”Huonompi­tuloiset naiset haluavat yhteis­tilin...”

Ei ole yhteistiliä, ei kiinnosta neuvotella jokaisesta ostoksesta. Kysyn vaimolta, tarviitko rahaa, sitä on. Ei tarvitse koskaan. Noin 2 kertaa vuodessa hän kysyy, ostetaanko jotain yhdessä. Itse maksan kaikki päivittäistavarahankinnat.

Mä en halua yhteistä tiliä. On omat tilit ja omat rahat.

T. Pienipalkkainen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Markku38v kirjoitti:

Meillä vaimo maksaa puolet asuntolainasta ja puolet ruokatarvikkeista, yhteensä n. 950e/kk.

Minä maksan autot, bensat, verot, huollot, etelänmatkat, vakuutukset, sähköt, remontit, korjaukset, päivähoitomaksut, puhelinlaskut, nettilaskut, Aurausmaksut, Lokamaksut, Tienhoitomaksut, kiinteistöverot, hulevesimaksut.. Ym ym ym..

Noin 2000e/kk.

Mielelläni jakaisin menot 50-50.

Miten teillä on noin tolkuttoman isot menot? Tee budjetointi ja kuluseuranta, jonka perusteella voi perustella vaimollesi, missä suhteessa menot täytyy maksaa. Pikkuisen harkitsemalla saatte menoista nipistettyä monta sataa euroa kuukaudessa.

Ohis, mutta onko 3000 €/kk sinusta tolkuttoman paljon? Kattaen siis aivan kaiken pakollisista menoista vapaaehtoisiin menoihin? Toisekseen, eihän ylläoleva valittanut sitä ettei tähän olisi varaa tai rahaa ei jäisi säästöön. Jos on maksukykyä, niin miksi pitäisi nipistää monia satasia menoista?

Kyllä, kolmetonnia kuukaudessa perheen menoihin on paljon. Ja kyllä, kommentin kirjoittaja valitti siitä, että hän joutuu maksamaan tuplat vaimoon verrattuna. Jos hänen vaimonsa ei kykene maksamaan menoista kuin tonnin, pitää kuluja pienentää.

EI kyllä 3000€ kuukaudessa perheen menoihin ole paljoa varsinkin jos asuu pk seudulla. Asuntolainan lyhennys voi sekin olla pelastään 1500-2000€/kk 

Tuossa naisen maksettavana oli puolet asuntolainasta ja ruokakuluista eli yhteensä 950 euroa. Asuntoa ostaessa voi katsoa asunnon hintaa, joten parintonnin lyhennyksessä perheen nettotulojen pitää olla vähintään 6000 euroa kuukaudessa.

No jos nainen omistaa puolet asunnosta, kuuluu hänen maksaa myös puolet asuntolainasta.

Missä niin sanotaan? Jokainen pariskunta päättää maksupolitiikasta keskenään.

ei ainakaan mun mieelstä oo oikeudenmukaista, että toinen kartuttaa varallisuuttaan toisen kustannuksella. Sinä ehkä olet sellainen loinen, mutta minä en ainakaan halua loisia mieheni rahoilla ja kartuttaa omaisuuttani hänen kustannuksellaan.

Minun mielestäni on. Minulla menee sama summa suunnilleen muihin päivittäisiin ostoksiin kuukaudessa koko perheen hyväksi. Eikä kiinnosta pätkääkään kenenkään loisittelut, minua ei käytetä hyväksi ja piikana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En suostuisi yhteistiliin, koska omat rahat on minulle ehdottoman tärkeä arvo. En halua ikinä joutua siihen tilanteeseen, että joutuisin kysymään mieheltäni, saanko ostaa jotakin tai lähteä reissuun tms.

Maksamme yhteiset kulut (asuminen, yhteisen auton kulut, ruoka) puoliksi niin, että molemmat laittavat saman summan taloustilille, josta ne maksetaan. Kaikki muu on omaa rahaa. En tiedä mieheni kuukausittaisia tuloja eikä hän kysele minun. Mainitsin kyllä, että tässä kuussa on normaalia pienempi palkka, kun otin kaksi viikkoa palkatonta lomaa vuosiloman päälle.

50-50 yhteisten kulujen jako on epäreilu ,mikäli tuloissa on eroa. Miksi ksi parempituloinen elätyttää itsensä pienituloisen kustannuksella. Maksuosuus tulee tietysti suhteuttaa osuuteen yhteenkasketuista tulousta.

Elätyttää? Millä ihmeen logiikalla? Ensinnäkään parisuhteessa ei ole pakko edes asua yhdessä. Toiseksi, yhteenmuutto pienentää molempien asumiskuluja. Omat asumiskuluni olivat yksin asuessani reilut 800 e/kk. Puolisollani suunnilleen saman verran. Yhdessä asuessa kulut ovat alle 1000 e/kk eli alle 500 e/hlö. Molemmat voittavat, vaikka se ei yhteenmuuttamisen syy ollutkaan.

Sillä logiikalla, että kunkin tulee osallistua yhteisiin kustannuksiin elatuskykynsä mukaan. Ei ole reilua, että toisen koko palkka menee yhteisiin kuluihin ja isompituloinen hyötyy tästä.

Yksi henkilö kumminkin mahtuu asumaan pienemmässä ja halvemmassa asunnossa ja saa siihen enemmän asumistukea kuin perheenä isotuloisen kanssa.

Yhteiset kulut päätetään yhdessä, miten kummassa pienempituloinen suostuisi sellaisiin kuluihin, jotka vievät puolikkaanakin kaikki hänen tulonsa?

Suostuuko suurituloisimpien asumaan koko ikänsä mahdollisesti yksiössä puolison ja mahdollisen perheen kanssa? En tunne yhtään tällaista pariskuntaa vaikka useita suurien tuloerojen pariskuntia tunnen.

Miksi aina pitää mennä ääripäihin? Onko tällaisia pareja oikeasti paljonkin, että toinen tienaa tarpeeksi uuteen omakotiasumiseen, mutta toinen vain pieneen vuokrayksioon? Miksi aina puhutaan tällaisista ääriesimerkeistä, vaikka näin isojen tuloerojen pareja ei varmasti kovin montaa suomesta loydy. Eikohän yleisempi tilanne ole se että puoliso loydetään suunnilleen omasta tuloluokasta, harva lääkäri nai osa-aikaisen siivoojan. 

Toinen mikä aina vedetään on se lasten kotihoito. Se kestää vain pari vuotta ja koskee vain osaa naisista (niitä jotka lisääntyy ja jotka eivät jaa vapaita isän kanssa), mutta kummasti on aina pääpuheenaihe näissä keskusteluissa: "MuTtA EnTäS HoiToVaPaA"!!!!111. Ihan kuin se olisi jokin pysyvä olotila joka koskee joka ikistä naista, koko parisuhteen ajan. 

Miksi näistä harvinaisista, poikkeustilanteista tulee aina rahakeskustelujen pääargumentti sille että rahat nyt vaan on PAKKO olla yhteiset, tai sorto-hyväksikäytto-suurivääryys?

No jos kerran tuloerot ovat niin harvinaisia, niin mitä nämä puheet naisista lompakkoloisina sitten ovat?

