Lue keskustelun säännöt.
Törkein tai ärsyttävin tapa miten teiltä on udeltu lisääntymisestä?
16.07.2020 |
Aloitan: Viimeksi lääkärissä käydessä lääkäri keksi hienon small talk -aiheen ja päätti ruveta kyselemään "milloinkas aiotte perheenlisäystä hankkia?". Ymmärtäisin jos kysymys liittyisi jotenkin lääkärikäynnin syyhyn, mutta kun ei. 30 v mittarissa ja kolmatta vuotta naimisissa, alkaa pikkuhiljaa tympäistä nämä utelijat. Vertaistukea?
Kommentit (116)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun kerroimme raskausuutisia, yksi sukulainen rupesi lasketun ajan perusteella laskemaan ääneen, milloin lapsi on saanut alkunsa. En nyt tiedä, oliko se törkeää, mutta jotenkin huvittavaa ja vähän kiusallistakin. No kyllähän kaikki tietävät, että lapsia saadaan seksiä harrastamalla, mutta en välttämättä silti olisi halunnut siinä kahvipöydässä kiinnittää sukulaisten huomiota siihen, minä nimenomaisena hetkenä viime vuoden marraskuussa mieheni on siittänyt munasoluni. :)
Mieheni täti on kätilö ja kun tapasin hänet ensimmäisen kerran olin jo tukevasti raskaana. Halusi ehdottomasti tietää lasketun ajan, laski jonkin aikaa ja kysyi sitten, että niin, koskas te aloittekaan seurustella. Lapsi sai kyllä alkunsa hyvin pian ja kuka tahansa sen olisi voinut päätellä (varmaan päättelikin), mutta ei nyt ihan asiallista ottaa ison sukulaisporukan keskellä puheeksi. Hän on kuulemma muutenkin muka ammattinsa perusteella kysellyt tosi intiimejä kysymyksiä monenkin sukulaisnaisen raskauksista.
Sekä se, että on seurusteltu/oltu aviossa vuosikausia eikä lapsia ole, tuntuu aiheuttavan uteluita ja närää... Mutta myös "liian" nopea eteneminen tekee saman! :D
Mekin mieheni kanssa tehtiin hyvin nopeasti päätös seurustelumme alouttamisesta, että tässä on nyt niin suuri rakkaus kyseessä, ettei epäilystäkään ettemmekö haluaisi loppuelämäksi sitoutua, ja lapsiakin haluttiin - mieluiten monta! Oltiinko vuosi oltu yhdessä, ja tulin raskaaksi. Kuitenkin minä olin jo kolmekymppinen, mies täytti neljäkymmentä. Ei siinä kovin montaa vuotta kannattanut pähkäillä, voi olla että jos oltais aloitettu lastenteko vasta 4-5 vuoden yhdessäolon jälkeen, ei me oltais ehditty kolmea lasta saada...
Tämä nopea raskautuminen aiheutti noita törppökommentteja...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sukulaismies uteli kahvipöydässä moneen kertaan, että milloinkas teille tulee ja sanokaa nyt, jos on jotain ongelmia. Töissä miespuolinen työkaveri sanoi työsuhteen alussa, että älä nyt heti hankkiudu raskaaksi, vaan vasta parin vuoden päästä yms. Kiva kuunnella näitä, kun jäimme tahattomasti lapsettomiksi.
Siis mitä helv? Mitä jos sille sedälle olis tosiaan pamauttanut, että joo tosiaan mulla on toi endometrioosi ja lisäksi amh-arvo alhalla ja tyroksiinitkin päin hittua, ja miehellä on sit sekä alhainen määrä siittiöitä, että huono liikkuvuus, niin minkäslaista neuvoa, arvon setä, sulla olis tähän antaa? Miksi hän koki tarpeelliseksi tietää, onko teillä jotain ongelmia? Miten se olisi häntä hyödyttänyt, tai miten hän olisi ajatellut voivansa auttaa? Sieltä olis aivan varmasti tullut el classicot, eli jotain yhdyntäasento-opastusta ja ohje ottaa rennosti, koska silleenhän niitä lapsia vaan saadaan.
Kaikkee sitä ihmiset joutuukin kuunteleen. Voimia!
