Lue keskustelun säännöt.
Törkein tai ärsyttävin tapa miten teiltä on udeltu lisääntymisestä?
16.07.2020 |
Aloitan: Viimeksi lääkärissä käydessä lääkäri keksi hienon small talk -aiheen ja päätti ruveta kyselemään "milloinkas aiotte perheenlisäystä hankkia?". Ymmärtäisin jos kysymys liittyisi jotenkin lääkärikäynnin syyhyn, mutta kun ei. 30 v mittarissa ja kolmatta vuotta naimisissa, alkaa pikkuhiljaa tympäistä nämä utelijat. Vertaistukea?
Kommentit (116)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen naisen kanssa naimisissa oleva nainen ja vaimoni odottaa esikoistamme. Useampi ihminen on kysynyt kuka lapsen isä on. :) :) :)
No kyllä sillä lapsella ihan biologinen isäkin on. :) :) :).
Niin kuin sanoin jo poistetussa kommentissani.
Ei mun lapsella tule olemaan biologista eikä sosiaalista isää. Hän saa alkunsa lahjasolulla, jonka antajasta puhutaan lahjoittajana. Henkilö on anonyymi, emmekä tiedä kuka hän on. Täysi-ikäisenä lapsi voi halutessaan etsiä lahjoittajan käsiinsä, mutta tällä ei ole velvollisuutta olla tavoitettavissa. Isä hän ei tule olemaan lapselleni koskaan.
"Isä hän ei tule olemaan lapselleni koskaan"
Mistäs tiedät, vaikka tavatessaan tulisivat oikein hyvin juttuun ja tulisi läheisiä. Jopa niin, että haluavat isä lapsi suhteen. Tää lapsi on kuitenkin puolet sitä lahjoittaa ei sua.No nyt kun olen hoidoissa ja noi lahjasoluneuvonnat käynyt ja kaiken saatavissa olevan tutkimusmateriaalin lukenut, tiedän, että näin ei tule käymään. Vaikka tulisivat kuinka hyvin toimeen, tämä lahdoittaja ei tule olemaan sen lapsen isä. Ei, vaikka se sinusta tosi ihana ja kaunis tarina olisikin. Isäksi ei tulla noin. Ja sen tietävät lahjoittajatkin, ja heiltä myös varmistetaan omassa neuvonnassaan, ettei tällaisia harhakäsityksiä ole heillä taustalla, kun lahjoittamaan lähtevät.
Onko lisää asioita, joita tiedät paremmin kuin asianosaiset? Anna palaa!
No eipä nyt tarvitse herneitä vetää nenään. Mut on adoptoitu ja tää asia selvisi mulle vasta aikuisena. On toki hienoa ja ihanaa, että adoptoidaan lapsia syystä tai toisesta, mutta mun tapauksessa asiaa pommitettiin eikä adoptiovanhemmat sulattaneet sitä, että sain tietää oikean äitini ja meistä tuli läheisiä ja hän on mulle se "oikea äiti". Me ollaan samaa verta ja lihaa sekä hyvin samanlaisia ihmisiä, koska ollaan äiti ja lapsi.
Juu, tajuat varmaan, että noin ei käy edes yhdelle miljoonasta. Lahjasolulasta hankittaessa on aivan äärimmäisen keskeistä, että mitään haihatuksia solun lahjoittajan vanhemmuudesta ei elätellä. Lahjoittaja ei tule kuulumaan perheen elämään, eikä tuollaisia pidä mennä ihmisille sanomaan, että "sinä et sitä tiedä, tuleeko siitä siittiömiehestä lapselle isä." No ei tule. Tuollainen puhe on todella loukkaavaa.
Nämä on vähän niitä asioita joita ei voi ymmärtää kuin saman läpikäynyt. Se ettei tiedä itsestään sitä toista puolta on hyvin kalvava ja sisältä syövä tunne. Omalla kohdallani totuuden paljastuttua tuntui kuin koko siihenastinen elämä olisi ollut valhetta eikä tavallaan edes totta. Moni asia vaan loksahti paikalleen, kun löysin äitini ja oli ihan ihmeellistä nähdä se ihminen jonka piirteitä mussa on. Tuntuu myös pahalta ettei mulla ollut mahdollisuutta yhteiseen lapsuuteen sisarpuolien kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen naisen kanssa naimisissa oleva nainen ja vaimoni odottaa esikoistamme. Useampi ihminen on kysynyt kuka lapsen isä on. :) :) :)
No kyllä sillä lapsella ihan biologinen isäkin on. :) :) :).
Niin kuin sanoin jo poistetussa kommentissani.