Siinä olet oikeassa, että isot tuloerot ovatkin aika harvinaisia. Minusta pointti näissä on kuitenkin se, että kovin jäykät ja tiukat rahakäytännöt ovat usein siinä mielessä ongelmallisia, että jos suhde tosiaan on pitkä, sen aikana on ihan mahdollista tulla hyvin erilaisia elämäntilanteita. Voihan myös käydä niin, että alunperin samassa tuloluokassa olleesta pariskunnasta toisen tulotaso myöhemmin nouseekin huomattavasti. Ja itse pitäisi isojen tuloerojen tilanteessa todennäköisimpänä esimerkiksi sairaudesta johtuvaa tilannetta tai yllättävää työttömyyttä, joka voi siis kohdata myös ihan hyvässä työssä olleen ihmisen. Eihän silloinkaan tulotaso ihan nolliin mene, mutta tämänkaltaiset tilanteet voivat aiheuttaa ongelmia silloin, jos on kovin jäykkä sopimus rahankäytöstä.

Eli säkin olet näitä, joiden mielestä erityistilanteet määrittävät keskustelun. Ja luulet että "meillä maksetaan (nyt, normaalitilanteessa) menot 50-50" tarkoittaa samaa kuin "meillä maksetaan menot 50-50 vaikka mikä tulisi, ja mieluummin annan sairastuneen puolisoni kuolla nälkään kuin lipeän tästä normaalitilanteeseen sopivasta menetelmästä koska olen automaattisesti itsekäs p a s k a".

Ookoo. Itse taas ajattelen että oletusarvoisesti keskustellaan aina yleisimmästä skenaariosta, ja että KAIKILLE on itsestäänselvää että jos tilanne muuttuu, myos rahojen jako muuttuu. Eikä sitä tarvitse AINA alleviivata disclaimerilla "jos tulot jostain itsestäriippumattomasta tai yhdessä valitusta syystä muuttuvat, arvioimme tilanteen uudelleen". Mutta ilmeisesti tyhmien ihmisten takia tämä pitäisi aina lisätä perään, koska teidän oma järki ei tähän riitä.

Ps. miksi muutes kotityokeskusteluissa, joissa yleisin konsensus lienee että jokainen perheen jäsen niitä tekee tasapuolisesti, ei IKINA kukaan tulee huutelemaan "niin mutta entäs jos menee jalka poikki tai influenssa iskee, pitääko sittenkin imuroida henkensä kaupalla kuumeessa kun niin kerran on menty jäykästi sopimaan, niiiiiihhhhh"!!!!

Ei kaikille ole itsestäänselvää, että tilanteen muuttuessa rahojen jako muuttuu. Kun eihän kaikille ole näissä keskusteluissa selvää sekään, että kaikissa tapauksissa ei 50/50 vaan yksinkertaisesti onnistu - jolloin toki vaihtoehtoja on muitakin kuin se, että toinen maksaa enemmän, kuten tässä ketjussa on todettukin.

Ja kyllä kotityökeskusteluissa on ollut kaikenlaista vääntöä myös.

Itselläni muuten oli suhteessa periaatteessa omat rahat, mutta käytännössä rahat sekoittuivat jatkuvasti, koska se helpotti arkea ja elämää, ja koska halusimme keskittyä suhteessa muihin asioihin kuin rahan pohtimiseen. Se, kummalla oli isommat tulot, vaihteli - välillä minä, välillä toinen osapuoli. Itse suhtauduin asiaan niin, että pyrimme rahoittamaan niitä asioita, joita yhdessä halusimme, ja se yhteinen elämä oli olennaisempaa. En silti itse haluaisi yhteistä tiliä, mutta yhteistalous kyllä toimi hyvin. Ja missään suhteessa en lähtisi mukaan johonkin pikkutarkkaan kulujen laskeskeluun. Nyt kun olen tuosta aiemmasta suhteesta eronnut, asunkin mieluiten itsekseni, se on ihan ok. Tosin erillään asumisessa olisi omat ongelmat, jos olisi nuorempi ja haluaisi yhteisiä lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En suostuisi yhteistiliin, koska omat rahat on minulle ehdottoman tärkeä arvo. En halua ikinä joutua siihen tilanteeseen, että joutuisin kysymään mieheltäni, saanko ostaa jotakin tai lähteä reissuun tms.

Maksamme yhteiset kulut (asuminen, yhteisen auton kulut, ruoka) puoliksi niin, että molemmat laittavat saman summan taloustilille, josta ne maksetaan. Kaikki muu on omaa rahaa. En tiedä mieheni kuukausittaisia tuloja eikä hän kysele minun. Mainitsin kyllä, että tässä kuussa on normaalia pienempi palkka, kun otin kaksi viikkoa palkatonta lomaa vuosiloman päälle.

50-50 yhteisten kulujen jako on epäreilu ,mikäli tuloissa on eroa. Miksi ksi parempituloinen elätyttää itsensä pienituloisen kustannuksella. Maksuosuus tulee tietysti suhteuttaa osuuteen yhteenkasketuista tulousta.

Jos se suhteutetaan osuuteen yhteenlasketuista tuloista, niin huonompituloinen elätyttää itsensä parempituloisen kustannuksella. Miksi se sitten olisi OK. Ainoa oikeudenmukainen on tasajako, koska yhteiset kulut ovat yhteisiä. Jos niille ei ole tasajakoa, niin yhteiset kulut ovat enemmän toisen kuluja.

Tasajako ei ole oikeudenmukainen pienituloista kohtaan. Oikeudenmukaista on, että myös pienituloiselle jää rahaa käytettäväksi myös omiin menoihin. Miksi isompituloisen pitäisi päästä elämään pienempituloisen siivellä. On vaan reilua huomioida kummankin elatuskyky. Normaaleissa parisuhteissa kumpikin osallistuu elatukseen kykyjensä mukaan ja toimitaan yhdessä. Sitäpaitsi naisvaltaisten alojen matalampi palkkaus johtuu alunperin siitä, että oletettiin ettei naisilla ole oikeasti tarvetta ansaita rahaa koska niiden miehet elättää perheen. Korjataan sitten tämä vinoutuma kun kerran elatushaluja ei enää löydykkään.

Kerro minulle: olisitko mennyt yhteen ja hankkinut lapsia miehen kanssa, jolla on samat tulot kuin itselläsi tai vielä pienemmät?

Itseasiassa miehellä ja minulla on sama koulutus ja omistamme puoliksi perheyrityksen. Maksamme kummallekin samaa palkkaa ja perheessämme kaikki rahat ovat yhteisiä. Sattumalta jopa vanhempamme ovat yhtä varakkaita, joten meille kummaltakin puolelta tulleet perinnöt on yhtä suuria. Nekin on menneet yhteiseksi hyväksi eikä laskeskella sinun minun -juttuja. Jos ei ole valmis aidosti yhteiseen talouteen kumppaninsa kanssa niin ei kannata pariutua eikä ainakaan lisääntyä.

Miksi ei kannata pariutua, jos molemmille on tärkeää säilyttää omat tulot? Miksi minun pitäisi kysyä puolisoltani lupa, saanko käyttää yhteisiä rahoja ulkomaanmatkaan tai hänen minulta lupa uuteen moottoripyörään? Miten se tekisi suhteemme paremmaksi? Tai se, että hän käyttäisi yhteisiä rahojamme omaan moottoripyörään ja minä katkerana miettisin, että en kyllä sitä varten käy töissä?

