mutta kaikkeen on syynsä, tähänkin asiaan, eli luultavasti näillä rakkaudettomilla on itselläänkin ollut ikävä lapsuus. Miten voit rakastaa, jos sinua ei ole rakastettu? Minua on rakastettu, siksi minun on helppo rakastaa <3

Minä taas ajattelen, että sellainen ihminen, joka tuosta noin vaan alkaa rakastaa kaikkia ihmisiä, jotka ns. istuvat saman joulupöydän ääreen, ei välttämättä ole tosirakkautta kokenutkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi joillekin lapsille kuuluu 6 isovanhempaa kuin muille vaan 4. Ottavatko ne exien isien isovanhemmat näitä nykyisä lapsia hoitoon?  En todellakaan ottaisi, lapsista tykkään ja lapsenlapsista tosi paljon. Mutta jokaisella lapsella on 2 vanhempaa ja neljä isovanhempaa, joillakin ne kaikki ovat kuolleet, mutta silti tilanne on 2 ja 4.

Esimerkiksi mun edellisestä suhteesta olevalla lapsella ei ole isänsä puolella isovanhempia ollenkaan elossa. Ei siis ole muita isovanhempia kuin minun vanhemmat ja nykyisen mieheni vanhemmat. Ihan niinkun meidän yhteisilläkin lapsilla.

Jokainen itse päättää ketä ottaa hoitoon, mutta samalla myös ottaa riskin siitä että välit huononee.

Esimerkiksi mun anoppi teki sellaisen peliliikkeen kun meille oli syntynyt yhteiset lapset ettei yhtäkkiä mun lapsi ollutkaan tervetullut hoitoon. Siitä seurasi aika voimakasta pahaa mieltä lapselle sekä myös minulle vanhempana. Meidän aiemmin hyvät välit muuttui huonompaan suuntaan enkä enää itsekään ole halunnut siellä juuri käydä.

Kyse ei ole siitä että sitä lasten hoitoa tarvitsee saada, vaan siitä että mielestäni ei ole oikein kohdella saman perheen lapsia eriarvoisesti. Yksi on pohjasakkaa, jolle ei anneta lahjoja tai oteta hoitoon ja ne biologisesti omat lapsenlapset saa rahaa, lahjoja, pyydetään hoitoon jne.

En itse koskaan tekisi niin. Meillä omassa perheessä kaikki lapset on samanarvoisia eikä biologialla ole sen kanssa mitään tekemistä.

Hyvä sinun on puhua kun kyse on omasta lapsestasi, etkä ole anopin asemassa. Mutta onhan se varmaan myös niin, että kun itse on ryssinyt asiansa niin että perhe hajosi, löytyy ehkä enemmän ymmärrystä samanlaisille.

En ole tuo, jolle vastasit, mutta voisitko vähän ottaa huomioon muitakin mahdollisuuksia kuin "ryssiminen?"

Jotkut liitot nimittäin hajoaa senkin vuoksi, että toinen puoliso kuolee.  Näin kävi minulle.  

Epäilen, ettet ole kovin täydellinen ja erinomainen ihminen muutenkaan arvioimaan kenenkään täällä kirjoittavan päättyneitä parisuhteita, kun niistä ei ole pienintäkään vihjettä annettu.  Mutta jospa sitten omasta mielestäsi oletkin, onhan maailmassa ihmeitäkin tapahtunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se ettei koskaan suostu pyydettäessä auttamaan oman lapsen puolison lapsen kanssa ja tietoisesti korostaa ja tärkeilee biologisella suhteella on jotenkin hyvin luotaantyöntävää käytöstä. Se myös antaa signaalin, ettei hyväksy lapsensa valintoja ja haluaa osoittaa mieltä tästä syystä. Jos suhde on aivan tuore ja / tai muuten hyvin vahingollinen, tämän ymmärtää, mutta vakiintuneessa ja tasapainoisessa suhteessa ei.

Lapsen kumppanin lapsi voi olla aivan kiva ja ihana, jos antaa suhteelle mahdollisuuden. Ja lakkaa tällöin myös olemasta vieras lapsi. Useimmilla rakkaus tai kiintymys eivät ole mitenkään rajallisia ja yhdestä lapsesta pitäminen ei ole pois toiselta.

Omat rajat saa silti tietysti pitää. Pidän silti lähtökohtaisesti omituisena, että jos jaksaa hoitaa biologisia lapsenlapsiaan ja pitää heistä, etteikö edes välillä voisi vanhempien avuksi heitä hoitaa..

Hyväksyn lapseni valinnan, mutta otan miniän lapset meille hoitoon vasta sitten, kun miniän exän vanhemmat ottavat hoitoon minun lapsenlapseni. Tasapuolisuuden nimissä ei voida ajatella niin, että miniän lapsilla on kolmet isovanhemmat, minun lapsenlapsellani vain kahdet.

Olen nyt odotellut kohta kolme vuotta, koska lapsenlapsi menee sisarustensa kanssa näiden isänpuolen mummolaan hoitoon. Sen jälkeen ovat tervetulleita meille!