Kiitos! :) Olen pahoillani, jos kärsit samasta asiasta. Voimia sinullekin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen naisen kanssa naimisissa oleva nainen ja vaimoni odottaa esikoistamme. Useampi ihminen on kysynyt kuka lapsen isä on. :) :) :)
No kyllä sillä lapsella ihan biologinen isäkin on. :) :) :).
Niin kuin sanoin jo poistetussa kommentissani.
Ei mun lapsella tule olemaan biologista eikä sosiaalista isää. Hän saa alkunsa lahjasolulla, jonka antajasta puhutaan lahjoittajana. Henkilö on anonyymi, emmekä tiedä kuka hän on. Täysi-ikäisenä lapsi voi halutessaan etsiä lahjoittajan käsiinsä, mutta tällä ei ole velvollisuutta olla tavoitettavissa. Isä hän ei tule olemaan lapselleni koskaan.
"Isä hän ei tule olemaan lapselleni koskaan"
Mistäs tiedät, vaikka tavatessaan tulisivat oikein hyvin juttuun ja tulisi läheisiä. Jopa niin, että haluavat isä lapsi suhteen. Tää lapsi on kuitenkin puolet sitä lahjoittaa ei sua.
Joka ikinen kerta kun tapaan mieheni isää, hän sanoo jotain lapsista. Kun ostimme asunnon, hän kommentoi, että eihän täällä ole lastenhuonetta. Kun ostimme auton, hän paheksui, kun sen olisi pitänyt kuulemma olla "perheauto" jne. Kun täytin 30, synttärikahveillani hän vihjaili että kello tikittää. Ärsyttää. Mieheni on kyllä kertonut isälleen, että emme halua lapsia, mutta silti hän jatkaa kommentoimista. Kerran hän oli jopa vihjannut miehelleni kannattaisiko alkaa katsella muita naisia, jos löytyisi joku joka olisi enemmän "äitimateriaalia". On ilmeisesti päättänyt, että vika on minussa. Ymmärrän, että ilman lapsenlapsia jääminen voi surettaa, mutta niitä tunteita voisi käsitellä jotenkin muuten.
Vierailija kirjoitti:
Kun kerroimme raskausuutisia, yksi sukulainen rupesi lasketun ajan perusteella laskemaan ääneen, milloin lapsi on saanut alkunsa. En nyt tiedä, oliko se törkeää, mutta jotenkin huvittavaa ja vähän kiusallistakin. No kyllähän kaikki tietävät, että lapsia saadaan seksiä harrastamalla, mutta en välttämättä silti olisi halunnut siinä kahvipöydässä kiinnittää sukulaisten huomiota siihen, minä nimenomaisena hetkenä viime vuoden marraskuussa mieheni on siittänyt munasoluni. :)
Olishan siinä voinut heittää, että "videoitiin toki tämä ikimuistoinen sessio - katsotaanko yhdessä kahvin jälkeen".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen naisen kanssa naimisissa oleva nainen ja vaimoni odottaa esikoistamme. Useampi ihminen on kysynyt kuka lapsen isä on. :) :) :)
No kyllä sillä lapsella ihan biologinen isäkin on. :) :) :).
Niin kuin sanoin jo poistetussa kommentissani.
Ei mun lapsella tule olemaan biologista eikä sosiaalista isää. Hän saa alkunsa lahjasolulla, jonka antajasta puhutaan lahjoittajana. Henkilö on anonyymi, emmekä tiedä kuka hän on. Täysi-ikäisenä lapsi voi halutessaan etsiä lahjoittajan käsiinsä, mutta tällä ei ole velvollisuutta olla tavoitettavissa. Isä hän ei tule olemaan lapselleni koskaan.
Anteeksi nyt vain mutta sinähän et sitä päätä.
Muutenkin olette kaikki loukkaantujat turhan herkkänahkaisia. On ihan normaalia kysellä lapsista. Sairaudet ja tahattomuudet ovat aivan eri asia, pääsette vähemmällä kun vaan toteatte hymyillen että katsellaan. Naurettavaa alkaa kasvattamaan aikuista ihmistä tuollaisilla saarnoilla. Siitä ette ainakaan myötätuntoa saa.