Kun talous on perheen yhteinen, ei tarvitse kysellä lupia normaaleihin omiin kuluihin. Toki yhdessä suunnitellaan mihin ja miten rahaa käytetään. Tämä ei tosin onnistu mikäli käsitykset taloudenpidosta poikkeaa suuresti tai toinen on joku tuhlari tai kitupiikki. Miten te 50-50 tyypit jaatte lasten kulut? Kuka päättää lasten elintasosta?

Eikö se niin mene että yhteiset lapset puoliksi ts kulut ja jos omia lapsia niin kumpikin maksaa omistaan. Tuo raha on ongelma jos toinen tienaa paljon enemmän.

Jos lapsista on kyse, niin toivoisi kyllä, ettei lapsen kohdalla koskaan tulla tilanteeseen, että "et nyt voikaan harrastaa haluamaasi asiaa, kun toinen äiti/isä ei pysty maksamaan omaa osuuttaan". Eli lasten kohdalla toivoisi kyllä, että parempi tuloinen voi tarvittaessa maksaa enemmän. Mihin hän oikein sitä rahaa panttaa, jos edes tuossa tapauksessa ei voi joustaa siitä 50/50-periaatteessa? Vähän kuulostaisi joko todella nipolta, todella pihiltä tai sitten joltain aspergerilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Markku38v kirjoitti:

Meillä vaimo maksaa puolet asuntolainasta ja puolet ruokatarvikkeista, yhteensä n. 950e/kk.

Minä maksan autot, bensat, verot, huollot, etelänmatkat, vakuutukset, sähköt, remontit, korjaukset, päivähoitomaksut, puhelinlaskut, nettilaskut, Aurausmaksut, Lokamaksut, Tienhoitomaksut, kiinteistöverot, hulevesimaksut.. Ym ym ym..

Noin 2000e/kk.

Mielelläni jakaisin menot 50-50.

Miten teillä on noin tolkuttoman isot menot? Tee budjetointi ja kuluseuranta, jonka perusteella voi perustella vaimollesi, missä suhteessa menot täytyy maksaa. Pikkuisen harkitsemalla saatte menoista nipistettyä monta sataa euroa kuukaudessa.

Ohis, mutta onko 3000 €/kk sinusta tolkuttoman paljon? Kattaen siis aivan kaiken pakollisista menoista vapaaehtoisiin menoihin? Toisekseen, eihän ylläoleva valittanut sitä ettei tähän olisi varaa tai rahaa ei jäisi säästöön. Jos on maksukykyä, niin miksi pitäisi nipistää monia satasia menoista?

Kyllä, kolmetonnia kuukaudessa perheen menoihin on paljon. Ja kyllä, kommentin kirjoittaja valitti siitä, että hän joutuu maksamaan tuplat vaimoon verrattuna. Jos hänen vaimonsa ei kykene maksamaan menoista kuin tonnin, pitää kuluja pienentää.

EI kyllä 3000€ kuukaudessa perheen menoihin ole paljoa varsinkin jos asuu pk seudulla. Asuntolainan lyhennys voi sekin olla pelastään 1500-2000€/kk 

Tuossa naisen maksettavana oli puolet asuntolainasta ja ruokakuluista eli yhteensä 950 euroa. Asuntoa ostaessa voi katsoa asunnon hintaa, joten parintonnin lyhennyksessä perheen nettotulojen pitää olla vähintään 6000 euroa kuukaudessa.

No jos nainen omistaa puolet asunnosta, kuuluu hänen maksaa myös puolet asuntolainasta.

Missä niin sanotaan? Jokainen pariskunta päättää maksupolitiikasta keskenään.

ei ainakaan mun mieelstä oo oikeudenmukaista, että toinen kartuttaa varallisuuttaan toisen kustannuksella. Sinä ehkä olet sellainen loinen, mutta minä en ainakaan halua loisia mieheni rahoilla ja kartuttaa omaisuuttani hänen kustannuksellaan.

Minun mielestäni on. Minulla menee sama summa suunnilleen muihin päivittäisiin ostoksiin kuukaudessa koko perheen hyväksi. Eikä kiinnosta pätkääkään kenenkään loisittelut, minua ei käytetä hyväksi ja piikana.

Eli käytännössä haluat palkkaa siitä, että olet aviossa miehesi kanssa? Eihän se ole hyväksikäyttöä, että maksaisit saman osuuden lainalyhennyksestä, jos kerran omistat puolet asunnosta. Taitaa miehesi olla iaka nyhverö, jos tuolaiseen on suostunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En suostuisi yhteistiliin, koska omat rahat on minulle ehdottoman tärkeä arvo. En halua ikinä joutua siihen tilanteeseen, että joutuisin kysymään mieheltäni, saanko ostaa jotakin tai lähteä reissuun tms.

Maksamme yhteiset kulut (asuminen, yhteisen auton kulut, ruoka) puoliksi niin, että molemmat laittavat saman summan taloustilille, josta ne maksetaan. Kaikki muu on omaa rahaa. En tiedä mieheni kuukausittaisia tuloja eikä hän kysele minun. Mainitsin kyllä, että tässä kuussa on normaalia pienempi palkka, kun otin kaksi viikkoa palkatonta lomaa vuosiloman päälle.

50-50 yhteisten kulujen jako on epäreilu ,mikäli tuloissa on eroa. Miksi ksi parempituloinen elätyttää itsensä pienituloisen kustannuksella. Maksuosuus tulee tietysti suhteuttaa osuuteen yhteenkasketuista tulousta.

Jos se suhteutetaan osuuteen yhteenlasketuista tuloista, niin huonompituloinen elätyttää itsensä parempituloisen kustannuksella. Miksi se sitten olisi OK. Ainoa oikeudenmukainen on tasajako, koska yhteiset kulut ovat yhteisiä. Jos niille ei ole tasajakoa, niin yhteiset kulut ovat enemmän toisen kuluja.

Tasajako ei ole oikeudenmukainen pienituloista kohtaan. Oikeudenmukaista on, että myös pienituloiselle jää rahaa käytettäväksi myös omiin menoihin. Miksi isompituloisen pitäisi päästä elämään pienempituloisen siivellä. On vaan reilua huomioida kummankin elatuskyky. Normaaleissa parisuhteissa kumpikin osallistuu elatukseen kykyjensä mukaan ja toimitaan yhdessä. Sitäpaitsi naisvaltaisten alojen matalampi palkkaus johtuu alunperin siitä, että oletettiin ettei naisilla ole oikeasti tarvetta ansaita rahaa koska niiden miehet elättää perheen. Korjataan sitten tämä vinoutuma kun kerran elatushaluja ei enää löydykkään.

Kerro minulle: olisitko mennyt yhteen ja hankkinut lapsia miehen kanssa, jolla on samat tulot kuin itselläsi tai vielä pienemmät?

Itseasiassa miehellä ja minulla on sama koulutus ja omistamme puoliksi perheyrityksen. Maksamme kummallekin samaa palkkaa ja perheessämme kaikki rahat ovat yhteisiä. Sattumalta jopa vanhempamme ovat yhtä varakkaita, joten meille kummaltakin puolelta tulleet perinnöt on yhtä suuria. Nekin on menneet yhteiseksi hyväksi eikä laskeskella sinun minun -juttuja. Jos ei ole valmis aidosti yhteiseen talouteen kumppaninsa kanssa niin ei kannata pariutua eikä ainakaan lisääntyä.