Ei mun lapsella tule olemaan biologista eikä sosiaalista isää. Hän saa alkunsa lahjasolulla, jonka antajasta puhutaan lahjoittajana. Henkilö on anonyymi, emmekä tiedä kuka hän on. Täysi-ikäisenä lapsi voi halutessaan etsiä lahjoittajan käsiinsä, mutta tällä ei ole velvollisuutta olla tavoitettavissa. Isä hän ei tule olemaan lapselleni koskaan.
"Isä hän ei tule olemaan lapselleni koskaan"
Mistäs tiedät, vaikka tavatessaan tulisivat oikein hyvin juttuun ja tulisi läheisiä. Jopa niin, että haluavat isä lapsi suhteen. Tää lapsi on kuitenkin puolet sitä lahjoittaa ei sua.No nyt kun olen hoidoissa ja noi lahjasoluneuvonnat käynyt ja kaiken saatavissa olevan tutkimusmateriaalin lukenut, tiedän, että näin ei tule käymään. Vaikka tulisivat kuinka hyvin toimeen, tämä lahdoittaja ei tule olemaan sen lapsen isä. Ei, vaikka se sinusta tosi ihana ja kaunis tarina olisikin. Isäksi ei tulla noin. Ja sen tietävät lahjoittajatkin, ja heiltä myös varmistetaan omassa neuvonnassaan, ettei tällaisia harhakäsityksiä ole heillä taustalla, kun lahjoittamaan lähtevät.
Onko lisää asioita, joita tiedät paremmin kuin asianosaiset? Anna palaa!
No eipä nyt tarvitse herneitä vetää nenään. Mut on adoptoitu ja tää asia selvisi mulle vasta aikuisena. On toki hienoa ja ihanaa, että adoptoidaan lapsia syystä tai toisesta, mutta mun tapauksessa asiaa pommitettiin eikä adoptiovanhemmat sulattaneet sitä, että sain tietää oikean äitini ja meistä tuli läheisiä ja hän on mulle se "oikea äiti". Me ollaan samaa verta ja lihaa sekä hyvin samanlaisia ihmisiä, koska ollaan äiti ja lapsi.
Juu, tajuat varmaan, että noin ei käy edes yhdelle miljoonasta. Lahjasolulasta hankittaessa on aivan äärimmäisen keskeistä, että mitään haihatuksia solun lahjoittajan vanhemmuudesta ei elätellä. Lahjoittaja ei tule kuulumaan perheen elämään, eikä tuollaisia pidä mennä ihmisille sanomaan, että "sinä et sitä tiedä, tuleeko siitä siittiömiehestä lapselle isä." No ei tule. Tuollainen puhe on todella loukkaavaa.
Nämä on vähän niitä asioita joita ei voi ymmärtää kuin saman läpikäynyt. Se ettei tiedä itsestään sitä toista puolta on hyvin kalvava ja sisältä syövä tunne. Omalla kohdallani totuuden paljastuttua tuntui kuin koko siihenastinen elämä olisi ollut valhetta eikä tavallaan edes totta. Moni asia vaan loksahti paikalleen, kun löysin äitini ja oli ihan ihmeellistä nähdä se ihminen jonka piirteitä mussa on. Tuntuu myös pahalta ettei mulla ollut mahdollisuutta yhteiseen lapsuuteen sisarpuolien kanssa.
Joo, toi on ihan älytön tragedia, eikä lapselle saisi koskaan noin tehdä. Et voi kuitenkaan tuon perusteella sanoa, että lahjasolulapsi saattaa saada solunlahjoittajastaan vanhemman. Sekä solujen luovuttajat, että vastaanottajat käyvät valmennuksen, jossa asia tehdään heille selväksi. Kyse ei ole vanhemmuussuhteesta. Koskaan.
Vastaanottaja koulutetaan siihen, kuinka asiaa lapsen kanssa käsitellään. Alkuperää ei saa lapselta salata, vaan hän tietää pienestä pitäen, että joku kiltti ihminen on lahjoittanut vanhemmalle/vanhemmille solun, jotta hän on voinut syntyä omaan kotiin. Näillä lapsilla ei ole tunnetta siitä, että mitään puuttuu, tai elämässä on mitään salaisuuksia. He eivät kaipaa eivätkä ikävöi mitään "puuttuvaa vanhempaa", eivätkä ole välttämättä ollenkaan kiinnostuneita edes tapaamaan luovuttajaa. Heidän elämässään ei tule eteen sellaista kriisiä kuin sinulle on tullut, vaan asia on neutraali ja luonteva.
Tilanne on siis aivan täysin eri kuin sinulla. Pyydän, älä koskaan sano lahjasoluvanhemmalle tai -lapselle, että sitä ei voi tietää, saako luovuttajasta vielä itselleen yhden vanhemman lisää. Se on todella väärin.
