Lue keskustelun säännöt.
Miksi avioituvat haluavat tällaisia yhdyssukunimiä?
17.07.2020 |
Usein törmää johonkin seuraavista tilanteista, jos avioituva haluaa yhdyssukunimen:
1. Matti Virtanen ja Anna Korhonen menevät naimisiin. Annasta tulee avioitumisen myötä Korhonen-Virtanen. Miksi ottaa yhdyssukunimi, jos molemmat nimet ovat hyvin tavallisia? Ymmärtäisin paremmin, jos puolison tai oma sukunimi olisi harvinaisempi.
2. Emil Bergvall ja Minna Miikkulainen menevät naimisiin. Minnasta tulee avioitumisen myötä Miikkulainen-Bergvall. Sukunimet eivät soinnu toisiinsa ja molemmat sukunimet ovat melko pitkiä. Miksi tällaisia yhdysnimiä otetaan? Ymmärtäisin paremmin, jos sukunimet sointuisivat luontevasti toisiinsa ja/tai olisivat lyhyempiä, tyyliin Ranta-Laiho.
3. Laura Liljalaakso ja Jarmo Jortikka menevät naimisiin. Lauraa ei oman kauniin sukunimen vaihtaminen houkuta Jortikkaan, jota Laura ei pidä kauniina sukunimenä. Jarmo tahtoisi puolisoille oman sukunimensä eikä suostu ottamaan Lauran sukunimeä. Laura suostuu ottamaan sukunimeksi Liljalaakso-Jortikan.
Miksi tällaisiin sukunimivaihtoehtoihin päädytään? Joskus mietin, eikö voisi vaan reippaasti pitäytyä omassa sukunimessä, jos puolison sukunimi ei houkuta niin paljon, että omastaan haluaisi luopua?
Ap
Kommentit (115)
Vierailija kirjoitti:
Jännä, että tässä keskustelussa nämä omat yhdyssukunimen puolustelijat odottavat muiden suhtautuvan sukunimeensä yhtä hyvin. Sori vaan, mutta halusitte tai ette, niin kyllä niitä kummastellaan ja niille virastoissa naureskellaan.
Luuletko oikeasti, että minua kiinnostaa? Voin kertoa, että minulle on ihan sama mitä muut ajattelevat kaksiosaisesta sukunimestäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä. Itse jos menen naimisiin, haluan meidän molempien ottavan uuden, itse valitsemamme / keksimämme sukunimen.
Vierailija kirjoitti:
Tämä nimiasia taitaa harmittaa sellaisia, jotka ovat joutuneet ottamaan miehen nimen eivätkä olisi oikeastaan halunneet. On sitten hyvä paheksua sellaisia, jotka ovat toimineet toisin. Muuten en ymmärrä, mitä se kenellekään kuuluu jos jollakin on kaksoisnimi tai oma tyttönimi käytössä.
No nimenomaan. Itse käsittelen töissäni paljon asiakastietoja ja sen myötä paljon nimiä tulee vastaan. Nämä Kettunen-Mäkinen, Grönholm-Möttönen jne. nimet eivät tosiaan ole mitään kummallisia tai aiheuta mitään ylimääräistä "vaivaa". Hankalimpia ovat vieraskieliset nimet, esim. pitkästä nimirimpsusta josta ei erota että mitkä ovat sukunimiä ja mitkä etunimiä tai sitten puhtaasti kirjoitusasu, että kuinka d:tä ja z:taa tuohon nyt tuli...
Vierailija kirjoitti:
Itse en vaihtaisi nimeäni mutta toisaalta en mene naimisiin niin problem solved.
Mutta v*tuttaa nämä nimipellet töissä kun yrität muistella sellaisen SÄHKÖPOSTIOSOITETTA!!!! Miten se onkaan nyt muodostettu, pisteitä vai viivoja, onko molemmat sukunimet mukana vai miten.... Aaaarrrrggghh. Kaikkein kamalinta jos ko henkilö on oman organisaation ulkopuolinen - joskus aika salapoliisityötä kun yrität saada kiinni.