Miksi ei kannata pariutua, jos molemmille on tärkeää säilyttää omat tulot? Miksi minun pitäisi kysyä puolisoltani lupa, saanko käyttää yhteisiä rahoja ulkomaanmatkaan tai hänen minulta lupa uuteen moottoripyörään? Miten se tekisi suhteemme paremmaksi? Tai se, että hän käyttäisi yhteisiä rahojamme omaan moottoripyörään ja minä katkerana miettisin, että en kyllä sitä varten käy töissä?

Kun talous on perheen yhteinen, ei tarvitse kysellä lupia normaaleihin omiin kuluihin. Toki yhdessä suunnitellaan mihin ja miten rahaa käytetään. Tämä ei tosin onnistu mikäli käsitykset taloudenpidosta poikkeaa suuresti tai toinen on joku tuhlari tai kitupiikki. Miten te 50-50 tyypit jaatte lasten kulut? Kuka päättää lasten elintasosta?

Eikö se niin mene että yhteiset lapset puoliksi ts kulut ja jos omia lapsia niin kumpikin maksaa omistaan. Tuo raha on ongelma jos toinen tienaa paljon enemmän.

Jos lapsista on kyse, niin toivoisi kyllä, ettei lapsen kohdalla koskaan tulla tilanteeseen, että "et nyt voikaan harrastaa haluamaasi asiaa, kun toinen äiti/isä ei pysty maksamaan omaa osuuttaan". Eli lasten kohdalla toivoisi kyllä, että parempi tuloinen voi tarvittaessa maksaa enemmän. Mihin hän oikein sitä rahaa panttaa, jos edes tuossa tapauksessa ei voi joustaa siitä 50/50-periaatteessa? Vähän kuulostaisi joko todella nipolta, todella pihiltä tai sitten joltain aspergerilta.

Lähtökohaisesti varmaan on oletettu, että molemmat vanhemmat tienaavat suurinpiirtein saman verran.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En suostuisi yhteistiliin, koska omat rahat on minulle ehdottoman tärkeä arvo. En halua ikinä joutua siihen tilanteeseen, että joutuisin kysymään mieheltäni, saanko ostaa jotakin tai lähteä reissuun tms.

Maksamme yhteiset kulut (asuminen, yhteisen auton kulut, ruoka) puoliksi niin, että molemmat laittavat saman summan taloustilille, josta ne maksetaan. Kaikki muu on omaa rahaa. En tiedä mieheni kuukausittaisia tuloja eikä hän kysele minun. Mainitsin kyllä, että tässä kuussa on normaalia pienempi palkka, kun otin kaksi viikkoa palkatonta lomaa vuosiloman päälle.

50-50 yhteisten kulujen jako on epäreilu ,mikäli tuloissa on eroa. Miksi ksi parempituloinen elätyttää itsensä pienituloisen kustannuksella. Maksuosuus tulee tietysti suhteuttaa osuuteen yhteenkasketuista tulousta.

Jos se suhteutetaan osuuteen yhteenlasketuista tuloista, niin huonompituloinen elätyttää itsensä parempituloisen kustannuksella. Miksi se sitten olisi OK. Ainoa oikeudenmukainen on tasajako, koska yhteiset kulut ovat yhteisiä. Jos niille ei ole tasajakoa, niin yhteiset kulut ovat enemmän toisen kuluja.

Tasajako ei ole oikeudenmukainen pienituloista kohtaan. Oikeudenmukaista on, että myös pienituloiselle jää rahaa käytettäväksi myös omiin menoihin. Miksi isompituloisen pitäisi päästä elämään pienempituloisen siivellä. On vaan reilua huomioida kummankin elatuskyky. Normaaleissa parisuhteissa kumpikin osallistuu elatukseen kykyjensä mukaan ja toimitaan yhdessä. Sitäpaitsi naisvaltaisten alojen matalampi palkkaus johtuu alunperin siitä, että oletettiin ettei naisilla ole oikeasti tarvetta ansaita rahaa koska niiden miehet elättää perheen. Korjataan sitten tämä vinoutuma kun kerran elatushaluja ei enää löydykkään.

Kerro minulle: olisitko mennyt yhteen ja hankkinut lapsia miehen kanssa, jolla on samat tulot kuin itselläsi tai vielä pienemmät?

Itseasiassa miehellä ja minulla on sama koulutus ja omistamme puoliksi perheyrityksen. Maksamme kummallekin samaa palkkaa ja perheessämme kaikki rahat ovat yhteisiä. Sattumalta jopa vanhempamme ovat yhtä varakkaita, joten meille kummaltakin puolelta tulleet perinnöt on yhtä suuria. Nekin on menneet yhteiseksi hyväksi eikä laskeskella sinun minun -juttuja. Jos ei ole valmis aidosti yhteiseen talouteen kumppaninsa kanssa niin ei kannata pariutua eikä ainakaan lisääntyä.

Miksi ei kannata pariutua, jos molemmille on tärkeää säilyttää omat tulot? Miksi minun pitäisi kysyä puolisoltani lupa, saanko käyttää yhteisiä rahoja ulkomaanmatkaan tai hänen minulta lupa uuteen moottoripyörään? Miten se tekisi suhteemme paremmaksi? Tai se, että hän käyttäisi yhteisiä rahojamme omaan moottoripyörään ja minä katkerana miettisin, että en kyllä sitä varten käy töissä?

Kun talous on perheen yhteinen, ei tarvitse kysellä lupia normaaleihin omiin kuluihin. Toki yhdessä suunnitellaan mihin ja miten rahaa käytetään. Tämä ei tosin onnistu mikäli käsitykset taloudenpidosta poikkeaa suuresti tai toinen on joku tuhlari tai kitupiikki. Miten te 50-50 tyypit jaatte lasten kulut? Kuka päättää lasten elintasosta?

Eikö se niin mene että yhteiset lapset puoliksi ts kulut ja jos omia lapsia niin kumpikin maksaa omistaan. Tuo raha on ongelma jos toinen tienaa paljon enemmän.

Jos lapsista on kyse, niin toivoisi kyllä, ettei lapsen kohdalla koskaan tulla tilanteeseen, että "et nyt voikaan harrastaa haluamaasi asiaa, kun toinen äiti/isä ei pysty maksamaan omaa osuuttaan". Eli lasten kohdalla toivoisi kyllä, että parempi tuloinen voi tarvittaessa maksaa enemmän. Mihin hän oikein sitä rahaa panttaa, jos edes tuossa tapauksessa ei voi joustaa siitä 50/50-periaatteessa? Vähän kuulostaisi joko todella nipolta, todella pihiltä tai sitten joltain aspergerilta.

ääh, piti lukea ihan vaan äiti/isä, tuo "toinen" jäi kun ensin siinä luki "toinen vanhempi". Eli ihan ydinperhekuviota tuossa ajattelin.

