Mikä on ihmisellä, joka pakottaa joka asiaan ja tunteeseen muita menemään lenkille
Onko nämä ihmiset jotenkin yksinkertaisia, joiden mielestä lenkillä käynti ratkaisee kaiken. Aina kun on joku tunne/asia niin he tarjoavat jokaiseen asiaan ratkaisuksi lenkille menoa. Ei, kaikkia asioita ei ratkaista pelkällä lenkillä käymisellä. Ja olen huomannut, että ihmiset ovat alkaneet vähättelemään toista käskemällä lenkille aina kun heillä on jotakin asiaa. " Mene lenkille" lauseen tarkoitus on saada huomio pois siitä asiasta joka ihmisellä on mielessään, siten ettei sitä tarvitsisi puhua tai henkilö saadaan vähäksi aikaa hiljennettyä.
Kommentit (14)
Noin voisi sanoa persaukista seonneelle, sille joka ei ajattele mitään muuta kuin persuja. Sen olisi hyvä välillä lähteä ulos. Ja hypätä korkealta järveen.
Mene lenkille ja lopeta muiden asioiden ja ajatusten vatvominen. Ei edistä sua mitenkään.
Jso lukisit tutkimuksia, niin metsä ja pieni fyysinen rasitus parantaa mieltä ja moni masennus myös parantuu sillä.
Jää vaan ihmeessä sinne sänkyysi, jos se sinun tilannetta parantaa. Suurin osa ihmisistä voi paremmin, kun päivittäin tekevät luonnossa kävelylenkin.
Vierailija kirjoitti:
Mene lenkille ja lopeta muiden asioiden ja ajatusten vatvominen. Ei edistä sua mitenkään.
Tää on ehkä empatiakyvyttömmin vastaus koskaan. Jos sun läheisellä on vaikkapa joku sairaus niin kyllä ne ajatukset vatvoo sun päässä eikä siihen mikään lenkillä käynti auta kuin pienen hetken.
Vierailija kirjoitti:
Jso lukisit tutkimuksia, niin metsä ja pieni fyysinen rasitus parantaa mieltä ja moni masennus myös parantuu sillä.
Jää vaan ihmeessä sinne sänkyysi, jos se sinun tilannetta parantaa. Suurin osa ihmisistä voi paremmin, kun päivittäin tekevät luonnossa kävelylenkin.
Mistä sinä oletit ja päättelit, että makaan vain sängyssä, huvittavaa. Liikun luultavasti lopulta enemmän ja ahkeroin ja teen asioita joita nää lenkille käskijät eivät ole eläisseen tehneet.
Vierailija kirjoitti:
Jso lukisit tutkimuksia, niin metsä ja pieni fyysinen rasitus parantaa mieltä ja moni masennus myös parantuu sillä.
Jää vaan ihmeessä sinne sänkyysi, jos se sinun tilannetta parantaa. Suurin osa ihmisistä voi paremmin, kun päivittäin tekevät luonnossa kävelylenkin.
Tää on outo kuvitelma, että ihmiset haluaa koko ajan maata sängyssä.
Tai että se jota huolet ahdistaa, makaa vain sängyssä
Tunteeseen auttaa toiminta. Jos siivoaminen ahdistaa, ahdistus häipyy siivoamalla.
Tietenkin riippuu mistä asiasta on kyse.
Jos on kiukkupäällä menkkojen vuoksi,niin siihen auttaa kävelylenkki/ luonnossa olo,eli on riitaa puolisonsa kanssa juurikin menkkojen aiheuttaman ärsyyntymisen vuoksi.
Silloinhan meitä naisia voi ärsyttää ihan pikku jututkin,joista ei oikeasti tarvitse edes ärsyyntyä,tai tehdä isoa numeroa ainakaan.
Jos ihminen on stressaantunut,silloinkin tiedetään ihan tutkimuksienkin valossa,että liikunta ja luonto auttaa.
Jos on kyse,ettei osaa ratkaista jotain ongelmaa,siihenkin tiedetään,että liikunta ja luonnossa oleminen voi auttaa,ollaan hetki irti siitä ongelmasta.
Joten moneen asiaan lenkillä käynti kyllä on lääke.
On fiksumpaa lähteä lenkille jäähdyttelemään tunteitaan,kuin raivota.Se ei tuottaisi hyviä tuloksia kuitenkaan.
On selvää,että ongelmista pitää puhua,mutta sekin on usein varmasti parempi tehdä lenkin jälkeen rauhoittuneena ja selväjärkisempänä.
Ehkäpä se lenkki on toiminut hänen kohdallaan. Jospa ystävällisesti yrittää vain auttaa. Joku muu voisi tarjota ratkaisuksi ryyppäämistä.
Aina kun minua painaa jokin, menen joko lenkille tai salille, riippuen siitä olenko surullinen tai vihainen. Ei se sitä murhetta poista, mutta sen tunteen saa purettua pois ja toisaalta mietittyä sitä asiaa samalla. Liikkuminen tuo minulle endorfiineja, mikä parantaa aivokemioita, jotka ovat joskus huolien myötä rempallaan.
Mutta tiedän tietysti, että ystävä kaipaa ensisijaisesti kuuntelua, eikä "ratkaisuja", eli olen oppinut pidättäytymään neuvoista ja vain kuuntelemaan, kun joku minulle uskoutuu.
Pakottaa?
Ei ketään voi pakottaa mihinkään. Suositella voi mutta ei suosituksiakaan ole pakko noudattaa.
Varmaan joku oman elämänsä orpo, joka ei siinä muutakaan sanottavaa keksi, siis joku olmi.