Törkein tai ärsyttävin tapa miten teiltä on udeltu lisääntymisestä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et saa vertaistukea. Lääkärin työhön kuuluu muistuttaa, että naisilla hedelmällisyys alenee dramaattisesti yleensä  35 v nurkilla, joillakin aikaisemmin ja joillakin myöhemmin. Myös riski sikiön kehityspoikkeamille kasvaa dramaattisesti äidin iän myötä.  Itse päätät tahdotko lapsia. Kun olet 27-28 v on hyvä kertoa tästä!

Mielestäni myös miehille olisi aiheellista keroa, että nuoremmat miehet siittävät keskimäärin terveempiä lapsia ja varmemmin.

Kokemukseni:

- Gynekologi kysyi, että tiedänkö, miten naisen hedelmällisyys muuttuu. Olin tuolloin 27 v, ovulaatio tutkimuksen aikaan menossa, josta minulle mainitsi "hyvä hetki yrittää lasta..." ja olin lapseton.

- Äitini kysyi, että "Tiedäthän...?" jo silloin, kun olin 23 v. Sanoin, että tiedän ja olen ajatellut, että kun olen 25v  on miehenikin tehtävä päätöksiä, jos tahtoo suurella todennäköisyydellä lapsen tai lapsia, sillä minä kyllä tahdon.

En loukkaantunut vaan kiitin.

Niin, ymmärrän kyllä, jos gynekologi asiallisesti ottaa tämän puheeksi (ja on ottanutkin, mutta ei onneksi töksäytellyt mitään mautonta). Mutta tämä mun käynti liittyi tapaturmaan, jossa olin ollut. Lääkäri jutusteli kaikkea muutakin, kyseli kesäsuunnitelmistani ja opintojeni edistymisestä ja tulevista urahaaveista, ja sitten tuli tämä kysymys perheen perustamisesta. Huoh. Ap

Gynekologi voi hienotunteisesti ja tahdikkaasti ottaa asian puheeksi, mutta ei painostaa tai töksäytellä.

Huonoja tapoja: "sun ikäisen pitäisi jo alkaa tehdä lapsia", "en uusi ehkäisyreseptiä sun ikäiselle", "kyllä se mieli vielä muuttuu"

Hyviä tapoja: "onko sinulla toiveissa saada joskus lapsia?", "haluatko kysyä jotain hedelmällisyydestä/raskaudesta/synnytyksestä?"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen naisen kanssa naimisissa oleva nainen ja vaimoni odottaa esikoistamme. Useampi ihminen on kysynyt kuka lapsen isä on. :) :) :)

No kyllä sillä lapsella ihan biologinen isäkin on. :) :) :).

Niin kuin sanoin jo poistetussa kommentissani.

Siittiö on joltain kyllä, mutta anonyymiltä luovuttajalta. Pitäiskö tuohon vastata mielestäsi jotain? "Joo se on joku tanskalainen, en tiedä kuka."?

Mä katson nykyään kyselijöitä tiukasti silmiin ja sanon jotain sellaista, että kysely loppuu siihen, ja muistavat loppuelämänsä olla kyselemättä. Saatan heittää vähän mitä sylki suuhun tuo, enkä koe minkäänlaisia tunnontuskia jälkeenpäin. Yhdelle heitin jotain tyyliin: "Multa on poistettu kohtu sairauden vuoksi, joten kannattaa aina muistaa kysellessään, että tällaiset asiat voivat aika olla kipeitä, ja ihmiset kertovat sitten kyllä itse lapsiin liittyvistä asioista, jos haluavat, mutta kysellä ei saa. Otatko lisää kahvia? Mukavan lämmin kesä ollut." Sen jälkeen tunnelma olikin käsinkosketeltavan epämukava, mutta ei haitannut mua pätkääkään, itsepä aiheutti,  ja itse kärsi nahoissaan.

Ihmisten pitää oppia, että lapsiasioista ei kysellä. Ei koskaan.

Joskus riittää ihan, että vastaa kysymykseen vastakysymyksellä: "Tiesitkö, että kaikki ihmiset eivät voi saada lapsia, ja se on monelle elämän isoin suru?" Ja sitten taas puheenaiheen vaihto.

Olen varmaan tosi ilkeä, mutta tuolla tekniikalla kyselyt loppuvat ennen pitkää. Nyt puolet jengistä luulee, että mulla ei ole kohtua ja loput ties mitä, mutta ihan sama, kunhan saan olla rauhassa.