Itselläni ei ole uusperheistä kokemusta, mutta vähän mietityttää kyllä sekin tilanne, että jos kummallakin olisi omat lapset ja sitten joku yhteinen, niin menisikö se 50/50 sitten niin, että yhdellä lapsella olisi alhaisempi elintaso kuin muilla, eli kun muut saisivat harrastaa mitä haluavat, niin yden kohdalla valinnanvaraa olisi vähemmän ja pitäisi valita halvoista/ilmaisista harrastuksista, yksi saisi halvemmat synttärilahjat ja vähemmän, yksi jäisi pois matkoilta ja hänen kuukausirahansa olisi muita pienempi? Ei ihan hyvältä kuulosta tuokaan, joskin ymmärrän toki senkin ajattelun, ettei uuden kumppanin tarvitsisi maksaa toisen lapsen kuluja. Mutta perheessä tällainen erittely ei kyllä oikein taida toimia. Melkein sanoisin, että ainoat oikeat ratkaisut on joko se, että ilman kitinöitä maksetaan myös pienituloisemman lapsen menot, tai sitten ei koskaan perusteta uusperhettä, vaan asutaan erillään ja seurustellaan (jolloin ei toki yhteistä lasta ole ehkä järkevää hankkia myöskään, mutta jos kummallakin on jo omat lapset, niin haitanneeko se?).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Markku38v kirjoitti:

Meillä vaimo maksaa puolet asuntolainasta ja puolet ruokatarvikkeista, yhteensä n. 950e/kk.

Minä maksan autot, bensat, verot, huollot, etelänmatkat, vakuutukset, sähköt, remontit, korjaukset, päivähoitomaksut, puhelinlaskut, nettilaskut, Aurausmaksut, Lokamaksut, Tienhoitomaksut, kiinteistöverot, hulevesimaksut.. Ym ym ym..

Noin 2000e/kk.

Mielelläni jakaisin menot 50-50.

Miten teillä on noin tolkuttoman isot menot? Tee budjetointi ja kuluseuranta, jonka perusteella voi perustella vaimollesi, missä suhteessa menot täytyy maksaa. Pikkuisen harkitsemalla saatte menoista nipistettyä monta sataa euroa kuukaudessa.

Ohis, mutta onko 3000 €/kk sinusta tolkuttoman paljon? Kattaen siis aivan kaiken pakollisista menoista vapaaehtoisiin menoihin? Toisekseen, eihän ylläoleva valittanut sitä ettei tähän olisi varaa tai rahaa ei jäisi säästöön. Jos on maksukykyä, niin miksi pitäisi nipistää monia satasia menoista?

Kyllä, kolmetonnia kuukaudessa perheen menoihin on paljon. Ja kyllä, kommentin kirjoittaja valitti siitä, että hän joutuu maksamaan tuplat vaimoon verrattuna. Jos hänen vaimonsa ei kykene maksamaan menoista kuin tonnin, pitää kuluja pienentää.

EI kyllä 3000€ kuukaudessa perheen menoihin ole paljoa varsinkin jos asuu pk seudulla. Asuntolainan lyhennys voi sekin olla pelastään 1500-2000€/kk 

Tai pelkkä päivähoito, joka voi olla melkein 1000 €/kk. 

Molemmat saadaan omat rahamme, minä kaikki lapsista tulevat/tuet omieni lisäksi. Mies laittaa mulle puolet vuokrasta, maksaa sähkön käyttölaskun. Ostaa elektroniikan tähän perheeseen ja maksaa ne myös. Siirtää jonkunmoisen summan ruokaan ja tarvittaessa pyydän lisää, nälkää ei meidän perheessä nähdä. Minä maksan sitten ne laskut, koska ovat minun nimilläni ja teen ruokahankinnat ja ostan lapsille mitä nyt ikinä tarviivatkaan. Maksan myös sähkön siirtomaksut. Tää sopii meille. Mies on ostanut lapsille pleikkarit ja pelit, tietsikat ja TV:t jne. Ymmärtää niistä enemmän ja mun ei tartte vähäistä aikaani kuluttaa siihen, onko tuo nyt parempi kun tuo (ostaisin vain halvimman 😄). Minä hoidan myös lapsille säästöt. Miehen siirtämistä ruokarahoista osan laitan lapsille ja omistani säästän pieniä summia kesäloma reissuihin jne. Ja tosiaan, miehellä on aina edes vähän, hän huolehtii siitä, että jos olen tuhlannut omani, hänellä on jemmassa aina muutamiksi päiviksi ruokaan rahaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En suostuisi yhteistiliin, koska omat rahat on minulle ehdottoman tärkeä arvo. En halua ikinä joutua siihen tilanteeseen, että joutuisin kysymään mieheltäni, saanko ostaa jotakin tai lähteä reissuun tms.

Maksamme yhteiset kulut (asuminen, yhteisen auton kulut, ruoka) puoliksi niin, että molemmat laittavat saman summan taloustilille, josta ne maksetaan. Kaikki muu on omaa rahaa. En tiedä mieheni kuukausittaisia tuloja eikä hän kysele minun. Mainitsin kyllä, että tässä kuussa on normaalia pienempi palkka, kun otin kaksi viikkoa palkatonta lomaa vuosiloman päälle.

50-50 yhteisten kulujen jako on epäreilu ,mikäli tuloissa on eroa. Miksi ksi parempituloinen elätyttää itsensä pienituloisen kustannuksella. Maksuosuus tulee tietysti suhteuttaa osuuteen yhteenkasketuista tulousta.

Voisitko avata tätä hieman? Jos parempituloinen maksaa oman osansa kuluista, millä järjellä hän hyötyisi yhtään enempää toisesta kuin pienempituloinen?

Jos maksuosuus lasketaan yhteenlasketuista tuloista, on selvää, että pienituloinen siinä elätyttää itseään.

Jos menot laitetaan puoliksi, niin pienituloinen päättää perheen elintason. Kaupasta ostetaan sitä, mikä pienituloisesta on riittävää ravinnoksi. Mikäli sähkölasku alkaa kasvaa, pienituloinen voi päättää, että sauna laitetaan muutamaksi kuukaudeksi käyttökieltoon vaikka toinen saunoisi mielellään joka päivä. Asumisesta en viitsi edes sanoa, kun se on itsestäänselvää, kumman mukaan asunto valitaan. Isotuloisempi ei voi vedota siihen, että häne tienaa enemmän, niin kotityöt pitää laittaa myös tasan.

Kaupasta kun ostaa, niin on helppo jakaa omat ostokset erilleen. Sitten yhteisiä maitoja ym. voi jaotella vähän kulutuksen mukaan. Ei todellakaan ole mitenkään vaikeaa, kun siitä on tehnyt Hyvän tavan. Asuminen on myös helppo. Pienempituloinen ostaa asunnosta esim. 40 % ja parempituloinen 60 %. Myydessä rahat jakaantuvat samalla tavalla. Asumiskulut kuten vastikkeet toki puoliksi. Kerrostaloissa vesilasku pääluvun mukaan ja sähkölasku on muutenkin pieni. jne.

Ja jokatapauksessa jokainen voi valita tulonsa ihan itse. Nytkin on metsä täynnä mustikkaa. Hop hop kerämään. Ämpäristä saa 50 euroa kpl. Näitä sitten sijoittamaan esim. Usan markkinoille, jossa on paljon volaa ja mahdolliseedet tietämyksellä lyödä rahoiksi. Kyllä yleensä se kellä on paremmat tulot tekee myös enemmän töitä ja on panostanut opiskeluunsa enemmän. Tai vaikka ei olisikaan, niin hän on ansainnut rahansa.