Toivottavasti itse et ole lisääntynyt, koska jos olet, säälin lapsiasi. Jos et ole, älä lisäännykään, koska nuo asenteet on syytä antaa hävitä sukupuuttoon.
"Sa kun oot jo noin vanha, luuletko että saat vielä lapsia?"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen naisen kanssa naimisissa oleva nainen ja vaimoni odottaa esikoistamme. Useampi ihminen on kysynyt kuka lapsen isä on. :) :) :)
No kyllä sillä lapsella ihan biologinen isäkin on. :) :) :).
Niin kuin sanoin jo poistetussa kommentissani.
Ei mun lapsella tule olemaan biologista eikä sosiaalista isää. Hän saa alkunsa lahjasolulla, jonka antajasta puhutaan lahjoittajana. Henkilö on anonyymi, emmekä tiedä kuka hän on. Täysi-ikäisenä lapsi voi halutessaan etsiä lahjoittajan käsiinsä, mutta tällä ei ole velvollisuutta olla tavoitettavissa. Isä hän ei tule olemaan lapselleni koskaan.
"Isä hän ei tule olemaan lapselleni koskaan"
Mistäs tiedät, vaikka tavatessaan tulisivat oikein hyvin juttuun ja tulisi läheisiä. Jopa niin, että haluavat isä lapsi suhteen. Tää lapsi on kuitenkin puolet sitä lahjoittaa ei sua.
No nyt kun olen hoidoissa ja noi lahjasoluneuvonnat käynyt ja kaiken saatavissa olevan tutkimusmateriaalin lukenut, tiedän, että näin ei tule käymään. Vaikka tulisivat kuinka hyvin toimeen, tämä lahdoittaja ei tule olemaan sen lapsen isä. Ei, vaikka se sinusta tosi ihana ja kaunis tarina olisikin. Isäksi ei tulla noin. Ja sen tietävät lahjoittajatkin, ja heiltä myös varmistetaan omassa neuvonnassaan, ettei tällaisia harhakäsityksiä ole heillä taustalla, kun lahjoittamaan lähtevät.
Onko lisää asioita, joita tiedät paremmin kuin asianosaiset? Anna palaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen naisen kanssa naimisissa oleva nainen ja vaimoni odottaa esikoistamme. Useampi ihminen on kysynyt kuka lapsen isä on. :) :) :)
No kyllä sillä lapsella ihan biologinen isäkin on. :) :) :).
Niin kuin sanoin jo poistetussa kommentissani.
Ei mun lapsella tule olemaan biologista eikä sosiaalista isää. Hän saa alkunsa lahjasolulla, jonka antajasta puhutaan lahjoittajana. Henkilö on anonyymi, emmekä tiedä kuka hän on. Täysi-ikäisenä lapsi voi halutessaan etsiä lahjoittajan käsiinsä, mutta tällä ei ole velvollisuutta olla tavoitettavissa. Isä hän ei tule olemaan lapselleni koskaan.
"Isä hän ei tule olemaan lapselleni koskaan"
Mistäs tiedät, vaikka tavatessaan tulisivat oikein hyvin juttuun ja tulisi läheisiä. Jopa niin, että haluavat isä lapsi suhteen. Tää lapsi on kuitenkin puolet sitä lahjoittaa ei sua.