Vierailija kirjoitti:
Me oltiin keväällä hautajsisissa, muistotilsisuudessa isotäti tuli juttelemaan, siinä lmi 20 ihmistä kun hän sanoi et kai ole maho? Siis täh? Olen 27v ja meillä ei ole lapsia. Siitä sitten mulle tuntematon sukulainen kysyi että, vai ootko jo paksuna?
Tosi törkeää :(. Tädiltä olisi voinut siinä ihan vastakysymyksenä esimerkiksi kysyä, kuinka hänen emättimen limakalvonsa ovat voineet vaihdevuosien jälkeen. Mieskysyjältä voisi kysäistä, että vieläkö ottaa eteen, vai joko on lerpahtanut.
Minä ja serkkuni (30 ja 31v) kävimme vastikään mummollamme kylässä. Serkku on pitkään kärsinyt tahattomasta lapsettomuudesta ja minä taas olen vapaaehtoisesti lapseton. Molemmat kuitenkin pitkässä heterosuhteessa, serkku naimisissakin ollut jo pitkään.
Mummo sitten alkoi valittamaan ettei vielä ole lapsenlapsenlapsia tullut, kun ei serkkuakaan ole "innostanut". Serkku kyllä osasi topakasti vastata ettei välttämättä kyse innostuksen puutteesta vaan ettei se aina niin helppoa ole kaikille. Itse luulin vielä tässä vaiheessa säästyneeni kommentonnilta, mutta kun sanoin ettei minun suunnastani kannata lapsia odottaa, tokaisi mummo että "voihan sitä aina vaihtaa" ilmeisesti puolisoon viitaten.
Mummomme ei ole ilkeä vaan ajattelematon, mutta kuvastaa kyllä hyvin ihmistä joka ei ole vaivaudu yhtään miettimään kannattaako kaikkea sanoa ääneen.
Vierailija kirjoitti:
Minä ja serkkuni (30 ja 31v) kävimme vastikään mummollamme kylässä. Serkku on pitkään kärsinyt tahattomasta lapsettomuudesta ja minä taas olen vapaaehtoisesti lapseton. Molemmat kuitenkin pitkässä heterosuhteessa, serkku naimisissakin ollut jo pitkään.
Mummo sitten alkoi valittamaan ettei vielä ole lapsenlapsenlapsia tullut, kun ei serkkuakaan ole "innostanut". Serkku kyllä osasi topakasti vastata ettei välttämättä kyse innostuksen puutteesta vaan ettei se aina niin helppoa ole kaikille. Itse luulin vielä tässä vaiheessa säästyneeni kommentonnilta, mutta kun sanoin ettei minun suunnastani kannata lapsia odottaa, tokaisi mummo että "voihan sitä aina vaihtaa" ilmeisesti puolisoon viitaten.
Mummomme ei ole ilkeä vaan ajattelematon, mutta kuvastaa kyllä hyvin ihmistä joka ei ole vaivaudu yhtään miettimään kannattaako kaikkea sanoa ääneen.
Minulla on tahattomasti lapseton isotäti ja lapsettomuus on (ollut) hänelle vaikea asia. Tällä hän ilmeisesti sitten oikeuttaa sen, että kyselee nuorilta lasten hankkimisesta ja töksäyttelee välillä aika tylysti jos lapsia ei tule tarpeeksi nopeasti, kuulemma nykyään pitäisi kun on niin hyvät hoidotkin saatavilla. Itse olen vapaaehtoisesti lapseton ja kun olen ollut pitkään yhdessä mieheni kanssa, olen myös saanut tädin kommenteista osani. En tiedä mikä hienotunteisuus minua sen tädin oman lapsettomuuden kanssa vaivaa, kun en kehtaa sanoa suoraan ettei meille lapsia tule kun kumpikaan ei halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulta kysellään usein onko minulla lapsia ja millon aion hankkia. Ihan kaikki kyselee..kampaajat,työkaverit ja sukulaiset. Vahinkoraskaudesta on jo pitkän aikaa varoiteltu ja vihjailtu että varmaan pian olet raskaana. Olen 23 vuotias enkä edes ikinä seurustellut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen naisen kanssa naimisissa oleva nainen ja vaimoni odottaa esikoistamme. Useampi ihminen on kysynyt kuka lapsen isä on. :) :) :)
No kyllä sillä lapsella ihan biologinen isäkin on. :) :) :).
Niin kuin sanoin jo poistetussa kommentissani.