Onko sulla perhettä tai edes sitä parisuhdetta? Siis jos tosissasi ehdotat tuollaista, että kaupassakin ostellaan "sinun ja minun maidot" erikseen. Ja tuo, että tulot voi valita itse, on ihan höpöhöpöä. Naurettava esimerkkikin. Mustikkaa on metsissä muutama viikko vuodesta. Milläs sitä lisä rahaa tienataan niinä loppuina viikkoina?

Helposti sujuu ostokset näin. Ei mitään ongelmia. En tietenkään pistä vaimoa ostamaan puoliksi lihoja, jos syön itse lihaa 4 kertaa enemmän. Sanohaan jo tuon järkikin. Muutenhan se olisi toisen siivellä elämistä. Ja varsinkin kun vaimo syö vielä puolet vähemmän. Helposti onnistuu tuo jakaminen vaikka meillä on lapsikin. Kunhan ei jokaista euroa tuijota. Keskimäärin maksan ruokaostoksista suhteessa 60/40 ja se on täysin ok, koska syönkin enemmän.

Tulot voi tosiaankin valita itse. Pitää osata käyttää mielikuvitusta. Niin ja kouluttautuakin voi. Mustikka-aikana 30 ämpäriä 1 500 euroa. Sitten voi alkaa tekemään sivutöitä tai vaikka pistää oman verkkokaupan pystyy yms. Mutta tälläistä on tietysti hankala selittää sellaiselle joka on jo täysin alistunut yhteiskunnan tuilla elämiseen tai lokeroinut itsensä pienituloikseksi loppuelämäkseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistakaahan, että on yhteistilejä ja yhteistilejä. Siis aika monellahan malli on se, että on omat pankkitilit ja sitten yhteinen perheen taloustili. Molemmat siirtävät sinne kuukausittain jonkin summan. Tässä mallissa on sekä yhteistä rahaa, että omaa rahaa.

Omaa rahaa pitää olla jo ihan siksikin, että perherauha säilyy. Voin kertoa, että mua pistelis aika pahasti hermoon olla makselemassa miehen lauantaikaljoja tai jätkien pokeri-illassa hävittyä satasta. Kun molemmilla on myös omaa rahaa, niin sen sitten käyttää molemmat ihan kuten parhaaksi kokee.

Harvalla lapsiperheellä on nykyisin yhteenlaskettunakaan niin hyvät tulot, että niistä riittää kummallekin vanhemmalla humputtelurahaa sen jälkeen kun lasten kaikki kulut on maksettu.

Mitä ihmettä. Perustaako joku perhettä niin tiukalla budjetilla, että yksi känni viikossa on liikaa molemmille vanhemmille? Ihan tiedoksi, että meitä ihan mukavasti tienaavia perheitä on hyvin paljon ja parempanahan se talous pysyy kun niitä lapsia ei ole joka sormelle. Meillä on kummallakin omat tilit, lapsella omansa ja kummallakin aikuisella on käyttöoikeudet kaikkeen. Mies just siirsi ennen lomareissua minun tililtä tonnin, kun käteinen oli vähissä, miehen tililtä kun makseltiin itse lomareissun kustannukset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En suostuisi yhteistiliin, koska omat rahat on minulle ehdottoman tärkeä arvo. En halua ikinä joutua siihen tilanteeseen, että joutuisin kysymään mieheltäni, saanko ostaa jotakin tai lähteä reissuun tms.

Maksamme yhteiset kulut (asuminen, yhteisen auton kulut, ruoka) puoliksi niin, että molemmat laittavat saman summan taloustilille, josta ne maksetaan. Kaikki muu on omaa rahaa. En tiedä mieheni kuukausittaisia tuloja eikä hän kysele minun. Mainitsin kyllä, että tässä kuussa on normaalia pienempi palkka, kun otin kaksi viikkoa palkatonta lomaa vuosiloman päälle.

50-50 yhteisten kulujen jako on epäreilu ,mikäli tuloissa on eroa. Miksi ksi parempituloinen elätyttää itsensä pienituloisen kustannuksella. Maksuosuus tulee tietysti suhteuttaa osuuteen yhteenkasketuista tulousta.

Jos se suhteutetaan osuuteen yhteenlasketuista tuloista, niin huonompituloinen elätyttää itsensä parempituloisen kustannuksella. Miksi se sitten olisi OK. Ainoa oikeudenmukainen on tasajako, koska yhteiset kulut ovat yhteisiä. Jos niille ei ole tasajakoa, niin yhteiset kulut ovat enemmän toisen kuluja.

Tasajako ei ole oikeudenmukainen pienituloista kohtaan. Oikeudenmukaista on, että myös pienituloiselle jää rahaa käytettäväksi myös omiin menoihin. Miksi isompituloisen pitäisi päästä elämään pienempituloisen siivellä. On vaan reilua huomioida kummankin elatuskyky. Normaaleissa parisuhteissa kumpikin osallistuu elatukseen kykyjensä mukaan ja toimitaan yhdessä. Sitäpaitsi naisvaltaisten alojen matalampi palkkaus johtuu alunperin siitä, että oletettiin ettei naisilla ole oikeasti tarvetta ansaita rahaa koska niiden miehet elättää perheen. Korjataan sitten tämä vinoutuma kun kerran elatushaluja ei enää löydykkään.

Kerro minulle: olisitko mennyt yhteen ja hankkinut lapsia miehen kanssa, jolla on samat tulot kuin itselläsi tai vielä pienemmät?

Itseasiassa miehellä ja minulla on sama koulutus ja omistamme puoliksi perheyrityksen. Maksamme kummallekin samaa palkkaa ja perheessämme kaikki rahat ovat yhteisiä. Sattumalta jopa vanhempamme ovat yhtä varakkaita, joten meille kummaltakin puolelta tulleet perinnöt on yhtä suuria. Nekin on menneet yhteiseksi hyväksi eikä laskeskella sinun minun -juttuja. Jos ei ole valmis aidosti yhteiseen talouteen kumppaninsa kanssa niin ei kannata pariutua eikä ainakaan lisääntyä.

Miksi ei kannata pariutua, jos molemmille on tärkeää säilyttää omat tulot? Miksi minun pitäisi kysyä puolisoltani lupa, saanko käyttää yhteisiä rahoja ulkomaanmatkaan tai hänen minulta lupa uuteen moottoripyörään? Miten se tekisi suhteemme paremmaksi? Tai se, että hän käyttäisi yhteisiä rahojamme omaan moottoripyörään ja minä katkerana miettisin, että en kyllä sitä varten käy töissä?

Kun talous on perheen yhteinen, ei tarvitse kysellä lupia normaaleihin omiin kuluihin. Toki yhdessä suunnitellaan mihin ja miten rahaa käytetään. Tämä ei tosin onnistu mikäli käsitykset taloudenpidosta poikkeaa suuresti tai toinen on joku tuhlari tai kitupiikki. Miten te 50-50 tyypit jaatte lasten kulut? Kuka päättää lasten elintasosta?

Eikö se niin mene että yhteiset lapset puoliksi ts kulut ja jos omia lapsia niin kumpikin maksaa omistaan. Tuo raha on ongelma jos toinen tienaa paljon enemmän.

Jos lapsista on kyse, niin toivoisi kyllä, ettei lapsen kohdalla koskaan tulla tilanteeseen, että "et nyt voikaan harrastaa haluamaasi asiaa, kun toinen äiti/isä ei pysty maksamaan omaa osuuttaan". Eli lasten kohdalla toivoisi kyllä, että parempi tuloinen voi tarvittaessa maksaa enemmän. Mihin hän oikein sitä rahaa panttaa, jos edes tuossa tapauksessa ei voi joustaa siitä 50/50-periaatteessa? Vähän kuulostaisi joko todella nipolta, todella pihiltä tai sitten joltain aspergerilta.