Ja muistahan vielä, että on lahjasolulapsen terveen kehityksen kannalta erittäin haitallista, jos hänelle puhutaan jotain näkymättömästä "isästä", joka ehkä tulee hänen elämäänsä sitten kun hän on täysi-ikäinen. Lapsi ei sitä kaipaa, eikä hänelle ole siitä syytä keksiä satuja. Lahjoittajan ja lapsen suhde ei kertakaikkiaan ole koskaan lapsi-vanhempi -suhde. Muun selittäminen on kertakaikkiaan väärin, valehtelua ja tuhoisaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole koskaan kyselty. Olen 27v ja pitkään jo parisuhteessa/avoliitossa. Minulla on vain mukavia asiallisia ihmisiä lähipiirissä, kukaan ei koskaan kyselisi tuollaisia. Silmät pyöreänä luin tätä ketjua, huh huh!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun kerroimme raskausuutisia, yksi sukulainen rupesi lasketun ajan perusteella laskemaan ääneen, milloin lapsi on saanut alkunsa. En nyt tiedä, oliko se törkeää, mutta jotenkin huvittavaa ja vähän kiusallistakin. No kyllähän kaikki tietävät, että lapsia saadaan seksiä harrastamalla, mutta en välttämättä silti olisi halunnut siinä kahvipöydässä kiinnittää sukulaisten huomiota siihen, minä nimenomaisena hetkenä viime vuoden marraskuussa mieheni on siittänyt munasoluni. :)
Mieheni täti on kätilö ja kun tapasin hänet ensimmäisen kerran olin jo tukevasti raskaana. Halusi ehdottomasti tietää lasketun ajan, laski jonkin aikaa ja kysyi sitten, että niin, koskas te aloittekaan seurustella. Lapsi sai kyllä alkunsa hyvin pian ja kuka tahansa sen olisi voinut päätellä (varmaan päättelikin), mutta ei nyt ihan asiallista ottaa ison sukulaisporukan keskellä puheeksi. Hän on kuulemma muutenkin muka ammattinsa perusteella kysellyt tosi intiimejä kysymyksiä monenkin sukulaisnaisen raskauksista.
Sekä se, että on seurusteltu/oltu aviossa vuosikausia eikä lapsia ole, tuntuu aiheuttavan uteluita ja närää... Mutta myös "liian" nopea eteneminen tekee saman! :D
Mekin mieheni kanssa tehtiin hyvin nopeasti päätös seurustelumme alouttamisesta, että tässä on nyt niin suuri rakkaus kyseessä, ettei epäilystäkään ettemmekö haluaisi loppuelämäksi sitoutua, ja lapsiakin haluttiin - mieluiten monta! Oltiinko vuosi oltu yhdessä, ja tulin raskaaksi. Kuitenkin minä olin jo kolmekymppinen, mies täytti neljäkymmentä. Ei siinä kovin montaa vuotta kannattanut pähkäillä, voi olla että jos oltais aloitettu lastenteko vasta 4-5 vuoden yhdessäolon jälkeen, ei me oltais ehditty kolmea lasta saada...Tämä nopea raskautuminen aiheutti noita törppökommentteja...
Meillä raskaus oli ihan täysin vahinko ja alkoi suunnilleen pari viikkoa ensitapaamisesta. Se tädin seurustelun alkamisajankohdasta kysely tuntui siltä, että hän vihjaili lapsen ehkä olevan jonkun muun kuin mieheni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen naisen kanssa naimisissa oleva nainen ja vaimoni odottaa esikoistamme. Useampi ihminen on kysynyt kuka lapsen isä on. :) :) :)
No kyllä sillä lapsella ihan biologinen isäkin on. :) :) :).
Niin kuin sanoin jo poistetussa kommentissani.
Ei mun lapsella tule olemaan biologista eikä sosiaalista isää. Hän saa alkunsa lahjasolulla, jonka antajasta puhutaan lahjoittajana. Henkilö on anonyymi, emmekä tiedä kuka hän on. Täysi-ikäisenä lapsi voi halutessaan etsiä lahjoittajan käsiinsä, mutta tällä ei ole velvollisuutta olla tavoitettavissa. Isä hän ei tule olemaan lapselleni koskaan.
"Isä hän ei tule olemaan lapselleni koskaan"
Mistäs tiedät, vaikka tavatessaan tulisivat oikein hyvin juttuun ja tulisi läheisiä. Jopa niin, että haluavat isä lapsi suhteen. Tää lapsi on kuitenkin puolet sitä lahjoittaa ei sua.No nyt kun olen hoidoissa ja noi lahjasoluneuvonnat käynyt ja kaiken saatavissa olevan tutkimusmateriaalin lukenut, tiedän, että näin ei tule käymään. Vaikka tulisivat kuinka hyvin toimeen, tämä lahdoittaja ei tule olemaan sen lapsen isä. Ei, vaikka se sinusta tosi ihana ja kaunis tarina olisikin. Isäksi ei tulla noin. Ja sen tietävät lahjoittajatkin, ja heiltä myös varmistetaan omassa neuvonnassaan, ettei tällaisia harhakäsityksiä ole heillä taustalla, kun lahjoittamaan lähtevät.
Onko lisää asioita, joita tiedät paremmin kuin asianosaiset? Anna palaa!
