Lue keskustelun säännöt.
Miksi avioituvat haluavat tällaisia yhdyssukunimiä?
17.07.2020 |
Usein törmää johonkin seuraavista tilanteista, jos avioituva haluaa yhdyssukunimen:
1. Matti Virtanen ja Anna Korhonen menevät naimisiin. Annasta tulee avioitumisen myötä Korhonen-Virtanen. Miksi ottaa yhdyssukunimi, jos molemmat nimet ovat hyvin tavallisia? Ymmärtäisin paremmin, jos puolison tai oma sukunimi olisi harvinaisempi.
2. Emil Bergvall ja Minna Miikkulainen menevät naimisiin. Minnasta tulee avioitumisen myötä Miikkulainen-Bergvall. Sukunimet eivät soinnu toisiinsa ja molemmat sukunimet ovat melko pitkiä. Miksi tällaisia yhdysnimiä otetaan? Ymmärtäisin paremmin, jos sukunimet sointuisivat luontevasti toisiinsa ja/tai olisivat lyhyempiä, tyyliin Ranta-Laiho.
3. Laura Liljalaakso ja Jarmo Jortikka menevät naimisiin. Lauraa ei oman kauniin sukunimen vaihtaminen houkuta Jortikkaan, jota Laura ei pidä kauniina sukunimenä. Jarmo tahtoisi puolisoille oman sukunimensä eikä suostu ottamaan Lauran sukunimeä. Laura suostuu ottamaan sukunimeksi Liljalaakso-Jortikan.
Miksi tällaisiin sukunimivaihtoehtoihin päädytään? Joskus mietin, eikö voisi vaan reippaasti pitäytyä omassa sukunimessä, jos puolison sukunimi ei houkuta niin paljon, että omastaan haluaisi luopua?
Ap
Kommentit (115)
Ei saisi sanoa ääneen, mutta kyllä osalla puoliso voi painostaa yhteiseen sukunimeen todella paljon. Moni nainen ei ole moksiskaan omalle tyttönimelle jättäytymisestä, mutta miehet ovat näissä usein "perinteisempiä" (huvittavaa kyllä nykyinen sukunimen vaihtaminen miehen nimeen on reilusti alle 100 v "perinne").
Ehkä siitä Liljalaaksosta on helpompi taipua miehen toiveeseen edes osoittain ja olla Liljalaakso-Jortikka kuin pelkkä Jortikka?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen pitkään tehnyt työtä, jossa päivitän jäsenrekistereitä. Joskus tulee kyllä erikoisia yhdistelmiä vastaan, mutta yritän ajatella, että kaksoisnimien ottajilla täytyy olla huumorintajua. Miten muuten kukaan haluaisi olla Ala-Körkkö-Hemming tai Miikkulainen-Kuru?
Vierailija kirjoitti:
Miksi omasta sukunimestä pitäisi kokonaan luopua, jos on sen niminen ollut esim. 30 vuotta? Nimi on aika iso osa identiteettiä. Yhdysnimi yhdistää oman ja aviomiehen nimet, itsestäni tuntuu ainakin enemmän omalta kuin pelkkä miehen sukunimi.
Miksi ei voi vain pitää omaa sukunimeään? Ei 100 vuotta sitten vaihdettu avioituessa sukunimeä ja nykyisin on tavallista pitää oma tyttönimensä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on harvinainen sukunimi ja se on osa identiteettiäni. Miehelle taas on tärkeää, että tulevilla lapsilla ja perheellä olisi yhteinen sukunimi. Siksi aion avioituessamme ottaa kaksiosaisen sukunimen. Onneksi miehen sukunimi sointuu omaani. En oikein ymmärrä miten jotain voi häiritä edes tällainen?
Muut joutuvat hokemaan sukunimeäsi, jos satut olemaan työssä, jossa sukunimeäsi käytetään. Samoin asiakaspalvelijat ja muut. Eihän se sinulla häiritse, kun molemmat nimet ovat sinulle tuttuja, mutta sille työkaverille se sinun Kehäkukka-Kettunen voi olla vaikea nimi.
No voi voi, jos nyt asiakaspalvelijalle tai työkaverille tulee vaikeuksia muistaa nimeni. Elämä on... Kaikenlaisella joku päätään rasittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on harvinainen sukunimi ja se on osa identiteettiäni. Miehelle taas on tärkeää, että tulevilla lapsilla ja perheellä olisi yhteinen sukunimi. Siksi aion avioituessamme ottaa kaksiosaisen sukunimen. Onneksi miehen sukunimi sointuu omaani. En oikein ymmärrä miten jotain voi häiritä edes tällainen?