Lähtökohaisesti varmaan on oletettu, että molemmat vanhemmat tienaavat suurinpiirtein saman verran.

Joo, silloin toki 50/50 onnistuu.

Itselläni on paremmat tulot kuin eksällä, ja maksoin kyllä sekä suhteen aikana että sen jälkeen lasten menoista suurimman osan. En ole kokenut sitä ongelmaksi, koska kyse on omista lapsista, joille haluan antaa asioita. Olen vaan tyytyväinen, että pystyn kustantamaan heidän tarvitsemansa menot. Ja saanhan lapsista esim. matkaseuraa, joten hyödyttäähän tuo itseänikin. Toki suhteen aikana maksoin matkat miehellekin, eikä sekään minulta ollut pois - kivempi oli matkustaa yhdessä.

Lisätuloista vielä, että esim. sijoitusasuntoja voi ostaa ja saada niistä vuokratuloja. Mutta tätä juttua on varmasti täysin turha jatkaa, jos ei ole käsitystä rahasta ja ansaitsemisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Markku38v kirjoitti:

Meillä vaimo maksaa puolet asuntolainasta ja puolet ruokatarvikkeista, yhteensä n. 950e/kk.

Minä maksan autot, bensat, verot, huollot, etelänmatkat, vakuutukset, sähköt, remontit, korjaukset, päivähoitomaksut, puhelinlaskut, nettilaskut, Aurausmaksut, Lokamaksut, Tienhoitomaksut, kiinteistöverot, hulevesimaksut.. Ym ym ym..

Noin 2000e/kk.

Mielelläni jakaisin menot 50-50.

Miten teillä on noin tolkuttoman isot menot? Tee budjetointi ja kuluseuranta, jonka perusteella voi perustella vaimollesi, missä suhteessa menot täytyy maksaa. Pikkuisen harkitsemalla saatte menoista nipistettyä monta sataa euroa kuukaudessa.

Ohis, mutta onko 3000 €/kk sinusta tolkuttoman paljon? Kattaen siis aivan kaiken pakollisista menoista vapaaehtoisiin menoihin? Toisekseen, eihän ylläoleva valittanut sitä ettei tähän olisi varaa tai rahaa ei jäisi säästöön. Jos on maksukykyä, niin miksi pitäisi nipistää monia satasia menoista?

Kyllä, kolmetonnia kuukaudessa perheen menoihin on paljon. Ja kyllä, kommentin kirjoittaja valitti siitä, että hän joutuu maksamaan tuplat vaimoon verrattuna. Jos hänen vaimonsa ei kykene maksamaan menoista kuin tonnin, pitää kuluja pienentää.

EI kyllä 3000€ kuukaudessa perheen menoihin ole paljoa varsinkin jos asuu pk seudulla. Asuntolainan lyhennys voi sekin olla pelastään 1500-2000€/kk 

Tai pelkkä päivähoito, joka voi olla melkein 1000 €/kk. 

Itsellä on kaksi lasta ja molempien päivähoitomaksu englannin kielisessä päiväkodissa on 400€/kk eli yhteensä 800€/kk

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistakaahan, että on yhteistilejä ja yhteistilejä. Siis aika monellahan malli on se, että on omat pankkitilit ja sitten yhteinen perheen taloustili. Molemmat siirtävät sinne kuukausittain jonkin summan. Tässä mallissa on sekä yhteistä rahaa, että omaa rahaa.

Omaa rahaa pitää olla jo ihan siksikin, että perherauha säilyy. Voin kertoa, että mua pistelis aika pahasti hermoon olla makselemassa miehen lauantaikaljoja tai jätkien pokeri-illassa hävittyä satasta. Kun molemmilla on myös omaa rahaa, niin sen sitten käyttää molemmat ihan kuten parhaaksi kokee.

Harvalla lapsiperheellä on nykyisin yhteenlaskettunakaan niin hyvät tulot, että niistä riittää kummallekin vanhemmalla humputtelurahaa sen jälkeen kun lasten kaikki kulut on maksettu.

Mitä ihmettä. Perustaako joku perhettä niin tiukalla budjetilla, että yksi känni viikossa on liikaa molemmille vanhemmille? Ihan tiedoksi, että meitä ihan mukavasti tienaavia perheitä on hyvin paljon ja parempanahan se talous pysyy kun niitä lapsia ei ole joka sormelle. Meillä on kummallakin omat tilit, lapsella omansa ja kummallakin aikuisella on käyttöoikeudet kaikkeen. Mies just siirsi ennen lomareissua minun tililtä tonnin, kun käteinen oli vähissä, miehen tililtä kun makseltiin itse lomareissun kustannukset.

Minä olen aika pienituloinen, mutta kyllä minulla riittää rahaa omiinkin huvituksiin. Tosin olen kyllä karsinut kuluja muualta, mutta ihmettelen minäkin sitä, että jos itsellänikin onnistuu, niin miten voi olla ettei normaalituloisilla muka riitä rahaa yhtään mihinkään huvituksiin.

Lokkeja ja rottia löytyy sekä naisista että miehistä. Mielestäni kaikilla pitää olla omat rahansa, pitkässä liitossakin.

Meillä on aina menneet kaikki rahat yhteiselle tilille, välillä minä olen tienannut enemmän, välillä puoliso, ei väliä, raha on yhteistä. Mikä edes erottaa parisuhteen ja kaveri / kämppissuhteen sellaisissa liitoissa joissa rahat on vain omia? Pelkkä seksi? Kyllä mulle parisuhde on myös taloudellinen liitto, viimeistään kun yhteen muutetaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En suostuisi yhteistiliin, koska omat rahat on minulle ehdottoman tärkeä arvo. En halua ikinä joutua siihen tilanteeseen, että joutuisin kysymään mieheltäni, saanko ostaa jotakin tai lähteä reissuun tms.

Maksamme yhteiset kulut (asuminen, yhteisen auton kulut, ruoka) puoliksi niin, että molemmat laittavat saman summan taloustilille, josta ne maksetaan. Kaikki muu on omaa rahaa. En tiedä mieheni kuukausittaisia tuloja eikä hän kysele minun. Mainitsin kyllä, että tässä kuussa on normaalia pienempi palkka, kun otin kaksi viikkoa palkatonta lomaa vuosiloman päälle.

50-50 yhteisten kulujen jako on epäreilu ,mikäli tuloissa on eroa. Miksi ksi parempituloinen elätyttää itsensä pienituloisen kustannuksella. Maksuosuus tulee tietysti suhteuttaa osuuteen yhteenkasketuista tulousta.

Voisitko avata tätä hieman? Jos parempituloinen maksaa oman osansa kuluista, millä järjellä hän hyötyisi yhtään enempää toisesta kuin pienempituloinen?

Jos maksuosuus lasketaan yhteenlasketuista tuloista, on selvää, että pienituloinen siinä elätyttää itseään.