No eipä nyt tarvitse herneitä vetää nenään. Mut on adoptoitu ja tää asia selvisi mulle vasta aikuisena. On toki hienoa ja ihanaa, että adoptoidaan lapsia syystä tai toisesta, mutta mun tapauksessa asiaa pommitettiin eikä adoptiovanhemmat sulattaneet sitä, että sain tietää oikean äitini ja meistä tuli läheisiä ja hän on mulle se "oikea äiti". Me ollaan samaa verta ja lihaa sekä hyvin samanlaisia ihmisiä, koska ollaan äiti ja lapsi.
Työpaikalla aamupalaverissa työkaveri vieressä 10 muun hengen ollessa paikalla uteli ”kuule ootsä raskaana!?” Just toivuin varhaisesta keskenmenosta ja takana oli jo muutenkin parin vuodemn lapsettomuuskärsimys. 50 v kaikenlaista muutenkin suustaan töräyttelevä täti-ihminen oli tämä kyselijä. Uusi työpaikkakin oli, olin ehkä kolmatta viikkoa töissä silloin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Oliko lapsi vahinko?"
- saattoipa ollakin, mutta ei kuulu sinulle.
Meiltä kysyttiin muodossa "Oliko yllätys" tarkoittaen juuri tasan samaa eli "vahinkoa".
Vierailija kirjoitti:
"Oliko lapsi vahinko?"
- saattoipa ollakin, mutta ei kuulu sinulle.
Auts, mä kysyin kerran kaveriltani että "oliko lapsi suunniteltu" kun pari oli ollut yhdessä vasta päälle vuoden. Mutta olet oikeassa, olihan se tökeröä eikä se mulle kuulu! Puhun usein ennen kuin ajattelen. :-/
Jotenkin vaikuttaa siltä, että naisia ei edelleenkään arvosteta persoonina ja yksilöinä vaan heidän pitäisi "oikeuttaa" olemassaolonsa olemalla äitejä ja vaimoja. Kuulostaa korkealentoiselta, tiedän, mutta kyllä edelleen kuulee paheksuntaa ja ilkeilyä silloin, kun nainen ei ole perheellistynyt. Miehet eivät joudu kuuntelemaan läheskään niin paljon tökeröitä kommentteja ja kysymyksiä, vaikka toki heitäkin höyrähtäneet sukulaistädit tuppaavat sukujuhlissa ahdistelemaan. Mutta kyllä esim. työpaikoilla voidaan olla todella törkeitä ja epähienotunteisia lisääntymisasioista udellessa ja esim. minulle on loukkaannuttu siitä, kun en ole halunnut avata yksityiselämääni tältä osin. Olen siis vapaaehtoisesti lapseton ja sinut asian kanssa mutta naisvaltaisissa työyhteisöissä ei aina suhtauduta kauhean hyvin tämän ratkaisun tehneisiin naisiin enkä todennäköisesti saisi hetken rauhaa sen jälkeen, mikäli toisin asian esiin.
Alkoholisoitunut tätini alkoi sukujuhlissa kovaan ääneen kailottaa miten on käsittämätöntä, ettei nuoret naiset halua lapsia ja heillä ei sitten ole vanhana ketään joka käy katsomassa. Sanoin kovaan ääneen EIVÄTPÄ OMAT LAPSESI AINAKAAN LUONASI KÄY, suoraan sanoen iskin vyön alle sillä serkkuni eivät halua olla äitinsä kanssa tekemisissä.
Tätiäni on selkeästi alkanut turhauttaa se ettei minulla ja miehelläni ole lapsia. Ei, vaikka ollaan kolmekymppisiä, vaikka ollaan oltu yhdessä nuoresta asti ja naimisissakin jo 8 vuotta, ei vaikka ostettiin talo maalta ja ajellaan farmariautolla, ei vaikka hyvin ehtisi...
"Kyllä vois nyt jo lapsia olla."
"Joko teille tulee kohta vauva?"
"Ajattelin että oot varmaan raskaana mut ethän sä mitään semmosta..."
"Mikä on kun ei kukaan teistä tee vauvoja??"
Kerran neuloin huivia ja täti siihen "Eikö pitäisi nyt jo tehdä vauvalle nuttua eikä tuollaisia??!".