Olen tahattomasti lapseton ja asia on todella kipeä. Minulla on oikeus valita koska ja kenen kanssa asiaa käsittelen, ja koen myös oikeudekseni lopettaa keskustelun tarvittaessa millä tahansa keinolla niin, ettei tarvitse esimerkiksi seuraavaa viikkoa taas itkeä sängynpohjalla.

Kaikilla muillakin on oikeus valita ja olla joutumatta painostuksen kohteeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen naisen kanssa naimisissa oleva nainen ja vaimoni odottaa esikoistamme. Useampi ihminen on kysynyt kuka lapsen isä on. :) :) :)

No kyllä sillä lapsella ihan biologinen isäkin on. :) :) :).

Niin kuin sanoin jo poistetussa kommentissani.

Ei mun lapsella tule olemaan biologista eikä sosiaalista isää. Hän saa alkunsa lahjasolulla, jonka antajasta puhutaan lahjoittajana. Henkilö on anonyymi, emmekä tiedä kuka hän on. Täysi-ikäisenä lapsi voi halutessaan etsiä lahjoittajan käsiinsä, mutta tällä ei ole velvollisuutta olla tavoitettavissa. Isä hän ei tule olemaan lapselleni koskaan.

Istuin itsekseni kahvilla torilla. Tuntematon mies istui samaan pöytään. Siinä lähellä oli lapsia leikkimässä.

Mies: Onko noi sun lapsia?

Minä: Ei.

Mies: Jätitkö omat lapset kotiin?

Minä: En kun ei ole lapsia.

Mies: Aiotko hankkia lapsia?

Minä: En.

Eihän tämä varsinaisesti mitenkään törkeää ollut, mutta tyyppi oli täysin tuntematon, ei edes tervehtinyt vaan alkoi samantien kysellä lapsiasiasta, ja sitäpaitsi olen 46 v joten alkaa olla myöhäistä joka tapauksessa!

Vierailija kirjoitti:

"Eikös sinunkin kannattaisi nyt vain ottaa joku kiva mies ja ruveta perhettä perustamaan, alkaa olla kiire jo!"

"Oletkos sinä juuri niitä naisia, joista lehdissä kirjoitellaan, joita kiinnostaa äitiyden sijaan vain matkustella?"

"Kyllä se on nykyisin niin helppoa kun nainen voi vapaasti valita elää ihan itsenäisesti, ei tarvitse tehdä lapsiakaan muiden mieliksi."

"Nyt nuorena on varmasti mukavaa olla vapaa, mutta oletko ajatellut että sitten kun olet vanha niin kukaan ei käykään sinua katsomassa?"

Sun muita olettamuksia siitä, että olen kolmekymppinen lapseton sinkku ihan omasta halustani ja että tilanne muuttuisi sormia napsauttamalla jos vain päättäisin niin.

Minä olen omasta halustani lapseton kolmekymppinen sinkku ja minusta nuo utelut ovat todella kummallisia. Olen monesti törmännyt siihen, että minuun ei sen kummemmin haluta edes tutustua, oletetaan vaan, että kyllä sillä on mies ja lapset haaveissa ja udellaan asiasta mahdollisimman suorasukaisesti. Olen muuten aina ihmetellyt sitä, miksi pariutumisen ja lastenhankinnan kaltaiset henkilökohtaiset aiheet ovat niin monien mielestä vapaata riistaa. Liekö se jotain vallankäyttöä?

Tämmösen keskustelun mm. oon joskus tahattomasti lapsettomana joutunut käymään ennalta tuntemattoman viisikymppisen miehen kanssa:

- Susta näkee, että ois kauhee vauvakuume, sanoo mies.

- Jaha

- Taitaa tulla ikä  kohta vastaan, nyt vaan hommiin!

- No se ei kuule ihan kaikilta onnistu noin vaan, vaikka kuinka haluaisi.

- Kyllä se kuule oikeella asenteella onnistuu!

- Sanotko nyt ihan tosissaan, että jokainen voi saada lapsia, jos asenne on oikea?

- Tottakai, mullakin on kolme, tulivat tuosta vaan!

- Oletko kuullut, että joka viidettä ihmistä koskettaa sellainen asia, kuin tahaton lapsettomuus? Ihmisillä voi olla esimerkiksi kaikenlaisia sairauksia, joiden vuoksi lasta ei voi saada.

- Joo, mutta sitten vaan lääkäriin, kyllä se kato siellä hoituu!

- Eli jos naiselta on vaikka poistettu syövän vuoksi kohtu, hän voi edelleen tulla raskaaksi, jos oikein kovasti haluaa?

- No kyllä se näin on! Ei se lapsenteko vaikeeta ole!