Kaikkein inhottavammat on nämä joilla kaksiosainen etu- ja sukunimi! Ymmärrän että yleensä etunimellään ei juuri voi itse mitään (jos ei ala vaihtorumpaan) mutta onko pakko se sukunimikin sählätä.
Muilta osin en voisi vähempää välittää jos joku ottaa ristikseen pitkän nimen.
Missä paikassa on näin alkeellinen sähköpostiohjelma, ettei käytössä ole osoitteistoa?
Seuraavan puolisoni aion valita nimenomaan sukunimen perusteella. Oma nimeni on tyyliä "Temmi", joten tulevan puolison nimen toivon olevan jotain sen suuntaista kuin "Tanassa" tai "Kovanen".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jännä, että tässä keskustelussa nämä omat yhdyssukunimen puolustelijat odottavat muiden suhtautuvan sukunimeensä yhtä hyvin. Sori vaan, mutta halusitte tai ette, niin kyllä niitä kummastellaan ja niille virastoissa naureskellaan.
Keskittyisitte tekin siellä virastoissa ihan työntekoon, niin ei olisi aikaa naureskella toisten nimille. Luulisi, että aikuisilla ihmisillä olisi parempaakin tekemistä.
Mielestäni noi nimi yhdistelmät ovat hölmöjä. Ilmaisin tulevalle vaimolle että voi pitää sukunimensä tai ottaa mun. Vähemmällä pääsee jos pitää nimensä niin ei tarvitse kaikkia papereita uusia. No työ juttujen takia otti mun sukunimen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei saisi sanoa ääneen, mutta kyllä osalla puoliso voi painostaa yhteiseen sukunimeen todella paljon. Moni nainen ei ole moksiskaan omalle tyttönimelle jättäytymisestä, mutta miehet ovat näissä usein "perinteisempiä" (huvittavaa kyllä nykyinen sukunimen vaihtaminen miehen nimeen on reilusti alle 100 v "perinne").
Ehkä siitä Liljalaaksosta on helpompi taipua miehen toiveeseen edes osoittain ja olla Liljalaakso-Jortikka kuin pelkkä Jortikka?
Kas ettei Jortikkalaakso
Mitä ihmettä se sinulle kuuluu????? Kysyn vain. Minulle on tärkeä pitää myös oman suvun nimi ja niin tein. Otin kaksoisnimen ja sointuu hyvin. Olen ylpeä itsestäni. Voi taivas mitä ongelmia on. Hanki aloittaja elämä ja elä sitä. Nauttikaa nyt ihmiset elämästä. Murehtia ei kannata, siihen käyttää elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nämä "haluan, että minulla ja lapsilla on yhteinen sukunimi". Miksette anna lapsillenne omaa sukunimeänne ja/tai miksi mies ei ota teidän sukunimeä?
Me heitettiin kruunaa ja klaavaa: Lahtinen vai Nieminen
Se on kuule status kysymys aloittaja. On hieno pitää kaksoisnimeä, on arvokkaampi kuin yksittäinen. Etkö ymmärrä sitä. Mietihän sitä aloittaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tyytyväinen ja ylpeä nimestäni. Menin naimisiin ja tiedän paikkani elämässä, joten en tyydy vain yhteen sukunimeen. Olen ylpeä kahdesta sukunimestä. Älä sinä sitä murehdi. Kun sinulla on tuollainen ongelma, niin mieti uutta tekemistä kuin täällä sitä vetvoa. Kannattaa miettiä onko sinun nimesi yhtään sen kummempi. Miksi tehdä ongelma jostain sukunimestä. Et taida olla naimisissa ollenkaan. Onnelliset ihmiset ei murehdi tyhmistä asioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen vanhaan naimisiin "pääsy" oli naisille aikamoinen meriitti, joten tyttönimen säilyttäjiä pelotti, että luullaan vanhaksi piiaksi. Siksi yhdysnimi. Nykysyistä en tiedä.