Ei mun lapsella tule olemaan biologista eikä sosiaalista isää. Hän saa alkunsa lahjasolulla, jonka antajasta puhutaan lahjoittajana. Henkilö on anonyymi, emmekä tiedä kuka hän on. Täysi-ikäisenä lapsi voi halutessaan etsiä lahjoittajan käsiinsä, mutta tällä ei ole velvollisuutta olla tavoitettavissa. Isä hän ei tule olemaan lapselleni koskaan.
"Isä hän ei tule olemaan lapselleni koskaan"
Mistäs tiedät, vaikka tavatessaan tulisivat oikein hyvin juttuun ja tulisi läheisiä. Jopa niin, että haluavat isä lapsi suhteen. Tää lapsi on kuitenkin puolet sitä lahjoittaa ei sua.No nyt kun olen hoidoissa ja noi lahjasoluneuvonnat käynyt ja kaiken saatavissa olevan tutkimusmateriaalin lukenut, tiedän, että näin ei tule käymään. Vaikka tulisivat kuinka hyvin toimeen, tämä lahdoittaja ei tule olemaan sen lapsen isä. Ei, vaikka se sinusta tosi ihana ja kaunis tarina olisikin. Isäksi ei tulla noin. Ja sen tietävät lahjoittajatkin, ja heiltä myös varmistetaan omassa neuvonnassaan, ettei tällaisia harhakäsityksiä ole heillä taustalla, kun lahjoittamaan lähtevät.
Onko lisää asioita, joita tiedät paremmin kuin asianosaiset? Anna palaa!
No eipä nyt tarvitse herneitä vetää nenään. Mut on adoptoitu ja tää asia selvisi mulle vasta aikuisena. On toki hienoa ja ihanaa, että adoptoidaan lapsia syystä tai toisesta, mutta mun tapauksessa asiaa pommitettiin eikä adoptiovanhemmat sulattaneet sitä, että sain tietää oikean äitini ja meistä tuli läheisiä ja hän on mulle se "oikea äiti". Me ollaan samaa verta ja lihaa sekä hyvin samanlaisia ihmisiä, koska ollaan äiti ja lapsi.
Juu, tajuat varmaan, että noin ei käy edes yhdelle miljoonasta. Lahjasolulasta hankittaessa on aivan äärimmäisen keskeistä, että mitään haihatuksia solun lahjoittajan vanhemmuudesta ei elätellä. Lahjoittaja ei tule kuulumaan perheen elämään, eikä tuollaisia pidä mennä ihmisille sanomaan, että "sinä et sitä tiedä, tuleeko siitä siittiömiehestä lapselle isä." No ei tule. Tuollainen puhe on todella loukkaavaa.
Nämä on vähän niitä asioita joita ei voi ymmärtää kuin saman läpikäynyt. Se ettei tiedä itsestään sitä toista puolta on hyvin kalvava ja sisältä syövä tunne. Omalla kohdallani totuuden paljastuttua tuntui kuin koko siihenastinen elämä olisi ollut valhetta eikä tavallaan edes totta. Moni asia vaan loksahti paikalleen, kun löysin äitini ja oli ihan ihmeellistä nähdä se ihminen jonka piirteitä mussa on. Tuntuu myös pahalta ettei mulla ollut mahdollisuutta yhteiseen lapsuuteen sisarpuolien kanssa.
Se, että selittää lahjasoluihmisille mahdollisuudesta lisävanhempaan / -vanhempiin on yhtä väärin kuin tuo, mitä sulle on tehty. Aiheuttaa paljon ahdistusta, surua, traumoja ja rikkinäisyyttä. Varsin väkivaltainen temppu siis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulta kysellään usein onko minulla lapsia ja millon aion hankkia. Ihan kaikki kyselee..kampaajat,työkaverit ja sukulaiset. Vahinkoraskaudesta on jo pitkän aikaa varoiteltu ja vihjailtu että varmaan pian olet raskaana. Olen 23 vuotias enkä edes ikinä seurustellut.
Joo, ensin varoitellaan vahinkoraskaudesta, sitten kun alkaa kolmekymppiä lähestyä, aletaan tivata, että etkö jo ole raskaana. Se myyttinen oikea raskautumisikä on ilmeisesti se perjantain ja lauantain välinen yö siinä täsmälleen kaksi viikkoa ennen kuin ikää tulee mittariin 28,5 vuotta. Muuten olet liian ajoissa tai liian myöhässä. Ja luoja paratkoon, jos et tee/saa lapsia ollenkaan...
Pointti on se, että naisen onnistumista elämässä mitataan lapsensaamisella, ja teetpä melkein mitä tahansa, väärin menee aina.