Ollaan miehen kanssa lapsettomia ihan omasta halusta, ja tämähän vasta onkin ongelma monille sukulaisille. Kyläillessä saa aina kuulla ihmettelyä ja jopa syyllistämistä, enkä vieläkään ymmärrä, miten toisten jälkikasvu tai sen puuttuminen vaikuttaa muihin ihmisiin.

En ole ikinä loukkaantunut, jos udellaan. Vastaan huumorilla jotain 10 lapsen suunnitelmasta. Lapsihaaveet on kuitenkin mun ja miehen välinen asia, aika harvalle voisin tarkemmin niistä kertoa ilman että olisi olo mieheni luottamuksen rikkomisesta.

Ymmärrän hyvin silti, jos näin henkilökohtainen utelu useimpia loukkaa. Saati sitten lapsettomuuttaan surevaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen naisen kanssa naimisissa oleva nainen ja vaimoni odottaa esikoistamme. Useampi ihminen on kysynyt kuka lapsen isä on. :) :) :)

No kyllä sillä lapsella ihan biologinen isäkin on. :) :) :).

Niin kuin sanoin jo poistetussa kommentissani.

Ei mun lapsella tule olemaan biologista eikä sosiaalista isää. Hän saa alkunsa lahjasolulla, jonka antajasta puhutaan lahjoittajana. Henkilö on anonyymi, emmekä tiedä kuka hän on. Täysi-ikäisenä lapsi voi halutessaan etsiä lahjoittajan käsiinsä, mutta tällä ei ole velvollisuutta olla tavoitettavissa. Isä hän ei tule olemaan lapselleni koskaan.

Anteeksi nyt vain mutta sinähän et sitä päätä.

Muutenkin olette kaikki loukkaantujat turhan herkkänahkaisia. On ihan normaalia kysellä lapsista. Sairaudet ja tahattomuudet ovat aivan eri asia, pääsette vähemmällä kun vaan toteatte hymyillen että katsellaan. Naurettavaa alkaa kasvattamaan aikuista ihmistä tuollaisilla saarnoilla. Siitä ette ainakaan myötätuntoa saa.

Vierailija kirjoitti:

En ole ikinä loukkaantunut, jos udellaan. Vastaan huumorilla jotain 10 lapsen suunnitelmasta. Lapsihaaveet on kuitenkin mun ja miehen välinen asia, aika harvalle voisin tarkemmin niistä kertoa ilman että olisi olo mieheni luottamuksen rikkomisesta.

Ymmärrän hyvin silti, jos näin henkilökohtainen utelu useimpia loukkaa. Saati sitten lapsettomuuttaan surevaa.

Moni asia vaikuttaa siihen, ahdistavatko nämä utelut vai eivät. Niin kauan kuin on tavallaan itsellä kaikki mahdollisuudet auki (ei ole iän puolesta kiire, rinnalla sopiva kumppani, elämäntilanne ok, ei sairautta tai todettua hedelmättömyyttä...) uteluille vielä jaksaakin hymähdellä ja suhtautua huumorilla, koska kaikkihan on vielä mahdollista. Jos mikään em. alkaa prakaamaan ja vuodet vierivät, huumori loppuu todella nopeasti. Muistan itsekin, että alta kolmekymppisenä vakaassa parisuhteessa oli joskus ihan hauskaakin, jos joku kysäisi. Elämäntilanteen muututtua ja vuosien vierittyä alkoi hyvin nopeasti kyllä hymy hyytyä.

Joskus toivoisin oikein sellaista kansanliikettä, että me lisääntymisikäiset opeteltaisiin napakasti ilmoittamaan, etteivät utelut sovi.

Itse en voi saada lisää lapsia, vaikka miten haluaisin. Olen aina haaveillut monesta lapsesta mutta terveyteni tuli tielle, ja minulta on jouduttu poistamaan kohtu.

Onneksi minulla on yksi, ihana ja fiksu, suloinen lapsi.

Silti toisen, ja kolmannenkin lapsen kaipuu on hyvin kipeä asia.

Arvatkaa miten satutti, kun sanottiin "etkai sinä pussin suuta yhden takia aukaissut, menee pussikin turhaan pilalle"

Silloin en säästellyt vaan töksäytin suoraan että en voi saada enempää lapsia, kun tyyppi rupesi sopertamaan anteeksipyyntöä niin käskin poistua asunnostani ja sanoin ettei saa anteeksi. Tätini siis tämä töksäyttäjä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen naisen kanssa naimisissa oleva nainen ja vaimoni odottaa esikoistamme. Useampi ihminen on kysynyt kuka lapsen isä on. :) :) :)

No kyllä sillä lapsella ihan biologinen isäkin on. :) :) :).