Muut joutuvat hokemaan sukunimeäsi, jos satut olemaan työssä, jossa sukunimeäsi käytetään. Samoin asiakaspalvelijat ja muut. Eihän se sinulla häiritse, kun molemmat nimet ovat sinulle tuttuja, mutta sille työkaverille se sinun Kehäkukka-Kettunen voi olla vaikea nimi.
No voi voi. Pienet on elämässä murheet, jos tuokin jo käy vaikeaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä sitä puolison sukunimeä voi valita, siksi noita on. Varmaan suurin osa toivoisi puolisolla olevan kaunis sukunimi, jonka voisi ottaa tai ottaa yhdysnimeksi. Jos se puoliso on joku Jortikka, niin minkäs sille voi?
No miksi se pitää ylipäänsä ottaa, jos siitä ei pidä?
Aika monelle miehelle on kynnyskysymys, että vaimo ottaa miehen sukunimen. Miehelle se on oikeastaan ainoa varma keino saada lapset omalle sukunimelle. Jos esim. avoliitossa elävällä parilla on eri sukunimet ja lasten sukunimistä on riitaa, niin lapset saavat lain mukaan äidin sukunimen.
Ei nyt sinänsä liity paljon mihinkään, mutta tunnen useita miehiä jotka ovat ottaneet vaimon sukunimen. Tyypillisesti kyse on ollut jostain sellaisesta kuin hyvin yleisen nimen vaihtaminen harvinaiseen tai sitten ehkä myös jonkinlainen vieraantuneisuus omasta suvusta ja sukunimestä, eli kun se nimi on enemmän rasite kuin mihinkään yhdistävä tekijä. Ehkä joskus ihan vaan huvin vuoksi, jos uusi nimi kuulostaa paremmalta.
Nuo vanhakantaiset patriarkaaliset nimikäytännöt ovat nykyään aika merkityksettömiä. Sillä lapsen sukunimelläkään ole merkitystä mihinkään. Harva nimenvaihtoa oikeasti kynnyskysymyksenä enää 2020 pitää.
Vierailija kirjoitti:
Ennen vanhaan naimisiin "pääsy" oli naisille aikamoinen meriitti, joten tyttönimen säilyttäjiä pelotti, että luullaan vanhaksi piiaksi. Siksi yhdysnimi. Nykysyistä en tiedä.
Yksi tutun tuttu pääsi neljissäkympeissä naimisiin ja otti yhdysnimen, joka on tyyliä Tötteröinen-Tättäräinen. Ei ol mitään yliopiston tutkijauraa taustalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on harvinainen sukunimi ja se on osa identiteettiäni. Miehelle taas on tärkeää, että tulevilla lapsilla ja perheellä olisi yhteinen sukunimi. Siksi aion avioituessamme ottaa kaksiosaisen sukunimen. Onneksi miehen sukunimi sointuu omaani. En oikein ymmärrä miten jotain voi häiritä edes tällainen?
Muut joutuvat hokemaan sukunimeäsi, jos satut olemaan työssä, jossa sukunimeäsi käytetään. Samoin asiakaspalvelijat ja muut. Eihän se sinulla häiritse, kun molemmat nimet ovat sinulle tuttuja, mutta sille työkaverille se sinun Kehäkukka-Kettunen voi olla vaikea nimi.
Töissä, joissa sukunimeä käytetään paljon (mitäköhän nämä tällaisetkin työt ovat) on varmasti totuttu tuohon, että sukunimiä on vaikka minkälaisia. En usko, että Kehäkukka-Kettusen kaltaisen yhdistelmä nimet tuottavat eniten ongelmia, vaan esim. vieraskieliset nimet ja sitten toisaalta lähellä toisia olevat nimet, tyyliin Lähteenmäki - Lähdemäki, että varmasti tulee oikea versio
Tämä nimiasia taitaa harmittaa sellaisia, jotka ovat joutuneet ottamaan miehen nimen eivätkä olisi oikeastaan halunneet. On sitten hyvä paheksua sellaisia, jotka ovat toimineet toisin. Muuten en ymmärrä, mitä se kenellekään kuuluu jos jollakin on kaksoisnimi tai oma tyttönimi käytössä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Veljen naapurissa asui aikoinaan avopari Tarvainen-Pussi. Se herätti teininä hilpeyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi omasta sukunimestä pitäisi kokonaan luopua, jos on sen niminen ollut esim. 30 vuotta? Nimi on aika iso osa identiteettiä. Yhdysnimi yhdistää oman ja aviomiehen nimet, itsestäni tuntuu ainakin enemmän omalta kuin pelkkä miehen sukunimi.