Kirkkokahveilla vanha mies kysyi, onko minulla lapsia. Kun kerroin, että ei ole, töksäytti, että "Kaikkien naisten pitää hankkia lapsia".
Minä olin hiljaa, samassa pöydässä ollut pappi oli hiljaa.
Ja mikä oli ollut sunnuntain saarnan aihe: älkää tuomitko!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen naisen kanssa naimisissa oleva nainen ja vaimoni odottaa esikoistamme. Useampi ihminen on kysynyt kuka lapsen isä on. :) :) :)
No kyllä sillä lapsella ihan biologinen isäkin on. :) :) :).
Niin kuin sanoin jo poistetussa kommentissani.
Ei mun lapsella tule olemaan biologista eikä sosiaalista isää. Hän saa alkunsa lahjasolulla, jonka antajasta puhutaan lahjoittajana. Henkilö on anonyymi, emmekä tiedä kuka hän on. Täysi-ikäisenä lapsi voi halutessaan etsiä lahjoittajan käsiinsä, mutta tällä ei ole velvollisuutta olla tavoitettavissa. Isä hän ei tule olemaan lapselleni koskaan.
"Isä hän ei tule olemaan lapselleni koskaan"
Mistäs tiedät, vaikka tavatessaan tulisivat oikein hyvin juttuun ja tulisi läheisiä. Jopa niin, että haluavat isä lapsi suhteen. Tää lapsi on kuitenkin puolet sitä lahjoittaa ei sua.No nyt kun olen hoidoissa ja noi lahjasoluneuvonnat käynyt ja kaiken saatavissa olevan tutkimusmateriaalin lukenut, tiedän, että näin ei tule käymään. Vaikka tulisivat kuinka hyvin toimeen, tämä lahdoittaja ei tule olemaan sen lapsen isä. Ei, vaikka se sinusta tosi ihana ja kaunis tarina olisikin. Isäksi ei tulla noin. Ja sen tietävät lahjoittajatkin, ja heiltä myös varmistetaan omassa neuvonnassaan, ettei tällaisia harhakäsityksiä ole heillä taustalla, kun lahjoittamaan lähtevät.
Onko lisää asioita, joita tiedät paremmin kuin asianosaiset? Anna palaa!
No eipä nyt tarvitse herneitä vetää nenään. Mut on adoptoitu ja tää asia selvisi mulle vasta aikuisena. On toki hienoa ja ihanaa, että adoptoidaan lapsia syystä tai toisesta, mutta mun tapauksessa asiaa pommitettiin eikä adoptiovanhemmat sulattaneet sitä, että sain tietää oikean äitini ja meistä tuli läheisiä ja hän on mulle se "oikea äiti". Me ollaan samaa verta ja lihaa sekä hyvin samanlaisia ihmisiä, koska ollaan äiti ja lapsi.
Juu, tajuat varmaan, että noin ei käy edes yhdelle miljoonasta. Lahjasolulasta hankittaessa on aivan äärimmäisen keskeistä, että mitään haihatuksia solun lahjoittajan vanhemmuudesta ei elätellä. Lahjoittaja ei tule kuulumaan perheen elämään, eikä tuollaisia pidä mennä ihmisille sanomaan, että "sinä et sitä tiedä, tuleeko siitä siittiömiehestä lapselle isä." No ei tule. Tuollainen puhe on todella loukkaavaa.
Nämä on vähän niitä asioita joita ei voi ymmärtää kuin saman läpikäynyt. Se ettei tiedä itsestään sitä toista puolta on hyvin kalvava ja sisältä syövä tunne. Omalla kohdallani totuuden paljastuttua tuntui kuin koko siihenastinen elämä olisi ollut valhetta eikä tavallaan edes totta. Moni asia vaan loksahti paikalleen, kun löysin äitini ja oli ihan ihmeellistä nähdä se ihminen jonka piirteitä mussa on. Tuntuu myös pahalta ettei mulla ollut mahdollisuutta yhteiseen lapsuuteen sisarpuolien kanssa.
Se, että selittää lahjasoluihmisille mahdollisuudesta lisävanhempaan / -vanhempiin on yhtä väärin kuin tuo, mitä sulle on tehty. Aiheuttaa paljon ahdistusta, surua, traumoja ja rikkinäisyyttä. Varsin väkivaltainen temppu siis.
En tarkoittanut, että luovuttaja itse alkaisi haikailla vanhemmuutta vaan sitä, että lapsi saattaa kiinnostua joskus siitä kuka toinen vanhempi on. Kuten sanoin se on kalvava tunne ja kai ihminen vaan haluaa tietää juurensa. Ei kaikkia toki kiinnosta.