Niin kuin sanoin jo poistetussa kommentissani.

Ei mun lapsella tule olemaan biologista eikä sosiaalista isää. Hän saa alkunsa lahjasolulla, jonka antajasta puhutaan lahjoittajana. Henkilö on anonyymi, emmekä tiedä kuka hän on. Täysi-ikäisenä lapsi voi halutessaan etsiä lahjoittajan käsiinsä, mutta tällä ei ole velvollisuutta olla tavoitettavissa. Isä hän ei tule olemaan lapselleni koskaan.

Anteeksi nyt vain mutta sinähän et sitä päätä.

Muutenkin olette kaikki loukkaantujat turhan herkkänahkaisia. On ihan normaalia kysellä lapsista. Sairaudet ja tahattomuudet ovat aivan eri asia, pääsette vähemmällä kun vaan toteatte hymyillen että katsellaan. Naurettavaa alkaa kasvattamaan aikuista ihmistä tuollaisilla saarnoilla. Siitä ette ainakaan myötätuntoa saa.

Anteeksi nyt en ymmärtänyt. Mitä siis en päätä? Siis kyllä Suomen laki sen päättää, ettei solun lahjoittajan henkilötietoja minulle anneta, eikä hän voi olla lapselleni edes teoriassa isä. Vai mitä tarkoitit?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen naisen kanssa naimisissa oleva nainen ja vaimoni odottaa esikoistamme. Useampi ihminen on kysynyt kuka lapsen isä on. :) :) :)

No kyllä sillä lapsella ihan biologinen isäkin on. :) :) :).

Niin kuin sanoin jo poistetussa kommentissani.

Ei mun lapsella tule olemaan biologista eikä sosiaalista isää. Hän saa alkunsa lahjasolulla, jonka antajasta puhutaan lahjoittajana. Henkilö on anonyymi, emmekä tiedä kuka hän on. Täysi-ikäisenä lapsi voi halutessaan etsiä lahjoittajan käsiinsä, mutta tällä ei ole velvollisuutta olla tavoitettavissa. Isä hän ei tule olemaan lapselleni koskaan.

Anteeksi nyt vain mutta sinähän et sitä päätä.

Muutenkin olette kaikki loukkaantujat turhan herkkänahkaisia. On ihan normaalia kysellä lapsista. Sairaudet ja tahattomuudet ovat aivan eri asia, pääsette vähemmällä kun vaan toteatte hymyillen että katsellaan. Naurettavaa alkaa kasvattamaan aikuista ihmistä tuollaisilla saarnoilla. Siitä ette ainakaan myötätuntoa saa.

Jos tietäisit, miltä tahattoman lapsettomuuden suru musertavimmillaan tuntuu, et sanoisi noin. Kyselyt laukaisevat niin valtavia suru- ja ahdistusreaktioita, että sitä voi varmasti olla vaikea kuvitella, jos ei ole kokenut tai läheltä seurannut. Ehkä kaikkien ei tarvitsekaan ymmärtää, mutta lähtökohtaisesti voisi olla viisasta miettiä, kumpi on tärkeämpää: ihmisen oikeus kysellä huvikseen sellaisia kysymyksiä, joiden tietää mahdollisesti satuttavan toisia valtavasti, vai ihmisen oikeus suojata itseään suurimaan mahdollisen elämänkriisin keskellä. Miksi tehdä tahallaan sellaista, jonka tietää mahdollisesti satuttavan valtavasti?

Vierailija kirjoitti:

Itse en voi saada lisää lapsia, vaikka miten haluaisin. Olen aina haaveillut monesta lapsesta mutta terveyteni tuli tielle, ja minulta on jouduttu poistamaan kohtu.

Onneksi minulla on yksi, ihana ja fiksu, suloinen lapsi.

Silti toisen, ja kolmannenkin lapsen kaipuu on hyvin kipeä asia.

Arvatkaa miten satutti, kun sanottiin "etkai sinä pussin suuta yhden takia aukaissut, menee pussikin turhaan pilalle"

Silloin en säästellyt vaan töksäytin suoraan että en voi saada enempää lapsia, kun tyyppi rupesi sopertamaan anteeksipyyntöä niin käskin poistua asunnostani ja sanoin ettei saa anteeksi. Tätini siis tämä töksäyttäjä.

Apua...kuinka tökeröä! Teit ihan oikein! Joku raja se on oltava, ja todellakin joskus saa myös suuttua. Halaus sulle!