En tiedä miten teillä,  mutta meillä ainakin mies syö noin 4 kertaa enemmän kuin minä. Jos ruoka maksetaan 50-50, mies syö minun kustannuksellani. Jos mietitään sitä, että molemmat muuttaisivat omaan asuntoon, huonekaluja lukuunottamatta minun tavarani mahtuvat yhteen farmariautoon (kyllä, astiat, vaatteet, harrastusvälineet yms.). Miehen tavaroihin tarvitaan kunnon muuttoauto. Minä mahtuisin tavaroineni helposti yksiöön, miehen tavaroita varten pitää olla omakotitalo ulkorakennuksineen, eikä meinaa riittää. Miehen vaatimuksesta meillä on kaikenlaiset kotiteatterilaitteet ja valojärjestelmät, paljon kaikkea minun mielestäni turhaa sähköä syövää härpäkettä. Meillä tuo 50-50 todellakin tarkoittaisi, että minä pienempituloisena maksan miehen kuluja.

Ajatteletko teitä perheenä tai pariskuntana, vai vain kämppiksinä? Jos kämppiksinä, niin ymmärrän ajattelusi, mutta minusta perheenä tai pariskuntana on melko kummallista ajatella, että taloudessa olisi jotain "miehen kuluja ja minun kuluja" ja että "mies syö minun kustannuksellani" kun ottaa kymmenen lihapullaa sinun kahta lihapullaasi vastaan...

Minun on ollut pakko alkaa ajatella minun kulut ja sinun kulut, koska mies ajattelee niin. Jos meillä on yhteiset rahat, en saa koskaan ostaa mitään tai harrastaa mitään mihin liittyy maksuja tai harrastusvälineiden ostoa. Mies sen sijaan ostaa mitä huvittaa, ja perusteluna käyttää että "hänhän täällä enemmän tienaa". Käytännössä siis kaikki minun rahat menee yhteisiin kuluihin, itselle ei jää senttiäkään, ja mies käyttää omat rahansa omiin juttuihinsa. Mies on itse myöntänyt olevansa epäreilu, mutta tuo pihiys muita ihmisiä kohtaan on ns sukuvika, eikä osaa sitä lopettaa. Helpommalla päästään kun on muut järjestelyt. Lapsia ei ole eikä tule.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En suostuisi yhteistiliin, koska omat rahat on minulle ehdottoman tärkeä arvo. En halua ikinä joutua siihen tilanteeseen, että joutuisin kysymään mieheltäni, saanko ostaa jotakin tai lähteä reissuun tms.

Maksamme yhteiset kulut (asuminen, yhteisen auton kulut, ruoka) puoliksi niin, että molemmat laittavat saman summan taloustilille, josta ne maksetaan. Kaikki muu on omaa rahaa. En tiedä mieheni kuukausittaisia tuloja eikä hän kysele minun. Mainitsin kyllä, että tässä kuussa on normaalia pienempi palkka, kun otin kaksi viikkoa palkatonta lomaa vuosiloman päälle.

50-50 yhteisten kulujen jako on epäreilu ,mikäli tuloissa on eroa. Miksi ksi parempituloinen elätyttää itsensä pienituloisen kustannuksella. Maksuosuus tulee tietysti suhteuttaa osuuteen yhteenkasketuista tulousta.

Voisitko avata tätä hieman? Jos parempituloinen maksaa oman osansa kuluista, millä järjellä hän hyötyisi yhtään enempää toisesta kuin pienempituloinen?

Jos maksuosuus lasketaan yhteenlasketuista tuloista, on selvää, että pienituloinen siinä elätyttää itseään.

Jos menot laitetaan puoliksi, niin pienituloinen päättää perheen elintason. Kaupasta ostetaan sitä, mikä pienituloisesta on riittävää ravinnoksi. Mikäli sähkölasku alkaa kasvaa, pienituloinen voi päättää, että sauna laitetaan muutamaksi kuukaudeksi käyttökieltoon vaikka toinen saunoisi mielellään joka päivä. Asumisesta en viitsi edes sanoa, kun se on itsestäänselvää, kumman mukaan asunto valitaan. Isotuloisempi ei voi vedota siihen, että häne tienaa enemmän, niin kotityöt pitää laittaa myös tasan.

Kaupasta kun ostaa, niin on helppo jakaa omat ostokset erilleen. Sitten yhteisiä maitoja ym. voi jaotella vähän kulutuksen mukaan. Ei todellakaan ole mitenkään vaikeaa, kun siitä on tehnyt Hyvän tavan. Asuminen on myös helppo. Pienempituloinen ostaa asunnosta esim. 40 % ja parempituloinen 60 %. Myydessä rahat jakaantuvat samalla tavalla. Asumiskulut kuten vastikkeet toki puoliksi. Kerrostaloissa vesilasku pääluvun mukaan ja sähkölasku on muutenkin pieni. jne.

Ja jokatapauksessa jokainen voi valita tulonsa ihan itse. Nytkin on metsä täynnä mustikkaa. Hop hop kerämään. Ämpäristä saa 50 euroa kpl. Näitä sitten sijoittamaan esim. Usan markkinoille, jossa on paljon volaa ja mahdolliseedet tietämyksellä lyödä rahoiksi. Kyllä yleensä se kellä on paremmat tulot tekee myös enemmän töitä ja on panostanut opiskeluunsa enemmän. Tai vaikka ei olisikaan, niin hän on ansainnut rahansa.

Onko sulla perhettä tai edes sitä parisuhdetta? Siis jos tosissasi ehdotat tuollaista, että kaupassakin ostellaan "sinun ja minun maidot" erikseen. Ja tuo, että tulot voi valita itse, on ihan höpöhöpöä. Naurettava esimerkkikin. Mustikkaa on metsissä muutama viikko vuodesta. Milläs sitä lisä rahaa tienataan niinä loppuina viikkoina?

Helposti sujuu ostokset näin. Ei mitään ongelmia. En tietenkään pistä vaimoa ostamaan puoliksi lihoja, jos syön itse lihaa 4 kertaa enemmän. Sanohaan jo tuon järkikin. Muutenhan se olisi toisen siivellä elämistä. Ja varsinkin kun vaimo syö vielä puolet vähemmän. Helposti onnistuu tuo jakaminen vaikka meillä on lapsikin. Kunhan ei jokaista euroa tuijota. Keskimäärin maksan ruokaostoksista suhteessa 60/40 ja se on täysin ok, koska syönkin enemmän.

Tulot voi tosiaankin valita itse. Pitää osata käyttää mielikuvitusta. Niin ja kouluttautuakin voi. Mustikka-aikana 30 ämpäriä 1 500 euroa. Sitten voi alkaa tekemään sivutöitä tai vaikka pistää oman verkkokaupan pystyy yms. Mutta tälläistä on tietysti hankala selittää sellaiselle joka on jo täysin alistunut yhteiskunnan tuilla elämiseen tai lokeroinut itsensä pienituloikseksi loppuelämäkseen.

Itsestäänkö se verkkokauppa siellä tuottaa rahaa? Sama noiden mustikoiden kanssa. Ja jos minua tarkoitat, niin en opiskeluaikoja lukuunottamatta ole elänyt yhteiskunnan tuilla ja pienituloinenkaan en ole. Päin vastoin, ja siksipä tiedänkin, että kyllä niiden eurojen eteen täytyy tehdä töitä. Vinkkisi ovat aivan naurettavia juuri tästä syystä. Että joku vaan polkaisis verkkokaupan pystyyn ja siinä se tie rikkauteen mielestäsi olisi.