Ei ole koskaan udeltu paitsi lääkäri kerran kun hain reseptiä epillereihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei nyt liity aloitukseen vaan tuohon adoptio asiaan. Mua ei ole adoptoitu vaan sijoitettu ja tuo on ihan taivaan tosi ettei näitä asioita ymmärrä muut se on nähty ja koettu. Mulle kerrottiin kyllä millainen äitini on ja varoitettiin elättelemästä mitään toiveita ja joo oikeassa olivat äitini on aivan hanurista mutta silti pidän yhteyttä. Sijaiskotona ei ollut sen parempikaan kun jouduin perheeseen jossa ei omia lapsia voitu saada ja meistä yritettiin väkisin leipoa heidän lapsia. Oli pakko kutsua isäksi ja äidiksi tai ei korvaa lotkautettu ja raahasivat meidät tahallaan asumaan hornantuuttiin ettei vaan kukaan ole lähimaillakaan omien perheiden kanssa. Harmi kun ei ollut silloin somea tällä tavalla.
Työpaikan keski-ikäiset naiset ovat pahimpia. Kaksi on kysellyt ja muistuttanut siitä, että olin jo 30-vuotias. Toinen vielä lisäsi, että yhteisellä työkaverillamme jäi lapset tekemättä. Todellisuudessa kyseinen ihminen ei kertomansa mukaan ole koskaan edes halunnut lapsia. Olin tuohon aikaan lapsettomuushoidoissa, joten tuo painostaminen tuntui sitäkin pahemmalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen naisen kanssa naimisissa oleva nainen ja vaimoni odottaa esikoistamme. Useampi ihminen on kysynyt kuka lapsen isä on. :) :) :)
No kyllä sillä lapsella ihan biologinen isäkin on. :) :) :).
Niin kuin sanoin jo poistetussa kommentissani.
Ei mun lapsella tule olemaan biologista eikä sosiaalista isää. Hän saa alkunsa lahjasolulla, jonka antajasta puhutaan lahjoittajana. Henkilö on anonyymi, emmekä tiedä kuka hän on. Täysi-ikäisenä lapsi voi halutessaan etsiä lahjoittajan käsiinsä, mutta tällä ei ole velvollisuutta olla tavoitettavissa. Isä hän ei tule olemaan lapselleni koskaan.
"Isä hän ei tule olemaan lapselleni koskaan"
Mistäs tiedät, vaikka tavatessaan tulisivat oikein hyvin juttuun ja tulisi läheisiä. Jopa niin, että haluavat isä lapsi suhteen. Tää lapsi on kuitenkin puolet sitä lahjoittaa ei sua.No nyt kun olen hoidoissa ja noi lahjasoluneuvonnat käynyt ja kaiken saatavissa olevan tutkimusmateriaalin lukenut, tiedän, että näin ei tule käymään. Vaikka tulisivat kuinka hyvin toimeen, tämä lahdoittaja ei tule olemaan sen lapsen isä. Ei, vaikka se sinusta tosi ihana ja kaunis tarina olisikin. Isäksi ei tulla noin. Ja sen tietävät lahjoittajatkin, ja heiltä myös varmistetaan omassa neuvonnassaan, ettei tällaisia harhakäsityksiä ole heillä taustalla, kun lahjoittamaan lähtevät.
Onko lisää asioita, joita tiedät paremmin kuin asianosaiset? Anna palaa!
No eipä nyt tarvitse herneitä vetää nenään. Mut on adoptoitu ja tää asia selvisi mulle vasta aikuisena. On toki hienoa ja ihanaa, että adoptoidaan lapsia syystä tai toisesta, mutta mun tapauksessa asiaa pommitettiin eikä adoptiovanhemmat sulattaneet sitä, että sain tietää oikean äitini ja meistä tuli läheisiä ja hän on mulle se "oikea äiti". Me ollaan samaa verta ja lihaa sekä hyvin samanlaisia ihmisiä, koska ollaan äiti ja lapsi.
Juu, tajuat varmaan, että noin ei käy edes yhdelle miljoonasta. Lahjasolulasta hankittaessa on aivan äärimmäisen keskeistä, että mitään haihatuksia solun lahjoittajan vanhemmuudesta ei elätellä. Lahjoittaja ei tule kuulumaan perheen elämään, eikä tuollaisia pidä mennä ihmisille sanomaan, että "sinä et sitä tiedä, tuleeko siitä siittiömiehestä lapselle isä." No ei tule. Tuollainen puhe on todella loukkaavaa.