Vierailija kirjoitti:

Ollaan miehen kanssa lapsettomia ihan omasta halusta, ja tämähän vasta onkin ongelma monille sukulaisille. Kyläillessä saa aina kuulla ihmettelyä ja jopa syyllistämistä, enkä vieläkään ymmärrä, miten toisten jälkikasvu tai sen puuttuminen vaikuttaa muihin ihmisiin.

Amen.

Mun oma sisko kysyi multa mikä mua vaivaa kun en halua lapsia. Ja sanoi myös "eihän elämällä ole mitään tarkoitusta ilman lapsia". Ärsyttävintä on että sisko nyt on semmonen hyväntahtoinen höntti välillä joten vaikka sisimmässä nuo sanat kalvaa en kuitenkaan sanonut mitään vaikka yleensä olen hyvin sanavalmis. Äidille kun tästä kerroin sanoi että se nyt on semmonen, ei tuosta kannata suuttua.

Jos ajatellaan vaikka tuollaista tilannetta, kuin kirjoittaja 32 tuossa kertoo, miksi ihmeessä hänen pitäisi olla tuossa tilanteessa ystävällinen? Miksi sillä, jolla on iso kipu, on velvollisuus olla jatkuvasti kohtelias syvästi satuttavia törkeyksiä latelevia ihmisiä kohtaan? Eikö velvollisuus olisi enemmänkin tällä kyselijällä olla olematta ilkeä k***pää?

Hyi, kun tuli vaikea olo jo pelkästään ketjua lukiessa! Onneksi minulta ei ole kyselty, eikä varmaan kyselläkkään. Ei ole ollut kumppania, eikä oikeastaan minkäänlaisia haluja seksiin, että niitä lapsia syntyisi ja olen 23v N. Tosin "Ei paneta.", voisi ollakin käypä vastaus hiljentämään tungettelevat kyselijät.

Työkaveri uteli jatkuvasti: ”millonkas teille sitä perheenlisäystä?” ”niin, oletteko te meinanneet lapsia hankkia?”

Ensinnäkin, ei kuulu työkaverille. Toiseksi, ei ihan mene normaalina keskustelun aloituksena kun melkein viikottain pitää kysyä. Lopulta vielä alkoi lisätä tuohon, että niin tätä ei varmaan saisi kysyä, mutta...

En vastannut mitään koskaan, vaan joka ikinen kerta vaihdoin aihetta. Ihan todella törkeää käytöstä.

Sitten kun olin raskaana, tuolle työkaverille todellakaan ei tehnyt mieli kertoa ennen kun oli pakko. Ja eipä huvittanut ko. supermamman kanssa jutella mitään raskauteen tai vauvaan liittyvää, ihan tuosta utelusta johtuen.

Vierailija kirjoitti:

Et saa vertaistukea. Lääkärin työhön kuuluu muistuttaa, että naisilla hedelmällisyys alenee dramaattisesti yleensä  35 v nurkilla, joillakin aikaisemmin ja joillakin myöhemmin. Myös riski sikiön kehityspoikkeamille kasvaa dramaattisesti äidin iän myötä.  Itse päätät tahdotko lapsia. Kun olet 27-28 v on hyvä kertoa tästä!

Mielestäni myös miehille olisi aiheellista keroa, että nuoremmat miehet siittävät keskimäärin terveempiä lapsia ja varmemmin.

Kokemukseni:

- Gynekologi kysyi, että tiedänkö, miten naisen hedelmällisyys muuttuu. Olin tuolloin 27 v, ovulaatio tutkimuksen aikaan menossa, josta minulle mainitsi "hyvä hetki yrittää lasta..." ja olin lapseton.

- Äitini kysyi, että "Tiedäthän...?" jo silloin, kun olin 23 v. Sanoin, että tiedän ja olen ajatellut, että kun olen 25v  on miehenikin tehtävä päätöksiä, jos tahtoo suurella todennäköisyydellä lapsen tai lapsia, sillä minä kyllä tahdon.

En loukkaantunut vaan kiitin.

No ei kyllä kuulu. Gynekologi voi asiasta keskustella, kun käynnin/asiakkaan esille nostaman kysymyksen aiheena on ehkäisy/lisääntyminen.

Miltäköhän tämänkin kommentin heittäneestä riemuidiootista tuntuisi, jos saarnaisin hänelle lapsenteosta vastaanotollani/leikkausssalissa? Etenkään kun en sen kummemmin ole siihen alaan perehtynyt.

T: Kirurgi