Aatella, miten keksitkin!

Vierailija kirjoitti:

Kuten sitä nyt ylisukupolviseksi aisuriksi haluaa 😂😂😂

Narsismi on myös sairaus. Jos ei koskaan pysty tekemään mitään toisten hyväksi, koska ei saa siitä hyötyä, niin on syytä miettiä omia narsistisia arvojaan. Hyötyajattelu on puhdas narsistinen piirre. 

Ei tietenkään tarvitse hoitaa miniän muita lapsia, mutta vaikeuttamalla oman perheensä elämää, vaikeuttaa myös oman poikansa elämää, joten tyhmää ja lyhytnäköistä epäperhekeskistä ajattelua, mutta valitettavasti niin suomalaista ajattelua. Voithan ilmoittaa jonkun summan, jolla työn teet, jos jotenkin närästää hirveästi, että lapsi ei ole biologinen jälkeläisesi. Normaaleissa perheissä kaikki auttavat toisiaan.

Ei helkkari, en hoida lapsenlastani kuin tarvittaessa 1-2 tuntia. Kyllä homma on raskasta. Ikääntyessä omat univaikeudet ja kipuilut on kokoajan läsnä, joten noita lyhyitähoitoaikoja voin tehdä. Itselläni on sisar joka hoitaa lapsenlastaan jokapäivä ja kotiin tultuaan 8-9 tunnin jälkeen makaa illan suunnilleen tajuttomana sängyssä, kun ei jaksa mitään. Sisareni on 70v. Koen että minulla ja kanssasisarillani on oikeus kieltäytyä hoitamasta jos tunnemme ettemme jaksa. Olkoon, että lapsenlapset ovat ihania ja toivottuja, mutta jokaisella mummolla kun on omakin elämä.

Jokainen joka on lapset hommannut, hoitaa heidät ensisijaisesti itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin tässä, että mites se lapsenlapsi? Onko hänen nyt vaan taivuttava, että mummolaan(kin) tulee tämä bonuslapsi. Onko kukaan kysynyt että miltä hänestä tuntuu?

No aika outo lapsi jos ei halua oman siskon tai veljen tulevan mukaan.

Minulla ei ole ihan vielä lastenlapsia, mutta kolme teiniä on. Niin mieheni kuin minäkin keksimme jokaisen heidän kanssaan säännöllisesti ihan ikiomaa tekemistä.

Ikioma aika on heille hyvin tärkeä ja samoin myös minulle. Saatan lähteä vaikka 16 vuotiaan kanssa shoppailemaan ihan rauhassa, käymme syömässä ja juttelemme mitä mieleen tulee. 18 vuotiaan kanssa meidän juttumme on luonto, marjastus ja valokuvaus, joten käymme aika useinkin metsässä kävelemässä. Nuorimman kanssa taas tykkäämme tehdä ruokaa, suunnitella sitä ja hankkia tarvikkeet. Nämä ikiomat äiti-lapsiajat ovat hyvin tärkeitä lapsille ja minulle. Normaali tila on perheessä tietenkin se, että kaikki ovat enemmän tai vähemmän kotosalla ja sähellystä on. Normaali sähellys on arkea ja teinit ovat eläneet siinä aina, mutta oma aika on luxusta.

Vierailija kirjoitti:

Ihmishirviöitä palsta täynnä. Kuka voi olla noin julma lapsille, että kohtelee eriarvoisesti.

Eriarvoisesti? Ne yhdet on lapsenlapsia, ne toiset ei.

Mulle kahdenkeskinen aika ja yökylät isoäidin luona oli yksi lapsuuden tärkeimmistä asioista, onneksi ei tarvinnut aina ottaa uusperheen kuutta sisarusta mukaan. Siihen ois varmaan munkin vierailut loppuneet kokonaan, ei kaksioon ois vaan mahtunut.

Turvallisen isovanhemman merkitys on lapselle niin suuri ja eroperheen lapselle se voi olla ainoa stabiili asia. Kamalaa jos aikuiset sabotoi sen suhteen pikkumaisuuttaaan. Mun molemmat vanhemmat eros vielä uusistakin puolisoistaan, sisarukset varttui eri kodeissa, kaikki muuttui moneen kertaan ja lapsia palloteltiin edestakas. Kaunis ajatus että saman perheen lapsilla on kaikki samaa, mutta kun uusperheessä se vaan on jo lähtökohtaisesti mahdotonta. Yhden tutkimuksen mukaan usein uusperheen lapset ei koe edes olevansa kiinteä osa sitä perhettä, vaan he kokee vierailevansa perheissä - joissa elämä aina jatkuu ilman heitä kun ovat toisaalla.

Itse olen ydinperheen äiti ja mun lapsilla ei ole isovanhempia jotka kykenisi heitä hoitamaan. Toivottavasti kukaan ei pidä isovanhempien hoitoapua itsestäänselvyytenä, vaan osoitetaan heille kiitosta ja arvostusta. Ap ihanaa että haluat antaa omalle lapsenlapsellesi kahdenkeskistä aikaa.