Nämä on vähän niitä asioita joita ei voi ymmärtää kuin saman läpikäynyt. Se ettei tiedä itsestään sitä toista puolta on hyvin kalvava ja sisältä syövä tunne. Omalla kohdallani totuuden paljastuttua tuntui kuin koko siihenastinen elämä olisi ollut valhetta eikä tavallaan edes totta. Moni asia vaan loksahti paikalleen, kun löysin äitini ja oli ihan ihmeellistä nähdä se ihminen jonka piirteitä mussa on. Tuntuu myös pahalta ettei mulla ollut mahdollisuutta yhteiseen lapsuuteen sisarpuolien kanssa.
Se, että selittää lahjasoluihmisille mahdollisuudesta lisävanhempaan / -vanhempiin on yhtä väärin kuin tuo, mitä sulle on tehty. Aiheuttaa paljon ahdistusta, surua, traumoja ja rikkinäisyyttä. Varsin väkivaltainen temppu siis.
En tarkoittanut, että luovuttaja itse alkaisi haikailla vanhemmuutta vaan sitä, että lapsi saattaa kiinnostua joskus siitä kuka toinen vanhempi on. Kuten sanoin se on kalvava tunne ja kai ihminen vaan haluaa tietää juurensa. Ei kaikkia toki kiinnosta.
Lapsi voi todella tulla uteliaaksi luovuttajastaan ja haluta yrittää tavata. Luovuttaja voi tästä kieltäytyä, yleensä eivät kuitenkaan kieltäydy. Edelleenkään tämä luovuttaja ei kuitenkaan ole tämän lapsen VANHEMPI. Miten tämän sinulle nyt selittäisin, että ymmärtäisit? Ei heille tule vanhempi-lapsisuhdetta, vaikka tutustuisivatkin, ja viettäisivät aikaa paljonkin sen jälkeen yhdessä. Lapsen vanhemmat ovat ne, jotka lapsen kasvattivat. Eivät nämä lapset koe tätä luovuttajaa vanhemmakseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen naisen kanssa naimisissa oleva nainen ja vaimoni odottaa esikoistamme. Useampi ihminen on kysynyt kuka lapsen isä on. :) :) :)
No kyllä sillä lapsella ihan biologinen isäkin on. :) :) :).
Niin kuin sanoin jo poistetussa kommentissani.
Ei mun lapsella tule olemaan biologista eikä sosiaalista isää. Hän saa alkunsa lahjasolulla, jonka antajasta puhutaan lahjoittajana. Henkilö on anonyymi, emmekä tiedä kuka hän on. Täysi-ikäisenä lapsi voi halutessaan etsiä lahjoittajan käsiinsä, mutta tällä ei ole velvollisuutta olla tavoitettavissa. Isä hän ei tule olemaan lapselleni koskaan.
"Isä hän ei tule olemaan lapselleni koskaan"
Mistäs tiedät, vaikka tavatessaan tulisivat oikein hyvin juttuun ja tulisi läheisiä. Jopa niin, että haluavat isä lapsi suhteen. Tää lapsi on kuitenkin puolet sitä lahjoittaa ei sua.No nyt kun olen hoidoissa ja noi lahjasoluneuvonnat käynyt ja kaiken saatavissa olevan tutkimusmateriaalin lukenut, tiedän, että näin ei tule käymään. Vaikka tulisivat kuinka hyvin toimeen, tämä lahdoittaja ei tule olemaan sen lapsen isä. Ei, vaikka se sinusta tosi ihana ja kaunis tarina olisikin. Isäksi ei tulla noin. Ja sen tietävät lahjoittajatkin, ja heiltä myös varmistetaan omassa neuvonnassaan, ettei tällaisia harhakäsityksiä ole heillä taustalla, kun lahjoittamaan lähtevät.
Onko lisää asioita, joita tiedät paremmin kuin asianosaiset? Anna palaa!
No eipä nyt tarvitse herneitä vetää nenään. Mut on adoptoitu ja tää asia selvisi mulle vasta aikuisena. On toki hienoa ja ihanaa, että adoptoidaan lapsia syystä tai toisesta, mutta mun tapauksessa asiaa pommitettiin eikä adoptiovanhemmat sulattaneet sitä, että sain tietää oikean äitini ja meistä tuli läheisiä ja hän on mulle se "oikea äiti". Me ollaan samaa verta ja lihaa sekä hyvin samanlaisia ihmisiä, koska ollaan äiti ja lapsi.
Juu, tajuat varmaan, että noin ei käy edes yhdelle miljoonasta. Lahjasolulasta hankittaessa on aivan äärimmäisen keskeistä, että mitään haihatuksia solun lahjoittajan vanhemmuudesta ei elätellä. Lahjoittaja ei tule kuulumaan perheen elämään, eikä tuollaisia pidä mennä ihmisille sanomaan, että "sinä et sitä tiedä, tuleeko siitä siittiömiehestä lapselle isä." No ei tule. Tuollainen puhe on todella loukkaavaa.