Pitkän aikaa ainoa vaihtoehto pitää oma sukunimi oli ottaa yhdysnimi, muuten piti ottaa miehen nimi. Siksi joillakin vähän vanhemmilla naisilla on niin typeriä yhdistelmiä. Siinä vaiheessa kun pelkän oman nimen pitäminen on tullut mahdolliseksi, naimisiin "pääseminen" ei ole ollut enää mikään meriitti.
Ei tämä koskenut vain naisia. Ihan yhtä lailla ennen voi nainen olla Maija Mäkinen ja mies Ville Virta-Mäkinen. Nykyisen lain mukaan molemmat voivat ottaa yhdysnimen, jossa on oma ja puolison nimi, tai sitten nimistä voi muokata yhteisen uudisnimen, esim. Virtamäki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huvittava tuo ap:n aloitus, kun hänhän jo oikeastaan itse vastaa tuohon kysymykseensä.
Kohdassa 1 toteaa, että "Ymmärtäisin paremmin, jos puolison tai oma sukunimi olisi harvinaisempi."
Kohdassa 2. toteaa, että "Ymmärtäisin paremmin, jos sukunimet sointuisivat luontevasti toisiinsa ja/tai olisivat lyhyempiä, tyyliin Ranta-Laiho."
Ymmärtää yhdistelmäsukunimet siis siinä tapauksessa, että ne ovat HÄNEN mielestään kauniita ja sointuvia. Ei ihmiset kai yleensä ajattele omista nimistään noin, että "onpas minulla kaunis, harvinainen ja sointuva nimi" tai "onpas minulla ruma ja tylsä tusinanimi". Ne ovat ihmisten nimiä, joka on osa identiteettiä ja historiaa, jotka ovat omia huolimatta siitä ovatko ne jonkun random henkilön mielestä rumia vai kauniita.
Niin, miksi ihmiset haluavat eri asioita? Kaikkien pitäisi syödä aamupalaksi pikakaurapuuroa, koska minäkin syön.
Eiköhän monet inhoa kaksiosaisia sukunimiä siksi, että niissä on enemmän muistamista. Jos se työkaveri on ennen ollut Liisa Lahti ja nyt on Liisa Lahti Timonen, niin nyt saat muistaa yhden sukunimen sijasta 2. Ja kun nykyään tuo nimi voitaisiin kirjoittaa Lahti-Timonen, Lahti Timonen, Timonen-Lahti tai Timonen Lahti, niin siinä riittää muistettavaa.
En tajua, miksi kukaan haluaa yhdistelmän kahdesta yleisestä sukunimestä. Se on vielä ymmärrettävää, että jomman kumman sukunimi on harvinainen ja siksi sen haluaa itselleen.
Vierailija kirjoitti:
Alapää-Hiiva
Väärä ketju.
Kuinka voit, siis todella kuinka voit?
Oletko ollut tänään ulkona?
Syönyt tänään?
Oletko jo soitttanut jollekulle tuntemallesi ihmiselle? Ehkä läheiselle?
Ehdotan, että soitat ihan heti jollekulle - soitat etkä tekstaa - ihan vaan kysyäksesi että mitä hänelle kuuluu?
Kerro sitten hänelle omia kuulumisiasi!
Terv. hyvinvointiasi ajatteleva
Itse en vaihtaisi nimeäni mutta toisaalta en mene naimisiin niin problem solved.
Mutta v*tuttaa nämä nimipellet töissä kun yrität muistella sellaisen SÄHKÖPOSTIOSOITETTA!!!! Miten se onkaan nyt muodostettu, pisteitä vai viivoja, onko molemmat sukunimet mukana vai miten.... Aaaarrrrggghh. Kaikkein kamalinta jos ko henkilö on oman organisaation ulkopuolinen - joskus aika salapoliisityötä kun yrität saada kiinni.
Kaikkein inhottavammat on nämä joilla kaksiosainen etu- ja sukunimi! Ymmärrän että yleensä etunimellään ei juuri voi itse mitään (jos ei ala vaihtorumpaan) mutta onko pakko se sukunimikin sählätä.
Muilta osin en voisi vähempää välittää jos joku ottaa ristikseen pitkän nimen.