Miksi ei voi vain pitää omaa sukunimeään? Ei 100 vuotta sitten vaihdettu avioituessa sukunimeä ja nykyisin on tavallista pitää oma tyttönimensä.
Joidenkin mielestä on mukavampi, että puolisoilla ja myöhemmin koko perheellä on sama sukunimi. Itse pidin oman nimeni, mutta ymmärrän hyvin tämänkin näkökulman. Korjaan muuten: 100 vuota sitten oli vuosi 1920, jolloin nimenomaan säädettiin tuo sukunimilaki, joka velvoitti naiset ottamaan aviotuessaan miesten sukunimen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nämä "haluan, että minulla ja lapsilla on yhteinen sukunimi". Miksette anna lapsillenne omaa sukunimeänne ja/tai miksi mies ei ota teidän sukunimeä?
Jännä, että tässä keskustelussa nämä omat yhdyssukunimen puolustelijat odottavat muiden suhtautuvan sukunimeensä yhtä hyvin. Sori vaan, mutta halusitte tai ette, niin kyllä niitä kummastellaan ja niille virastoissa naureskellaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Välillä naurattaa myös, jos avioituva pitää puolison sukunimeä kauniina, mutta haluaa kuitenkin yhdyssukunimessä roikottaa mukana omaa tyttönimeään, joka on kaikkea muuta kuin kaunis.
Harva kai omasta nimestään ajattelee ensisijaisesti, että onko se nyt ruma vai kaunis. Se on osa sinua, historiaasi, sukuasia ja identiteettiäsi, joten sen vuoksi siitä ei haluta luopua.
Vierailija kirjoitti:
Jännä, että tässä keskustelussa nämä omat yhdyssukunimen puolustelijat odottavat muiden suhtautuvan sukunimeensä yhtä hyvin. Sori vaan, mutta halusitte tai ette, niin kyllä niitä kummastellaan ja niille virastoissa naureskellaan.
Ja tämän asian pitäisi kiinnostaa minua, koska...
Ainakin akateemisissa piireissä nimenvaihto voi tulla ongelmaksi, koska kaikki tutkimukset, artikkelit, yms on omalla tyttönimellä. Jos vaihtaa nimensä niin samalla huuhtoo kaikki meriittinsä kankkulan kaivoon. Kyllähän ne löytyvät, muttei niin helposti.
Otin kaksoisnimen siksi, ettei mua vaan luull ruotsinkieliseksi ja lisäksi oma sukunimeni on harvinainen.
Vaikka ensimmäinen os on suomenkielinen, lähes kaikki ääntävät toisen osan ruotsinkielisten tapaan. Ärsyttävää. Se on tyyliin Johansson ja pakko kaikkien sanoa J u u h an s s o n
Vierailija kirjoitti:
Nämä "haluan, että minulla ja lapsilla on yhteinen sukunimi". Miksette anna lapsillenne omaa sukunimeänne ja/tai miksi mies ei ota teidän sukunimeä?
Jos antaa äidin nimen, niin silloin lapsilla on eri nimi kuin isällään -> sama tilanne.
Miksi mies ei ota teidän sukunimeä -> samasta syystä kuin en itsekään ota hänen nimeään.
Vierailija kirjoitti:
Ainakin akateemisissa piireissä nimenvaihto voi tulla ongelmaksi, koska kaikki tutkimukset, artikkelit, yms on omalla tyttönimellä. Jos vaihtaa nimensä niin samalla huuhtoo kaikki meriittinsä kankkulan kaivoon. Kyllähän ne löytyvät, muttei niin helposti.
Kyllä tämä oli mulla yksi syy
Tyttösukunimelläni on minulle arvoa vaikka se on aika tavallinen sukunimi. Se on minun identiteetti. Yhdistelmänimen otin tulevien lasten takia, koska haluan, että meillä on sama sukunimi. Joten yhdistelmänimi on toistaiseksi kompromissi. Tulevaisuudessa todennäköisesti vaihdan pelkkään yksiosaiseen tyttösukunimeen.