Nämä on vähän niitä asioita joita ei voi ymmärtää kuin saman läpikäynyt. Se ettei tiedä itsestään sitä toista puolta on hyvin kalvava ja sisältä syövä tunne. Omalla kohdallani totuuden paljastuttua tuntui kuin koko siihenastinen elämä olisi ollut valhetta eikä tavallaan edes totta. Moni asia vaan loksahti paikalleen, kun löysin äitini ja oli ihan ihmeellistä nähdä se ihminen jonka piirteitä mussa on. Tuntuu myös pahalta ettei mulla ollut mahdollisuutta yhteiseen lapsuuteen sisarpuolien kanssa.
Se, että selittää lahjasoluihmisille mahdollisuudesta lisävanhempaan / -vanhempiin on yhtä väärin kuin tuo, mitä sulle on tehty. Aiheuttaa paljon ahdistusta, surua, traumoja ja rikkinäisyyttä. Varsin väkivaltainen temppu siis.
En tarkoittanut, että luovuttaja itse alkaisi haikailla vanhemmuutta vaan sitä, että lapsi saattaa kiinnostua joskus siitä kuka toinen vanhempi on. Kuten sanoin se on kalvava tunne ja kai ihminen vaan haluaa tietää juurensa. Ei kaikkia toki kiinnosta.
Hei miten sä nyt oikeesti jaksat jankata tästä asiasta, kun et siitä tiedä mitään? Lahjasoluhommat on aivan eri asia kuin adoptio. Adoptiossa lapsella on todella ollut se vanhempi siellä jossain vaiheessa, lahjasolulapsella ei ole. Uskohan jo, ole kiltti, että tämä on eri asia, sinun omat kokemuksesi eivät nyt ole yleistettävissä tähän. Jankutat asioita, jotka on tosi loukkaavia niille, joita asia koskee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen naisen kanssa naimisissa oleva nainen ja vaimoni odottaa esikoistamme. Useampi ihminen on kysynyt kuka lapsen isä on. :) :) :)
No kyllä sillä lapsella ihan biologinen isäkin on. :) :) :).
Niin kuin sanoin jo poistetussa kommentissani.
Nimenomaan. Jokaisella lapsella on myös isä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen naisen kanssa naimisissa oleva nainen ja vaimoni odottaa esikoistamme. Useampi ihminen on kysynyt kuka lapsen isä on. :) :) :)
No kyllä sillä lapsella ihan biologinen isäkin on. :) :) :).
Niin kuin sanoin jo poistetussa kommentissani.
Nimenomaan. Jokaisella lapsella on myös isä.
Ei ole. Miten tämä nyt meni tämän jankkaamiseksi? Minun lapsellani ei ole isää, hänet on tehty yksin klinikalla lahjasolulla. Siittiöiden lahjoittaja ei ole lapsen isä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen naisen kanssa naimisissa oleva nainen ja vaimoni odottaa esikoistamme. Useampi ihminen on kysynyt kuka lapsen isä on. :) :) :)
No kyllä sillä lapsella ihan biologinen isäkin on. :) :) :).
Niin kuin sanoin jo poistetussa kommentissani.
Siittiö on joltain kyllä, mutta anonyymiltä luovuttajalta. Pitäiskö tuohon vastata mielestäsi jotain? "Joo se on joku tanskalainen, en tiedä kuka."?
Kyllä.
Lapselle isä voi olla todella tärkeä.
Yllätyitkö?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen naisen kanssa naimisissa oleva nainen ja vaimoni odottaa esikoistamme. Useampi ihminen on kysynyt kuka lapsen isä on. :) :) :)
No kyllä sillä lapsella ihan biologinen isäkin on. :) :) :).
Niin kuin sanoin jo poistetussa kommentissani.
Nimenomaan. Jokaisella lapsella on myös isä.
Ei ole. Miten tämä nyt meni tämän jankkaamiseksi? Minun lapsellani ei ole isää, hänet on tehty yksin klinikalla lahjasolulla. Siittiöiden lahjoittaja ei ole lapsen isä.
... samanlailla kuin verenluovuttaja ei muutu verensaajan isäksi vain siksi, että hänen ruumiinnesteitään laitetaan toisen ihmisen sisään.
Me oltiin keväällä hautajsisissa, muistotilsisuudessa isotäti tuli juttelemaan, siinä lmi 20 ihmistä kun hän sanoi et kai ole maho? Siis täh? Olen 27v ja meillä ei ole lapsia. Siitä sitten mulle tuntematon sukulainen kysyi että, vai ootko jo paksuna?