En koskaan sano noihin mitään. Jos haluttaisiin lapsia, niitä varmaan tosiaan olisi jo tähän mennessä, eiköstä vaan... Jos olisin sanavalmiimpi ja vittumaisempi, saattaisin kiusallani vastata:
"Ei kaikki vaan voi saada lapsia... 😭"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen naisen kanssa naimisissa oleva nainen ja vaimoni odottaa esikoistamme. Useampi ihminen on kysynyt kuka lapsen isä on. :) :) :)
No kyllä sillä lapsella ihan biologinen isäkin on. :) :) :).
Niin kuin sanoin jo poistetussa kommentissani.
Ei mun lapsella tule olemaan biologista eikä sosiaalista isää. Hän saa alkunsa lahjasolulla, jonka antajasta puhutaan lahjoittajana. Henkilö on anonyymi, emmekä tiedä kuka hän on. Täysi-ikäisenä lapsi voi halutessaan etsiä lahjoittajan käsiinsä, mutta tällä ei ole velvollisuutta olla tavoitettavissa. Isä hän ei tule olemaan lapselleni koskaan.
"Isä hän ei tule olemaan lapselleni koskaan"
Mistäs tiedät, vaikka tavatessaan tulisivat oikein hyvin juttuun ja tulisi läheisiä. Jopa niin, että haluavat isä lapsi suhteen. Tää lapsi on kuitenkin puolet sitä lahjoittaa ei sua.No nyt kun olen hoidoissa ja noi lahjasoluneuvonnat käynyt ja kaiken saatavissa olevan tutkimusmateriaalin lukenut, tiedän, että näin ei tule käymään. Vaikka tulisivat kuinka hyvin toimeen, tämä lahdoittaja ei tule olemaan sen lapsen isä. Ei, vaikka se sinusta tosi ihana ja kaunis tarina olisikin. Isäksi ei tulla noin. Ja sen tietävät lahjoittajatkin, ja heiltä myös varmistetaan omassa neuvonnassaan, ettei tällaisia harhakäsityksiä ole heillä taustalla, kun lahjoittamaan lähtevät.
Onko lisää asioita, joita tiedät paremmin kuin asianosaiset? Anna palaa!
No eipä nyt tarvitse herneitä vetää nenään. Mut on adoptoitu ja tää asia selvisi mulle vasta aikuisena. On toki hienoa ja ihanaa, että adoptoidaan lapsia syystä tai toisesta, mutta mun tapauksessa asiaa pommitettiin eikä adoptiovanhemmat sulattaneet sitä, että sain tietää oikean äitini ja meistä tuli läheisiä ja hän on mulle se "oikea äiti". Me ollaan samaa verta ja lihaa sekä hyvin samanlaisia ihmisiä, koska ollaan äiti ja lapsi.
Juu, tajuat varmaan, että noin ei käy edes yhdelle miljoonasta. Lahjasolulasta hankittaessa on aivan äärimmäisen keskeistä, että mitään haihatuksia solun lahjoittajan vanhemmuudesta ei elätellä. Lahjoittaja ei tule kuulumaan perheen elämään, eikä tuollaisia pidä mennä ihmisille sanomaan, että "sinä et sitä tiedä, tuleeko siitä siittiömiehestä lapselle isä." No ei tule. Tuollainen puhe on todella loukkaavaa.
Siis mitä helv? Mitä jos sille sedälle olis tosiaan pamauttanut, että joo tosiaan mulla on toi endometrioosi ja lisäksi amh-arvo alhalla ja tyroksiinitkin päin hittua, ja miehellä on sit sekä alhainen määrä siittiöitä, että huono liikkuvuus, niin minkäslaista neuvoa, arvon setä, sulla olis tähän antaa? Miksi hän koki tarpeelliseksi tietää, onko teillä jotain ongelmia? Miten se olisi häntä hyödyttänyt, tai miten hän olisi ajatellut voivansa auttaa? Sieltä olis aivan varmasti tullut el classicot, eli jotain yhdyntäasento-opastusta ja ohje ottaa rennosti, koska silleenhän niitä lapsia vaan saadaan.
Kaikkee sitä ihmiset joutuukin kuunteleen. Voimia!